MIELENMAISEMA

Luin vajaan vuoden takaisen päivityksen otsikolla ”joulukuun 2022 mietteitä”. Hämmästyin, ettei juuri mikään ole muuttunut. Tai ehkä se, että tunnen oikeasti olevani jo ikäihminen – en suostu sanomaan vanha. Vaikka käyn kuntosalilla ja uimahallissa, tasapaino on heikentynyt. Huomaan sen liukkailla keleillä ja portaissa, joissa ei ole kaidetta. Pelkään kaatumista. Viime talvena kaaduinkin, mutta selvisin säikähdyksellä.

Näkökin on huono, sekä kaihi että silmänpohjarappeuma etenevät. Pääsin kaihileikkausjonoon, jonka pituus on puoli vuotta. Laskin, että leikkaus toteutuu ehkä huhtikuussa. Pärjään kyllä, mutta kirjoja ja sanomalehtiä en enää lue. Minä, joka olen rakastanut kirjastoa, välttelen sitä tietoisesti. Totta kai luen edelleen, mutta vain e-kirjoja ja kuuntelen äänikirjoja. Linnan Marttojen lukupiiri pitää tehokkaasti ajan tasalla.

Taideharrastus on suvantovaiheessa. Käyn silloin tällöin vetämässä Tiina-Katriinan kanssa monotypiakursseja, mutta oma tekeminen on vähissä. Maalaan kotona ruokapöydän ääressä, mutta nyt sekin on ollut tauolla. Ehkä helmikuuksi sovittu grafiikanpajanäyttely saa minuun vauhtia.

Vuoden suurin saavutus oli esikoiskirjan julkaiseminen yli seitsemänkymppisenä. Minulla on ollut kaksi haavetta, jotka molemmat ovat toteutuneet. Niistä ensimmäinen oli Etelä-Afrikan safari, jolle lähdin yksin, tai tietenkin ryhmän mukana, huhtikuussa. Toinen haave oli oma kirja. Yllättäen kustantajan toiveesta siitä tuli tietokirja otsikolla ”Kuvaussihteeri lyö klaffia”. Olen äärettömän ylpeä, että hankkeesta tuli totta ja palaute on ollut loistavaa. Jos olisin kustannussopimuksen allekirjoittaessani tiennyt, että istun seuraavat kuukaudet päivittäin tietokoneen äärellä muokkaamassa tekstiä, olisin hämmästynyt. Urakka oli melkoinen, mutta onneksi sain muutaman hyvän luottolukijan ja tehokkaan kustannustoimittajan.

Omistin kirjan Jussille, miehelleni, joka jaksoi kulkea yli 50 vuotta hupelon kuvaussihteerin rinnalla. Kun vein hänelle oman kappaleen, Jussin silmät kostuivat. Hän on saanut muutaman kilon painoa takaisin, kiitos lisäravinteiden. Vointi on ennallaan, ei hyvä, mutta ei kovin huonokaan. Hänellä on välillä virkeämpiä päiviä ja silloin käynnistä jää hyvä mieli.

Yritän syödä nykyään terveellisesti, kun kokkaan vain itselleni. Syyssateiden myötä turvaudun silloin tällöin lohturuokaan ja juon punaviiniä sohvan nurkassa katsellen klassikkoelokuvia.

Kirjoitin vuosi sitten, ettei Jussin rahoja voi käyttää muuhun kuin hoitoon, mutta se ei onneksi pitänyt paikkansa. Miika isänsä edunvalvojana voi käyttää tiliä niin kuin Jussi sitä käyttäisi. Siis perheen yhteiseen virkistykseen ja mökin remontointiin. Siitä ilahtuneina vietimme hiihtolomaviikolla ylellisen loman Teneriffalla ja syyskuussa vielä ylellisemmän Kreetalla yhdeksän hengen joukkueella.

Varasin jossain hulluuden puuskassa kolmen viikon lomamatkan loka-marraskuussa Espanjan aurinkorannikolle, mutta tarkemmin mietittyäni tulin katumapäälle. Mitä ihmettä teen yksin pienessä hotellihuoneessa maassa, jonka kieltä en osaa? Peruutin matkan vähin äänin ja keskustelen nyt vakuutusyhtiön kanssa korvauksesta. Epäilen jääväni toiseksi, vaikka toimitin todistukset omasta ja Jussin terveydentilasta.

Mitä odotan jatkossa? Jäin miettimään. Nyt kun haaveista on tullut totta, yritän rauhoittua. Kirjoitan edelleen, mutta fiktiota, sillä vapaa kirjoittaminen tuntuu hyvältä. Tarinoissa alter egoni Mama Maddalena loistaa ja antaa vain hyviä tarotennustuksia.

Maalaan edelleen, sillä omin käsin tekeminen tuo iloa. Lenkkeilen ja kuntoilen, sillä liikuntakyky on tärkeää. Tapaan ystäviä, sillä yksin asumisen vastapainoksi kaipaan seuraa. En käy yksin ulkona syömässä, mutta ystävien kanssa on mukava testata uusia ruokapaikkoja.

Nuoriso käy mukavan usein Hämeenlinnassa. Vietimme kesällä laatuaikaa mökillä. Pipa-kissa pääsi tutustumaan villiin luontoon. Lapset viihtyivät vesileikeissä. Olen helpottunut, sillä pojat osaavat jo uida, eikä heitä tarvitse vahtia jatkuvasti.

Tuleva talvi tuntuu jo nyt pitkältä, kun uusia matkasuunnitelmia ei ole. Toisaalta on helpottavaa viettää rauhallisia iltoja tuikkukynttilöiden valossa torkkupeiton alla.