su 3.12.2023

SYYSKELIT SOPIVAT TUNNELMAAN

”Toivon, että elämä jatkuu ilman suuria tunnemyrskyjä”. Kirjoitin näin vuosi sitten päivitykseeni. Olen tottunut miettimään kuluneita päiviä ja tekemään yhteenvedon joulun alla.

Toiveeni ei toteutunut. Syksy 2023 on ollut pyöritystä sekä ilossa että surussa. Ilon aiheuttajia oli helteinen syysmatka rakkaiden kanssa Kreetalle ja ensimmäinen (toivottavasti ei ainoa) kirjani Kuvaussihteeri lyö klaffia, joka sai yllättävän hyvän vastaanoton. Tapasin lukuisia työtovereita kirjan julkaisutilaisuudessa Helsingissä ja paikalliset lehdet Hämeen Sanomat ja Kaupunkiuutiset kirjoittivat näyttävät artikkelit. Esiinnyin myös kirjaston Syksyn satoa -tilaisuudessa.

Tasainen elämäni järkyttyi, kun Jussin hoivakodissa todettiin lokakuussa koronaa. Jussi kuoli vain kahden päivän kuumeen jälkeen 28.10. Ehdimme lasten kanssa paikalle, mutta oli vaikea uskoa, että loppu tuli niin nopeasti. Hoidin lähes kuumeisesti hautajaisjärjestelyt Miikan kanssa. Tunnelmallinen siunaus Vanajan kirkossa ja muistotilaisuus Hämeen linnan linnantuvassa toteutuivat 25.11. Vieraita oli 51 ja kaikki muistelivat Jussia hyvänä ystävänä.

Hautajaisista on nyt tätä kirjoittaessani kulunut viikko. Oloni on tyhjä. Yksi aikakausi on päättynyt ja minä olen todellakin yksin. Vaikka Jussi ei asunut enää kahteen vuoteen kotona, käynnit hänen luonaan rytmittivät viikot. Nyt kun niitä ei ole, päivät ovat pitkät. Lapset ja ystävät tukevat, mutta en jaksa tarttua mihinkään. Istun television äärellä, kokkaan ja syön, juon punaviiniä, poltan kynttilöitä, käyn ulkona, kirjoittajapajassa ja kuntosalilla, mutta ilo on kadonnut.

Toivottavasti seuraava päivitykseni ei ole yhtä surkea.