Oriveden opisto kutsuu tänäkin kesänä!  Kurssiesite kertoo:

”Kurssilla piirtämisen ja maalauksellisuuden teemat kietoutuvat toisiinsa. Tavoitteena on piirtämisen ja luonnostelun kautta tuoda liikettä, keveyttä ja herkkyyttä maalausprosessiin. Näin tavoitetaan sellainen tekemisen tapa, jossa korostuvat henkilökohtainen kokemuksellisuus sekä aistimellinen ja ruumiillinen tekeminen.  Kurssilla työskentelemme ateljeen lisäksi säistä riippuen myös ulkona maisemassa. Etsimme puhuttelevia aiheita avoimena aistimuksille, paikan hengelle ja hetken tunnelmalle. Etenemme kevyestä croquis-tyyppisestä piirustuksesta ja luonnosmaisesta maalauksesta pitkäjänteisempään työskentelyyn.  Opettaja Riikka Wesamaa.”

ma 6.7.2015

Voi sitä syntymäpäivän näinkin viettää.  Taiteilijasisko Mari kävi noutamassa minut Hämeenlinnasta.  Tarjosin aamukahvit.

 

Ajoimme ripeästi aurinkoisessa säässä Orivedelle.  Ehdimme sopivasti majoittua Lampilaan ennen lounasta. Opisto pitää hyvää huolta myös kasvis- ja erikoisruokavaliolaisista.  Täällä syödään koko ajan.  Runsaan aamiaisen jälkeen lounas on puolen päivän aikaan, päiväkahvit kahdelta ja illallinen viideltä.  Ei taaskaan pääse laihtumaan.

 

Juhlallisten avajaisten jälkeen kukin opettaja keräsi ryhmänsä ja vei luokkaan.  Me pääsimme näyttämölle joka sijaitsee Klemetti-rakennuksessa.  Maalaustila on avara ja huone korkea.  Tavoitteena on maalata mahdollisimman paljon ulkona, mutta säätiedotus ei lupaa hyvää.  Meidän kurssimme lisäksi samalla viikolla on meneillään kaksi muuta maalauskurssia ja monta kirjoittajakurssia.

Aloitimme heti tositoimet.  Kannoimme maalaustarvikkeet luokkaan ja gessosimme tukevaa paperia tulevia harjoitustehtäviä varten.  Meitä oppilaita on vain kymmenen, mikä tuntuu ylelliseltä.  Ja kaikki ovat tietysti naisia, niin kuin taidekursseilla yleensäkin.

 

Vietimme iltapäivän tunnit opiston kauniissa puutarhassa tekemässä luonnoksia.  Opettaja antoi aiheita: pieni tila, suuri tila, yksityiskohta, valo, varjo, rytmi, minä maisemassa, hyvä sommitelma, huono sommitelma, tutki maisemaa vasemmalla kädellä, piirrä havainto muistista. 

 

Minun piti ehtiä käydä syntymäpäivän kunniaksi juhlajuomakaupassa.  Siksi en ehtinyt tehdä kuin kolme luonnosta.  Hyvä niinkin.  Kastsoimme kaikkien aikaansaannokset ennen illallista.  Hyviltä näyttivät.

Ilta vierähti maailmaa parannellessa.  Se tuli kerralla kuntoon.

 

ti 7.7.2015

Aamu alkoi croquis-piirtämisen merkeissä.  Meillä oli mallina komea nuorimies Karri.  Hän oli pitkä ja leikitteli pallon kanssa.  Eihän sellainen mahdu millekään paperille.

Kokoonnuimme taideluokkaan yhdeksältä.  Suunnitelmissa oli maalausretki läheiselle koulumäelle.  Mutta ulkona satoi taivaan täydeltä.

 

 

Maalasimme sitten luokassa eilisten luonnosten pohjalta.  Minä ehdin tehdä neljä versiota salavista.  Yhden hiilellä, muut akryyliväreillä ja tussilla.  Olen kokeillut kurssilla omia akryyli-inkejä.  Niillä saa aikaan hauskaa kuullotusta.

Päiväkahvin aikaan sain opistolle yllätysvieraan.  Eläkkeellä oleva päällikköni Elina Paloheimo YLE:n ajoilta kävi tervehtimässä.  Kiitos siitä facebookin.  Hän oli bongannut sieltä, että olen lähietäisyydellä hänen kesäpaikastaan.  Jälleennäkeminen vuosien jälkeen oli suorastaan riemukas.  Toivotin Elinan tervetulleeksi taas ensi kesänä, jos/kun olen Orivedellä seuraavalla maalauskurssilla.

 

Kyllästyin jossain vaiheessa salaviin ja kävin luonnostelemassa puutarhan puolella pari puuveistosoliota.  Ehdin maalata sujuvasti nekin ennen illallista.  Sen jälkeen kuulimme akvarellikurssin opettajan Harukan mielenkiintoisen luennon hänen taiteestaan.  Huomenna on vuorossa Samuli Heimonen.  Mukavaa.

Illan seuraava tapahtuma oli Muutto.  Mari sai allergiaoireita Lampilan kämpästämme.  Se oli tukkoinen.  Nyt asumme päärakennuksessa hulppeassa kolmen hengen huoneessa, johon kuuluu ylellisesti parveke.  Riehaannuimme siitä siinä määrin, että kävimme kaupassa, ostimme olutta ja parvekkeelle komean hortensian.

 

ke 8.7.2015

Meillä oli aamulla croquis-piirrosmallina sutjakka Eeva.  Eikä siinä kaikki, hän vietti aamupäivän meidän ryhmän kanssa.  Aiheena oli malli ympäristössä.

 

Malli oli kaunis ja puutarha maalausluokan edessä oli sekin kaunis.  Sateenuhka oli ilmassa, mutta selvisimme vain pienin ripauksin.

 

 

Lounaan jälkeen viimeistelimme aamupäivän tekoset.  Olimme oikein ahkeria, sillä kaikki halukkaat ehtivät myös koota kiilakehyksiä ja pohjustaa kankaat gessolla.  Minä olin siitä iloinen, sillä vaikka taito on tallessa, kotona ei tule tehtyä omia pohjia.  Se vaatii ryhtymistä ja hyvät työtilat.

 

Teimme vielä ekstratehtävän eli uuden version aamupäivän maalauksista.  Päiväkahvin jälkeen katsastimme kaikkien työt.  Se jos mikä on opettavaista.  Vaikka malli oli sama, versioita löytyi tasan kymmenen kappaletta.

to 9.7.2015

”Uusi päivä kaikki muuttaa voi!” luki korukirjaimin Paltanmäen kotiseutumuseon seinällä.  Uskoimme siihen ainakin hetken, sillä pääsimme kuin pääsimmekin kuivan sään aikana piirtämään luonnoksia ulkosalle.

 

 

Opettaja antoi taas tehtäviä.  ”Piirtäkää hiilellä valööritutkielma maisemasta, luonnostelkaa museoalueen pirttejä, tutkikaa yksityiskohtia, piirtäkää yksi työ nostamatta kynää paperista.”  Haasteita riittää.

 

Sadekuuro yllätti kun palasimme lounasaikaan opistolle.  Iltapäivällä maalasimme akryyli- ja/tai öljyväreillä luonnosten pohjalta.  Minä tyydyin keräämään pihalta kaarnaa ja jäkälää.  Ne sopivat loistavasti yksityiskohtien maalaamiseen.  Tosin siinä kävi niin, että innostuin sooloilemaan ja maalauksista tuli jotain aivan muuta kuin mallien mukaisia.

 

Poikkesimme Marin kanssa iltapäivällä heräteostoksilla.  Hemmottelin itseäni ja ostin syntymäpäivätunnelmissa tarjouskassillisen JOY kosmetiikkaa.  Nyt nuortumista ei mikään voi estää.

Kuvassa on myös parvekettamme koristava hortensia sekä Tiuhti ja Viuhti -muki .  ”Ne olemme me”, sanoi Mari antaessaan sen minulle lahjaksi.  Artisi kiittää ja on samaa mieltä.  Mari on Viuhti, minä siis Tiuhti.

Illalla kuuntelimme kirjoittajakurssien opettajien väittelyä teemalla ”Runous versus Proosa”.  Viime vuonna tutustuin maalausviikolla valokuvataiteeseen.  Nyt saimme tiedonmuruja kirjoittajilta.  Kaikki tämä on kiinnostavaa.  Huomenna meillä on jo viikon viimeinen maalauspäivä.  Napisimme aamukahvilla, että olemme toki tehneet paljon harjoitustehtäviä, mutta omaehtoinen maalaaminen on jäänyt aika vähälle.  Nyt luennon jälkeen kävin taideluokassa.  Siellä oli ainakin puolet ryhmästämme ahkeroimassa.  Mari muiden mukana.  Minä päätin mennä saunaan.

 

pe 10.7.2015

Jatkoimme tänään suvereenisti eilen aloitettuja maalauksia.  Riikka lupasi, ettei uusia harjoitustehtäviä ole luvassa.  Olimme siitä hyvin kiitollisia.  Minä tein löytöretken lähimaastoon.  Hyvällä menestyksellä.

 

Löysin ihastuttavia kaarnanpalasia ja ihastuttavia kaakelinsirpaleita.  Koska pitkästä aikaa oli oikeasti poutapäivä, perustin leirin ulos taideluokan seinustalle.

 

Kello tuli aivan liian pian neljä.  Silloin oli aika pakata tavarat ja ripustaa näyttely.  Selvisimme urakasta vajaassa kahdessa tunnissa.

 

Näyttelystä tuli kirjava – sehän oli selvä, kun tekijöillä oli kaikilla oman näköisiä töitä ja tekniikoitakin oli luonnoksista öljyvärimaalauksiin.

 

 

Ennen virallisia avajaisia meillä oli juhlava illallinen viineineen – jos oli muistanut käydä viinikaupassa.  Ruokailun jälkeen kirjoittajaryhmät esittäytyivät juhlasalissa.  Sen jälkeen kiersimme juhlallisena letkana kaikki kolme taidenäyttelyä.

 

Minä oli lähes häkeltynyt, kun harjoitustöitäni kehuttiin ja jopa kaksi ostajaehdokastakin ilmoittautui.  Taiteilija kiittää.

 

 

la 11.7.2015

Lähtöpäivä on aina haikea.  Kokoonnuimme aamuyhdeksältä taideluokkaan tällä erää viimeistä kertaa.

 

Riikka piti meille kunnon katselmuksen.  Saimme toki ensin itse kertoa tuntemuksistamme.

 

 

Sen jälkeen itse kukin sai ohjeita, miten kannattaa jatkaa keskeneräisten maalausten parissa.

Lounaan jälkeen tiemme erosivat.  Jussi tuli hakemaan minua.  Se oli hyvä, sillä Marin auto oli täpötäynnä märkiä öljyväritöitä.  Minulla akryylini olivat sopivan kuivia, joten saimme pakattua auton ilman suurempia ongelmia.  Suunnistimme kotimatkalle Purnun taidenäyttelyn kautta.  Mustat pilvet olivat uhkaavan näköisiä, mutta selvisimme ihme kyllä ilman sadetta kotimökille asti.

Nyt mökkiloma jatkuu ja mökkipäiväkirjakin jatkuu.  Tämä Orivesi-vuodatus päättyy tähän.  Toivottavasti se jatkuu ensi kesänä samaan aikaan.  Kiitos opettajalle, kiitos kurssitovereille.  Minulla ainakin oli hauskaa.  Niin ja kiitos taiteen ystäville – myin ystävähintaan kolme harjoitustyötä kirjoittajakurssilaisille.  Näkemisiin ensi kesänä!