JOULUA 2023 ODOTELLESSA

Minun jouluni tuoksuu kynttilöille, hyasinteille, joululauluille, riisipuurolle, peruna-porkkana- ja lanttulaatikoille, punakaalille, purkkiherneille ja luumurahkalle. Minun jouluuni kuuluu joulurauhan julistus Turusta, kynttilämeri Hattulan Pyhän Ristin kirkolla, pikkupoikien jännitys joulupukkia odotellessa, lahjapapereiden rapina ja iloinen yhdessäolo.

Odotan tänäkin jouluna tytärtä, pikkupoikia ja kissaa jouluvieraiksi. Vain puoliso puuttuu. Vielä vuosi sitten kävimme viemässä Jussille joulutorttuja ja pieniä paketteja. Omahoitaja lahjoitti suklaapatukkakalenterin, josta riitti iloa juhannukseen asti. Tänä jouluna haemme tuhkat Vuorentaan krematoriosta ja laskemme uurnan sukuhautaan. Yksi aikakausi elämässä on päättynyt.

Vietimme aikana ennen lastenlapsia tunnelmallisia jouluja mökillä. Tähdet loistivat ihmeen kirkkaina, kun katuvaloja ei ollut. Haimme kuusen metsästä, kävimme joulusaunassa, istuimme takan äärellä, luimme lahjakirjoja ja pelasimme lautapelejä. Hiihdimme pelloilla ja palasimme punaposkisina nauttimaan jouluherkuista.

Nykyään olen mukavuudenhaluinen enkä ole kuulevinani, kun tytär ehdottaa vanhanajan joulua. Palautan hänet maanpinnalle toteamalla, että mökki on kylmä ja sähkö kallista, vesi kannossa, wc:tä ei voi käyttää talvella ja kaupat ovat kaukana.  

Kun jouluvieraat ovat lähteneet, kääriydyn torkkuhuopaan, avaan punaviinipullon, teen tukevan kalkkunavoileivän ja uppoudun joulunajan televisioelokuviin. Marttojen lukupiirin joulunajan kirja Iida Turpeisen Elolliset kiehtoo, samoin Pirkko Saisiosta kertova romaani Sopimaton. Tunnen olevani luolakarhu, joka nauttii pesän lämmöstä ja ympärillä olevasta rauhasta. En kaipaa kauppakeskusten hälinää enkä buffetpöytiä. Sytytän kynttilän Jussin muistoksi.