ti 14.11.2023

TALVI ON TULOSSA

Puolitoista viikkoa hautajaisiin. Elän jonkinlaisessa välitilassa. Hoidan mekaanisesti järjestelyjä ja ilahdun ystävien muistamisesta. Peruutan ei pakollisia menoja, mutta muistan ulkoilla, syödä ja nukkua, niin kuin monet kehottavat, jotta jaksan. Mutta mitään järkevää en saa aikaiseksi, ehkä ei tarvitsekaan.

Eräs ystävä sanoi, että olet nyt vapaa. Se on totta, mutta en vielä ymmärrä sen merkitystä. Olen ollut viimeiset vuodet jatkuvasti huolissani Jussin voinnista. Pelästyin aina, kun Visarannasta soitettiin. Lohdutti, kun hoitajat sanoivat, ettei Jussilla ollut kipuja. Hän oli pidetty rauhallinen ja huumorintajuinen potilas. Minä näin vain hänen jatkuvan väsymyksensä ja laihtumisensa. Olin kuitenkin tyytyväinen, että hän tunsi minut ja läheiset. Autoin aina käydessäni syömisessä ja vein herkkuja. Jussin ruokahalussa ei todellakaan ollut vikaa, mutta ruoka ei imeytynyt ja ennen riski mies laihtui käsittämättömän paljon.

Siunaus on Vanajan kirkossa. Pappi Reijo ja puolisonsa graafikkoystävä Petra kävivät luonani kahvilla. Keskustelimme muistosanoista ja musiikista. Petra lupasi laulaa kirkossa. Olen sopinut, että Miikan lisäksi Jussin veljet ja lasten serkut sekä yksi perheystävä toimivat kantajina. Kyseessä on tuhkaus, joten arkku kannetaan kirkosta hautaustoimiston autoon.

PÖYTÄKORTTIASKARTELUA

Muistotilaisuus pidetään Hämeen linnan linnantuvassa. Muistelemme Jussia lohikeiton ja mansikkakakun voimin. Miika on luvannut lukea adressit, joita on tullut runsaasti. Uurna lasketaan aikanaan Hattulan Pyhän Ristin kirkon hautausmaalle, jossa meillä on sukuhauta.

Sain eilen Mandatumilta kirjeen, jossa kerrottiin, että olen oikeutettu perhe-eläkkeeseen (leskeneläke). Olisin tarvinnut sitä enemmän silloin, kun Jussi joutui hoitoon ja jäin yksin selviytymään asuntolainasta. Onneksi tuo kaikki on takana.

to 16.11.2023

Ihmettelen, miksi päivät tuntuvat pitkiltä. Kävelin lähes kaksi vuotta kaksi-kolme kertaa viikossa Jussia katsomaan Visamäkeen. Retket rytmittivät viikkoa. Reitti kulki Lahdensivuntietä tai vaihtoehtoisesti kävelytietä rannan tuntumassa. Nyt ne kävelyt ovat lähihistoriaa.

Sain eilen lääkärissä käynnin yhteydessä korona- ja influenssarokotukset. Molemmat kädet ovat nyt kosketusarat. Onneksi ei ole pakollisia menoja. Vieraita siunaus- ja muistotilaisuuteen on ilmoittautunut lisää. Meitä on nyt 48. Pähkäilen pöytäjärjestyksen kanssa. Juuri kun kuvittelin sen olevan kunnossa, kaikki meni uusiksi. Haluan, että vierailla on tuttua juttuseuraa.

pe 17.11.2023

Olin eilen aivan toistaitoinen. Rokotusten jälkeen olo oli hutera. Pieni kuume väsytti niin, että vaihdoin päivän mittaan paikkaa sängystä sohvalle ja takaisin. Sain ystävältä vinkin hyvästä elokuvasta.

ELOKUVA KERTOO SURUSTA

Yle Areenasta löytyvä Drive my car oli lähes kolmen tunnin mittainen, mutta piti hyvin otteessaan. Suosittelen.

su 19.11.2023

Olen toipunut rokotuksista, mutta vietän edelleen hiljaiseloa. Nuorisolla on meneillään juhlaviikot. Samulla oli eilen syntymäpäivä ja Visalla tänään.

VILLIÄ MENOA

MIIKAKIN VILLIINTYI

Sain ilokseni kuvia riehasta otsikolla ”Synttärit täynnä apinoita”. Onnittelut myös Raimolle, joka juhlii tänään siskon kanssa Anttolassa.

ma 20.11.2023

Vajaa viikko siunaustilaisuuteen. Lasken päiviä, sillä odottaminen on piinallista. En osaa tarttua mihinkään järkevään. Toivon, että entinen vireys palaa. Huomenna on kuntosali ja keskiviikkona kirjastossa Syksyn kirjasatoa -tapahtuma, jossa Vana-66:n tiedottaja Aino Krohn haastattelee minua kirjasani. En jännitä, sillä omista tekemisistä on aina hauska hehkuttaa. Kirjoja on mennyt ystävähintaan hyvin kaupaksi. Ehkä kirjastossa muutama lisää.

ke 22.11.2023

Haastattelija vaihtui, sillä Aino sairastui. Hän lähetti Vana-66:n puheenjohtaja Pialle tärppikysymyksiä, joten eiköhän tästäkin selvitä.

TUORE KUKKATERVEHDYS, PERIKUNTA KIITTÄÄ

Jaksan edelleen hämmästellä, miten moni ystävä ja sukulainen haluaa muistaa Jussia ja meitä jälkeenjääneitä. Adresseja on tullut runsaasti ja tänään vielä kukkatervehdys. Se ilahdutti, sillä edelliset ovat ehtineet jo kuihtua.

Enää kolme päivää odotusta. Järjestelyt etenevät. Miika on taittanut ohjelmalehtisen ja minä olen laittanut pöytäjärjestyksen taas uusiksi, sillä meitä on nyt 50. Hyvä, etten suunnitellut muistotilaisuutta kaksiooni. Jos olisi kesä, kokoontuisimme mökille, mutta nyt sinne ei ole asiaa.

to 23.11.2023

Linnanravintolat ilmoitti, ettei tilaan mahdu seitsemää pöytää. Se tarkoitti, että pöytäjärjestys meni taas uusiksi. Päädyin ratkaisuun, että saliin katetaan kaksi pitkää pöytää ja laitan nimilaput ex tempore paikan päällä.

Näin kuvittelin, mutta sain päivän aikana palautetta, ettei se ole hyvä ratkaisu. Niinpä ilmoitin järjestäjille, että valitsemme sittenkin kuusi pikkupöytää, joista kahteen tulee yhdeksän vierasta. Miten ne jaan, en todellakaan tiedä vielä. Ehkä huomenna, kun käymme Annan kanssa paikan päällä.

VALOILMIÖ

Eilen oli hieno päivä. Kävelin illan hämärtyessä kirjastolle. Valoilmiö Sibelius-puistossa hätkähdytti. Ilahduin, kun haastattelijani Pia ilmoitti, että saan esiintyä ensimmäisenä. Ilahduin, kun vähän ennen tilaisuuden alkua paikalle saapui lukuisia Linnan Marttojen lukupiiriläisiä ja graafikkoystäviä.

KIRJASATOTAPAHTUMA

LINNAN MARTTOJEN LUKUPIIRI OLI PAIKALLA

Sain hehkuttaa kirjaprosessilla 15 minuutin ajan. En ehtinyt jännittää, sillä omista tekemisistä oli helppo puhua. Sain jälkikäteen kiitosta, että kaikki meni hyvin. Esikoiskirjailija (!) kiittää.