la 21.11.2015

Tänään on Miikan syntymäpäivä.  Samoin kummipoikamme Ilarin.  Matkalaiset lähettävät Suomeen helteiset onnittelut.  Säät ovat todellakin suosineet.  Opaspoika kertoi eilisellä retkellämme, että nyt on poikkeuksellisen kuivaa.  Yleensä tähän aikaan vuodesta keski-Vietnamissa voi sataa kuukaudenkin ja myrskytuulet puhaltavat.  Ja me kun pidimme aurinkokelejä itsestään selvinä Samuin sateiden jälkeen.  Tosin täälläkin näkyy nyt pilviä ja viime yönä satoi rankasti.

 

Olemme varanneet liput pikavuorobussiin maanantaiaamuksi.  Lentomme Danangista Hanoihin lähtee iltapäivällä.  Sitä ennen meillä on pari päivää aikaa viettää rentoa lomaa täällä Huessa.  Se tarkoittaa lepäilyä altaalla ja kiertelyä lähiseudulla sekä tietysti hyvää ruokaa.

 

Hanoissa pysähdymme kahdeksi päiväksi.  Keskiviikkona lennämme Bangkokiin viime hetken tuliaisostoksille.  Finnair palauttaa meidät perjantaina kotisuomeen.  Jo nyt tuntuu haikealta vaikka toisaalta on ilo nähdä taas poikasia.  Minä olen nauttinut matkasta enemmän kuin Jussi, sillä hänen sairastumisensa on varjostanut loppulomaamme.  ”Tämä taisi olla meidän viimeinen grand tourimme”, hän tuumi.  Toivottavasti ei sentään.

Tänään tosiaankin satoi.  Sadekuuro hääti meidät aamupäivällä altaalta ja uhkasi kastella kaupunkikierroksella.

 

Päivän tärkein saavutus oli kirjoittaa 18 postikorttia ystäville.

 

Istuimme legendaarisessa DMZ (demilitarisoitu vyöhyke) -baarissa Le Loi rantakadulla.  Poikkesimme sinne pari päivää sitten ja tarjoilijapoika muisti tarkasti, mitä tilasimme ja missä pöydässä istuimme (!)

 

 

Tuuletin pyöri vierellä niin että välillä sai pidellä korteista kiinni.  Mielenkiintoista nähdä, ehtivätkö ne perille ennen joulua.  Tarkkailkaa postia.

Luemme melkein päivittäin tietokoneelta Hesarin uutiset ja Facebookista tuoreet päivitykset. Olemme eläneet mukana Ranskan terrori-iskun.  Nykyään tieto leviää lähes reaaliajassa, varsinkin kun täällä Aasiassa on erinomaiset nettiyhteydet.

 

Ystävämme Erkki L. lähetti tuoreen kuvan junasta Hämeenlinnan kohdalta.  Hups, näyttipä eksoottiselta.

 

su 22.11.2015
Tänään on meidän viimeinen Hue-päivämme.  Aurinko nousi pilvien takaa, tuleekohan sade?  Jussi oli illalla niin voipunut, ettemme lähteneet ulos syömään.  Olemme ostaneet miehelle apteekista jos jonkinlaista troppia mm. imodiumia ja niin pahanhajuista rasvaa, että Jussi pesi sen saman tien pois ja heitti putkilon roskiin!  Menimme aikaisin nukkumaan, sillä lukuvalot hotelleissa ovat surkeat eikä miehestä ollut kortinpelaajaksi.   Siksipä olinkin ennen aamukuutta pirteä.

 

Nähtävyyksien listalla olisi vielä temppeleitä ja pagodeja, stadion ja oppikoulu.  Päätimme yhteistuumin skipata ne, sillä kielletyn kaupungin ja kuningashautojen jälkeen tuntuu, että on nähnyt jo huiput.  Mutta Huen taidemuseo vähän kiinnostaa…

 

Täällä on Art Gallerioita joka kadunkulmassa, mutta tarjonta on niin samankaltaista että yhden nähtyään on nähnyt riittävästi.

 

Pyysimme hotellimme respassa, että tytöt kirjoittavat taksia varten taidemuseon osoitteen.  En tänä päivänä tiedä, päädyimmekö oikeaan paikkaan.  Tai päädyimme toki, sillä taksi vei meidät An Dinh palatsiin, joka oli restauroitu saksalaisten toimesta viimeisen päälle.  Paikka oli kuvankaunis ja saimme iloksemme sievän neitosen oppaaksi.  Meidän lisäksemme turisteja ei ollut kuin pari muuta.

 

Ilahtuneina yllättävästä helmestä palasimme hotellille ja kävimme opaskirjan suosittelemassa Ushi-ravintolassa lounaalla.  Tilasimme tietysti tuoreita kevätkääryleitä, papaijasalaattia (joka oli mieto kalpea varjo thaimaalaisesta versiosta), tofua sekä makrillia.  Annokset olivat kauniita, mutta kala oli taas kerran grillattu rutikuivaksi.  Chili-inkivääri-valkosipulikastike pelasti paljon.

Iltapäivän tunnit grillasimme itseämme altaalla.  Nyt meillä on menossa pakkaus ties kuinka monetta kertaa.  Panimme elämän risaiseksi ja peruimme bussiliput.  Varasimme hotellin auton viemään meidät ylellisesti Danangin lentokentälle hulppeaan 40 taalan hintaan.  Meistä on tullut aivan edesvastuuttomia!