ma 27.11.2023

JUSSIN MUISTOLLE

Kaunis ja haikea viikonloppu on ohi. Hämeenlinna peittyi lumiharsoon. Meneillään oli Valoilmiö-tapahtuma, joka toi väriä pimeyteen. Ensimmäiset vieraat Jussin Esko-veli ja Arja tulivat jo perjantaina iltapäivällä. Kävimme yhdessä laittamassa linnantupaan pöytäkortit ja viimeistelemässä muistopöydän. Oli hyvä, että kävimme ajoissa, sillä linnan piha on mäkinen ja sokkeloinen, eikä ovea ollut helppo löytää. Luvassa oli viittoja, mutta ne eivät olleet vielä paikallaan.

ESKON KANSSA LINNANTUVASSA

Tila on avara ja tunnelmallinen, Koska vieraita oli 51, sain tehdä palapelin jos toisenkin, ennen kuin sopivat pöytäseurueet löytyivät.

MIIKA TAITTOI JA PRINTTASI OHJELMAVIHKOSET

Anna ja pojat tulivat perjantai-iltana. Tarjosin vieraille tortilloja erilaisilla lisukkeilla. Se oli helppo ja kaikille sopiva iltapala. Arja ja Esko majoittuivat hotelli Vaakunaan, sillä kaksiooni ei mahdu kovin monta yövierasta.

Lauantaipäivästä tuli todella pitkä. Istuimme siunaus- ja muistotilaisuuksien jälkeen Jaana-siskon kanssa kotisohvallani puoli kahteentoista yöllä ja joimme punaviiniä. Muistelimme hyviä hetkiä Jussin kanssa.

VANAJAN KIRKKO

Niin muistelivat muutkin. Ehdimme ajoissa auringonsäteiden saattelemina Vanajan kirkolle. Pakkasta oli yhdeksän astetta ja lunta maassa. Kirkko täyttyi nopeasti vieraista ja ennätin halaamaan ja kättelemään kaikki.

RUUSUT JUSSIN MUISTOKSI

SIUNAUSTILAISUUS OLI KAUNIS

MAASTA OLET SINÄ TULLUT

Pastori Reijo Sillanpää piti liikuttavan puheen Jussin ja minun elämänvaiheista. Papinrouva Petra Saraste lauloi siunaustilaisuuden lopuksi kirkkaalla äänellä toivomani kappaleen ”Sua kohti Herrani”, kun kantajat Miika ja Mikko, Esko ja Tuomas sekä Immo ja Tero nostivat samppanjavärisin ruusuin koristellun arkun.

KANTAJAT

He kantoivat arkun sivuovesta ulkona odottavaan hautaustoimiston autoon. Me saattajat seurasimme kulkueena perässä.

Hämeen linnan linnatuvassa kaikki oli valmista, kun saavuimme vähän ennen kahta paikalle. Tunnelmallinen sali on valaistu kynttilöin. Ehdin hetken huolestua, miten vieraat löytävät paikkansa, sillä nimikortteja oli hankala lukea hämärässä. Kaikki sujui kuitenkin ripeästi ja pääsimme nauttimaan herkullisesta lohikeitosta, erinomaisista salaateista ja jälkiruokaraparperipiiraasta ennen adressien lukua.

MIIKA JA ANNA LUKIVAT ADRESSIT

Miika ja Anna suoriutuivat tehtävästä hienosti. Miika piti koskettavan puheen isänsä muistoksi. Sen jälkeen sana oli vapaa.

MUISTELUA

Immo aloitti kertomalla yhteisistä vuosistamme. Tiina-Katriinan Reijo muisteli rakennushommia keskiaikatapahtumassa ja Paperihuoneella. Mikko-veli suostui puhumaan, vaikka oli sanonut, että hän on niin herkkä, että rupeaa itkemään. Puhe oli pitkä ja kiinnostava veljesten nuoruusvuosilta, mutta valitettavasti Mikko puhui niin hiljaisella äänellä, että peräpöydissä kukaan ei kuullut. Ilmoitin, että muisteluita voi jatkaa kahvin ja mansikkakakun jälkeen, mutta vieraat rupesivat tekemään lähtöä aika pian tämän jälkeen.

Olin helpottunut, kun kaikki sujui suunnitelmien mukaan ja tunnelma oli lämminhenkinen.

RUUSUT KOTIPÖYDÄLLÄ

Pieni kaksioni oli täpötäynnä, kun Annan ja Miikan perhe sekä Esko, Arja ja Timon perhe poikkesivat muistotilaisuuden jälkeen. Jaana oli tuonut tuliaisiksi juustoja, keksejä ja Côtes du Rhônea vanhojen aikojen kunniaksi. Esko ja Arja jäivät iltapalalle kanssamme ennen kuin palasivat hotellille. Vaihdoimme Jaanan kanssa oloasut ja majoituimme sohvalle muisteluihin. Pöydällä tuoksui kymmeniä ruusuja, jotka hohtivat kynttilänvalossa.

Jatkoimme muistelua siskon kanssa sunnuntaina. Olin kiitollinen, että hän oli seurana. Kävelimme lounasaikaan kireässä pakkasessa Linnabistroon ja tilasimme Jussin muistoksi kuha-annokset.

KUHAA LINNABISTRON TAPAAN

Jaanan juna kohti Mikkeliä (kolme vaihtoa) lähti vasta iltapäivällä. Saatoin hänet asemalle ja kävelin kaupungin halki takaisin kotiin. Ruusujen tuoksu muistutti menetyksestä. Sytytin kynttilän.