su 15.11.2015
Ihkaensimmäinen vaikutelma Hanoista oli Kylmä.  Kirjaimellisesti, sillä Bangkokin helteen jälkeen ilmanala oli selvästi viileämpi.  Saavuimme illalla ja paksu pilvipeite peitti taivaan.

 

Pähkäilimme hetken lentoasemalla, otammeko kalliin 22 dollarin taksin vai hyppäämmekö matkalaukkujen kanssa bussiin, joka vie kaupungille, mutta hotellille päätepysäkiltä on vielä matkaa.  Asia ratkesi onnellisesti, kun löysimme kimppaminibussin, joka vei turisteja hotelleille asti viiden taalan henkilöhintaan.

 

Saimme iloa koko rahan edestä, sillä minibussi kierteli taitavasti vanhan kaupungin sokkeloissa.  Kansaa oli liikkeellä lauantai-illan huumassa.

 

Osa istuskeli rantaravintoloissa matalilla muovijakkaroilla bia hoi -tuoreoluella, turistit liikkuivat polkupyöräriksoilla ja mopot puikkelehtivat ketterästi liikenteen seassa.

Hotellimme Rising Dragon ei ole mitenkään ylellinen, mutta sen valttina on loistava sijainti aivan vanhan kaupungin sydämessä.  No aika ylellistä oli, kun pikkuruisen huoneemme sängylle oli ripoteltu tuoreita ruusun terälehtiä.  Ilmastointi pelaa ja jääkaappikin on, joten meillä on nyt hyvä tukikohta Hanoin nähtävyyksien kiertämiselle.

 

Jussi jaksoi matkapäivän kohtuullisesti.  Kävely sujui edelleen hitaasti, joten varasimme runsaasti aikaa Suvarnabhumin kentälle.  Se oli tarpeen, kenttä on iso.  Kun ehdimme portille, jono virtasi jo sisään Jetstarin koneeseen.  Me jonon hännillä.  Lento kesti vajaat kaksi tuntia.  Nyt meillä on tiedossa 11 Vietnam-päivää.  Seikkailu voi alkaa.

 

Päivitin Jetstarin reittikarttaan retkipysäkkimme.  Ruusun terälehdet opastavat: etelässä Koh Samui, lännessä Bangkok, pohjoisessa Hanoi ja idässä viimeisin matkakohteemme Hue.

Juuri kun pääsin hehkuttamasta hotelli Narain upeaa aamiaistarjoilua, pikkuhotellistamme löytyi yllättävän hyvä aamupala.  Hedelmävalikoima oli kutkuttava.  Tarjolla oli vesimelonia, lohikäärmehedelmiä ja herkkuani passionhedelmiä.  Ranskalainen patonki oli rapeaa ja tuoretta.  Tarjoilijapoika toi listan, josta sai tilata kokilta mitä mieli teki.  Minä tilasin munakkaan, vaikka pannukakkuakin olisi ollut tarjolla.  Jussi herkutteli kana-nuudelikeitolla.  Yllätykset ovat mukavia.

 

Kun pääsimme liikenteeseen, illan viileydestä ei ollut tietoakaan.  Sää oli suorastaan painostavan helteinen.  Taksi vei meidät 60 000 dongilla (noin kolme euroa) Ho Chi Minhin mausoleumille, joka jäi meiltä edellisellä matkalla näkemättä.

 

Jäi muuten nytkin, sillä sunnuntaipäiväruuhka oli mieletön.  Jono kiersi korttelin moneen kertaan.  ”Tuohon emme jää”, toipilas-Jussi ilmoitti tomerasti.

 

 

 

Jatkoimme matkaa ja katselimme pikkukatujen hyörinää.  Törmäsimme yllättäen kauppahalliin.  Tarjolla oli mitä vain.

 

Minulla oli varasuunnitelma.  Lähistöllä sijaitsi Hanoin taidemuseo, joka niin ikään jäi edellisellä matkalla väliin.  Olin todella häkeltynyt, miten hieno museo oli.

 

Esillä oli sekä vanhaa että uudempaa taidetta, myös vallankumoustaidetta.  Hyvin aasialaista, hyvin eksoottista.

 

Jussi lepäili penkillä, kun minä vaelsin salien läpi.  Koska kukaan ei tullut kieltämään valokuvausta, räpsin reippaasti tunnelmakuvia.  Päivitin ne kuvataidetta-kategoriaan otsikolla Hanoin taidemuseo oli eksoottinen.

 

Museon kaupasta löytyi paikallinen grafiikkakirja, jossa on loistavia puupiirroskuvia.  Minulla on kutina, että se päätyy grafiikanpajallemme yhteiseksi iloksi.

 

Kaupassa oli hienoja vietnamilaisia nukkeja.  Koska olin maksava asiakas, sain oikein luvan jälkeen ottaa niistä kuvia.

 

Päiväunien jälkeen Jussi virkistyi niin paljon, että ehdimme tehdä sightseeing-kierroksen vanhassa kaupungissa.  Elimme turisteiksi ja otimme polkupyöräriksan.  Olisi pitänyt ottaa kaksi, sillä nuori poika oli helisemässä kun ajelutti meitä pitkin epätasaisia katuja.  Jussi pelkäsi, että pyörä kaatuu hänen painostaan eikä nauttinut ollenkaan.  Se niistä turistihuveista.

 

Pimeä laskeutui nopeasti.  Happy Hour ja värikkäät lyhdyt houkuttelivat meidät katselemaan maailman menoa ravintola Lanternin parvekkeelta.

 

Paikallinen hanaolut oli hyvää ja tuoreet kevätkääryleet kerrassaan raikkaita.  Korianteri maistui vahvasti.

Tämä kuvatulva on alkuhuumaa.  Elämä täällä Hanoin vanhassa kaupungissa näyttää niin eksoottiselta, että haluan jakaa sitä ihmettä muillekin.  Toinen syy on, että hotellissamme on huippunopea wi-fi-yhteys.  Eihän sitä voi olla hyödyntämättä.

 

ma 16.11.2015
Ranskalaiset ovat jättäneet Vietnamin ihastuttavan ruoka- ja viinikulttuurin.  Maistoimme illalla pitkästä aikaa punaviiniä.  Paikallinen Dalat oli marjaisaa ja hiukan hapanta, mutta maistui.  Olutta onkin tullut nautittua enemmän kuin vähemmän.

 

Aamiaisella tuore patonki maistui turhankin hyvin.  Tänään testasimme listalta banaanirullaa suklaakastikkeen kera (!) sekä paikallista pho-liha-nuudelikeittoa.  Hmm mielenkiintoista.

 

Aurinko paahtoi, kun kävelimme läheiselle Hoan Kiem -järvelle. Ostimme matkan varrelta liput vesinukketeatteriin. Asumme viiden minuutin kävelymatkan päässä. Saimme iloksemme liput iltapäivänäytökseen.

 

 

Punainen puusilta johti pienelle saarelle. Ngoc Son temppeli oli viehättävä ja hyvin koristeellinen.

 

Jussi innostui tilaamaan meille kalligrafiapiiroksen ”Happyness”. Toivomme todellakin, että se tuo Jussille piristysruiskeen.

 

Vesinukketeatteriesitys oli riemastuttava.  Pääosissa olivat ihastuttavat nuket sekä eläinhahmot lohikäärme, yksisarvinen, kilpikonna ja feenix-lintu.  Live-orkesteri säesti lavan reunalla tapahtumia.  Tällaista ei näe muuta kuin Vietnamissa.

 

Valitsimme illallispaikan huolella, sillä olihan meillä tällä erää viimeinen Hanoi-ilta.  Blue Butterfly oli tuttu edelliseltä käynniltä.  Jussi kysyi, mitä hyrisen, kun maistoin ensimmäisen suupalan grillattua mustekalaa, joka oli maustettu sitruunaruoholla ja chilillä.

 

Mieskin hyrisi, kun sai eteensä mureaa appelsiini-ankkaa.  Kevätkääryleet olivat tulikuumia ja suussasulavan makoisia.  Samoin tomaattikastikkeessa maustettu tofu.  Talo tarjosi ilmaiset lasilliset Dalat-viiniä maistiaisiksi.  Taidamme tulla tänne paluumatkallakin.

Lennähdämme huomenna keski-Vietnamiin Danangiin ja jatkamme sieltä bussilla matkaa 100 km pohjoisempana sijaitsevaan keisarilliseen Hueen.  Raportti seuraa.