ma 29.9.2016

Suloinen auringonpaiste herätti meidät tunturimajallamme kahden päivän myrskyn jälkeen.  Suoriuduimme maastoon jo ennen aamukymmentä.  Kaunis sää houkutteli nousemaan tunturiin.

 

 

Kuljimme tuttua polkua ylös Iisakkipään rinnettä kohti Pääsiäiskurua.  Siellä polku erkani kohti huippua.  Vaihtoehtoina oli jatkaa Rumakurun tai Vellinsärpimän suuntaan.  Tunturituuli tuiversi puuskissa kun pääsimme ylös.  Minulla oli anorakissani huppu, Jussilla ei.  Siksi kiiruhdimme vauhdilla alamäkeen.

 

Saariselän kylä näkyi hienosti kirkkaassa säässä.  Ruskasta ei ollut vielä tietoakaan.

 

Tunturikoivut olivat lähes paljaita.  Liekö myrskytuuli riepotellut ne lehdettömiksi.

Näimme Iisakkipään rinteellä retken ensimmäisen komeasarvisen poron.  Toivoin että se olisi tullut lähemmäksi, mutta ei.  Kuvan otin kuitenkin.  Me etsimme alarinteeltä suojaisen taukopaikan.  Miten hyvältä kahvi maistuikaan ulkosalla.

 

Purojen solina saatteli meidät takaisin majapaikalle.  Saimme tunturikierrokseen kulumaan kaksi ja puoli tuntia.  Se oli päivälenkiksi sopiva, sillä nousut ja laskut verottivat voimia.  ”Hyvä harjoituskierros”, sanoi Jussi.