su 28.1.2024

TAMMIKUUN VÄREJÄ, JOITA EI OLE

En tiedä, miksi tammikuu tuntuu aina käsittämättömän pitkältä. Niin tänäkin vuonna. Kelit ovat olleet kurjat ja minä olen viettänyt lukuisia kotipäiviä. Tänään olin reipas ja kiipesin Myllymäelle äänestämään presidentinvaaleissa. ”Taitaa olla nastat alla”, vaalivirkailija totesi, kun rapistelin kivilattialla. Vastasin, että ne ovat tuiki tarpeelliset jyrkässä mäessä. Polvet olivat pehmeät, kun pääsin takaisin kotiin.

Olen vähentänyt pikku hiljaa menoja, sillä Jussin kuoleman jälkeen olo on voimaton ja tyhjä. Erosin taideverkkokauppa Taikosta ja myös Hämeen Taidearttelista, sillä ne on jo nähty. Puuhailu freskojen parissa on ollut innostavaa, mutta aikansa kutakin. Tunsin silkkaa helpotusta päätöksestä.

ANNA TARKKANA

TÄLLAISESTA KATOSTA VOI VAIN HAAVEILLA

Sain viime viikolla Annalta ihastuttavia kuvia hänen työmaaltaan Annankadulta Helsingistä. Tytär on saanut vaativia tehtäviä koristemaalauksen ja marmoroinnin parissa. Olen oikein ylpeä.

ti 30.1.2024

PIHAPIIRINI OLI HIEKOITETTU

Ilahduin eilen, kun huomasin pihapiirini olevan hiekoitettu. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, sillä kävelymatka Visamäkeen oli järkyttävän liukas. Kun palasin iltapimeällä kotiin, askeleitä oli kertynyt yli 12000.

VISAMÄESSÄKIN OLI HIEKKAA, MUTTA MYÖS JÄÄTÄ JA VETTÄ

Luovan kirjoittamisen työpajan kevätkausi käynnistyi HAMKissa. Meillä on tuttu 12 hengen ryhmä, joka on säilynyt lähes ennallaan jo vuosia. Jatkamme siitä, mihin olemme viimeksi jääneet loistavan opettajamme Taija Tuomisen johdolla.

Kirjoittamisesta, kuntosalista ja grafiikanpajasta en luovu. Yritin skipata paperihuonelaisten ryhmänäyttelyn linja-autoasemalla, sillä pelkäsin joutuvani päivystämään. Nyt tilanne on parempi, päivystäjä on luvassa ja minä siis mukana!