Tunnelmakuvia raskaasta syksystä 2023 elokuusta vuoden loppuun.

15.8.2023

VUOSI OLI RASKAS

Pää on kuin pilvimetsä. Ajatukset poukkoilevat, hikipisarat rummuttavat otsaa, mieli on sumea. Kesä on loppupuolella. Olen kaupungissa, miksi en ole kaikessa rauhassa mökillä, kun vielä voisin?

Heinäkuun koleat ja sateentihkuiset päivät järkyttivät. Mökillä pitää nauttia auringonpaisteesta, ei värjötellä sisällä takkatulen ääressä. Keskikesällä yöt olivat vielä valoisia, mutta elokuun myötä pimeys sai öiset rapinat kuulostamaan pelottavilta. Asuuko makuuhuoneen yläkatossa lepakoita? Tulevatko hiiret ja metsämyyrät jo lämmittelemään sisälle?

Ryhdistäydyn. Aloitin eilen lähes vimmaisen terveyskuurin. Jussin sairastumisen myötä olen lääkinnyt levotonta mieltä oluella, lonkerolla ja viinillä. Se helpottaa hetkeksi. Nukahdan helposti, mutta juoksen yöllä pissillä. Aamuyöllä pilvimetsä saa vallan. Pyörin sängyssä, nukahdan hetkeksi, herään hikisenä ja aivot sumeina.

Viime kevään kahden kuukauden hyvinvointivalmennus tehosi. Jätin turruttavat juomat, kokkasin kotikeittiössä ja söin terveellisesti. Tutustuin superfoodeihin ja pidin huolta, että join tarpeeksi puhdasta vettä, söin laadukasta omega kolmosta ja D-vitamiinia. Syön edelleen, mutta kokkaus on jäänyt vähälle. On helpompi voidella iltapalaksi tukeva leipäviipale ja hakea jääkaapista kylmä olut.

Nyt olutta ei ole ja leipääkin nautin vain aamukahvin kanssa. Hain kaupasta hyviä proteiineja ja kasviksia. Kokkasin kaalipaistosta, tein sienisalaatin ja sekoitin terveellisen marjapirtelön. Nukuin pitkästä aikaa täydet kymmenen tuntia. Oli mukava tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi.

Tiedän, ettei tämä ole pysyvää, mutta ainakin yritän. Tapaan tänään kuntosalitreenien jälkeen taiteilijaystävä Ilman. Meillä on tapana käydä parin viikon välein päivittämässä kuulumiset viinilasillisen ääressä Amarillossa. Hyvinvointivalmentajat kehottivat pitämään huolta ystävyyssuhteista. Viinilasillinen ei haittaa, eihän?

Anna-tytär soittaa joka aamu ja varmistaa, että olen edelleen hengissä. Jussin sairastuminen on lähentänyt meitä. Annan ja Miikan perhe käy mukavan usein vierailuilla Visarannan hoivakodissa. Meillä on tapana käydä ulkona syömässä kaupunkiviikonloppuina. Kun kysymme lapsilta, mitä he haluavat, osa toivoo pizzaa, osa susheja. Goodmanin Rax ja Itsudemo ovat pelastus, sillä sieltä löytyy molempia.

Kesälomalla vietimme yhdeksän hengen joukkueella laatuaikaa mökillä. Kun muut menivät nukkumaan, Miika lähti yökalaan. Herkuttelimme lähes päivittäin Vanajaveden kuhalla. Ensimmäiset kantarellit ja tatit ovat nousseet pintaan heinäkuun sateiden jälkeen. Ensimmäinen mustikkapiirakka on leivottu ja lähisuolta löytyi kullankeltaisia lakkoja.

Kävimme viime kesänä poimimassa vadelmia Kankaisten marjatilalla. Pikkupojatkin innostuivat, sillä astiat täyttyivät hetkessä pulleista marjoista. Tänä kesänä retki jäi väliin, sillä kesäpäivät kuluivat mökkipuuhissa. Lapset viettivät päivät järvessä. Vanajalla keikkui haita ja krokotiileja, jopa kumivene. Riemun kiljahdukset kiirivät vettä pitkin kauas.

Nyt koulut ovat alkaneet ja lomalaiset ehtivät vain viikonloppuisin mökille. Eikä edes joka viikonloppu, sillä omakotiasukkailla riittää syyspuuhia. On kasvimaa ja omenasato on tänä syksynä runsas. Lastenlapsista nuorin Ulpu 5v kertoi ylpeänä olevansa jo viskari. Hän sai paikan samasta Lintukodon päiväkodista, jossa Anna oli lapsena. Minullakin on ilo päästä ensi viikonloppuna kesäjuhliin. Miika on lupautunut paistamaan muurikkalettuja. Hän harjoitteli ahkerasti mökillä ja sai suuren suosion.

to 17.8.2023

Terveysinto ei sammunut viinilasillisen myötä. Istuimme Ilman kanssa Emilian ulkoterassilla Reskalla, siis kävelykadulla, ja nautimme kesäpäivän lämmöstä. Ampiaiset innostuivat pyörimään ympärillä. Ilma hermostui, mutta onneksi tilanne rauhoittui. En todellakaan olisi halunnut siirtyä sisätiloihin.

Olen kokannut pelkkiä terveellisiä herkkuja. Sienisalaattia, kananmunia, maustamattomia – tai siis itse maustettuja – kanasuikaleita, tuoretomaattikeittoa sekä marjapirtelöitä. Ostin tuokkosellisen mansikoita ja herkuttelin luonnonjogurtin ja kermatilkan kera. Maistui kesälle.

Eilen piti olla sade- ja myrskypäivä. Varauduin sateenvarjolla, kun kävelin Lahdensivuntietä Visamäkeen. Jussi istui pyörätuolissa televisiohuoneessa piirissä muiden asukkaiden kanssa katsomassa naisten MM-jalkapalloa. Sanoin, että voimme laittaa tv:n auki Jussin huoneessa. Niin sitten istuimme ruudun ääressä ja minä tarjoilin miehelle tuoretta omenapiirakkaa, jota Vuokko toi viikonloppuna mökkituliaisiksi. Hyvin maistui niin kuin herkut aina. Jussista on tullut siitä huolimatta järkyttävän laiha. Minua hymyilytti vuosia sitten kuunnellessani uimahallin saunassa pulleiden naisten juttelua. Heidän mielestään kiloja piti olla, jos vaikka vanhana joutuu hoitoon, niin on mistä laihtua. Jussille on käynyt juurikin niin.

Olen viettänyt kotipäiviä vaihteeksi maalaamalla. Kokeilin keväällä silkkivärejä ja ihastuin niiden kuulauteen. Toinen hyvä puoli on, että ne ovat vesiliukoisia eivätkä haise. Ruokapöydän ääressä maalaaminen toimii, sillä voin siirtää työt kätevästi aurinkoiselle parvekkeelle kuivumaan.

Parvekkeella on ollut liian kuuma istua päivisin lukemassa. Iltaisin se kyllä onnistuu. Radio Häme kertoi eilen, että tänään on luvassa kesän viimeinen hellepäivä. Syksyltä tämä elokuun puoliväli jo tuntuukin. Mökkiviikonloppuja on toki vielä edessä, mutta tuskin jään sinne enää itsekseni.

Koska näkö on nykyään huolestuttavan heikko, olen löytänyt e- ja äänikirjat. Luen puhelimen näytöltä ja kuuntelen mieluiten ilman kuulokkeita. Miika on luvannut hankkia minulle langattomat kuulokkeet. Kesän jännittävin kirja oli Papa Saltin tarina otsikolla Atlas. Kuuntelen parhaillaan Satu Rämön Hildurin jälkeen seuraavaa tarinaa Rósa & Björk. Islanti hurmaa. Olen tyytyväinen, että sielläkin on tullut käytyä.

pe 18.8.2023

Lämmin poutasää jatkuu. Hyvä niin, sillä saan tänään Hämeenlinna-vieraita. Tuija ja ystävänsä Sari ovat tulossa ja lupasin toimia paikallisoppaana. Mitä teemme? Kierrämme tietysti muutaman taidenäyttelyn, ehkä käymme taidemuseossakin sekä nautimme hyvän lounaan.

Olen siivonnut sen verran kotona, että voin tuoda vieraat käymään luonani. Olen aina tyytyväinen, kun on pakko laittaa paikat vieraskoreiksi. Siitä on iloa itsellekin pitkäksi aikaa. Paitsi, että jouduin korjaamaan maalaustarvikkeet pois silmistä. Ne ovat kestokasseissa, joten voin palauttaa ne ruokapöydälle koska vain.

Lounasseikkailusta oli tulla katastrofi. Luettelin parhaana pitämiäni ravintoloita ja päädyimme Uomaan. Pahus, siellä oli yksityistilaisuus. Ehdotin seuraavaksi remontissa ollutta Pannuhuonetta. Se on vaihtanut omistajaa ja ovet olivat tiukasti kiinni. Kukaan ei ollut innokas palaamaan torin suuntaan. Niin päädyimme Goodmanille Pancho Villaan, joka oli oikeasti ihan miellyttävä kokemus. Söimme burritot cajunkanalla ja ne olivat hyvät ja täyttävät. Ei se mikään gourmetpaikka ollut, mutta kun tarjosin Vuorikadulla vinho verdeä ja annoin hyvät tarottulkinnat, päivä oli pelastettu.

ma 21.8.2023

Elämme jännittäviä aikoja. Kustantaja Vesa Tompuri lupautui tuomaan painosta tulleen kirjapaketin minulle kotiin! Odottelen parhaillaan lähetystä. Kävin suihkussa ja kampasin hiukset. Suihkutin Chanel 5 tuoksua ja varaudun keittämään kahvikupillisen, jos hän ehtii istahtamaan sen ajaksi. Hyvä minä, haaveeni toteutuminen on enää hetkistä kiinni!

ti 22.8.2023

Eilinen päivä oli todellakin unelmien täyttymys. Vesa tuli kiireisenä yhdentoista aikoihin ja kertoi, että hänellä oli palaveri tunnin kuluttua Helsingissä. Hän kantoi viisi pahvilaatikollista kirjoja hissin ovelle, moikkasi ja lähti. Onneksi en keittänyt kahvia valmiiksi.

Oli aika jännittävä hetki avata yksi paketeista ja ottaa esiin painotuore ikioma kirja! Olin todella tyytyväinen ulkoasuun. Kirja näyttää hyvältä ja on tietenkin hyvä. Myin jo eilen kaksi kappaletta omakustannushintaan illalla Paperihuoneen hallituksen kokouksessa. Olen tyytyväinen, jos onnistun saamaan edes osan kuluista katettua.

la 2.9.2023

Kirjapaketeista on ollut jo paljon iloa ja yllättäviä kohtaamisia. Kynäilijöiden syksyn ensimmäisessä tapaamisessa myin taas kaksi kappaletta omakustannushintaan 13 euroa. Maanantaina osallistun Linnan Marttojen lukupiiriin. Ehkä sielläkin onnistun myymään muutaman?

Lähestyvä julkistamistilaisuus jännittää mukavasti. Suunniteltu lounas Jaana-siskon, Liisa-Kaislan ja Annan kanssa peruuntui, sillä kaikilla on muuta ohjelmaa. Olin helpottunut, sillä pelkäsin, että päivästä tulee liian pitkä h-hetkeä odotellessa. Ostin uuden Onnibus-lipun iltapäiväksi. Olen varannut Senate-hotellista huoneen. Päätin kutsua siskon ja muitakin ystäviä aperitiiveille ennen Liisankadun tilaisuutta.

Mitä tarjoaisin? Huoneessa on pieni keittiö, joten saan kuohuviinin pidettyä kylmänä. Punaviiniä, patonkia, juustoa, viinirypäleitä? Siis perinteinen kattaus. Pitää muistaa varata kertakäyttölaseja ja lautasia.

Olen hehkuttanut Facebookissa ja saanut yllättävän paljon tykkäyksiä. Vanhoja työkavereita on tulossa enemmän kuin arvasinkaan. Toivottavasti he eivät pety tarinaani.

ma 4.9.2023

Jännittävä viikko on alkamassa. Spider-pasianssi meni läpi, olen toiveikas. Ohjelmaa on enemmän kuin aikoihin. Fresko alkaa tänään, samoin Linnan Marttojen lukupiiri. Otan muutaman oman kirjani mukaan selailukappaleiksi. Toivottavasti kukaan ei halua sitä lukupiirikirjaksi. Tiistaina on kuntosali, keskiviikkona Senioribion näytös Kuolleet lehdet. Torstai on toivoa täynnä. Vatsanpohjassa kutittaa mukavasti.

Eilen satoi ja paistoi vuorotellen. Istuin parvekkeella ja kuuntelin Satu Rämön Rosan & Björkin tarinan loppuun. Paikkailin keskeneräisiä maalauksia ja istuin illan television äärellä. Romy Schneider ja Alain Delon hurmasivat elokuvassa Vaarallinen loma. Olen katsellut suosikkisarjaani Cran Hotel jo kaksi tuotantokautta. Huomasin ilokseni, että kolmaskin kausi on Areenassa. Ajankuva ja näyttelijät ovat hurmaavia, vaikka juonenkäänteitä on aivan liikaa. Vähempikin riittäisi.

Freskopajalla oli tarjolla vastaleivottua suppilovahveropiirakkaa ja karviaismarjatorttua. Lukupiirissä oli tarjolla aprikoosipiirakkaa kermavaahdon kera. Sain ilokseni myytyä molemmissa tapaamisissa useita kirjoja. Jäi hyvä mieli.

ti 5.9.2023

Kuulun kirjallisuuspiiriin Vana 66, joka järjestää syksyisin ja keväisin kirjastossa Syksyn Kirjasato tapahtuman. Ilmoittauduin hetken huumassa, mutta syksy oli jo täyteen buukattu. Kunnes tänään tuli tieto, että olen sittenkin mukana! H-hetki on 22.11.2023. Silloin syksyn matkat ovat jo onneksi ohi. Pääsen hehkuttamaan kirjaani oikealle yleisölle. Parasta kaikesta, Vanan tiedottaja Aino Krohn on tuttavani ja hän lupasi haastatella minua. Olen edelleen sitä mieltä, että pikkukaupungissa asumisessa on puolensa.

Sain tänään kiitosta, kun tapasin kuntosalitreenien jälkeen Ilmakuljetuksia hoitavan Martin. Hän kertoi lukeneensa kirjan jo viime viikolla loppuun ja kehui vuolaasti. Mikä sen mukavampaa.

to 7.9.2023

Tänään on se kauan odotettu päivä – kirjani julkkarit! Pähkäilin, lähdenkö jo aamupäiväbussilla Helsinkiin, mutta päädyin vasta iltapäivään, jotta päivästä ei tule liian raskas. Valmistelut on tehty. Olen käynyt suihkussa, valinnut juhlavaatteet, pakannut repun ja hakenut Alkosta kuplajuomaa ja punaviiniä. Tarjoan aperitiiveilla hotellissani niiden lisäksi vain suolaisia ja makeita keksejä.

Nukuin yllättävää kyllä mainiosti. Katsoin puoli kuusi kelloa ja päätin nukkua vielä hetken. Heräsin seitsemältä, joka oli minulle saavutus, aamuvirkku kun olen. Ulkona paistaa aurinko ja luvassa on poutaa.

Odotan iloista iltaa ja rupattelua ystävien kanssa. Kirjamyyntikin on hyvä asia, mutta en ajatellut tällä projektilla rikastua. Tärkeintä, että kirja on nyt julkaisuvaiheessa ja minun osuuteni pelkkää hauskanpitoa.

su 10.9.2023

Elämän tähtihetkiä, olin todella häkeltynyt, miten ihana ilta oli. Tapasin ystävät aperitiiveilla suunnitelman mukaan. Kun ehdimme Liisankadulle, väkeä tuli aina vaan lisää. En tiedä kuinka monta, mutta monta ja tunnelma tiivistyi, kun kohotimme maljat, minä hehkutin kirjoitusprosessia ja Vesa innostui soittamaan kitaraa ja ystävänsä viulua.

Jo sen vuoksi, että tapasin ihania vanhoja työkavereita vuosien takaa, oli hyvä syy kirjoittaa kirja. Mikä parasta, sain heti seuraavana päivänä liikuttavia kiitoksia siitä, että olin taltioinut palan television historiaa!

ti 19.9.2023

Lomaviikko Kreetalla on jo edennyt yli puolen välin. Olen hehkuttanut blogissa, että elämä on makeaa. Tämä taitaa olla ylellisin loma ikinä, sillä hotelli Star Beach on tasokas ja meillä on all-inclusive paketti. Se oli hyvä valinta, sillä pikkuväki syö koko ajan. He hakevat sujuvasti pitkin päivää ranskiksia ja pizzanpaloja. Minulle tämä on vaarallista, sillä allasbaareista saa ilmaisia juomia niin paljon kuin haluaa. Suosin mietoja, mutta yksi gin tonic päivässä pitää malarian loitolla. Sen tiesimme jo Thaimaan matkojemme aikana Jussin kanssa. Malaria ei iskenyt.

Tuntuu haikealta, kun Jussi ei ole mukana. Juhlamatkamme Espanjaan kohteena Salou taisi olla viimeinen perhematkamme ja siitä on jo neljä vuotta. Viimeisin yhteinen kohteemme oli Chiang Mai keväällä 2020 koronan hengittäessä niskaan. En tiedä kauanko minäkään matkustan, sillä vaikka jaksan edelleen kävellä kohtuullisesti, tasapaino on heikentynyt, samoin näkö. Minua kauhistuttaa laskeutua portaita, jos ei ole kaidetta. Ikääntyminen tuo kaikenlaisia harmeja.

Säät ovat suosineet. Lämmintä on noin 27 astetta, mikä on miellyttävää. Varsinkin aurinkovarjon suojassa. Minulla on matkalukemisena Lucinda Raileyn Vaarallinen kirje ja lahjaksi saamani Vettä kukille. Toista luen puhelimen näytöltä, toista kuuntelen kuulokkeilla. Nykytekniikassa on puolensa. Asun Annan ja poikien kanssa. Huoneita on mukavasti kaksi. Sain pienemmän omaan käyttöön. Miikan perhe asuu naapurissa. Alue on ihastuttavan vehreä. Katselemme terassilta palmuja. Altaat ja ravintolan ovat muutaman minuutin kävelymatkan päässä.

ke 19.9.2023

Olen vapaalla. Kävin nuorison kanssa aamiaisella ja toivotin hyvää retkipäivää Iraklioniin ja Knossokseen. Retkeilin eilen ihan tarpeeksi, kun kiipesimme seitsemän hengen joukkueella ylös vuorille lähikylään. Se kannatti, sillä saimme lomaviikon parhaan lounaan paikallisessa tavernassa. Olin toivonut grillattua mustekalaa ja sellaista löytyi. Toinen herkku oli saganakikatkaravut tomaattikastikkeen kera. Kerrassaan erinomaiset annokset, varsinkin kun saimme maistaa jälkiruuaksi rakia ja loukumia.

Tänään ajattelin tehdä rantakävelyn ja oleskella sen jälkeen altaalla. Paluumatka alkaa jo perjantaina, joten nyt on vielä hetki nauttia kesästä. Olen sujuvasti oppinut tilaamaan oluen tai gin tonicin allasbaareista. Viiniäkin on, mutta punaista säilytetään jääkaapissa ja jos ei pidä varaansa, siihen tiputetaan vielä jääpaloja. Samoin valkkariin ja siitä tulee helteessä litkua.

la 23.9.2023

Kotona jälleen. Olen onnellinen, että kaikki sujui hyvin. Perhe oli tyytyväinen ja niin minäkin. Mutta nyt iski epäilys, miten pärjään yksin Espanjan aurinkorannikolla. Matkan varaaminen taisi olla paha virhe. Muotoilin selityksen perhepoppoo-ryhmään.

Minäkö hupelo? Kyllä. Rupesin epäilemään, mitä ihmettä teen yksin kolme viikkoa Espanjassa pienessä hotellihuoneessa. Ymmärsin Kreetalla, miten vaikeita portaat ovat ja miten huonosti näen. Peruutin matkan ja olen oikeasti helpottunut. Teidän kanssanne voin matkustaa jatkossakin, mutta yksin lähteminen ei tunnu hyvältä ajatukselta.

ti 26.9.2023

Lähi-Tapiolasta tuli viesti, että he kaipaavat kuitteja. Hyvä niin, se tarkoittaa, ettei hanketta ainakaan suoralta kädeltä hylätty. Lähetin eilen ja odottelen nyt vatsanahka piukeana päätöstä. En olisi arvannut, että tällaisenkin liikkeen teen. Matkustaminen on ollut aina ilo, nyt tilanne on kääntynyt toisin päin. Jännitän, miten selviydyn ennen itsestään selvistä asioista.

su 1.10.2023

Ollaan mökillä, sateentihkua, tuulista, mutta yllättävän lämmintä. Sieniä on löytynyt mukavasti. Suunnistamme tänään Kirjoituskalliolle, vanhaan tuttuun suppispaikkaan. Sain kerrottua nuorisolle matkan peruuntumisesta. Anna oli hämmästynyt, Miika ei niinkään, vaan totesi, että se voi olla hyvä, kun ei tiedä Jussin voinnista.

la 7.10.2023

Nyt on kulunut kaksi vuotta siitä, kun Jussi joutui sairauskierteeseen ja minä olen asunut yksin. Täällä vuokrakaksiossa jo toista vuotta. Toivon, että tämä on loppusijoituspaikkani. Palvelutaloon tai hoivakotiin en halua, mutta kuka tietää, mitä elämä tuo vielä tullessaan.

Eilen ainakin muuten hyvää, paitsi että vesijuoksu jäi väliin, kun unohdin uikkarikassin sohvalle. Pitäisikö huolestua? Olin sopinut Hämeen Sanomien toimittaja Marika Riikosen kanssa, että hän haastattelee minua puhelimessa kirjastani. Marika soitti eilen ja sain kertoa vuolaasti kirjoitusprosessista. Valokuvaaja on tulossa maanantaina ottamaan kuvia. Mitä laitan päälle? Ehdotin Suomen kasarmin pihapiiriä.

Minulla on vapaa viikonloppu, sillä nuorisolla on syysaskareita kotioloissa. Viikon kuluttua alkaa syysloma, jolloin taidan saada poikasia yökylään. Hauska kun he viihtyvät.

su 8.10.2023

Luin vajaan vuoden takaisen päivityksen otsikolla ”joulukuun 2022 mietteitä”. Hämmästyin, ettei juuri mikään ole muuttunut. Tai ehkä se, että tunnen oikeasti olevani jo ikäihminen – en suostu sanomaan vanha. Vaikka käyn kuntosalilla ja uimahallissa, tasapaino on heikentynyt. Huomaan sen liukkailla keleillä ja portaissa, joissa ei ole kaidetta. Pelkään kaatumista. Viime talvena kaaduinkin, mutta selvisin säikähdyksellä.

Näkökin on huono, sekä kaihi että silmänpohjarappeuma etenevät. Pääsin kaihileikkausjonoon, jonka pituus on puoli vuotta. Laskin, että leikkaus toteutuu ehkä huhtikuussa. Pärjään kyllä, mutta kirjoja ja sanomalehtiä en enää lue. Minä, joka olen rakastanut kirjastoa, välttelen sitä tietoisesti. Totta kai luen edelleen, mutta vain e-kirjoja ja kuuntelen äänikirjoja. Linnan Marttojen lukupiiri pitää tehokkaasti ajan tasalla.

Taideharrastus on suvantovaiheessa. Käyn silloin tällöin vetämässä Tiina-Katriinan kanssa monotypiakursseja, mutta oma tekeminen on vähissä. Maalaan kotona ruokapöydän ääressä, mutta nyt sekin on ollut tauolla. Ehkä helmikuuksi sovittu grafiikanpajanäyttely saa minuun vauhtia.

Vuoden suurin saavutus on esikoiskirjan julkaiseminen yli seitsemänkymppisenä. Minulla on ollut kaksi haavetta, jotka molemmat ovat toteutuneet. Niistä ensimmäinen oli Etelä-Afrikan safari, jolle lähdin yksin, tai tietenkin ryhmän mukana, huhtikuussa. Toinen haave oli oma kirja. Yllättäen kustantajan toiveesta siitä tuli tietokirja otsikolla ”Kuvaussihteeri lyö klaffia”. Olen äärettömän ylpeä, että siitä tuli totta ja palaute on ollut loistavaa. Jos olisin kustannussopimuksen allekirjoittaessani tiennyt, että istun seuraavat kuukaudet tietokoneen äärellä muokkaamassa tekstiä, olisin hämmästynyt. Urakka oli melkoinen, mutta onneksi sain muutaman hyvän luottolukijan ja tehokkaan kustannustoimittajan.

Omistin kirjan Jussille, miehelleni, joka on jaksanut kulkea yli 50 vuotta hupelon kuvaussihteerin rinnalla. Vein hänelle oman kappaleen. Jussin silmät kostuivat. Hän on saanut muutaman kilon painoa takaisin, kiitos lisäravinteiden. Hänen tilansa on ennallaan, ei hyvä, mutta ei kovin huonokaan. Hänellä on välillä virkeämpiä päiviä ja silloin käynnistä jää hyvä mieli.

Yritän syödä nykyään terveellisesti, kun kokkaan vain itselleni. Syyssateiden myötä turvaudun silloin tällöin lohturuokaan ja juon punaviiniä sohvan nurkassa katsellen klassikkoelokuvia.

Kirjoitin vuosi sitten, ettei Jussin rahoja voi käyttää muuhun kuin hoitoon, mutta se ei onneksi pitänyt paikkansa. Miika isänsä edunvalvojana voi käyttää tiliä niin kuin Jussi sitä käyttäisi. Siis perheen yhteiseen virkistykseen ja mökin remontointiin. Siitä ilahtuneina vietimme hiihtolomaviikolla ylellisen loman Teneriffalla ja syyskuussa vielä ylellisemmän Kreetalla yhdeksän hengen joukkueella.

Mitä odotan jatkossa? Jäin miettimään. Nyt kun haaveista on tullut totta, yritän rauhoittua. Kirjoitan edelleen, mutta fiktiota, sillä kirjoittaminen tuntuu hyvältä. Maalaan edelleen, sillä omin käsin tekeminen tuo iloa. Lenkkeilen ja kuntoilen, sillä liikuntakyky on tärkeää. Tapaan ystäviä, sillä yksin asumisen vastapainoksi kaipaan seuraa. En käy yksin ulkona syömässä, mutta ystävien kanssa on mukava testata uusia ruokapaikkoja.

Nuoriso käy mukavan usein Hämeenlinnassa. Vietimme kesällä laatuaikaa mökillä. Lapsetkin viihtyivät vesileikeissä. Olen helpottunut, sillä pojat osaavat jo uida eikä heitä tarvitse vahtia jatkuvasti. Tuleva talvi tuntuu jo nyt pitkältä, kun uusia matkasuunnitelmia ei ole. Toisaalta on helpottavaa viettää rauhallisia iltoja tuikkukynttilöiden valossa torkkupeiton alla.

ti 10.10.2023

Niinhän siinä kävi kuin arvelinkin. Vakuutusyhtiö pysyi tiukkana eikä suostunut korvaamaan mitään. Harmitti, mutta nyt maksan siitä, ettei tarvitse lähteä. Onhan sekin jotain. Kun kerroin Jaanalle, hän oli sitä mieltä, että siirsin vain matkaa. Sanoin, että suostun kyllä lähtemään hänen kanssaan.

Olin sen verran masentunut, että peruutin kuntosalin ja Oivalluksen iloa -suunnittelukokouksen. Tuntui, etten jaksa. Saa kai ihminen potea syysmasennusta. Sitä kai tämä on. Onneksi on valmista ruokaa ja juomaa. Ei tarvitse lähteä edes kauppaan. Katson Yle Areenasta elokuvia ja vaivun talviuneen.

Sain Hämeen Sanomien toimittaja Marikalta piristävän viestin: Moi! Kiitokset kirjasta! Todella mukaansatempaavaa tekstiä ja upeaa ajankuvaa! Onnea edelleen, tosi hieno!

ke 11.10.2023

Olen ollut eilisestä lähtien täysin toistaitoinen. Kurkku on karhea, hammas lohkesi ja vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta mitään. Pahus pahus, maksan hyvän hinnan siitä, ettei tarvitse lähetä. Pahus. Sain onneksi heti tälle päivälle hammaslääkäriajan. Pakko lähteä sateeseen ja syysmyräkkään, jotta olo korjaantuu. Peruutin eilen kuntosalin ja marttojen ensi kevään kirjastonäyttelyn suunnittelukokouksen. Istuin sohvannurkassa ja katselin toimintaelokuvia. Että sellainen päivä.

to 12.10.2023

Tänään kaikki on taas hyvin. Hammaslääkäri rakensi hampaan uusiksi. Varoitti kuitenkin, että muovipaikka on hauras. Ei enää sillä hampaalla kovaa leipää eikä porkkanoita. Onneksi ei kieltänyt happamia viinejä, hih.

Toinen ilonaihe oli soitto Osuuspankista. Sijoitin vuosi sitten asunnonmyyntirahoja rahastoon, joka lopulta rupesi tuottamaan. Nyt on aika päättää jatkosta. Kolmas ilonaihe oli Hämeen Sanomien toimittaja Marikan viesti:

Moi. Tässä tekstiä, jos haluat vilkaista. Laitan tämän perjantain lehteen, joten huomenna torstaina viilailen ja heitän sivulle. Onnea kirjalle ja kirjasta! Onpa vetävä! Marika

Voiko parempaa palautetta toivoa. Rupean pikkuhiljaa itsekin uskomaan, että tuli tehtyä kulttuuriteko.

ma 16.10.2023

Olen paistatellut suosiossa. Kiitosta on sadellut ja Hämeen Sanomien lehtijuttu oli mahtava. Kuvia oli julkaistu kokonaista kolme! Olen toden totta saanut toteutettua unelmani. Parasta kaikesta, olen tavannut vanhoja kollegoja enemmän kuin vuosiin.

Tommisen Leena ja Yrtsi kävivät perjantaina Hämeenlinnassa. Toimin pätevänä paikallisoppaana ja kävimme entisessä Hällässä, nykyisessä Brahessa erinomaisella lounaalla. Kokin Heidikin otti yhteyttä. Hänen veljensä asuu Hämeenlinnassa ja Heidi halusi tulla hakemaan kirjani. Se on Helsingin kirjamessujen aikaan, joten pähkäilen, mikä päivä menen. Kysyin kustantajalta, joka vastasi, että ehdota aikahaarukkaa. No, minähän ehdotan.

pe 20.10.2023

Jos suunnitelma A olisi toteutunut, olisin herännyt tänä aamuna Torremolinoksessa. Ei harmita, sillä ajatus ei todellakaan ollut loppuun mietitty. Syyslomalaiset Visa, jonka hain junalta sekä Anna, Samu, Miska ja Pipa tulivat keskiviikkona. Annalla oli eilen etätyöpäivä, onneksi vain puoleen päivään, mutta tänään hän suunnisti aamubussilla Helsinkiin.

Goodmanilla on meneillään syysrieha, joka tarkoittaa ohjelmaa lapsille. Onneksi nämä lapset, vielä 8-9-10 vuotiaat, mutta marraskuussa jo 9-10-11 vuotiaat ovat välillä liiankin omatoimisia. Helpottaa, kun heidät voi päästää vapaalle. Suomen kasarmin aarteet -kirppis on ykkössuosikki, mutta kauppakeskuskin kiinnostaa.

Minulla on meneillään korttipaja, joka on vallannut puolet ruokapöydästä. Se ei näytä ketään haittaavan.

Karkasin sauvakävelylle, kun sain pojat liikkeelle. Ulkona oli kylmä. Palasin puolen tunnin kuluttua sormenpäät jäässä. Pojat tulivat pian ja toivot tullessaan tuoksupilven. He olivat suihkutelleet Normaalikaupassa deodoranttitestereitä. Huh. Meillä oli rauhallinen iltapäivä. Minä laitoin blinitaikinan kohoamaan ja tein sienisalaatin, pojat pelasivat kuka milläkin näytöllä.

”Kauhea nälkä”, Anna sanoi tullessaan iltaseitsemältä. Blinit ehtivät kadota pannulta sitä mukaa kun paistoin. Ei puhettakaan, että olisin ehtinyt saada kuvan kauniisti katetusta pöydästä ja lomalaisista. Ainoa rauhallinen oli kissa, joka viihtyi parvekkeella aurinkoläikässä.

ma 23.10.2023

Syyslomaviikko on onnellisesti ohi. Minulla oli samalla hyvinvointiviikko, ei olutta, ei viiniä ja nukuin entistä paremmin. Pääsin viikonloppuna harrastamaan kulttuuria, sillä linja-autoasemalla oli Hitusen hämyä -elokuvafestivaalit. Näin lauantaina hurmaavan Derek Jarmanin elokuvan Garavaggiosta ja eilen Aleksandr Sokurovin elokuvan Venäjän arkki. Klassikkoelokuvat kiinnostavat edelleen.

Uusi viikko on taas kerran ohjelmoitu, tosin mukavilla tapahtumilla. Tiistaina kuntosali, keskiviikkona Kynäilijät, torstaina yllättäen peruutuspaikka Hämeenlinnan teatterin hittinäytelmään Rottien pyhimys, perjantaina kolmen viikon tauon jälkeen uimahalliin ja lauantaina kirjamessuille Aviadorin osastolle 6n41. Varasin jo junaliput. Kustantaja myy kirjoja kalliilla. Minun roolini on hymyillä ja kirjoittaa omistuskirjoituksia, jos joku haluaa maksaa täyden hinnan.

Olen mukana kovassa seurassa Hämeenlinnan pääkirjaston Syksyn satoa -kirjallisuustapahtumassa marraskuussa. Silloin voin myydä kirjoja ystävähintaan 13 euroa kappale. Olen ilahtunut jokaisesta myymästäni kirjasta ja siitä, että pino huoneen nurkassa alenee. Hih.

ke 25.10.2023

Ei tarvitse olla kummoinenkaan kipu, kun elämä on kurjaa. Kesällä ihmettelin, kun yhtäkkiä isovarvas turposi ja oli kaamean kipeä. Epäilin kihtikohtausta, mutta vaiva meni saman tien ohi ja unohdin koko jutun. Nyt vasen jalkapöytä on tulessa ja juon punaviiniä turruttaakseni kivun. Peruin kuntosalin ja tämän illan kynäilijät. Huomenna aioin ontua teatteriin, sillä Rottien pyhimystä ei voi jättää väliin. Aamuyön tunteina mietin, miltä tuntuisi, jos jalka jouduttaisiin amputoimaan. Soitin Liisa K:lle, sillä kaipasin myötätuntoa. Hän kehotti soittamaan terveysasemalle. Soitin ja odottelen nyt lääkärin konsultaatiota. Ehkä ylireagoin, mutta ei tämä kivaa ole.

Tänään on ollut huono ja hyvä päivä. Jalkasärky yltyi ja otin yhteyttä terveyskeskukseen. Lääkäri oli sitä mieltä, että minun täytyy mennä keskussairaalan ensiapuun. Hyppäsin bussiin numero 1 ja odotin puoli tuntia, kunnes minut kutsuttiin vastaanotolle.

”Tyypillinen kihtireaktio”, lääkäri totesi ja määräsi kortisonia ja särkylääkettä. Hain tropit apteekista ja odottelen nyt pikaista toipumista.

Päivän hyvä uutinen oli, että Kaupunkiuutiset julkaisi näyttävän jutun valokuvan kera kirjastani. Olin hyvin tyytyväinen Riikka Heleniuksen tekstiin, jossa hän siteerasi otteita muisteluistani. Riikka oli paikalla kirjan julkaisutilaisuudessa. Hienoa, kun on tuttuja loistotoimittajia!

pe 27.10.2023

Rottien pyhimys oli Elämys. Upeat näyttelijät, upea lavastus, kaikki toimi, olin häikäistynyt. Sattui vielä niin hauskasti, että Tampereelta tuli bussilastillinen eläkeläisiä ja heidän joukossaan Lakervin Sirpa. Kohtasimme ja tarjosin hänelle väliajalla lasillisen valkoviiniä. Olen aina sanonut, että Hämeenlinna on pieni ja täällä kohtaa jatkuvasti tuttuja, mutta enpä arvannut, että Tampereelta asti.

Minä olin varautunut lähtemään tänä aamuna uimahalliin vesijuoksuun. Pakkasin repun, mutta yhtäkkiä kurja ripuli yllätti. Kortisonin vaikutuksesta varmaan. En uskalla lähteä, sillä huomenna on tiedossa osallistuminen Helsingin kirjamessuille. Otan tänään rauhallisesti ja toivon parasta. Jalkaa särkee edelleen, mutta huomattavasti vähemmän kuin alkuviikolla.

la 28.10.2023

Eilinen päivä oli kamala. Hoitaja Petra soitti Visarannasta, että Jussilla on korona. Hän on hyvin väsynyt, ei reagoi edes vaipanvaihtoon, kuumetta on 38,2 eikä hän pysty nielemään lääkkeitä. Pelästyin ja pyysin, että hän soittaa, jos tilanne muuttuu. Petra soitti ja kertoi, että Jussi on nyt saattohoidossa. Pelästyin uudelleen ja kysyin, mitä se tarkoittaa. Jussi saa lääkkeet ja morfiinia pistoksina. Isäkin sai sairauden loppuvaiheessa morfiinia ja tuli siitä kipeäksi. Tuntuu tosi pahalta. Sanoin, että minulle saa soittaa vaikka keskellä yötä.

Laitoin tilanteen tiedoksi lapsille ja Jussin sisaruksille. Arja kertoi, että hänelläkin on korona. Mikko käyttää jatkuvasti ilmaisua ”voima olkoon kanssasi”. Mitä hän sillä tarkoittaa, en tiedä. Leena oli paistamassa lättyjä ja totesi, että kyllä hän tietää, miltä tuntuu, kun puoliso kärsii. Keijon kuolemasta on jo vuosia.

Olen nyt kahden vaiheilla, uskallanko lähteä Helsinkiin. Odotan, että aamuvuoro alkaa, niin soitan Visarantaan.

su 29.10.2023

Vain suru ja onnelliset muistot jäävät.

Jussi nukkui eilen pois. Ehdimme Annan ja Miikan kanssa hyvästelemään. Jussi ei reagoinut tuloomme, mutta tuntui odottaneen, sillä hetken kuluttua pulssia ei enää tuntunut. Saimme jäädä hänen luokseen toviksi ja tunsimme, miten otsa viileni.

Yksi aikakausi on ohi. Kukaan ei uskonut, että loppu koronan myötä tuli näin nopeasti. Hoitajat kertoivat, että vielä torstaina Jussi oli jutellut ja kaikki oli hyvin. Perjantaina kuume nousi eikä hän pystynyt nielemään. Lääkäri teki saattohoitopäätöksen lievittääkseen kipuja. Lauantaina ennen puolta päivää Jussi oli jo menehtynyt.

Valitsimme Jussille hänen lempivaatteensa ja lupasimme tulla vielä samana päivänä tyhjentämään huoneen. Hautaustoimiston auto oli hakenut Jussin, kun kannoimme vähät tavarat autoon. Vaatteet jätimme muille jaettaviksi. Jussikin oli saanut lähes kahden vuoden oleskelun aikana muilta jälkeen jääneitä asuja.

Kävimme muistoaterialla Borassa ja kohotimme maljat Jussin kunniaksi. Itketti ja tuntui haikealta. Ystävät ja sukulaiset toivottivat voimia ja jaksamista. Sitä tarvitaan. Lapset lähtivät illalla kotiin ja minä olen nyt yksin. Niin yksin.

Laadin aamuyön tunteina raportin vakuutusyhtiölle.

Huoleni mieheni voinnin rajusta heikkenemisestä ei ollut turha. Hänen vointinsa heikkeni järkyttävän nopeasti ja vaikutti suurelta osalta matkavarauksen peruuttamiseen oman huonontuneen terveydentilani ohella. 27.10.2023 Juhalla todettiin korona, hän oli kuumeinen eikä pystynyt nielemään. Lääkäri määräsi saattohoitoon ja 28.10.2023 hän menehtyi.

Jos olisin lähtenyt kolmen viikon matkalle Espanjaan, olisin tässä kohdassa varannut pikaisesti paluulennon ja tuskin ehtinyt ajoissa hyvästelemään hänet. Retorinen kysymys: olisiko vakuutusyhtiö korvannut lentolipun hinnan lääkärintodistuksen perusteella? Entä nyt, kun kuolemantapaus sattui keskellä varaamaani ja peruuttamaani matkaa? Voinko anoa uudelleen korvausta matkan peruuttamisesta tosiasioiden ja lääkärin kuolintodistuksen perusteella?

ke 1.11.2023

Marraskuu, kuoleman kuukausi, räntää, lumisohjoa, raskasta. Otsikko Pilvimetsä on niin totta. Kun herään aamuisin, kestää hetki ymmärtää, mitä on tapahtunut. Kun tulen keittiöön, kukkameri ruokapöydällä muistuttaa elämän ja kuoleman realiteeteista.

Hoidin heti maanantaina lähes kuumeisesti hyvällä menestyksellä hautajaisjärjestelyjä. Siunaus on runsaan kolmen viikon kuluttua Vanajan tunnelmallisessa kivikirkossa, tuttu pappi Reijo Sillanpää siunaa ja papinrouva Petra lupasi pyynnöstäni laulaa. Muistotilaisuus on Hämeen linnan linnantuvassa, valitsimme kalakeittomenuun Jussin kunniaksi. Lauantaina menemme nuorison kanssa hautaustoimisto Callaan valitsemaan arkun ja uurnan. Varmistin Hattulan seurakunnalta, että sukuhautaan Pyhän Ristin kirkolla saa haudata uurnan. Jatkoin samalla hallintaoikeutta 30 vuotta. Maksaan kahdeksan euroa vuodessa, ei paha.

Peruutin menoja, freskon ja vesijuoksun koko syksyltä, sillä tuntuu etten jaksa. Kuntosalille menin. Laurent ja Rauna halasivat. Kävimme Ilman kanssa viinilasillisella ja Ilma pulputti tuttuun tapaan kuulumisiaan. Se sopi minulle hyvin, sillä sain muuta ajateltavaa kuin oman surkeuteni.

Paperihuoneen marraskuun näyttelyjen avajaisiin en osallistunut, mutta tänään menen – ehkä – kynäilijöiden tapaamiseen. Aiheena on matkakertomus. Minun kertomukseni kertoo sattumuksista elämän matkalla.

su 5.11.2023

Kävimme nuorison kanssa eilen hautaustoimistossa ja valitsimme yhteisymmärryksessä arkun ja tummasta puusta veistetyn uurnan. Purskahdimme nauruun, kun Miika kysyi, näkyykö vainaja ohuen kangasverhoilun läpi.

Tarjosin perheelle pitkästä aikaa blinilounaan ja lapset saivat tuttuun tapaan spagettia ja jauhelihakastiketta. Miika kävi pikaisesti mökillä, sillä hän on kutsunut viikon kulutta kaverit Micken, Rassen ja Jannen sinne viikonlopun viettoon. Kutsuin joukkueen poikkeamaan luonani, sillä ajattelin lahjoittaa heille kirjani.

Alkuviikko on ollut järkyttävän kamalan liukas, sillä lunta tuli kymmenen senttiä, sen jälkeen vesikeli ja sohjo, sen jälkeen pakkanen ja liukasta. En todellakaan rakasta näitä pääkallokelejä. Nyt on märkää ja lumet sulivat. Hyvä niin.

ma 6.11.2023

Harmaata ja märkää, mutta olen tyytyväinen, että liukkaat kelit menivät ainakin hetkeksi ohi ja pääsen tänään liikkeelle lenkkareilla. Luovan kirjoittamisen työpaja siirtyi viikolla opettajan sairastumisen vuoksi. Laitoin eilen Linnan marttojen lukupiirille tiedoksi, etten sen vuoksi pääse tänään tapaamiseen. Merja V soitti ja kysyi, enkö ehdi edes hetkeksi, sillä ainakin kolme marttaa odottaa kirjaani. Lupasin karata pajalta etuajassa ja tulla paikalle.

Toinen häkellyttävä viesti oli, että myös toinen lukupiiri haluaa tavata minut. Vetäjät olivat jo sopineet päivänkin valmiiksi. Niinpä sitten menen kuultavaksi maaliskuussa, eihän tällaista kutsua voi vastustaa!

ke 8.11.2023

Silmät kostuivat sekä kirjoitusryhmässä että lukupiirissä, sillä ystävät muistivat minua omatekoisella kortilla, kirjalla ja kukkakimpulla. Eilen posti toi ensimmäisen adressin, joka oli Mimiltä ja Tuijalta. Paperihuoneellekin on jätetty kirjekuori, haen sen huomenna, kun menen terveyskeskukseen korvahuuhteluun.

Olemme viestitelleet papin kanssa, joka on koronassa. Yllättävä kysymys, kuka on kanttori? Luulin, että pappi tietää. Pitää selvittää.

ma 13.11.2023

Hautajaisjärjestelyt ovat niin pitkällä kuin tässä tilanteessa on mahdollista. Vieraita on ilmoittautunut 45. Olen tehnyt pöytäjärjestyksen, Miika on luvannut printata ohjelman ja nimilaput. Pappi ja papin rouva Petra kävivät eilen luonani keskustelemassa muistopuheesta ja ohjelmasta. Ilahduin, kun Petra kertoi siirtäneensä työvuoron ja pystyy osallistumaan myös muistotilaisuuteen. Petra laulaa kirkossa.

Eilen oli isänpäivä, ensimmäinen ilman Jussia. Miikan poikajoukkue poikkesi luonani kahvilla. Oli mukava nähdä heitä pitkästä aikaa.

Olen ulkoillut päivittäin siitä ilosta, ettei vielä ole liukasta. Tai märkä lehtikeli on kyllä paikka paikoin petollista, mutta eniten pelkään jääkelejä. Otin jo piikkikengät esille, mutta vielä ei ole tarvinnut turvautua niihin. Tällä viikolla on joka päivälle menoja, on kirjoituspaja, kuntosali, lääkäri (verenpaine on koholla), kynäilijät sekä koronarokotus, hyvä niin.

ti 14.11.2023

Päivitin blogiin, että elän välitilassa. Se on niin totta. Hoidan mekaanisesti järjestelyjä, mutta en ole oikeasti läsnä. Peruutan ei pakollisia menoja, mutta yritän syödä, nukkua ja ulkoilla, jotta jaksan. Tänään on kuntosali ja sen jälkeen Linnan marttojen Oivalluksen iloa -kädentaitonäyttelyn suunnittelukokous kirjastolla. Koska olen tunnollinen martta, menen.

Olin eilen luovan pajan kirjoittajapajassakin. Ilahduin, kun opettajamme Taija antoi pelkkiä plussia Taikapölyä -kirjoituksestani. Olisiko se seuraava julkaistava teos, hih!

Kirjoittajaystävä Mari on ottanut asiakseen kävellä kanssani matkat Visamäkeen. On mukava jutella, sillä kiinnostuksen kohteet ovat saman suuntaisia.

Myös ystävä Raija jaksaa kannustaa puhelimessa. En ole yksin, hyvä niin. Annan kanssa vaihdamme kuulumisia joka aamu ja Miika soittelee kotimatkalla töistä. Ei joka päivä, mutta pari kertaa viikossa kuitenkin.

pe 17.11.2023

Sain keskiviikkona lääkärissä käynnin yhteydessä korona- ja influenssapiikit. Sain myös verenpainelääkkeitä. Minä, joka en mielelläni syö mitään lääkkeitä, en edes särkylääkkeitä, hoidan nyt sekä verenpainetta että kolesterolia päivittäisillä tableteilla. Ehkä ne pitävät minut hengissä.

Olin eilen kipeä. Molempia käsiä särki ja väsytti. Nukuin päiväunia ja nuokuin television ääressä. Immo vinkkasi japanilaisesta elokuvasta ”Drive my car”. Kolmen tunnin elokuva piti hyvin otteessaan.

Hautajaisvieraita on tulossa odotettua enemmän. Luku on nyt 48 ja pöytäjärjestys meni uusiksi. Ehkä tästäkin selvitään.

ma 20.11.2023

Viikonloppu tuntui pitkältä. Nuorisolla oli omaa ohjelmaa. Samu juhli synttäreitä lauantaina ja Visa sunnuntaina. Sain kuvia Duudson-parkista, jossa lapset ja Miika kiipeilivät seinillä. Näytti hauskalta. Jane laittoi viestin, kun onnittelin Raimoa: ”Kiitos, aamusauna, munia, pekonia ja konjakkia. Juhlakalu tyytyväinen”.

Odotan kovasti, että ensi viikonlopun siunaus- ja muistotilaisuus ovat pian ohi. En osaa tarttua mihinkään järkevään. Nuudun sisällä, käyn vain kaupassa, vaikka kelit eivät ole edes liukkaat. Väsymys rokotusten jälkeen pelästytti.

En todellakaan tahdo jäädä sohvaperunaksi, vaikka välillä sekin tuntuu hyvältä. Olen katsonut kohta kaikki Aki Kaurismäen elokuvat ja erinäisen määrän La Promesa – Salaisuuksien kartano -sarjaa. Ne turruttavat ikävät ajatukset tehokkaasti. Seuraan myös suosikkisarjaani Äärimmäinen selviytyjä, joka vie viidakkotunnelmiin. Niin ja tietysti kokkiohjelmia. Kape Aihinen hehkuttaa Kaappaus keittiössä värikkään kotiruuan puolesta. Suosikkejani ovat myös Koko Britannia leipoo, vaikka en leipomisesta välitäkään sekä hurmaava Nigella. Katsoin MasterChef Australia -kisan joka jakson ja myötäelin kilpailijoiden kanssa. Suomen versio ei sykähdyttänyt.

Terveysherätyksen myötä olen kokannut itse puhtaista raaka-aineista, mutta nyt suruaikana olen tehnyt kompromissin itseni kanssa ja ostanut myös puolivalmisteita. Se helpottaa sohvaperunan arkea, hih.

pe 24.11.2023

Huh, olipa viikko. Pöytäjärjestys on mennyt lähes joka päivä uusiksi. Vieraita on nyt tulossa 51. Linnanravintolat ilmoitti aamulla, kun varasin kuusi pöytää, joissa kolmessa on yhdeksän henkeä, etteivät he enää tämän jälkeen pysty ottamaan muutoksia vastaan. Vastasin, etten minäkään.

Kirjaston Syksyn satoa -tilaisuus meni hyvin. En jännittänyt, sillä oli helppo puhua tutuista asioista. Linnan Marttojen lukupiiri oli hyvin edustettuna ja kriittiset ex-opettajat kehuivat kilvan kirjaani. Olin aika otettu. Myös graafikkoystäviä oli paikalla. Paluumatkalla myrskytuuli oli viedä minut mennessään, mutta selvisin hengissä kotiin. Ehdin kyllä pelästyä, kun pelkäsin kaatuvani. Eilen oli vesikeli, mutta tänään jo pakkasta. Liukuesteiden aika on tullut.

la 25.11.2023

Tänään on pitkään odotettu hautajaispäivä. Arja ja Esko tulivat jo eilen ja kävimme yhdessä linnantuvassa laittamassa muistopöydän ja paikkakortit. Tila on avara ja kaunis, tunnelmallinen. Tie sinne tosin oli jyrkkä ja sokkeloinen. Lupasivat laittaa viitat, sillä ei ollut mitenkään selvää mistä ovesta menemme.

Anna ja pojatkin tulivat eilen. Arja ja Esko majoittuivat Vaakunaan. Jaana tulee kymmenen junalla, Anna menee hakemaan asemalta. Siunaustilaisuus alkaa kahdeltatoista Vanajan kirkossa. Menemme ajoissa ja otamme ovella vieraat vastaan. Miika on taittanut ja printannut ohjelmalehtisen.

 Päivästä on tulossa pitkä. Nukuin onneksi puoli seitsemään. Anna tilasi aamupalaksi rasvakahvia (keittelen todellakin sitä edelleen) ja herkkumunakkaan. Molemmat onnistuvat, sillä kerman kera munakkaasta saa erinomaisen. Jaksamme niillä eväillä kalakeittolounaaseen asti.

Päivän kulku on suunniteltu tarkasti. Miika kertasi vielä illalla puhelimessa kaiken. Minua jännittää eniten kulkeminen, sillä talvi on tullut. Pakkasta on yhdeksän astetta. Suunnittelen turvautuvani piikkikenkiin ja vaihdan linnalle päästyämme pikkukengät. Nyt ei ole varaa liukastua.

su 26.11.2023

Päivästä tuli todellakin pitkä. Istuimme Jaanan kanssa kotisohvalla puoli kahteentoista yöllä ja joimme punaviiniä. Muistelimme hyviä hetkiä Jussin kanssa.

Niin muistelivat muutkin. Ehdimme ajoissa auringonsäteiden saattelemina Vanajan kirkolle. Pakkasta oli yhdeksän astetta ja lunta maassa. Kirkko täyttyi nopeasti vieraista ja ennätin halaamaan ja kättelemään kaikki.

Pastori Reijo Sillanpää piti pitkän ja liikuttavan puheen Jussin ja minun elämänvaiheista. Papinrouva Petra Saraste lauloi kirkkaalla äänellä toivomani kappaleen ”Sua kohti Herrani”, kun kantajat Miika ja Mikko, Esko ja Tuomas sekä Immo ja Tero nostivat samppanjavärisin ruusuin koristellun arkun. He kantoivat sen sivuovesta ulkona odottavaan hautaustoimiston autoon. Me saattajat seurasimme kulkueena perässä.

Hämeen linnan linnatuvassa kaikki oli valmista, kun saavuimme vähän ennen kahta paikalle. Tunnelmallinen sali on valaistu kynttilöin. Ehdin hetken huolestua, miten vieraat löytävät paikkansa, sillä nimikortteja oli hankala lukea hämärässä. Kaikki sujui kuitenkin ripeästi ja pääsimme nauttimaan herkullisesta lohikeitosta, erinomaisista salaateista ja jälkiruokaraparperipiiraasta ennen adressien lukua.

Miika ja Anna suoriutuivat tehtävästä hienosti. Miika piti koskettavan puheen isänsä muistoksi. Sen jälkeen sana oli vapaa. Immo aloitti kertomalla yhteisistä vuosistamme. Tiina-Katriinan Reijo muisteli rakennushommia keskiaikatapahtumassa ja Paperihuoneella. Mikko suostui puhumaan, vaikka oli sanonut, että hän on niin herkkä, että rupeaa itkemään. Puhe oli pitkä ja Mikko puhui niin hiljaisella äänellä, että peräpöydissä ei kukaan kuullut.

Ilmoitin, että muisteluita voi jatkaa kahvin ja mansikkakakun jälkeen, mutta vieraat rupesivat tekemään lähtöä aika pian tämän jälkeen. Olin helpottunut, kun kaikki sujui suunnitelmien mukaan ja tunnelma oli lämminhenkinen.

Pieni kaksioni oli täpötäynnä, kun Annan ja Miikan perhe sekä Esko, Arja ja Timon perhe poikkesivat muistotilaisuuden jälkeen. Jaana oli tuonut tuliaisiksi juustoja, keksejä ja Côtes du Rhônea vanhojen aikojen kunniaksi. Esko ja Arja jäivät iltapalalle kanssamme ennen kuin palasivat hotelli Vaakunaan. Vaihdoimme Jaanan kanssa oloasut ja majoituimme sohvalle muisteluihin. Pöydällä tuoksui kymmeniä ruusuja, jotka hohtivat kynttilänvalossa.

pe 1.12.2023

Eilinen päivä oli yllätyksiä täynnä. Ilahduin pari päivää sitten, kun tilille tupsahti leskeneläke nimellä perhe-eläke, kokonaista 600 e. Riemastuin, mutta epäilin, ettei se voi olla totta jatkossa. Eikä ollutkaan. Kävi ilmi, että se oli kertasuoritus! No, osaan olla kiitollinen tästäkin.

Vuokraan tuli 26 e korotus ensi vuonna. En pitänyt pahana. Kun perunkirjoitus ja perinnönjako on tehty, olen omillani. Suunnittelen jo jakavani lapsille ja lastenlapsille ennakkoperintöä, sen voi tehdä kolmen vuoden välein ilman veroseuraamuksia.

Sain eilen yllätysvieraan, kun Kaisa Kynäilijät-ryhmästä poikkesi kahville ja toi gluteenitonta unelmatorttua tuliaisiksi. Sain myös valkoisen amarylliksen ja teepussijoulukalenterin. Ihana kun on ystäviä. Niin ja Ulla kutsui Paulan ja minut maanantaina lounaalle Louhimokadun kotiinsa.

Tiina-Katriina houkutteli osallistumaan etänä Taiteilijaseuran syyskokoukseen. Osallistuin, sillä halusin kannustaa seuraa ottamaan Ilman jäseneksi. Se onnistui, kun pidin liikuttavan puheen Ilman puolesta. Soitin ja onnittelin, hyvä minä.

su 3.12.2023

Ensimmäinen adventti. Neljäs osuu jouluaattoon. Annalla ja Miikalla on joulun ja uuden vuoden välinen viikko lomaa. Lapsukaisilla tietysti myös. Sovittelemme uurnan laskun sille viikolle.

Muistan ensimmäiset joulut Jussin kanssa, kun olimme kahden. Se oli rentouttavaa. Mutta se, että olisin joulun yksin, tuntuu kamalalta. Ei onneksi vielä, sillä Anna tulee poikien kanssa niin kuin monena jouluna ennenkin. Olen teettänyt kuvakalenterit lasten perheille ja lupasin laittaa joululahjarahaa tileille. Eiköhän se joulu tule tänäkin vuonna, vaikka olo on edelleen surkea. Vietän päivät sohvannurkassa ja katselen Yle Areenasta sarjoja ja elokuvia. Kaipaan vanhoja kunnon klassikkoja, mutta niitä tulee vain satunnaisesti Teemalta.

ti 5.12.2023

Eilen oli hyvä päivä. Kävin aamuyhdeksältä Laurentin luona hieronnassa ja iltapäivällä minulla ja Paulalla oli kutsu Ullan ja Juuson luo. Saimme gluteenitonta kasvispiirakkaa ja itse leivottua hapanjuurileipää. Kerroin, miten pettynyt olin, kun leskeneläke maksettiin Mandatumista kerralla.

Paula oli sitä mieltä, että se oli joku ryhmähenkivakuutus. Hän kertoi saavansa kelpo summan kuukaudessa Hannun palkanmaksajalta. Riemastuin ja lupasin ottaa yhteyttä Ilmariseen. Jee, ehkä minäkin saan vielä jotain. Miika kertoi, että Otso on jo kysellyt, minne matkustamme seuraavaksi!

pe 8.12.2023

Hiljaiseloa, sopii minulle. Miika lupasi huomenna käydä mökillä ja poikkeaa minua katsomaan samalla matkalla. Lupasin kokata meille jotain hyvää. Otan pakastimesta syksyn suppiksia ja paistan tofupihvit. Täsmähyvää.

Olen ihastunut lukupiirin joulunajan kirjaan Elolliset, joka kertoo tutkimusmatkailijoista, jotka löytävät merilehmän. Outo aihe, mutta kiehtova.

la 9.12.2023

Annan päivä. Malmilla juhlitaan tänään poikien synttäreitä, mutta vieraita on tulossa aika vähän. En ole menossa, tuntuu, etten jaksa. Miika on tulossa tänään mökille laittamaan sen talvikuntoon. Poika lupasi poiketa luokseni urakan jälkeen. Tarjoan myöhäisen lounaan: kuoriperunoita, tattikastiketta ja paistettua tofua sekä vihanneksia. Laitoin marinadin, jossa on tuoretta valkosipulia, inkivääriä, soijakastiketta ja kanafondia. Vain chili puuttuu…

Selailen aamuisin vanhoja päivityksiä. Olen vaipunut nostalgiaan, kun katselen uudelleen Jussin ja minun matkakuvia, joita blogissa on vuodesta 2013 alkaen, siis kymmenen viime vuoden ajalta. Silmät kostuvat, kun näen, miten onnellisia olemme olleet. Nyt tämä kaikki on historiaa.

En ymmärtänyt silloin, että olimme etuoikeutettuja, kun pystyimme matkustamaan joka vuosi. Olimme säästäväisiä, valitsimme tarjousmatkoja ja asuimme omatoimimatkoilla halvoissa hotelleissa. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Itkettää, kun näen kuvissa, miten Jussi on oma aurinkoinen itsensä, nauttii hyvästä ruuasta ja seikkailuista.

Ei ole mukava tulla vanhaksi. Vaikka voin edelleen matkustaa, se ei ole sama asia. Yksin en halua ja lasten ja lastenlasten kanssa matkailu tulee järkyttävän kalliiksi.

ti 12.12.2023

Mikä ihana aamu. Olen jännittänyt, saanko leskeneläkettä ja jos, miten paljon. Käsittely kesti yli kuukauden, mutta tänään tuli tieto, että saan Ilmariselta eläkettä ja hulppeasti! Jaksan ihmetellä, miten Jussin hyvät tulot auttavat minua vielä hänen kuolemansa jälkeen. Laitoin lapsille ja Lauralle tiedoksi, että voimme jatkaa matkailua edelleen. Pappa betalar, niin kuin tähänkin asti, vaikka rahat tulevat nyt minun tililleni. Elämä ja kuolema ovat ihmeellisiä ja jaksavat yllättää!

to 14.12.2023

Lakkopäivä, ei koske onneksi minua, sillä en ole menossa minnekään, tai no kauppaan, mutta se on lähellä. Jaana viettää Tuijan kanssa pyjamapäivää eilisten Olympian pikkujoulujen jälkeen. Liikenne ei kulje, hyvä syy ottaa hetki omaa aikaa.

Juttelin eilen Liisan kanssa puhelimessa ja kysyin varovasti, haluaisiko hän matkustaa jonnekin kanssani. Liisa vastasi iloisesti, että mietti juuri kampaajalta palatessaan, että voisimme viettää Tampere-päivän. Lupasin.

Lumipyryä on jatkunut jo usean päivän. Olin eilen varautunut lähtemään tuiskuun, sillä oli Kynäilijöiden syyskauden viimeinen tapaaminen. Tuli kuitenkin peruutuksia ja meitä olisi ollut paikalla vain kolme. Päätin, että siirrämme tapaamisen tammikuulle. Olin helpottunut, sillä en enää ole innostunut iltamenoista varsinkaan huonolla kelillä.

Kyselin ehdotuksia seuraavaksi aiheeksi, mutta en ole saanut ensimmäistäkään. Tuntuu välillä, että ryhmän toiminta on minun vastuullani. Pirjo on toinen innokas, mutta nyt hän makaa kipsi jalassa kotona, joten se siitä. Taidan ehdottaa spontaanisti, että kirjoitamme ajankohtaisesta aiheesta Minun jouluni.

MINUN JOULUNI

Minun jouluni tuoksuu kynttilöille, hyasinteille, joululauluille, riisipuurolle, peruna-porkkana- ja lanttulaatikoille, punakaalille, purkkiherneille ja luumurahkalle. Minun jouluuni kuuluu joulurauhan julistus Turusta, kynttilämeri Hattulan Pyhän Ristin kirkolla, pikkupoikien jännitys joulupukkia odotellessa, lahjapapereiden rapina ja iloinen yhdessäolo.

Odotan tänäkin jouluna tytärtä, pikkupoikia ja kissaa jouluvieraiksi. Vain puoliso puuttuu. Vielä vuosi sitten kävimme viemässä Jussille joulutorttuja ja pieniä paketteja. Omahoitaja lahjoitti suklaapatukkakalenterin, josta riitti iloa juhannukseen asti. Tänä jouluna haemme tuhkat Vuorentaan krematoriosta ja laskemme uurnan sukuhautaan. Yksi aikakausi elämästä on päättynyt.

Vietimme aikana ennen lastenlapsia tunnelmallisia jouluja mökillä. Tähdet loistivat ihmeen kirkkaina, kun katuvaloja ei ollut. Haimme kuusen metsästä, kävimme joulusaunassa, istuimme takan äärellä, luimme lahjakirjoja ja pelasimme lautapelejä. Hiihdimme pelloilla ja palasimme punaposkisina nauttimaan jouluherkuista.

Nykyään olen mukavuudenhaluinen enkä ole kuulevinani, kun tytär ehdottaa vanhanajan joulua. Palautan hänet maanpinnalle toteamalla, että mökki on kylmä ja sähkö kallista, vesi kannossa, wc:tä ei voi käyttää talvella ja kaupat ovat kaukana.  

Kun jouluvieraat ovat lähteneet, kääriydyn torkkuhuopaan, avaan punaviinipullon, teen tukevan kalkkunavoileivän ja uppoudun joulunajan televisioelokuviin. Marttojen lukupiirin joulunajan kirja Iida Turpeisen Elolliset kiehtoo, samoin Pirkko Saisiosta kertova romaani Sopimaton. Tunnen olevani luolakarhu, joka nauttii pesän lämmöstä ja ympärillä olevasta rauhasta. En kaipaa kauppakeskusten hälinää enkä buffetpöytiä. Sytytän kynttilän Jussin muistoksi.

ma 18.12.2023

Radiossa soi kappale ”Ensimmäinen joulu ilman sinua”. Itkettää. Vaikka Jussi ei ollut enää kahteen jouluun kotona, kävin häntä tervehtimässä Visarannassa. Tänä vuonna sinne ei ole asiaa. En edes tiedä, onko tuhkaus jo tehty. Eihän se mitään muuta, Jussi on poissa, on ollut jo lokakuun lopusta asti. Silti itkettää.

Minulla on helmikuussa pajanäyttely. Tekisi mieli siirtää sekin myöhemmäksi. Mietin teemaa. Minulla on neitosia joka lähtöön yksin tai kaksin.

YKSIN VAI YHDESSÄ?

Kun jäin runsaat kaksi vuotta sitten yksin, olin helpottunut, sillä aika puolison omaishoitajana oli raskaita. Mutta ei yksinolokaan tuntunut hyvältä. Huoneet kaikuivat tyhjinä ja tuntui turhauttavalta kokata vain itselle. Kaipasin puheseuraa. Osallistuin harrastuksiin lähes vimmaisesti siitä ilosta, että tapasin tuttuja. Soittelin lapsille ja ystäville useammin kuin aikaisemmin. Silti tuntui, että jotain puuttui. Yritin nauttia, että sain katsella rauhassa lempiohjelmia ja mennä nukkumaan kummallisina aikoina.

Maalaaminen rauhoitti levotonta mieltäni. Unohdin huolet, kun uppouduin värien taikamaailmaan. Halusin luoda jotain kaunista, kaipasin silmäniloa. Tuntui, kuin neitoset olisivat iskeneet silmää, kun puin heidät unelma-asuihin.

Toivon, että kauneudenkaipuuni viehättää myös katsojien silmiä!

to 21.12.2023

Tuomaan päivä, valo alkaa lisääntyä. Kyllä tätä hämärää on riittänytkin. Luin aamulla Miikan selvitystä perunkirjotuksesta. Hanke edistyy, dokumentit ovat kasassa ja pidämme 27.12. kokouksen minun luonani. Siis samana päivänä, kun meillä on uurnanlasku Hattulassa. Tuntuu hyvältä saada keskeneräiset asiat kuntoon.

Aamurutiineihini kuuluu edelleen rasvakahvi ja paahtoleipä, Spider-pasianssi, kotisivujen päivitys ja sen jälkeen jakso ihanan kamalaa La Promesa -sarjaa. Jännitin eilen Dessert MasterChefin finaalia. Suosikkini Raynold oli mukana ja tuli toiseksi. Olisin toivonut hänen voittavan, mutta hyvä näinkin.

Hyvinvointivalmennuksesta on jäänyt rasvakahvin ohella runsas veden juonti, laadukkaat kalaöljy- ja d-vitamiinit (kalliit), puhtaat ruoka-aineet (välillä lipsun) sekä mikrouunista luopuminen. Olut, lonkero ja viini maistuvat edelleen. Ne lohduttavat. Nukun raskaasti, näen kummallisia unia ja olen jatkuvasti väsynyt.

Odotan jo kevättä, vaikka tiedän, että siihen on aikaa. Odotan silti. Siirsin pajanäyttelyn toukokuuksi. Nyt suunnittelen luopuvani Suomen Akvarellitaiteen yhdistyksen ja Taikon jäsenyyksistä. Olen saavuttanut jo kaiken. Vain kirjoittaminen tuntuu edelleen hyvältä, mutta julkaiseminen ei ole tärkeää.

pe 22.12.2023

Aloitin eilen jouluruokien hankinnan. Harmitti, kun punakaalit olivat niin isoja, ettei sellaista kannattanut ostaa. Meille riittäisi neljännes. Ostin purkkiherneitä, kun muistin, että muutama vuosi sitten ne olivat loppuneet. Herkkutiskistä löytyi ammattikokkien tekemiä laatikoita, mutta päiväykset eivät riittäneet aattoon muissa kuin porkkanassa ja lantussa. Ostin. Jos tänään uskaltaudun kauppaan, ehkä nyt onnistaa. Radio Häme varoittelee jatkuvasti erittäin liukkaista jalkakäytävistä. Eilen tv-uutisissa oli kuvia Helsingistä, jossa kaatumisia oli riittänyt ennätysmäärin.

Aloitin myös elämän yksinkertaistamisen. Ilmoitin eroavani SAY:sta, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Kurssit olen käynyt ja osallistunut AkvArtissa ryhmänäyttelyihin, mutta en enää, sillä päivystys Helsingissä ei innosta. Onhan se näyttänyt cv:ssä hyvältä, mutta mitä väliä. Otanko seuraavaksi eron myös Taikosta? Siitä on ollut iloa ja rahallista hyötyä, mutta sekin on jo nähty. Näyttää siltä, että palaan mottoon ”aikansa kutakin”.  Olen oikeasti myynyt Taikon kautta 43 teosta. Jaksaa hämmästyttää, että ihmiset ostavat taidetta pelkän kuvan perusteella.

Hämeenlinnan Taiteilijaseurassa pysyn ihan kannatuksen vuoksi, samoin tietenkin Paperihuoneella, vaikka työhuoneeni on ollut jo vuoden verran lähinnä varasto. Pitäisi ainakin hävittää kuivaneet siveltimet…

la 23.12.2023

Aatonaatto. Radiosta kuului lempisävelet Adamin joululaulun muodossa. Saamme todellakin valkean joulun, sillä lunta on pyryttänyt lähes joka päivä tällä viikolla. Nyt mittari on nollassa, lumiukkokeli. Suunnistan kauppaan heti, kun päivä valkenee. Pitäisi ehkä siivotakin…

Olin reipas ja kävin jo ennen aamuseitsemää suihkussa. Aikana kun kävin marttasiskojen kanssa vesijuoksemassa, hiustenpesu hoitui kätevästi uimahallissa. Kiitos Terhin laittamien kiharoiden, selviän pesusta kerran viikossa.

Pyöräytän pesukoneellisen arkivaatteita ja ladon astiat tiskikoneeseen, järjestelen tavarat paikoilleen – kuka täällä aina levittelee kaiken? – ja viimeisten ne vähät jouluruuat, jotka teen itse. Siis sienisalaatin ja karpalohillon. En leivo, mutta jos Anna ja Samu haluavat, se sopii. Paketoin täsmälahjat jo eilen. Yllätin itseni teettämällä kalenterit Ifolorilla muutaman vuoden tauon jälkeen. Sen lisäksi Anna saa alpakkasukat ja pikkulapset herkkusuklaata. Olen laittanut joululahjarahaa Annan ja Miikan tileille, sillä en todellakaan osaa enää ostaa lapsille mitään. Se aika, kun kiertelin innolla kirppareilla pikkuautojen ja t-paitojen perässä, on ohi. Toimme myös matkoilta lapsille värikkäitä kesävaatteita, mutta kaikki tämä on historiaa.  Jaana soitti ja kertoi, että Fidel on aivan täpinässä, kenellehän ne pienet paketit pehmoleluja ovat.

Olen selaillut aamuisin silmät kosteina matkakertomuksia Kaakkois-Aasiasta. Kaikki oli nuoruudessa ihmeellistä. Olimme rohkeita ja kiertelimme reput selässä omatoimisesti Thaimaassa, Malesiassa ja Vietnamissa. Bangkok, Chiang Mai, Kuala Lumpur, Borneo, Singapore, Hongkong, Hanoi ja suomalaisten omistama Santaibali Balilla tulivat tutuiksi. Meillä oli tuttuja hotelleja ja suosikkiravintoloita suurkaupungeissa. Miten kaipaankaan intoa ja luottavaisuutta, jolla suhtauduimme retkiimme.

Enää en osaa kuvitella lähteväni kuin korkeintaan järjestetylle valmismatkalle. Eikä sekään innosta ilman hyvää seuraa… Miksi elämästä on tullut näin surullista?

su 24.12.2023

Elämäni 74:s jouluaatto. Miten voin olla näin vanha? Tuntuu, että kaikki on koettu ja nyt edessä on hiipuminen. No, painonlaskua ei ole näkyvissä, mutta henkinen puoli huolestuttaa. Pitäisi olla vielä haaveita, mutta kun ei ole. Nyt on rahaakin eri lailla kuin ennen asunnon myynnin ja leskeneläkkeen myötä. Onneksi siitä on iloa perheelle.

Jouluvieraat tulivat iltayhdeksältä. Yritin ottaa iltapäivätorkkuja, mutta ensin Katajamäen Leena soitti. Yritin uudelleen, mutta sitten Kaizu soitti. Hän oli lukenut päivityksestä, että minulle tulee kissavieras ja varoitti, että amaryllis ja hyasintit ovat myrkyllisiä. Ehkä tästäkin selvitään.

Leena kertoi siivonneensa koko talon (huh, se ei ole pieni) ja viettää Teemun luona aaton. Leena on soitellut ahkerasti Jussin sairastumisen jälkeen, vaikka kuulee huonosti. Esko ja Arjakin soittelevat, Mikko vain harvoin. Jaanan kanssa pidämme yhteyttä enemmän kuin vuosiin. Ehkä huoli miesten terveydestä on lähentänyt. Raimolla on edelleen joulupukkikeikkoja. Se on ollut hänen bravuurinsa partiopoika-ajoista lähtien.

Meillä on ollut rauhallinen aamu. Heräsin puoli seitsemältä ja puoli yhdeksältä keittelin aamukahvin. Anna ja pojat nousivat pikkuhiljaa. Pipa lepäili yöllä kylpyhuoneen matolla. Siellä oli sopivan lämmintä lattialämmityksen ansiosta.

 Anna lupasi laittaa riisipuuron kiehumaan. Hän oli ostanut puuroriisiä, mutta pakettia ei löytynyt mistään. Ehkä syömme joulupuuron vasta huomenna. Jouluvieraat ovat nyt kauppaostoksilla ja minulla on riittänyt puuhaa. Keittiössä tuoksuu joululta. Kalkkuna on uunissa ja saamme sittenkin haudutettua punakaalia, vaikka olin jo luopunut toivosta, sillä kaalia ei saanut paloina. Anna pelasti tilanteen tuomalla pienen kerän.

Aatto sujui vauhdikkaasti, sillä pojat olivat täpinässä. Söimme jouluaterian jo varhain. Kaikki maistui, valmislaatikot olivat ihan hyviä. Pojat olivat löytäneet lahjakassin makuuhuoneestani. He repivät paperit vauhdilla ja olivat tyytyväisiä toivomiinsa lahjoihin. Miska sai kannettavan tietokoneen ja Samu punaisen pelikonsolin. Kaikki saivat suklaata. Minä sain hienon ruusukimpun ja toivomaani Annan tekemään pesujauhetta. Illan elokuva oli ihastuttava Vaiana. Anna vei pojat vielä iltapimeällä ulkoilemaan. Minä lupasin ulkoilla huomenna.

ma 25.12.2023 joulupäivä

Rauhallinen aamuhetki. Yritän malttaa pysytellä hiljaa, sillä Anna ja pojat nauttivat saadessaan nukkua pitkään. Saimme eilen kuvatervehdyksen espoolaisten perinteisestä joulusta. Jaana oli laittanut Facebookiin videonpätkän, jossa joulupukki oli lähtenyt potkukelkan kanssa ulkoilemaan Fidel-koiran kanssa. Kävin tykkäämässä.

Jouluvieraat nukkuivat yhteentoista. Mikä sen ihanampaa. Olen vähän kateellinen, sillä minä olen tyytyväinen nukuttuani pitempään kuin aamukuuteen. Ei sen näin pitänyt mennä.

to 28.12.2023

Joulunpyhät ovat ohi ja minulla on ihmeellisen rauhallista. Saimme Tapaninpäivänä yllätysvieraan, kun Otso tuli junalla Hämeenlinnaan. Hän nukkui sohvatyynyjen päällä olohuoneen matolla. Asunto on minulle sopiva, mutta kun vieraita on neljä ja kissa, tuntuu ehkä hiukkasen ahtaalta. Mutta tämähän on ohimenevää. Olen oikeasti iloinen, kun vieraat viihtyvät.

Olemme nähneet joululomalla kolme upeaa elokuvaa. Vaianan lisäksi Bio Rexissä Toiveen ja Tapanina katsoimme Annan kanssa kahdestaan Truman shown, sillä nuoriso viihtyi pelikoneiden äärellä.

Keskiviikkona tunteet olivat pinnalla, kun haimme aamulla Annan kanssa Vuorenpään krematoriosta tuhkauurnan ja ajoimme iltapäivällä Hattulan Pyhän Ristin kirkolle uurnan laskuun. Päivä oli kirkas ja lunta oli paljon. Tilaisuus oli koruton. Miika laski uurnan ja hiljennyimme kellojen soiton ajaksi.

Kävimme porukalla Goodmanilla syömässä pizzaa ja sushia. Sen jälkeen meillä aikuisilla oli perunkirjoituskokous luonani. Käytimme sähköistä Aatos-palvelua. Nyt kun muodollisuudet on hoidettu, voin henkäistä. Soitin tänään Jussin sisaruksille ja Jaanalle kertoakseni tilanteen. Olo on tyhjä, miten muutenkaan. Vietän tänään hiljaiseloa. Ehkä herään huomenna talvihorroksesta tai sitten en.

la 30.12.2023

Tänään on se päivä, jolloin on pakko kaivaa pölynimuri kaapista. Odotan ensin päivän valkenemista. Ulkoilin eilen ja olin kiitollinen pikkupakkasesta. Jalkakäytävät eivät olleet liukkaat, mutta ajoteiden ylitys pelotti. Pysyin pystyssä ja hain suurimman osan juhlaillalliseen tarvittavista aineksista. Anna toi autolla jo kuohuviinit. Nyt ostin kasviksia ja jättiravunpyrstöjä fonduepataa varten. Luotan, että Kaizu hoitaa lihapuolen niin kuin ennenkin. Uuden vuoden päiväksi suunnittelin kermaista suppilovahverokeittoa. Eiköhän näillä eväillä saada vuosi vaihtumaan.

Aamurutiinit ovat palanneet jouluvieraiden lähdettyä. Keitän edelleen rasvakahvin ja paahdan viipaleen kauraleipää. Pelaan Spider-pasianssia ja olen tyytyväinen, jos se lupaa päivästä tulevan hyvän. Aina ei lupaa. Päivitän Pilvimetsä-päiväkirjaa ja jatkan Quun ja Tähden tarinaa. Siinä vierähtää helposti tunti pari.

Siirryn television ääreen ja juon lonkeron. Se rauhoittaa vatsahermoja. Katson jakson La Promesa -sarjaa. Eläydyn täysillä ihanan kauniin Janan ja aatelisherra Manuelin rakkaustarinaan. Jaksoja on 122, joista viikoittain julkaistaan viisi. Yle Areena on muutenkin pitkien päivien ilo. Katson klassikkoelokuvia ja kiinnostavia sarjoja. Meneillään on Jari Tervon 1960-luvulta alkava sarja Miten Suomi muuttui. Ajankuva on tuttu lapsuudesta ja nuoruudesta.

su 31.12.2023

Olen ollut vaihteeksi hyvä ihminen. Imuroin eilen ja kävin kaupassa. Valmistelin tänä aamuna fonduepataan tulevan liemen ja kasvikset. Sulatin sienet, paistoin ne punasipulin kera ja pilkoin perunat ja purjon valmiiksi. Nyt pitäisi vielä pyyhkiä pintoja, mutta se on pientä. Vieraat tulevat kolmen ja neljän välillä. Olen valmis. Kuohari jäähtyy parvekkeella, mutta täytyy ottaa se pian jääkaappiin, sillä pakkasta on 18 astetta. Tiskikone pyörii. Ehkä pitäisi käydä viemässä roskapussit, tai sitten ei.

Päivä on vierähtänyt nopeasti pikkupuuhissa. Kokkaus on mukavaa, siivous vähemmän mukavaa, mutta onneksi siitä tulee hyvä mieli. On ollut harvinaisen kirkasta, mutta nyt iltapäivällä alkaa jo hämärtää. Odottelen vieraita näillä hetkillä. Ihmettelen, miten jaksan valvoa puoleen yöhön asti, sillä olen tottunut uinahtamaan jo ennen iltakymmentä. Ehkä seura piristää.

Näin kävi. Valvoimme puoli yhteen. Hyvä minä. Aatto vierähti perinteiseen tapaan, syötiin hyvin ja juotiin hyvin. Terttu ja Immo lähtivät Hämeenlinnan yöhön ennen puolta yötä. Me muut katselimme pauketta ikkunoista. Myllymäen suunnalla välkkyi komeasti. Emme tehneet uuden vuoden lupauksia, mutta odotamme, että elämä jatkuu ystävyyden merkeissä. Näin on hyvä.

Tervetuloa vuosi 2024, tätä vuotta parempi, toivon.