SYYSKAUSI ON ALKANUT

Pieni Kynäilijät-ryhmämme aloitti syyskauden lukemalla kertomuksia itse kunkin kesästä. Minä hehkutin tietenkin kirjoitusprojektillani. Kun mietimme seuraavaa aihetta, Kaisa selasi muistiinpanoja Lempeää virtaa -kurssiltamme. ”Täällä on sana väliaikainen, kelpaako?” Kaikki olivat hieman hämääntyneitä, mutta hyväksyivät haasteen. Niin minäkin. Mama tunki itsensä tarinaan mukaan.

Eksynyt kärpänen surisi ikkunassa, vaikka oli jo syksy. Vaaleanharmaalla seinällä oli hempeä omenankukkataulu. Hanna käänsi päänsä ja katsoi vastapäätä istuvaa lempeästi hymyilevää naista. Hän oli hakeutunut tämän luokse luettuaan netistä mainoksen, että Mama lupaa vain hyviä ennustuksia ja auttaa arkaluontoisissa ongelmissa.

Mama oli keski-ikäinen, hiuksissa näkyi harmaita raitoja. Hänellä oli epäpukeva tiukka villapusero. Varmaan hiostava, Hanna ajatteli. Ylimääräisiä kiloja oli kertynyt vyötärönseudulle.

– Kerro, mikä mieltäsi painaa, Mama sanoi ja ojensi Hannalle muovimukillisen vettä. Se oli huoneenlämpöistä, mutta Hanna joi kaiken rauhoittaakseen vatsassa vellovaa pahaa oloa.

– Tahdoin löytää poikaystävän, rakastetun, jonkun, joka välittäisi minusta. Olin niin yksin muutettuani kaupunkiin. Ilahduin, kun sain työpaikan Kariston kustantamosta. Oikoluen tekstejä ja hoitelen käytännön asioita. Keitän kahvia ja juoksen asioilla. Ei se mikään unelma-ammatti ole, mutta päivät kirkastuvat, kun saan tehdä töitä hurmaavan Peterin kanssa. Hän on lakimies, joka hoitaa raha-asiat.

– Tuo kaikki kuulostaa hyvältä, mistä kiikastaa?

– Peteristä tietysti. Voitko kuvitella, että hän pyysi minua seuralaiseksi firman syyspäiville.

– En vieläkään ymmärrä, sinähän olet ihastunut häneen?

– Joo, mutta kuvittelin ihan muuta. Hän ilmoitti tyynesti, että olen vain väliaikainen tyttöystävä. Hän haluaa tehdä pomon vaimon mustasukkaiseksi. Olisi edes pitänyt salassa, vaikka tiesinkin, että heillä on sutinaa. Tunsin itseni kertakäyttöiseksi, eikä se ollut mukava tunne. Pahinta kaikesta, olen edelleen ihastunut siihen vilkkusilmään, Hanna voihki ja purskahti itkuun.

Mama ojensi hänelle pinon paperinenäliinoja ja kävi täyttämässä vesimukin.

– Haluatko, että katsomme korteista, mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

– Sen takia tulin, olen kuullut, että olet todella hyvä.

– No jaa, kortit tietävät. Nosta itsellesi onnenkortti, Mama sanoi ja levitti tarotkortit pöydälle.

Hannaa jännitti, kun hän valitsi sellaisen, joka pilkisti esiin.

– Sait Panolaisen. se on yksi pakan harvoista humoristista korteista. Se lupaa erotiikka ja elämän nautintoja. Iloitse hyvistä hetkistä täysillä. Minulla on ehdotus, mitä jos käytät samoja aseita kuin ystäväsi Peter. Tee puolestasi hänet mustasukkaiseksi. Näyttäydy jonkun herrahenkilön seurassa, niin hän katselee sinua uusin silmin.

– Mistä minä sellaisen löydän? Hanna nikotteli, mutta hänen silmiinsä oli syttynyt toivonkipinä.

– Minulla on hurmaava siskonpoika, joka voi toimia väliaikaisena seuralaisena. Kaikki järjestyy kultaseni, Mama sanoi virnistäen.

Hän hymyili ilkikurisesti voitettuaan vedon. Hän oli luvannut järjestää Paavolle väliaikaisen tyttöystävän, sillä tämä halusi tehdä vaikutuksen naapurin tyttöön.

Kaikki voittivat, ainakin väliaikaisesti, hän tuumi haettuaan Café Laurellilta laatikollisen macaronleivoksia.