ti 3.11.2015
Erehdyin katsomaan tietokoneelta kymmenen päivän sääennusteen Koh Samuille.  Luvassa on kymmenen päivää sadetta, pilviä ja salamankuvia.  Kääk.  No, oli siellä muutama auringonsädekin pilvien lomassa.  Rupesin pikku hiljaa ymmärtämään, miksi kaikki rantahotellit ovat alennusmyynnissä…

 

Kun sadetipat harvenivat, lähdimme katsastamaan Chawengin rantaa.  Päivästä tuli ihan kelvollinen, vaikka sade olikin herkässä.  Mukavia terasseja riitti ja pahimman sateen aikana istuimme thailounaalla.

 

Ilmanala oli lämmin ja rannalla reipas merituuli.  Uimaan emme vielä menneet, märkä keli ei siihen houkutellut.

Katsastimme rantahotelleja, hienojakin, sillä silmällä, josko majoitumme loppuviikosta ihan rantaviivan tuntumaan.  Nyt asustamme päätien toisella puolella.  Se hyöty tästä sadekelistä on, että hinnat ovat todella kohtuullisia.

 

 

ke 4.11.2015
Aamulla aurinko pilkisteli verhojen lomasta.  Minä riemastuin ja kirmasin iloisesti uimaan koti-altaaseemme.

Ilo jäi lyhyeksi, sillä aamiaisen jälkeen vettä tuli oikein roimasti.  Surffailimme netissä, lueskelimme ja odottelimme, että pääsemme liikenteeseen.  Sade hiljeni iltapäivällä. Me uskaltauduimme tutkailemaan lähirantaamme Chaweng Noi Beachia. Ranta oli autio ja surullisen märkä.

 

Maahan pudonneet kookospähkinät pomppivat rantavedessä. Pari kulkukoiraa seurasi kiinnostuneina vaellustamme, joka loppui lyhyeen. Vuolas puro laski rantaan eikä sen yli päässyt kuin kahlaamalla. Emme kahlanneet vaan palasimme korvat luimussa sateen kastelemina kotikulmille.

 

 

Pääkadun lähiravintola tarjosi erinomaista thairuokaa. Maistoin matkamme ensimmäisen curryn, joka oli sopivan tulinen ja herkullinen. Jussin tilaama kanakookosmaitokeitto oli suussasulavan maukas. Loppuiltapäivä kului sitten päiväunien ja lukemisen merkeissä. Tätä vauhtia minun matkalukemiseni loppuvat kättelyssä. Sain koskettavan Marsha Mehranin kirjoittaman iranilais-irlantilaisen ruokatarinan ”Lumoavien mausteiden kahvila” loppuun. Suosittelen.

 

Illan edellä sää taas kirkastui ja me virkistyimme sen myötä. Teimme parin tunnin kävelyretken Chawengin vilkkaalle pääkadulle. Löysimme sieltä jo edellisellä retkellä oman keitaan – Oasis-ravintolan. Se oli hyvin paikallinen ja hyvin edullinen. Kadun puoleisista pöydistä oli mukava katsella maailman menoa.

 

to 5.11.201
Meillä on tänään muuttupäivä. ”On aika vaihtaa kenttää”, Jussi tuumi, sillä minä olen eilisestä asti tuskaillut menetettyä nettiyhteyttä. Hotellimme mainostaa ilmaista wi-fia, mutta kenttä on nyt niin huono, ettei netti toimi. Onneksi ehdimme tehdä seuraavan hotellivarauksen tietokoneella. Se on nimittäin usein halvempaa kuin respasta varattuna. Niinpä meillä on taas kerran edessä laukkujen pakkaus. Uudet seikkailut odottavat.