ti 20.10.2015

Meillä on nykyään Jussin kanssa etäsuhde.  Ei kuitenkaan mitenkään vakava.  Jussilla riittää puuhastelua mökillä.  Minulla riittää puuhastelua kaupungissa, sillä Galleria Paperihuoneen avajaiset ovat tällä viikolla.  Paljon on vielä tehtävää.  Kävin eilen katsastamassa, joko näyttelytöitä voi viedä.  Kyllä voi, sillä katutason huoneet ovat lähes kunnossa.  Kiitos siitä ahkerille graafikkosiskoille, jotka veivät turhat tavarat pois ja pesivät ikkunat ja lattiat sillä aikaa, kun minä hoitelin pojanpoikia Espoossa.

Niinpä otin omaksi urakaksi tehdä valvontalistat ja kerätä näyttelyluetteloon tiedot kaikilta.  Toivon, että saan tulostettua listat ajoissa.  Erinäisiä kertoja on tullut hiki, kun tietoja puuttuu ja avajaisyleisö on tulossa.

 

Niin ja ne omat näyttelytyöt.  Teemana on ”Paperin huumaa”.  Se tarkoittaa, että töiden pitää liittyä paperiin ja vieläpä niin, että yhden tekijän työt muodostavat kokonaisuuden.  Meitä on yhdeksän, joten sillisalaatilta ei voi välttyä.  Toisaalta se tekee näyttelystä kiinnostavan, kun kädenjälkiä on yhtä monta kuin taiteilijoitakin.  Suurin osa tuo tietenkin grafiikkaa.

 

Minä ajattelin ilahduttaa itseäni ja toivottavasti muitakin tuomalla värikkäitä kollaaseja.  Ehdolla on viisi, joita laitan parhaillaan näyttelykuntoon.  Se tarkoittaa tukevia taustapahveja ja kiinnityslankoja.  Kehyksiä en laita.  Mutta hommansa tässäkin on.  Kätevä-Jussi oli apuna leikkaamassa mustia taustoja.  Hinnoittelu on vaikeaa.  Ei saa olla liian halpaa eikä liian kallista.  Sukkuloi sitten siinä.  Kaikki eivät mahdu galleriatilaan, mutta ei se mitään.  Voin pitää tuttaville yksitysnäyttelyä alakerran työhuoneellani.

 

ke 21.10.2015

Jussi kävi kotona kääntymässä.  Hyvä niin, sillä minä tuskailin taulujen kiinnityslankojen kanssa.  Hän sai ne hetkessä toimimaan.  Meillä oli jooga- ja venyttelypäivä.  Tekipä hyvää, sillä tässä olikin jo taukoa talkookiireiden ja syysloman vuoksi.

Minä kävin galleriassa tarkistamassa, että kaikki on kunnossa.  No ei ollut.  Minun työhuoneessani oli tapahtunut vuoto.  Ja ihan oli oma vika.  Pellavaöljypullo on huonosti kiinni ja puolet sisällöstä oli valunut lattialle.  Siinäpä sitten kestikin, ennen kuin liukas öljy oli siivottu.  Muut pesivät lattiat, minä öljysin ne.

 

Huomenna meillä on näyttelyn ripustuspäivä.  Jo nyt jännittää, miten saamme yhdeksän taiteilijan työt sovitettua yhteen.  Taiteilijasisko Mari porhaltaa Helsingistä osallistumaan täysivaltaisena Galleria Paperihuoneen jäsenenä.  Hänellä on hyvä kokemus ripustuksista Galleria Artikan osuuskunnan puheenjohtajana ja näyttelytoimikunnan jäsenenä.  Ja kyllä me muutkin osaamme katsoa, että kokonaisuus pelaa.

to 22.10.2015

Homma on hoidossa.  Galleria Paperihuone voi ylpeänä esitellä 39 teosta.

Suurin osa on gallerian puolella, mutta myös grafiikanpajalla on nähtävää.  Esimerkiksi kaikki minun viisi kollaasiani.  Päivitin ripustus- ja avajaiskuvia galleriapäiväkirjaan.

 

pe 23.10.2015

Perjantaina tapahtui.  Riensimme heti aamulla Marin kanssa galleriaan.  Tai oikeammin grafiikanpajan puolelle.  Otimme tilan haltuun.  Se tarkoitti, että pääsimme oikeasti työn touhuun.

 

Vedostimme molemmat  ja totesimme pajan hyvin toimivaksi.  Kaikki tarvittava oli lähellä.

Iltapäivällä kävin kotona kaunistautumassa.  Jo ennen viittä galleriassa alkoi hyörinä.  Kukka ja Ulla vetivät monotypiatempauksen.  Se sai yllättävän suuren suosion.  Vielä avajaisten jälkeenkin moni vieras halusi kokeilla, miten grafiikan teko onnistuu ensikertalaisilta.  Ilo oli suuri, sillä sehän onnistuu!

 

la 24.10.2014

Galleristi Leena päivysti hyvällä menestyksellä.  Aluksi lauantaipäivä oli hiljainen, mutta tahti muuttui vauhdikkaaksi iltapäivällä.

Tapasin ilokseni kurssitoveri Kaijan, joka oli ystäviensä kanssa kulttuurikierroksella Hämeenlinnassa.

 

Kun kello lähestyi kolmea, olin jo sulkemassa ovia.  Onneksi maltoin, sillä sain Asiakkaita.  Yllättäen pieni grafiikanvedokseni ”Unikukkia” meni kaupaksi.  Ostaja jopa kipaisi pankkiautomaatilla, sillä galleriassamme pätee vain käteinen.  Minä olin kovasti tyytyväinen, että ensimmäisen kuukauden vuokra tuli kuitattua ja vähän jäi vielä juomarahaakin!

 

Kotiin saavuttuani iloisen väriset kukkakimput tervehtivät.  On aina ilo saada kukkia.  Jussi yllätti tuomalla niitä avajaisiin ja kotoa löytyi lisää.

 

Taiteilijasisko Mari yöpyi ripustuksen jälkeen meillä.  Hänkin tiesi, että kukkia ei ole koskaan liikaa.  Syvänpunaiset ruusut oli tervetullut lahja.

 

Sydäntäni lämmitti Liisan ja Veikon tuoma väri-iloittelu.  Taiteilija kiittää.  Jos kukat ovat vielä hehkeinä, kun lentokoneemme starttaa, vien ne galleriaan.  Aikaa lähtöön on vain neljä päivää.