HERKKUJA LUONNOSTA

Tarinan taustaa: Olen viettänyt aamupäivätunnit kirjoittamalla lähes kuumeisesti itsenäisen jatko-osan tarinalle Samppanjaa ja tarotennustuksia. Tämän tarinan sankaritar on Quu, joka on saanut kesätyön television kokkikisan juontajana. Idea syntyi spontaanisti, sillä olen seurannut kokkikisoja kuin jännitysnäytelmiä. Hyvä ruoka on ollut aina intohimoni. Näistä aineksista syntyi makuaisteja hivelevä kertomus, jonka toivon kiinnostavan muitakin kuin minua. Nauttikaa.

PÄIVÄ 1 – VIETTELEVÄT HEDELMÄT

Teltassa oli odottava tunnelma. Elettiin heinäkuuta. Alkukesä oli ollut sateinen ja luonto oli ihastuttavan vehreä. Espoolaisen kartano Villivadelman pihapiirissä oli vanhoja tammia ja näyttäviä istutuksia. Järeä Yleisradion ulkolähetysauto oli pysäköity puiden varjoon. Kameroiden kaapelit kiemurtelivat ruohikolla. Teltan edustalla oli pieni kasvimaa ja lasiseinäinen kasvihuone, jossa kasvoi reheviä tomaatteja, kurkkuja, paprikoita ja chilejä sekä yrttejä suurissa keramiikkaruukuissa.

– Nauhoituksen alkuun kymmenen sekuntia, Quu aloittaa merkistä, studio-ohjaaja Kimmo kuulutti.

Quu tunsi jännityksen väreilevän. Kilpailijat olivat asettuneet työtasojen taakse ja tuomarit seisoivat vakavina hänen vieressään.

– Quu, ole hyvä, ohjaajan ääni kuului korvanapeista.

Quu ryhdistäytyi. Hän oli pukeutunut luumunpunaiseen lyhythihaiseen trikootunikaan ja kapeisiin polvipituisiin housuihin. Huulissa oli sama sävy kuin puserossa. Tummat hiukset oli koottu pukevaksi sykeröksi ja jaloissa oli valkoiset tennistossut.

– Hyvää iltaa katsojat. Uusi kesäsarjamme ”Kokkikisa kaikilla mausteilla” starttaa täältä kartano Villivadelmasta. Meillä on kuuma tunnelma, sillä aurinko on paistanut telttaan koko pitkän päivän. Kilpailijat ovat pyyhkineet hikeä otsalta ja tuomarit ovat olleet tiukan paikan edessä jouduttuaan maistelemaan sulaneita jäätelöitä ja lässähtäneitä kermakakkuja. Meillä on nimittäin ollut harjoittelukierros, mutta nyt päästään tositoimiin. Meriitta ja Olli-Tapio, kertokaa, mitä kilpailijoilla on edessä.

Kuvakulma vaihtui Meriitan lähikuvaan. Tämä sipaisi lakasta jäykkiä hiuksia ja hymyili leveästi.

– Tervetuloa minunkin puolestani. Aloitamme viettelevästi. Kilpailijoilla on edessään mysteerilaatikot, jonka kannet he avaavat hetken kuluttua. Ensimmäisen kilpailupäivän teema on eksoottiset hedelmät. Saamme vielä tovin odotella kotimaisten marjojen kypsymistä, mutta se aika tulee pian. Olli-Tapio, sinulla on ilo käynnistää kilpailu.

Nauravasilmäinen Olli-Tapio nosti tatuoidut kätensä pystyyn ja hihkaisi.

– Saatte avata laatikot NYT.

Lähikuvassa näkyi, miten kilpailijat nostivat kädet täristen kannet. Sisältä löytyi tuore viikuna. Kaikki vilkuilivat toisiaan epätietoisen näköisinä.

– Hyvät kilpailijat, tunnistitte varmaan rakkauden hedelmän. Odotamme lemmekkäitä annoksia, joissa viikuna loistaa. Ruokakomero ja puutarha ovat käytössä ja aikaa on tunti. Voitte kokata suolaisen tai makean annoksen, Meriitta ohjeisti.

Kilpailijat ryntäsivät ruokakomerolle toisiaan tönien. Quu ja tuomarit istuutuivat keittiönurkkaukseen keskustelemaan tehtävänannosta.

– Aika vauhdikas avaus, Quu kommentoi. – Mitä te tuomarit valmistaisitte viikunasta, kun aikaa on vain tunti?

– Jotain yksinkertaista. Käyttäisin viikunaa tuoreena ja keittäisin myös makean hillokkeen. Sen kanssa sopisi rapea keksi ja kermavaahto, Olli-Tapio mietti.

– Entä sinä Meriitta?

– Jotain syntistä. Ehkä sydämen muotoinen vohveli, kevyesti paahdettuja viikunoita ja vaniljakastiketta sekä lasillinen kuohuviiniä ja vierellä intohimoinen rakastaja, Meriitta unelmoi.

– Oho, ei mennä likaisiin yksityiskohtiin, Olli-Tapio nauroi.

– Teillä molemmilla on erikoiset nimet, onko Meriitta sinun oikea nimesi? Quu kysyi.

– Olen Merja-Riitta, mutta lyhensin sen. En osannut lapsena sanoa r-kirjainta. Olin silloin Meliitta.

– Entä sinä Olli-Tapio?

– Minua voi kutsua Tapsaksi. Quu ei taida olla sinun alkuperäinen nimesi? Olli-Tapio kysyi.

– Meitä sisaruksia on kolme, vanhin on Ellinoora ja nuorin Terttu. Minä olen Kerttu, mutta äiti nimesi meidät nuorimmat Quuksi ja Tähdeksi. Ellinooraa kutsutaan Elliksi. Mutta nyt meidän on aika käydä katsomassa, mitä kilpailijat valmistavat viikunasta.

QUUN VIESTI SISARILLEEN

Tervehdys hikisen kokkauspäivän jälkeen. Minä, joka en todellakaan kokkaa, olen yllättynyt, miten hauskaa puuhaa tämä on. Kilpailijat ovat innoissaan ja keksivät toinen toistaan yllättävimpiä annoksia. Päivän voittaja oli suosikkini Reino, joka valmisti viikunoista näyttävän tornin, jonka huipulla liehui sinivalkoinen viiri. Sisällä oli konjakilla maustettua kermaa ja koristeena tuoretta timjamia. Tuomarit kehuivat yllättävää makuyhdistelmää.

Kilpailijat asuvat kahden hengen huoneissa kartanon yläkerrassa. Meidän tiimillä ja tekniikalla on omat huoneet sivurakennuksessa. Teltta, jossa kokataan, on tukahduttavan kuuma. Pienistä tuulettimista ei ole juurikaan apua, ne pyörittävät vain raskasta ilmaa. Kilpailijat ovat eri ikäisiä, nuorin on teinityttö ja vanhin hopeahiuksinen herra on jo eläkkeellä. Pidän Reinolle peukkuja, hänellä on ihanat ruskeat silmät ja hymy herkässä.

Pidän myös miestuomarista, hän on Tapsa. Naistuomari on olevinaan. Tuottaja-ohjaaja Jaska oli kauhuissaan, kun Meriitta toi hänelle laskut värianalyysista, huippukampaajalla käynnistä ja esiintymisasujen hankinnasta. Herttainen kuvaussihteeri Kaisla kertoi juorun vahingoniloisena, sillä Jaska ei hyväksynyt laskuja. Hän perusteli, että tv-keskuksessa on kampaamo ja puvusto. Meriitta nakkeli niskoja ja ilmoitti, etteivät ne vastaa hänen tasoaan.

Se juoruista. Meriitta suhtautuu minuun kylmäkiskoisesti, mutta annan vastuksen, jos hän yrittää vähätellä työpanostani. Otimme yhteen heti ensimmäisenä päivänä. Nyt olemme tuskin puheväleissä, paitsi kameran edessä. Meriitan hymy ulottuu korviin, kun hän huomaa olevansa lähikuvissa.

Odottelen viestiänne, miten kesä sujuu. Oletko Elli Suomessa vai Espanjassa? Kesätyöterveisin Quu

TÄHDEN VIESTI QUULLE

Huh, hengästyttää, kun luin raporttisi. Olet työn touhussa, niin kuin aina. Olet päässyt pitkälle elokuva- ja tv-maailmassa. Ensin lapintyttö Ilonan rooli kahdessa pitkässä elokuvassa, jotka Patrik tuotti ja ohjasi. Harmi, että jälkimmäinen sai huonon vastaanoton. Ehkä se oli hyväkin, sillä sait elokuvakokemuksen myötä töitä televisiossa. Ammatinvaihto teki Patrikillekin hyvää, varsinkin kun hän löysi yhteisen sävelen Ellin kanssa. Kauanko pestisi kestää ja onko sen jälkeen uusia työkuvioita?

Elli pakkaa parhaillaan matkalaukkua. Lupasin kertoa hänenkin kuulumisensa. Hämeenlinnassa kaikki on hyvin. Elli ja Patrik ovat käymässä, mutta he ovat kiireisiä ravintolayrittäjiä, joten lomamatka jää lyhyeksi. Patrik on nykyään osakkaana Fuengirolan tavernassa. Ellillä riittää puuhaa, sillä Marialla ja Manuelilla on kaksi suloista tytärtä. Elli ei muusta puhukaan kuin Angelikasta ja Aurorasta. Hän hoitaa heitä mielellään, sillä Maria on töissä ravintolassa. Äiti Sofia on jäänyt leskeksi. Hän on helpottunut, kun Patrik on ottanut baarin hoitaakseen.

Minullakin on mukava kesätyö, sillä pyöritän edellisen kesän tapaan kulttuurikahvilaa Ellinooran kaupunkitalossa. En tosin yksin, vaan kokki Kekäle hääräilee keittiössä ja meillä on kaksi koulutyttöä apuna. Olen muuttanut toistaiseksi Ellin taloon, sillä hänestä on hyvä, että joku huolehtii siitä. Jatkan syksyllä kuvisopettajana Vanajaveden opistossa. Sulhaskandidaatteja ei ole näkynyt, vaikka Mama ennusti tarotkorteista muutosta elämääni. Ei korteissa kylläkään näkynyt valkoisella hevosella ratsastavaa prinssiä. Olen oikeasti tyytyväinen, sillä kahvilan pyöritys tuntuu hyvältä. Tapaan ihmisiä ja meillä käy kanta-asiakkaita. He viihtyvät puutarhassa latten ja croissantin sekä tuoreen sanomalehden parissa pitkään. Jatkan myös maalaamista alakerran ateljeessa. Olen myynyt ansiokkaasti öljyväritöitä asiakkaiden lemmikkieläimistä.

Tässä tärkeimmät. Tiedän, ettet ehdi lomailemaan. Keksitään syksyllä yhdessä jotain kivaa, Elli lähettää terveisiä, Tähti

PÄIVÄ 2 – KANELIPULLIA JA YLLÄTTÄVÄ OHJELMANMUUTOS

Kilpailijat palasivat aamulla suihkunraikkaina telttaan. Quu ja tuomarit odottivat heitä salaperäisen näköisinä.

– Hyvää huomenta, oletteko nukkuneet hyvin? Tänään on taas tiedossa hikinen päivä. Oletteko valmiit? Tapsa kysyi.

– Ollaan, kaikki huusivat yhteen ääneen.

– Pääsimme eilen lupaavasti alkuun. Kaikki saivat viikuna-annokset ajoissa valmiiksi. Nyt on sopiva aika esitellä teidät pikaisesti. Reino, voitit ensimmäisen tehtävän, kerro vähän itsestäsi, Meriitta kehotti.

– Olen alle kolmekymppinen sähköinsinööri ja tiiviisti mukana hektisessä liike-elämässä. Haluaisin vaihtaa ravintola-alalle, sillä se on intohimoni. Olen sinkku, mutta kokkaan mielelläni kavereille ja he kannustivat osallistumaan kisaan, Reino kertoi.

– Ainakin alku oli lupaava. Entä sinä Jalmari? Olet jo eläkkeellä, mikä sai sinut hakeutumaan mukaan?

– Kiinnostus ruuanlaittoon. Olen leski, mutta minulla on kolme lastenlasta, joiden kanssa on ilo kokata kesämökillä. Pojat ovat innokkaita onkijoita. Olen opettanut heidät käsittelemään kalaa. Perkaamme, grillaamme ja savustamme saaliit yhdessä.

– Helena, olet kilpailun nuorin. Uskotko mahdollisuuksiisi?

– Totta kai, aion hakea ravintolakouluun ja toivon kisasta olevan apua.

– Tuulikki, kerroit olevasi taideterapeutti, miten ruoka-ala liittyy siihen?

– Molemmat ovat esteettisiä, minusta on kiehtovaa asetella värikkäät annokset kauniisti tarjolle. Valitsen tarkasti koristeet, astiat ja pöytäliinat.

– Katri ja Kauko, olette kihlapari, aiotteko ravintola-alalle?

– Se on hartain toiveemme. Haaveilemme pienestä leivoskahvilasta, Katri selitti ja otti Kaukoa kädestä.

– Toivomme tästä kisasta potkua yritykseen, tämä vahvisti.

– Sitten Kaja, olet kotoisin Tallinnasta?

– Kyllä, tulin paremman elämän toivossa Helsinkiin. Työskentelen Mäkkärissä, mutta haluaisin töihin oikeaan ravintolaan, pirteä pisamanenäinen tyttö kertoi.

– Katariina ja Kristiina, olette sisarukset, onko teillä haaveita?

– Totta kai, meillä on perheravintola Porvoossa. Äiti oli sitä mieltä, että voisimme oppia kisassa jotain, Katariina nauroi.

– Sitten vielä Petteri, olet muusikko, miten se sopii kokkausharrastukseen?

– Iloiset illanistujaiset, hyvää tarjottavaa, runsaasti juomia ja livemusiikkia, siitä ei bileet parane, rastahiuksinen poika virnisti.

– Hyvä, toivomme teille kaikille menestystä. On päivän haasteen aika, Tapsa sanoi.

– Tuomarit arvostelevat tämän päivän tehtävän sokkoina. Paljastan sen verran, että kyseessä on jotain makeaa, Quu kertoi hymyillen.

– Kyllä vain, tänään on leivontapäivä. Haluamme, että valmistatte pellillisen kanelipullia. Ette saa reseptiä, sillä kaikkihan osaavat tehdä pullataikinan. Odotamme tasalaatuista lopputulosta ja omaperäistä koristelua. Perustarvikkeet ovat työtasoilla ja puutarha on käytössä. Saatte puolitoista tuntia aikaa, Meriitta ohjeisti.

– Kiitos tuomarit, saatte poistua takavasemmalle. Kilpailijat, aika alkaa nyt, Quu kuulutti ja taputti käsiä.

Hän katsoi, miten innokkaasti kaikki ryntäsivät työpisteille.

– Ei kuulostanut kovin vaikealta tehtävältä, Meriitta kommentoi Tapsalle.

He istuivat ulkona puutarhassa kahvikupillisten äärellä. Pöydällä on pino kuohkeita kanelipullia, jotka oli leivottu kartanon ravintolassa. Niiden päälle oli siivilöity ripaus tomusokeria.

– Kyse on teknisestä osaamisesta ja mielikuvituksesta. Erot voivat olla suuria. Arvostelu on helpompaa, kun kaikilla on sama lähtökohta, Tapsa selitti.

Puolitoista tuntia kului yllättävän nopeasti. Teltan seinällä oli iso kello, joka kilpailijoiden mielestä kiiti vauhdilla. Quulle pullantuoksusta tuli mieleen lapsuuden koti. Hän ei muistanut, koska oli itse leiponut.

– Kilpailijat, viisitoista minuuttia aikaa. Pullien pitäisi nyt olla kypsiä, jotta ehditte koristella ne, Quu kuulutti.

Hän katseli, miten kilpailijoista nuorin, Helena, pursotti kiehkuroita vaaleanpunaisesta kreemistä pullien päälle. Reino oli taiteillut omat leipomuksensa eläinhahmoiksi. Nalleilla oli rusinasilmät ja pupujusseilla porkkananpala suussa.

Quu laski viimeiset kymmenen sekuntia ja seurasi silmä tarkkana, että kaikki nostivat kädet ylös.

– Tuokaa pullat tuomareiden pöydälle valokuvanne taakse, hän kehotti.

– Huumaava tuoksu, Meriitta kommentoi tullessaan Tapsa vanavedessään telttaan.

Hän oli pukeutunut avokaulaiseen kukalliseen mekkoon ja mielettömän korkeakorkoisiin sandaaleihin.

– Hyvältä näyttää, kaikki ovat saaneet leipomukset tarjolle, Tapsa kiitteli.

– Eiköhän maisteta. Nämä ensimmäiset ovat jääneet vähän raaoiksi ja toiset eivät ole kohonneet riittävästi, Meriitta arvioi.

– Pidän näistä kolmansista. Kanelia ja marsipaania, hyvä yhdistelmä, mutta ehkä vähän liian sokerinen, Tapsa kommentoi.

– Tämä pinkki kreemi on järkyttävän makeaa, mutta pidän pullien kuohkeudesta.

Kilpailijat seurasivat tarkasti, mitä tuomarit sanoivat heidän leivonnaisistaan. Kameran kuvissa näkyi, kenen pullista oli kyse, vaikka tuomarit eivät sitä tienneet.

– On loppuarvioinnin aika, parhaan annoksen tekijä saa iltapäivän tehtävään erikoisedun. Kahden kierroksen jälkeen huonoin joutuu ikävä kyllä jättämään teltan, Meriitta kertoi.

– Voi ei, heti ensimmäisenä päivänä, Helena huudahti.

Hän oli sitonut pitkät hiuksensa leteille ja kiinnittänyt ne pään ympäri kiertäväksi seppeleeksi. Quun mielestä kampaus muistutti pullalettiä.

– Kuka on leiponut kierrepullat, joiden välissä on ihana vaniljatäyte? Näissä maistuu jokin kiehtova aromi, Tapsa kysyi.

Vaalea kauniisti ruskettunut Tuulikki nosti kätensä.

– Hyvä, nämä ovat päivän parhaat. Kerro, millä olet maustanut täytteen.

– Kiehautin kuusenkerkkiä, siivilöin ja maustoin tilkalla hunajaa, Tuulikki vastasi reippaasti.

– Lähiruokaa parhaimmillaan, pitäkää nyt ruokatauko ja tavataan tunnin kuluttua teltassa, Quu kehotti.

***

Kartanon ravintolassa oli tarjolla buffetlounas. Meriitta ja Tapsa istahtivat puutarhapöydän ääreen kalakeittolautasten kanssa. Quu tyytyi tomaatti-mozzarellasalaattiin. Hän ei halunnut viettää vapaa-aikaa tuomareiden kanssa, vaan istahti yksikseen mahdollisimman kauas heistä.

– Hei, saanko liittyä seuraan? Reino tuli paikalle.

Hänkin oli valinnut salaattilautasen.

– Näin kuumalla ei ole nälkä, hän selitti.

– Istu vaan, tekee hyvää hengähtää hetki puiden varjossa, Quu sanoi ja viittasi kädellä vapaaseen tuoliin.

– Saanko minäkin tulla syömään teidän kanssanne? Kaisla kysyi.

Hänen tarjottimellaan oli kalakeittoa, kukkurallinen annos salaattia sekä viipale ruisleipää. – En ehtinyt syödä aamiaista, tyttö selitti.

– Nukuitko pommiin? Quu kysyi huolestuneena.

– Unohdin laittaa puhelinherätyksen. Vietettiin tekniikan poikien kanssa lauluiltaa ja ehdin vasta aamuyöllä nukkumaan, Kaisla vastasi haukotellen.

– Voi teitä nuoria, Quu sanoi kaihoisasti.

Hän muisti hyvin opiskeluajan riennot, jolloin ei ollut kiire nukkumaan.

– Tuuli nousee, katsokaa mistä nuo mustat pilvet ilmestyivät, Reino huomasi.

Quu tähyili taivaalle ja tunsi ensimmäiset sadepisarat kasvoillaan.

– Nopeasti tarjottimet sisälle ja telttaan turvaan, Kaisla huudahti.

Kaikki ryntäsivät juoksuun, kun sade yltyi. Kilpailijat ravistelivat hiuksia kokoontuessaan työtasojen taakse.

– Kunnon kesäsade, Jaska nauroi ja kehotti kaikkia rauhoittumaan. – Teltta kestää kyllä vettä, valmistautukaa iltapäivän nauhoitukseen.

Kun kuvausvalot syttyivät Quu ja tuomarit aloittivat kertomalla seuraavasta tehtävästä.

– Niin kuin aamulla lupasimme, tänään on leipomispäivä. Nyt saatte käyttää luovaa mielikuvitusta. Leipokaa piirakka, suolainen tai makea, ja koristelkaa se näyttävästi. Tuolla oviaukon vieressä on sateenvarjoja, jos haluatte hyödyntää puutarhaa, Meriitta ohjeisti.

– Lupasimme aamun tehtävän voittajalle erikoisedun. Saat Tuulikki tehtävän lopussa kaksi ylimääräistä minuuttia, jolloin voit keskittyä viimeistelyyn, Tapsa ilmoitti.

– Ihanaa, lopussa tuleekin aina kiire, tyttö hymyili.

– Kiertelemme katsomassa, teillä on taas puolitoista tuntia aikaa, joka alkaa NYT, Quu kuulutti äänekkäästi.

Hän oli katsellut MasterChef Australia kokkikisaa ja yritti matkia sen tyyliä.

– Mielenkiintoista nähdä, minkä pohjan he valitsevat. Murotaikina on helppo, mutta suolaiseen piirakkaan voitaikina sopii paremmin, Tapsa kertoi.

– Rakastan tuulihattuja. Toivoisin, että joku tekisi niitä, Meriitta sanoi.

– Voidaan miettiä tuulihattuja teknisenä haasteena. Nyt kannattaa pelata varman päälle, sillä tänään joku putoaa. Quu, onko sinulla suosikkia? Tapsa kysyi.

– Haluaisin maistaa suolaista piirakkaa, ehkä sienitäytteistä tai fetapinaattia, Quu sanoi.

– Ruokavarastossa on kesän ensimmäisiä kantarelleja. Taitavat olla kyllä virolaisia.

– Tatit ja suppilovahverot ovat parhaita. Muistan, kun sain ensimmäisen kerran maistaa herkkutattipihvejä. Ne olivat mielettömän hyviä.

Äänekäs paukaus keskeytti puheen. Kuvausvalot sammuivat.

– Apua, se taisi olla salamanisku, Meriitta kiljaisi.

– Nauhoitus poikki, Jaska komensi ja kiiruhti Kaisla kannoillaan ulkolähetysautosta telttaan.

– Mitä nyt tehdään? Voimme kuvata luonnonvalossakin, mutta uunit ovat pois käytöstä, Tapsa ihmetteli.

– Emme tiedä, kauanko sähköt ovat poikki. Onneksi tämä ei ole suora lähetys. Meidän pitää kuitenkin jatkaa, sillä aikataulu on tiukka ja tehtävä on saatava tänään purkkiin, muuten kuvauspäivät eivät riitä, Jaska mietti otsa kurtussa.

– Mitä jos kilpailijat piirtäisivät kuvat suunnittelemistaan annoksista. Se olisi luova ja yllättävä ratkaisu, Quu ehdotti.

Jaska katsoi häneen silmät kirkastuen.

– Siinä on ideaa. Juokse Kaisla nopeasti kartanon toimistoon ja hae pino papereita ja tusseja, Jaska kehotti.

Kaisla palasi hengästyneenä ja jakoi paperiarkit kilpailijoille. Nämä naureskelivat hämillään, mutta ryhtyivät nopeasti hahmottelemaan kuvia piirakoista.

– Kymmenen sekuntia nauhoitukseen, Quu aloittaa, studio-ohjaaja kuulutti hetken kuluttua.

Käytössä oli kaksi akuilla toimivaa herkkää kameraa. Toinen kameramiehistä kuvasi jalustalta, toinen kierteli kamera olalla ottamassa lähikuvia piirroksista.

– Hyvät katsojat, kesäisessä teltassa voi sattua yllätyksiä. Vanha tammi kaatui salaman iskusta ja sai aikaan sähkökatkon. Me täällä teltassa jatkamme piirakkatehtävän parissa. Koska uunit eivät ole käytössä, kilpailijat saivat tehtäväksi esitellä leipomukset piirrosten muodossa, Quu juonsi sujuvasti.

– Aloitamme aamupäivätehtävän voittaja Tuulikin kanssa. Sinulle oli luvassa erikoisetu, mutta siirrämme sen huomiseksi. Kerro, mitä olisit valmistanut, Meriitta pyysi.

Lähikuvassa näkyi piirros piirakasta, joka oli koristettu tasaisella ristikolla ja kokonaisilla kirsikoilla.

– Murotaikinapiiras, jonka täytteenä on vaniljakreemiä ja kevyesti kypsennettyjä omenaviipaleita runsaan voin ja kanelin kera. Koristelen pinnan tuoreilla kirsikoilla ja ruusun terälehdillä, Tuulikki kertoi ylpeänä.

– Näen piirroksesta, että lopputulos on kuvankaunis. Harmi, että maku jää mielikuvituksen varaan.

– Reino, huomasin jo aamupäivällä, että olet leikkimielinen kilpailija. Eläinhahmosi olivat hellyttäviä. Kerro piirakastasi, Tapsa kehotti.

– Fantasiaa, luen sarjakuvia. Suunnittelin piparkakkupohjan päälle kokonaisen nalleperheen. Siskolla on kaksospojat, jotka rakastavat tarinoita. Minulla on tapana kertoa karhunpoikien seikkailuista. Tässä he telmivät rannalla ja heittelevät palloa. Reino näytti piirtämäänsä kuvaa, jossa oli riehakas tunnelma.

– Juuri tällaisia tarinoita etsimme, olet vahvoilla, Tapsa sanoi ja siirtyi eteenpäin.

Jaska hykerteli seuratessaan monitorista kameroiden kuvia.

– Hyvä, jatkakaa, tästä tulee mahtavaa, hän hihkui Quun korvanappiin.

Kuvauspäivä huipentui iloiseen nauruun, kun toinen toistaan hulvattomampi suunnitelma oli käyty läpi. Kun oli tuomaroinnin aika, kilpailijat vilkuilivat toisiaan epätietoisen näköisinä. Kuka vain heistä voisi pudota ensimmäisenä.

– Päivä on ollut täynnä yllätyksiä. Selvisitte hienosti suunnitelmien muutoksesta, Tapsa kehui.

– Olemme päättäneet, että on epäreilua, jos joku putoaa piirroskuvan perusteella. Siksi voitte henkäistä helpotuksesta, tänään kukaan ei putoa, Meriitta julisti.

Kilpailijat hurrasivat iloisesti yllättyneinä.

– Menkää lepäämään, teillä on huomenna edessä pitkä päivä ja sen päätteeksi kaksi teistä ikävä kyllä joutuu jättämään teltan, Tapsa palautti heidät arkeen.

MERIITAN PÄIVÄKIRJA

Täällä ollaan, olen saanut varpaan ovenrakoon. Televisiotyö on ollut haave pikkutytöstä lähtien. Viihdyn kesätyössä, vaikka kuvauspäivät ovat rankkoja. Herätys on ani varhain, sillä meidän esiintyjien pitää olla meikattuina ja kammattuina aamukahdeksalta, jolloin aloitamme kuvaukset. Illat venyvät myöhään, sillä kuvausten jälkeen on tiimikokous, jossa käymme läpi seuraavan päivän aikataulun. Kilpailutehtävät on suunniteltu etukäteen, mutta on tärkeää sopia yksityiskohdista.

Tuottaja-ohjaaja Jaska on mies paikallaan. Hän tietää mitä tahtoo ja tekee ratkaisuja, jos kaikki ei suju suunnitelmien mukaan. Tämän päivän nauhoitus oli hyvä esimerkki nopeasta reagoinnista. Täytyy myöntää, että Quun ehdotus oli hyvä. Emme tule kovinkaan hyvin toimeen, mutta tyttö on kekseliäs eikä häkelly vähästä. En minäkään. Harmistuin aluksi Jaskalle, koska hän ei suostunut maksamaan tuiki tarpeellisia hankintojani, vaikka yritin räpytellä silmiä. Tarkemmin ajatellen, olisi pitänyt pyytää lupa. Haluan tehdä vaikutuksen, sillä Jaskalla on päätösvaltaa. Jos hoidan pestin hyvin, voin saada televisiotöitä jatkossakin. Nyt on aika painua pehkuihin, jotta jaksan herätä virkeänä. Lasillinen punaviiniä auttaa nukahtamaan.

PÄIVÄ 3 – YRTTIEN HUUMAA

– Uusi päivä, uudet haasteet, Quu hymyili seuraavana aamuna.

Myrsky oli mennyt ohi ja sähköt olivat kunnossa.

– Kuten näette, teltassa on viherpöytä. Järjestäjämme on kantanut ruukut sisälle. Tehtävänne on tunnistaa niitä. Työtasoillanne on silputtuna viisi suosittua yrttiä. Saatte haistella ja maistella. Tehtävänne on kirjoittaa numerojärjestyksessä, mitä ne ovat. Kaikki, jotka saavat viisi oikein, ovat jatkossa. Teillä on kokonaista viisi minuuttia aikaa, Meriitta ohjeisti.

Kilpailijat ryntäsivät paikoilleen. Paperit rapisivat, kun he kirjoittivat kuumeisesti arvauksia.

– Helppoa kuin heinänteko, Tapsa nauroi katsellessaan aherrusta.

– Haluatko kertoa katsojille, mitä on tarjolla? Quu kysyi.

– Tottahan toki. Ensimmäinen on persilja, kaikkien pitäisi tunnistaa se. Seuraava on suosikkini rucola, sitten timjami, erinomainen sekin, neljäs on minttu ja viimeinen korianteri. Se on ehkä vaikein, jos ei ole tutustunut aasialaiseen keittiöön.

Viisi minuuttia oli hetkessä ohi. Tapsa tarkisti nopeasti vastaukset.

– Hyvä, tehtävä taisi olla liian helppo. Kuudella teistä on kaikki oikein. Loput neljä joutuvat toiselle kierrokselle. He ovat Reino, Helena, Katri ja Kauko.

Quu oli huolissaan, sillä hän pelkäsi Reinon putoavan alkuvaiheessa.

– Päivän teema on yrttien huumaa. Tehtävänä on käyttää kaikkia viittä annoksessanne. Ruokavarasto ja puutarha ovat avoinna. Aikaa on tunti, aika alkaa nyt, Meriitta kuulutti.

Muut kilpailijat vetäytyivät teltan seinustalle rakennetulle korokkeelle. Sieltä oli esteetön näkymä työtasoille. He kannustivat, kun kilpailijat säntäsivät ruokavarastolle.

– Taidetaan saada pelkästään suolaisia annoksia, Quu arveli.

– Jos joku tekee makean, se voisi ratkaista kisan, Tapsa arveli.

– Epäilen, persiljaa leivoksissa, Meriitta nauroi.

Hän joutui perumaan puheensa, kun tunti oli kulunut. Reino oli hakenut ensi töikseen jäätelökoneen varastosta.

– Mitä ihmettä, teetkö todella yrttijäätelöä? Tapsa kysyi kulmiaan kohotellen.

– Kyllä vain, maustan sen vaniljalla ja timjamilla. Kylkeen tulee omena-minttuhyytelöä ja kirpeää luumuhilloa korianterin kera. Lisäksi paistan rapeita keksejä, jotka maustan rucolalla ja persiljalla.

– Jos onnistut, saat taatusti jäädä. Helena, sinulla porisee tuoksuva pata, mitä siinä on?

– Broilerisuikaleita timjamin ja korianterin kera. Lisukkeeksi tulee tomaattisalsaa, jossa on persiljaa ja rucolaa sekä mintulla maustettuja nektariineja, jotka käytän grillivastuksen alla.

– Kuulostaa hyvältä. Toivottavasti ehdit saada kaiken valmiiksi ajoissa.

Kun tunti oli kulunut, Quu laski viimeiset kymmenen sekuntia.

– Ensimmäisenä Reino, tuo annoksesi tarjolle, hän pyysi.

– En olisi uskonut, että timjamijäätelö maistuu näin hyvälle, Meriitta hehkutti ja katsoi Reinoa keimailevasti.

– Annos on täydellinen, olet saanut yrtit loistamaan, Tapsa ihasteli.

Quu kuunteli vatsanahka piukeana. Hän rentoutui vasta, kun ymmärsi, että Reino oli päässyt jatkoon.

– Seuraavana Helena, yrttien maut pääsevät oikeuksiinsa, hyvää työtä, Meriitta kiitti.

– Sitten Katri, vihanneskeittosi on maukas, mutta yrtit eivät erotu tarpeeksi, Tapsa kiteytti.

– Kauko, suolainen piirakka on erinomainen, mutta olisit voinut tehdä sen kylkeen lisukkeita, Meriitta kommentoi.

Kilpailijat pidättivät henkeä, kun neljä kilpailijaa asettui riviin tuomareiden eteen.

– Päivän paras annos oli yllättävä. Reino, jatka samaan tapaan, niin pääset pitkälle. Jälkiruoksi oli uskomaton. Helena, osasit käyttää yrttejä oikealla tavalla, pisteet siitä. Valitettavasti Katri ja Kauko, te joudutte lähtemään tänään. Älkää jättäkö kokkausta, olette oikealla tiellä, Tapsa sanoi.

– Olemme itse asiassa helpottuneita, kun lähdemme yhdessä. Pahin pelkomme oli, kumpi putoaa ensimmäisenä, Katri nauroi.

Quu huomasi kuitenkin hänen silmissään haikeutta. Kilpailijat halasivat lähtijöitä ja tunsivat helpotusta, ettei vielä ollut heidän vuoronsa.

– Varautukaa huomenna todella pitkään päivään, sillä tiedossa on yllätysohjelmaa, Quu ilmoitti salaperäisesti hymyillen kuvauspäivän päätteeksi.

PÄIVÄ 4 – MERIITAN MEZEET JA TAPSAN TAPAKSET

Kilpailijat hieroivat silmiä, kun he tulivat kasteisen nurmikon yli seuraavana aamuna telttaan. Meriitalla ja Tapsalla oli esiliinat edessä. Tuomarien pöydällä oli korillinen tuoreita vihanneksia, äyriäisiä ja yrttiruukkuja.

– Näytätte hämmästyneiltä. Tulkaa lähemmäs. Nyt on meidän vuoromme kokata, tiesittehän, että yllätyksiä on luvassa, Tapsa kertoi hymyillen.

– Varautukaa pitkään päivään, eivät yllätykset tähän lopu, Meriitta jatkoi.

Quu astui esiin.

– Tänään on todellakin jännittävä päivä. Saatte valmistaa kahden hengen joukkueina tarjottavaa illan puutarhajuhliin. Meriitta ja Tapsa näyttävät, mitä yksinkertaisista aineksista voi valmistaa. Laitatte pystyyn pop-up myyntikojun, jossa on tarjolla mezeitä ja tapaksia, siis pikkuannoksia, joita vieraat voivat maistella viiden euron hinnalla. Rahat menevät hyväntekeväisyyteen. Seuratkaa tarkkaan vinkkejä.

Kilpailijat kerääntyivät pöydän ääreen ja ihailivat, kun tuomarit taikoivat herkullisia pikkuannoksia. He paistoivat voissa katkarapuja ja mustekaloja, kuullottivat sipulia ja värikkäitä kasviksia runsaan valkosipulin kera ja asettelivat ne yrttien kera tarjolle. Keittiöön levisi huumaava tuoksu.

– Olkaa hyvä, saatte maistella kaikkea. Muistakaa, että maku on tärkein, Quu sanoi, kun annokset olivat valmiit.

Kilpailijat taputtivat raivokkaasti. Kun kaikki olivat tyytyväisiä, Tapsa otti esiin kangaskassin, jossa oli erivärisiä esiliinoja. Kilpailijat vetivät sokkoina omansa ja pujottivat ylleen. Helena ja osanottajista vanhin Jalmari olivat pari sinisissä, Reino ja Tuulikki saivat keltaiset esiliinat, Kaja ja Kristiina esiintyivät vihreissä ja Katariina sekä Petteri pinkinpunaisissa.

– Teillä on kaksi tuntia aikaa valmistella niin monta annosta kuin arvelette ehtivänne myydä tunnissa. Suosittelen jotain yksinkertaista ja maukasta, Tapsa kannusti.

– Saatte esiliinojenne väriset kertakäyttölautaset. Ne joukkueet, jotka ovat myyneet eniten, pääsevät jatkoon. Kaksi vähiten menestynyttä joutuu pudotukseen, Meriitta sanoi.

– Tuulikki, sinulla on edelleen erikoisetusi käyttämättä. Sinun joukkueesi saa ylimääräiset neljä minuuttia kokkausaikaa, Tapsa lupasi.

Reino nosti peukun pystyyn ja halasi Tuulikkia.

– Epäreilua, muut purnasivat.

– Me tuomarit olemme lahjomattomia, älkää unohtako, että Reino voitti yrttihaasteen. Tapsa rauhoitteli.

Quu jakoi kilpailijoille paperit ja kynät, jotta he voivat tehdä suunnitelmat. Reino otti johdon käsiinsä, kun hän ja Tuulikki miettivät annoksia.

–  Kisassa yrtit ovat olleet pääosassa, voimme hyödyntää kasvihuoneen satoa, hän ehdotti.

– Olen samaa mieltä, tarjoamme värikkäitä ja yllättäviä annoksia. Mitä ehdotat?

– Tärkeintä, että ne ovat nopeatekoisia ja houkuttelevia. Olisiko aivan hullu idea paistaa vohveleita ja tarjota niiden kanssa kermavaahtoa ja tuoreita mansikoita, ne ovat kesäherkkuja parhaimmillaan? Reino ehdotti.

– Hyvä, mitä jos jätämme mansikoiden kannat, se nopeuttaa paljon ja dippaamme ne sulaan suklaaseen. Voimme paistaa uunissa lisäksi rapeita keksejä, niin saamme purutuntumaa, Tuulikki ehdotti.

– Mainiota ja maustamme keksit timjamilla, se toimii, Reino nauroi.

– Kaja ja Kristiina, mitä mietitte? Meriitta kysyi.

– Haluamme hyödyntää puutarhaa ja kasvihuonetta. Kokkaamme varhaisperunoista kevyttä salaattia kermaviilin ja ruohosipulin kera. Mummollani oli tapana valmistaa hölskykurkkuja.

– Miten ehditte saada niihin makua, aikaa ei ole paljon?

– Pilkomme avomaan kurkut ja keitämme liemen etikasta, suolasta ja sokerista. Perunat ovat jo kiehumassa ja liemi tulossa, lisäämme siihen runsaasti tuoretta tilliä, Kaja kertoi posket hehkuen.

– Katariina ja Petteri, teillä on iso vokkipannu tulilla, mitä suunnittelette? Tapsa kysyi.

– Uskoisitko, makkaraperunoita runsaan sinapin ja raikkaan tomaattisipulisalaatin kera, Petteri esitteli.

– Voi olla, että se on yleisön suosikki, onnea matkaan. Entä neljäs tiimi?

– Kävimme vaivihkaa katsomassa, mitä muut tekevät. Peruna näyttää olevan ykkössuosikki, mutta kukaan ei kokkaa kalaa. Päädyimme helppoon ratkaisuun. Paistamme rapeita tortilloja ja täytämme ne purkkitonnikalalla, johon sekoitamme kermaviiliä ja runsaasti yrttimausteita. Minulla on kokemusta, että lapset rakastavat niitä. Teemme lisäksi mietoa tomaattisalsaa runsaan korianterin kera, Jalmari kertoi.

– Annokset näyttävät lupaavilta. Onnea matkaan, tarjoilu alkaa tunnin kuluttua, Quu hehkutti.

Kilpailijat hämmästyivät, miten nopeasti aika kului. Kun tuli tarjoilun aika, pareista toinen laittoi tarjottavat esille ja toinen rahasti.

Ilta oli kuulas ja tunnelmallinen. Puutarhaan oli rakennettu katos, jossa oli livemusiikkia. Kesäisiin asuihin pukeutuneet vieraat kävivät usean kerran hakemassa pikkuannoksia ja istuivat nauttimaan niitä puutarhapöytien ääreen. Tapsa kirsi tarjoilemassa halukkaille mustaherukanlehdillä maustettua lähdevettä.

– Kilpailijat, tarjoiluaika päättyy viiden minuutin kuluttua. Pidämme kuvaustauon, niin ehdimme laskea rahat. Saatte vetää hetken henkeä, jatkamme puolen tunnin kuluttua, niin kuulette tulokset, Quu kuulutti.

– Hyvät katsojat, meillä on ollut ikimuistoinen ja herkullinen ilta. Kilpailijat ovat onnistuneet yli odotusten. Hyväntekeväisyysrahastoon on kertynyt kelpo summa. Ei liene yllätys kenellekään, että makkaraperunat ja vohvelit ovat olleet suosituimmat annokset. Onnittelut voittajille. Te muut joudutte huomenna pudotushaasteeseen, Meriitta kommentoi.

Kilpailijat taputtivat käsiä. Kaikki olivat voipuneita, sillä päivä oli ollut haastava. Kuvausvalojen sammuttua tekniikan edustajat riensivät katsomaan, oliko vielä makupaloja tarjolla. Reino heltyi ja paistoi yömyöhään kaikkien iloksi vohveleita.

PÄIVÄ 5 – KIIHOTTAVA RUOKAMUISTO

Helena, Jalmari, Kaja ja Kristiina seisoivat kalpeina mustat esiliinat edessään tuomareiden edessä. Kaikkia pudotushaaste jännitti. Muut kilpailijat tarkkailivat tilannetta teltan seinustalla.

– Hei, rentoutukaa, kokkaaminen on hauskaa. Saatte tänään ilotella. Antakaa kaikkenne, ettei tämä ole viimeinen aterianne täällä, Meriitta julisti.

Quu huomasi, että hänen silmänalusensa olivat mustat. Meriitta oli valitellut telttaan tullessaan huonovointisuutta ja levotonta yöunta.

– Ruoka tarjoaa elämyksiä. Tehtävänä on valmistaa jokin mieleen jäänyt ruokamuisto. Haluamme kuulla myös siihen liittyvän tarinan, aikaa on tunti, Tapsa jatkoi.

– Kilpailijat, oletteko valmiit, aika alkaa nyt, Quu kuulutti.

Ruokakomerossa kävi kuhina, kun kaikki yrittivät löytää mieleisiään raaka-aineita.

– Jalmari, olet vanha konkari, mitä valmistat meille? Meriitta kysyi pysähtyessään miehen työpisteen ääreen.

– Olen kalamies. Mieleeni tuli ensimmäisenä huikea kala-annos, jota maistoin vuosia sitten häämatkalla Malesiassa. Olimme pienellä Pangkorin saarella. Suosituin iltaravintola oli nimeltään Takanajuo. Sinne oli aina jono, joten oli parasta olla ajoissa paikalla. Puutarhapöytiin oli maalattu eri maiden lippuja. Istuimme morsiameni kanssa tietenkin suomipöytään ja jännitimme, mitä oli tarjolla. Ruokalistoja ei ollut, vaan kokki grillasi päivän kalansaaliin. Sinä iltana oli tarjolla banaaninlehteen käärittyä miekkakalaa. Kun saimme valkosipulille tuoksuvan nyytin pöytään, ahmimme herkun sormin ja joimme palanpaineeksi Tiger-olutta. Voin vakuuttaa, että se oli yksi elämäni parhaista aterioista. Haluan käyttää vaalealihaista kalaa, mutta valittavana oli vain haukea tai lohta. Toivon saavani tähän tarpeeksi makua, Jalmari kertoi fileoidessaan näppärästi hauen.

– Onnea matkaan, entä sinä Helena? Teet jotain makeaa.

– Kyllä vain, rakastan herkkuja. Muistelen viime kesän Italian matkaa, jonka tein ylioppilaaksi päästyäni parhaan ystäväni Tuikun kanssa. Vietimme ihanan rantapäivän Riminillä ja herkuttelimme bombolloneilla. Ne olivat pieniä vaniljatäytteisiä munkkeja. Menimme illalla rantatavernaan, söimme simpukkapastaa ja tilasimme jälkiruuaksi tiramisua. Olin pettynyt, kun saimme eteemme kasan kakkua ja jotain epämääräistä vaahtoa. Mutta kun maistoin, olin taivaassa. Yritän nyt tehdä vastaavan annoksen hieman hienostuneemman näköisenä.

– Kuulostaa herkulliselta, Meriitta hymyili.

– Entä Kaja ja Tiina tarjoatteko suolaiset annokset? Tapsa kysyi.

– Kyllä vain, inhosin lapsena maksaa, mutta mieleni muuttui, kun löysin opiskeluaikana Helsingistä pienen kreikkalaisen ravintolan, joka oli erikoistunut paistettuun maksaan. Maistoin vastahakoisesti ystävien suosituksesta ja hämmästyin. Liha oli mureaa ja sisältä punertavaa. Maku oli herkullinen. Löysin ruokakomerosta kreikkalaisen yrttisekoituksen, yritän sen avulla tavoitella tunnelmaa, Tiina kertoi.

– Hienoa, entä sinä Kaja?

– Muistan ensimmäisen kosketukseni tuliseen makuun. Kummitätini toi Ruotsin tuliaisina purkillisen jalapenoja ja kehotti maistamaan varovaisesti. Haukkasin uhmakkaasti ja kauhistuin, sillä polte oli järkyttävä. Hyppelin tasajalkaa ja pidin korvista kiinni. Sisko nauroi kippurassa. Opin kerrasta ja käytän nykyään vahvoja makuja kohtuullisesti. Valmistan täytettyjä paprikoita. Paahdan ne kuumassa uunissa. Täytteeseen tulee täysjyväriisiä, salottisipulia, tuoreita tomaatteja, ripaus chiliä, smetanaa ja runsaasti yrttejä.

– Hienoja ruokamuistoja. Pitäkää kiirettä, tunti on lyhyt aika, vielä puoli tuntia jäljellä, Quu kuulutti.

Kilpailijat katsoivat huolestuneina kelloa. He olivat vakuuttuneita, että se kävi ylikierroksilla. Kun tuomaroinnin aika tuli, kilpailijat näyttivät uupuneilta. He halasivat toisiaan ja vakuuttivat, etteivät halua toista kertaa pudotukseen.

– Haluamme maistaa ensimmäisenä maksa-annosta, Quu ilmoitti.

– Kerro, mitä kokkasit, Meriitta kehotti.

– Voissa paistettua maksaa kuullotettujen punasipulirenkaiden ja yrttien kera. Lisukkeena on kreikkalaista salaattia sekä luonnonjogurttia sitruunan ja mintunlehtien kera.

– Kiitos, tuoksu on mahtava. Maistamme nyt, Tapsa sanoi.

Kristiina palasi työtason ääreen ja pyyhki hikisiä käsiä esiliinaan.

– Erinomaisen hyvää työtä. Maksa on täydellisesti paistettu ja maku on kohdillaan. Salaatti ja jogurtti täydentävät annoksen, Tapsa kiteytti.

– Jalmari, ole hyvä, Meriitta kutsui.

– Kaunis annos, olet käärinyt kalan mustaherukanlehtien sisään, miksi?

– Alkuperäinen annos tropiikissa oli kääritty banaaninlehteen, mutta sellaisia ei ollut ruokavarastossa. Keksin, että mustaherukka voisi toimia.

– Erinomaista, mutta olisit voinut käyttää enemmän voita. Kala on hieman kuivaa, mutta todella hyvin maustettu. Ikävä kyllä minun annoksessani oli vikaa, Tapsa sanoi ja näytti neulanterävää ruotoa.

– Pahus, Jalmarilta pääsi. Hän palasi surkean näköisenä paikalleen.

– Kaja, haluamme maistaa paprikaasi, Meriitta kutsui.

– Sopivasti paahtunut ja maku on huikea. Olet käyttänyt taitavasti yrttejä. Tunnistan ainakin timjamin ja rosmariinin, Tapsa kehui. – Sitten vielä Helena, odotamme kieli pitkällä makeaa annosta.

– En muista koska olen maistanut näin herkullista tiramisua. Se on tarpeeksi kostea ja mantelilikööri maistuu juuri sopivasti, Meriitta kiitti.

Ennen kuin tuomarit kertoivat päätöksestä, kaikki arvasivat, että Jalmari putoaisi. Tämä yritti hymyillä väkinäisesti, mutta itku ei ollut kaukana.

– Tämä oli huikea kokemus, kiitos kaikille kavereille, hän sanoi ja poistui hartiat kumarassa teltasta.

– Kiitos tästä päivästä, lupaan, ettei huomenna kukaan putoa. Edessä on uusi yllätyshaaste. Olkaa kilttejä toisillenne, Quu toivotti.

– Meriitta, miten jaksat? Olet ollut huonovointisen näköinen koko päivän, Tapsa kysyi kilpailijoiden lähdettyä.

– Päätä särkee ja minua viluttaa, pelkään tulevani kipeäksi.

– Ota särkylääkettä ja painu pehkuihin, katsotaan aamulla, jaksatko esiintyä.

Jaska oli tullut paikalle ja katsoi huolestuneen näköisenä Meriitan kalpeita kasvoja.

– Pärjätään kyllä Quun kanssa, jos tarvitset lepoa, Tapsa rauhoitteli.

– Minä kun kuvittelin olevani korvaamaton, Meriitta yritti hymyillä.

KAJAN KIRJE SISARELLEEN

Tervehdys sinne Tallinnaan. Sain viestisi, että äiti on sairastunut. En pääse käymään, sillä olen tiiviisti kokkikisassa mukana. Toivon, että voitan, niin voisin lähettää äidille rahaa lääkäriä varten. Tiedän, että teillä on tiukkaa. Onneksi on kesä ja puutarhassa perunoita ja muita juureksia. Tuleeko tänä vuonna omenoita? Kerro äidille, että olen pärjännyt toistaiseksi hyvin ja kokkaan mielelläni isoäidin reseptien mukaan. Kilpailijat ovat taitavia, mutta yritän kaikkeni, etten putoa. Luen iltakauden reseptejä ja teen suunnitelmia. Voikaa hyvin, toivottavasti äiti paranee, rakkain terveisin Kaja.

PÄIVÄ 6 – SUKLAAUNELMIA

– Missä Meriitta on? Quu kysyi aamulla, kun Tapsa tuli yksin telttaan.

– Hänellä on korkea kuume. Jaska kutsui lääkärin ja tämä antoi Meriitalle antibioottikuurin ja sairauslomaa. Hän epäili keuhkokuumetta. Meidän pitää tulla nyt kahdestaan toimeen.

– Sopii minulle, mutta sinä saat tuomaroida yksin, Quu sanoi.

Hän ei ollut pahoillaan Meriitan poissaolosta. Tuntui, että ilmapiiri oli heti rennompi.

– Hei, kuulin Meriitan sairastumisesta ja tein pikaratkaisun. Päivän ohjelmaan tulee muutos. Soitin ystävälleni huippukokki Sirkulle ja kysyin, pääseekö hän paikalle. Sirkku on kesälomalla ja lupasi kiitää pikavauhtia. Hän tuo tullessaan omasta ravintolastaan yllätysannoksen, Jaska selitti hengästyneenä.

– Upeaa, tiedätkö, mitä on tulossa? Tapsa kysyi innoissaan.

– Sirkun bravuuri on suklaa. Meillä taitaa olla tänään makea päivä. Onneksi kyseessä ei ole pudotus.

***

Sirkku tuli lupauksensa mukaan ajoissa. Hän kannatteli suurta kupua tullessaan telttaan.

– Tervetuloa, meillä on todellakin tänään yllätys, sillä Meriitta on sairastunut. Sirkku, pelastit päivämme. Jännitämme, mitä olet suunnitellut, Tapsa halasi tyylikkäästi harmaantunutta pulleaa ravintoloitsijaa.

Kilpailijat taputtivat vimmatusti.

– Kukapa ei pitäisi suklaasta, Sirkku hymyili salaperäisen näköisenä ja kohotti kupua.

– Vau upea, kilpailijat henkäisivät, kun he näkivät hienostuneen leivoksen, joka oli koristettu näyttävillä suklaakiehkuroilla.

– Tämä on yksi suosituimmista tuotteistamme. Tulkaa maistamaan, Sirkku kehotti.

– Taivaallista, mitä täyte on? Quu kysyi maistettuaan ensimmäisenä.

– Aprikoosihilloa, mascarponea ja tilkka brandyä, Sirkku kertoi.

– Pitääkö meidän tehdä samanlainen? Tuulikki kysyi epäröiden.

– Tämä toimii inspiraationa, saatte valmistaa oman version. Kuinka moni on temperoinut suklaata?

Vain kaksi kättä nousi.

– Näin arvelinkin. Aloitamme päivän pienellä oppitunnilla. Näytän teille, miten se tapahtuu. Sen jälkeen pääsette tositoimiin, Sirkku lupasi.

– Tapsa, päivän teema on ihastuttava, mitä itse tekisit? Quu kysyi, kun kilpailijat aloittivat oman osuutensa.

– Suklaa on loistava valinta ja kaikilla on samat mahdollisuudet onnistua. Kyseessä on sekä tekninen osaaminen että maku, sillä suklaaseen voi yhdistää erilaisia elementtejä.

– Ei ehkä kuitenkaan persiljaa tai korianteria, Quu virnisti.

– Älä sano, joskus yllättävä makupari voi toimia, Tapsa vastasi arvoituksellinen hymy huulillaan.

Hän oli oikeassa, sillä päivän päätteeksi Reino vei voiton suklaa-chilileivoksellaan.

– Poika, maku oli huikea. Käytit suklaata oivallisesti ja chili sekä mantelikrokantti sopivat siihen täydellisesti. Saisinko reseptin, Sirkku pyysi ja halasi Reinoa.

Tämä punastui korvia myöten.

– Kiitos tämän päivän tehtävästä. Seuraavaksi on tiedossa pudotushaaste, vain Reino on turvassa, Quu kertoi päivän päätteeksi.

Hän oli häikäistynyt Reinon menestyksestä.

PÄIVÄ 7 – ENSIMMÄINEN VAPAAPÄIVÄ

Aurinko pilkisteli pilvien lomasta. Quu oli nauttinut saadessaan nukkua aamulla pitkään ja oli tullut viime hetkellä aamiaiselle. Hän istuutui ulos vastapaistetun lämpimän croissantin ja cappuccinokupillisen kanssa.

– Ranskalainen aamiainen, huomaan, Reino tuli leveästi haukotellen.

Hänen tarjottimellaan oli kinkkumunakas, pino appelsiinimarmeladilla voideltuja paahtoleipiä ja kanelipulla sekä kahvikuppi.

– Et olekaan mikään turha mies, tukeva aamiainen, Quu nauroi.

– Joo, kuittaan kotona aamiaiset kahvilla ja parilla voileivällä. Nautin, kun täällä on tarjolla herkkuja. Onko sinulla tänään ohjelmaa?

– Ei niin mitään, paitsi että meillä on illalla tiimikokous, vaikka onkin vapaapäivä. Meriitan sairastuminen sotki kuviot. Aikataulu ja ohjelma oli suunniteltu etukäteen, mutta Tapsa ei voi tuomaroida kaikkea yksin.

– Onneksi yllätykset ovat olleet kiehtovia, Reino kuittasi ja haukkasi paahtoleipää. – Mietin, että olisi mukava katsella vähän maisemia. Katsoin kartasta, että Kirkkonummella sijaitsevaan Hvitträskiin on lyhyt matka. Huvittaisiko sinua lähteä mukaan?

Quu ilahtui. Hän oli suunnitellut lukevansa puutarhassa mukaan ottamaansa dekkaria, jota ei ollut vielä edes avannut. Retki kuulosti paremmalta suunnitelmalta.

– Sopii, jos tulemme ajoissa takaisin. En halua myöhästyä kokouksesta.

– Minulla on auto, lähdetään heti aamiaisen jälkeen, Reino ehdotti.

***

Päivästä tuli mukava. Quu otti viehättävästä kartanosta runsaasti kuvia. Hän ihastui kukkivaan puutarhaan ja jugendtyyliseen sisustukseen.

– Rakennus on uskomattoman hieno kokonaistaideteos, hän kehui paluumatkalla.

– Kerrassaan upea ja oli jännittävä kuulla taiteilijoiden rakkaustarinat, Reino hymyili.

– Oletko itse ollut rakastunut? Quu kysyi uteliaana.

Reinon silmiin tuli surullinen ilme.

– Kyllä vain, tapasin opiskeluaikana suloisen tytön ja luulin, että hänkin piti minusta. On nyt naimisissa parhaan kaverini kanssa, Reino kertoi.

– Otan osaa, viisas haltijakummini Mama sanoo, ettei voi tietää, kuka kenellekin kirkastetaan. Minä olen seurustellut monta kertaa ja pettynyt aina. Taidan olla liian omapäinen ja hankala, Quu naurahti.

– Minun mielestäni olet hauskaa seuraa. Odotan jo kovasti seuraavaa vapaapäivää, siis jos olen niin kauan mukana kisassa.

– Sinulla on hyvät mahdollisuudet, Quu kuittasi, kun he palasivat majapaikkaan.

***

Jaska näytti stressaantuneelta, kun Tapsa, Quu ja Kaisla saapuivat illan kokoukseen.

– Turhauttaa, olen pitkin päivää soitellut tuntemilleni huippukokeille, mutta kaikki ovat lomalla, purjehtimassa tai kaukomailla, Jaska selitti.

– Kelpaisiko entinen elokuvatuottaja, nykyinen espanjalaisen tavernan baarimestari? Quu kysyi.

– Hyvänen aika, taidat puhua Patrikista. Tunnen hänet hyvin elokuvapiireistä, onko hän Suomessa? Jaska innostui.

– Kyllä vain. Hän on ollut lomalla Hämeenlinnassa sisareni Tähden luona. Tiedäthän, että Patrik on naimisissa vanhimman sisareni Ellinooran kanssa. Heidän piti palata jo viikko sitten Espanjaan, mutta Sofia sai yllättäen sisarensa apuun tavernaan. Hän lähetti viestin, että Elli ja Patrik voivat viettää kunnon loman.

– Hienoa, sopiiko, että soitamme saman tien? Jaska kysyi silmät loistaen.

KAISLAN VIESTI YSTÄVÄLLEEN

Hei Marjut, tervehdys täältä kesäsirkuksen keskeltä. Meillä on ensimmäinen vapaapäivä ja olen todella sen tarpeessa. Tiesin, että teemme työtä vuorotta, mutta ei siihen totu. Aloitamme kuvaukset turhan aikaisin. Kun päivän urakka on purkissa, kilpailijat ja tekniikka pääsevät vapaalle, mutta meidän tuotantotiimi ei. Istumme iltaisin kokouksissa, joissa suunnitellaan seuraavien päivien ohjelma.

Kaikki meni nimittäin uusiksi, kun Meriitta, toinen tuomareista sairastui. En ole pahoillani, hän oli aikamoinen diiva, mutta muutokset aiheuttavat lisätöitä. Järjestämme Seppo joutui hakemaan lennossa lisää suklaata ruokavarastoon, kun Jaska keksi pyytää ystävänsä Sirkun vieraaksi.

Leikkaaja Janne on rakentanut kannettavan editin hotellihuoneeseensa. Istun aina kun ehdin hänen apunaan ja naputtelen nimitekstit tietokoneella. Minusta tuntuu, että Jaska viettää siellä yönsäkin, sillä hänelle on tärkeää nähdä, että jaksot toimivat. Tekniikan pojat ovat tyytyväisiä, kun ovat päässeet vapaalle kotiarjesta. Meillä on pientä silmäpeliä yhden kameramiehen kanssa. Ei se ole vakavaa, sillä hän on naimisissa ja pienen pojan isä.

Mitä sinulle kuuluu elokuvamaailmaan? Tunnet kokkikisan juontajan Quun. Muistanko oikein, että olit kuvaussihteerinä Patrikin elokuvissa, joissa Quu näytteli lapintyttö Ilonan roolin? Pidän hänestä, sillä hän on ystävällinen eikä hätkähdä ohjelmanmuutoksista. Kirjoittele, helteisin terveisin Kaisla

PÄIVÄ 8 – KANSAINVÄLISIÄ MAKUJA

– Tuntuu hieman yksinäiseltä, kun Meriitta ei ole kanssani. Hänellä on vakava keuhkokuume ja sairausloma. Hän ei ikävä kyllä pääse ainakaan viikkoon palaamaan kisaan ja olemme joutuneet sen vuoksi muuttamaan suunnitelmia. Luvassa on entistä enemmän yllätyksiä, Tapsa kertoi vakavan näköisenä.

– Meillä oli eilen kisan ensimmäinen vapaapäivä. Toivottavasti olette levänneet. Tänään on kansainvälinen teema ja tehtävä arvioidaan tuttuun tapaan sokkona. Tapsa, lupasit yllätyksen, Quu kääntyi katsomaan tuomaria.

– Kyllä vain. Koska Reino on turvassa, ajattelin järjestää hänelle ikimuistoisen päivän. Tulehan tänne.

Reino käveli eteen hämmästyneen näköisenä. Hän oli pukeutunut rennosti vaaleansiniseen pellavapaitaan ja polvipituisiin shortseihin.

– Saat tulla kanssani maistelemaan annoksia, Tapsa kertoi ja läimäytti Reinoa olkapäälle.

Mustiin esiliinoihin pukeutuneet kilpailijat jäivät ihmeissään katsomaan, kun miehet poistuivat Quun kehotuksesta. Hän otti esiin kangaskassin ja pyysi kaikkia nostamaan sieltä lipun.

Kun kierros oli käyty Quu pyysi kilpailijoita tunnistamaan liput.

– Tämä on helppo, olenhan käynyt hiljattain Italiassa, Helena hymyili.

– Oikein, entä Petteri?

– Taitaa olla naapurimaa Venäjä.

– Oikein, sitten Kaja?

– Sain Ranskan, olen tyytyväinen, ettei minun tarvitse kokata venäläistä annosta.

– Hyvä, entä muut, kertokaa mitä saitte.

Tuulikki tunnisti Japanin ja Katariina Espanjan.

– En tunne tätä lippua, Kristiina parahti.

– Se on Vietnam, varsinainen makujen paratiisi, Quu kertoi.

– Kerro jo tehtävä, tämä arvausleikki käy hermoille, Petteri pyysi.

– Se on yksinkertainen. Yrittäkää tavoittaa kyseisen maan ruokakulttuurista jotain oleellista. Tapsa haluaa tunnistaa, mistä maasta on kyse, kun hän maistaa annoksia. Siis jotain tyypillistä, mutta muistakaa, että maku ratkaisee. Teillä on käytettävissä puolitoista tuntia. Kokatkaa, aika alkaa nyt!

Tapsa ja Reino kävelivät puutarhan poikki kartanon terassille.

– Meillä on pitkä tauko ja täällä ulkona puhaltaa virkistävä tuulenhenki. Eiköhän oteta rennosti. Tarjoan sinulle tuopillisen, maistuuko? Tapsa kysyi.

Reinolla oli epätodellinen olo. Edellisellä viikolla hän oli hikoillut teltassa. Nyt käänne kuulosti ihmeelliseltä. Kuka olisi uskonut, että hän oli kilpailupäivänä kaljalla tuomarin kanssa ja odotettavissa oli jännittävä maistelutuokio.

– Mikäs siinä, tuomarin sana on laki, hän hymyili.

– Oletko viihtynyt kisassa? Tapsa kysyi palatessaan kahden tuopin kanssa baarista.

– Paremmin kuin kuvittelin. Alan pikkuhiljaa uskoa, että kokkaus on jännittävämpää kuin Excel-taulukoiden tutkiminen.

– Sinulla on loistava tulevaisuus edessä. Tarkkuus ja kekseliäisyys ovat hyvä yhdistelmä samoin kuin luova mielikuvitus.

Reinosta tuntui epämukavalta, kun Tapsa katsoi häntä kiinteästi silmiin. Kun tämä laski käden hänen polvelleen, Reino sävähti ja joi nopeasti tuoppinsa tyhjäksi.

– Taidan vetäytyä hetkeksi huoneeseeni. Palaan ajoissa teltalle, hän huikkasi ja pakeni.

Tapsa jäi katsomaan pettyneenä Reinon perään.

– Kilpailijat, viimeiset viisi minuuttia ovat jäljellä. Nyt on korkea aika laittaa annokset tarjolle ja viimeistellä ulkonäkö, Quu kuulutti.

Tapsa ja Reino istuivat ulkopöydän äärellä. Quu tuli heidän luokseen ja ilmoitti, että puolitoista tuntia oli kulunut vauhdilla ja oli tuomaroinnin aika.

– Istu seuraamme, mutta et saa paljastaa, kuka teki mitäkin, Tapsa kehotti.

Quu ilahtui ja istuutui Reinon viereen. Järjestäjä Seppo oli pukeutunut tyylikkääseen valkoiseen takkiin ja kantoi kilpailijoiden annokset yksi kerrallaan arvioitaviksi.

– Onpa kauniisti aseteltu annos. Sinivalkoiset astiat ja puikot, tämä vie meidät kaukomaille, Tapsa ihasteli.

Reino ja Quu maistoivat annosta.

– Mietoa ja maukasta, mitähän tämä raaste on?

– Vaikuttaa retikalta ja uppopaistetut kananpalat ovat meheviä. Taitavat olla tempuroita. Pidän myös pikkelöidyistä kurkuista ja tomaateista, olemme selvästi Japanissa, kirsikankukkien maassa.

Seppo kantoi seuraavaksi höyryävän padallisen riisiä pöytään.

– Pelkäsin tätä, joku onneton on yrittänyt tehdä risottoa, Tapsa vaikeroi maistettuaan. – Ollaan selvästi Italiassa, mutta riisi on ylikypsää, eikä purutuntumaa ole. Maku sinänsä on hyvä, tässä on käytetty kantarelleja ja ruohosipulia. Ikävä kyllä tekijä on vaarassa.

– Nyt tuoksuu hyvältä, Reino kommentoi, kun he saivat eteensä lautaselliset kalakeittoa.

– Kyllä vain ja maku on kohdallaan. Tämä on seljankaa, venäläistä kalakeittoa, jossa on mukana suolakurkkua ja päällä smetanaa. Pidän kovasti.

Seuraava annos tuli paistinpannussa.

– Nyt olemme selvästi Espanjassa, tämä on tortilla eli perunamunakas. Päälle on silputtu runsaasti persiljaa, maistetaan, Tapsa kehotti.

– Jos laskin oikein, vielä on kaksi jäljellä, Quu puuttui puheeseen.

Hän oli yrittänyt pysytellä hiljaa, ettei vahingossa paljastaisi mitään

– Ensimmäinen makea annos, se on plussaa, Tapsa ilahtui, kun Seppo toi kolme voikreemillä täytettyä ja suklaalla kuorrutettua leivonnaista.

– Nämä vaikuttavat ranskalaisilta, Tapsa tuumi maistettuaan.

– Minäkin tunnen nämä, söin Pariisissa käydessäni joka päivä täytettyjä rapeita patonkeja ja kahvin kanssa éclaireja, Reino kertoi.

– Vielä viimeinen, olen jo aivan täynnä, Quu sanoi syötyään kokonaisen leivoksen.

– Nyt on maa hakusessa, saimme uppopaistettuja kevätkääryleitä. Olemme Kaukoidässä, mutta missä siellä? Taidan kuitenkin arvata, kun maistan dippiä. Siinä on selvästi kalakastiketta, joka kuuluu vietnamilaiseen keittiöön. Harmi, että friteeraus on liian paksu ja täytettä aivan liian vähän, Tapsa mietti.

– Kutsunko kilpailijat paikalle? Quu kysyi, kun Seppo oli hakenut tyhjät lautaset pois.

– Meidän pitää tehdä vaikea päätös. Mielestäni huonoimmat annokset olivat risotto ja kevätkääryleet. Mitä mieltä olette? Tapsa kysyi.

– Risotto oli maukasta, kevätkääryleistä jäi rasvainen jälkimaku, Reino sanoi.

– Olen samaa mieltä, olethan sanonut, että maku ratkaisee.

Kristiina purskahti itkuun, kun hän kuuli putoavansa. Katariina tuli halaamaan ja yritti vakuuttaa, että elämä jatkuu.

PÄIVÄ 9 – KIIHKEÄTUNNELMAINEN TARJOILUHAASTE

– Hyvää huomenta kilpailijat. Oletteko nukkuneet hyvin? Quu kysyi.

Hän oli käynyt pikaisesti suihkussa levottoman yöunen jälkeen ja laittanut itse meikin säästääkseen aikaa. Esiintymisasun valinta tuotti ongelmia, sillä puvustajan valikoima oli rajallinen. Quu oli päätynyt käyttämään yksinkertaisia asuja, joita hän piristi värikkäillä huiveilla.

Tapsa tuli paikalle virkeänä. Hän heilautti kättä Reinolle.

– Kiitos eilisestä avusta. Meillä oli upea päivä vai mitä mieltä olet?

– Voin tulla maistelemaan annoksia kanssasi koska vain, Reino virnisti.

– Ensin sinun pitää selvittää tiesi jatkoon. Teitä on enää kuusi. Tiedossa on joukkuehaaste. Quu, jaatko esiliinat, Tapsa pyysi.

Kilpailijat nostivat sokkoina pinkinpunaisia ja vihreitä esiliinoja.

– Hienoa, pinkissä joukkueessa on Helena, Reino ja Petteri. Vihreissä väreissä tänään Kaja, Tuulikki ja Katariina. Oletteko valmiit, haaste on vaikeampi kuin koskaan? Aloitetaan sillä, että valitsette kapteenit, Tapsa kehotti.

Reino valittiin itseoikeutetusti pinkkien kapteeniksi ja Tuulikki vihreiden. He odottivat jännittyneinä tehtävänantoa.

– Kaksikymmentä vierasta sekä minä ja Quu. Valmistatte alkuruuan, pääruuan ja jälkiruuan. Aikaa on kolme tuntia. Toimikaa tiiminä, mutta suosittelen, että jokainen keskittyy vastaamaan yhdestä ruokalajista, Tapsa kiteytti. – Niin ja kokkauksen lisäksi hoidatte myös tarjoilun. Seppo kattaa puutarhaan pöydät. Paras joukkue pääsee suoraan jatkoon, huonompi joutuu painetestiin.

– Entä jos sataa? Tuulikki kysyi.

– Meillä on sadekatos, mutta sääennuste lupaa poutaa.

– Jos teillä ei ole muuta kysyttävää, aika alkaa nyt. Onnea matkaan, Quu toivotti.

Teltassa oli kiihkeä tunnelma, kun joukkueet miettivät ruokalistoja.

– En ole koskaan kokannut näin monelle ihmiselle, Katariina kauhisteli.

– Kolme tuntia tuntuu pitkältä, mutta meidän pitää valita raaka-aineet viisaasti, Tuulikki mietti. – Onko ehdotuksia?

– Voin hoitaa alkuruuan. Kotipuolessa käytetään paljon sieniä. Miltä kuulostaa pienet uunivuoat, joissa on smetanassa haudutettuja herkkusieniä ja sipulia. Päälle tulee vahvaa juustoa ja pinta gratinoidaan kullanruskeaksi, Kaja ehdotti.

– Kuulostaa hyvältä, mutta annos kaipaa jotain lisuketta, mitä se voisi olla?

– Rapeita mantelikeksejä ja jotain kirpeää hilloa, onkohan ruokavarastossa karpaloita, Kaja mietti.

– Entä pääruoka? Haluaisin tarjota rapeaksi paistettua kalaa ja sen kanssa palsternakkapyrettä ja makeita sokeriherneitä, Tuulikki ehdotti. – Katariina, sinulle taisi jäädä jälkiruoka.

– Sopii, teen raparperipiirakan ja tarjoan sen kanssa kinuskikastiketta ja jotain hilloa, Katariina sanoi.

– Hyvä, laitetaan hihat heilumaan, minä aloitan perkaamalla kalat, Kaja valmistelee sienet ja sipulit ja sinä Kristiina mietit tarkkaan, kuinka ison taikinan teet, Tuulikki ohjeisti.

Quu oli tullut kilpailijoiden huomaamatta paikalle.

– Kuulin, mitä suunnittelitte. Kaikki kuulostaa hyvältä, mutta muistakaa, että esillepanolla on merkitystä. Sienialkuruoka vaikuttaa hiukan värittömältä.

– Ajattelin tuoreita yrttejä ja syötäviä kukkia, Tuulikki hymyili.

– Arvasin, että olet ehtinyt miettiä kaikkea.

Tapsa tarkasteli Reinon joukkueen raaka-aineita. Työtasolla oli kimpale häränlihaa, jättikatkaravun pyrstöjä ja runsaasti kasviksia.

– Teillä on suunnitelmat selvillä? hän kysyi.

– Kyllä vain. Helena kokkaa alkuruuaksi runsaassa valkosipuliöljyssä rapuja, minä huolehdin häränlihapihveistä ja Petteri on parhaillaan hakemassa jäätelökonetta.

– Teillä on sopivan erilaiset menut, pitäkää huolta, että kaikki valmistuu ajoissa, Tapsa kuittasi.

– Aikaa alkuruokien tarjoiluun puoli tuntia, valitkaa tarjoiluastiat ajoissa, Quu kuulutti.

Kilpailijat vilkuilivat huolestuneina kelloa. Helena asetteli pienille kukkakuvioisille lautasille vihreitä salaatinlehtiä. Ravunpyrstöt odottivat kypsennystä. Hän ei halunnut tehdä sitä liian aikaisin, etteivät ne sitkistyisi.

– Tule auttamaan kaalisalaatin kanssa, Reino pyysi.

Hänkin oli jättänyt pihvien paistamisen viime minuuteille, sillä liha oli mureaa. Se kaipasi vain muutaman minuutin kypsyäkseen. Reino halusi rapean pinnan. Hän oli valmistanut kermaisen pippurikastikkeen, joka odotti pienissä kannuissa. Helena annosteli kirpeää varhaiskaalisalaattia lautasille.

– Joko jäätelö on valmista? Reino kysyi.

– Muutama minuutti vielä, kyllä se ehtii, Petteri rauhoitti.

– Kilpailijat, viimeinen minuutti alkaa, Quun sanat saivat aikaan lähes kaaoksen.

Kaja oli ottanut tulikuumat vuoat uunista ja koristeli annokset ruohosipulinkukilla. Tuulikin paistamat kuhafileet olivat ruskistuneet kauniisti. Hän laittoi ne mietoon uuninlämpöön odottamaan vuoroaan.

– Oletko varma, että raparperipiirakkaa on tarpeeksi? hän kysyi Katariinalta.

– Yritän tehdä tasakokoisia paloja ja lasken koko ajan, kyllä näiden pitäisi riittää, tyttö vastasi huolestuneen näköisenä.

– Kilpailijat, tarjoilu alkaa, Quu hihkaisi ja taputti käsiä. – Saatte viedä alkuruuat pöytiin.

Hän sipaisi hiuksiaan ja istuutui Tapsan seuraan. Puutarhapöydät oli koristeltu valkoisin liinoin ja luonnonkukin. Seppo oli sytyttänyt värikkäitä kynttilälyhtyjä. Vaikka ilta oli valoisa, ne loivat tunnelmaa.

Kun Kaja ja Helena tulivat tarjottimien kanssa, heitä vastassa oli iloinen puheensorina. Tyttöjä jännitti, kun vieraat kyselivät, mitä oli tarjolla.

– Sienikipot näyttävät ja maistuvat hyviltä, Quu kehui maistaessaan annosta.

– Hyvä kun Kaja varoitti, nämä ovat tulikuumia, Tapsa kommentoi.

– Onpa ravunpyrstöissä tuhti valkosipulin maku. Hyvä kun tarjolla on yrttikeksejä, ne tasoittavat makua, Quu sanoi ja pyyhki ylimääräiset rasvat huuliltaan.

– Molemmat annokset olivat erinomaisia, Tapsa kiitteli.

Hän oli ollut hetken huolissaan, mitä vieraat pitävät. Kaikki näyttivät tyytyväisinä ja kohottelivat viinilaseja.

– Rapeaksi paistettua kuhaa, palsternakkapyrettä ja valkoviinikastiketta sekä sokeriherneitä, nauttikaa, Tuulikki esitteli pääruuan.

– Hmm, tästä ei ruoka parane. Tuntuu, kuin olisin ranskalaisessa ravintolassa, Tapsa kehui.

– Kyllä vain, annos on erinomaisen maukas ja syötävät orvokit ovat ihastuttavia, Quu hymyili.

– Häränlihapihvit, pippurikastiketta ja raikasta kaalisalaattia, Reino kertoi tarjoillessaan annokset.

– Hieno kokonaisuus, mutta pihvi on ylikypsä, Tapsa moitti katsoessaan leikkauspintaa.

– Olen samaa mieltä, sen pitäisi olla sisältä vaaleanpunainen, Quu sanoi.

– Harmi, vaikuttaa, että Tuulikin joukkue saa pääruuasta pisteet, Tapsa arvioi.

– Mitä pidät jälkiruuista? Quu kysyi tarkastellessaan pientä rapaperipiirakan palaa, jonka vieressä oli kullankeltaista kinuskikastiketta ja nokare mansikkahilloa.

– Aika vaatimaton ja turhan makea. Kirpeä hillo olisi sopinut paremmin ja ehkä pieni kermalisäys, mutta raikkaat mintunlehdet pelastavat, Tapsa arvioi.

– Maistetaan Petterin jälkiruokaa. Luulin, että hän tekee jäätelöä, mutta tämä näyttää vaniljakastikkeelta, Quu hämmästeli.

– Harmi, maku on kohdallaan, hän on maustanut jäätelön manteliliköörillä, mutta koostumus on ollut väärä. Mantelikeksit ja kirpeä punaherukkahillo ovat sen sijaan erinomaisia.

Vieraat kiittelivät vuolaasti tarjoilusta. Ilta ehti hämärtyä, ennen kuin oli tuomaroinnin aika.

– Teitte upeaa työtä, kaikki annokset olivat sekä kauniita että maittavia. Molempien joukkueiden alkuruuat olivat tasavertaiset, mutta ikävä kyllä Reino sinun pihvisi olivat ylikypsiä. Jälkiruuat siis ratkaisivat. Jäimme kaipaamaan isompia raparperipiirakan paloja ja lisukkeet olivat turhan makeita. Suurin pettymys oli kuitenkin Petterin jäätelö, joka oli vetistä. Siksi Tuulikin joukkue voitti tämän kisan. Reino, Helena ja Petteri, te olette huomenna painetestissä.

Tuulikki, Katariina ja Kaja halasivat toisiaan. Reinon joukkue näytti nyrpeältä. He poistuivat hiljaisina paikalta.

PÄIVÄ 10 – KIEHTOVIA MAKUYHDISTELMIÄ

– Reino, Helena ja Petteri, oletteko valmiit päivän painetestiin? Kilpailun kantavia teemoja ovat maku, värikkäät annokset ja tuoreet yrtit. Kertokaa spontaanisti, mitä yllättäviä makuyhdistelmiä olette kokeneet, Tapsa pyysi.

Vastauksia kajahti vauhdilla.

– Suolakurkut ja hunaja.

– Soijakastike, inkivääri ja wasabi.

– Piparkakut ja homejuusto.

– Suklaa ja chili.

– Hyvä, liinan alta löytyy maustekastikkeita ja kasviksia. Perusaineet ovat käytössä, samoin puutarha, mutta ruokavarasto on suljettu. Odotamme maukasta ja yllättävää annosta. Aikaa on tunti, se alkaa nyt, Quu kuulutti.

Kilpailijat ryntäsivät katsomaan, mitä liinan alta löytyi. Reino poimi koriin seesamiöljyä, kookosmaitoa, tuoretta inkivääriä, kokonaisia valkosipuleita, limetinlehtiä, sitruunaruohoa, korianteria ja chilipalkoja.

– Kokkaat selvästi aasialaista, Quu totesi.

– Kyllä vain, thaikeittiössä käytetään kaikkia viittä perusmakua. Teen tulista munakoisovuokaa, jossa on tasapainoiset maut, Reino kertoi.

– Jälkiruoat ovat vahvuutesi, aika yllättävä valinta, Tapsa kommentoi.

– Haluan osoittaa, että olen monipuolinen, luova ja kokeilunhaluinen, Reino virnisti.

– Helena, entä sinun makumaailmasi?

– Yritän miettiä. Tekisi mieli tehdä makeaa, mutta taidan päätyä kuitenkin suolaiseen. Teen tortilloja meksikolaiseen tapaan. Täytän ne guacamolella, paahdetulla sipulilla ja paprikalla sekä kidneypavuilla.

– Kuulostaa perinteiseltä. Miten saat annoksen loistamaan?

– Haen kasvimaalta yrttejä. Teen niistä viherkastikkeen, Helena mietti epäröivän näköisenä.

– Petteri, sinun korissasi on maissintähkiä. Vietkö sinäkin meidät makumatkalle Meksikoon?

– En, vaan ajattelin kokata värikkään vokkipadan. Käytän maissit grillivastuksen alla, jotta saan niihin hyvän paistopinnan. Pannulle tulee punaisia, keltaisia ja vihreitä paprikoita, muutama chilipalko, vihreitä papuja ja kesäkurpitsaa. Teen vahvan tomaattipohjaisen kastikkeen. Kermaviili ja mintunlehdet tasapainottavat annoksen.

Tunti kului kilpailijoiden mielestä liian nopeasti. Kaikille tuli kiire saada annokset kauniisti lautasille.

– Reino, thaimaustettu valkosipulinen munakoisopata on mielettömän hyvää. Makua on runsaasti, mutta sait kaiken tasapainotettua. Mistä makeus tulee?

– Huomasin liinan alla palmusokeria. Se sai maut pyöristymään, Reino kertoi.

– Olet vahvoilla, sinulla on selvästi maustamisen taito hyppysissä, Tapsa kehui.

Myös Petterin vokkipata sai kiitosta rapsakoista vihanneksista ja toimivasta makuyhdistelmästä.

– Helena, tortillasi ovat onnistuneet hyvin ja täytteet ovat maukkaita. Annoksessa ei kuitenkaan ole mitään yllättävää. Olisin toivonut chilin potkua tai tequilan säväystä. Ikävä kyllä kilpakumppanit olivat parempia ja siksi sinä putoat tänään, Tapsa pahoitteli.

Helena halasi ystäviään ja lähti allapäin kotimatkalle.

– Kilpailu on kilpailua, lupaan huomiseksi taas jotain yllättävää, tiedossa on vierailija kaukaa Espanjan aurinkorannikolta, Quu sanoi arvoituksellisesti hymyillen päivän päätteeksi.

PÄIVÄ 11 – VÄLIMEREN KEITTIÖ

– Varautukaa tänäkin aamuna yllätykseen. Saamme vieraaksi suomalaisen tähden, joka on vaihtanut elokuvatuottajan hektisen uran baarimestarin leppoisaan hommaan espanjalaisessa tavernassa. Tervetuloa Patrik, Tapsa kertoi.

Teltan ovi kolahti, kun tyylikkäästi harmaantunut ja tasaisesti ruskettunut Patrik astui sisään. Hänellä oli valkoinen kokintakki yllään ja ruokakupu kädessä.

Kilpailijat taputtivat innokkaasti.

– Kiitos kun sain tulla. Ehkä joku teistäkin miettii ammatin vaihdosta. Voin vakuuttaa, etten ole katunut päivääkään. Taustasta sen verran, että tuotin ja ohjasin kaksi elokuvaa, joista jälkimmäinen sai niin huonon vastaanoton, että tein henkilökohtaisen konkurssin. Quu oli elokuvan sankaritar, eikä tappio ollut todellakaan hänen syynsä. Pakenin Espanjaan, sillä minulla oli siellä ystäviä. Kohtalo toi tielleni hurmaavan Ellinooran, Quun sisaren. Elämäämme kuuluu tavernan pyöritys ja iloinen yhdessäolo Sofian, Manuelin, Marian ja kahden pikkutytön kanssa.

– Voi Patrik, ihana nähdä sinua, Quu kietoi kädet miehen kaulaan.

– Rauhallisesti tyttöseni, minullakin on ollut ikävä sinua. Olet kaunistunut entisestään.

– Asiaan, Tapsa puuttui puheeseen. – Patrik on tuonut tullessaan annoksen, jota pääsette maistelemaan.

Kuvun alta paljastui tuoksuva äyriäispata.

– Tämä on tyypillinen välimerellinen herkku. Annoksessa on vaalealihaista kalaa, jättirapuja, mustekalan lonkeroita, sinisimpukoita, fenkolia, tuoreita tomaatteja, valkosipulia ja tietysti yrttejä.

– Herkullista, kilpailijat totesivat yhteen ääneen.

– Nyt on teidän vuoronne, kukaan ei putoa tänään. Parhaan annoksen tekijä on turvassa seuraavalta pudotukselta. Saatte käyttöönne samat ainekset, kuin tässä padassa ja perustarvikkeet löytyvät työtasoilta. Kokatkaa maukas annos tunnissa, Tapsa kehotti.

– Kiitos Patrik, raaka-aineet ovat erinomaiset. Uskon, että saamme tänään huippuhyvää, Quu kehui.

– Täällä teltassa on hiton kuuma. Voidaanko maistella ulkopöydän ääressä? Patrik kysyi.

– Toki, voit rentoutua hetkeksi, tavataan vajaan tunnin kuluttua, Tapsa lupasi.

Maisteluhetki toi mieleen tavernan puutarhan, sillä Seppo oli kantanut pyöreän pöydän suuren tammen varjoon. Punavalkoruutuinen liina aaltoili tuulessa. Matala kukka-asetelma tuoksui huumaavasti. Siinä oli pastellin sävyisiä hajuherneitä ja heleitä päivänkakkaroita.

– Tilasin ravintolasta vierailusi kunniaksi pullollisen espanjalaista punaviiniä, Tapsa kertoi ylpeänä.

Kilpailijat toivat yksi kerrallaan annokset maisteltaviksi.

– Valinta on vaikea, näistä raaka-aineista tuli kerrassaan herkullisia ruokia. Tomaatit tosin eivät ole yhtä makeita, kuin meillä etelässä, Patrik huokasi.

– Maku on ykkönen, mieti, minkä annoksen haluaisit syödä toistekin, Tapsa ehdotti.

– Pakko sanoa, että ihastuin yksinkertaiseen, mutta hienostuneeseen rapusalaattiin. Kastike sai makuhermot hyrisemään ja sen kanssa tarjottu rapea täysjyväsämpylä ruskistetun voin kanssa oli elämys. Kuka oli kaunis tyttö, joka sen valmisti? Patrik kysyi.

– Hän on Kaja, lahjakas kokki, jonka taidot menevät hampurilaisravintolassa hukkaan, Tytöllä on loistava makuaisti, Tapsa kehui.

– Kaja on siis turvassa. Kiitos, kun vierailit luonamme. Jääthän yöksi? Tapsa kysyi, kun he olivat vapaalla.

– Totta kai, Quu järjesti hulppean sviitin. Sopiiko, että tarjoan aperitiivit? Kutsu koskee tietenkin myös sinua Quu. Jaska on jo luvannut tulla ja kutsuin myös Kaislan. Mielestäni kuvaussihteerit ovat tärkeitä projektin onnistumiselle.

Quu mietti, mitä panisi ylleen. Hän arveli, että tiedossa olisi juhlava illallinen. Hän valitsi pitkän kauniisti laskeutuvan hihattoman mekon ja kietoi himmeästi hopealle hohtavan huivin harteilleen. Tennistossut vaihtuivat siroihin sandaaleihin. Siitä oli kauan, kun hän oli nähnyt vaivaa ulkoasun suhteen.

Patrikin sviitistä kuului puheensorinaa, kun hän koputti ovelle.

– Ei ole totta, Elli, en tiennyt, että sinäkin olet täällä ja Mama, haltijakummini, Quu halasi molempia.

– Totta kai tulimme, emme voineet vastustaa kiusausta. En halunnut häiritä päivällä työntekoasi. Olemme käyneet käsi- ja jalkahoidossa, Elli kehui ja näytti kiiltäviä tummanpunaisiksi lakattuja kynsiään.

– Ihanaa, kyllä täällä kelpaisi viettää lomaa. Minusta tuntuu, että olen aina töissä, Quu huokasi.

– Meillä on ilta aikaa ja ehdit varmaan huomenna kanssamme aamiaiselle, Elli sanoi.

– Jos heräätte varhain, aloitamme työt jo kahdeksalta.

– Pahus, ehkä vietämme yhdessä hauskan illan ja nukumme aamulla pitkään, Elli nauroi ja kohotti lasia. – Aitoa samppanjaa, juomme Espanjassa cavaa, joka on mukiinmenevää, mutta tämä on kyllä parempaa.

Patrik toi Quulle korkean lasin ja kilisti hänen kanssaan.

– Olet selviytynyt hienosti. Jaska on kiitellyt sinua mennen tullen, Patrik kehui.

– Kiitos sinulle, annoit minulle uskonvarmuutta, että selviän tilanteesta jos toisestakin, Quu hymyili.

– Muistan hyvin, kun juoksit rannalla sateessa märkä paita liimaantuneena ihoon, Patrik hymyili.

– Se oli noloa, tissinpäät näkyivät lähikuvassa, Quu muisteli punastuneena.

– Älä huoli, kaikki taiteen puolesta. Pian on illallisaika, olen varannut kabinetin. Tilasin vanhojen aikojen kunniaksi kanapaellaa. En usko, että se on yhtä hyvää kuin minun kokkaamani, mutta maistetaan rohkeasti, Patrik ehdotti.

Ravintolan kokki oli ottanut haasteen vastaan. Hän kantoi omakätisesti valtavan padan pöytään, kumarsi ja varoitti, että se oli todella kuuma. Tummiin pukeutunut kohtelias tarjoilija kaatoi laseihin kevyttä valkoviiniä.

– Ihana ilta, Quu huokasi syötyään kaksi lautasellista.

– Tulethan vielä hetkeksi digestiiveille sviittiimme, Elli pyysi.

– Totta kai, en malttaisi nukkua, kun tiedän, että olette täällä.

Quu istuutui sohvalle ja veti jalat alleen. Hän oli potkaissut sandaalit pois, sillä korot olivat tuntuneet ikäviltä mukavien tossujen jälkeen. Patrik tarjoili auliisti halukkaille kuivaa sherryä.

– Mama, onko sinulla tarotkortit mukana? Quu kysyi malttamattomana.

Häntä oli poltellut koko illan mahdollisuus päivittää kohtalo.

– Ainahan minulla. Haluatko kysyä jotain?

– Mietin, mitä teen jatkossa. Kesätyö on ihanaa, mutta loppuu liian pian, Quu kertoi.

– Katsotaan, mitä kortit sanovat. Nosta yksi, tulevaisuudelle, Mama kehotti ja sekoitti pakan.

Quu tunsi jännityksen kohoavan. Hän uskoi vakaasti, että kortit tietävät. Mama käänsi kortin ja näytti kuvan.

– Tämä on pakan paras kortti Taikuri. Hän lupaa sinulle onnea ja menestystä, jos käytät lahjasi viisaasti. Taikuri on nimittäin oikullinen. Hänellä on valta antaa tai ottaa onnen avaimet pois. Kuuntele sydämesi ääntä, Mama tulkitsi.

Quu tunsi, miten lämmön tunne levisi. Hänellä oli mahdollisuus saavuttaa jotain itselle tärkeää. Jatkoa työuralla, ehkä hiukan romantiikkaa. Elämä tuntui olevan täynnä mahdollisuuksia.

– Kiitos Mama, ihana, että annoit minulle uskoa tulevaisuuteen, hän henkäisi.

PÄIVÄ 12 – RIEHAKAS KARKKIPÄIVÄ

Kilpailijat katselivat hämmästyneinä teltassa kirmaavia pikkulapsia. He olivat pukeutuneet mustiin essuihin ja odottivat jännittyneinä pudotushaastetta. Kaja istui huolettoman näköisenä seinustalla.

– Huomenta, kuten huomaatte, lapset ovat vallanneet työpisteenne. Ei huolta, he halusivat tulla käymään. Lapsissa on makea tulevaisuus, Tapsa kertoi leveästi hymyillen.

– Meillä on tänään yllätys, yllätys karkkipäivä. Vieressäni on lasten päiväkotiohjaaja Jussi. He ovat kesäretkellä ja lapsilla on ylimääräinen karkkipäivä. Teillä ei ole varmaankaan mitään sitä vastaan, että kokkaatte tänään makeaa, Quu jatkoi.

– Tulimme pikkubussilla ja tutustumme kartanon pihapiiriin ja herkuttelemme kanssanne makealla. Aloitamme keräämällä luonnosta löytyvää materiaalia, puiden lehtiä, rikkaruohoja ja kauniita kiviä. Käytämme niitä askartelumateriaalina. Lapsilla on eväät mukana, syömme ruohikolla. Tulemme sen jälkeen odottelemaan kieli pitkällä herkkuja, Jussi lupasi.

Quu ihaili, miten sujuvasti hän otti ujostelevia lapsia kainaloon ja silitti pörröisiä hiuksia.

– Hienoa, lapset, mitä haluatte, että tarjoamme tänään? Quu kysyi.

– Jäätelöä, vaahtokarkkeja, sipsejä, popcornia, suklaata, lapset kiljuivat yhteen ääneen.

– Hyvä, uskotaan. Lähtekää nyt tutkimusretkelle. Odotamme teitä tunnin kuluttua, Tapsa lupasi. – Kilpailijat, kuulitte tehtävänannon. Toteuttakaa lasten toiveet, sillä he ovat tänään tuomareita. Paras annos äänestetään huutamalla. Ruokavarasto ja puutarha ovat käytössä. Seppo on pystyttänyt pihalle pitkän pöydän. Laittakaa annokset ajoissa esille, lapset eivät malta odottaa.

Kilpailijat ryntäsivät ruokavarastoon. Reino otti koriin valkosuklaata ja tuoreita aprikooseja.

– Lapset toivoivat suklaata, mitä sinulla on mielessä? Tapsa kysyi tullessaan Reinon työpisteelle.

– Siskonpoikani rakastavat yllätyksiä. Ajattelin tehdä kananmunanpuolikkaita. Valkuainen on valkosuklaata ja keltuainen aprikoosihilloa, Reino kertoi suunnitelmastaan.

– Onnea matkaan, hauska idea, Tapsa kuittasi.

– Tuulikki, teet piparkakkutaikinaa, mitä on mielessäsi?

– Tykkään leipoa pipareita ja rakastan fantasiahahmoja. Näistä tulee yksisarvisia. Koristelen ne surullisen näköisiksi. Kerron lapsille, että niillä on ikävä kavereita, Tuulikki suunnitteli.

– Sinulle tulee kiire, taikinan pitää ehtiä jäähtyä, ennen kuin voit koristella, Quu sanoi huolestuneen näköisenä.

– Laitan ne hetkeksi pikapakastimeen. Uskon ehtiväni, Tuulikki sanoi voitonvarmasti.

– Entä Petteri? Piirakkavuoissa on murotaikinaa? Tapsa kysyi.

– Joo, paistan rapeat pohjat ja täytän ne suklaamoussella ja vaahtokarkeilla.

– Katariina, olet ainoa, joka tekee jäätelöä, ehditkö saada sen ajoissa valmiiksi.

– Yritän, keittelen parhaillaan mansikkahilloa kaveriksi.

– Pitäkää maut yksinkertaisina, lapset arvostavat sitä, aikaa on enää puoli tuntia, Quu kuulutti.

Taas kerran kello kävi kilpailijoiden mielestä liian nopeasti. He ehtivät hädin tuskin saada annokset tarjolle, ennen kuin lapset ryntäsivät paikalle. Quu katseli, miten makeat herkut katosivat pikavauhtia lasten suihin.  Kukaan ei koskenut munanpuolikkaisiin. Kun vadit olivat tyhjät, yksi pikkupojista maistoi yllätysmunaa. Hänen silmänsä levisivät hämmästyksestä.

– Huippua, tulkaa maistamaan suklaakanan munia, hän hihkui.

Vati oli hetkessä tyhjä ja lasten suut ja kädet tahmeita.

– Oletteko valmiit huutoäänestykseen? Tapsa kysyi.

– Joo, lapset riemastuivat.

Munat saivat suuren suosion, mutta yksisarviset aiheuttivat huutomyrskyn.

– Ne olivat niin suloisia, pieni saparopäinen tyttö sanoi ja puristi kädessään viimeistä piparia.

– Tuulikki, olet ylivoimainen voittaja, lapsiraati on puhunut, Tapsa kuulutti, kun kilpailijat palasivat telttaan. – Saat huomenna erikoisedun. Varautukaa haasteeseen, se ei tule olemaan helppo, Quu kertoi vakavan näköisenä.

PÄIVÄ 13 – MAISTA JA MAUSTA

– Tänään on taas uusi haaste. Olette saaneet vapaasti toteuttaa mieleisiä annoksia. Tästä eteenpäin tehtävät vaikeutuvat, Tapsa aloitti pahaenteisesti. – Kaja on turvassa, teiltä muilta odotan entistä luovempia annoksia.

Kilpailijat kuuntelivat pelästyneen näköisinä. Tuomareiden pöydällä oli huolestuttavan näköisiä kupuja.

– Pahus, maisteluhaaste, en ole siinä hyvä, Reino huokasi.

– Olet oikeassa, tänään on maustepäivä. Sanotte numeron ja nostan kuvun. Sen jälkeen pitää vain tunnistaa mauste. Osa on helppoja, mutta osa vähän vaikeampia. Kaksi väärin arvannutta joutuu pudotukseen, Quu kertoi.

– Arvomme järjestyksen, mutta Tuulikki saa aloittaa eilisen voiton kunniaksi, Tapsa sanoi ja ojensi kangaskassin, jossa oli numerolappuja. Koska Kaja on turvassa, teitä on enää neljä. Tuulikki, minkä kuvun valitset?

– Ykkösen tietysti, tyttö vastasi reippaasti.

– Selvä, saat tulla haistamaan ja maistamaan, Tapsa kehotti.

– Suola, mausta ei voi erehtyä, tyttö irvisti.

– Oikein, sitten Petteri.

– Numero kahdeksan.

– Tämä on joku kuivattu pistävänmakuinen mauste, arvaan valkopippuri.

– Se ei mennyt oikein, kyseessä oli mustapippuri, olet pudotuksessa.

Reino veti henkeä. Hän ei todellakaan halunnut pukeutua taas mustaan essuun.

– Seitsemän, se on onnennumeroni, toivottavasti tänäänkin. Arvaan, savustettu paprika.

– Hyvä, se meni oikein. Sitten vielä Katariina.

– Kymmenen, arvaan sitruunapippuri.

– Oikein, Tuulikki, sinun vuorosi jälleen.

– Limetinlehti.

– Reino, tämän varmasti tunnistat.

– Kaneli.

– Oikein.

– Katariina, sinun vuorosi.

– Tässä on tuttu tuoksu ja maku, mutta en tunnista. Fenkoli?

– Valitan, se on anis. Sinä ja Petteri jatkatte. Tuulikki ja Reino, olette turvassa.

– Arvaatte varmaan, että kyseessä on maustaminen. Jotta tehtävä ei ole liian helppo, saatte käyttää vain työpisteellä olevia raaka-aineita. Sieltä löytyy maustepurkkien lisäksi lohta ja broileria. Perusainekset ja pieni valikoima kasviksia ovat käytössä, mutta puutarha ja ruokavarasto eivät. Odotamme hyvin maustettuja annoksia.

Petteri fileerasi lohen tottuneesti. Hän mietti, miten saisi siihen mahdollisimman paljon makua. Hän päätyi graavikalaan. Suolaa, puristettua sitruunaa ja runsaasti tilliä. Lisukkeeksi yrttimaustettuja punajuuria. Toivottavasti maut sopivat yhteen, hän mietti.

Katariina leikkasi broilerin rintafileen viipaleiksi ja marinoi sen suolalla, sitruunalla ja kuivatuilla yrteillä. Hän mietti kuumeisesti, mikä sopisi antamaan lisämakua. Nyt pitää olla rohkea, hän tuumi ja valitsi savupaprikaa ja pari chilipalkoa.

– Tuokaa annokset tuomarille, Quu kuulutti kilpailijoiden mielestä aivan liian pian.

Petteri oli huolissaan punajuurien kypsyydestä. Katariina mietti, oliko hänen annoksensa liian tulinen.

– Petteri, lohi on todella raikasta. Siinä on sopivasti suolaa ja sitruuna sopii hienosti. Yhdistit punajuuriin rosmariinia ja piparjuurta. Pidän kovasti. Sitten Katariina. Olet maustanut broilerin niin vahvasti, että siinä erottuu vain chilin polte. Tasapaino puuttuu. Petteri, sinä olet jatkossa, Tapsa kertoi maisteltuaan molempia annoksia.

– Katariina, älä masennu. Jää vielä hetkeksi telttaan, minulla on asiaa. Huomenna on vapaapäivä ja sen jälkeen on taas pudotushaaste, mutta se ei koske teitä kaikkia. Nauttikaa vapaahetkistä.

Kilpailijat lähtivät teltasta hämmästyneinä. Heille ei selvinnyt, ketkä olivat pudotusuhan alla.

– Huominen vapaapäivä tuntuu ansaitulta, Quu huokasi Katariinan lähdettyä onnellinen hymy huulillaan. – Ihana, kun tänään ei ole enää iltakokousta, olen kypsä yöunille ja aamulla nukun pitkään.

– Minulla on tapana käydä aamuisin juoksulenkillä. Voi olla, että jätän sen huomenna väliin, työteko on rankkaa, Tapsa naurahti.

PÄIVÄ 14 – SATEINEN VAPAAPÄIVÄ

Aamulla sadepisarat ropisivat ikkunaan. Quu käänsi kylkeä ja veti peiton korvilleen. Hän havahtui koputukseen.

– Quu herää, aamiaisaika loppuu puolen tunnin kuluttua, Kaisla huhuili, kun Quu raotti ovea aamutakki yllään.

– Olet kultainen, ehdin kyllä. Oletko jo itse syönyt?

– En, odotan sinua.

Kun Quu ja Kaisla juoksivat pihan yli ravintolaan, siellä oli hiljaista. Reino istui yksin nurkkapöydän ääressä kahvikuppi ja sanomalehti edessään.

– Sopiiko, että kaksi ihanaa naista istuu seuraasi? Quu kysyi.

– Tässä on aina teille tilaa, Reino hymyili. – Huomaan, että sinulle maistuu aamiainen.

– Kyllä vain pitkän yöunen jälkeen, otin pitkästä aikaa ohrapuuroakin.

– Sitä on haudutettu pitkään, se maistuu melkein kuin äidin tekemältä, Kaisla kehui.

– Mitä suunnitelmia arvon neideillä on vapaapäivänä? Ikävystytte varmaan, kun ette pääse kiusaamaan meitä, Reino nauroi.

– En vieläkään ole ehtinyt avata dekkariani. Ehkä sadepäivä sopii hyvin lukemiseen, Quu vastasi.

– Entä Kaisla, lähdetkö viettämään laatuaikaa sen hurmaavan kameramiehen kanssa? Reino kysyi.

Kaisla punastui. Hän ei ollut arvannut, että muut tiesivät heidän suhteestaan.

– Tepi lähti kiltisti kotiin vaimon ja pikkupojan luo, Kaisla sanoi vaisusti.

– Hei, täällähän on vielä myöhäisiä ruokailijoita, Tapsa tuli paikalle sadetakki vettä valuvana.

– Istu seuraan, ehdit hädin tuskin, Reino sanoi vaivaantuneena.

Hän oli yrittänyt pitää välimatkaa, mutta Tapsa ei ollut huomaavinaan.

– Mitä tuumitte, jos pelattaisiin korttia? Se on hyvää ajanvietettä sadesäällä, Tapsa ehdotti palatessaan kukkuralautasellisen kera. – Munakokkelia, pekonia, mustaa kahvia ja paahtoleipiä, näillä jaksaa, hän kehui.

– Mitä korttipeliä ajattelit? En osaa kovinkaan montaa, Kaisla huolestui.

– Pokeria tai canastaa, se on suosikkini, Tapsa vastasi.

– Jos kertaat säännöt, osallistun. Olen pelannut sitä joskus, Kaisla innostui.

– Quu ja Reino, kiinnostaako?

– Tulen, jos Quukin innostuu, Reino vastasi varovasti.

– Selvä, tavataan viherhuoneessa tunnin kuluttua. Minun pitää hoitaa muutama puhelu sitä ennen. Tuon kortit tullessani, Tapsa lupasi ja hotki annoksen pikavauhtia.

– Olipa hänellä vauhti päällä, Quu hämmästeli.

Päivä oli pitkällä, kun peliseurue malttoi lopettaa. Kaisla oli osoittautunut loistavaksi strategiksi, joka hämäsi muita pitämällä kortit kädessään viimeiseen asti ja tekemällä sitten canastan toisensa perään. Reino pelasi varman päälle. Quu yllätti kaikki voittamalla viimeisen ja ratkaisevan kierroksen.

– Otetaan uusiksi heti, kun saamme vähän vapaata. Nyt on aika vetäytyä ennen illan tiimikokousta, Tapsa sanoi ja katsoi toiveikkaasti Reinoa. Tämä pudisti päätään.

– No niin, tapaamme Quun ja Kaislan kanssa illalla. Sade näyttää tauonneen, Tapsa heilautti kättään.

– Maistuisiko neideille pieni virkistys baarin puolella vapaapäivän kunniaksi? Reino kysyi.

– Eiköhän se onnistu, vaikka meillä on palaveri, siihen on onneksi vielä aikaa, Quu tuumi.

– Minun pitää mennä tekemään valmisteluja, menkää te vaan hurvittelemaan, Kaisla totesi.

– Mukava olla kanssasi kahden. En tiedä, epäileekö Kaisla jotain, mutta ainakin hän on hienotunteinen, Quu sanoi, kun hän istuutui mukavaan sohvanurkkaukseen valkoviinilasi kädessään.

– Samat sanat, päivä sen kun paranee, Reino sanoi ja kohotti viskilasia.

***

Quu yllättyi, kun hän palasi illan palaverista. Reino lähetti tekstiviestin, jossa hän pyysi Quuta käymään luonaan. ”Haluaisin näyttää sinulle jotain, tarjoan yömyssyn, sopiihan?”

Quu oli utelias. Hän käveli pihan poikki hotellin puolelle. Reinon ovi oli raollaan, kun hän ehti yläkertaan.

– Salainen kohtaus, Quu hymyili.

– Jäi ikävä. Meillä oli tänään mukava päivä, mutta ehdimme olla vain hetken kahden. Istu mukavasti, maistuuko viskipaukku vai haluatko jotain kevyempää?

– Jos sinulla on viiniä, se kelpaa. Aamulla on aikainen herätys. Minulla on meikki ja kampaus, ennen kuin aloitamme teltassa, Quu kertoi.

– Olenkin ihmetellyt, miten olet aina niin kaunis, Reino sanoi ja toi Quulle lasillisen tummanpunaista viiniä.

– Carménèrea, se on suosikkirypäleeni, hän kertoi.

Quu maistoi ja totesi viinissä mustaherukan ja kirsikan vivahteita.

– Taidat olla viinien asiantuntija, hän totesi.

– Odota vain, mitä saat kokea kanssani, Reino virnisti.

– Halusit näyttää jotain, et varmaan vain tätä oivallista viiniä?

Reino otti kannettavan tietokoneen esille ja esitteli Nuuksion karttaa.

– Haluisin retkeillä kanssasi. Jos seuraavana vapaapäivänä on pouta, lähtisitkö kanssani sieniretkelle? Kantarellit ja tatit putkahtelevat jo metsissä.

– Entä jos putoat kisasta ennen sitä?

– Voin tulla siitä huolimatta hakemaan sinut. Mitä tuumit?

– Minulla ei ole saappaita mukana.

– Tennistossut riittävät, jos ei sada. Retkeilyalueella on leveitä polkuja.

– Kuulostaa hyvältä. En tosin tunne kovinkaan hyvin sieniä.

– Onhan sinulla minut oppaana ja aina voimme googlata.

Quun mielestä ajatus oli hyvä. Olisi hauska viettää päivä vapaalla.

– Voidaan ottaa eväskori mukaan, kinkkusämpylöitä, kahvia ja makkaraa nuotiolla paistettavaksi, hän ehdotti spontaanisti.

– Entä suklaata ja vaahtokarkkeja?

– Sait juuri ylipuhuttua. Mutta nyt minun pitää lähteä, kiitos viinistä, on jo myöhä.

– Minulla on leveä sänky, haluaisitko nukahtaa viereeni? Reino kysyi varovasti.

Quu mietti, koska oli viimeksi viettänyt yön miehen kainalossa. Hänestä tuntui, että nyt oli juuri oikea hetki.

– Haluaisin, hän henkäisi ja kietoi kädet Reinon kaulaan.

PÄIVÄ 15 – PUDONNEET KILPAILIJAT PALAAVAT

Tuulikki, Reino, Petteri ja Kaja odottivat levottomina päivän tehtävää. Tapsa hymyili salaperäisen näköisenä.

– Tänään on luvassa ehkä kilpailun suurin yllätys. Toivottakaa ystävänne tervetulleiksi, Quu kuulutti.

Kisasta pudonneet kilpailijat Katri ja Kauko, Jalmari, Kristiina, Helena ja viimeisenä Katariina astelivat ryhdikkäinä mustat essut edessään telttaan. He saivat raikuvat kättentaputukset.

– Arvaatte varmaan, että entiset kilpailijat ovat painetestissä. Te muut voitte siirtyä seinustalle katselemaan. Päivän päätteeksi yksi aikaisemmin pudonneista palaa kilpailuun, Tapsa kertoi.

– Tarjolla on lähiruokaa. Näette täällä edessä runsaasti kasviksia ja tuoretta kalaa. Näiden ja perustarvikkeiden lisäksi puutarha ja kasvihuone ovat käytettävissä. Aikaa on tunti ja se alkaa nyt, Quu ohjeisti.

– Hauska nähdä, miten innostuneita he olivat toisesta mahdollisuudesta, Quu sanoi Tapsalle, kun he jäivät kahden.

– Ainekset ovat huippuluokkaa ja niistä voi valmistaa makeaa tai suolaista, odotan todella luovia annoksia ja tietysti makujen tasapainoa.

Tunti kului vikkelästi. Kilpailijat vaikuttivat hermostuneilta, kun aika loppui.

– Jalmari, tuo annoksesi, Quu kehotti.

– Tarjoan lähiruokaa parhaimmillaan. Paistoin silakkafileet voissa. Lisukkeena on juuresmuhennosta, jossa on perunaa, porkkanaa, palsternakkaa ja hienoksi raastettua raakaa sipulia. Tein myös pienen lisäkkeen vihreistä salaatinlehdistä, kirsikkatomaateista ja vihreästä paprikasta, Jalmari kertoi.

– Kunnon kotiruokaa, kiitos, me maistamme, Tapsa sanoi.

– Kaunis ja värikäs annos. Silakoiden päällä on voisulaa ja tuoretta tilliä, Quu kommentoi.

– Kaloissa on rapea pinta ja sopivasti suolaa. Muhennos on kuohkeaa ja salaatti raikasta, todella onnistunut annos, mutta onko se liian tavanomainen? Tapsa mietti.

– Katri, olet tehnyt kasvisannoksen, Quu totesi, kun tyttö toi vadillisen uunijuureksia.

– Kyllä, paahdoin paprikoita, salottisipuleita, purjoa ja punajuuria uunissa. Valelin ne yrteillä maustetulla öljyllä ja hunajalla. Lisukkeena on punajuuren mehulla värjättyä kermaviiliä ja minttuhilloa.

– Makuyhdistelmä on onnistunut. Punajuuret ovat jääneet vähän raaoiksi. Olisin kaivannut tähän jotain tuoretta lisuketta, Tapsa arvioi.

– Kauko, yllätit meidät. Onko tämä kukilla koristettu piiras sinun käsialaasi?

– Halusin haastaa itseni. Täytin murotaikinapohjan sokeroiduilla mustikoilla ja vadelmilla. Ripottelin taikinamuruja pinnalle ja paistoin kullanruskeaksi. Koristelin syötävillä kukilla.

– Todella kaunis, mutta aika makea. Jäätelö olisi täydentänyt annoksen, Tapsa arvioi.

Kristiina ja Katariina olivat valmistaneet toisistaan tietämättä kesäkeittoa.

– Molemmat annokset ovat mietoja ja hyviä, mutta tavanomaisia. Kaipasin jotain omaperäistä, onko kesäkeitto bravuurinne? Tapsa kysyi.

– Meillä on tapana joka kesä kutsua ystävät keittolounaalle, siksi kesäkeitto tuli ensimmäiseksi mieleen, Kristiina kertoi.

– Sitten vielä Helena, kerro mitä kokkasit?

– Tein kulhollisen salaattia, sillä kasvihuoneessa on mahtavia kasviksia. Kastikkeessa on oliiviöljyä, tuoreita yrttejä, suolaa, puristettua sitruunaa ja ripaus sinappia. Leivoin lisukkeeksi siemennäkkäriä.

– Annos on herkullinen ja terveellinen. Käytit loistavasti kasvihuoneen satoa. Meillä on nyt Quun kanssa vaikea arviointitehtävä. Palaamme pian, Tapsa sanoi.

– Kaksi annosta on ylitse muiden. Pidin Helenan raikkaasta salaatista, johon näkkäri sopi erinomaisesti. Jalmarin silakat oli paistettu ammattitaitoisesti ja maut olivat kohdallaan, Tapsa mietti.

– Kaukon kukkaispiiras oli uskomaton. Jos hän olisi tehnyt sen kylkeen vaniljakastiketta, yhdistelmä olisi ollut huikea, Quu kehui.

– Olemmeko tehneet päätöksen? Tapsa kysyi.

– Sinä olet tehnyt, tyydyn siihen, Quu hymyili.

Kilpailijat seisoivat jäykkinä rivissä, kun Tapsa ja Quu palasivat.

– Minulla on hyviä ja huonoja uutisia. Onnistuitte kaikki ja toivon, että jatkatte kokkausta. Päivän parhaat annokset kuuluvat Helenalle ja Jalmarille. Molemmissa oli hyödynnetty lähiruokaa oivallisesti. Jalmarin silakkafileet olivat suussa sulavia ja lisukkeet tarkkaan mietittyjä. Sen vuoksi sinä palaat kilpailuun, Tapsa kertoi.

Jalmarin hymy oli leveä, kun hän riisui mustan esiliinan. Kilpakumppanit tulivat halaamaan.

– Hieno päivä, tänään ainakin yksi kilpailija on onnellinen, Quu kiteytti päivän tunnelman, kun hän lähti Tapsan kanssa teltasta.

– Mahtavaa nähdä onnistumisia. Meillä on nyt viisi kilpailijaa jäljellä. Kilpailusta tulee entistä jännittävämpi, Tapsa tuumi.

PÄIVÄ 16 – HAASTEENA KAALI JA KANANMUNA

–Teitä on vielä viisi. Voitte vetää henkeä, sillä tänään kukaan ei putoa. On mysteerilaatikon aika. Jännittääkö? Quu kysyi.

– Joo, kilpailijat huusivat.

– Päivän tehtävä on hyvin yksinkertainen. Saatte avata laatikot nyt, Tapsa lupasi.

Kansien alta löytyi heleän vihreä keräkaali ja ruskea luomumuna. Kilpailijat katselivat niitä hämmästyneinä.

– Kaali on yksi terveellisimmistä raaka-aineista, samoin kananmuna. Haluamme, että kokkaatte meille maittavan annoksen, jossa käytätte molempia. Pöydiltänne löytyy perustarvikkeiden lisäksi muitakin kaaleja, siellä on ainakin puna- ja suippokaalia sekä parsakaalia. Käyttäkää mielikuvitusta. Parhaan annoksen tekijä on turvassa seuraavalta pudotukselta. Ruokavarasto on kiinni, mutta voitte hakea kasvihuoneelta ja puutarhasta täydennystä. Tunnin aika alkaa nyt, Tapsa taputti käsiä.

Jalmari mietti kuumeisesti. Hän oli lukenut vapaapäivän aikana reseptikirjoja. Nyt pää oli pyörällä. Hänen mieleensä tuli tuomarin sanat, käyttäkää vahvuuksianne. Ensimmäinen ajatus oli ihanat uunissa haudutetut kaalikääryleet siirapin kera, mutta hän tajusi, ettei tunti riittäisi. Eikä täytteeseen tarvittavaa jauhelihaakaan ollut.

Kaja muisteli isoäitinsä leivinuunissa paistamia kaalipiirakoita. Hän teki nopeasti ruistaikinan ja laittoi sen lepäämään jääkaappiin. Kaalin hän raastoi mahdollisimman pieneksi silpuksi, jotta se ehtisi hautua sipulin kanssa pehmeäksi. Pekoni olisi antanut lisää makua, mutta sitä ei ollut. Hän riensi kasvimaalle ja poimi rosmariinia ja kirveliä. Kun piiras oli valmiina uuniin, hän rikkoi kananmunan ja voiteli kannen, johon hän oli pistellyt haarukalla kuvioita.

Reino päätti tehdä makean annoksen, sillä hän arveli, että muut pysyttelevät suolaisissa mauissa. Hän raastoi kaalin silpuksi ja haki ulkoa makeita porkkanoita ja purjoa. Hän kuullotti raasteita hetken pannulla oliiviöljyssä, jotta ne pehmenivät. Sillä aikaa valmistui yksinkertainen lettutaikina, johon hän käytti kananmunan.

– Mikä täällä tuoksuu näin kotoisalta? Tapsa kysyi kierrellessään katselemassa työn touhua.

– Reino, paistat lettuja, mitä ihmettä?

– Kyllä vain, sekoitin taikinaan kaalia, purjoa ja porkkanoita.

– Tuleeko tästä suolainen vai makea annos?

– Kokeilen makeaa. Siivilöin päälle tomusokeria ja tarjoan letut omenainkiväärihillon kera. Se porisee parhaillaan kattilassa. Maustan sen intiaanisokerilla.

– Pidän luovasta mielikuvituksestasi. Entä Tuulikki, teetkö kakun?

– Kyllä vain. Sain idean kesäkurpitsakakusta tai oikeastaan porkkanaleivoksista. Taikinassa on kaali- ja porkkanasilppua sekä kanelia, inkivääriä ja neilikkaa. Tästä tulee maustekakku, jonka koristelen tomusokerikuorrutuksella.

– Yllättävä idea, toivottavasti onnistut. Sinun pitää saada kakku pian uuniin, jotta se ehtii kypsyä, Quu oli tullut paikalle ja maistoi lusikalla taikinaa.

– Petteri, mitä sinun annokseesi tulee?

– Teen coleslowta, siis kaalisalaattia. Pähkäilen, miten yhdistän siihen kananmunan.

– Käytä mielikuvitusta, Tapsa sanoi arvoituksellisesti.

Kilpailijat saivat viime hetkellä annokset valmiiksi. Tuulikki oli tuijottanut silmä tarkkana viime minuuteille asti uuniin. Hän ei uskaltanut levittää tomusokeritahnaa kuumaan pintaan, sillä hän arveli sen valuvan.

– Tuulikki, haluamme maistaa kakkuasi, Quu kuulutti.

– Maku on kohdallaan ja kakku on ehtinyt kypsyä. Kaipaan kuitenkin jotain makeutta, Tapsa arvioi.

– Pahoittelen, tein kuorrutteen, mutta pelkäsin sen pilaavan annoksen, Tuulikki voihki.

– Seuraavaksi Jalmari. Mitä kokkasit?

– Kaalikeittoa. Mukana on myös parsakaalia ja purjoa ja makeita tomaatteja. Käytin lihalientä, rosmariinia ja meiramia. Löysin myös lipstikkaa, joka antaa lisää makua.

– Hyvä perusmaku ja niin kuin sanoit, yrtit sopivat hyvin yhteen. Sitten on Kajan vuoro.

– Kaalipiirakka isoäitini reseptillä.

– Oikein hyvää, hienoa, että kunnioitat perinteitä. Petteri, ole hyvä.

– Kirpeää kaalisalaattia, jossa on mukana porkkanan ja paprikan suikaleita. Sekoitin kastikkeeseen kermaviiliä, ripauksen chiliä, sitruunaa, timjamia sekä kananmunan keltuaisen.

– Todella hyvän makuista, mutta olisi saanut vetäytyä pitempään. Mitä tein valkuaiselle?

– Lahjoitin sen Reinon lettutaikinaan, Petteri nauroi.

– Siitä pisteet, yritämme todellakin välttää ruokahävikkiä, Quu kehui.

– Maistamme viimeiseksi kaaliporkkanalettuja, niinhän se oli? Tapsa kysyi.

– Kyllä, siivilöin pinnalle kanelilla maustettua tomusokeria. Lisukkeena on omenainkiväärihilloa, Reino kertoi.

– Tulkaa muutkin maistelemaan, tämä on paras jälkiruokasi, Tapsa ihasteli.

Reino voitti koskemattomuuden. Kukaan ei ollut pahoillaan, kun he lähtivät suut makeina teltasta.

– Jäikö meillekin? Tekniikan edustajat ryntäsivät paikalle heti, kun kuvausvalot sammuivat.

– Totta kai. Reino teki suuren taikinan, minä voin jatkaa paistamista, Tapsa sanoi ja sai raikuvat taputukset.

PÄIVÄ 17 LAPSUUDEN RUOKAMUISTO JA MERIITAN NÄYTTÄVÄ PALUU

Kilpailijat hämmästyivät seuraavana aamuna, kun Meriitta seisoi säteilevänä Tapsan ja Quun rinnalla.

– Tervetuloa takaisin, olet tervehtynyt, Tapsa kääntyi halaamaan.

– Kyllä vain, sain lääkäriltä puhtaat paperit. Arvaatte varmaan, miten olen viettänyt sairaslomapäivät. Olen lukenut keittokirjoja enemmän kuin koskaan. Voisin väitellä tohtoriksi koska vain, Meriitta hymyili leveästi.

Hän oli käynyt kampaajalla ja hiuksissa oli pukevat kuparinpunaiset raidat. Quu huomasi, että tyköistuva kesäleninki oli viimeistä muotia.

– Tiedätkö, olen helpottunut. Quu on kyllä ansiokkaasti maistellut annoksia kanssani ja antanut kannustavaa palautetta, Tapsa sanoi.

Meriitta katsoi Quuta kylmästi.

– Arvasin, että yrität viedä paikkani. Nyt siihen tulee muutos.

– Rauhoitu, olen tehnyt päätökset itse, Tapsa sanoi nopeasti.

– Olen iloinen, että te viisi olette loppusuoralla. Kuulin, että Reinosta on tullut kelpo letunpaistaja. Olet siis turvassa tämän päivän pudotukselta. Te muut, oletteko valmiit? Luvassa on kaksi kierrosta ja toimitte pareittain. Tulkaa nostamaan essut, Meriitta kehotti.

– Näyttää siltä, että meillä on nais- ja miesjoukkueet, Quu virnisti, kun kilpailijat olivat kietoneet esiliinat ylleen.

– Tuulikki ja Kaja, te olette keltainen joukkue, Jalmari ja Petteri kilpailevat sinisissä. Kyseessä on lapsuuden ruokamuisto. Rakastamme ruokaan liittyviä tarinoita. Emme hae gourmet tasoa, vaan hersyviä muistoja. Annoksen ei tarvitse olla lempiruoka, mutta toivomme, että teette siitä modernin version. Saatte tuttuun tapaan tunnin aikaa. Parempi joukkue pääsee jatkoon. Seuraamme myös, miten yhteistyönne toimii.

Kaja ja Tuulikki ottivat kynät ja paperit esiin.

– Minun mielestäni tämän pitäisi olla yksilötehtävä, Kaja purnasi.

– Mietitään annokset, joissa on samoja elementtejä. Silloin voimme käyttää ajan paremmin hyödyksi. Onko sinulla jotain mielessä?

– Rakastin lapsena yli kaiken makeaa. Sain lahjaksi Mummo Ankan keittokirjan. Tein äidin kanssa sen ohjeen mukaan kakun, jossa oli valtavasti voita ja sokeria.

– Kakut ovat riski, sillä aika on rajallinen. Mitä muuta teitte?

– Meillä oli kanoja, munia oli aina saatavilla. Kun minulle tuli makeannälkä, vaahdotin valkuaisia, lisäsin sokeria ja pursotin pellille. Paistoin ne matalassa lämpötilassa ja herkuttelin.

– Siinä on ideaa. Saat aloittaa marenkien kanssa. Hyödynnämme niitä molemmat. Äitini bravuuri oli pavlova, se on eräänlainen marenkikeko. Sisälle voi laittaa marjoja ja kermavaahtoa. Käydään hakemassa nopeasti tarvikkeet.

– Voisin laittaa marenkien lisäksi mantelikeksejä ja jotain kirpeää hilloa, Kaja suunnitteli.

– Tytöillä on jo suunnitelmat selvillä, entä teidän joukkueellanne? Meriitta kysyi.

– Minulla on paljon lettumuistoja, mutta se on enemmänkin Reinon juttu, Jalmari hymyili.

– Miten olisi pannukakku? Petteri ehdotti.

– Tuli mieleen hauska laskiaismuisto. Tapasimme ystävien kanssa luistinradalla ja siirryimme sählymatsin jälkeen punaposkisina kotiini. Äiti oli keittänyt padallisen hernekeittoa. Hän tarjosi sen kanssa aikuisille pikarillisen punssia. Me lapset saimme mansikkamehua. Jälkiruuaksi oli pannukakkua, kermavaahtoa ja vadelmahilloa. Syntyisikö tästä jotain?

– En tiedä, mitä tuomarit tuumaavat purkkihernekeitosta, mutta yritetään. Laita pannari saman tien uuniin, että se ehtii kypsyä. Minä voisin tehdä viipaleista kakun. Haen puutarhasta punaherukoita, ne ovat jo kypsiä. Kiehautan ne sokerin kanssa ja vatkaan väliin kerma-rahkavaahdon, Petteri suunnitteli.

– Meriitta, hienoa kun olet täällä taas. Minulla oli epätoivon hetkiä, kun piti oikeasti yksin päättää valinnoista, Tapsa tunnusti, kun he olivat kahden.

– Mukava kuulla, pelkäsin, että Quu vaikuttaa valintoihin.

– Hän on pysytellyt viisaasti vaiti, mutta on nauttinut maisteluista, Tapsa sanoi.

– Hyvä, istutaan illalla ja käydään loppupäivien tehtävät uudelleen läpi. Haluan kuulla, mitä tähän mennessä on tapahtunut.

– Ensimmäiset jaksot ovat jo valmiit, mutta niissähän sinä olit mukana. Pyydän, että Kaisla printtaa ohjelmien käsikirjoitukset, niin olet ajan tasalla, Tapsa lupasi.

– Tuulikki ja Kaja, tuokaa annoksenne, Meriitta pyysi, kun tunti oli kulunut.

– Mitä kokkasitte? Tapsa kysyi ja tarkasteli annoksia kriittisesti.

– Pidämme molemmat marengista ja meillä oli niihin liittyviä muistoja, Kaja aloitti.

– Olette laittaneet annokset näyttävästi esille. Kumpi on kumman?

– Nämä pikkumarengit mantelikeksien päällä ovat minun ja tuo kukilla ja marjoilla koristeltu kranssi on Tuulikin, Kaja kertoi.

– Kiitos, maistamme, Meriitta sanoi ja jakoi annokset Tapsan kanssa.

Jalmari toi tarjottimella pienet kipolliset hernekeittoa ja kauniisti asetellun viipaleen pannukakkua, jonka hän oli koristellut runsaalla kermavaahdolla ja mansikkahillolla.

– Laskiaisherkku lapsuudestani, hän kertoi.

– Entä Petteri, hauskan näköinen torni.

– Ladoin pannukakkuviipaleita päällekkäin ja sivelin väliin viikunahilloa ja vatkattua kerma-rahkaseosta.

– Kiitos, molemmat joukkueet ovat tehneet loistavaa yhteistyötä. Käytitte hyvin lapsuusmuistoja rakennuspalikoina. Kukapa meistä ei pitäisi makeasta, Tapsa teki yhteenvedon.

– Tyttöjen marengit olivat sekä herkullisia että kauniisti koristeltuja. Sinä Jalmari käytit purkkihernekeittoa, joka oli pikaratkaisu. Ymmärrän kyllä, että et olisi ehtinyt tehdä sitä itse, mutta olisit voinut hakea puutarhasta tuoreita sokeriherneitä ja kiehauttaa ne, niin annos olisi ollut aivan eri tasolla. Pannukakut maistuivat hyviltä ja mutta kirpeä hillo olisi ollut makeaa parempi vaihtoehto. Te jatkatte toiselle kierrokselle, Kaja ja Tuulikki ovat turvassa, Meriitta kommentoi.

– Pahus, taas pudotuksessa, Jalmari voihki.

– Kyllä vain. Jatkamme aamupäivän teemaa, Meriitta aloitti.

– Lapsuusmuistot ovat kiehtovia. Toivomme, että päivitätte jonkun inhokkiruokanne ja kerrotte sen tarinan, Tapsa ohjeisti.

– Ruokavarasto on avoinna, samoin puutarha ja kasvihuone. Aika alkaa nyt, Quu käynnisti kisan.

Petterille valinta oli helppo. Hän oli ihmetellyt, kun kaverit bändikeikoilla kävivät nakkikioskeilla tai hakivat pikaruokaa, hampurilaisia ja pizzanpaloja. Hänen mielestään hyvä ruoka oli päivän paras hetki. Tyttöystävätkin hän valitsi sillä perusteella, että nämä arvostivat maukkaita pöytiin tarjoiltuja annoksia.

– Mitä mietit? Olet tehnyt taikinan, mitä siitä syntyy, Meriitta kysyi.

– Leivon litteitä sämpylöitä ja täytän ne salaatilla, paahdetulla sipulilla ja kunnon pihveillä. Haluan osoittaa, etteivät hampurilaiset ole pelkkää roskaruokaa.

– Jalmari, mitä sinulla on tekeillä? Tapsa kysyi tultuaan tämän työpisteen ääreen.

– Inhosin lapsena maksapihvejä. Äidin mielestä ne olivat terveellisiä ja hän kokkasi niitä joka viikko. Selitti, että niissä on paljon rautaa. Toinen vaihtoehto oli maksakastike, joka oli vielä pahempaa. Maksalaatikkoa syötiin jouluisin. Mietin, miten saan tästä syöntikelpoista.

– Jäämme odottamaan. Minulle kyllä maksa maistuu, sitä on turhan harvoin tarjolla ravintoloissa, Tapsa kommentoi.

Petterin jättihampurilainen näytti herkulliselta. Hän oli tökännyt veitsen pystyyn kannen päälle. Vierellä oli uppopaistettuja bataattiranskalaisia ja valkosipulin tuoksuista aiolia.

– Jos tällaisia saisi pikaruokapaikoista, olisin tyytyväinen, Tapsa kommentoi ja haukkasi kunnon palan.

– Pihvi on jäänyt vähän sitkeäks. Jauheliha olisi toiminut paremmin, mutta maku on kohdallaan, Meriitta arvioi.

– Jalmari, haluamme maistaa maksapihviäsi. Kerro, miten sen valmistit, Tapsa pyysi.

– Leikkasin lihan ohuiksi suikaleiksi, maustoin soijakastikkeella ja tomaattipyreellä sekä yrttisekoituksella. Paistoin runsaassa voissa salvian kera. Ohessa on tomaatti-mozzarellabasilikasalaattia ja puolukkahilloa. Nauttikaa.

– Tämä on todella tasapainoinen annos. Olet käyttänyt taidokkaasti mausteita. Maksan maku pääsee oikeuksiin ja annos on ilo silmälle. Meillä on nyt Meriitan kanssa vaikea tehtävä.

Kilpailijat odottivat jännittyneinä tuomareiden päätöstä.

– Petteri, hampurilaisesi oli mallisuoritus. Jos pihvi olisi ollut mureampi, olisit jatkossa. Jalmarin annos oli täydellinen, emme löytäneet siitä mitään vikaa. Valitan Petteri, sinä joudut jättämään tänään teltan.

Petteri kävi halaamassa tuomareita ja kilpakumppaneita. Hän vihelteli poistuessaan. Quu tunnisti, että kyseessä oli kappele Surujen kitara.

MERIITAN PÄIVÄKIRJA

Olen liekeissä. Pelkäsin, etten ehdi sairausloman jälkeen takaisin kisaan, mutta onneksi kuume laski nopeasti antibioottikuurin jälkeen. Olin huolissani, tarvitaanko minua enää. Jaska soitti ja ilahtui, kun kerroin, että olen innolla tulossa jatkamaan. En tunnustanut, että lääkekuuri jatkuu edelleen. Olo on kuitenkin parantunut ja uskon jaksavani, jos en muuten niin sisulla.

Quu ja Tapsa näyttävät viihtyvän turhan hyvin yhdessä. Teen kaikkeni, että pääsen taas loistamaan. Katsojaluvut ovat tärkeitä. Siksi koukuttavat yllätykset ovat tarpeen. Aion ehdottaa huomisillan palaverissa uusia käänteitä. Jos budjetissa on varaa, kilpailijoiden omaisten vierailu voisi tuoda lisää jännitettä.

Olen ottanut vapauden neuvotella kartanon ravintolapäällikön kanssa, jos kilpailijat pääsisivät kokkaamaan oikeaan keittiöön. Hän on myötämielinen, se on mainosta ravintolalle. Hän oli kuitenkin huolissaan tasosta. Vakuutin, että kyseessä on tässä vaiheessa kisan parhaat. Nyt pitää vielä vakuuttaa Jaska, joka vastaa rahapuolesta.

PÄIVÄ 18 KOKKAUSTA KARTANON RAVINTOLASSA

– Kilpailijat, teillä on näytön paikka. Tänään on tiedossa kisan suurin haaste. Pääsette kokkaamaan kartanoravintolan keittiöön. Kyseessä on kutsuvierasillallinen. Jokainen valmistaa annokset kolmellekymmenelle vieraalle sekä meille kolmelle.

Kilpailijat vaikuttivat pelästyneiltä.

– Ei huolta, saatte ravintolapäällikön avuksi. Saatte myös yllätysapua. Pudonneet kilpailijat rientävät apuun. He odottavat malttamattomina, kenet haluatte pariksenne. Mutta ensin arvotaan, kuka tekee mitäkin.

Quu otti esiin jo tutuksi tulleen kangaskassin. Kajan lapussa luki kasvisalkuruoka, Jalmarilla kala-alkuruoka, joka sai hänen kasvoilleen valoisan hymyn. Tuulikin lapussa luki pääruoka ja Reino sai jälkiruuan.

– Seuraavaksi saatte valita apurin itsellenne, Kaja aloittaa.

– Ystävystyimme Helenan kanssa.

– Jalmari, kenet haluat avuksi?

– Ilman muuta Petterin, harmitti, kun hän putosi.

– Tuulikki, kuka on sydäntäsi lähellä?

– Mietin Katariinaa.

– Entä Reino?

– Ihastuin Kaukon upeaan kukkaispiiraaseen. Uskon, että teemme upean jälkiruuan yhteistuumin, Reino vastasi.

– Hienoa. Vien teidät nyt tutustumaan ravintolan keittiöön. Kokkausaikaa on neljä tuntia sen jälkeen, kun apuvoimat ovat saapuneet. Ehditte sitä ennen tehdä suunnitelmat, Meriitta ohjeisti.

Keittiöpäällikkö oli kilpailijoita vastassa ravintolan keittiössä. Hän katsoi arvioivasti, millaista väkeä oli tulossa hänen valtakuntaansa.

– Tervetuloa, olen kanssanne koko päivän. Esittelen paikat ja ruokavaraston. Sovimme yhdessä, mitä kokkaatte, sillä olen tarkka, että kaikki sopii yhteen. Haluan, että teette annokset valmiiksi ajoissa. Ammattilaiset hoitavat tarjoilun, hän selitti.

– Kiitos Tapani. Me tuomarit poistumme, mutta Quu jää paikalle. Toivotamme onnea ja tekemisen iloa, Meriitta sanoi.

Keittiössä oli jo kiihkeä tunnelma, kun apulaiset saapuivat.

– Alkuruokien tekijät, haluan kuulla suunnitelmista, ravintolapäällikkö sanoi, kun tervehdykset oli vaihdettu. – Kaja ja Helena, valmistatte kasvisannoksen. Mitä ehdotatte?

– Tuoreita vihanneksia puutarhasta ja kasvihuoneesta. Hämmästyin, että siellä kasvaa jopa avokadoja. Meksikolaistyylinen annos voisi sopia. Guacamolea, paahdettuja paprikoita, ehkä muutama chilirengas, makeita kirsikkatomaatteja sekä sitruunalla ja yrteillä maustettua creme fraisea.

– Se on kevyt ja hieman yllättävä aloitus. Veikkaan, että vieraat odottavat vain alkusalaattia, Tapani innostui.

– Jalmari ja Petteri, entä kala-annos?

– Savustettuja muikkuja, kirpeää peruna- ja kaalisalaattia, Jalmari ehdotti.

– Hyvä, taisit huomatakin, että pihalla on savustuspönttö. Ehditte mainiosti perata muikut ja valmistaa lisukkeet, jos aloitatte välittömästi. Pääruoka on tärkein. Tuulikki ja Katariina, teidän pitää valita liha- tai kanavaihtoehto.

– Huomasin ruokavarastossa viiriäisiä. Voisimme grillata niitä ja valmistaa kermaisen kastikkeen. Riisi sopii paremmin kuin peruna lisukkeeksi. Mietin lisäksi pikkelöityjä avomaan kurkkuja.

– Hyvä valinta. Siinä on ripaus ylellisyyttä. Sitten vielä jälkiruoka. Olen kuullut, että sinä Reino olet siinä hyvä. Ehkä emme kuitenkaan kaipaa nyt lettuja, Tapani hymyili.

Meriitta oli kertonut hänellä kilpailijoiden vahvuuksista. Oli hyvä enne, että Reino vastasi viimeisestä annoksesta.

– Kukaan ei voi vastustaa creme bruleeta. Näin, että täällä on pieniä keramiikkavuokia. Valmistamme vieraille herkut, joita he muistelevat pitkään, Reino julisti itsevarmana.

– Niiden pitää olla täydellisiä, sillä moni tuntee annoksen, Tapani varoitti.

Quu kierteli kyselemässä tunnelmia, kun neljän tunnin valmisteluaika alkoi. Alkuruokien tekijät olivat rauhallisia. Jalmari oli perannut muikut vauhdilla. Hän vahti tarkasti niiden savustumista.

– Pääsit ulkotöihin, oletko tyytyväinen? Quu kysyi.

– Tuttua puuhaa, istun usein kesämökillä ja savustan kaloja. Yritän olla tarkka, ettei näistä tule liian vahvoja, hän sanoi ja raotti pöntön luukkua.

– Mahtava tuoksu, taidan mennä katsomaan, miten Petteri selviytyy.

– Perunat ovat pian kypsiä. Olen suikaloinut kaalit ja käynyt hakemassa kasvihuoneesta yrttejä, Petteri kertoi.

– Tärkeintä on saada makuyhdistelmä tasapainotettua. Jatka vaan, Quu kehotti ja siirtyi Kajan ja Helenan seuraan.

– Olen hieman huolissani avokadoista, kaikki eivät ole vielä kypsiä, Kaja valitti.

– Käytä ehdottomasti vain parhaat, Tapani ohjeisti.

– Muut raaka-aineet ovat huippulaatua, Helena kehui.

– Miten viiriäisten kanssa sujuu? Tapani kysyi tullessaan Tuulikin ja Katariinan työpisteelle.

– Olemme valelleet pinnat voilla ja mausteseoksella. Ne pääsevät tuota pikaa grilliin, Tuulikki kertoi.

– Hyvä, mitä riisiä käytätte?

– Olisin halunnut täysjyvää, mutta epäilen, että vieraat pitävät sitä turhan raskaana. Päädyimme jasmiiniriisiin. Sekoitamme siihen silputtua ruohosipulia, Katariina selitti.

– Varokaa, ettei siitä tule ylikypsää, Quu sanoi ja jatkoi matkaa Reinon luo.

– Creme brulee vuoat ovat tuota pikaa uunissa. Joudumme paistamaan ne useassa erässä. Toivon, että kaikki ehtivät kypsyä ajoissa. Kauko on puutarhassa keräämässä syötäviä kukkia, Reino kertoi.

– Kilpailijat, puoli tuntia aikaa tarjoilun alkamiseen. Alkuruokien tekijät, ruvetkaa asettelemaan annoksia, Tapani kuulutti ja taputti käsiä.

Hän oli valvonut silmä tarkkana kilpailijoiden edistymistä ja maistellut ahkerasti.

– Kaja ja Helena, oletteko miettineet esillepanoa? Quu kysyi.

– Löysimme tummia keramiikkalautasia. Punavihreä annos korostuu kauniisti, Kaja esitteli.

– Jalmari, olet laittanut muikut esille salaatinlehtien päälle. Peruna- ja kaalisalaatti näyttävät herkullisilta. Kullankeltaista ja vihreää, uskon, että vieraat ihastuvat, Quu kommentoi.

– Alkuruot saa tarjoilla, Tapani kuulutti hetken kuluttua.

Mustiin pukeutuneet tarjoilijat veivät annokset ensimmäiseksi tuomareille.

– Olen ylpeä Kajasta ja Jalmarista. Jos saisin missä tahansa ravintolassa näin kauniit annokset, olisin tyytyväinen, Tapsa kommentoi.

– Muikut ovat huikeita. Kaikesta huomaa, että Jalmari on kalamies, Meriitta hymyili.

– Odotan kovasti pääruokaa. Viiriäisten kypsentäminen on taitolaji. Toivon, että ne eivät ole kuivia, Tapsa sanoi.

Hän ei pettynyt, sillä linnut olivat herkullisia ja tuoksuva jasmiiniriisi sopi täydellisesti niiden seuraksi.

– Kermainen valkoviinikastike oli erinomaista ja kirpeä mustaherukkahillo täydensi kokonaisuuden. Pisteet Tuulikille.

– Mitä jälkiruolle on tapahtunut? Meriitta hämmästeli maistaessaan creme brulee vuokaa.

– Näyttää pahasti siltä, ettei se ole jähmettynyt. Saamme lusikoida löysää kastiketta, Tapsa harmitteli.

– Maku on kyllä hyvä, mutta pelkään vieraiden pettyvän.

Tapani yritti pelastaa tilanteen kiertelemällä tarjoamassa halukkaille kahvin kanssa likööriä tai konjakkia.

– Kolme loistavaa annosta ja yksi epäonnistunut, Meriitta ynnäsi, kun kilpailijat kokoontuivat kuulemaan tulokset.

– Tämä ei ollut pudotushaaste, mutta parhaan annoksen tekijä on turvassa. Se olit sinä Tuulikki, viiriäiset olivat täydellisiä ja vieraat pitivät niistä kovasti, Tapsa kertoi.

Tuulikki punastui mielihyvästä. Hän halasi Katriinaa ja lupasi pitää yhteyttä.

Reino oli allapäin, mutta päätti yrittää jatkossa enemmän. Hän ei ollut vielä valmis putoamaan.

MERIITAN PÄIVÄKIRJA

Paluu on sujunut hyvin, mutta minulla on edelleen huono olo. Kaadun iltaisin sänkyyn heti palaverin jälkeen ja näen raskaita unia. En uskalla mennä lääkäriin, sillä pelkään, että joudun jatkamaan sairauslomaa. Kilpailu on loppusuoralla, enkä halua olla päivääkään pois. Join ravintolahaasteen jälkeen Jaskan kanssa pari konjakkia, vaikka olen edelleen lääkekuurilla. Ne rauhoittivat kummasti vatsahermoja. Toivottavasti huomenna on parempi päivä.

Jaska kehui ideaani kisasta kartanon ravintolassa. Luulen, että Tapanikin oli tyytyväinen, vaikka jälkiruoka oli pettymys. Sen sijaan ehdotus läheisten kutsumisesta vieraiksi ei edennyt, sillä Jaskan mielestä matkakustannukset olisivat liian suuret. Hän valitti, että jo pudonneiden kilpailijoiden kutsuminen oli tullut kalliiksi. Harmittaa, kun suunnitelmat kariutuvat aina rahaan. Ehkä ehdotan seuraavaksi pula-ajan keittokirjaa. Onneksi meillä on sponsori, joten raaka-aineet ovat ensiluokkaisia.

Jaska väläytteli konjakkilasien äärellä syksyn suunnitelmia. En elättele vielä suuria toiveita, mutta olen toivottavasti mukana kuvioissa. Annoin hänelle siveän hyvänyön suukon, mutta olen valmis menemään pitemmällekin…

PÄIVÄ 19 KOKKAUSTA PUOLESSA TUNNISSA

Jalmari, Kaja ja Reino saapuivat mustat esiliinat yllään teltalle. Tuulikki istui rauhallisena teltan seinustalla.

– Hyvää huomenta, toivottavasti olette malttaneet levätä eilisen pitkän päivän jälkeen, Meriitta aloitti.

– Joo, kilpailijat sanoivat vaisusti.

Quu huomasi, että Meriitan kasvot olivat puuterista huolimatta kalpeat ja hän haisi vanhalta viinalta. Oho, taisi olla kostea ilta Jaskan kanssa, hän ajatteli vahingoniloisena.

– Meillä on tuttuun tapaan kaksi kierrosta ja huonoiten pärjännyt putoaa. Sen jälkeen onkin jo semifinaalin aika, Tapsa kertoi.

Kilpailijat vilkuilivat toisiaan. Kyllä vain, huomenna heitä olisi vain kolme.

– Kuten näette, olemme koonneet suosittuja raaka-aineita tänne eteen. Toisessa korissa on suolaisia, toisessa makeita. Jos kokkaatte ensin suolaista, toisella kierroksella joudutte käyttämään makeita aineita. Perustarvikkeet ovat työtasoilla. Ruokavarasto ja puutarha eivät ole käytössä, Meriitta ohjeisti.

– Jotta tehtävä ei olisi liian helppo, teillä on vain puoli tuntia, valitkaa viisaasti, aika alkaa nyt, Quu kuulutti.

Reino mietti, pelaisiko varman päälle vai säästäisikö makeat aineet mahdolliselle toiselle kierrokselle.

Meriitta ja Tapsa istuutuivat ulkopöydän ääreen.

– Otatko kahvia, näytät väsyneeltä? Tapsa kysyi.

– En, voin itse asiassa aika huonosti, pelkkä kahvin haju tekee pahaa, hän voihkaisi.

– Olet selvästi sairas, mene hetkeksi lepäämään. Hoidan ensimmäisen kierroksen, Tapsa kehotti.

Meriitta vilkaisi häneen kiitollisena ja lupasi palata mahdollisimman pian.

– Kilpailijat, viimeinen minuutti, tuomarit odottavat annoksianne ulkopöydän äärellä, Quu sanoi.

– Meille tuli pieni ohjelmanmuutos. Meriitta oli hieman huonovointinen, mutta hän lupasi palata toiselle kierrokselle. Haluan maistaa ensimmäisenä Reinon annosta, Tapsa kertoi. – Niin ja Quu, istu seuraani. Ei ole mukava syödä yksin.

– Kerro mitä teit? Quu kysyi.

– Mietin, mitä puolessa tunnissa ehtii. Valitsin kampasimpukat, koska ne ovat nopeita paistaa. Tein niiden kaveriksi yksinkertaisen tomaattikurkkusalaatin piparjuurikerman kera. Toivottavasti maistuu.

– Ylellistä, kampasimpukat ovat täydellisesti kypsennettyjä ja raikas salaatti sopii makumaailmaan, Tapsa kiitteli.

– Minunkin mielestäni nämä simpukat ovat ihania, Quu kehui ja otti toisen.

– Kaja, teit makeaa. Puolessa tunnissa pitää olla kekseliäs, kerro annoksesta, Tapsa pyysi.

– Kauramurupaistos ja voissa haudutettuja kotimaisia omenoita hunajan kera. Lisäksi on vaahdotettua mintunlehdillä maustettua kermaa.

– Erinomainen annos näin lyhyessä ajassa. Plussaa, että käytit lähiruokaa. Sitten vielä Jalmari.

– Paistoin nopeasti siikafileen voissa. Lisukkeena on uusia perunoita ja tillivoisulaa.

– Kala on hyvää, mutta perunasi eivät ole ehtineet kypsyä riittävästi. Siksi sinä olet toisella kierroksella. On todella vaikea valita, onko Reinon vai Kajan annos parempi. Maku ratkaisee, mutta tässä tapauksessa myös raaka-aineet. Pidin Kajan valinnoista enemmän, sillä ne ovat jokaisen saatavilla, Tapsa perusteli päätöstä.

– Pidämme nyt tauon ja toivomme, että Meriitta on iltapäivällä kanssamme, Quu sanoi.

– Reino ja Jalmari, tiedätte tehtävänannon. Miettikää tarkoin, sillä toisella kierroksellakin on vain puoli tuntia aikaa, Tapsa varoitti.

Jaska tuli huolestuneen näköisenä paikalle.

– Mikä Meriitalle tuli? Hän näytti todella surkealta.

– Epäilen, ettei hän ole vielä kunnolla toipunut keuhkokuumeesta. Veikkaan, että se on uusinut, Tapsa vastasi.

– Käydään katsomassa pitäisikö kutsua lääkäri? Quu kysyi.

– Lepään vain hetken, Meriitta kuiskasi, kun he löysivät hänet makuulta.

– Lepäät toisenkin hetken, olet tulikuuma, Tapsa totesi koetettuaan hänen otsaansa.

– Jaksan kyllä, Meriitta yritti nousta pystyyn.

– Terveydellä ei leikitä. Pysyt sängyssä. Pyydän, että lääkäri tulee katsomaan sinua, Tapsa komensi.

– Halutko jotain, teetä tai kevyttä syötävää? Quu huolehti.

– Lasi vettä, olen pian kunnossa, Meriitta vakuutti.

***

Quu ja Tapsa palasivat vaitonaisina telttaan lääkärin käynnin jälkeen.

– Kilpailijat, vuorossa on toinen kierros. Meriitta joutui sairaalaan keuhkokuumeen uusimisen vuoksi. Vaikuttaa siltä, että hän palasi liian aikaisin töihin. Hoidamme Quun kanssa kisan loppuun, Tapsa kertoi huolestuneena.

– Reino ja Jalmari, oletteko valmiit, puoli tuntia alkaa nyt, Quu kuulutti.

– Jalmari, oletko miettinyt makeaa annosta? Tapsa kysyi.

– Reseptit pyörivät päässä. Puoli tuntia on niin lyhyt aika, etten uskalla leipoa. Kiehautan raparperia ja mansikoita hilloksi. Tekisi mieli tehdä niiden kanssa jäädykettä, mutta jos se ei valmistu ajoissa, olen pulassa. Siksi päädyin vaniljakiisseliin. Laitan sen pikapakastimeen, jotta se ehtii jäähtyä.

– Onnea matkaan, sitten Reino. Olet mukavuusalueellasi.

– Mantelikrokanttia, se on jo uunissa. Lisukkeeksi temperoitua valkosuklaata ja kirpeää luumuhilloa.

– Mielenkiintoinen ja aika tekninen valinta. Jos onnistut, olet vahvoilla, Tapsa arvioi.

– Kilpailijat, puolituntisenne on kohta ohi, viimeinen minuutti alkaa, Quu kuulutti.

Molemmat asettelivat kiireessä annoksia. Jalmarin kiisseli oli lasikipossa. Hän oli lusikoinut runsaasti hilloa päälle ja koristanut annoksen tuoreilla mansikoilla.

– Maku on hyvä, mutta annos on aika arkinen. Mansikat ja raparperi sopivat hyvin yhteen, mutta olisin kaivannut jotain yllättävää, Tapsa kommentoi.

– Reino, täytyy myöntää, että olet jälkiruokamestari. Suklaa on ohutta ja napsahtaa hienosti. Krokantti on makeaa, mutta luumuhillo tasapainottaa sen. Olet ehdoton voittaja. Ikävä kyllä Jalmari, sinun matkasi päättyy tähän.

Jalmari vakuutti, että oli jo tottunut putoamaan ja halasi pikaisesti ystäväänsä.

– Meillä on vielä muutama kisapäivä jäljellä. Saatte pukeutua huomenna valkoisiin esiliinoihin. Kukaan ei putoa, tavataan aamulla uusin voimin, Tapsa hymyili.

– Lupaan, että huomenna on iloinen päivä. Saatte kokata ulkona, Quu kertoi.

PÄIVÄ 20 – ELONKORJUUJUHLAT

Tuulikki, Kaja ja Reino ilahtuivat nähdessään teltan eteen pystytetyn grillikatoksen. Pitkällä työpöydällä oli perustarvikkeet ja mausteita. Grilli toimi kaasulla ja käytössä oli vesipiste, uuni sekä jääkaappi.

– Täydellistä, Kaja henkäisi.

– Hyvää huomenta, näytätte iloisilta, Quu tervehti.

Hän oli pukeutunut rentoihin farkkuihin, kukalliseen paitaan ja päässä oli leveälierinen aurinkohattu.

– Tiedossa on hellepäivä ja meillä elonkorjuujuhlat. Seppo kattaa iltapäivällä pihalle pöytiä. Odotamme kahtakymmentä nälkäistä vierasta. Saatte kokata pikkuannoksia niin, että niistä riittää kaikille maisteltavaa, siis myös Quulle ja minulle sekä Tapanille, joka toimii kanssani tuomarina, Tapsa kertoi.

– Käytössä on kasvihuone ja puutarha, tänään on kasvisruokapäivä, Quu kertoi.

– Emmekö grillaakaan makkaraa ja porsaankyljyksiä? Reino kysyi.

– Ehei, haluamme tehdä kunniaa kotimaisille vihanneksille. Kiertäkää katsomassa, mitä kaikkea löytyy. Tulkaa sitten kertomaan, mitä haluatte valmistaa. Käymme ehdotukset yhdessä läpi, jotta kattaus on monipuolinen.

Reino ja tytöt ryntäsivät jo tutuksi tulleeseen kasvihuoneeseen ja rehevään puutarhaan.

– Kirsikkatomaatit, paprikat ja chilit ovat kypsiä, samoin kurkut. Haluan käyttää upeita lehtikaaleja, Tuulikki sanoi.

– Minua kiehtovat munakoisot ja valkosipulit, niissä on mahtava maku, Reino ilmoitti.

– Minä voisin kokata viinimarjoista jotain makeaa, ehkä hilloa, Kaja mietti.

– Hei katsokaa, ensimmäiset maissintähkät ovat jo kypsiä. Niistä tulee mahtavan makuisia grillillä, Tuulikki ehdotti.

– Täällä on pensasmustikoita, voisin tehdä niistä ja vadelmista piirakan, Reino suunnitteli.

Kun he palasivat intoa puhkuen, Quu kehotti kirjoittamaan ehdotukset.

– Hyvältä näyttää, Tapani myhäili. Hän oli ylpeä kartanon puutarhasta.

– Tarvitsemme myös lisukkeita, esimerkiksi erilaisia dippejä. Jääkaapista löytyy luonnonjogurttia, kuohukermaa, oikeaa voita ja maustekastikkeita. Joku teistä saa aloittaa tekemällä sämpylätaikinan, ne maistuvat grilliruokien kanssa, Tapsa ehdotti.

Grillikatos oli hetkessä vallattu. Kaja alusti löysän kaurasämpylätaikinan ja jätti sen hetkeksi kohoamaan. Tuulikki ja Reino palasivat puutarhasta mukanaan korilliset vihanneksia ja marjoja.

– Reino, miten käsittelet munakoisot? Quu kysyi.

Reino vilkaisi häneen veitikkamaisesti ja kertoi tekevänsä rakkauden annoksen.

– Paistan munakoison lohkot runsaassa oliiviöljyssä. Ne imevät kaiken, mutta lopputulos on sen arvoinen. Teen vahvan tomaatti-paprika-sipulikastikkeen, johon tulee kokonainen valkosipuli ja runsaasti yrttejä. Ladon ainekset uunivuokaan ja ripottelen päälle parmesaania. Takaan, että pyörrytte ihastuksesta, kun se on hautunut pehmeäksi.

– Taidan tietää, annos on nimeltään ”Imaami pyörtyy”, Tapsa tuli paikalle.

Hän katsoi tutkivasti Quuta, joka oli punastunut helakasti.

– Mistä nimi tulee? tämä kysyi nopeasti.

– Ensimmäisen tarinan mukaan siitä, että annos oli mielettömän herkullinen. Toinen tarina kertoo, että imaami pyörtyi, kun sai laskun oliiviöljystä, Tapsa nauroi.

– Täällä syntyy makeaa, keittelet mustaherukoita ruokosokerin kera, Tapani maistoi Kajan hilloa ja nyökkäsi hyväksyvästi. –  Minkä kanssa ajattelit tarjota tätä?

– Paahdan grillillä ohuita kesäkurpitsan viipaleita. Ripottelin pinnalle suolaa ja sitruunaa. Ne ovat vetäytymässä. Ryhdyn pian paistamaan sämpylöitä. Tarjoan ne ruskistetun voin kera.

– Kuulostaa hyvältä. Entä Tuulikki, mistä aloitit?

– Viipaloin palsternakkaa ja revin lehtikaalia pienemmäksi. Ripottelin päälle sormisuolaa ja paprikajauhetta. Laitan ne vuokaan, lisään oliiviöljyä ja paahdan kuumassa uunissa.

– Lehtikaalisipsit ovat suosikkejani, Tapsa sanoi hyväksyvästi. – Tapani, mitä mieltä olet tarjottavista?

– Odotan kovasti Reinon munakoisopataa. Uunista tulee jo nyt kutkuttava tuoksu. Huomasin, että hän on siirtynyt tekemään mustikkapiirakkaa. Hän kertoi laittavansa tuoreita vadelmia pinnalle.

– Mustikkapiirakka on minunkin suosikkini, varsinkin pullapohjaan tehty, Quu kehui.

– Tuulikki on marinoidut maissintähkät valkosipuliöljyllä. Hän lupasi laittaa ne grillille vasta vieraiden saavuttua. He saavat maistaa niitä kuumina, Tapsa kertoi.

– Tästä taitaa tulla ikimuistoinen päivä, Tapani ennusti.

***

Hän oli oikeassa. Vieraat maistelivat innokkaasti kaikkea, mitä oli tarjolla. Kilpailijat esittelivät posket hehkuen annoksia. Reinon munakoisovuoka sai vilpitöntä kiitosta. Moni pyysi reseptiä.

Kun vieraat olivat kylläisiä ja lähtivät, Jaska ilmoitti, että nauhoitus keskeytetään hetkeksi. Hän oli tarkkaillut tarjoilupöytää ja kutsui tuotantotiimin maistiaisiin. Heitä ei tarvinnut odotella. Vadit tyhjenivät pikavauhtia.

– Ammatin etuja, Tepi virnisti ja toi Kaislalle viimeisen sämpylän.

Kukaan ei purnannut, kun Tapani julisti illan viimeisessä nauhoituksessa Reinon ylivoimaiseksi voittajaksi.

– Taidan ottaa munakoisopadan ravintolan ruokalistalle, hän hehkutti.

Reinon hymy oli leveä, kun hän kumarsi kiitokseksi.

– Huomenna on taas vapaapäivä. Levätkää, sen jälkeen on enää kaksi kilpailupäivää, Quu sanoi onnistuneen päivän päätteeksi.

Hän ilahtui saadessaan Reinolta tekstiviestin sydämenkuvan kera: ”Onhan huominen retkisuunnitelma voimassa?”

PÄIVÄ 21 SIENIRETKI KOLMANTENA VAPAAPÄIVÄNÄ

Quu huomasi nauttivansa metsän tuoksusta ja komeasta miehestä rinnalla. He olivat pitäneet Reinon kanssa matalaa profiilia. Quu ei uskaltanut antaa aihetta epäilyille, että joku kuvittelisi Reinon hyötyvän heidän ystävyydestään.

– Hei, tuolla on kantarelleja, Reino osoitti sammalikkoa.

Quu kumartui katsomaan kullankeltaisia palleroita. Reino otti sieniveitsen korista ja näytti, miten ne kannatti puhdistaa.

– Päästään helpommalla, kun ei kanneta multaa mukana, hän selitti.

Kun ensimmäinen pullea herkkutatti löytyi, Quu ihaili sen kauneutta.

– Tämä kannattaa halkaista. Pinnan alta voi löytyä toukkia, Reino opasti.

Sienet osoittautuivat kuitenkin puhtaiksi ja kori täyttyi nopeasti.

– Mitä teemme sienille? Quu ihmetteli, kun he istuivat nuotiopaikalla ja söivät sormin nokisia makkaroita.

– Kokkaamme tietenkin. Jään huomenna telttaan ja käytän ne pannulla. Herkutellaan illalla herkkutattipihveillä ja viinillä. Lintsaa palaverista, Reino houkutteli.

– En voi, mutta lupaan tulla sen jälkeen luoksesi. Istutaan parvekkeella ja maistellaan, Quu suunnitteli.

***

Reino oli sytyttänyt kynttilälyhdyn ja kattanut pienelle pöydälle herkkutarjottimen.

– Kaunis neiti, saanko tarjota talon erikoisen, hän esitteli, kun Quu ehti paikalle.

– Näyttää hyvältä, mitä saamme?

– Valkosipuliöljyssä paistettuja herkkutatteja, saaristolaisleipää ja vihreää salaattia australialaisen Chardonnayn kera, Reino esitteli ylpeänä.

– Mitä kantarelleille tapahtui?

– Kuullotin ne pannulla ja laitoin pakastepusseihin. Saat viedä omasi jääkaapin pakastelokeroon. Muista ottaa mukaan sitten, kun show on ohi.

– Hmm, jos en tietäisi, että nämä ovat sieniä, luulisin syöväni jotain tosi mureaa lihaa, maku on mieletön, Quu kiitteli ja kohotti lasiaan.

– Ei hassumpia, Reino hymyili ja otti toisen sienileivän.

Ilta päättyi valkosipulin tuoksuiseen suudelmaan.

QUUN VIESTI TÄHDELLE

Hei sisko, kisa huipentuu ylihuomenna. Odotamme vieraita seuraamaan finaalia. Pääsetkö irrottautumaan kesäkahvilasta? Tule juhlimaan kanssamme, tiedossa on huippujännittävä loppukilpailu ja karonkka. Tulethan, täpinässä Quu.

TÄHDEN VIESTI QUULLE

Totta kai tulen, kiva kun kutsuit. Kokki Kekäle ja koulutytöt pärjäävät kyllä, onneksi en ole korvaamaton. Mikä on pukukoodi? Ihana nähdä taas, helteisin terveisin Tähti.

PÄIVÄ 22 SEMIFINAALI

– Kaja, Tuulikki ja Reino, joku teistä on enää kahden kokkauksen päässä voitosta. Miltä tuntuu? Quu kysyi hymyillen aamulla.

– Mahtavalta, nyt jännittää, Reino vastasi kaikkien puolesta.

– Tuoksut viehättävästi hajuvedelle ja valkosipulille, Tapsa kiusoitteli Quuta.

– Itse tuoksut pekonille ja munakokkelille.

– Kilpailijat, haaste on yksinkertainen. Saatte valmistaa kisan parhaan annoksenne. Ruokavarasto on käytettävissä. Hämmästyttäkää meidät. Kaksi parasta on jatkossa, huonoin putoaa ja nyt on vain yksi kierros, mutta teillä on ruhtinaalliset kaksi tuntia aikaa, Tapsa hehkutti.

– Onnea matkaan, aika alkaa nyt, Quu kuulutti.

Hänestä tuntui jo nyt haikealta, että seuraavana päivänä kisa olisi ohi. Reino oli kuiskannut illalla hänen korvaansa, että hän halusi tavata Quun jatkossakin.

Kilpailijat ryntäsivät ruokavarastoon. Kaja huomasi, että siellä oli komea tonnikala. Hän nappasi sen tyytyväisenä, koska tiesi, että osaisi paistaa kalan oikeaoppisesti.

Tuulikki päätyi valitsemaan tummaa suklaata, aprikooseja ja kirsikoita. Hän suunnitteli leipovansa täytekakun, jossa olisi monta kerrosta.

Myös Reino otti suklaata ja mietti, mikä sopisi parhaiten lehteviin leivoksiin. Appelsiinit näyttivät meheviltä. Hän tiesi, että ne toimisivat hyvin suklaan kanssa.

– Reino, leivot taas makeaa, Tapsa totesi tullessaan hänen luokseen.

– Tässä kohtaa kilpailua kannattaa käyttää vahvuuksia, Reino vastasi ja kaulitsi taikinaa varmoin ottein.

– Kerro vähän, huomaan, että temperoit suklaata. Mitä teet appelsiineista?

– Täytän leivokset appelsiinimehulla maustetulla kermavaahdolla ja kuorrutan tummalla suklaalla. Muotoilen pinnalle kuvioita valkosuklaasta.

– Varo, ettei annoksesta tule liian makea, Tapsa kommentoi ja jatkoi Tuulikin luo.

– Tästä taitaa tulla suklaakilpailu, hän hymyili.

Tuulikki vilkaisi häntä yllättyneenä.

–  Kuka muu käyttää suklaata? hän kysyi.

– Reino, saat kovan vastuksen.

– Pahus, olisihan se pitänyt arvata, yritän kaikkeni, että pääsen finaaliin. Sokerikakku on uunissa. Täytän sen kirsikkahillolla ja suklaamoussella. Väliin tulee rapeita marenkilevyjä ja pinnalle marsipaanikuorrutus. Muotoilen sen päälle kukkakranssin.

– Kukat ja kaunis esillepano ovat olleet vahvuutesi, onnea matkaan.

– Kaja, olet ainoa, joka tekee suolaista. Tonnikala näyttää upealta, Quu kommentoi.

– Paistan fileet vasta viime minuuteilla. Olen kuorruttanut ne paahdetuilla seesaminsiemenillä. Lisukkeiksi tulee hummusta, tuoretta parsaa ja kevyesti paahdettuja kirsikkatomaatteja sekä uuniperunoita aiolin kera.

– Kuulostaa herkulliselta, jatka vain, sinulla on paljon tekemistä.

Kilpailijat olivat kuvitelleet, että kahden tunnin kokkausaika tuntuisi pitkältä. Toisin kävi, sillä kakkujen kypsyminen kesti ja Kaja tuskaili uuniperunoiden kanssa. Kaikki saivat kuitenkin annokset viime hetkellä valmiiksi.

– Ensimmäisenä Kaja, haluamme maistaa tonnikalaasi, Tapsa kehotti.

– Kaunis annos, olet asetellut sen houkuttelevasti, Quu kehui.

– Täydellisesti paistettu kala, joka on sisältä punertavaa ja hyvin valitut lisukkeet. Uuniperunat olisivat saaneet kypsyä hieman pitempään, Tapsa arvioi.

– Sitten Reino, tuo leivokset näytille, Quu kehotti.

Häntä jännitti, pääsisikö mies jatkoon.

– Todella kauniisti koristeltuja, olet muotoillut suklaasta hellyttävät karhunpojat. Jälki on kuitenkin vähän epätasaisia. Tämä toinen on selvästi kallellaan, Tapsa huomasi.

– Teltassa on niin kuuma, pelkään, että kerma on sulanut, Reino voihkaisi.

– Maku on kohdallaan, mutta kermavaahdosta on tullut juoksevaa, Tapsa totesi leikattuaan leivoksen. – Harmi, olet vaarassa. Tuulikki, sinun vuorosi.

Tyttö kantoi korkean kakun ylpeänä tuomareiden pöydälle.

– Sinulla on kauneuden tajua, vihreä marsipaani ja hennon vaaleanpunaiset kukat näyttävät hurmaavilta. Tämä muistuttaa prinsessakakkua, Quu ihaili.

– Kirsikat ja aprikoosit sopivat hyvin yhteen ja marenki tuo purutuntumaa. Hyvä, kun et käyttänyt kermaa, Tapsa kommentoi.

Kilpailijat odottivat hermostuneina päätöstä.

– Tuulikki, kukkiva kakkusi oli päivän paras annos, olet finaalissa, Tapsa aloitti.

Tyttö hymyili niin, että valkoiset hampaat välkkyivät.

– Kaja ja Reino, molempien annokset olivat maukkaat, mutta valitettavasti Reino teki väärän valinnan, sillä kerma juoksettui kuumuudessa. Olen pahoillani, et pääse finaaliin. Saat jäädä kuitenkin seuraamaan tyttöjen kokkausta, sillä kolme parasta palkitaan. Tavataan huomenna, tiedossa on kisan jännittävin päivä, Tapsa hymyili.

Quu riensi halaamaan Reinoa, joka yritti näyttää välinpitämättömältä. Tuulikki ja Kaja lähtivät käsi kädessä.

– Viimeinen ilta ennen finaalia, saatte ottaa rennosti, Jaska lupasi tullessaan telttaan Kaislan kanssa. – Meillä on suunnitelmat selvillä huomista varten, tänään ei ole enää palaveria.

Quu oli helpottunut ja päätti mennä aikaisin nukkumaan. Kun hän ehti huoneeseensa, Reino lähetti tekstiviestin. ”Tulethan lohduttamaan murheen murtamaa epäonnistujaa?”

Quu ilahtui ja vastasi. ”Tuon kuoharin tullessani, kolmas sija on huippusaavutus!”

PÄIVÄ 23 – SUURI FINAALI

Juhlapäivän aamu oli usvainen ja pihanurmikko oli kostea. Quu oli pukeutunut pitkään mekkoon ja laittanut sandaalit jalkaan. Hän saapui varpaat ja helmat märkinä telttaan, josta kuului iloinen puheensorina.

Tapsa näytti komealta valkoisessa paidassa ja pellavanvärisessä puvuntakissa. Hän oli sitaissut punaisen silkkihuivin kaulaan. Kilpailijoiden omaiset olivat saapuneet ajoissa paikalle ja etsivät parhaillaan teltan seinustalta istumapaikkoja.

Jaska taputti käsiä ja pyysi hiljaisuutta.

– Tervetuloa vieraat, meillä on tiedossa jännittävä päivä. Sopiihan, että esittelen teidät, kun finalistit saapuvat. Reino, tulit kolmanneksi, sinullahan on täällä myös omaisia?

– Kyllä vain, sisko Riina ja kaksoset Taavi ja Leevi, Reino osoitti kädellä kahta ujostelevaa pellavatukkaista poikaa.

– Entä Tuulikin ja Kajan läheiset?

Pitkä roteva mies tuli kättelemään.

– Lauri, Tuulikin sulhanen, hän esittäytyi.

– Aiju, Kajan sisar, tulin suoraan Tallinnasta, sirkeäsilmäinen pyöreäkasvoinen tyttö ilmoitti.

– Hyvä, Tapsa ja Quu jututtavat teitä. Aloitamme nauhoituksen tuota pikaa, Jaska kertoi ja poistui ulkolähetysautoon.

– Aikaa nauhoituksen alkuun kymmenen sekuntia, Quu aloittaa merkistä, Kimmo kuulutti.

Quu kuunteli korvanapista, kun Kaisla laski sekunnit ja Jaska komensi, kamera ykkönen nyt.

– Tervetuloa katsojat jännittämään kanssamme kokkikisan loppuhuipennusta. Tänään on suuri finaali, jossa on mukana kaksi taitavaa kotikokkia. Tuulikki ja Kaja, estradi on teidän, Quu kuulutti.

Kilpailijat astelivat telttaan fanfaarien soidessa. He olivat pukeutuneet valkoisiin kokintakkeihin ja hymyilivät leveästi.

– Olette tehneet pitkän matkan viime viikkojen aikana. Vielä on jäljellä yksi kokkaus, sen jälkeen toinen teistä voittaa huikean rahapalkinnon ja saa tämän komean pystin, Tapsa hehkutti.

Quun mielestä pokaali oli kammottavan ruma.

– Teillä on mukana kannustusjoukot, hän kertoi ja viittasi Lauria ja Aijua tulemaan lähemmäs.

Lämpimien halausten ja lyhyiden esittelyjen jälkeen Quu kutsui Reinon ja tämän sisaren perheen eteen.

– Taitava jälkiruokamestari Reino jäi kisassa kolmanneksi, mutta toivon hänen tiensä kokkauksen parissa jatkuvan. Esitteletkö läheisesi, Quu kehotti.

Reino kaappasi pikkupojat syliinsä.

– Tässä ovat parhaat kannustajani Taavi ja Leevi sekä heidän äitinsä sisareni Riina.

– Tykkäättekö kokkaamisesta? Quu kysyi pojilta.

– Joo, eno on paras. Oletko sinä oikea filmitähti? toinen pojista kysyi silmät pyöreinä.

– Melkein, mutta teidän enonne on ollut tämän kilpailun tähti, Quu kehui. – Mistä erotat, kumpi pojista on kumpi? hän kysyi Reinolta.

– En aina erotakaan, kutsun heitä taavileeviksi ja leevitaaviksi, Reino nauroi.

– En halunnut poikien nimiin r-kirjainta. Lapsina olimme veljen kanssa Leino ja Liina, Riina nauroi.

– Ihana kun olette täällä. Seuratkaa tuolta sivulta, miten kilpailijat pärjäävät. Paikalla on myös sisareni Tähti, hän kannustaa minua jaksamaan vielä tämän päivän, Quu esitteli.

Tähti hymyili lähikuvassa ja heilautti kättään.

– Kilpailijat, oletteko valmiit? Elämänne jännittävin kokkaus alkaa NYT, Quu kuulutti.

– Tehtävä on tasapuolinen. Työtasoillanne on viisi raaka-ainetta, joita kaikkia pitää käyttää annoksessanne.

Tuulikki ja Kaja olivat siirtyneet paikoilleen ja odottivat jännittyneinä, kun Tapsa jatkoi.

– Käytössä on lampaan jauhelihaa, parsakaali suoraan kasvimaalta, sitruuna, viinirypäleterttu sekä tuore inkivääri. Työpisteiltänne löytyy näiden lisäksi perustarvikkeet ja joitakin mausteita. Näistä aineksista tuskin syntyy jälkiruokaa, hän lisäsi.

– Kaksi tuntianne alkaa nyt, Quu kuulutti.

Tuntui haikealta, että tämä oli viimeinen kerta.

Tuulikki ryhtyi pilkkomaan parsakaalia ja kuorimaan inkivääriä. Hän mietti kuumeisesti annosta huuhtoessaan viinirypäleitä kuumassa vedessä.

Kaja aloitti maustamalla jauhelihan raastetulla inkiväärillä, suolalla ja mustapippurilla. Hän kaipasi sipulia ja kananmunaa, mutta päätyi niiden puutteessa suurustamaan seoksen ripauksella jauhoja ja lisäsi siihen tilkan kuohukermaa. Hän muotoili taikinasta tasaisia pyöryköitä ja laittoi ne odottamaan paistamista.

– Lihapullia kermakastikkeessa, entä mitä niiden kanssa? Tapsa kysyi.

– Ei ainakaan kermavaahtoa, Kaja virnisti. – Uppopaistan parsakaalinnuput, teen niihin kevyen friteeraustaikinan. Tarjoan lisäksi sitruunalla maustettua parsakaalipyrettä, jonka valmistan varsista. Ne ovat jo kiehumassa, Kaja osoitti iloisesti porisevaa kattilaa.

– Onnea matkaan, annoksesta tulee mukavan värikäs, entä viinirypäleet?

– Mietin vielä, ehkä teen niistä kevyen hillokkeen.

– Tuulikki, olet leipomassa, mitä on tulossa? Quu kysyi.

– Italialaista focacciaa, teen löysän taikinan ja käytän paljon öljyä. Koristelen pinnan parsakaalin nupuilla ja sitruunanviipaleilla, Tuulikki kertoi kädet jauhoissa.

– Muista kohottaa kunnolla, sen pitää olla kevyttä ja ilmavaa, Tapsa sanoi.

– Teen jauhelihasta pieniä pyöryköitä ja paistan ne uunissa. Maustan inkiväärillä ja yrttisekoituksella, jota onneksi on tarjolla. Pujotan lihapullat, kokonaiset viinirypäleet ja paahdetut sitruunaviipaleet tikkuihin ja teen dippikastikkeen paseeratusta tomaateista ja soijakastikkeesta. Lisään siihen myös sitruunanmehua, Tuulikki suunnitteli.

– Omaperäinen yhdistelmä, toivottavasti saat maut sopimaan yhteen, Tapsa sanoi arvoituksellisesti.

Tuulikki jäi miettimään, miten viinirypäleet ja lihapullat toimisivat, mutta päätti pysyä suunnitelmassa. Nyt oli tehtävä rohkeita valintoja.

Kun aikaa oli enää viisitoista minuuttia, työpisteiltä kuului särkyvien astioiden räsähdys. Tuulikki oli käynyt hakemassa tarjoiluvatia ja palasi juoksujalkaa paikalleen. Hän liukastui ja pudotti kantamuksen kaatuessaan.

– Nauhoitus poikki, mitä siellä tapahtuu? Tapsa pysäytä kello, Jaska huusi ja syöksyi paikalle.

Tuulikki istui lattialla ja irvisti hieroessaan nilkkaansa. Lauri riensi hänen avukseen ja nosti tytön tuolille.

– Opiskelen lääkäriksi, nilkka on nyrjähtänyt, löytyykö täältä sidetarpeita? hän kysyi tarkasteltuaan vahinkoa.

Kaisla juoksi paikalle ensiapulaukku kädessään. Lauri laittoi nilkkaan tukisiteen ja pyysi Tuulikkia nousemaan.

– Pystytkö seisomaan ja jatkamaan kisaa, Jaska kysyi kasvot kalpeina.

Hänen pahin painajaisensa oli, ettei ohjelmaa saataisi nauhoitettua aikataulussa.

– Yritän, Tuulikki sanoi kasvot harmaina.

– Lattia on liukas, mistä öljy on peräisin? Kaaduit sen vuoksi, Quu hämmästeli.

– Friteerasin parsakaalia ja öljyä taisi läikkyä vähän, se oli vahinko, Kaja selitti nopeasti.

– Olette loppusuoralla, pinnistele, pääset sen jälkeen lepäämään, Jaska kannusti ja palasi ulkolähetysautoon.

Kun kello käynnistettiin, Quu kertoi katsojille, että keittiössä oli sattunut valitettava tapaturma, mutta kilpailu jatkuisi.

Viimeiset minuutit kuluivat nopeasti, mutta molemmat saivat annokset valmiiksi. Quu huomasi, että Tuulikin kädet vapisivat, kun hän asetteli kiireessä annoksen tarjolle. Kun tuli tuomaroinnin aika, Tapsa tuli Tuulikin työpisteelle. Tyttö istui kalpeana tuolilla toinen jalka suorana.

– Olit urhea, vaikka loukkaannuit. Maistamme nyt Quun kanssa, Tapsa sanoi lempeästi.

– En ole tyytyväinen esillepanoon, lopussa tuli kiire, olin aivan hermona, Tuulikki tunnusti.

– Tämä ei todellakaan ole paras annoksesi. Focaccia on palanut pinnalta, mutta koristelu on upea. En ole aivan varma, miten lihapullat ja viinirypäleet sopivat yhteen. Olit kuitenkin rohkea, kun kokeilit, Tapsa arvioi.

– Unohdin uunin päälle, kun kaaduin, Tuulikki voihki.

– Minusta tämä on herkullista, kun leikkaa palaneet kohdat pois, Quu kehui maistettuaan öljyä tihkuvaa leipää.

Kajan annos ylitti odotukset. Tapsa kehui meheviä pyöryköitä ja mukavan rapeita parsakaalinnuppuja. – Kermainen parsakaalipyree sopi hyvin kokonaisuuteen ja viinirypälehillo sitruunan ja inkiväärin kanssa ei ole liian makea, pidän yhdistelmästä kovasti, Tapsa hehkutti.

– Kiitos kilpailijat, tulokset julistetaan saman tien, Tapsa on päätöksen tehnyt, Quu kuulutti maistelukierroksen jälkeen.

– Tuulikki ja Kaja, kiitos upeasta kilpailusta. Olette molemmat voittajia, mutta Kaja oli tänään parempi. Tehtävä ei ollut helppo. Kyseessä oli makujen tasapaino ja Kaja onnistui siinä yli odotusten.

Tapsan sanat saivat aikaan railakkaat kättentaputukset. Kaja säteili, kun hänen sisarensa tuli ensimmäisenä halaamaan. Lauri seisoi Tuulikin tukena ja silitti hellästi hänen hiuksiaan.

Fanfaari kajahti, kun Tapsa ojensi Kajalle painavan pokaalin ja tuntuvan lahjakortin.

– Oletko suunnitellut, mitä teet voittorahoilla?

– Lähden katsomaan sairaana olevaa äitiäni. Nyt minulla on varaa kustantaa hänelle tutkimukset erikoislääkärin luona. En palaa enää Mäkkärille, vaan haen ravintolakouluun. Unelmani on päästä oikeaan ravintolaan töihin.

– Kelpaisiko näin aluksi harjoittelupaikka tällaisessa vaatimattomassa kartanoravintolassa? Tapani oli tullut paikalle ja halasi Kajaa.

Tämä tuijotti häntä hämmästyneenä.

– Kun palaat Tallinnasta, kesää on vielä jäljellä ja keittiössäni on aina tilaa taitavalle kokille, hän hymyili.

Kajan silmät kirkastuivat ja hän hihkaisi ilosta.

– Sovittu, sopiiko jo ensi viikolla?

– Totta kai, olet tervetullut ja kokin takin saat pitää.

– Tuulikki, myös sinä saat lahjakortin, samoin Reino. Toivottavasti jatkatte molemmat kokkausta, Tapsa sanoi.

– Kuule Reino, kiitos munakoisoreseptistä. Imaami pyörtyy on nyt ruokalistalla ja siitä on tullut suosittu annos, Tapani kehui.

– Ilo on minun puolellani, Reino kumarsi.

– Vielä kerran kiitokset kaikille, nostetaan malja voittajille, Tapsa kehotti.

Seppo kiersi tarjoamassa kaikille kuohuvat maljat. Nauhoitus päättyi yleiseen kilistelyyn.

Jaska taputti käsiä tullessaan telttaan.

– Kiitos kaikille minunkin puolestani. Olette tehneet loistavaa työtä. Uskon, että kokkikisasarjasta tulee yleisön suosikki. Nauttikaa maljat ja levätkää hetki. Tuotantotiimille on illalla luvassa karonkka täällä teltassa. Se puretaan vasta aamulla.

Jaska sai huikeat hurraahuudot. Hän piteli korviaan lähtiessään.

– Hyvin toimittu sisko, suunnitelma toimi paremmin kuin kuvittelimme, Aiju kuiskasi Kajalle.

Tämä nosti sormen huulilleen, sillä hän huomasi Quun kuuloetäisyydellä.

– Juu, eiköhän lähdetä suunnitelman mukaan saman tien Tallinnaan, Kaja vastasi ääntään korottaen.

Quulle jäi outo tunne, että kyseessä oli jotain muuta. Hän karisti epäluulot mielestään ja lähti Tähden kanssa kaunistautumaan iltaa varten. Reino odotti heitä pihalla.

– Oletko jo lähdössä?

– Kyllä vain, lupasin viedä Riinan ja karhunpojat kotiin. Lupaathan, että pidämme jatkossa yhteyttä ja muista ottaa kantarellit jäälokerosta lähtiessäsi, Reino sanoi ja halasi Quuta lämpimästi.

– Komea mies, olet tehnyt valloituksen, Tähti kommentoi, kun he kävelivät Quun majapaikalle.

– Kesäromanssi vain, taisi olla satua, Quu vastasi, mutta ei itsekään uskonut sanoihinsa.

– Onko karonkka vain teidän tiimille? Tähti kysyi varovasti.

– Mitä vielä, olet enemmän kuin tervetullut. Tekniikassa on enemmän miehiä kuin naisia ja luvassa on tanssimusiikkia. Nyt pienet kauneusunet, voit tulla huoneeseeni. Minulla on leveä sänky, Quu nauroi.

LOPPUKARONKKA

Seppo oli sytyttänyt telttaan tuikkukynttilöitä ja siirtänyt työtasot seinän vierelle. Tiimi hurrasi, kun Jaska kantoi tarjolle viinipulloja ja oluttölkkejä.

– Tilasin kartanon ravintolasta iltapalaksi kinkkukiusausta ja fetasalaattia, toivottavasti maistuu, hän esitteli.

Quu istuutui Tähden kanssa teltan seinustalla oleville tuoleille. Oli hankala tasapainotella paperilautasella olevaa annosta polvilla ja viinilasia kädessä.

– Arvon neidit, olisiko tästä apua, Kimmo toi heille kevyen apupöydän.

– Avulias ritari, kiitämme, Tähti hymyili.

– Olette kuin yö ja päivä, Kimmo kommentoi katsoessaan ihailevasti tummaa ja vaalea sisarta.

– Ei kun Quu ja Tähti, tytöt kikattivat.

Viini oli saanut heidän poskensa punehtumaan ja olon rennoksi. Kun tanssimusiikki kajahti, kaikki vilkuilivat odottavasti toisiaan.

– Jaska, saanko luvan? Tapsa kumarsi hymyillen.

Hän oli nauttinut pari snapsia tauolla ja oli nyt iloisessa nousuhumalassa.

– Mikä siinä, nyt ollaan vapaalla, Jaska naurahti ja otti päätä lyhyemmän Tapsan kainaloonsa.

Kaikki taputtivat käsiä, kun miehet pyörähtelivät vauhdikkaan humpan tahdissa.

– Muut mukaan, Tapsa kehotti.

Kaisla ja Tepi olivat heti valmiit.

– Tähti, tuletko parketille kanssani? Kimmo kumarsi.

Quu katseli heidän sulavaa tanssiaan, kun Janne taputti häntä olkapäälle.

– Herää unesta prinsessa, tänään on taikayö. Olen istunut päiväkaudet editissä ja ihaillut sujuvaa esiintymistäsi. Eiköhän pyörähdetä?

Quu heitti puristavat sandaalit pois ja tanssi avojaloin tummat hiukset hulmuten Jannen kanssa. Hän tunsi itsensä vapaaksi ja unohti hetkeksi huolen jatkosuunnitelmista.

Ilta huipentui karaokeen. Jaska sai vilpittömät aplodit, kun hän lauloi kaihoisasti Mustanmeren valssin.

– Ihana ilta, en muista, koska olen tanssinut aamuyöhön asti, Tähti hehkutti, kun he palasivat Quun huoneeseen.

– Mukava kun tulit, tuntuu vähän haikealta, kun kisa on ohi, Quu tunnusti.

– Jos haluat, kesäkahvilassa riittää hommia. Tule luokseni elokuun ajaksi, jos sinulla ei ole muita suunnitelmia. Olisi tarvetta kokillekin, sillä Kekäle lopettaa viikon kuluttua.

– Ei minusta tiedä, voin tullakin, Quu sanoi ja rutisti sisartaan.

Ennen nukahtamista, hän mietti Tähden sanoja ja sai mielestään loistavan ajatuksen. Aamulla hän yritti muistella, mitä oli keksinyt. Ehkä se ollut mitään tärkeää, hän rauhoitteli itseään, mutta ajatus jäi vaivaamaan.

TÄHDEN KESÄKAHVILA

Quu pakkasi aamiaisen jälkeen matkatavarat ja heilutti kättään tiimiläisille, joita Yleisradion Lumikki-bussi oli tullut hakemaan.

– Etkö tule kyytiin? Tapsa tuli halaamaan.

– En, lähden Tähden kanssa Hämeenlinnaan. Pääsen kesätöihin pihakahvilaan. Tervetuloa käymään luonamme, hän toivotti.

– Jos kisalle tulee joskus jatkoa, toivon sinut parikseni, Tapsa halasi Quuta. –  Jos haluat kuulla salaisuuden, niin olin tosi tyytyväinen, että pääsimme Meriitasta eroon.

– Olet ilkeä, mutta samat sanat, meillä oli rennompaa ilman häntä, Quu vastasi virnistäen.

Hän ei osannut aavistaa, että yhteistyö Meriitan kanssa jatkuisi.

***

Hämeenlinnassa oli mitä kaunein kesäpäivä. Quu katseli ihastuneena, kun koulutytöt tarjoilivat sievät esiliinat yllään kahvia ja täytettyjä voisarvia puutarhassa istuville kävijöille.

– Näyttää idylliseltä. Tulen mielelläni apuun, hän sanoi innostuneena.

– Hyvä, kahvila on avoinna elokuun loppuun, mutta tytöillä alkaa koulu jo aikaisemmin. Ajattelin, että hoidamme kahdestaan tarjoilun. Kun vain keksisin, kuka voi tulla keittiöön.

– Kuule, mietin samaa viime yönä juuri ennen nukahtamista. Sinähän tapasit Reinon. Voisin kysyä, haluaisiko hän tulla. Tiedän, että hän on ottanut vapaa töistä. Kertoi pitävänsä välivuoden.

– Loistava ajatus. Saisin kaksi televisiojulkkista tänne, Tähti innostui.

Reinokin innostui. Quu kuuli hänen äänestään puhelimessa, että ehdotus oli mieleinen.

– Mitä työhön kuuluu? hän kysyi.

– Raakapakastettujen croissantien ja karjalanpiirakoisen paistaminen. Tarjoamme niiden lisäksi salaattiannoksia ja vohveleita. Kahvila on avoinna vain lounasaikaan. Voit asua yläkerrassa. En pysty maksamaan kovinkaan paljon, mutta saat majoituksen ja täysihoidon, Tähti kertoi, kun Quu antoi hänelle puhelimen.

– Tulen viivana, Reino lupasi.

Hän tuli lupauksensa mukaan jo seuraavana päivänä.

– Erinomaisen hyvää ja tuoretta, Reino kehui, kun hän istui pihapöydän ääressä kupillinen cappuccinoa ja vasta paistettu croissant edessään.

Quu ja Tähti kertoivat vuolaasti, mitä he olivat miettineet tämän varalle.

– Jos haluat, saat vapaat kädet suunnitella annoksia. Ensi viikonloppuna meillä on puutarhassa pop up -tempaus, jossa paikalliset taiteilijat laittavat esille taidetta ja meillä on myös livemusiikkia. Päivän vetonaula on Mama Maddelena, joka tulkitsee tarotkortteja. Hän on paikkakunnan legenda. Kaupunkiuutisissa oli jo näyttävä mainos. Uskomme, että väkeä tulee paljon.

– Miten olisi lettukestit, olen siinä lajissa aika hyvä, Reino ehdotti spontaanisti. – Jos on poutapäivä, voisin paistaa muurikalla rapeita räiskäleitä ja tarjota niiden kanssa suolaisia tai makeita täytteitä.

– Hienoa, se on koulutyttöjen viimeinen työpäivä. Uskon, että päivästä tulee ikimuistoinen, Tähti hymyili.

***

Reino vihelteli ripustaessaan värikkäitä lyhtyjä pihapuihin. Hän oli kotiutunut viikon aikana mainiosti. Tähti oli majoittanut hänet yläkerran isoimpaan makuuhuoneeseen, jossa oli leveä parisänky. Quun huone oli vieressä, mutta hän pujahti usein Reinon turvalliseen kainaloon. Jos Tähti aavisti jotain, hän ei sanonut mitään.

Kokki Kekäle oli opastanut Reinon keittiön salaisuuksiin. Vaikka talo oli vanha, Ellinoora oli teettänyt miehensä Henrikin kuoleman jälkeen perusteellisen remontin. Kodinkoneet oli uusittu ja käytössä oli tilava jää- ja pakastekaappi. Kekäle nouti aamuisin torilta tuoreainekset.

– Valitsen tarkkaan vain parhaita raaka-aineita, sillä asiakkaat ovat tarkkoja, hän opasti, kun Reino tuli mukaan ostoksille. – Suosin lähi- ja luomuruokaa. Nyt marjat ja juurekset ovat parhaimmillaan.

– Olen samaa mieltä, parhaista aineksista ei saa muuta kuin hyvää, Reino vakuutti.

– Olen halunnut pitää valikoiman pienenä, mutta ensiluokkaisena, Kekäle kertoi, kun he palasivat tuoksuva vihanneskori takapenkillä.

– Mitä teit ennen kesäkahvilaa? Reino uteli.

– Olen ollut vuosia kesäisin Ellinooran luottokokki hänen kesähuvilallaan. Nyt kun Elli muutti Espanjaan, mökki on tyhjillään. Mietin, että voisimme juhlistaa siellä kesätyöni päättymistä ensi sunnuntaina, kun kahvila on suljettu.

Tähden mielestä ajatus oli hyvä. Hän ei ollut käynyt huvilalla koko kesänä ja oli huolissaan, oliko siellä kaikki hyvin.

– Harmi, kun Elli on kaukana, mutta voisimme kutsua Maman mukaan, hän suunnitteli.

– Hoidetaan ensin se tempaus, sen jälkeen tuntuu mukavalta ajatukselta päästä taas huvilalle ja uimaan, Quu haaveili.

***

Tähden ennustus toteutui, sillä pop up -tapahtumaan tuli runsaasti väkeä. Tunnelma oli riehakas. Reino oli puhaltanut ilmapalloja ja jakoi niitä lapsille. Kun muurikkapannu kuumeni, sen edessä oli heti jono. Makeat letut vadelmahillon ja kermavaahdon kera olivat päivän suosikkiannos.

Myös Mama Maddalenan tarotpöytään oli jono. Hän jakoi lupauksensa mukaan vain hyviä ennustuksia. Kävijät kehuivat saaneensa oikeaan osuneita tulkintoja. Quu kävi viemässä Mamalle päivän mittaan lukuisia kupillisia inkivääriteetä, sillä Mama ei malttanut pitää taukoja.

Tunnelma kohosi entisestään, kun soittajat saapuivat. Jazzin sävelet kiirivät kesäillassa, joka ehti hämärtyä, ennen kuin he malttoivat lopettaa. Tähti ei ollut näkevinään, että jotkut kävijöistä terästivät teekuppejaan omilla juomilla. Hänestä oli tärkeää, että kaikki viihtyivät.

– Oli upea ilta, Quu huokasi, kun he vetäytyivät sisälle takkatulen ääreen.

– Eiköhän mekin olla ansaittu hieman virkistystä, Reino sanoi ja poksautti kuohuviinipullon.

Quu käpertyi hänen kainaloonsa.

VILLA ELLINOORA

Kokki Kekäle vilkaisi keittiön avoimesta ikkunasta, kun tuuli toi järven suunnalta savun tuoksua. Hän oli lähettänyt Quun ja Reinon saunanlämmityspuuhiin. Mama oli omien sanojensa mukaan kauneusunilla ja Tähti kattoi parhaillaan Ellin parhaat oliivikuvioiset astiat lasiverannalle. Molemmat olivat sanoneet, että jättävät suosiolla saunomisen väliin.

– Komeita rapuja, Reino kehui, kun hän tuli hiukset märkinä huvilalle.

– Uimavesi oli vielä mukavan lämmintä, vaikka on elokuu, Quu sanoi.

Hän oli kietonut froteepyyhkeen turbaaniksi päähänsä.

– Menkää pukeutumaan, aloitamme pian, Tähti kehotti heleänvihreä kesämekko yllään. – Jotain värikästä, otamme videopuhelun Ellinooralle, hän lisäsi.

– Kelpaako tämä? Quu palasi oranssinhehkuisessa topissa ja mustissa kapeissa housuissa.

– Toki, mutta verannalla voi tulla kylmä. Siellä on kyllä huopia, mutta ne eivät näytä kuvissa hyviltä.

– Entä minä? Reinolla oli mustavalkokuvioinen kauluspaita ja khakinväriset shortsit.

– Näytät komealta, Tähti kehui.

Mama tuli leveästi haukotellen paikalle.

– Raikas maalaisilma on unettavaa, nukuin makeasti, hän sanoi.

– Istukaa pöytään, alkukeitto on valmis, kokki Kekäle kehotti ja toi suuren kulhon tarjolle.

– Täällä on paikka sinullekin, olet kunniavieras, vaikka halusitkin kokata, Tähti kehotti.

Kokki hymyili tyytyväisenä ja kertoi, että oli valmistanut maa-artisokkakeittoa.

– Hieno maanläheinen aromi, Reino arvioi.

– Maa-artisokkia on työläs puhdistaa, mutta lopputulos on vaivan arvoinen. Mukana on myös perunaa ja purjoa sekä timjamia.

– Tulen auttamaan rapujen kanssa, Reino tarjoutui, kun keittolautaset olivat tyhjät.

– Onpa upeita, Quu ja Tähti ihastelivat yhteen ääneen, kun Reino kantoi vadillisen saksiniekkoja pöytään. Koristeena oli komeita kruunutillejä.

Kokki Kekäle toi sivupöydälle paahtimen.

– Lisukkeina on vain paahtoleipää ja voita sekä tietysti hyvää valkoviiniä, hän kertoi.

– Älä unohda snapseja, Reino virnisti ja kaatoi kaikille halukkaille pikarilliset.

– Eiköhän nyt ole hyvä hetki ottaa videopuhelu Ellille, Tähti ehdotti. – Varoitin jo päivällä, että hän tietää olla puhelimen äärellä.

– Hola, mitä Espanjaan kuuluu? Quu kysyi, kun he saivat yhteyden.

Ellinoora istui tavernan puutarhassa viuhka kädessä. Hänellä oli sylissä kaksi pikkutyttöä, jotka oli puettu röyhelömekkoihin. Patrik hymyili vieressä olkihattu päässään.

– Ollaan pukeuduttu parhaimpiin, Elli kehui ja kohotti sangrialasia.

– Niin mekin, onpa mukava nähdä teidät kaikki, Quu hymyili.

– Oho, teillä taitaa olla kunnon juhlat pystyssä, Patrik kommentoi nähdessään rapuvadin ja snapsilasit.

– Kyllä vain, herkutellaan huvilalla, kokki Kekäle hehkutti.

– Onko siellä kaikki hyvin? Elli kysyi huolestuneena.

– Totta kai, kesää on vielä ja syötävää sekä juotavaa riittää. Vain teidän seuranne puuttuu, Mama kommentoi.

– Täällähän me olemme, Espanjassa on helleaalto. Kaipaan kovasti pulahtamista Vanajaveteen, Elli sanoi.

– Sauna on kuuma ja järvi on vapaa, tervetuloa, Reino kutsui.

– Elli, saanko esitellä, Reino on apuna kesäkahvilassa. Tutustuin häneen kokkikisassa, Quu puuttui puheeseen.

– Hyvä, kun olette saaneet miestyövoimaa. Miten sijoituit kisassa? Patrik kysyi kiinnostuneena.

– Emme saa paljastaa mitään, ennen kuin sarja on esitetty, Quu kiirehti sanomaan.

– Seuraamme silmä tarkkana Yle Areenasta, Elli vakuutti.

– Oli mukava rupatella, Tähti sanoi, kun pikkutytöt kirmasivat pihaleikkeihin.

– Tulkaa käymään, kun kesäkahvila on talvitauolla, Elli kutsui.

– Ei meistä tiedä, syksyn suunnitelmat ovat vielä auki. Pidetään yhteyttä, voikaa hyvin.

– Kohotetaan maljat Espanjan tuulahduksen jälkeen, Tähti kehotti.

Kun rapuvati oli tyhjä, kukaan ei halunnut jälkiruokaa. Patrik sytytti takkatulen ja kokki Kekäle tarjoili espressoa ja calvadosia.

– Täydellinen ilta. Jaksatko Mama tulkita vielä tarotkortteja? Olen sen jälkeen kypsä nukkumaan, Tähti kysyi.

– Ainahan minä, Mama myhäili.

Tähti ilahtui, kun kortit lupasivat hänelle rauhaa.

– Olen sen tarpeessa, kesä on ollut yhtä pyöritystä, hän huokasi.

– Quu, sinun onnenkorttisi on menestys. Taidat osata itse tulkita sen, Mama hymyili.

– Kokkikisa meni hyvin, mutta en tiedä jatkosta, Quu kertoi.

– Entä Reino, haluatko nostaa kortin?

– Kiitos en, olen täysin tyytyväinen tähän hetkeen, enkä halua mitään, mikä voisi huolestuttaa, hän sanoi.

– Tyypillinen mies, Tähti nauroi. – Minä vetäydyn nyt ja suosittelen samaa sinulle Mama. Jätetään nämä kyyhkyläiset haaveilemaan.

– Järkevä ehdotus, minulla on ikävä Ellinooraa, Mama vastasi haikeana.

– Hyvää yötä, sopiihan sieniretki huomenna, Reino ehdotti ja kohensi takkapuita.

Quu nautti lämmöstä ja miehen seurasta. Hän toivoi, että kesä jatkuisi loputtomiin.

SUURI KATSELU

Kaisla lähetti elokuun lopussa kilpailijoille ja tiimille kutsut kokkikisan katseluun Pasilaan.

Kokoushuoneessa oli suuri näyttö ja pehmeät tuolit. Kilpailijat halasivat toisiaan ja odottivat jännittyneinä, miltä he näyttäisivät kuvissa. Kaisla oli tilannut kahvia ja teetä sekä hedelmiä tarjolle. Hän oli arvellut, ettei kukaan välittäisi rasvaisista viinereistä.

Tapsa ja Meriitta olivat paikalla ja toivottivat kaikki tervetulleiksi.

– Olemme tehneet lehdistöä ja tietenkin teitä varten lyhennetyn version, sillä puolen tunnin jaksoja on yhtä monta kuin oli kilpailupäiviä. Näette tehtävänannot ja tuomaroinnit, Jaska kertoi ja sammutti valot.

Quu istui Reinon kanssa peränurkassa. He pitivät toisiaan kädestä, kun kaikki hiljenivät jännittämään lopputulosta. Kun valot taas syttyivät, kilpailijat olivat hetken hiljaa.

– En olisi ikinä uskonut, että olimme näin hyviä, Tuulikki sanoi ääneen kaikkien mielipiteen.

– Miten nilkkasi on parantunut? Jaska kysyi myötätuntoisesti.

– Hyvin, Lauri on pitänyt minusta huolta, se oli vain nyrjähdys, Tuulikki hymyili.

Kaja tuli halaamaan häntä ja kuiskasi olevansa pahoillaan.

– Sehän oli vahinko, olen ihan kunnossa, Tuulikki kuittasi hämmästyneen näköisenä.

– Sarja alkaa pyöriä syyskuun alussa. Esitämme kolme jaksoa viikossa. Kun se on ohi, kulttuurimakasiini jatkaa, pysykää kanavalla, Jaska kertoi.

– Jos haluatte tulla käymään tänä kesänä kartanossa, kokkaan siellä vielä pari viikkoa, olisi mukava rupatella, Kaja sanoi kaikkien tehdessä lähtöä.

– Quu ja Meriitta, jääkää vielä hetkeksi, minulla on asiaa, Jaska pyysi.

Reino lupasi odottaa Quuta ulkona.

– Teen parhaillaan suunnitelmia syksyn kulttuurimakasiinia varten. Haluan uudistaa sisältöä. Onko teillä kiinnostusta jatkaa? Jaska kysyi.

– Mitä ajattelit?

– Lyhyesti sanottua, taidetta ja kokkausta, mielestäni ne voisivat toimia yhdessä. Suunnittelin, että sinä Quu voisit jatkaa kuvataiteen parissa yhdessä Villen kanssa. Kuvaatte kiinnostavia taiteilijoita ja vierailette heidän työhuoneissaan.

– Siis sama kuvio kuin ennenkin? Quu tarkensi.

– Ei siinä kaikki. Olet tehnyt itsesi korvaamattomaksi. Haluan, että jatkat juontajana ja nyt tehtävä on astetta vaativampi, sillä kyseessä ovat suorat lähetykset. Uusintaottoja ei tehdä eikä virheisiin ole varaa, niissä on sähköinen tunnelma, Tapsa innostui kuvailemaan.

– Entä minä? Meriitta tunsi jääneensä syrjään.

– Olet taitava kokki. Kutsutaan jokaiseen lähetykseen taiteilija, jonka kanssa valmistat hänen lempiruokansa. Quu haastattelee teitä molempia.

– Tarvitaanko studiossa kaksi naista? Osaan itsekin haastatella, Meriitta purnasi.

– Olen saanut lukuisia yhteydenottoja, joissa kysellään, minne Quu on kadonnut. Uskon, että hänen suosionsa kasvaa entisestään kokkikisan esitysten myötä. Sinä Meriitta et ehtinyt olla monessakaan mukana, Tapsa sanoi.

– Minulle sopii, Quu sanoi nopeasti. Miten etenemme?

– Jos Meriitta olet mukana, saatte suunnitteluaikaa niin kauan, kun kokkikisa pyörii. Quu voi aloittaa inserttien kuvaamisen heti, kun sovimme yhdessä esiintyjät. Kaisla jatkaa kuvaussihteerinä ja minä ohjaan.

Meriitta kohautti olkapäitään, mutta Quu huomasi, että hän oli salaa tyytyväinen päästessään taas televisiotyöhön.

***

– Mitä Tapsalla oli asiaa? Reino kysyi, kun Quu tuli autolle.

– Tarjosi syksyksi töitä, mutta pahus, joudun työskentelemään Meriitan kanssa. Tosin hänkään ei ollut kovin innostunut minun seurastani, Quu virnisti. – Epäilen, että Tapsan innostus yhdistää taide ja kokkaus, johtuu siitä, että hän haluaa pitää Meriitan lähellään.

Reino katsoi häntä kysyvästi.

– Et ehkä huomannut kesällä, että Meriitta hakeutui jatkuvasti Tapsan seuraan. He istuivat muutaman kerran yhdessä yömyssyillä, Quu paljasti.

– Minä ajattelin olla syksyn vapaalla ja kirjoittaa kokemuksia kokkauksen ihmeellisestä maailmasta, Reino hymyili.

– Entä työsi?

– Olen entistä vakuuttuneempi, että haluan jatkaa kokkausta. Kehittelen parhaillaan ideoita. Ehkä kirjoitan kirjan, miten sähköinsinööristä tuli loistava jälkiruokakokki, Reino nauroi, mutta hänen ilmeensä oli alakuloinen.

– Meillä oli mukavaa yhdessä Hämeenlinnassa. Pitää etsiä vuokrakämppä Helsingistä, mutta tiedän kokemuksesta, että ne ovat järkyttävän kalliita, Quu huokasi.

– Kelpaisiko poikamiehen kaksio Espoossa? Minulla on tosin vain yksi makuuhuone, hän ehdotti pilke silmäkulmassa.

Quu kietoi kädet hänen kaulaansa.

– Ehkä näin aluksi, hän hymyili.

RETKI KARTANO VILLIVADELMAAN

Quusta tuntui haikealta, kun he saapuivat kartanon pihaan. Hän huomasi, että teltta oli poissa, mutta kasvihuone ja puutarha olivat paikallaan. Taivas oli harmaa ja tuuli enteili sadetta.

– Muistatko, kun ukkonen katkaisi sähköt? Piti tehdä pikainen ohjelman muutos, Quu kysyi.

– Muistan hyvin, olin tosi kömpelö piirtäjä, Reino nauroi.

Kaja ilahtui, kun he ehtivät ravintolaan.

– Odotinkin jo teitä, kun kuulin, että olitte varanneet pöydän. Munakoisopata on valmis ja tänään on tarjolla muutakin hyvää, hän sanoi ja kaatoi molempien laseihin mustaherukanlehdillä maustettua jäävettä.

– Haluamme maistaa ehdottomasti imaamia, Quu nauroi.

– Jäämme yöksi, tuo myös pullollinen talon valkoviiniä, Reino tilasi.

– Tulee heti ja tuon samalla alkusalaatin sekä maalaisleipää, Kaja sanoi ja riensi keittiöön.

– Maistuu melkein yhtä hyvältä kuin sinun tekemäsi, Quu kehui, kun he saivat tulikuumat vuoat eteensä.

Kun Kaja toi laskun, hän kysyi, ehtisikö Quu jutella hetken hänen työvuoronsa jälkeen. – Kahden kesken, tule minun luokseni, asun sivurakennuksessa, sehän on sinulle tuttu, hän lisäsi.

– Totta kai, Quu vastasi hämmästyneenä.

– Löydät minut baarin puolelta, Reino virnisti, kun Quu oli lähdössä.

He olivat vetäytyneet ruokailun jälkeen siestalle sateen ropistessa ikkunaan. Hotellihuoneen nurkassa olevat sateenvarjot tulivat tarpeeseen.

– Miten olet viihtynyt? Quu kysyi, kun hän oli juossut pihan poikki Kajan luo.

– Ihan hyvin, olen saanut työskennellä tarpeen mukaan keittiön ja ravintolan puolella. Tapani opasti alkuun ja työtoverit ovat mukavia, Kaja kertoi.

– Mitä äidillesi kuuluu? Quu muisti kysyä.

– Hän voi jo paremmin, kiitos kalliiden lääkkeiden. Palkintoraha tuli todella tarpeeseen.

– Halusit keskustella, painaako jokin mieltäsi?

Quu pelästyi, kun Kaja puhkesi itkuun.

– Et usko, miten paha olo minulla on ollut kilpailuvoiton jälkeen. Ei se öljyjuttu ollut vahinko, hän nikotteli.

– Kerro kaikki, Quu pyysi järkyttyneenä.

– Halusin niin kovasti voittaa ja saada rahaa äidin hoitoon, että keksimme Aijun kanssa typerän suunnitelman. Ihmettelen vieläkin, ettei kukaan epäillyt mitään. Kaadoin tahallani öljyä Tuulikin työpisteen lattialle enkä varoittanut, että focaccia oli liian kauan uunissa, vaikka huomasin. Olen tuntenut itseni roistoksi sen jälkeen. Pitäisikö minun tunnustaa Jaskalle?

Quu mietti kuumeisesti. Jos totuus paljastuisi, Kajan voitto mitätöitäisiin ja siitä seuraisi skandaali. Hän näki silmissään, miten iltapäivälehdet otsikoisivat tapauksesta.

– Kuule Kaja, pidetään tämä meidän välisenämme. Olisit voittanut joka tapauksessa, sillä annoksesi oli parempi. Tuulikki on toipunut täysin. Olet saanut riittävän rangaistuksen syyllisyyden tunnosta.

Quu halasi Kajaa. Tämä nyyhkytti, mutta rauhoittui pian.

– Tämä on ollut ihan kamalaa. Olen kiitollinen sanoistasi, ne helpottivat. Mene nyt viettämään iltaa Reinon kanssa. Huomasin jo kesällä, että viihdyitte epäilyttävän hyvin yhdessä, hän hymyili.

– Tyttöjen juttuja? Reino kysyi, kun Quu tuli baariin.

– Joo, ei mitään ihmeellistä, Quu kuittasi.

– Mitä hyvää kauniille neidille saa olla?

– Et taida uskoa, mutta olen nyt tuplaviskin tarpeessa.

Reino katsoi häntä tutkivasti.

– Siis ei mitään ihmeellistä teidän tyttöjen kesken?

– Ei todellakaan, tuo myös iso lasillinen jäävettä.

YLLÄTTÄVÄ OHJELMAN MUUTOS

Quun ja Meriitan yhteystyö loppui, ennen kuin se ehti edes kunnolla alkaa. Jaska kutsui Quun puheilleen.

– En tiedä, mitä minun pitäisi ajatella. Riitelimme muutama päivä sitten Meriitan kanssa. Hän kertoi ajatelleensa kulttuurimakasiinia tarkemmin ja ilmoitti, ettei halua työskennellä kanssasi. Joko Quu tai minä, hän vaati. Hän oli selvästi sinulle mustasukkainen. Suivaannuin ja moitin häntä oikulliseksi. Meriitta lähti ovet paukkuen ja ilmoitti, ettei todellakaan jatka.

Quu kuunteli järkyttyneenä, kun Jaska jatkoi.

– Kuvittelin, että hän tulee järkiinsä, mutta sain tänä aamuna puhelinsoiton, että hän on saanut MTV:stä tarjouksen ryhtyä juontajaksi heidän tulevaan kokkikisaansa. Meriitta oli edellisenä päivänä iltapäivälehtien valokuvissa jonkun maikkarin päällikön kanssa. Ruokaohjelmat ovat nyt trendikkäitä. Toivotin tyynesti onnea matkaan, vaikka sisälläni kiehui. Olen nyt pulassa. Olen esitellyt Teema-kanavan johdolle suunnitelman ja he ovat hyväksyneet sen. Mutta mistä löydän uuden kokin tällä aikataululla? Jaska pohti otsa kurtussa.

– Miten Tapsa, hän pärjäsi kesällä hyvin, Quu ehdotti.

– Pahuksen maikkari on kaapannut hänetkin.

Quun vihreisiin silmiin syttyi pilke.

– Minulla voisi olla harkinnan varainen ehdotus.

– Mikä tahansa kelpaa, Jaska voihkaisi.

– Satun tietämään, että Reino on tällä hetkellä vapaalla. Mitä jos kysyisit häneltä?

Jaska katsoi Quuta yllättyneenä.

– Miten ihmeessä en itse keksinyt, olet aarre. Luuletko, että hän suostuu?

– Luulen, Quu vastasi hymyillen.

Tarina jatkuu otsikolla QUUNSÄTEITÄ JA TÄHDENLENTOJA