ma 23.11.2015

Ympyrä sulkeutui tänään.  Matkasimme ylellisesti hotellin vuokra-autolla 100 kilometrin matkan Huesta Danangin lentokentälle sopuhintaan 40 dollaria.  Panostus kannatti, sillä meillä oli hieno näköalakierros vehreiden kukkuloiden yli.  Menomatkalla minibussimme käytti kätevää ja tylsää tunnelireittiä.

 

Kuljettajamme puhui selkeää englantia ja pysäytti huomaavaisesti auton näköalapaikoilla valokuvien ottamista varten.  Minä arvostin.

 

Pidimme kahvitauon 500 metrin korkeudessa vuoristossa amerikkalaisten bunkkerin kohdalla.  Moni muukin piti, sillä turistibusseja oli rivissä kahviloiden edessä.  Päivän sää oli vaihteleva.  Saimme sadetta ja auringonpaistetta vuorotellen.

 

Kuvankaunis hääpari oli valinnut kuvauspaikakseen kukkulan huipun.  En ole koskaan ennen nähnyt yhtä eksoottista paikkaa!  Minä ja muut turistit kuvasivat rakastavaisia kilvan.

 

Sattui niin somasti, että kun kuvat oli otettu hyvän sään aikaan, rankka sadekuuro sai kaikki juoksemaan autoille.  Kuljettajamme tuli vastaan kahden sateenvarjon kera.  Minä arvostin.

 

Olimme ajoissa lentokentällä.  Jetstar toi meidät turvallisesti takaisin Hanoihin.  Pääsimme jo tuttuun tapaan viidellä taalalla per nenä tuttuun Rising Dragon hotelliin vanhaan kaupunkiin.

 

Kertaus on joskus mukavaa, kun ei tarvitse pinnistellä uusien asioiden kanssa.  Olemme täällä kaksi yötä.  Josko onnistuisimme huomenna tapaamaan Ho Chi Minhinkin!

Jussi on tervehtynyt.  Lauleskelee jo suihkussa ”Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja viinaa vaan”.  Eipä viinaa ole juuri maisteltu, olutta ja paikallista Danangin viiniä kyllä.

 

 

Ilta Hanoin vanhassa kaupungissa oli mitä leppoisin.  Lähdimme kierrokselle ja päädyimme – oluelle!  Pintahiivaolut maistui lähinnä kotikaljalle, mutta pitihän sitäkin kokeilla.  Ihan yksi lasillinen riitti.

 

Kapeat kadut olivat tulvillaan turisteja.  Me luotimme opaskirjan suosituksiin, kun etsimme illallisravintolaa.

 

 

Ladybird löytyi Hang Buomilta tutun Blue Butterflyn vierestä.  Istuimme ulkona, katselimme katuvilinää, söimme paikallisia herkkuja ja nautimme pullollisen punaviiniä.  Se jos mikä oli onnea.