KESÄN HEHKUA

Lempeää virtaa kirjoittamisen kurssin helmiä, mukana myös päivätehtäviä:

YLLÄTTÄVÄ KÄYNTIKORTTI

Mama Maddalena venytteli. Ensimmäinen päivä Hämeen keskiaikafestivaalilla oli ollut hiostavan kuuma. Pitkä pellavapuku tuntui nihkeältä. Hän riisui sen heti kotiin palattuaan. Puvun taskusta putosi jotain lattialle. Mama kumartui ja ähkäisi. Selkää särki. Hän tutki kiiltävää käyntikorttia hämmästyneenä, kunnes muisti, että oli ottanut sen läheisestä torikojusta, jossa oli korea kyltti ”Mr Magic kertoo kohtalosi”.

Kortti oli kiiltävän musta, kohokirjaimet valkoisia ja yläreunaan oli kuvattu hopeanhohtoinen kuunsirppi. Kilpailija mikä lie, kyllä markkinoille useampikin ennustaja mahtuu, Mama ajatteli. Itse hän puhui mieluummin tarotkorttien tulkinnasta kuin ennustamisesta.

Seuraavana päivänä satoi ja festivaalialue oli kurainen. Kävijöitä oli harvakseltaan. Useimmat viihtyivät katetussa olutteltassa. Mama laittoi iltapäivällä kojulleen lapun, että palaa hetken tauon jälkeen. Askeleet veivät kuin itsestään Mr Magicin luo.

– Päivää, sopiiko tulla? Mama kysyi varovasti.

– Tule peremmälle, näen, että sinulla on kysyttävää. Haluatko kuulla kohtalosi?

– Mikäpä siinä, Mama virnisti.

Oli kiinnostavaa kuulla, miten muut tulkitsivat tarotkortteja.

Mr Magic loi häneen tutkivan katseen. Silmät olivat pistävän tumman ruskeat. Puheessa oli virolainen nuotti. Hän pyysi Mamaa nostamaan kolme korttia.

Mama ei tunnistanut pakkaa. Kuvat olivat pelottavia. Terävien miekkojen kärjistä tippui verta. Mustanpuhuva luurankomies heilutti viikatetta. Vuorikauriin muodossa kuvattu paholainen virnisti pahansuovasti. Toisesta jalasta hirteen ripustettu mies roikkui pää alaspäin.

 Mama värähti, kun Mr Magic käänsi ensimmäisen kortin, jossa nuori alaston nainen kohotti voitonriemuinen hymy huulilla Graalin maljaa. Toisessa kortissa vihreään asuun pukeutunut nainen sekoitti höyryävää pataa. Kolmannessa oli ylitsevuotava malja.

– Kuulehan Mama, voisit itsekin tulkita nämä. Tiesi on ollut täynnä seikkailuja ja yllätyksiä, mutta myös pettymyksiä. Ensimmäinen kortti kertoo elämänjanosta ja intohimosta rakkaudessa. Toinen kortti on taito, jossa alkemisti tekee lähes mahdottomia kokeita. Se kertoo, että jos uskoo itseensä ja seuraa sydämen ääntä, pystyy mihin vain. Tämä kolmas kortti lupaa sinulle onnen hetkiä, nautintoa ja menestystä.

Mama oli kuunnellut vakavana. Hän tunnisti itsensä joka sanassa.

– Kuulehan Mr Magic, kai sinulla oikeakin nimi on, olet kirkastanut päiväni ja selkiyttänyt ajatukseni. Toivotan myös sinulle menestystä.

Mama päätti suoda itselleen virkistävän siiderin. Sade oli lakannut. Mama ei ollut uskoa silmiään palatessaan. Kymmenien ihmisten jono kiemurteli hän torikojunsa edessä.

KIRJA OLI HYVÄ

Ystävien suosittelema kirja on hyvä. Laura Malmivaaran tasainen ääni vie kuulijan eteläenglantilaisesta kartanosta Tahitille asti. Epäilin, jaksanko kiinnostua 1800-luvulla eläneen sammaleiden tutkija Alma Whittakerin tarinasta.

Jaksoin, sillä tarina oli kiinnostava ja omaperäinen. Alma oli tutkija, joka ei pelästynyt alkeellisia oloja. Hän asui Tahitilla pienessä mökissä, jossa ei ollut mukavuuksia ja keitti ruokansa nuotiotulella. Hänen matkatavaransa varastettiin jo laivarannassa, mutta hameen helmaan ommellut kultarahat auttoivat jatkamaan elämää epäluuloisen koiran ja kodittoman poikajoukon villissä seurassa. Matkan tarkoitus oli selvittää, mikä hänen Tahitilla kuolleen oudon aviomiehensä salaisuus oli. Tapaaminen alkuasukas Hyvänhuomenen kanssa tuo ratkaisun arvoitukseen.

Tarina toi mieleen Mia Kankimäen kirjan Naiset, joita ajattelen öisin. Sen sankarittarina olivat ennakkoluulottomat ja rohkeat naiset, joka lähtivät tutkimusmatkoille aikana, jolloin sellaista ei pidetty naisille sopivana. Suosittelen lämpimästi molempia kirjoja, ne ovat hyviä.

TULETKO KANSSANI KORKEALLE

Tuletko kanssani korkealle,

kiidetään taivaalle, taputellaan pumpulipilviä,

humallutaan aamukasteesta,

maistellaan suolaheinää.

Ajetaan polkupyörällä pappilaan,

minulla valkea puku ja kukkia hiuksissa,

sinulla pilkettä silmäkulmassa,

tuuli pörröttää oljenvaaleita hiuksiasi,

viiksesi kutittavat, kun suutelet minua.

Tuletko kanssani korkealle,

olen omasi, nyt ja aina,

kunnes aivosairaus meidät erottaa.

vapaasti Lauri Viitaa mukaellen

HEVOSENKENGITTÄJÄ

”Jos haluat ammatin, jossa riittää töitä, rupea hevosenkengittäjäksi”, isä kannusti. Hämmästyin, enhän ollut edes koskaan ratsastanut. Pikkusisko kyllä oli, mutta pudottuaan hevosen selästä, hän lopetti. Mikäs siinä, ajattelin. Rupesin hevosenkengittäjäksi. Löysin läheiseltä tallilta vanhan mestarin, joka suostui ottamaan minut oppitytöksi. Ei kestänyt kauan, kun jo seurustelin komean ratsastuksen opettajan kanssa.

Opin nopeasti oikean tekniikan ja hevosista tuli ystäviä. Minulla oli aina leipäpala taskussa. Toin munkkejakin. Muutin ihastukseni kanssa tallin ylisille rakennettuun vinttikamariin. Saimme kaksi poikaa ja yhden tytön. Pojat innostuivat moottoripyöristä, mutta pikku Grace ratsasti jo kaksivuotiaana. Hänestä tuli aikanaan esteratsastuksen maailmanmestari. Kiitin isää hänen 80-vuotispäivillään hyvin osuneesta ammatinvalinnan suosituksesta.

Kun tuli aika kouluttautua uuteen ammattiin, pähkäilin, mille kurssille osallistuisin. ”Levyseppähitsaajilla riittää töitä”, mies kannusti. Näin silmissäni tähtisadetta, miten seisoisin hitsipillin takana ja rei’ittäisin peltiin satumaisia kuvioita.

Mutta kun näin elokuvan Kuolleet lehdet, vaihdoin intohimon kohteeksi hiekkapuhaltajan kiehtovan ammatin. Saisin pukeutua mahtaviin suojavarusteisiin. Kätkisin kossupullon sähkökaappiin samoin kuin Jussi Vatanen elokuvassa. Päiväni kirkastuisi sitä mukaa, kun työ edistyisi. Saisin asua viihtyisässä parakissa ja viettää iltoja trukkikuskien kanssa läheisessä karaokebaarissa. Laulaisin ”Aikuinen nainen mä oon”. Se olisi tosielämää. Mitenkähän hiekkapuhaltajan unelma-ammattiin pääsisi.

PIENTÄ LIIOITTELUA

Työhuoneessani on kaaos. Maalituubit pursuilevat, siveltimet ovat kuivuneet koviksi koppuroiksi. Lattiaa peittävä muovimatto on saanut uuden väripinnan. Huokaan. Otan painepesurin ja annan sen laulaa. Värivirta leviää ja valuu naapurihuoneen puolelle. Pahus, en ottanut sitä huomioon. Suuntaan vesivirran sinne ja saan aikaiseksi uuden kaaoksen.

”Mitä täällä tapahtuu?” taiteilijaystävä Pirjo ryntää paikalle.

Hiljennän hänet vesisuihkulla. Pirjo vääntää vihreäksi värjäytyneitä hiuksiaan ja haukkoo henkeä. Uusi vesisuihku saa hänet hiljenemään.

Minut valtaa hurja riemu. Ryntään painepesurin kanssa gallerian puolelle, suihkutan seinille ripustetut akvarellit litimäriksi, pesen ikkunat ja saman tien sisään astuneet kävijät. Nauran heidän hämmennykselleen. Kännykkä löytyy ihme kyllä kuivana taskusta. Otan tilannekuvia ja päivitän gallerian sivut.

VARJOLEIKKI

Kuussa tuulee

kaikki ympärilläni riehaantuu

omituinen varjoleikki saa minut hätääntymään

mieli on kuin nurinkäännetty todellisuus

kaikkeuden haamut seuraavat toistaan

puut huojuvat, mieleni huojuu,

missä on kirkkaus, missä on rakkaus

onko salaisuuteni paljastettu?