Gallerian perustaminen ei ollut mikään pikkujuttu.  Me paperihuonelaiset ja meidän osaavat miehemme ahersimme viikon verran täysillä.  Pesimme, maalasimme, somistimme ja ripustimme tilan omaan käyttöömme.  Ilme muuttui sitä mukaa, kun seinät saivat uudet sävyt ja ikkunat kirkastuivat.

 

Avajaispäivä 18.5.2015 oli yhtä juhlaa.  Lehdistö kunnioitti galleriaamme läsnäolollaan.  Hämeen Sanomien toimittaja jututti lähes tunnin kaikkia paikalla olijoita.  Kuvaaja oli kiireisempi, mutta ehti sentään räpsytellä ahkerasti kameraansa.  Odotamme jännittyneinä, mitä meistä kirjoitetaan!

 

Tyttäreni Anna sai toisen pihanpuoleisista huoneista muru-malliston käyttöön.  Hän ja miehensä Tuomo ehtivät kalustaa tilan vasta avajaispäivänä.   Puolivuotias Miska oli matkassa.  Mummi sai syöttää poikaselle mangososetta kaiken hyörinän keskellä.

Iltapäivällä sade kasteli kaupungin.  Minä ehdin käydä lehdistötilaisuuden jälkeen kotona vaihtamassa juhlavaatteet.  Palatessani gallerialle huolestuin.  Minne vieraat ripustavat märät päällysvaatteet?  Soitin Petralle.  Hän lupasi tuoda grafiikkapajaltamme vaatetelineen.  Hetken päästä huolestuin taas.  Saamme varmaankin kukkia.  Mistä maljakko?  Gallerissa ei ollut muuta kookasta astiaa kuin siivousämpäri.  Soitin Petralle.  Hän toi tullessaan ison lasipurkin.

 

 

Kello kuudelta kaikki oli valmista – tarjoilu odotti ja valotuikku kadulla ohjasi oikealle ovelle.  Vieraita rupesi saapumaan, tunnelma tiivistyi ja virallinen ohjelma saattoi alkaa.  Puheenjohtajamme Petra esitti kauniilla äänellään kaksi tunnelmaan sopivaa kappaletta.

 

Kukka leikkasi vihreän samettinauhan ja niin galleria oli virallisesti avattu.  Petra esitteli meidät taiteilijat, kilistimme maljat ja sen jälkeen jokainen huolehti omista vieraistaan.  Minulla oli ilo saada kaukaa Järvenpäästä, Espoosta, Hollolasta ja Sipoosta ikiomia vieraita.  Sain kukkia ja halauksia sylin täydeltä.

 

Tapasin vuosien jälkeen koulutoverini Merjan, jonka kanssa olisi riittänyt rupateltavaa vaikka koko illaksi.  Tervetuloa Merja paremmalla ajalla uudestaan!  Kortissa oleva teksti kolahti ”Onnea ja iloa taiteen takkuisella polulla uuden gallerian suojassa!  Merja ja Pirjo”

 

Olin aivan pyörryksissä, kun vieraat lähtivät parin tunnin jälkeen märkään yöhön.  Saatoimme Jussin kanssa Jaana-siskon junalle ja jatkoimme matkaa kukkakantamuksen kera kotiin lepäämään.

 

 

Tiistaina alkaa arki ja minä päivystän ensimmäistä – vaan ei varmastikaan viimeistä – kertaa Galleria Paperihuoneella.  Olemme jakaneet ensimmäisen viikon päivystykset vuoroihin.  Seuraavalla viikolla toivomme saavamme kesätyöläisemme Ismon hommiin.  Hän ei päässyt aloittamaan heti, sillä paperisota työvoimatoimiston kanssa on vielä kesken.