to 5.10.2023

LOKAKUUN RUSKAA

Syksy on jatkunut kauniina, vaikka välillä satoi reippaasti. Vietämme vanhusten viikkoa ja sen kunniaksi Voutilakeskuksessa järjestettiin taidetapahtuma.

NELJÄ VUODENAIKAA – KESÄÄN ON TULOSSA KUKKIA

ME OHJAAJAT

Olin apuvoimana, kun mummot ja papat kokoontuivat toteuttamaan ystävä Vuokon johdolla väri-iloittelua. Tarjolla oli taiteen tekemisen ohella tavallista parempaa ruokaa eli riistakäristystä ja karpalokiisseliä.

Kävin tänään ruoka-aikaan Jussia katsomassa Visarannassa. Hän oli ehtinyt syödä lautasellisen maksakastiketta ja perunamuhennosta, ennen kuin ehdin silmälääkärikäynnin jälkeen paikalle. Minulla oli tuliaisina Vuokon leipomaa mehevää karpaloilla ja marja-aronioilla maustettua kakkua sekä pensasmustikoita. Kun tein lähtöä, yksi hoitajista tuli auttamaan Jussin pyörätuoliin, sillä luvassa oli laulutuokio asukkaiden iloksi.

Olen nyt kaihileikkausjonossa, jonka pituus on arvioilta kuusi kuukautta. Pelottaa jo tässä vaiheessa.

pe 6.10.2023

Voiko viikonloppu alkaa huonommin. Heräsin virkeänä ja venyttelin. Pakkasin uimapukukassin ja reppuun pyyhkeen. Pukeuduin lämpimästi, sillä takana oli pakkasyö. Olin jo pukuhuoneessa, kun huomasin, että muovikassi puuttui.

PAHUS, UIKKARIKASSI UNOHTUI SOHVALLE

Se oli unohtunut sohvalle. Kyllä harmitti. Ystävät kehottivat vuokraamaan uimapuvun, mutta olin niin lamaantunut, että päätin tulla viikolla itsekseni polskimaan.

LOHTUCAPUCCINO

Tänään on vuosipäivä, olen ollut tasan kaksi vuotta yksin. Lähdimme 6.10.2021 Jussin kanssa kelataksilla Tampereelle, jossa Jussia odotti aivopainetta tasaava sunttileikkaus. Olimme innoissamme, että elämänlaatu paranee.

NOSTALGIAKUVA KAHDEN VUODEN TAKAA

Jussi joutui sairaalakierteeseen ja sen jälkeen ympärivuorokautiseen hoitoon. Viime kesänä tuli vuosi siitä, kun minä muutin vuokrakaksioon. Nyt elämä on vakiintunut, mutta ensimmäinen yksinäinen vuosi oli kamala.

Käyn Jussia katsomassa pari kertaa viikossa. Hän on laihtunut järkyttävän paljon, vaikka ruokahalu on hyvä. Jussi tuntee edelleen minut ja puhuukin muutaman sanan, mutta ei hän enää ole sama mies, jonka kanssa menin naimisiin kesällä 1976. Niin surullista.

la 7.10.2023

Sarja elämän tähtihetkiä jatkuu. Taija Tuominen, jonka luovan kirjoittamisen pajassa HAMKissa käyn, vinkkasi viime maanantaina tutulle Hämeen Sanomien toimittaja Marikalle kirjastani.

Marika otti yhteyttä ja haastatteli eilen minua puhelimessa. Sain vapaasti hehkuttaa kirjoitusprosessia. Valokuvaaja tulee maanantaina ottamaan kuvat. Ehdotin Suomen kasarmin pihapiiriä. Nyt pähkäilen, mitä panen ylleni. Jännittää mukavasti:)

su 8.10.2023

SADEPÄIVÄ

Eilinen päivä oli järkyttävän sateinen ja tuulinen. Uskaltauduin aamupäivällä ostoksille. Sateenvarjo kääntyi ympäri ja tuulenpuuska oli viedä mennessään. Olin tyytyväinen, kun selvisin kaatumatta takaisin kotiin. Linnan Martoilta tuli viestejä, että tällaisena päivänä on lupa kääriytyä torkkuhuopaan ja viettää päivä lukien ja elokuvia katsellen. Olin täsmälleen samaa mieltä.

ma 9.10.2023

Sarja elämän tähtihetkiä jatkuu. Valokuvaaja Riku kävi aamulla ottamassa kuvat Hämeen Sanomien juttua varten. Poseerasin Suomen kasarmin pihapiirissä vanhojen rakennusten edessä. Riku kävi pikaisesti katsomassa kotiani, sillä lupasin hänelle kirjan. Vaikka en ole nähnyt kuvia, eiköhän niistä joku onnistu.

Tuntuu hyvältä, kun aurinko pilkistelee taas ja olen siivonnut. Ystävät Paula ja Ulla ovat tulossa iltapäivällä käymään. Lupasin kokata herkullisen suppilovahvero-lehtikaali-perunakeiton siitä ilosta, että mnulla on tuoreita aineksia.

SUPPILOVAHVEROKEITTO ODOTTAA VIERAITA

Keittiöön levisi ihana valkosipulin tuoksu, kun valmistin lounaan. Vieraat tulivat ajallaan ja toivat tuliaisiksi parvekkeelleni silmäniloa. Kilautimme kuplivat maljat ja siirryimme ruokapöytään. Keitto maistui kaikille. Oli taas ilo vaihtaa ystävien kanssa kuulumisia.