”On kuin aurinko olisi katsonut lokakuisen pilven takaa ja linnut ruvenneet laulamaan, kun pikku-pikkumuru aloitti Annan sylissä pitkän matkansa”

Jussi runoili.  Miten pieni vastasyntynyt onkaan.  Tapasimme Annan pikkumurun ensimmäisen kerran puolentoista vuorokauden ikäisenä.  Poikasella oli valkoinen sukkamyssy päässä.  Anna sanoi, katsokaapa tänne ja veti myssyn pois.  Voi ihme, tämä oli ensimmäinen vauvasarjasta, jolla oli syntyessään runsas tumma tukka.  Kaikki muut ovat olleet vaaleita ja lähes kaljuja.

Kun kysyimme isoveli Samulta, mitä hän on mieltä jos pikkumies tulee Annan kanssa kotiin.  Samu pudisti tarmokkaasti päätä.  Häntä kiinnosti uusi kumivasara-palikkaleikki enemmän kuin vauva.    Anna oli hymyilevä itsensä ja arveli pääsevänsä jo seuraavana päivänä kotiin.  Onnea vielä kerran.