UUSI KIEHTOVA TAROTPAKKA

Nyt kun käsikirjoitus KUVAUSSIHTEERI LYÖ KLAFFIA on taitettu ja pian painossa, herkistelin Mama Maddalenan kanssa. Tietokirjat saavat minun osalta jäädä. Satumaailma on ihan toista. Päivitin Maman ja Ellinooran tarinan nykypäivään. Saduissahan kaikki on mahdollista.

Ellinoora katseli taivaalle. Hän erotti mustan pisteen, joka lähestyi tuulen nopeudella. Hetken kuluttua tanner tömähti ja Mama laskeutui kevyesti pihanurmikolle.

–  Olipa kyyti, ilmavirtaukset olivat suotuisia. Taisin tehdä nopeusennätyksen, Mama nauroi ja halasi ystäväänsä.

–  Odotinkin jo sinua, tule kuistille, samppanja on sopivasti jäähtynyt ja voimme rupatella rauhassa. Pikkusiskoni nukkuvat vielä.

Mama katseli ympärilleen. Ellinoora oli hänen lapsuudenystävänsä. Tämä oli pyöristynyt vuosien varrella, sillä elämä oli kohdellut häntä lempeästi. Kesähuvila sijaitsi suojaisassa rinteessä. Vanajavesi välkkyi koivunoksien takaa. Aamuaurinko loi puiden katveeseen hauskoja varjoja.

–  Kyllä sinun kelpaa. Tämähän on kesäparatiisi.

–  Näin on, hyvällä säällä. Kun tuuli vinkuu ja sade vihmoo, tulee ikävä kaupunkiin, Elli huokasi.

Mama kääri taikamaton rullalle ja vei sen lasiverannalle. Hän istahti mukavaan korituoliin ja henkäisi mielihyvästä, kun Ellinoora toi hänelle kristallilasillisen kuplivaa juomaa.

–  Tätä kannattaa juhlia. Eihän sinulla ole kiirettä?

–  Ei veikkonen, olen nyt Hämeen keskiaikafestivaalin jälkeen vapaalla. Kiirettä piti. Minulla oli asiakkaita jonoksi asti. Tarottulkinnat kiinnostavat yllättävän monia.

–  Onhan sinulla kortit mukana? Ellinoora kysyi utelias pilke silmissä.

–  Ainahan minulla, mutta säästetään tulkintatuokio illaksi. Kynttilänvalossa se toimii parhaiten, Mama ehdotti.

–  Kerro festivaalista, näen, että olet innoissasi.

–  Uskoisitko, että nappasin vihreän lohikäärmeen, kun näin, miten se näpisti torikojusta paistetun porsaansorkan. Se lennähti siivilleen ja istui katolle maiskuttamaan. Suivaannuin, otin taikamaton esiin, onneksi se oli lähellä, sillä olin tullut aamulla sen kyydissä teltalle. Ei tarvinnut puikkelehtia ruuhkassa. Nappasin läheisestä torikojusta korillisen vihreitä omenoita ja nousin ilmaan.

–  Noin vain, olet uskomaton, Mama, Ellinoora nauroi.

–  Noin vain, ei se ole temppu eikä mikään. Minulla on aina taikapölyä mukana, Mama sanoi ja taputti kaulalla riippuvaa nahkapussia.

–  Jatka, mitä teit.

–  Kiihdytin mattoa ja sain rosvon näkyviin. Pommitin sitä omenoilla. Lohikäärme säikähti ja putosi pyrstölleen maahan, sopivasti kuralätäkköön, sillä yöllä oli satanut. Porsas lensi kaaressa takaisin myyntipöydälle. Kauppias huudahti ja levitti käsiään. Paikalle sattunut Kaupunkiuutisten toimittaja otti kuvan, joka levisi saman tien mediassa. Kauppiaan luo muodostui hetkessä jono, kun markkinaväki halusi kuulla kaikki herkulliset yksityiskohdat. Lohikäärme räpiköi lammikossa, kunnes eläinsuojeluyhistyksen puuhanainen kävi pelastamalla sen haavilla.

–  Minne se päätyi?

–  En todellakaan tiedä, mutta markkinoille se ei taatusti enää uskalla tulla. Palautin omenat kauppiaalle. Tämä laittoi ne koriin, johon hän tekstasi kyltin: Pudokkaita edullisesti, Mama kertoi.

Ellinoora hytkyi naurusta.

–  Olet sinä aikamoinen veijari. Voin kuvitella, kun kiidit yläilmoissa mekko hulmuten.

–  Onko Mamalla taikamatto? Ellinooran pikkusisar Quu oli tullut paikalle ja tuijotti lumoutuneena Mamaa.

–  On tietenkin, etkö muista, että hän on käynyt täällä ennenkin.

–  Joo, mutta en tiennyt matosta. Sehän näyttää ihan tavalliselta, Quu sanoi ja vilkaisi mattokääröä.

–  Salaisuus onkin taikapölyssä, Mama virnisti, mutta ei kertonut enempää.

Quun vihreät silmät välähtivät. Mama harmitteli, että oli erehtynyt kehumaan. Samppanjapikari oli saanut hänet varomattomaksi.

–  Menehän Quu sanomaan kokille, että nautimme aamiaisen täällä lasiverannalla. Mama, juothan kahvia?

–  Totta kai, kauramaidon kera, kiitos. ­

Ei kestänyt kuin hetken, kun kokki Kekäle tuli leveästi hymyillen paikalle tarjottimen kera. Hän asetti rouvien eteen kupilliset lattea ja vastapaistetut croissantit.

–  Pariisin tapaan, Ellinoora virnisti ja tarjosi Mamalle leivonnaisvatia. Kokki kumarsi ja kysyi, haluavatko rouvat muuta.

–  Lisää samppanjaa kiitos, Elli tilasi ja kohotti lasia.

Mama myhäili. Täällä hän viihtyisi mainiosti.

–  Huomenta Elli ja Mama, Quun isosisko Tähti tuli kuistille leveästi haukotellen. Quulla ja hänellä oli jatkuvasti kinastelu käynnissä.

–  Huomenta, nukuitko hyvin? Ellinoora kysyi.

–  Joo, paitsi heräsin turhan varhain, kun Quu tuli kertomaan, että olet tullut Mama. Hän supisi jotain taikamatosta.

–  Tavallinen mattohan tämä, Mama sanoi ja osoitti kääröä.

–  Sitä minäkin, ei taikuutta ole olemassa, Tähti sanoi ja nappasi croissantin.

Mama vetäytyi brunssin jälkeen lepäämään. Hän huomasi olevansa yllättävän väsynyt vauhdikkaan viikonlopun ja lentomatkan jälkeen.

Päivä oli jo pitkällä, kun hän lähti etsimään Ellinooraa. Tämä loikoi puutarhakeinussa vierellään vadillinen macaronleivoksia. Hänellä oli kirja kädessä, mutta silmät puoliunessa.

–  Sinä Elli osaat nauttia elämästä, mitä luet? Mama kysyi ja istuutui mukavan näköiselle lepotuolille.

–  Liity seuraan, olen islantilaisen Hildurin lumoissa. Maistuuko leivokset ja kylmä siideri?

–  Mikäpä siinä. Tai ottaisin kyllä mieluummin jotain suolaista.

Kokki Kekäle taisi kuulla hänen sanansa, sillä hän ilmestyi paikalle mukanaan vadillinen graavilohileipäsiä, joiden päällä oli tuoretta tilliä. Ruokajuomaksi löytyi kylmää olutta.

–  Olet aarre, Mama huokasi ja poksautti Karhu-tölkin auki. Saaristolaisleivät olivat herkullisia.

–  Elli, jos hemmottelet minua näin, en lähde koskaan pois.

–  Sitä toivonkin. Siskoista ei ole kuin harmia. He ovat kesälomalla eivätkä tee mitään hyödyllistä. Onneksi kokki hoitaa ruokapuolen ja kesätyttöni Susanna siivoaa ja pesee pyykit. Olemme täällä kirjaimellisesti täysihoidossa.

Ellinooran varakas mies Henrikki oli kuollut joitakin vuosia sitten. Elli oli perinyt kesähuvilan ja hulppean kaupunkiasunnon. Lapsia heillä ei ollut. Ellinooran siskot pitivät itsestään selvänä, että heillä oli käyttöoikeus mökkiin. Molemmat opiskelivat yliopistossa, mutta kesät he olivat vapaalla.

–  Onhan heistä seuraakin, mutta ovat niin täynnä itseään, etten aina jaksa, Ellinoora kertoi Mamalle.

–  Mitä täällä kuiskitaan? Quu tuli paikalle. Hän oli pukeutunut polvista rikkinäisiin farkkuihin ja tiukkaan toppiin. Mustat hiukset valuivat olkapäille. Vaalea Tähti oli hänen täydellinen vastakohtansa. Tämä käytti heleävärisiä mekkoja ja sitoi hiuksensa poninhännäksi. Quu oli kateellinen Tähden kullanhohtoisesta tukasta.

–  Mama, kerro siitä taikamatosta, Quu pyysi.

–  Ehei, tyttöseni, taikoja ei koskaan paljasteta, Mama myhäili.

Quu kääntyi kannoillaan pettyneenä.

Illallisella oli tarjolla tuoretta kuhaa, valkoviinikastiketta ja keitettyjä perunoita. Kokki oli valmistanut lisäksi tomaatti-mozzarella-basilikasalaattia ja leiponut kaurasämpylöitä, joiden kanssa oli hauskasti rullattuja voinokareita. Jälkiruuaksi hän tarjosi kullankeltaisia lakkoja vaniljajäätelön kera. Kupliva valkoviini sopi täydellisesti kalan kanssa ja pikarillinen sherryä kruunasi aterian.

–  Haluatko vielä espresson? Ellinoora kysyi.

–  Voisin halutakin, Mama suostui.

He vetäytyivät kuistille kahvikupillisten ja Calvados-lasien kanssa. Ellinoora sytytti kynttilälyhdyn.

–  Olisiko nyt sopivat hetki? hän kysyi malttamattomana.

Mama otti tarotkortit esiin ja pyysi Elliä nostamaan kolme. Tämä sekoitti pakan ja ojensi Mamalle sellaiset, jotka olivat pilkistäneet esiin. Mama käänsi ne yksitellen.

–  Tämä ensimmäinen kortti kertoo menneisyydestä. Se on Rakastavaiset. Kortti kertoo sinun ja Henrikin onnesta.

Ellinooran silmät kostuivat. Kyllä, ne olivat viihtyneet toistensa seurassa. Ei se suurta intohimoa ollut, mutta tasaista ja turvallista elämää.

–  Toinen kortti kertoo tästä päivästä. Se on Häirintä. Tarkoittaakohan se pikkusiskojasi?

–  Voi Mama, et tiedäkään, miten ärsyttäviä he osaavat olla. Tietävät muka kaiken paremmin kuin minä, ovat omasta mielestään sievempiä ja fiksumpia. Tunnen olevani mitätön ja lihava heidän silmissään, Elli puuskahti.

–  Älä välitä, sellaisia pikkusiskot ovat. Usko itseesi ja näe asioissa hyvät puolet. Siitä tämä kolmas kertoo. Se on Vaunut. Oletko ajatellut matkustaa jonnekin?

Ellinooran silmiin syttyi pilke.

–  Uskoisitko, että olen. Haaveilen lomamatkasta Islantiin. En ole koskaan käynyt siellä, mutta se vaikuttaa kirjan kuvausten perusteella kiehtovalta. Lähtisitkö mukaan?

Mama mietti.

–  Taitaa tulla aika pitkä lento. Uskallatko tulla taikamaton kyytiin?

–  Voi, kyllä minä uskallan. Ruvetaan suunnittelemaan, mutta siskoille ei saa kertoa ainakaan vielä.

–  Mitä meille ei kerrota? Quu ilmestyi kuin tyhjästä paikalle. Oliko hän kuunnellut salaa?

–  Puhutaan tässä Maman kanssa vain haaveista, Ellinoora sanoi välttelevästi.

–  Tiedättekö, mikä minun haaveeni tälle kesälle on ollut? Quu kysyi hymyillen.

–  Taidan tietää, onko se palju? Ellinoora sanoi.

–  Kyllä vain. Täytin sen juuri lämpimällä vedellä. Tervetuloa kylpyyn, Quu kutsui ja osoitti rannalle.

–  Mennään Mama, se on ihanaa. Pyydän meille vielä saunajuomaa, Ellinoora innostui.

Hän palasi eväskorin ja pehmeiden froteepyyhkeiden kanssa. He riisuivat vaatteet saunakamariin ja kiipesivät höyryävään paljuun. Mama nautti, mutta oli hetken huolissaan, kun oli joutunut jättämään taikapussin. Hän oli lausunut varmuuden vuoksi vahvan loitsun, joka pitäisi pussin turvassa. Jos joku yrittäisi sormeilla sitä, hänen kasvonsa ja kyntensä muuttuisivat vihreiksi.

Quu oli kauhuissaan. Hän yritti hangata myrkynvihreää väriä iholtaan, mutta se pysyi tiukasti kiinni. Meikkivoide, se olisi pelastus, hän keksi.

–  Quu, näytät oudolta, Ellinoora sanoi seuraavana aamuna, kun hän ja Mama istuivat kahvikupillisten äärellä kuistilla. Samppanjapullo oli kylmenemässä jääpalojen keskellä.

–  Brunssi joka aamu, tämä ei ole todellista, Mama myhäili.

–  Ei tässä mitään, tunnen oloni vähän huonovointiseksi, Quu sanoi ja kertoi lähtevänsä aamu-uinnille.

Mama jäi katsomaan hänen peräänsä. Meikkivoiteen alla iho oli kuultanut vihreälle ja Quun kynnet olivat smaragdinväriset.

Nahkapussi oli taas turvassa Maman kaulalla, mutta hänestä tuntui, että taikapöly oli vähentynyt. Hän oli huolissaan, miten taika vaikuttaisi osaamattoman käsissä.

–  Täytyykö sinun jo tänään lähteä? Ellinoora kysyi pettyneenä, kun Mama ilmoitti palaavansa kaupunkiin iltapäivällä.

–  Muistathan kissani Pörrön? Minulla on sitä ikävä. Se on hoidossa ystäväni Oskun luona, mutta tiedän, että hän kaipaa jo rauhaa. Lupaan tulla taas joku kaunis päivä, kun tuuli on suotuisa, Mama hymyili.

Ellinooran huvilalla alkoi tapahtua kummia. Quun silmät kiilsivät kuumeisina. Hän oli kuin riivattu huomatessaan, että voi saada aikaan toivomiaan tapahtumia. Hän oli tutkaillut internetin noitasivuilta taikapölyn vaikutusta. Hän oli lukenut, että kun hengitti sitä hyppysellisen ja keskittyi toivomaan jotain, se toteutui. Quu harmitteli, ettei ollut uskaltanut ottaa kuin vähän. Nyt piti miettiä tarkasti, mitä toivoi.

Hän hihitti hysteerisenä, kun Ellinoora sai näppylöitä ja valitti vatsavaivoja. Tähti menetti yöunensa ja hänen kauniit hiuksensa putosivat. Hän oli kirkunut kauhusta katsellessaan kaljua päätään.

Quu oli kaunistunut silmissä. Ellinoora ei ollut tuntea tätä, kun ennestään sorja tyttö oli hoikistunut ja oliivinvärinen iho hehkui.

–  Oletko käynyt kauneushoitolassa? Ellinoora hämmästeli vuoteen pohjalta. Kokki oli valmistanut hänelle kauravelliä, jota Elli inhosi. Se oli ainoa ruoka, jota hänen vatsansa kesti. Ellinoora soitti Mamalle ja valitti kurjaa kohtaloa.

–  Kuvittele, en voi juoda samppanjaa enkä syödä leivoksia. Ne eivät maistu, vaan saavat minut oksentamaan. Olen aivan onneton. Ainoa hyvä puoli on, että olen laihtunut muutaman kilon.

Mama huolestui. Hän kysyi, mitä siskoille kuuluu.

–  Et usko, miten kauniiksi Quu on muuttunut. Hän suorastaan säkenöi. Tähti on sairastunut. Hänen vaaleat hiuksensa ovat muisto vain. En ymmärrä, mitä on tapahtunut.

Mama ymmärsi. Hän päätti palata mitä pikemmin Ellinooran huvilalle.

–  Voi Mama, tämä kamala vatsavaiva ei mene ohi. Pääsen hädin tuskin sängystä ylös. Tähti itkee yläkerrassa, eikä halua näyttäytyä.

–  Missä Quu on? Minulla on hänelle vähän asiaa, Mama kysyi tiukasti.

–  Voi, Quu on lähtenyt. Hän väitti, että yliopistolla alkaa jo lukukausi, mutta tiedän, että se on valetta. Ehkä hän ei halunnut katsella meidän kurjuutta.

Mama nyökäytti päätä. Tyttö oli tehnyt tepposet. Toivottavasti hän oli käyttänyt kaiken varastamansa taikapölyn. Mutta jos sitä oli vielä jäljellä, Mama pitäisi huolen, ettei tyttö enää vahingoittaisi ketään.

Quu hykerteli. Hänellä oli vielä hippunen jäljellä. Nyt piti miettiä tarkkaan, mitä sillä tekisi. Hän oli paennut Ellinooran luota huomattuaan, miten tehokasta taikajauhe oli. Toivottavasti siskot eivät arvanneet, että hän oli kaiken takana. Quu katseli opiskelija-asuntoaan tarkemmin. Voisiko hän toivoa enemmän tilaa, parempia tenttituloksia, ehkä rikasta rakastajaa? Maailma näytti rajattoman kullanhohtoiselta.

Quu haki läheisestä viinikaupasta pullollisen kirpeää Casal Grandea. Se kupli mukavasti lasissa. Hän mietti. Taidan toivoa äkkilähtömatkaa Välimerelle johonkin oikein lämpimään paikkaan, sillä opiskelun alkuun on vielä pari viikkoa, hän keksi ja pakkasi pikaisesti matkalaukkuun kesävaatteita.

Sitä saa mitä tilaa, Mama ajatteli happamasti seuratessaan kännykkäsovelluksella Quun toimia.

Henkäisy taikapölyä, keskittyminen ja menoksi, Quu päätti. Kuului humaus ja Quu menetti tajuntansa. Hän havahtui, kun liekit valaisivat taivaanrannan ja hänen päässään jyskytti. Missä ihmeessä olen? hän ihmetteli.

–  Neiti, äkkiä pois liekkien alta, teidän pitäisi olla jo pelastusveneessä, palomies komensi ja puoliksi raahasi Quun kumiveneeseen. Se oli täynnä hätääntyneitä turisteja.

–  Mitä täällä tapahtuu? hän tivasi mieheltä.

Tämä katsoi häntä hämmästyneenä.

–  Olette yksi niitä hulluja turisteja, jotka halusitte henkenne kaupalla keskelle Rodoksen metsäpaloja. Saitte ilmeisesti matkan halvalla. Täällä kuulkaa paikalliset taistelevat elämästä ja te tulette huvittelemaan halpojen drinkkien toivossa.

Quu kuunteli kauhistuneena. Liekit lähenivät, lapset kirkuivat ja palomiehet yrittivät epätoivoisesti suunnata vesisuihkut tulimereen.

Quu pyörtyi. Kun hän heräsi, oli pimeä. Hänet oli kannettu turvaan liikuntahalliin, jossa oli satoja liekkejä paenneita turisteja.

Matka oli painajainen. Quu joutui soittamaan Ellinooralle ja pyytämään tältä rahaa paluumatkaa varten. Taikapöly oli hävinnyt meren aaltoihin.

–  Miten ihmeessä sinä sinne olet joutunut? Ellinoora kysyi.

–  Ihmeessä todellakin, kysy Mamalta, Quu voihkaisi.

–  Taidan kysyäkin. Onneksi voin jo paremmin, samoin sisaresi. Hänelle kasvaa hurmaavat kiharat, Elli kertoi. Quu puhkesi itkuun.

–  Mama, mikä tämä sotku oikein oli? Ellinoora kysyi, kun Mama laskeutui seuraavana päivänä pihanurmikolle Pörrö-kissa sylissään.

–  Taikuutta, mutta nyt se on ohi. Ajateltiin tulla Pörrön kanssa luoksesi täysihoitoon ainakin viikoksi. Onneksi kesä jatkuu.

–  Eihän enää taikuutta, olen pikkuhiljaa päässyt taas herkuttelemaan, Ellinoora nauroi.

–  Ei enempää kuin hiukan, Mama hymyili ja taputti nahkapussia hellästi.