la 4.11.2023 Pyhäinpäivä

LUMIKANERVIA

Olen aina pitänyt alkusyksystä, mutta marraskuun pimeys ja liukkaus masentaa. Minä, joka olen ollut innokas kokeilemaan uutta ja harrastamaan kaikenlaista, olen lamaantunut. Olen peruuttanut lähes kaikki menot, sillä tuntuu etten jaksa. Tekisi mieli vaipua talvihorrokseen.

Jaksan toki käydä kaupassa ja jopa kuntosalilla, mutta kokkaaminen ei innosta. Syön mitä sattuu, tuijotan apaattisena televisiota ja nukun raskaita päiväunia. Turvaudun iltaisin punaviinin tuomaan hetkelliseen lohtuun. Herään taas aamuyön tunteina pyörimään sängyssä niin kuin pahimpina aikoina, kun Jussi sairastui. Kevät ja seuraava kesä tuntuvat olevan mittaamattoman kaukana. Haluan uskoa, että tämä on vain ohimenevää. Onhan?

Jos elämä olisi mennyt mennyt niin kuin suunnittelin, olisin nyt Espanjassa kolmen viikon lomamatkalla. En tiedä minkä etiäisen sain, sillä peruutin matkan, vaikka Jussin tila oli vielä siinä vaiheessa vakaa. Hyvä kun peruutin, sillä Jussi kuoli, kun olisin ehtinyt lomailla viikon.

Jos elämä olisi mennyt niin kuin suunnittelin, olisin ollut Jussin kuolinpäivänä Helsingin kirjamessuilla esittelemässä omaa kirjaani. En ollut, sillä hoivakodista soitettiin aamulla, että nyt on aika tulla hyvästelemään.

Jos elämä olisi mennyt niin kuin suunnittelin, olisin tänään pyhäinpäivänä taidekasarmin avoimet ovet -tapahtumassa tarotkorttien kanssa niin kuin useana aikaisempana vuonna. Peruutin myös sen, sillä menemme tänään lasten kanssa hautaustoimistoon valitsemaan arkun ja uurnan.

Mitä opin? Elämää ei voi suunnitella.

su 5.11.2023

Eilinen päivä oli harmaa ja sateentihkuinen. Odottelin perhettä puolen päivän aikaan. Katoin pöydän seitsemälle ja paistoin blineja. ”Tuoksu tuli rappukäytävään asti”, Miika kommentoi tullessaan.

BLINIPÖYTÄ ON KATETTU

Meillä oli tapaaminen hautaustoimisto Callassa iltapäivällä. Arkun ja uurnan valinta sujui yhteisymmärräksessä.

MÖKILLÄ OLI HARMAATA

Miika jatkoi matkaa mökille ja nuoriso karkkikauppaan. Ilta ehti pimetä ennen kotimatkaa. Visa pääsi yökylään Miskan luo. Minä vetäydyin sohvan nurkkaan torkkuhuovan alle. ”Nukut varmasti hyvin tohinapäivän jälkeen”, Anna tuumi. Nukuin kohtalaisesti, kun ymmärsin siirtyä makuuhuoneen puolelle.