KOKKAUSTEEMA JATKUU

Tarinan taustaa. Tämä on itsenäinen jatko-osa kertomukselle Kokkikisa kaikilla mausteilla. Tarjolla on edelleen kokkausta sekä tuokiokuvia sisarusten Ellinooran, Quun ja Tähden arkielämästä. Ellinoora ja Patrik asuvat Espanjan aurinkorannikolla, Quu jättää Reinon ja ihastuu varakkaaseen Markoon. Reino hakee lohtua Tähden luota, joka vetää kokkikursseja ja perustaa kahvilan Hämeenlinnaan. Mama Maddalena on sisarusten haltijakummi. Hän lupaa edelleen vain hyviä tarotennustuksia.

VILLA MAMA

– Miksi elämä on näin vaikeaa? Tähti vaikeroi.

Hän istui Maman kodikkaassa keittiössä ja hörppi kuumaa inkivääriteetä. Pörrö-kissa nosti kummastuneena pään sohvalta. Mama loi tyttöön myötätuntoisen katseen.

– Kerro, mikä mieltäsi painaa, hän sanoi lempeästi.

– Tuntuu, ettei mikään onnistu. Vedin kirjoittajakurssia, mutta se hiipui olemattomiin osanottajien ja määrärahojen puutteen vuoksi. Sain eilen ilmoituksen Vanajaveden opistosta, että kuvisryhmä, jota olen opettanut, ei käynnisty tänä syksynä. Sielläkin rahat ovat vähissä. Liikuntaan kyllä riittää resursseja, hän huokasi.

– Ei kuulosta hyvältä, Mama sanoi ja kaatoi Tähdelle lisää teetä.

– Olen niin kateellinen sisarilleni. Ellinoora paistattelee Espanjan auringossa Patrikin kanssa ja Quu on häpeämättömän onnellinen kokkikisasta löytämänsä Reinon kanssa. Heillä on tiedossa oma televisioshow, jossa Quu haastattelee tunnettuja taiteilijoita ja Reino kokkaa heidän lempiruokiaan, Tähti kertoi silmät kosteina.

– Tapasinhan minä Reinon kesällä Ellin huvilalla, kun vietimme rapujuhlia, Mama muisteli.

– Juu, hän on hurjan mukava. Minun pitäisi olla iloinen siskon onnesta, mutta kun en ole, Tähti parahti ja jatkoi. – Välillä tuntuu, että hän on saanut kaiken hyvän, eikä minulle ole jäänyt mitään.

– Rauhoitu, Mama sanoi ja kaatoi tilkan tummaa rommia teemukeihin. – Tämä tekee hyvää.

– Anteeksi Mama, en tiedä, miksi tuntuu, että taivas putoaa päälleni, Tähti huokasi ja maistoi terästettyä teetä.

– Asioilla on tapana ratketa tavalla toi toisella. Kerro, mitä oikeasti haluaisit tehdä.

– Kesäkahvilan pyörittäminen oli mukavaa, mutta se ei onnistu enää, kun ilmat ovat viilenneet eikä apujoukkojakaan ole, Tähti mietti.

– Sinullahan on Ellinooran iso talo käytössä. Eikö siellä ole tilava lasiveranta ja sali, jota tuskin käytät. Mitä, jos järjestäisit kokkauskursseja. Kaupungissa on maahanmuuttajia, jotka voisivat olla kiinnostuneita suomalaisesta ruokakulttuurista, Mama ehdotti spontaanisti.

Tähden silmiin nousi toivonkipinä.

– Onnistuisikohan se? hän mietti.

– Miksi ei? Sinulla on kaikki tarvittava. Iso keittiö, runsaasti astioita ja kokemusta kesäkahvilasta. Ryhmät voisivat olla pieniä ja osanottajat maksaisivat sen verran, että saat hankittua raaka-aineet ja varmasti vähän jää itsellesikin.

– En todellakaan tarvitse paljon, sillä Elli maksaa talon ylläpidon, sähköt, vakuutukset ja vesilaskun. Hänen mielestään on hyvä, että talo on asuttu, Tähti kertoi. – Tiedätkö, voisin järjestää myös pienimuotoisia maalauskursseja. Minulla on alakerrassa tilava ateljee, jonne mahtuisi muutama maalari, Tähti suunnitteli.

– Näetkö, elämä on täynnä mahdollisuuksia, Mama hymyili. – Haluatko, että katson korteista, mitä ne lupaavat sinulle?

– Ennustit kesällä minulle rauhaa ja sitä olen toden totta saanut, Tähti puuskahti.

– On aika päivittää kohtalosi, Mama myhäili ja sekoitti tarotpakan.

Tähti katsoi kauhistuneena nostamansa kortin kuvaa. Tummanpuhuva luurankomies viikate kädessä näytti uhkaavalta.

– Tyttöseni, Kuolema on valttikortti. Sen sanoma on, että jokin asia on tullut tiensä päähän ja nyt on oikea hetki aloittaa jotain uutta.

– Niinhän me puhuimme, Tähti henkäisi helpottuneena.

– Usko itseesi ja kuuntele sydämen ääntä, Mama hymyili ja saattoi Tähden ovelle.

ELLINOORAN KAUPUNKITALO – ENSIMMÄINEN KOKKAUSPÄIVÄ

Tähti pani toimeksi. Hän laittoi näyttävän ilmoituksen paikallislehteen ja hehkutti somessa ruokakurssia. ”Tervetuloa tutustumaan suomalaisen keittiön salaisuuksiin viehättävässä puutalossa. Kokkaamme viikonlopun aikana kasvisruokaa syksyn parhaista vihanneksista ja juureksista.”

Tähti oli hieman pettynyt, kun hän sai vain kolme vastausta, mutta arveli, että puskaradio toimisi ja jatkoissa kiinnostus lisääntyisi.

Lauantaina, ensimmäisenä kokkauspäivänä, puuskainen tuuli puhalsi Vanajaveden suunnalta. Taivas oli pilvessä sadetta enteillen. Tähti oli tyytyväinen, ettei ollut suunnitellut grillausta pihalla.

– Tervetuloa, hän toivotti kolmelle nuorelle neitoselle, jotka saapuivat sovittuna aikana. – Tulkaa peremmälle, tässä on esiliinat. Käykää pesemässä kädet, niin aloitamme. Keitin pannullisen vihreää teetä, hän hymyili.

Yksi tytöistä oli Somaliasta, kaksi Thaimaasta.

– Malee, onpa mukava tavata taas. Olit kirjoituskurssillani, Tähti tunnisti.

– Sen vuoksi uskalsinkin tulla. Tässä on sisareni Hani.

Siro neitonen kohotti kätensä thaitervehdykseen ja kumarsi.

– Entä sinä? Tähti kysyi tummahipiäiseltä tytöltä, jonka hiukset olivat tiukoilla leteillä.

– Olen Maryam, mutta voit kutsua Merriksi, tyttö hymyili.

– Hienoa, vieläkö olet ravintola Orientissa töissä? Tähti kysyi Maleelta.

– Kyllä, me ollaan molemmat pikkusiskon kanssa. Halutaan oppia tekemään suomiruokaa, Malee kertoi.

– Hienoa, kävin torilla ja toin tuoreaineksia. Kokkaamme yhdessä kermaista sienikeittoa, kaalilaatikkoa ohrahelmien kanssa ja vatkattua puolukkapuuroa. Jokainen teistä vastaa yhdestä ruokalajista, Tähti selitti.

– Mitä nämä ovat, tunnen vain herkkusienet? Hani kysyi.

– Suppilovahveroita, niissä on vahva metsän maku. Ne ovat suosikkejani, Tähti kertoi. – Voit aloittaa pilkkomalla ne vähän pienemmiksi. Sen jälkeen kuullotat kuivalla pannulla niin, että neste haihtuu. Malee ja Merri, te voitte esikäsitellä yhdessä kaalilaatikon ainekset. Pilkkokaa keräkaali suikaleiksi, samoin punasipuli ja pari porkkanaa. Minä huuhdon ohrahelmet ja laitan kiehumaan, Tähti sanoi.

– Eikö kaalilaatikkoon tule jauhelihaa? Malee kysyi.

– Yleensä kyllä, mutta ajattelin, että kokkaamme tänään vain kasviksista. Käytämme tässäkin suppilovahveroita, ne antavat hyvän säväyksen mietoon kaaliin.

Kaikki olivat tuota pikaa työn touhussa. Tähti näppäili kännykkäkuvia kysyttyään ensin kaikilta luvan. Hän suunnitteli kirjoittavansa blogia siinä toivossa, että saisi seuraaville kursseille lisää osanottajia.

Keittiöön tulvi herkullista tuoksua, kun kaalilaatikko oli saatu uuniin. Tähti oli sivellyt sen pintaan siirappia, jota tytöt olivat maistelleet ihastuneina. Ruokosokerilla makeutettu puolukkamehu oli siivilöity ja Merri vatkasi sitä keskittyneenä mannaryynien lisäämisen jälkeen.

– Tämä vaaleni silmissä, hän hämmästeli, kun puuro vaahtoutui.

– Se on syksyn herkkua maidon kanssa, Tähti kehui.

Hän oli kattanut lasiverannalle Ellinooran oliivikuvioiset astiat.

– Kauhea nälkä, Hani ilmoitti, kun he istuutuivat pöytään.

Suppilovahverokeitto sai hymyn kaikkien kasvoille.

– Mielettömän hyvää, Malee kehui.

– Odottakaa, kun saatte kaalilaatikkoa, Tähti sanoi ja otti toisen kauhallisen keittoa.

Tytöt vierastivat hetken ohran makua, mutta maistelivat kohteliaasti.

– Voiko tähän käyttää riisiä? Malee kysyi varovasti.

– Totta kai, ohran kera se on vain ruokaisampaa, Tähti sanoi.

– Sokeroitu puolukkahillo sopii hyvin kaalin kanssa, Merri huomasi.

Kaikki ihastuivat ilmavaan puolukkapuuroon.

– Huomasitteko, käytimme samoja raaka-aineita näissä annoksissa. Suppilovahverot, kaali ja puolukat ovat syksyn ruokaa parhaimmillaan, Tähti kiteytti.

– Kiitos, kaikki oli hyvää, Malee kehui, kun tytöt olivat vieneet astiat keittiöön ja käynnistäneet tiskikoneen.

– Mitä hyvää kokkaamme huomenna? Hani kysyi uteliaana.

– Se on salaisuus, lupaan, että ainakin jotain makeaa, Tähti hymyili.

– Oli kiva päivä, Merri kuittasi ja levitti sateenvarjon. Pihanurmi kiilteli märkänä.

– Lainaan sadeviitat, ottakaa huomenna saappaat mukaan, jos sataa, Tähti kehotti.

Thaitytöt tirskuivat pukeutuessaan läpinäkyviin muoviasuihin.

Tähti vetäytyi tyytyväisenä tietokoneen ääreen. Annokset näyttivät lähikuvissa herkullisilta. Hän päivitti reseptit ja julkaisi koosteen Facebookissa. Peukunkuvien määrä sai hymyn huulille.

ELLINOORAN KAUPUNKITALO – TOINEN KOKKAUSPÄIVÄ

Sade laantui yön aikana ja aamu oli kirpeän kuulas. Tähti tuli portaille vastaan, kun kokkikurssilaiset saapuivat.

– Hyvää huomenta. Aloitamme puutarhasta, hän sanoi ja antoi kaikille korin. – Minulla on laatikkoviljelmiä. Tehdään kierros ja poimitaan satoa, hän jatkoi.

Tytöt kyselivät innokkaina, mitä kasvimaalla kasvoi.

– Kesä on ollut suotuisa. Täältä löytyy vähän turhan isoiksi ehtineitä kesäkurpitsoja, rehevää lehtikaalia ja punajuuria sekä yrttejä. Tunnistatteko nämä? Tähti kysyi.

– Lehtipersiljaa, timjamia ja rosmariinia, Malee luetteli sujuvasti.

– Mikä nämä violetit kukat ja kauniin punainen kasvi ovat? Merri hämmästeli.

– Oreganoa ja viinisuolaheinää, se sopii salaatteihin, Tähti kertoi. – Entä nämä? hän kysyi vetäessään maasta muhkuraisia juureksia.

Tytöt pudistelivat päitään.

– Maa-artisokkia, niissä oli upeat keltaiset kukat, Tähti kertoi poimiessaan mukuloita koriinsa. – Teemme näistä alkukeiton perunoiden ja purjon kanssa, hän selitti.

Kun tyttöjen korit olivat täynnä, Tähti osoitti pihan perällä kasvavaa puuta.

– Kerätään vielä omenoita, niin saamme kelpo jälkiruuan, hän sanoi.

– Nämä ovat herkullisia, mikä lajike? Hani kysyi puraistessaan punaposkista omenaa.

– Punakaneleita, juuri sopivan kypsiä, siemenet ovat tummat, Tähti kertoi.

Keittiössä oli hyörinää, kun tytöt huuhtelivat kasvikset.

– Miten maa-artisokat puhdistetaan, multaa on joka kolossa? Merri kysyi yrittäessään harjata niitä.

– Ehdotan, että pilkot ne pienemmiksi ja kuorit varovasti, Tähti opasti. – Toinen vaihtoehto on keittää kuorineen ja käsitellä vasta sen jälkeen.

– Mitä kokkaamme muista? Malee kysyi, kun kasvikset oli puhdistettu.

– Aloita kuorimalla punajuuret. Niitä kannattaa kypsentää hetki. Ajattelin ensin uunijuureksia, mutta kaikki ainekset ovat niin tuoreita ja värikkäitä, että teemme niistä näyttävän vokkipadan.

– Tuttua puuhaa, löytyykö chiliä? Malee kysyi.

– Olen yrittänyt kasvattaa huonolla menestyksellä pihalla, mutta pitäisi olla kasvihuone. Saat tyytyä srirachaan, Tähti pahoitteli.

– Jos olisin arvannut, olisin tuonut ravintolasta tuoreita, Malee valitti.

– Entä jälkiruoka? Hani puuttui puheeseen.

– Miltä kuulostaa omenapiirakka ja kotitekoinen jäätelö? Tähti kysyi ja otti jäätelökoneen esille.

– Minä, minä, Hani nosti käden pystyyn.

– Selvä, aloita tekemällä pohja. Sillä on hieno nimi creme anglaise. Tarvitset kermaa, kananmunia, sokeria ja vaniljatangon, Tähti ohjeisti.

Kun jäätelökone pyöri, Hani kuori omenat ja viipaloi ne ohuiksi paloiksi. Tähti opasti tekemään yksinkertaisen murotaikinan ja latomaan omenat sen päälle runsaan sokerin ja kanelin kanssa.

– Tytöt, nyt kun keitto porisee, vokkikasvikset ovat marinadissa soijakastikkeen, puristetun sitruunamehun, chilin, valkosipulin ja inkiväärin kanssa, omenapiirakka on uunissa ja jäätelö on tekeytymässä, pidetään pieni virkistystauko. Olen kiehauttanut mustaherukan lehtiä ja sekoittanut ne jääveteen. Maistakaa, yllätytte, miten maukasta tämä on, Tähti hehkutti ja kaatoi virkistävät maljat.

– Ei ymmärrä, että aika on kulunut näin nopeasti, Malee sanoi katsoessaan kelloa.

– Kyllä vain, saamme herkutella myöhäisellä lounaalla, Tähti hymyili. – Kuka haluaa kattaa pöydän?

Hani oli heti valmis. Hän puikahti pihalle ja keräsi tuoreita yrttejä ja heleän oranssikeltaisia kehäkukkia koristeeksi.

– Voi miten kaunista, Tähti ihastui katsoessaan värikkäällä liinalla peitettyä pöytää ja vihreitä koristeita. Kun tytöt kantoivat tarjottavat pöytään, hän näppäili ahkerasti kuvia.

– Keitossa on hieno aromi, Merri kiitteli.

Muut olivat samaa mieltä. Värikäs vokkipata sai raikuvat kädentaputukset. Punajuuri, kesäkurpitsa, makeat porkkanat ja lehtikaali sopivat hienosti yhteen, Malee kehui.

– Mielettömän hyvää, Hani sanoi maistaessaan lämmintä omenapiirakkaa ja vaniljanmakuista kermajäätelöä.

– Parasta kaikesta, teitte kaiken tämän itse, Tähti hymyili.

– En jaksa enää palaakaan, Merri valitti otettuaan toisen annoksen piirakkaa ja jäätelöä.

– Minulla on keittiössä muovirasioita, saatte loput mukaan, Tähti lupasi.

Hän oli tyytyväinen, sillä viikonloppu oli ollut menestys.

”Kiitos Mama, ehdotuksesi oli mainio”, hän tekstasi illan päätteeksi.

QUUN VIESTI TÄHDELLE

Hei Tähti, sinusta on tullut varteenotettava kokki. Ihastelin ruokakuvia facessa, olet selvästi oikealla alalla. Hauska, kun me sisarukset olemme löytäneet ruokataivaan. Tai Elli taitaa kyllä viihtyä paremmin pikkuprinsessojen seurassa aurinkoisen tavernan pihamaalla Espanjassa. Minä suunnittelen parhaillaan Reinon kanssa kulttuurimakasiinia, jossa yhdistetään tuottaja Jaskan idean mukaan taidetta ja kokkausta. Reino on täpinässä. Hänellä riittää jatkuvasti hulluja ideoita. Jaska joutuu toppuuttelemaan ja pitää meidät ruodussa, sillä budjetti on tiukka.

Olen saanut runsaasti kiitosta kesällä nauhoitetun kokkikisan myötä. Se on loppusuoralla ja kulttuurimakasiini käynnistyy heti perään. Olen kiertänyt Villen kanssa tapaamassa paikallisia taiteilijoita heidän työhuoneillaan. Kutsumme yhden kerrallaan studioon, jossa Reino kokkaa tämän lempiruokaa ja minä teen älykkäitä kysymyksiä.

Vakavasti puhuen, olen kyllä innoissani, mutta muutto Reinon kaksioon Espooseen taisi olla virheliike. Ahdistun, kun tilaa on vähän, eikä minulla ole omaa rauhaa. En ole tottunut asumaan kenenkään kanssa, vaikka hän olisi kuinka mukava. Reino on lutunen, laittaa kotonakin herkkuruokia ja pitää minua hyvänä.

En ymmärrä, miksi valitan. Ehkä siksi, että haluaisin vapaa-aikoina tavata ystäviä ja käydä ulkona. Reino viihtyy paremmin television äärellä. Pahinta on, että hänen siskonsa Riinan pikkupojat ovat luonamme turhan usein. Reino haluaa, että Riina pääsee joskus vapaalle, sillä hän yksinhuoltaja. Entä minä? Saan päänsärkyä poikien pelikoneiden metelistä ja karkkipussien rapinasta. Anteeksi, että purnaan, mutta uutuudenviehätys on ohi enkä tiedä, miten selviän tästä sotkusta. Terveisin Quu, ei koskaan tyytyväinen.

TÄHDEN VIESTI QUULLE

Voi Quu, olet aikamoinen tuuliviiri. Ensin huikean onnellinen, sitten tyytymätön. Olet ollut samanlainen lapsesta asti. Sinulla menee hyvin tai huonosti, välimuotoja ei ole. Minä taas olen liiankin tasainen. Tule viettämään viikonloppu kanssani, niin rupatellaan kunnolla ja saat vähän välimatkaa. Lupaan kokata jotain hyvää, Tähti.

ELLINOORAN KAUPUNKITALO

Quu tuli jo seuraavana viikonloppuna.

– Tunnen itseni petturiksi, kun ilmoitin Reinolle, että minulla on menoa. Karhunpojat tulivat meille, enkä jaksanut katsellut heidän riehumistaan. Reino oli luvannut viedä pojat Duudson Parkiin, enkä kestänyt ajatusta pomppulinnoista ja kiipeilyseinistä. Olin mukana kerran ja se riitti, Quu valitti tullessaan sisälle kukkakimpun ja kahden viinipullon kanssa.

– Asetu taloksi, Tähti kehotti ja ripusti Quun takin naulakkoon.

– Toin punaista ja valkoista viiniä, kun en tiennyt, mitä hyvää kokkaat, hän hymyili.

– Minulla on blinitaikina kohoamassa. Tiedän, että pidät niistä.

– Olet ihana, onko mätiä ja sienisalaattiakin? Quu kysyi toiveikkaana.

– Totta kai, sen lisäksi kylmäsavulohta, maustekurkkuja ja hunajaa sekä snapsit.

Quu veti jalat alleen takan ääressä, kun herkut oli nautittu ja Tähti tarjoili kahvia ja calvadosia.

– Sinusta on tullut mainio kokki. Reino rakastaisi tällaista illallista, mutta pahuksen karhunpojat pilaavat kaiken, Quu huokasi.

– Olisin iloinen pikkulapsista, mutta isää ei ole näkyvissä, Tähti huokasi.

– Lupasin palata huomenna jo päivällä. Taidan vetäytyä, Quu haukotteli tyhjennettyään lasinsa.

– Nuku pitkään, tarjoan aamulla brunssin, Tähti lupasi.

Hänestä tuntui epäreilulta, että sisarella oli taas kaikkea, mitä Tähti olisi halunnut elämältä, mutta sisko ei osannut arvostaa sitä.

REINON VIESTI TÄHDELLE

Hei, saanko tulla käymään? Olen huolissani sisarestasi Quusta. Välimme ovat kiristyneet, enkä ymmärrä mistään mitään. Arvelen, että voisit auttaa. Quu on jatkuvasti äreä ja haluaa pitää välimatkaa. Alussa meillä meni tosi hyvin, mutta nyt olen ymmälläni. Yritän pitää häntä hyvänä, mutta se vain pahentaa tilannetta.

Saanko ottaa siskonpojat mukaan? Heillä on kissakuume ja googlasimme, että Hämeenlinnassa on kissakoti Kattila. Siskoni Riina näyttää vihreää valoa, että perheeseen sopisi yksi ihmisiin tottunut katti. Riina ei pääse mukaan, sillä hänellä on joku opintoihin liittyvä tapaaminen. Quu ilmoitti menevänsä dokumenttitoimituksen seminaariin, joten olemme poikien kanssa vapaalla. Jos sopii, jäisimme yöksi. Minulla on lämpimiä muistoja yläkerran kodikkaista makuuhuoneista, kun vietin siellä öitä kesäkahvilaa pyörittäessämme. Terveisin Reino ja karhunpojat Taavi ja Leevi.

ELLINOORAN KAUPUNKITALO JA KISSAKOTI

Tähti hyräili keittiössä. Hän arveli pikkupoikien pitävän spagetista ja jauhelihasta. Hän maustoi kastikkeen paseeratulla tomaatilla ja kuohukermalla sekä aromisuolalla. Ei sipulia, ei persiljaa, hän päätti.

Kun Reinon auto kaarsi pihaan, hän sipaisi hiuksia ja riisui esiliinan. Pojat ujostelivat hetken, mutta kirmasivat pian pihalla potkimassa palloa.

– Täällä on yhtä kodikasta kuin kesälläkin, vaikka piha ei ole vihreä, Reino tuumi katselleessaan ympärille.

– Syksy on jo pitkällä. Olen joutunut haravoimaan lehtiä harva se päivä. Voit sytyttää takkatulen, niin saamme mukavaa lämpöä, hain aamulla puita, Tähti ehdotti.

– Tuoksuu hyvälle, mitä kokkaat? Reino kysyi kurkistaessaan keittiöön.

– Arvelin, että pojat pitävät spagetista.

– Kyllä se minullekin maistuu, Reino hymyili. – Syödään ensin ja lähdetään sitten katsomaan kissoja. Tulethan mukaan?

– Totta kai, kissakoti on Kantolanniemessä, voin opastaa.

Taavi ja Leevi söivät molemmat kaksi lautasellista spagettia runsaan ketsupin kanssa. Tähti antoi heille jäätelöpuikot jälkiruoaksi. Pojat keskittyivät pelikoneisiin, kun Tähti ja Reino istuutuivat juomaan kahvikupilliset takan ääreen.

– Olen aina haaveillut tällaisesta vanhasta puutalosta, Reino tunnusti.

– Onhan tässä puolensa, niin kuin ruohonleikkuu kesäisin ja lumityöt talvella, Tähti hymähti.

– Kaipaan välillä muutakin puuhaa kuin kokkausta, mutta kerrostalokaksiossa ei voi hakata halkoja.

– Jos mielesi tekee, liiterissä on puita ja kirves. Olen miettinyt klapikoneen hankkimista, Tähti kertoi.

– Lupaan pilkkoa sinulle takkapuut aina täällä käydessäni, Reino virnisti.

– Saat kertoa huolesi illalla, kun pojat nukkuvat, Tähti sanoi, kun he valmistautuivat lähtemään.

***

Kissakoti sijaitsi punatiilisessä vanhassa tehdasrakennuksessa.

– Vetäkää ovi kunnolla kiinni, etteivät kissat pääse karkuun, tomera nainen komensi, kun he ehtivät perille.

Eteisessä haisi pissa. Siellä oli kissanhiekkalaatikoita rivissä. Tähti hätkähti, kun hän huomasi, että parrujen päällä katonrajassa kiilui silmiä.

– Paljonko täällä on kissoja? Reino kysyi.

– Onhan noita, ihmiset ottavat lemmikkejä kesäisin ja hylkäävät ne sitten, nainen kertoi ja ohjasi heidät peremmälle.

Taavi ja Leevi juoksivat edelle ja yrittivät silittää nojatuolissa loikoilevaa ruskeaa kissaa.

– Pojat, olkaa varovaisia, osa niistä on arvaamattomia, Iidaksi esittäytynyt nainen sanoi.

– Haluaisimme kissan, joka on tottunut ihmisiin, Reino selitti ja tähyili ympärilleen.

– Meille tuli viime viikolla nuoriherra Alfred, joka on kovasti hellyyden kipeä. Tulkaa tervehtimään, Iida kertoi ja avasi perähuoneen oven.

Harmaavalkoien tiikeriraitainen kissa torkkui huovan päällä mutta säntäsi pystyyn, kun ovi avautui. Se tuli kiehnäämään poikien jalkoihin.

– Se on ihana, Taavi hihkui, kun kissa antoi silittää pehmeää turkkia.

– Eno, me halutaan tämä, Leevi kinusi.

– Kissa on noin parivuotias. Se on rokotettu ja sirutettu, mutta eläinlääkärin pitää tutkia se vielä. Jos olette kiinnostuneet, otan yhteystiedot ylös, Iida selitti.

– Joo, me tullaan hakemaan se, pojat huusivat yhteen ääneen.

– Katsotaan, Reino hymyili ja otti kännykän esille. – Lähetetään äidille valokuvia, hän lupasi.

Tähti oli liikuttunut katsellessaan, miten hellästi pojat silittelivät kissaa.

– No niin, odotamme puhelinsoittoa, Reino sanoi, kun pojat malttoivat lähteä heipatettuaan Alfredille.

Tähti veti henkeä, kun he pääsivät ulos. Hän ihmetteli, miten henkilökunta kesti tunkkaista ilmaa. Paluumatkalla pojat eivät muusta puhuneetkaan kuin kissasta.

– Saadaanko me antaa sille uusi nimi, Alfled on ihan tyhmä? Leevi kysyi.

– Sopikaa äidin kanssa, mitä ehdotatte? Reino kysyi.

– Tiikeli tai Pippuli voisi olla hyvä, Taavi mietti.

– Pipa-Pippuli, Leevi keksi.

Ilta oli hämärtynyt, kun he palasivat Tähden luo. Reino katosi liiteriin ja pojat majoittuivat television ääreen katsomaan Ryhmä Hauta. Tähti sekoitti lettutaikinan ja haki kellarista purkillisen kesällä keittämäänsä mansikkahilloa.

– Pääset lempipuuhaasi, Tähti hymyili ja kietoi esiliinan Reinon vyötäisille tämän palattua puusylyksen kanssa.

– Haa, näenkö lettutaikinan, sopii mainiosti, Reino ilahtui.

Letut maistuivat pikkupojille turhankin hyvin ja pino aleni huolestuttavan nopeasti.

– Äiti ei ikinä antaisi meidän laittaa lettujen päälle hilloa JA sokeria, Leevi sanoi suupielet makeina.

– Tänään onkin erikoisherkkupäivä, Tähti nauroi.

– Kuulkaa veijarit, nyt hammaspesulle ja yöpuvut päälle. Tulen lukemaan iltasadun, Reino komensi iltauutisten jälkeen.

Tähti katseli, miten luontevasti Reino tuli toimeen poikien kanssa. Nämä mukisivat hetken, mutta suostuivat sitten lähtemään yläkertaan. Tähti istahti sohvalle ja kietoi torkkuhuovan ympärilleen. Reino tuli puolen tunnin kuluttua alas.

– Maistuuhan lasillinen viiniä yömyssyksi, ostin pullollisen punaista, hän ehdotti.

– Totta kai, on ollut ihana päivä, Tähti hymyili.

– Täällä on mukavan rauhallista. Meillä kotona on nykyään outo tunnelma. Quu on välillä innoissaan, mutta seuraavana päivänä hän puhuu tuskin mitään. En ymmärrä hänen mielialojensa vaihtelua. Joskus tuntuu, että hän vihaa minua, Reino kertoi hämmentyneenä.

– Quu on aina ollut äärimmäisyysihminen. Hänellä menee hyvin tai huonosti. Olet ilmeisesti tutustunut molempiin, Tähti kertoi. – Miten televisiotyö sujuu? Tehän olette yhdessä töissä ja kotona?

– Se tässä onkin ongelma. Kumpikaan ei pääse pakoon. Quu viettää paljon aikaa kuvaajan ja leikkaajan kanssa. Hän on ollut ahkera. Innokkaita studiovieraita on tulossa jonoksi asti ja inserttejä on koossa ties kuinka moneen lähetykseen. Minä olen suunnitellut taiteilijoiden kanssa, mitä kokkaamme studiossa. Suurin ongelma on, että aika on rajallinen. Olen ratkaissut sen niin, että kerron, mitä on tulossa, esittelen ainekset ja valmistan annoksen etukäteen, joten pitkät kypsennysajat eivät haittaa.

– Kuulostaa järkevältä. Koska lähetykset alkavat?

– Parin viikon kuluttua. Viime kesän kokkikisa on siinä vaiheessa, että minä putoan, Reino kertoi.

– Älä paljasta etukäteen, seuraan sitä tiiviisti, Tähti kertoi. – Toivon, että sinulla menee jatkossa paremmin Quun kanssa.

– Oli ehkä virhe muuttaa niin nopeasti yhteen lyhyen tuttavuuden jälkeen, Reino mietti ja kaatoi toiset lasilliset viiniä.

– Toivon teille kaikkea hyvää, Tähti kuittasi.

Hän ei halunnut myöntää edes itselleen, että miehen läheisyys tuntui kiihottavalta.

Aamulla puuro maistui pikkupojille.

– Parempaa, kuin enon tekemä, he kehuivat.

– Ehkä mansikkahillolla oli osuutta asiaan, Reino hymyili. – Lupasin palauttaa pojat jo päivällä, saammehan tulla toistekin?

– Totta kai, mennään porukalla hakemaan kissaa. Teidän pitää hankkia sille kantokori, Tähti sanoi.

– Sinä olet paljon kivampi kuin Quu-täti. Se huutaa aina meille, pankaa pelikoneiden äänet hiljaisemmalle, Leevi sanoi ja halasi Tähteä.

– Joo ja sinä teet parempaa ruokaa, Taavi säesti.

– Voi pojat, oli mukava, kun viihdyitte. Kyllä tänne ääntä mahtuu. Tiedättekö, juttelen välillä kukille, kun täällä on liian hiljaista.

– Hassu, pojat kikattivat.

– Kiitos Tähti, me tulemme ennemmin tai myöhemmin, Reino virnisti ja käynnisti auton. – Pojat, turvavyöt kiinni, äiti odottaa.

DOKUMENTTISEMINAARI

Quu tunsi pitkästä aikaa itsensä halutuksi, kun Dokumenttitoimituksen nuoret miehet tarjoilivat hänelle kilvan juomia. Hän oli istunut tuntikausia katseluteatterissa ja oli nyt kaikesta näkemästään pyörryksissä.

– Mitä pidit seikkailuistani Borneon viidakossa? komea Riku istuutui hänen viereensä baarijakkaralle viskilasi kädessä.

– Olin tarinasi lumoissa. Miten ihmeessä pääsit lähelle orankeja ja nenäapinoita?

– Minulla oli pätevä paikallisopas. Vaanin yökausia kameran kanssa arkoja otuksia. Aamuvalossa sain parhaat kuvat. Olen ajatellut anoa kouluttautumisrahastolta apurahaa. Haaveilen seuraavaksi Balista.

– Sinä onnellinen. Minun haaveeni eivät ole kantaneet espoolaista kartanoa ja studio kolmosta pidemmälle. Tai kävinhän minä kuvausmatkalla Teneriffalla ja Espanjan aurinkorannikolla, mutta siitä on iäisyys.

– Lähde mukaan. Kuvaamme kahdella kameralla. Sinä teet juonnot ja minä hoidan yhteydet. Tutulla hotellinpitäjällä on Balilla bisnestä. Hän on luvannut majoittaa minut siitä ilosta, että mainostan hänen paratiisiaan.

Quuta huimasi. Balille, tropiikkiin, pois Suomen talvesta.

– Sait minut kiinnostumaan, mutta miten se olisi mahdollista? Ei minulla ole rahaa.

– Tehdään anomus yhdessä. Sinä olet lumoavan kaunis ja tunnettu juontaja, minulla on kokemusta. Vietetään keskellä talvea kuukausi huippuaikaa, surffataan, tutustutaan paikalliseen kulttuuriin ja syödään hyvin.

Riku kilisti lasia Quun kanssa. Tämä ei tiennyt, mitä ajattelisi. Seikkailu tuntui uskomattomalta mahdollisuudelta.

Hän näki seuraavana yönä unta huojuvista palmuista ja valtameren aalloista. Ne kantoivat ja vesi oli uskomattoman kirkasta ja lämmintä.

KULTTUURIMAKASIIN SUORAT LÄHETYKSET ALKAVAT

– Kaikki valmiina, Quu aloittaa merkistä, katso kamera ykköseen. Kaisla laskee viimeiset kymmenen sekuntia, Jaskan ääni kantautui korvakuulokkeista.

– Tervetuloa hyvät katsojat kulttuurimakasiinin suoraan lähetykseen. Kokkikisa kaikilla mausteilla on jo historiaa, mutta lupaan, ettei kokkaus tähän lopu. Studion keittiössä on kisan kolmanneksi tullut Reino, joka on loistava jälkiruokakokki, Quu aloitti.

Kameran kuva siirtyi työtason takana hymyilevään Reinoon. Tällä oli valkoinen kokintakki yllään.

– Tervetuloa minunkin puolestani. Kokkaan studiovieraiden lempiruokia, hän kertoi.

– Meillä on tänään vieraana taiteilija Helmi, joka on ihastuttanut mosaiikkitöillään. Vierailemme aluksi hänen työhuoneellaan, Quu jatkoi.

Kuva siirtyi kalliolaiseen ateljeehen, jossa Helmi työsti koristeellista seinälaattaa.

– Kerrohan, mistä saat innoituksen, Quu kysyi, kun taiteilija saapui liehuvahelmaisessa mekossa studioon.

– Unista, siksi töissäni on sadunhohtoinen tunnelma, tämä kertoi.

– Entä lempiruokasi, näetkö senkin unissasi? Reino kysyi, vaikka tiesi tietenkin vastauksen.

– Ehei, raskas työ vaatii raskaat eväät. Pidän tukevista pihveistä ja lohkoperunoista, hento neitonen paljasti.

– Hienoa, eiköhän laiteta toimeksi, Reino sanoi ja laittoi kuumalle parilalle marinoimansa häränpihvin.

– Tämä valmistuu muutamassa minuutissa. Paistan rapean pinnan ja viimeisten uunissa, jossa perunat ovat jo kypsymässä. Herkuttelemme tuota pikaa.

– Kulttuurimakasiinin nettisivuilta löydätte joka jakson reseptit, Quu kertoi, kun Heli ja Reino istuutuivat punavalkoruutuisen pöydän ääreen maistelemaan.

Reino oli pyöräyttänyt pihvin päälle kullankeltaisen valkosipulilla maustetun voinapin.

– Täällä on uskomattoman herkullinen tuoksu, Quu hehkutti loppusanoiksi.

– Sehän meni hyvin, Jaska kehui, kun lopputekstit oli himmennetty.

– Konsepti näyttää toimivan, Quu iloitsi.

Hän oli hämmästynyt, miten nopeasti puolituntinen oli kulunut.

– Reino, jäikö pihviä minullekin? Jaska kysyi.

– Kyllä vain, tule maistamaan, tein ennen lähetystä varmuuden vuoksi koeannoksen, Reino hymyili.

ELLINOORAN KAUPUNKITALO – KOKKIKURSSI JATKUU

Merri ja kaksi hänen ystäväänsä olivat ilmoittautuneet marraskuun kokkikurssille. Tähti ilahtui, kun Milla ja Pete, tutut kirjoituskurssilta, halusivat tulla mukaan.

Meitä on viisi, se on parannus edelliseen, eikä keittiöön enempää mahdukaan kerralla, Tähti tuumi ilahtuneena. Hän esitteli tilat ja pyysi kurssilaisia kertomaan, mitä he halusivat kokata.

Somalineitoset toivoivat oppivansa lisää suomalaisesta ruuasta.

– Me haluaisimme kokeilla jotain eksoottista. Mitä Afrikassa syödään? Milla kysyi.

– Meillä paljon juureksia, jamssia ja bataattia, Jennifer ja Larissa kertoivat.

– Hyvä, ehdotan bataattiranskalaisia ja valkosipulilla maustettua majoneesia sekä pitkään haudutettua lihapataa. Sen lisäksi kaalisalaattia ja punaherukkahilloa, Tähti kertoi tyytyväisenä, että oli osannut varata sopivia aineksia.

– Eikö jälkiruokaa? Pete kysyi.

– Totta kai, onko sinulla jotain mielessä?

– Rakastan suklaamoussea, sopisiko se?

– Hyvä, sinä saat keskittyä makeaan. Sen kanssa sopii kirpeä appelsiinikastike, Tähti lupasi.

Somalitytöt kuorivat näppärästi bataatit ja lohkoivat ne. Tähti oli hankkinut rasvakeittimen, joten niiden kypsennys onnistuisi helposti.

– Tulkaa katsomaan, olen saanut mökkinaapureilta komean hirvipaistin. Aloittakaa paloittelemalla liha, niin saamme padan pian uuniin. Ruskistamme palat pekonin kanssa pannulla, lisäämme hyvää lihalientä, salottisipuleita, laakerinlehtiä ja yrttimausteita. Pata saa hautua uunissa ainakin kaksi tuntia.

– Kuolemme nälkään ennen sitä, Milla voihki ja taputti vatsaansa.

– Saat ruveta raastamaan kaalia, voidaan aloittaa salaatilla, Tähti rauhoitteli.

Kun pata oli uunissa ja kaalisalaatti vetäytymässä jääkaapissa, Tähti taputti käsiä. – Olette olleet ahkeria, vetäkää hetki henkeä. Keitin teetä, tulkaa istumaan keittiön pöydän ääreen. Pete, laita suklaamousse kylmään, se näyttää hyvältä.

Kaikki odottivat innokkaina, että pääsisivät maistelemaan. Somalitytöt kypsensivät bataattiranskalaiset tottuneesti. Tähti maistoi arvostelevasti lihapataa ja lisäsi varovasti suolaa.

– Herkullista, liha on mureaa, hän totesi.

Milla ja Pete olivat kattaneet yhteistuumin salin pitkän pöydän.

– Harmi, kun lasiverannalla on jo viileää. Se olisi kodikkaampi, mutta ei ole mukava palella, Tähti mietti.

– Ihana huone, katto on korkealla ja kristallikruunu upea, Merri ihasteli.

– Sisarellani Ellinooralla on hyvä maku, talo on hänen, mutta olen vallannut sen, Tähti hymyili kantaessaan lihapadan pöytään.

Bataattiranskalaiset olivat rapeita ja maku sopi hyvin yhteen muiden ainesten kanssa. Kaalisalaatti sai suosiota, samoin kirpeä viinimarjahillo.

– Odottakaa, kun saatte suut makeiksi, Pete hehkutti.

Hän oli laittanut moussen pieniin lasikippoihin ja raastanut tummaa suklaata pinnalle. Tähti tarjoili halukkaille kahvia.

– Kiitokset tästä päivästä, olitte reippaita. Minulla on huomiseksi yllätys. Televisio-ohjelmasta tuttu mieskokki tulee vieraaksemme, Tähti kertoi salaperäisen näköisenä, kun astiat oli korjattu.

Hän kuunteli hymyillen, kun kaikki yrittivät arvailla, kenestä oli kysymys.

***

Kurssilaiset olivat aamulla ajoissa paikalla ja odottivat jännittyneinä, kenet tapaisivat. Tähti huomasi, että tytöt olivat laittaneet runsaasti silmämeikkiä.

– Hyvää huomenta, hauska tutustua, Reino asteli paikalle iloisen värinen esiliina edessään.

– Olit suosikkini kokkikisassa, Milla henkäisi.

– Mukava kuulla. En kuitenkaan voittanut, mutta jatkan innolla kokkausta. Ilahduin, kun Tähti kutsui minut vieraaksi, Reino hymyili.

– Mitä teemme tänään? Merri kysyi uteliaana.

– Sopisiko makea päivä? Ajattelin, että kokkaamme vain yhden suolaisen annoksen ja useita jälkiruokia.

Peten kasvot sulivat hymyyn.

– Puhut vähän mutta asiaa, hän sanoi.

– Koska ilmat ovat jo viileitä, kuuma keitto lämmittää. Ajattelin linssitomaattikeittoa ja focacciaa sen kanssa. Maut sopivat hyvin yhteen. Usein vähemmän on enemmän.

– Se ei koske jälkiruokia, Pete hymyili.

– Olet oikeassa. Tänään on kakkupäivä. Jos jotain jää syömättä, mitä en kyllä usko, saatte ottaa loput mukaan, Tähti kertoi.

– Miltä kuulostaa porkkanakakku, mutakakku ja kirpeä limejuustokakku? Reino kysyi hymyillen.

– Mahtavaa, kaikki huusivat kilvan.

– Teitä on viisi ja ruokalajeja on viisi. Arvaan, että Pete haluaa jälkiruokakokiksi, ketkä muut?

– Merri ja Jennifer nostivat kädet pystyyn.

– Selvä, sinä Larissa kokkaat linssikeiton ja Milla leipoo kuohkean leivän, sopiiko? Reino kysyi.

Kun kaikki nyökkäsivät, Reino jatkoi.

–  Opasta sinä Tähti suolaisissa annoksissa. Minä vetäydyn kakuntekijöiden kanssa yleiskoneen ääreen. Aloitatko Larissa raastamalla muutamia porkkanoita. Niitä tarvitaan sekä keittoon että kakkuun.

Keittiössä alkoi iloinen hyörinä. Larissa huuhteli punaiset linssit ja lohkoi tomaatteja. Tähti kehotti häntä silppuamaan ison punasipulin ja kesäkurpitsan.

– Kuullota nämä oliiviöljyssä, lisää pari hienonnettua valkosipulinkynttä ja tuoretta timjamia. Sen jälkeen tarvitset vain hyvää kasvislientä, tuoreita ja paseerattuja tomaatteja sekä tietysti linssit. Ne kypsyvät viidessätoista minuutissa.

– Kuulostaa helpolta. Saanko käyttää myös chiliä?

– Saat, mutta älä tee liian vahvaa. Voit raastaa joukkoon myös tuoretta inkivääriä ja puristaa lopuksi vähän limenmehua. Tunnetko tämän yrtin, se kruunaa annoksen? Tähti kysyi ja antoi Larissan maistaa persiljalta näyttävää ruukkukasvia. Tämä pudisti päätään.

– Se on korianteria, upea yrtti, vaikka kaikki eivät siitä pidäkään, Tähti kertoi.

Milla oli tehnyt tällä välin löysän leipätaikinan ja levittänyt sen uunipellille.

– Ripottele runsaasti suolaa ja öljyä pinnalle. Voit käyttää kasviksia koristeluun, Tähti ehdotti.

– Saanko pihistää sinulta vähän punasipulia? Milla kysyi Larissalta.

– Ota vaan, tämä nyökkäsi.

– Tässä on vihreitä oliiveja, ne sopivat myös, Tähti sanoi ja avasi lasipurkin.

Kun Milla sai leivän uuniin, hän kurkisti uteliaana, miten kakuntekijät edistyivät.

– Tehtiin yleiskoneella suuri sokerikakkutaikina, jonka jaoimme kahteen osaan. Toiseen tulee porkkanaraastetta, kanelia ja neilikkaa, toiseen sulatettua suklaata ja vaniljaa. Kolmannen kakun pohjaa varten murskasimme makeita keksejä ja kaadoimme päälle limenmehulla maustetun tuorejuustomassan. Se on parhaillaan jääkaapissa jähmettymässä, Reino selitti.

Myös Larissa oli tullut kuuntelemaan.

– Saadaanhan reseptit, hän toivoi.

– Totta kai. Arvaan, että Tähti ottaa valmiista kakuista kuvat ja päivittää ne ohjeiden kera someen, Reino virnisti.

– Tänään on aurinkoinen päivä, ehkä syömme lasiverannalla, Tähti ehdotti ja levitti tuoleille huovat.

– Kuumaa keittoa ja vastaleivottua leipää, olkaa hyvät Milla kutsui, kun kakut olivat jäähtymässä.

– Mielettömän hyvää, Merri kehui ottaessaan toisen lautasellisen kullanpunaista keittoa.

– Tämän olisi voinut surrata sauvasekoittimella samettiseksi, mutta minä pidän enemmän purutuntumasta, Tähti kertoi.

– Leipä on parasta koskaan, ihanan öljyistä ja maukasta, Jennifer kiitteli.

Kun tuli jälkiruuan aika, Tähti ehti hädin tuskin ottaa valokuvat, kun kaikki halusivat aloittaa.

– Mikä oli paras kakku? Reino kysyi suupielet suklaassa.

– Mutakakku tietysti, siinä oli ihanan valuva keskusta ja vaniljakastike tasoitti makua, Pete huokasi tyytyväisenä.

– Minä pidin eniten kirpeästä limenmausta, Milla mietti.

– Entä porkkanakakku? Tähti kysyi.

– Ihan hyvää, varsinkin tomusokerikuorrutus ja mantelirouhe pinnalla, Larissa arvioi.

– Hyvä, kakkuja jäi vain vähän. Saako Reino viedä loput hänen siskonsa pikkupojille? Tähti kysyi päivän päätteeksi.

– Joo, kaikki huusivat.

– Hienoa, olette hyviä oppilaita, tulettehan jatkossakin, Tähti toivoi, kun kurssilaiset lähtivät samalla oven avauksella.

– Olipa päivä, en olisi selvinnyt kakuista ilman apuasi, Tähti kiitteli.

– Tämä oli ilo, tulen mielelläni toistekin, mutta nyt täytyy lähteä. Huomenna on tiukka työpäivä.

– Miten teillä Quun kanssa menee? Tähti kysyi varovasti.

– Ei kovin hyvin. Hän on ollut viime aikoina salaperäinen. Lopettaa puhelun, jos huomaa, että kuuntelen. En tiedä, mistä on kysymys, Reino kertoi.

– Minäpä vähän utelen, Tähti hymyili ja heilautti kättä, kun Reino starttasi auton.

TÄHDEN VIESTI QUULLE

Hei sisko, mitä kuuluu? Kiitos, kun sain lainata Reinoasi. Kokkikurssi oli menestys ja olen saanut runsaasti yhteydenottoa, koska seuraava pidetään. Jos sinulle sopii, toivon, että Reino pääsee toisenkin kerran avuksi.

Olet hyvin kuvauksellinen. Seuraan tiiviisti kulttuurimakasiinia. Pidän sen tunnelmasta. Tuntuu, kuin olisit ehtinyt ystävystyä jokaisen taiteilijan kanssa. Myös Reinon kokkaukset näyttävät hyviltä. Vain tuoksu puuttuu. Onko teillä joulutaukoa? Mietin jouluruokakurssia, mutta en ole vakuuttunut, että thaimaalaiset ja afrikkalaiset innostuvat meidän laatikoistamme rosollista ja sillistä puhumattakaan. Ehkä panostan uuteen vuoteen.

Jos teillä ei ole parempaa tekemistä, tulkaa luokseni joulun viettoon. Muistatko, kun vetäydyimme lapsina huvilalle, pelasimme lautapelejä ja söimme mielettömästi suklaata. Lunta oli kinoksiksi asti toisin kuin nykyään. Täällä on ensilumen myötä kaamean liukasta. Jään päällä on vettä. Radio varoittaa aamuisin erittäin vaarallisesta kelistä. Olen hankkinut piikkikengät. Tässä tärkeimmät, terveisin Tähti

ps. Mama kävi eilen kahvilla. Hän lähetti terveisiä ja kertoi seuraavansa tarkasti esiintymistäsi. Ellinoorasta ei ole kuulunut aikoihin mitään. Hän taitaa olla edelleen Patrikin ja pikkuprinsessojen lumoissa. Haaveilen Espanjan auringosta, ehkä repäisen keväällä?

OSTEREITA

– Olitte mainioita, hienoa, kun pelastitte tilanteen. Kerro Quu, mitä osteribaarissa tapahtui? Jaska kysyi illan kulttuurimakasiinilähetyksen jälkeen.

– Vieraileva taiteilija halusi ehdottomasti, että käyn Villen kanssa kuvaamassa häntä vasta avatussa osteribaarissa. Herra sai eteensä kukkuralautasellisen äyriäisiä. Hän avasi osterit maailmanmiehen elkein, puristi päälle sitruunaa ja nautti runsaiden snapsien kera.

– Kuulostaa ylelliseltä, kuka annoksen maksoi? Jaska huolestui.

– Ravintola tarjosi, kun omistaja arveli saavansa runsaasti mainosta.

– Toisin kävi, Reino nauroi.

– Juu, herra soitti tänä aamuna, että on saanut ruokamyrkytyksen ja on sairaalassa tiputuksessa, Quu kertoi ja jatkoi. – Olin lähes paniikissa, kun kerroin sinulle tilanteen.

– Onneksi keksit pikaratkaisun. Vakuutit, että sisaresi Tähti on varteen otettava taiteilija, joka voi tulla lyhyellä varotusajalla illan lähetykseen.

– Minä hain Tähden autolla. Pakkasimme takapenkille hänen tuoreimmat maalauksensa ja kiidimme Pasilaan. Tähti ehti sopivasti meikkiin ja Quu huolehti, että työt saatiin kauniisti esille studion seinille, Reino kertoi.

– Kokkauskin sujui hyvin, Jaska nauroi.

– Satuin tietämään, että Tähti rakastaa lettuja. Tein nopeasti taikinan ja paistoin räiskäleet samalla, kun Quu ja Tähti kertoivat vuolaasti Hämeenlinnan taide-elämästä.

– Olette molemmat kekseliäitä. Odotan, mitä syksyn viimeinen lähetys tuo tullessaan. Saammeko ehkä maistaa ostereita.

TV-KESKUS, PASILA

Quun sydän takoi. Hän veti henkeä. Nyt tai ei koskaan, ainahan hän voi kieltäytyä, Quu yritti ajatella. Kyllä, hän kysyisi rohkeasti.

Polvet olivat kuitenkin pehmeät, kun Jaska kutsui hänet sisään.

– Istu alas, sinulla oli jotain asiaa, näytät hermostuneelta? Jaska nosti katseensa pöytäkirjasta, jota oli lukemassa.

– Äh, tämä on vaikeaa, tulin pyytämää muutaman viikon lomaa, Quu sanoi ääni väristen.

Jaska rypisti kulmiaan.

– Luulin, että viihdyt ja pidät työstäsi. Kulttuurimakasiinihan pyörii joka viikko.

– Puhun joulutauosta, Quu selitti.

– Meillähän on silloin suunnitteluseminaari. Et voi olla pois, kun sarjan ilmettä halutaan uudistaa. Mihin ihmeeseen tarvitset lomaa? Oletko väsynyt tai sairas?

– Ei mitään sellaista. Tai siis haluaisin virkistystauon.

– Sinulla on selvästi jotain mielessä. Kerro kaikki, ehdin kyllä kuunnella.

Quu nielaisi ja aloitti sitten, miten oli hakenut Rikun kanssa apurahaa. He olivat saaneet vain puolet summasta, mutta se riittäisi lentolippuihin ja edulliseen majoitukseen.

– Seikkailulle tropiikkiin, sinä se jaksat yllättää. Tiedätkö, jos nyt lähdet, jatkosi kulttuurimakasiinissa on vaarassa. Minun pitää löytää joku tilallesi.

– Kysehän on vain muutamasta viikosta, Quu parahti.

– Sen jälkeen keksit jotain muuta. Olen huomannut, että mielenkiintosi on lyhytkestoista, Jaska sanoi ja katsoi tutkivasti Quuta. – Pallo on sinulla, mutta en lupaa lomasi jälkeen mitään. Itse asiassa minulla on ratkaisu. Meriitta on kysellyt töitä, sillä Mainos-Tv:n kokkikisa on ohi, eikä sille ole tiedossa jatkoa.

– Voi ei, Quu parahti.

Hän näki jo silmissään Meriitan voitonriemuisen katseen, kun hän ottaisi Quun paikan. Mitä Reinokin ajattelisi?

– Et voi tehdä sitä, hän huudahti.

– Totta kai voin. Älä unohda, että olen sarjan tuottaja ja jos oikein muistan, sinulla on sopimus vain syyskaudeksi. Olin toki ajatellut jatkaa sitä, mutta tämä muuttaa suunnitelmat.

– Pahus, ota sitten Meriitta, siirryn dokumenttitoimitukseen. Quu käännähti kannoillaan ja lähti ovi paukkuen.

Jaska otti puhelun Meriitalle.

– Hei kulta, se sujui helpommin, kun kuvittelin. Tule käymään, voimme nyt neuvotella sopimuksestasi, hän ilmoitti leveästi hymyillen.

***

Syyskauden viimeisessä kulttuurimakasiinin lähetyksessä oli ikävä tunnelma. Harmaahiuksinen taiteilija moitti kiivassanaisesti Helsingin kulttuuripiirien nurkkakuntaisuutta ja yleistä kateutta. Quu yritti keventää tunnelmaa, mutta sai entistä katkeramman vastauksen.

Reinokaan ei ollut parhaimmillaan. Studiokeittiöön levisi palaneen käryä, kun pannulla olevat lohifileet saivat liikaa lämpöä ja pinta kärähti.

– Anteeksi, olin ajatuksissani, Reino mutisi ja raaputti terävällä veitsellä pintaa.

– Quu, loppusanat kiitos, Jaskan ääni kantautui korvanapeista.

Quu katsoi hämmästyneenä kelloa. Lähetysaikaa oli vielä viisi minuuttia jäljellä.

– Hyvät katsojat, siirrymme joulutauolle, mutta suorat lähetykset jatkuvat vuoden vaihteen jälkeen, pysykää kanavalla, hän ilmoitti.

– Inserttiin nyt, hän kuuli Jaskan äänen, kun kuva studiosta vaihtui Meriitan leveään hymyyn.

Tämä esitteli katsojille kevätkauden uutta ilmettä, jossa hän lupasi perehdyttää katsojat ruokakulttuurin saloihin. Reino kuunteli typertyneenä Meriitan maireita sanoja. Hän mietti, mikä hänen roolinsa tulisi olemaan.

YLLÄTYKSIÄ

– Siis mitä? Aloita alusta. Lähdet kuukaudeksi Balille ja lopetat kulttuurimakasiinissa, Reino ei uskonut korviaan.

Hän oli tuudittautunut ajatukseen, että kokkaisi vielä kevätkauden studiossa.

– En voinut vastustaa Rikun ehdotusta. Kuvittele, teemme yhdessä dokumenttia balilaisesta kulttuurista. Se on ainutlaatuinen, Quu selitti silmät loistaen, mutta vatsassa oli perhosia. Hän tunsi itsensä petturiksi.

– Olisit voinut vähän varoittaa. Olen ihmetellyt iltamenojasi ja salaperäisiä puhelinsoittoja. Sitten vielä tämä Meriitta-kuvio, nyt ymmärrän, että sinä olet sen takana. Mikä mies tämä Riku on?

– Arvostettu ja kokenut dokumenttitoimittaja, on saanut palkintojakin. Toimituspäällikkö innostui ohjelmaehdotuksesta, jossa minä toimin juontajana ja Riku tutkivana journalistina, Quu selitti vähän liiankin innokkaasti.

– Oletko rakastunut häneen? Reino murahti.

– Olen ihastunut ja uskon, että yhteistyömme toimii, aion muuttaa pois täältä, Quu vastasi ja punastui harmikseen.

– Entä kulttuurimakasiini? Siis Meriitta juontaa, kokkaako hän myös? Tarvitaanko minua enää? Reino kysyi järkyttyneenä.

– Sinun on parasta keskustella Jaskan kanssa, hän päättää, Quu tyytyi sanomaan.

Hänellä oli paha olo Reinon puolesta, sillä ei ollut lainkaan varmaa, millaisen tiimin Meriitta haluaisi.

– Minun täytyy hetki sulatella tätä kaikkea, Reino sanoi ja veti takin ylleen.

Quu jäi yksin eikä tiennyt, mitä ajatella. Hän oli helpottunut kerrottuaan rehellisesti aikeistaan. Uutuuden viehätys oli kadonnut ja hän koki, että oli aika lopettaa suhde Reinon kanssa.

***

Seuraavalla viikolla kävi ilmi, että Meriitta oli riemuissaan kevätkauden sopimuksesta. Hän istui Jaskan kanssa hotelli Pasilan baarissa ja kohotti maljan yhteiselle tulevaisuudelle.

– Jaska, minulla on ollut ikävä sinua. En todellakaan viihtynyt maikkarissa, hän sanoi keimailevasti.

– No jaa, mukava kun olet taas kuvioissa. Saat osallistua suunnitteluseminaariin. Oletan, että kokkaus jatkuu, entä taidepuoli?

– Olen miettinyt ruokaan liittyviä tietoiskuja kotikokeille. Voisin käydä kuvaajan kanssa huippuravintoloissa ja kahviloissa. Vierailevat kokit saavat kertoa suosituimmista annoksista ja niiden historiasta. Lyhyesti sanottuna, kulttuuria tyyliin Ellen Svinhufvudin kakku tai kuha Walewska.

– Siinä on järkeä. Ei siis kokkausta studiossa?

– Ei, keskustelen vieraiden kanssa tarkkaan valituista annoksista, jotka he tuovat tullessaan, Meriitta suunnitteli.

– Helinää korvilleni, säästämme toisen esiintyjän palkan, Tapsa ilahtui.

– Pidän kyllä Reinosta, mutta emme tarvitse lähetykseen kahta kokkia, Meriitta hymyili itsetyytyväisenä.

– Juttelen Reinon kanssa, Jaska lupasi ja kaatoi lisää kuohuviiniä syylerissä olevasta pullosta.

ELLINOORAN KAUPUNKITALO

Kaupunki oli sateesta märkä. Auton valot heijastuivat lukuisista vesilätäköistä. Ensilumi oli tullut ja mennyt.

– Reino, hyvänen aika, mitä on tapahtunut? Miten ihmeessä tulet näin myöhään etkä ole ilmoittanut mitään? Tähti kysyi hätääntyneenä, kun Reino soitti ovikelloa.

– Anteeksi, olen aivan sekaisin. En keksinyt ketään muuta, jolle voisin kertoa, mitä on tapahtunut.

– Tule sisälle, sytytän takkatulen ja keitän yrttiteetä, Tähti rauhoitteli, vaikka hänellä oli pahoja aavistuksia.

Reino painot kasvot käsiinsä.

– Olisiko sinulla jotain vahvempaa, olen nyt paukun tarpeessa? hän kysyi kasvot kalpeina.

– Ellinooran baarikaapista löytyy mitä vain, Tähti sanoi ja katsoi pulloriviä.

– Tuplaviski, kiitos, Reino pyysi.

– Otan itsekin, näen, että sinulla on kerrottavaa, Tähti sanoi ja kietoi torkkuhuovan Reinon harteille.

Tämä siemaisi lasista ja pikkuhiljaa väri palasi poskille.

– Elämäni on ihan sekaisin. Sisaresi Quu ilmoitti, että jättää minut jonkun Rikun takia. He ovat lähdössä kahdestaan Balille. Quu on lopettanut pestin kulttuuritoimituksessa ja pelkään pahoin, että minulle käy samoin, Reino puuskahti.

– Kamalaa, miten Quu voi tehdä sellaista? Tähti ihmetteli.

– Seikkailunhalusta, minä olen vain tällainen tylsä insinööri, joka kuvittelee osaavansa kokata, Reino sanoi surkeana.

– Quu on ajattelematon niin kuin aina, Tähti sanoi ja täytti Reinon lasin.

– Kuvittelin, että meillä on yhteinen tulevaisuus, mutta olin lapsellinen.

– Kuule, jäät tietenkin yöksi. Keskustellaan aamulla lisää. Parasta, ettet tyhjennä koko pulloa.

Reino kiipesi suosiolla yläkertaan. Tähti peitteli hänet ja lupasi herättää aamiaiselle. Harmitti sisaren toiminta, mutta salaa hän oli tyytyväinen, että Reino haki häneltä lohtua. Tähti lähetti sisarelleen tekstiviestin.

”Quu, Reino on turvassa täällä Hämeenlinnassa. Jutellaan huomenna, Tähti”.

SINGAPORE

Quu vihelteli pakatessaan matkalaukkua. Hän halusi lähteä, ennen kuin Reino palaisi. Riku oli soittanut ja kertonut varanneensa liput iltakoneeseen.

– Lennämme Singaporeen. Ajattelin, että vietämme siellä pari päivää. Kaupunki on fantastinen. Tiedän edullisen hotellin lähellä keskustaa. Lämmintä on reilut kolmekymmentä astetta. Et tarvitse muuta kuin kevyet kesävaatteet ja sandaalit, hän oli ohjeistanut puhelimessa.

– En voi uskoa, että tästä tuli totta, Quu huokasi tyytyväisenä, kun lentoemäntä tarjoili aitoa samppanjaa.

– Tulet hämmästymään. Kiertelin nuoruudessa reppu selässä Kaakkois-Aasiassa. Eläminen on halpaa ja ihmiset uskomattoman ystävällisiä, Riku kehui ja tilasi viskin.

Quu ei malttanut nukkua, vaan syventyi kuuntelemaan operettimusiikkia kuulokkeista. Hän havahtui, kun lentoaikaa oli jäljellä kaksi tuntia ja oli aamiaistarjoilun aika.

– Lämpimiä sämpylöitä, munakokkelia ja pinaattimuhennosta kahvin kanssa, kyllä maistuu, hän kehui.

Riku näytti väsyneeltä juotuaan runsaasti viskiä. Hän tyytyi mustaan kahviin ja aspiriiniin.

Aurinko oli korkealla, kun he pääsivät perille hotellille. Quu katseli pää pyörällä katuvilinää. Hotellin edessä oli värikäs kukkakoju ja vierellä hindutemppeli. Lootuksennuput näyttivät eksoottisilta. Quu näppäili kännykkäkuvia, mutta Riku hoputti häntä.

– Ehdit ottaa kuvia ihan tarpeeksi, kun olemme majoittuneet. Kaipaan nyt suihkua ja kunnon paukkua, hän sanoi ja veti Quun sisälle.

Huoneessa oli tuuletin katossa, paksut verhot ikkunan edessä ja leveä parisänky. Riku kuoriutui vikkelästi hikisistä matkavaatteista ja vetäytyi kylpyhuoneeseen. Quu veti verhot ja häikäistyi sisään tulvivasta auringosta.

– Laita verho takaisin, päätä särkee, Riku komensi tullessaan pyyhe vyötäröllä suihkusta.

Hän avasi minibaarin ja ähkäisi tyytyväisenä löytäessään pikkupullollisia viskiä ja konjakkia.

– Tervetuloa meille Aasiaan, hän kohotti juomaansa.

Quu yritti hymyillä ja siemaili pullovettä.

***

Riku heräsi vasta illan edellä. Quu oli käynyt kävelemässä lähikaduilla, mutta ei uskaltanut mennä pidemmälle pelätessään eksyvänsä. Hän osti katukauppiaalta tertun banaaneja ja mangosuikaleita.

– Nyt lähdetään juhlimaan, Riku virnisti illan ehdittyä pimentyä.

Hän pukeutui väljään kauluspaitaan ja shortseihin. Quu valitsi kevyen hihattoman mekon ja mukavat sandaalit.

– Tässä lähellä on ruokatalleja, tiedätkö, mitä ne ovat? Riku kysyi.

– En todellakaan.

– Siellä on pieniä kojuja, joista voi tilata mieleisiä annoksia. Keskellä on pitkiä pöytiä. Niissä on rento tunnelma ja ruoka on mielettömän hyvää eikä maksa juuri mitään, Riku kertoi.

Quu valitsi kevätkääryleitä ja mereneläväkeiton. Sen pinnalla oli runsaasti tuoksuvaa korianteria. Maku oli sopivan tulinen. Riku herkutteli mustekalarenkailla, jotka tarjottiin riisin ja runsaan majoneesin kera. Molemmilla oli kuohuvat oluttuopit edessä.

– Nyt rupeaa tuntumaan seikkailulta, Quu huokasi kylläisenä.

Hän oli hieman huolissaan, miten yö sujuisi yhteisessä sängyssä.

Kun he palasivat, huoli oli turha, sillä Riku oli ostanut matkan varrelta ison viskipullon ja kaatoi reilulla kädellä yömyssyjä. Ei kulunut kuin hetki, kun hänen puoleltaan kuului raskas kuorsaus. Quu harmitteli, ettei ollut ymmärtänyt hankkia korvatulppia.

QUUN VIESTI SISARILLE

Tervehdys kuumasta Kaukoidästä. Olen Singaporessa ja täysin pyörällä päästäni. Kaupunki on uskomaton. Täällä on uutta ja vanhaa rinnakkain. Kävimme kiertoajelulla. Satamaa varjelee hassunkurinen Merlion veistos, sillä on leijonan pää ja kalan pyrstö ja sen suusta tulee vesisuihku. Upeinta oli sataman lähelle rakennettu pilvipuisto, jossa olisin voinut kierrellä koko päivän.

Kävin itsekseni taidemuseossa, jossa oli esillä koristeellista taidetta. Ihastuin hurmaaviin lootuksenkukkiin ja ostin taidekortteja muistoksi. Kävimme Rikun kanssa vanhassa kunnianarvoisessa Raffles-hotellissa. Olin lukenut opaskirjasta, että sen erikoisuus on cocktail Singapore Sling. Riku nauroi maistaneensa kerran. Hänen mielestään se oli ylimainostettu ja turhan makea. Olin täsmälleen samaa mieltä kokeiltuani.

Olemme herkutelleet pikkuravintoloissa. Hotellikatumme varrella on kiinalainen ravintola, jonka ruokalistalla oli abaloneja. En edes tiennyt, mitä ne olivat, mutta Riku kehui kotiloiden makua taivaalliseksi. En ollut ihan varma, ne olivat hyvin mietoja ja vähän limaisia. Parempi annos oli tänä iltana, kun istuimme kadun varressa ja saimme eteemme hot potit. Ne olivat kiehuvan kuumia patoja, joissa oli vahva sitruunanruohon ja limetinlehtien maustama tom yam liemi. Tarjottimella oli minulle täysin tuntemattomia sieniä, jättirapuja, mustekalan lonkeroita, pieniä simpukoita sekä kasviksia. Kypsensimme niitä fonduepadan tapaan ja maku oli fantastinen.

Jatkamme huomenna Balille. Jännittää mukavasti. Lähetän raportin, kun olemme päässeet perille. Rikulla on suomalainen tuttu, jolla on ylellinen hotelli Amedissa. Hän on käynyt siellä muutama vuosi sitten ja kehuu paikkaa paratiisiksi. Odotan innolla. Helteisin terveisin Quu.

BALI

Quu jännitti, kun pikkukone laskeutui pääkaupunki Denpasarin lyhyelle kiitoradalle. Meri oli huolestuvan lähellä. Hän näki, miten aallot vyöryivät matalalle hiekkarannalle ja surffaajat kiitivät lautojen päällä.

– Mieletöntä, en ikinä uskaltaisi kokeilla lainelautaa, hän henkäisi.

– Älä sano, se on kiihottavaa. Tullaan tänne pariksi päiväksi paluumatkalla, Riku ehdotti.

Hotelli Santain auto oli odottamassa heitä kentällä.

– Tervetuloa Mister Riku, hymyilevä komea nuorimies toivotti.

 Riku syleili häntä.

– Nyoman, olet kasvanut, hän hymyili.

– Te Sir olette edelleen hyvän näköinen, suikkapäinen poika hymyili. – Tulkaa kyytiin, poikkeamme matkalla hankkimassa teille seremonia-asut.

– Mitä ne ovat? Quu kysyi ihmeissään.

– Tiedossa on temppelikäyntejä. Turistienkin pitää pukeutua oikein, Riku kertoi.

Quu otti kännykkäkuvan, kun Riku oli puettu väljään batiikkikuvioiseen kaapuun ja hänellä oli vekkuli suikka päässä. Quu sai kukikkaan sarongiin, joka sidottiin tiukalla pinkinpunaisella silkkihuivilla vyötärölle.

– Näytätte upeilta, Nyoman hymyili ja näppäili lisää kuvia.

Hotelli Santai oli mustahiekkaisen laavahiekkarannan äärellä. Puutarha oli rehevä ja sen keskellä oli huikean kirkas uima-allas. Palmujen lehdet reunustivat kutsuvan näköisiä lepotuoleja. Quu henkäisi ihastuksesta, kun Nyoman johdatti heidät ylelliseen bungalowiin. Leveän parisängyn yllä oli moskiittoverkko. Takana oli kylpyhuone katetun taivaan alla. Ulkoa kuului kaskaisen siritystä.

– Illallisaika alkaa kahdeksalta, kalastajat ovat saaneet tuoretta kalaa, Nyoman kumarsi ja jätti heidät kaksin.

– Olen häikäistynyt, en ole koskaan nähnyt vastaavaa, Quu kehui.

– Tähän tottuu, eiköhän mennä baarin puolelle aperitiiveille, Riku kuittasi.

***

Seuraavat päivät olivat ihmeellisiä. Quu istui aamuisin bungalowin terassilla nauttimassa sinne termoskannussa tarjoillun aamukahvin. Hän kuunteli lintujen viserrystä ja ihmetteli, miten oli niin onnekas, että sai olla tropiikissa keskellä talvea. Riku heräsi yleensä vasta myöhään, mutta Quu piti huolta, että hän ehti aamiaiselle.

– Munakasta suoraan pannulta, vahvaa kahvia ja tropiikin hedelmiä, Quu iloitsi.

– Ottaisin mieluummin Fernet Brancan tai Bloody Maryn, Riku ilmoitti kalpeana.

– Tule, mennään mereen uimaan, piristyt, Quu houkutteli, mutta Riku siirtyi mieluummin baarin puolelle.

Quu oli huolissaan, sillä he eivät olleet kuvanneet vielä mitään, eikä kunnon suunnitelmaakaan ollut.

Hän huolestui vielä enemmän, kun palasi uintiretken jälkeen bungalowiin. Riku oli jättänyt viestin, että viettää päivän Nyomanin seurassa. Tällä oli vapaapäivä.

Quu vetäytyi uima-altaalle ja näpytteli sisarilleen kuulumisia. Hänellä oli epäilys, ettei kaikki ollut kohdallaan.

QUUN VIESTI SISARILLEEN

Olen paratiisissa. Bali on unelmien täyttymys. Asun Rikun kanssa ylellisessä bungalowissa Amedissa. Vietämme ensimmäisen viikon toipumassa matkasta, niin kuin Riku sanoo. Minä olisin kyllä jo valmis työn touhuun. Aikataulu on vielä auki, mutta olen aloittanut omatoimisesti kuvaamalla uskomattoman hienoa luontoa ja merta. Horisontissa on tulivuori Gunung Agong, joka on oikeasti toimiva. Seuraan rannalta kalastajia, joilla on hullunkurisen näköiset hämähäkkiä muistuttavat veneet.

Olemme onnekkaita, sillä ensi viikolla saarella on Nyepi, balilainen uusivuosi. Kerron enemmän, kun pääsemme kuvaamaan seremonioita. Olemme hankkineet tilaisuuteen sopivat asut. Ohessa valokuvia, täpinässä Quu.

TÄHDEN VIESTI

Voi Quu, en tiedä mitä ajatella. Olen iloinen, että viihdyt maailmalla, mutta olen huolissani Reinosta, sillä hän on todella masentunut. Yritän piristää, kutsuin hänet ja Riinan perheen luokseni jouluksi. Pikkupojat Taavi ja Leevi kirmailevat pihalla ja tekevät lumiukkoja, olemme saaneet uutta lunta. Reino haki poikien kanssa huvilalta kuusen. Pojat koristelivat sen hopeapalloilla ja kynttilöillä.

Pidän Riinasta, hänestä on paljon apua jouluruokien kokkauksessa. Reinosta ei ole, sillä hän viettää aikaa yläkerrassa kuulokkeet korvilla kuunnellen jazzia. En painosta, hänen pitää saada aikaa toipua. Et ehkä tiedä, että hänen sopimustaan kulttuurimakasiinissa ei jatkettu ja mies miettii nyt, mitä tekee jatkossa. Hän sanoi, että haluaa edelleen kokata, mutta ei tiedä missä.

Olen kutsunut myös Maman jouluvieraaksi. Onneksi täällä on hyvin tilaa. Lähetämme terveisiä ja toivotamme hyvää jatkoa. Tiedetäänkö siellä mitään joulusta? kysyy Tähti.

BALI

Quu oli huolesta sekaisin, kun Riku ei tullut yöksi bungalowiin. Hän kuvitteli, että mies oli joutunut onnettomuuteen ja hän jäisi yksin vieraalle paikkakunnalle. Kun aamupäivä oli jo pitkällä, Riku palasi tukka sekaisin haisten vanhalle viinalle.

– Sorry, meni vähän pitkäksi, hän sanoi ja häipyi suihkuun.

Quu ei tiennyt, mitä ajatella, mutta oli kuitenkin helpottunut.

– Kuule, pitäisikö minun tietää jotain menoistasi, hän kysyi, kun Riku palasi pyyhe vyötäröllä ja hiukset vettä valuen.

– Vietin hekumallisen yön Nyomanin kanssa, tämä virnisti.

– Epäilinkin, että jotain on tekeillä. Entä minä, miksi halusit minut mukaan? Quu kysyi turhautuneena.

– Olet loistava esiliina. Kukaan ei epäile mitään, kun kuljen hemaisevan naisen kanssa, Riku vastasi ja kaatoi itselleen tukevan viskipaukun.

Quu lähti närkästyneenä ulos. Hän oli aavistellut jotain ikävää, mutta ei ollut tohtinut myöntää itselleen, miksi Riku ei ollut hänestä kiinnostunut.

– Kaunis neiti, jo puolen päivän aikaan baaritiskin äärellä, vaalea suomalaispoika istahti Quun viereen.

– Nyt on pakkorako, sain juuri kuulla jotain järkyttävää, Quu puuskahti ja maistoi gin tonicia.

– Saanko arvata, Rikulla on poikaystävä? Juhaksi esittäytynyt mies kysyi.

– Kaikki taitavat tietää paremmin kuin minä, miten meillä menee.

– Olen tavannut Rikun aikaisemminkin ja tiedän hänen ihastuksestaan.

– Anteeksi nyt, mutta olen järkyttynyt. En todellakaan osannut aavistaa, että hän ryyppää ja viettää öitä nuoren pojan kanssa, kun meidän pitäisi tehdä töitä, Quu vaikeroi.

– Olen reppuretkellä ja minulla on skootteri käytössä. Hyppää kyytiin, kierrätän mielelläni sinua saaren ympäri. Viikonloppuna vietetään paikallista uutta vuotta, joka on hyvin kuvauksellinen. Tiedossa on mahtava Ogoh-Ogoh -kulkue, jossa poltetaan epäjumalia. Seuraava päivä on Silence Day, jolloin saari on pimeä. Edes turistit eivät saa poistua hotellialueelta. Pahat henget luulevat, että kaikki ovat kuolleet ja jättävät saaren rauhaan.

– Kuulostaa mielettömältä. Minulla on matkassa pieni digikamera, Quu kertoi innostuneena.

– Selvä, lähdetään aamulla ajoissa matkaan, Juha lupasi. – Voin viedä sinut myöhemmin katsomaan uskomattoman hienoja temppeleitä ja kulttuurikaupunki Ubudia, jossa esitetään Kecac-tulitanssia. Saat taatusti upeita kuvia.

Quu jäi katsomaan hämmentyneenä hänen peräänsä ja päätti, ettei kertoisi Rikulle suunnitelmasta.

QUUN VIESTI SISARILLE

Olen häikäistynyt. Bali on upeinta, mitä olen koskaan kokenut. Olen vieraillut uskomattoman hienoissa temppeleissä ja nähnyt mielettömiä seremonioita.  Kuljen digikameran kanssa ja olen saanut upeita kuvia.

Paikallinen kulttuuri on todella kiinnostavaa. Täällä uskotaan luonnonhenkiin ja annetaan esi-isille uhrilahjoiksi ruokaa ja kukkia. Ihmettelin nimiä, jotka toistuvat. Opin, että vanhin lapsista nimetään Wyaniksi, seuraava on Made, kolmas Nyoman ja neljäs Ketut. Sen jälkeen kierto alkaa alusta, eikä ole väliä, onko lapsi tyttö vai poika. Palaan viikon kuluttua, eksoottisin terveisin Quu, täällä Made

TV-KESKUS, PASILA

– Hienoa Quu, olet saanut ikuistettua ainutlaatuista kuvamateriaalia Balilta, mutta juonnot puuttuvat, miksi? dokumenttitoimituksen tuottaja Jokke kysyi.

– Rikun piti kuvata ne, mutta hänellä oli muuta puuhaa, Quu selitti hämillään.

Jokke katsoi häntä pitkään.

– Taidan ymmärtää, hän taisi heittäytyä vapaalle. Ei olisi ollut ensimmäinen kerta.

– Jotain sinne päin, Quu vastasi.

– Ei hätä ole tämän näköinen. Voimme kuvata juonnot täällä Pasilassa. Heijastetaan luontokuvat taustalle ja sinä spiikkaat. Katsojat eivät huomaa eroa, hän ehdotti.

– Sopii minulle. Olen miettinyt tekstit valmiiksi, Quu ilahtui.

– Ethän pahastu, jos lopputeksteissä on myös Rikun nimi? Jokke kysyi yllättäen.

Quu oivalsi, että esimies halusi suojella Rikua. Hän aavisti, että heilläkin oli ollut helliä hetkiä.

– Saat istua editissä koostamassa jutun yhdessä leikkaajan kanssa. Sen jälkeen voit ruveta miettimään jatkoa, sillä sinulla on selvästi lahjoja, Jokke sanoi.

Quu olisi halunnut syleillä kaikkia vastaantulijoita. Hänestä tuntui, että maailma oli avoinna. Ei haitannut, että paluu Rikun kanssa oli ollut vaisu. Mies nukkui suurimman osan lentomatkaa ja häipyi taksilla lentokentältä hädin tuskin hyvästelemättä.

***

Quu ja Riku kävivät kuukautta myöhemmin kumartamassa lavalla, kun heille myönnettiin Kultainen Venla -palkinto parhaasta dokumentista. Palattuaan paikoilleen yleisön raikuvien kättentaputusten saattelemina, Riku kuiskasi Quulle, olet hyvä jätkä.

Quu hymyili, vaikka hänen teki mieli huutaa, kun Riku taputti häntä polvelle ja otti huikan taskumatista.

Quu hämmästyi, kun hän tapasi Rikun seuraavalla viikolla studio kakkosen kahvilassa ja tämä tuli istumaan hänen seuraansa.

– Kuulin, että etsit vuokra-asuntoa. Kelpaisiko töölöläinen kaksio? Äiti kuoli hiljattain ja hänen asuntonsa on tyhjillään. Ajattelin panna sen vuokralle. Riittää, että maksat yhtiövastikkeen ja sähköt, hän kertoi.

– Kiinnostaa, mutta haluaisin nähdä sen ensin.

– Totta kai, sopiiko tänä iltana?

Asunto oli pimeä ja sokkeloinen, mutta sijainti oli loistava. Quu ilahtui ajatuksesta, että hän pääsisi raitiovaunulla Pasilaan.

– Saat tehdä tästä oman näköisen, huonekaluja on liikaa, voin auttaa viemällä niitä kierrätykseen, Riku lupasi.

– Saat viedä myös kaikki nämä pitsiliinat pikkupöytien ja lipastojen päältä sekä samettiverhot. Hankin jotain kevyttä tilalle, Quu suunnitteli.

Hän allekirjoitti tyytyväisenä toistaiseksi voimassa olevan vuokrasopimuksen. Riku antoi avaimet ja lupasi tarjota paukut alakerran ravintolassa. Hän oli selvästi huojentunut, kun sai vähällä vaivalla asuntoasian järjestykseen.

Quu tyytyi lasilliseen valkoviiniä. Rikulle maistui oluttuoppi snapsin kera.

– Onko uusia suunnitelmia? hän kysyi haettuaan tiskiltä toisen tuopin.

– Ei ainakaan Balin matkoja, Quu hymyili. – Entä sinulla?

– Lähden taas kiertämään Aasiaa reppu selässä. Otin kevääksi virkavapaata. Äitimuori jätti mukavan perinnön. Suunnittelen matkaraportteja Me Miehet -lehdelle. Valokuvia ja vinkkejä edullisesta majoituksesta ja näkemisen arvoisista paikoista. Siis sellaisista, joita pojat eivät muuten löytäisi.

– Onnea matkaan, minä pysyttelen tiiviisti kotimaassa. Jokke toivoo kulttuurihistoriaan liittyvää dokumenttia, Quu kertoi.

– Kyllähän täältäkin löytyy jännittäviä kohteita, vanhoja linnoja, muinaismuistoja ja kansanperinnettä, Riku mietti.

Quu muisti hänen sanansa, kun hän päätti lähteä käymään Tähden luona Hämeenlinnassa.

CAFÉ TÄHDENLENTO

Quu hämmästyi tullessaan Ellinooran kaupunkitalon pihaan. Ulko-oven yläpuolelle oli kiinnitetty näyttävä kyltti Café Tähdenlento.

– Mitä ihmettä täällä tapahtuu? hän kysyi tultuaan avoimesta ovesta lasiverannan kautta saliin. Siellä oli sievästi katettuja pöytiä, joiden ääressä istui nuoria smoothiet edessään. Pöydillä oli värikkäitä tuikkukynttilöitä ja peräseinällä tiski sekä lasivitriini, jossa oli herkullisen näköisiä leivonnaisia.

– Hei Quu, etkö tunne, olimme samalla kirjoituskurssilla? Pete hymyili tiskin takaa.

– Olen aivan pyörällä päästäni, en tiennyt kahvilasta. Missä Tähti on?

– Keittiössä, odottelen juuri pellillistä voisarvia.

Samassa keittiön ovi avautui ja Tähti tuli tuoksuva vati kädessään salin puolelle.

– Quu, mikä yllätys. En tiennyt tulostasi, Tähti hämmästyi.

– Lähdin pikaisesti, minulla on vapaa viikonloppu, Quu selitti.

– Istu alas, otatko kahvia?

– Kyllä kiitos ja nuo croissantit näyttävät hyviltä, Quu sanoi.

– Talo tarjoaa, saat kertoa kuulumiset, Tähti kehotti ja kaatoi kahteen kuppiin kahvia.

– Kerro sinä, en tiedä mitä ajatella, Quu pyysi.

– Tämä on Reinon idea. Hän oli sitä mieltä, että talossa on loistavasti tilaa ympärivuotiselle kahvilalle. Pyöritimme tätä aluksi kahdestaan, mutta kävijöitä on riittänyt niin paljon, että meillä oli varaa palkata Pete apuun. Järjestämme myös kokkauskursseja sekä lauluiltoja. Pete soittaa kitaraa ja Milla toimii vetäjänä.

– Täällä on myös taidetta esillä, Quu huomasi.

– Minulla on alakerrassa työtilat niin kuin tiedät. Ohjaan muutamaa lahjakasta harrastelijamaalaria. He ovat ilahtuneet, kun voin järjestää ryhmänäyttelyjä. Huomaatko, hankin ripustuskiskot, ettei seiniin tule jälkiä.

– Olen häikäistynyt. Onko Reino todellakin muuttanut luoksesi?

– Kyllä vain, meillä on mukavaa yhdessä. Hän luopui asunnostaan Espoossa ja vakuuttaa viihtyvänsä. Siinä hän onkin.

– Quu, hyvänen aika, en tiennyt tulostasi, Reino sanoi vaivautuneen näköisenä.

– En minäkään tiennyt, että olet muuttanut Hämeenlinnaan. Missä asut? Yläkerrassa?

– Ehei, se on tyhjillään, voit hyvin yöpyä siellä, Tähti puuttui puheeseen.

Quu katsoi viisaammaksi olla kyselemättä tarkemmin.

– Miksi ette ole kertoneet?

– Et ole kysynyt kertaakaan minun tai Ellinooran kuulumisia Reinosta puhumattakaan. Olet ollut niin täynnä omia juttujasi, että emme halunneet vaivata, Tähti puuskahti.

Quu tajusi hänen olevan oikeassa.

– Minun pitää sulatella hetki, hän sanoi vaisusti ja kiipesi yläkertaan. Vierashuone oli kunnossa ja vaikutti asumattomalta. Hän huomasi kuitenkin, että nurkassa oli lelukori ja sen vieressä pussillinen kissanhiekkaa. Tuntui, että oli vielä paljon, mitä hän ei tiennyt.

QUUN PÄIVÄKIRJA

Olen hämmentynyt. Olen aina pitänyt Tähteä vähän hiljaisena ja tylsänä. Nyt hän yllättäen kukoistaa ja on aivan selvästi Reinon lumoissa. Siis minun Reinoni. Taisin tehdä taas kerran virheliikkeen, kun syöksyin suin päin maailmalle ja hylkäsin miehen, joka oli oikeasti minulle hyvä. En selvästikään ymmärrä omaa parastani. Mikä typerys olenkaan, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ihmettelen kuitenkin, miten helposti hän löysi tukea sisarestani. Epäilen, että he viettävät yötkin yhdessä. Minäkö kateellinen, kyllä vain.

VILLA MAMA

– Voi Mama, en tiedä, mitä ajatella. Tähti on pannut tuulemaan ja Reino kulkee kuin pässi hänen talutushihnassaan, Quu puuskahti.

– Rauhoitu, heillä on kaikki hyvin. Käyn usein kahvilla ja niin kuin varmaan huomaat, olen lihonut, sillä en voi vastustaa lämpimiä voisarvia, Mama hymyili. – Olen seurannut, miten ystävällisesti he kohtelevat kaikkia, myös toisiaan.

– Minulla on huono omatunto, kun jätin Reinon. En vain jaksanut jatkuvaa yhdessäoloa, Quu tunnusti.

– Siinä taisi käydä hyvin, sillä Reino löysi rauhan Tähden luota.

– Olet oikeassa, hän valitti usein, että ei jaksa minun vauhdissani, Quu yritti hymyillä.

– Sinulla taitaa olla muutakin asiaa kuin valittaa vääriä valintoja, Mama katsoi tutkivasti Quuta.

– Tulin kysymään neuvoa. Olen miettinyt kansanperinteeseen liittyvää aihetta seuraavaksi dokumentiksi. Tuli mieleen, että Hämeenlinna on vanha kulttuurikaupunki. Tässä voisi olla aineksia?

– Kyllä vain, vietämme parhaillaan kaupungin 385-vuotisjuhlaa. Linna on kiinnostava kohde, samoin Aulangon puistometsä ja on täällä paljon muutakin. Harmi, kun Skogsterin historiallisen museon nostalginen näyttely ”Svengaava 60-luku” on ohi. Kävin herättelemässä muistoja parikin kertaa, Mama kertoi.

– Museolta voisi saada paljon asiatietoja, Quu mietti.

– Minulla on hauska ajatus. Niin kuin tiedät, tarotkortit ovat edelleen lähellä sydäntäni. Täällä on hulppea tarotpuoti, jossa on maaginen tunnelma. Voidaan käydä yhdessä katsomassa, Mama ehdotti.

Quu innostui. Hän mietti raikasta ja yllättävää näkökulmaa kaupungin historiaan.

– Tarotteema voisi toimia. Siitä puheen ollen, päivitätkö kohtaloni?

Mama hymyili, sillä hän oli osannut odottaa kysymystä.

– Sait Miekkojen prinsessan. Se kertoo sinusta. Olet raivannut esteet tieltäsi ja olet valmis käyttämään tarmosi uusiin ponnistuksiin, hän tulkitsi.

– En ymmärrä, miksi pitää kysyä korteilta. Olisin tiennyt tuon itsekin, Quu hymyili lähtiessään.

CAFÉ TÄHDENLENTO – KOKKAUSKURSSIN LAUANTAI- ILTA

– Ihanaa, kun kurssit jatkuvat, Merri hymyili niin, että valkoiset hampaat välkkyivät.

– Oli vähän taukoa, sillä kahvila työllisti aluksi tehokkaasti, mutta nykyään se pyörii hyvin teidän Pete ja Milla avulla. Mukava, kun osallistutte kurssille. Meitä on sopiva määrä eli viisi. Esittelettekö Ludmila ja Tatjana itsenne, Tähti pyysi.

– Ollaan ukrainalaisia ja halutaan oppia suomalaisia ruokia, tytöt kertoivat yhteen ääneen.

– Mekin voimme oppia teidän ruokakulttuuristanne, Reino tuli tervehtimään.

– Aloitetaan, minä olen siis Tähti ja tässä on ystäväni Reino, hän on loistava kokki.

– Joo, tehtiin viimeksi upeita jälkiruokakakkuja, Pete muisteli.

– Kurssi kestää viikonlopun. Koska kahvila on jo kiinni, voimme hyödyntää pöytiä ja huomenna sunnuntaina on tavalliseen tapaan vapaapäivä. Olemme miettineet Reinon kanssa ruokalistoja. Kokkaamme tänään pientä iltapalaa ja huomenna kolmen ruokalajin menun. Miltä kuulostaa?

– Hyvältä, Merri hihkaisi.

Hän oli kietonut vitivalkoisen esiliinan vyötäisilleen ja peittänyt kähärät hiukset iloisen oranssinpunaisella huivilla.

– Täällä on teille muille esiliinat, tai Millalla ja Petellä taitaa olla omat.

– Kyllä vain, tähtilogolla koristellut, Pete esitteli omaansa.

– Siirrytään keittiöön. Reino esittelee illan ainekset, Tähti sanoi, kun kaikki olivat pesseet kädet.

– Ajattelin, että kokataan tänään herkullisia, mutta terveellisiä pikkuannoksia. Tiedätte varmaan, että ketodieetti on monen mielestä huipputerveellinen. Siinä suositaan laadukkaita proteiineja ja vältetään hiilihydraatteja. Suosittelen aina tasapainoista ruokavaliota, mutta joskus on hyvä kokeilla, miten esimerkiksi tämä sopii itselle.

– Eikö saa syödä mitään hyvää? Pete kysyi.

– Totta kai saa. Tumma suklaa on terveellistä, samoin pähkinät ja mantelit, hedelmät ja erityisesti kotimaiset marjat, Reino rauhoitti.

– Mitä kokkaamme? Merri kysyi uteliaana.

– Valmistamme aluksi superterveellisen vihersmoothien. Siihen tulee syöntikypsä avokado, makeita kirsikkatomaatteja, vihreää sellerin vartta, viinirypäleitä ja salaatinlehtiä sekä tuoretta minttua. Päälle ripautetaan paahdettuja seesaminsiemeniä. Kuka haluaa aloittaa?

– Minä, Milla nosti kätensä.

– Toivottavasti saan jatkossa aamiaiseksi muutakin, Pete huokasi.

– Sinä voisit pyöräyttää meille herkullisen munakkaan. Saat käyttää kuohukermaa ja vahvaa juustoraastetta sekä runsaasti persiljaa, Tähti hymyili.

– Vielä kolme ruokalajia jäljellä. Tiedättehän, mitä tapakset ovat?

– Espanjalaisia pikkuannoksia, joita nautitaan oluen tai viinin kanssa, Tatjana tiesi.

– Meillä ei ole anniskeluoikeuksia, joten nautimme ne teen kera, Tähti hymyili.

– Kaksi teistä kokkaa purkkitonnikalasta kermaviilin ja salottisipulin kera tahnan, joka levitetään siemennäkkärin päälle. Kolmas saa herkistellä jättiravunpyrstöillä, jotka paistetaan runsaan valkosipuliöljyn kera. Sen oheen tulee vihreää salaattia ja tartarkastiketta, Reino ohjeisti.

– Kun annokset ovat valmiit, saatte kattaa ne salin pöydille. Laitetaan kaksi yhteen, niin mahdumme sopivasti herkuttelemaan yhdessä, Tähti suunnitteli.

Millan smoothie valmistui ensimmäisenä. Hän kaatoi vihreän juoman kirkkaisiin laseihin ja koristeli ne siemenillä ja tuoreilla mintunlehdillä.

– Milla, kata pöytään kaunein löytämäsi liina ja mieleisesi lautaset, Tähti sanoi maistettuaan viherjuomaa.

Peten munakas oli ihastuttavan kullankeltainen. Hän kantoi sen ylpeänä pöytään.

– Mieletön tuoksu, hän kommentoi palatessaan keittiöön.

– Valkosipulia kultaseni, ei sitten pussata tänään, Milla nauroi.

Loputkin annokset valmistuivat nopeasti. Tähti taputti käsiä ja pyysi tuomaan annokset tarjolle. Hän otti pikaisesti niistä kuvat.

– Loistavaa, olitte taitavia ja tehokkaita, Reino kommentoi, kun kurssilaiset istuutuivat pöytään.

– Tiedättekö, teitte superhyvät ja terveelliset annokset. Kuka tahansa hyvinvointivalmentaja olisi teistä ylpeitä, Tähti hehkutti.

– Niin ja oli kivaa, mutta toivottavasti saamme huomenna jälkiruokaa, Pete huomautti.

– Lupaan, viekää tyhjät astiat keittiöön ja täyttäkää tiskikone. Sen jälkeen olette vapaalla huomiseen asti, Reino sanoi tyytyväisenä makuihin.

***

– He saivat uusia virikkeitä, Tähti tuumi istuessaan illalla Reinon kainalossa takkatulen äärellä.

– Niin ja vaikka meillä ei ole anniskeluoikeuksia, viiniä löytyy kotitarpeiksi, Reino hymyili ja täytti molempien lasit.

– Olet parasta, mitä minun tielleni on osunut. Olen ollut usein Quulle kateellinen, mutta nyt olen iloinen, että tutustuin sinuun hänen ansiostaan, Tähti sanoi ja suuteli Reinoa hellästi.

CAFÉ TÄHDENLENTO – KOKKAUSKURSSIN SUNNUNTAIPÄIVÄ

– Olipa siellä tuulista, Milla voihki tullessaan sunnuntaiaamuna kahvilaan.

– Joo, pelkäsin kaatuvani sillalla, kun tuulenpuuska yllätti, roteva Pete kommentoi.

– Toivottavasti tytöt tulevat ajoissa, Tähti huolehti ja kaatoi Millalle ja Petelle kahvia.

– Tämä tuli tarpeeseen, onkohan varastossa vielä eilisiä voisarvia? Emme ehtineet haukata kotona mitään, Milla kysyi.

– Käy katsomassa, eiköhän siellä ole vielä muutama, Reino muisteli.

Tatjana ja Ludmila tulivat samalla ovenavauksella ja Merri heti heidän jälkeensä. Kaikilla oli punaiset posket ja tuulentuivertamat hiukset.

– Hyvää huomenta, oletteko valmiit päivän haasteisiin? Reino kysyi, kun kaikki olivat saaneet kahvikupit eteensä.

– Joo, odotamme kieli pitkällä, mitä ruokalistalla on.

– Tänään on herkuttelupäivä. Olen valinnut vähän harvinaisempia raaka-aineita. Valmistamme alkuruoksi siikatartaria. Siis raakakypsytettyä kalaa runsaan sitruunan kera. Toivottavasti pidätte simpukoista. Olen hankkinut sinisimpukoita, joille teemme vahvan curryliemen. Siihen tulee kookosmaitoa, sitruunaruohoa, chiliä ja limettiä sekä tuoretta inkivääriä.

– Entä jälkiruoka? Pete kysyi malttamattomana.

– Koska meillä on jäätelökone, saat valmistaa mieleisesi annoksen, Reino hymyili.

– Hienoa, voisin yllättää teidät jollain eksoottisella maulla, Pete mietti.

– Jäätelön lisäksi saatte tehdä mantelikeksejä ja viinirypälehilloa. Maut täydentävät toisiaan, Reino jatkoi.

Kurssilaiset taputtivat käsiä ja ryntäsivät keittiöön. Milla aloitti fileroimalla siian, kun Reino oli opastanut hänet alkuun. Ludmila ja Tatjana puhdistivat simpukat ja Merri keskittyi currykastikkeen tekoon.

– Tuttua puuhaa, kotimaassa käytetään paljon vahvoja makuja, hän iloitsi.

Kun kala-alkuruoka oli jääkaapissa vetäytymässä, simpukat puhdistettu ja jäätelö pyöri koneessa, Reino opasti mantelikeksien saloissa.

– Näistä tulee erityisen ihania, kun taikinaan tipauttaa tilkan karvasmanteliöljyä, hän opasti.

– Teetauko, Tähti kutsui, kun keksit oli saatu uunista. – Merri, löysin Ellinooran liinavaatekaapista upean pöytäliinan. Tämä näyttää mielestäni afrikkalaiselta, Tähti esitteli kangasta.

– Taitaa olla Egyptistä, levitän tämän ja valitsen valkoiset astiat, niin kokonaisuus ei ole liian kirjava, Merri ilahtui.

Milla toi kala-annokset tarjolle pienissä siroissa kristallikulhoissa runsaan vihreän salaatin kera.

– Todella hyvää, Tähti kehui tyytyväisenä.

– Simpukoita, olkaa hyvät, Ludmila hymyili kantaessaan suuren kulhon keskelle pöytää. Hän oli pilkkonut keiton oheen patonkia ja sivellyt pintaan valkosipulilla terästettyä vihreää pestoa.

– Mieletöntä, sopiva chilin polte, Milla kommentoi ja pyyhki hikeä otsalta.

– Merri, onnistuit erinomaisesti maustamisessa, näissä on potkua, Reino kehui.

Pete hymyili salaperäisen näköisenä, kun hän kantoi jäätelöannoksen pöytään.

– Hieno makuyhdistelmä, tunnistan vaniljan, mutta mikä tämä yrtti on? Tähti hämmästeli.

– Tuoretta timjamia, muistin, että käytit Reino sitä kokkikisassa, Pete virnisti.

– Hyvin toimittu ja mantelikeksit ovat suussa sulavia, Reino kehui.

– Kiitokset, löydätte kuvat ja reseptit somesta, olitte erinomaisen hyviä, Tähti kehui, kun kurssilaiset olivat valmiit lähtemään.

– Milla ja Pete, tapaamme huomenna kahvilassa. Te muut, tervetuloa seuraavallekin kokkikurssille, Reino hyvästeli.

– Tähtiseni, meillä oli upea viikonloppu. Lämmitän saunan ja lupaan pestä selkäsi, Reino sanoi ja antoi suukon Tähden nenänpäähän.

QUUN VIESTI TÄHDELLE

Hei, uskoisitko, että tulen luottokuvaajani Villen kanssa taltioimaan kotikaupunkisi näkymiä. Dokumenttitoimituksen tuottaja Jokke hyväksyi ohjelmaehdotuksen Hämeenlinnasta kulttuurikohteena. Hän toivoo kuitenkin, ettei siitä tule tylsää historian oppituntia. Sain Mamalta kullanarvoisia vinkkejä. Hän tulee kanssamme paikalliseen tarotpuotiin. Loihdimme taianomaisen ympäristön, jossa johdatan katsojat läpi vuosisatojen. Maman kortit ennustavat tulevia tapahtumia. Olen innoissani taas kerran.

Asumme Villen kanssa hotelli Vaakunassa, mutta haluaisimme kuvata myös kahvilassasi. Onhan se tämän päivän kulttuuria, taidetta, kokkausta ja rohkeaa yrittäjyyttä. Otan yhteyttä, kun tiedän tarkemman aikataulun. Niin ja olen parantanut tapani. Kerro kuulumisia ja välitä Reinolle terveiset, Quu, dokumentaristi, ei enää Made

TÄHDEN VIESTI QUULLE

Tervetuloa, hauska idea. Olen ylpeä kotikaupungistani ja uskon, että Mama on todellinen haltijakummi ohjelmaan. Niin kuin tiedät, kahvila on avoinna lounasaikaan maanantaista lauantaihin. Voitte tulla kuvaamaan koska vain, mutta olisi hyvä tietää etukäteen, sillä vierailta pitää pyytää kuvauslupa. Eihän koskaan voi tietää, jos joku on epäilyttävässä seurassa.

Ellinoora viestitti, että hän ja Patrik tulevat pääsiäisenä viikon lomalle. Haluat varmaan tavata heidätkin. Meillä on ollut vilkasta, sillä Reinon sisko Riina ja pikkupojat Taavi ja Leevi vierailevat ahkerasti. Pojilla on Pipa-niminen kissa, josta on tullut kaikkien lemmikki. Se karkasi viime viikonloppuna ulos ja pojat jahtasivat sitä makkaranpalan kanssa talon alta ja viimeksi pihatammesta.

Kevät etenee ja lumet sulavat pikavauhtia. Piha on vielä kurainen, mutta odotan hartaasti, että saamme pian ulkokahvilan käyttöön, terveisin Tähti.

PÄÄSIÄISLOUNAS KYMMENELLE

Quu katseli ihmeissään tullessaan saliin Villen kanssa. Tähti oli kattanut pitkään pöytään paikat kymmenelle.

– Hyvänen aika, ketä kaikkia on tulossa? hän kysyi.

– Odotamme Ellinooraa ja Patrikia näillä hetkillä. Riina ja pikkupojat ovat yläkerrassa vaihtamassa vaatteita. Mamakin on tulossa. Asettukaa taloksi, Reino tarjoilee tuossa tuokiossa aperitiivit, Tähti kertoi.

Quu huomasi, että Tähti oli kihartanut hiuksensa ja pukeutunut tavallista juhlavammin. Hän tunsi yllättäen itsensä nuhjuiseksi farkuissa ja virttyneessä t-paidassa.

– En arvannut, että täällä on näin hienoa, hän sanoi vaisusti.

– Rauhoitu, kaikki ovat tuttuja, Tähti hymyili ja lähti keittiön suuntaan.

– Tervetuloa, saako olla maljat pääsiäisen kunniaksi, Reino tuli paikalle samppanjalasien kanssa.

– Kiitos, minulle maistuu, muta Ville on autolla, jatkamme vielä tänään Helsinkiin, Quu sanoi.

– Löytyy myös alkoholiton vaihtoehto, Reino hymyili ja ojensi Quulle lasin.

– Meille kanssa, Taavi ja Leevi juoksivat paikalle.

Riina oli pukenut heille valkoiset kauluspaidat ja kissanrusetit.

– Hei, kuka sinä olet? Ville kumartui silittämään jaloissa kiehnäävää kissaa.

– Se on Pipa, Taavi hihkaisi ja heilutti kissan edessä varren päässä keikkuvaa sulkaa.

Ville nauroi, kun Pipa pyöri väkkäränä. Quu vetäytyi kauemmas. Hän pelkäsi kissan teräviä kynsiä.

– Me ei tykätä sinusta Quu-täti, Leevi tuli tökkimään.

– Ei niin, Leino-enolle tuli paha mieli, kun lähdit, Taavi säesti.

– Pojat, nyt rauhassa, Riina tuli paikalle ja nyökkäsi muodollisesti Quulle.

Tämä vaistosi, että Reinon sisko oli samaa mieltä pikkupoikien kanssa. Epämiellyttävä hetki katkesi ovelta kuuluvaan kolahdukseen, kun Ellinoora ja Patrik saapuivat matkalaukkujen kanssa.

– Olipa kylmä, emme ole tottuneet tällaiseen, Elli huokasi, kun Tähti riensi halaamaan häntä.

– Kas, täällä on muitakin tuttuja. Hauska tavata pitkästä aikaa suosikkinäyttelijäni Quu, Patrik hymyili ja halasi lämpimästi. – Onko sinulla uusi poikaystävä? hän kysyi katsoessaan arvioivasti arkisen näköistä Villeä.

– Olemme työmatkalla, Ville on ammattitaitoinen kuvaaja, Quu selitti.

– Taidat olla aina töissä. Seurasimme sinua televisiosta Yle Areenan välityksellä. Pärjäsit hyvin, Elli kehui. – Ei mutta, ihanaa Mama, kun sinäkin olet täällä. Minulla on ollut ikävä.

– Niin minullakin, olen kaivannut juttutuokioitamme ja hersyvää nauruasi, Mama hymyili.

– Hei, nyt kaikki pöytään, Reino kutsui kantaessaan komean lammaspaistin tarjolle.

– Tuoksuu mahtavalta, Quu sanoi huomatessaan, että hänellä oli nälkä kevyen aamiaisen jälkeen.

– Ei mitään terveysruokaa, vaan kunnon paistia, kermaperunoita ja minttuhyytelöä. Jälkiruuaksi on kotitekoista pashaa ja kahvia. Juomiakin löytyy. Saatte lampaan kanssa täyteläistä punaviiniä ja kahvin kanssa konjakkia tai sherryä, Reino esitteli.

Kaikki hiljenivät maistelemaan. Taavi ja Leevi kyselivät ketsuppia. Tähti haki muovipullon pöytään ja pojat hiljenivät.

– Meillä kaikki maistuu ketsupin kanssa, jopa aamupuuro, Riina nauroi.

Kun jälkiruoka oli syöty, Riina komensi pojat pihalle jäähylle, sillä näillä oli jatkuvasti pieni kiista keskenään.

– Saadaan olla hetki rauhassa, hän tuumi ja maistoi sherryä.

Reino kilisti lasia ja nousi seisomaan.

– Meillä on kerrottavaa, hän aloitti ja laski käden Tähden olalle.

– Ei ole totta, oletteko menneet kihloihin? Ellinoora hihkaisi yllättyneenä.

– Kyllä vain, Tähti esitteli ylpeänä kimaltavaa sormusta. – Eikä siinä kaikki, vauva syntyy syksyllä.

Kaikki onnittelivat ja halasivat Tähteä, joka oli punastunut ja hämillään. Quu oli järkyttynyt. Hän ei ollut koskaan uneksinut lapsesta, mutta tunsi nyt yllättäen kateuden piston.

– Kiitokset tarjoilusta, meidän pitää lähteä Villen kanssa paluumatkalle, hän ilmoitti.

Ville katsoi häneen hämmästyneenä.

– Eihän meillä ole kiirettä, huomenna on vapaapäivä.

– Minulla on asioita hoidettavana, Quu tokaisi ja hyvästeli pikaisesti.

– Taidan vetäytyä hetkeksi siestalle kaikkien näiden uutisten jälkeen, Ellinoora hymyili.

– Entinen makuuhuoneesi on käytettävissä, siellä on edelleen parisänky. Me muut mahdumme yläkerran huoneisiin. Hankin pikkupojille kerrossängyn, Tähti kertoi.

– Heillä on kova kilpailu, kumpi saa nukkua ylävuoteessa, Riina nauroi.

– Eiköhän me miehet istuta hetki mukavasti takan äärellä. Tähti ja Riina ovat lupautuneet siivoamaan keittiön, Reino sanoi Patrikille saatettuaan Maman eteiseen.

– Pörrö odottaa ja minulla on lyhyt kävelymatka. Tekee hyvää saada vähän raitista ilmaa tukevan lounaan jälkeen, hän oli vakuuttanut, kun Reino tarjosi kyytiä.

– Olet saanut paljon aikaiseksi kokkikisan jälkeen, Patrik kehui. – Kuvittelin silloin, että sinulla oli jotain silmäpeliä Quun kanssa.

– Se on pitkä ja surullinen tarina. Olen nyt onnellinen Tähden kanssa, Reino kuittasi lyhyesti ja täytti molempien lasit.

– Niin minäkin Ellinooran kanssa. Viihdymme Espanjassa ja Ellistä on tullut korvaamaton. Tiedäthän, että Marialla ja Manuelilla on kaksi suloista pikkutyttöä. Syksyllä syntyy kolmas. Manuel toivoo kovasti poikaa, mutta Elli on vakuuttunut, että se on tyttö.

– Olisi mukava tulla käymään, mutta kahvilan pyöritys pitää meidät tiiviisti työn touhussa, Reino kertoi.

– Ellinoora haluaa käydä katsomassa, että huvilalla on kaikki hyvin. Lähdetäänkö huomenna porukalla, Patrik ehdotti.

– Totta kai, Riina ja pojatkin tulevat mielellään, puhuimme aamulla retkestä. Otetaan eväät mukaan, kahvia termospulloon ja tukevat voileivät, Reino suunnitteli.

QUU MASENTUU

Quun olo oli kurja, vilutti ja harmitti. Ville oli jättänyt hänet asunnon ulko-ovelle. Sisällä oli pimeää ja viileää. Quu värisi ja kietoi shaalin hartioille. Hän ei ollut jaksanut sisustaa, vaikka oli alkuinnostuksessa suunnitellut heleitä värejä. Hän katsoi inhoten tummia seiniä ja verhottomia ikkunoita. Tunnelma oli tyystin erilainen, kuin Ellinooran tai nyt siis Tähden ja Reinon kodikkaassa talossa, johon takkatuli toi suloista lämpöä.

Jääkaappi oli tyhjä, sillä Quu oli ollut viikon poissa. Yläkaapista löytyi pullollinen tummaa rommia. Quu laittoi vedenkeittimen päälle ja sekoitti kuuman totin runsaan sokerin kera. Se helpotti hetkeksi.

Mitä ihmettä teen täällä yksinäni? hän mietti, kun rommi loppui ja häntä itketti oma surkeus.

Yöuni oli raskas. Quu kierteli tuntemattomassa liikekeskuksessa vetäen matkalaukkua perässään. Hän etsi turhaan varaamaansa hotellihuonetta. Käytävät jatkuivat loputtomiin, eikä oikeaa osoitetta löytynyt. Hän pelästyi, kun uhkaavan oloinen roteva mies tarrasi matkalaukkuun.

Quu heräsi huutoonsa kauttaaltaan hiessä ja kurkku kuivana. Kesti hetken tajuta, että kaikki oli unta. Taidan olla pahasti eksyksissä, hän vaikeroi keittäessään teetä aamun kalpeassa valossa.

– Quu, lähdit kovin kiireisesti. Oletko kunnossa? Tähti soitti.

– Taidan tulla kipeäksi, viluttaa ja olo on surkea, Quu sanoi vaisusti.

– Voi sinua, olisit jäänyt yöksi. Mene sänkyyn, juo kuumaa ja ota särkylääkettä, Tähti huolehti.

– Juu, tiedän, mustaherukkamehua ja hunajaa, Quu yritti hymyillä.

– Juurikin niin, niin kuin täällä Hämeessä sanotaan. Yritä pärjätä, minun pitää kiitää, pojilla näyttää olevan tappelun nujakka meneillään, Tähti lopetti puhelun.

Quu oli kuullut taustalta poikien pelikoneiden rätinää ja kiljumista. Häntä puistatti pelkkä ajatus, että olisi pitänyt kestää meteliä koko päivä.

RETKI HUVILALLE

– Onneksi lumi on sulanut, mutta järvi on vielä jäässä, Elli huomasi heidän saapuessaan mökkipihaan.

– Pojat, ei saa mennä jäälle, se on heikkoa, Riina huusi, kun Taavi ja Leevi kirmasivat rinnettä alas.

– Huh, onpa kylmä. Ulkona on lämpimämpää, Tähti huomasi avattuaan huvilan oven.

– Ehdotan, että teemme pihalle nuotion. Otin mukaan grillimakkaraa, Reino sanoi ja kävi hakemassa liiteristä kuivia puita.

– Me halutaan paistaa vaahtokarkkeja, pojat kinusivat tultuaan savun houkuttelemina paikalle.

– Kaikkea löytyy, Reino myhäili ja kattoi pihapöydälle aamulla paistamiaan sämpylöitä, appelsiinimarmeladia ja kinkkuviipaleita.

– Haluatteko pojat kaakaota? Tähti kysyi kaataessaan aikuisille termospullosta kahvia.

– Ei kun pillimehut, pojat hihkuivat.

– Asia selvä, tässä grillitikut, Patrik huolehti ja pujotti niihin sujuvasti vuorotellen makkaraviipaleita ja vaahtokarkkeja.

Poikien suut olivat noessa, kun he ahmivat herkut ennätysvauhtia.

– Vaahtokarkkeja sinapilla ja ketsupilla sekä appelsiinikolaa, Riina nauroi ja näppäili kuvia.

Ellinoora kierteli sisällä katsomassa, että paikat olivat kunnossa. Hän värisi kylmästä, mutta oli tyytyväinen, etteivät hiiret olleet tehneet talven aikana tuhoja.

– Voiko Pipa tulla tänne kesällä hiirijahtiin? Leevi kysyi.

Kissa oli jätetty varmuuden vuoksi kaupunkiin, sillä Riina pelkäsi sen karkaavan metsään.

– Eiköhän, jos muistatte pitää ovet kiinni. En halua, että se eksyy tielle, Riina mietti.

Kun eväät oli syöty, retkeläiset palasivat suosiolla takaisin. Reino saattoi sisarensa ja pojat junaan.

– Pärjäättekö varmasti? Olisin voinut viedä teidät autolla kotiin.

– Totta kai pärjätään, minulla on vain vetolaukku ja pojilla reput.

– Entä kissa?

– Pojat ovat tottuneet retuuttamaan sitä kantokassissa. Älä huolehdi, Riina oli hymyillyt.

***

 Patrik oli lämmittänyt saunan, kun Reino palasi.

– Mennään Ellin kanssa edeltä, tulkaa puolen tunnin kulutta perästä, Tähti sanoi ja otti jääkaapista juotavia matkaan.

– Et tiedä, miten olen kaivannut kunnon löylyjä, Ellinoora huokasi oikaistessaan ylälauteelle.

Tähti oli huomannut, että sisko oli lihonut tuntuvasti.

– Pitäisi laihduttaa, tiedän kyllä, mutta rakastan hyvää ruokaa ja kaikkea makeaa, Elli sanoi kuin aavistaen Tähden ajatukset.

– Kyllä minullekin makea maistuu. Nyt entistä enemmän, kun olen raskaana. Reijo hemmottelee jatkuvasti jälkiruokaherkuilla, Tähti tunnusti.

– Quu oli järkyttävän hoikka, en usko, että hän syö kunnolla, Ellinoora hämmästeli.

– Ainahan hän on ollut nirso. Ehkä televisiossa esiintyminen saa hänet pysymään ylivarovaisena, Tähti mietti.

– Minusta hän näytti huonovointiselta. Oli kalpea ja vähäpuheinen ja jotenkin kireä, Elli ihmetteli.

– Quulla on ollut rankkaa. En tiedä, mistä hän saa energiaa, kun on jatkuvasti menossa. Pitäisikö meidät mennä nyt jäähylle ja päästää miehet saunomaan? Laitoin pesuvettä valmiiksi ja lisään vähän puita, Tähti huolehti.

– Minulle maistuu saunaolut. Sinä taidat tyytyä veteen? Elli kysyi, kun he istuivat saunatakkeihin kietoutuneina pukuhuoneessa.

– Kyllä vain, ei edes tee mieli alkoholia. Miehet taitavatkin tulla, Tähti sanoi kuullessaan ovelta kopinaa.

– Sopiiko liittyä seuraan, tarvitaanko selänpesijöitä? Patrik kysyi toiveikkaasti.

– Menkää vain kahdestaan saunan puolelle, meillä on naisten juttuja, Ellinoora hymyili ja antoi Patrikille suukon.

TV-KESKUS, PASILA

Quu huomasi piristyneensä, kun hän pääsi maanantaina töihin. Leikkaaja Anita odotti editissä.

– Olen itsekin innostunut kulttuurihistoriasta, hän hymyili ja käynnisti tietokoneen. – Vau, upeita kuvia, pidän tarotteemasta. Mummoni on tulkinnut kortteja. Niissä on kiehtovia kuvia, Anita rupatteli kelatessaan materiaalia.

– Huomenta, saanko tulla vilkaisemaan? Jokke kysyi raottaessaan ovea.

– Tule vaan, me vasta aloittelemme, Quu sanoi yllättyneenä tämän mielenkiinnosta.

– Hyvältä näyttää, jatkakaa vaan, Jokke katosi yhtä pian kuin oli tullutkin.

Dokumentti valmistui viikossa. Quu oli hermostunut kutsuessaan Joken katseluun. Hän vilkuili huolestuneena, kun tämä rypisteli otsaansa mustaan viittaan pukeutuneen Maman ilmestyessä kuviin.

– Aika teatraalista, Jokke mutisi.

Kun tarina eteni, hänen ilmeensä suli. Jokke taputti käsiään lopputekstien pyöriessä ruudulla.

– Ainutkertainen, en osannut kuvitella, että historian voi herättää henkiin taikakonstein, hän nauroi.

Quu oli hyvillään, sillä hän ei ollut varma, mitä tuottaja ajattelisi usvan keskeltä ilmestyvistä ennustuksista.

– Hienoa, järjestetään lehdistökatselu mahdollisimman pian. Pitäisikö tämä esittää Hämeenlinnassakin? hän mietti.

– Ilman muuta, se on kaupungille mainosta, Quu innostui. – Kutsutaan kaupungin päättäjät historialliseen museoon katseluun ja tarjotaan jotain hyvää.

– Miten olisi viipurinrinkilöitä ja sahtia? Jokke virnisti.

– Ehkä kuitenkin tuulihattuja ja kuohuviiniä, Quu hymähti.

ELLINOORAN VIESTI TÄHDELLE

Vielä kerran kiitokset vieraanvaraisuudesta. Oli ilo käydä vanhassa kodissa ja huomata, että olet pitänyt siitä hyvää huolta. Ruukkukasvitkin olivat elossa. Olet onnekas, kun löysit Reinon, vai miten päin siinä kävi? Huomasin, miten hellästi hän kohteli sinua. Hänestä tulee oiva isä.

Espanjassa on jo täysi kesä. Mereltä puhaltaa mukavan vilvoittava tuuli. Turisteja riittää ja tavernasta on tullut suosittu. Patrik tekee pitkiä päiviä baarin puolella. Manuel auttaa minkä ehtii, samoin Maria. Pikkutytöt pyörivät pihalla ja minä yritän vahtia heitä parhaani mukaan. Manuel osti muovisen kastautumisaltaan. Tytöt ovat jatkuvasti märkiä, mutta se ei heitä haittaa.

Aurora nukkuu onneksi vielä päiväunia. Katselemme silloin Angelikan kanssa satukirjoja. Luen suomeksi ja hän on oppinut jo monta sanaa. Jos hän ei ymmärrä, käytän sujuvasti google kääntäjää. Kuvittele, mihin kaikkeen sitä venyykään. Opiskelen kyllä espanjaa, mutta en ole edistynyt kovinkaan hyvin, sillä äiti Sofia puhuu kanssani suomea, samoin Manuel. Poika on sujuvasti kaksikielinen.

Minä tässä rupattelen vain omista asioistani. Oletko voinut hyvin? Entä Quu? Toivon, että ehtisitte vierailemaan luonamme kesällä. Rakkain terveisin Ellinoora. Terveiset myös Patrikilta. Hän kehui vuolain sanoin Reinoa. Suukkoja.

TÄHDEN PIKAINEN VASTAUS

Hei, kiitokset kauniista sanoistasi. On aina ilo tavata sinua ja Patrikia. Kysyit vointiani. Olen yllättynyt, miten väsynyt olen ja selkää särkee jatkuvasti. Reino ihailee rintojani, jotka ovat kasvaneet ja kaamean arat. Kaikki on hyvin, mutta toivon, ettei kesästä tule kovin helteinen. En usko, että tohdimme tulla käymään, sillä avaamme kesäkahvilan vappuna ja se pitää meidät kiireisinä. Koulutytöt tulevat kesätöihin, kun pääsevät lomalle. Siitä on paljon apua.

Quu oli hetken masentunut, en oikeasti tiedä, mikä häntä vaivasi. Nyt dokumentti työllistää siinä määrin, että hän on toipunut. Sanoi puhelimessa, ettei ehdi suremaan. Siis mitä, ihmettelin, mutta hän ei suostunut kertomaan enempää. Olen kutsunut käymään, mutta hän valittaa työkiireitä. En painosta, eihän siitä ole kauan, kun tapasimme. Terveiset Reinolta ja erityisesti Mamalta. Hän toivoo, että kirjoittelet, Tähti kahvilakiireiden keskeltä.

KESÄKAHVILAN AVAJAISET

Tähti jännitti vapun sääennustetta. Hän muisti vuoden takaista räntäsadetta. Nyt onneksi oli luvassa poutaa ja jopa auringonpilkettä. Reino viritti varmuuden vuoksi sadekatoksen grillipisteen yläpuolelle. He olivat mainostaneet, että tarjolla olisi sulaisia tai makeita kreppejä, simaa ja kotitekoisia munkkeja.

– Vähemmän on enemmän, Reino hymyili ja kokkasi tulista jauhelihatäytettä sekä vaihtoehtona kasviksia. – Makeiden kanssa maistuu omenahillo ja kermavaahto, niistä kaikki pitävät, hän suunnitteli.

– Nämä ovat turhan hyviä, Tähti totesi testatessaan paistotuoreita sokerisia munkkeja.

– Ei hassumpia, Reino myhäili.

Vappuvieraita saapui tasaisena virtana, kun Pete viritteli kitaraa.

– Olen jakanut pöydille lauluvihkoja. Saatte toivoa kappaleita, Milla lupasi, kun pöydät täyttyivät iloisista vapunviettäjistä.

– Hei rullaati rullaa, ensimmäinen toive kajahti saman tien.

Laulukirja oli laulettu lähes loppuun, kun pihalla kävi kohahdus. Merri ja hänen iloiset afrikkalaiset ystävänsä saapuivat bongorumpujen tahdissa.

– Kaikki mukaan tanssimaan, Merri houkutteli ja pyörähti malliksi kirjava pitkä hame liehuen.

Tähti katseli hymyillen, kun yleensä pidättyväiset hämäläiset yhtyivät riehakkaaseen tanssiin.

***

– Mikä päivä, olen aivan poikki, hän voihki illalla, kun vieraat olivat vihdoin malttaneet lähteä.

– Aikamoinen menestys. Jouduin tekemään lisää lettutaikinaa ja taikomaan täytteitä kaikesta, mitä jääkaapista löytyi. Kreppejä makkaratäytteellä, en olisi uskonut alentuvani moiseen, mutta täydestä meni, Reino nauroi.

– Nukutaan aamulla pitkään, onneksi on vapaapäivä, Tähti huokasi ja painautui Reinon kainaloon.

Tämä silitti hellästi hänen vatsaansa.

– Olet urhea mimmi, tuon aamulla kahvin sänkyyn, Reino kuiskasi.

TV-KESKUS, PASILA

Quun Hämeenlinna-dokumentti sai hyvää palautetta. Arvostelijat kiittelivät yllättävää käsittelytapaa. Soraääniäkin kuului, sillä jotkut ihmettelivät, miten tarotkortit liittyivät asiaohjelmaan.

Quuta jännitti, kun Jokke kutsui hänet huoneeseensa.

– Olen tyytyväinen dokumenttisi saamaan julkisuuteen. Älä välitä, jos kaikki eivät olleet samoilla linjoilla. Tärkeintä, että ohjelmista puhutaan, saamme uusia katsojia. Oletko jo ehtinyt miettiä jatkoa?

– Miten niin, minullahan on sopimus vain kevääksi, Quu kysyi.

Oli totta, että hän halusi jatkaa, mutta oli ollut epävarma, löytyisikö kesäksi määrärahaa.

– Niin kuin tiedät, Riku on virkavapaalla. Sain eilen häneltä eronpyynnön. Mies on ihastunut reppuretkeilyyn ja aikoo jäädä kiertämään Thaimaata jonkun veijarin kanssa, olivat lähdössä elefanttisafarille, Jokke kertoi.

– Miten se minuun liittyy? Yhteistyömme ei ollut paras mahdollinen, Quu pelästyi.

– Vain siten, että meillä on nyt yksi toimittajan paikka vapaa. Kiinnostaako toistaiseksi voimassa oleva työsuhde?

– Totta kai kiinnostaa, Quu henkäisi.

Hän oli turhautunut, kun sopimuksia jatkettiin vain puoli vuotta kerrallaan. Epävarmuus tulevaisuudesta oli kuluttavaa.

– Hyvä, niin arvelinkin. Sinulla on jo vankka kokemus kulttuurisaralta, mutta olet kehityskelpoinen, sillä dokumenttisi ovat olleet vakuuttavia. Ehdotan, että mietit tulevia aiheita. Niiden pitää olla asiapainotteisia, mutta luova mielikuvitus on vain plussaa, Jokke hymyili.

– En taida nukkua ensi yönä, Quu naurahti. – Koska haluat aihelistan?

– Viimeistään kesän suunnitteluseminaarissa. Voidaan toki käydä ideat läpi jo ennen sitä, jos haluat, Jokke lupasi suurpiirteisesti.

Quu liiteli kotiin ja osti matkalta pullollisen samppanjaa. Olen maljan tai useammankin ansainnut, vaikka olenkin yksin, hän tuumi.

VILLA MAMA

– Tyttöseni, mukava nähdä taas. Pääsiäisestä onkin jo aikaa. Olit silloin kovin hiljainen, Mama rupatteli, kun Quu tuli yllätyskäynnille.

– Toin leivokset ja Pörrölle tuoreita silakoita, eikö ne ole sen lempiherkkua? Quu hymyili.

Pörrö höristi korviaan kuullessaan herkkusanan.

– Kyllä vain, laitan teevettä kiehumaan, Mama ilahtui.

Quu istuutui keittiön pöydän ääreen. Hänestä oli aina mukava käydä Maman luona, sillä siellä oli rauhallista ja kodikasta.

– Kevät on jo pitkällä, onko uusia kuvioita? Mama kysyi.

– Taisit arvata, että olen sen takia taas luonasi. Olen saanut melkoisen haasteen. Mietin parhaillaan kiinnostavia aiheita dokumenttitoimituksen tulevaan sarjaan. Niiden pitää olla asialinjalla, Quu kertoi.

– Voi veikkoseni, maailma on täynnä tarinoita. Jututa tavallisia ihmisiä ja kysele heidän valinnoistaan. Julkkikset ovat jatkuvasti pinnalla, mutta elämässä on paljon muutakin, hiljaista tietoa.

Quu katsoi Mamaa hämmästyneenä.

– Olet oikeassa, voisin haastatella eri alojen osaajia ja kysellä heidän arvoistaan. Miten minusta tuli minä, meillä oli kerran kirjoittajakurssilla sellainen teema, Quu muisteli.

– Arvot, arvopaja, arvomittari, arvoitus, Mama maisteli sanaa.

– Arvoitus, se kuulostaa houkuttelevalta, Quu innostui. – Jokainen jakso voisi alkaa aiheeseen liittyvällä arvoituksella, esimerkiksi kenestä tulee Suomen seuraava presidentti.

– Kyllä vain ja voisit lopettaa jollain elämänviisaudella, kuten pitkän elämän salaisuus on onnellisuus, Mama nauroi.

– Voi kiitos teestä, jatkan saman tien matkaa Tähden luo. Sinun neuvoihisi voi aina luottaa.

– Etkö jää päivittämään kohtaloasi?

– En tällä kerralla, en ota riskiä, että kortit lupaavat surua tai uupumusta, Quu nauroi.

CAFÉ TÄHDENLENTO

– Onpa kaunista, tulppaanit ja omenapuu kukkivat ja pihakahvila kukoistaa, Quu ihasteli tullessaan Ellinooran kaupunkitalolle.

– Hei Quu, istu tuonne tammen varjoon, Tähti tuli tervehtimään.

– Oho, olet pyöristynyt sievästi, Quu huomasi.

– Kyllä vain ja jalat ovat turvoksissa. Mitä hyvää tuon sinulle?

– Poikkesin Maman luona ja nautin teetä ja leivoksia. Jotain suolaista, kiitos.

– Reinon bravuuri on ohuet krepit sienitäytteen kera.

– Kuulostaa täydelliseltä. Löytyisikö olutta?

– Saamme tarjoilla keskiolutta, siideriä ja lonkeroa, Tähti kertoi.

– Oluttuoppi, se sopii näin aurinkoisena päivänä. Istu seuraani.

– Haen juomasi ja tilaan krepin, Tähti hymyili ja kiiruhti sisälle.

Quu rentoutui, kun kesätöissä häärivä koulutyttö toi vikkelästi kylmän oluen.

– Tervehdys Quu, tässä tilaamasi lettunen, toivottavasti pidät, Reino tuli tervehtimään. – Näytät hyvältä, miten työelämä sujuu?

– Paremmin kuin kuvittelin, suunnittelen parhaillaan uutta dokumenttisarjaa, Quu kertoi innoissaan.

– Onnea ammatinvalinnasta, kuvittelin, että kulttuuritoimitus oli enemmän alaasi.

– Totta, tekisin edelleen mielelläni töitä taiteilijoiden ja erinomaisten kokkien kanssa, mutta nyt minulla on maailma avoinna, Quu kertoi.

– Kerro minullekin, Tähti tuli paikalle makean letun kanssa. – Istun hetkeksi, tekee jatkuvasti mieli jotain hyvää, olen lihonut tuntuvasti, hän valitti.

– Olet juuri sopivan pyöreä, Reino pörrötti hänen hiuksiaan ja palasi keittiöön.

TV-KESKUS, PASILA

– Olet pannut toimeksi. Halusit keskustella dokumenttisarjasta, Jokke hymyili työpöytänsä takaa.

– Tein listan mahdollisista haastateltavista. Keskustelemme elämän arvoista. Uskon, että valinnat ja erilaiset kohtalot kiinnostavat katsojia. Toivon, että saan mukaan joitakin julkisuuden henkilöitä, jotka puhuvat muustakin kuin esiintymisestä. Painopiste on kuitenkin löytää jotain, mikä tekee elämästä arvokasta.

– Etsit siis onnellisen elämän salaisuutta, Jokke kiteytti.

– Älä naura, mikä itsellesi on tärkeää?

– Ura, menestys, hyvät katsojaluvut, ihastuttavat ja lahjakkaat työtoverit, perhe, herkullinen ruoka ja kupliva juoma.

– Siinä se, ne ovat kaikki hyviä arvoja. Entä terveys, ystävät, harrastukset, lomamatkat?

– Kyllä vain, ymmärrän, mitä tarkoitat.

– Katso laatimani lista ennen suunnitteluseminaaria. Sovin haastattelut vasta sen jälkeen, Quu ojensi Jokelle printtaamansa paperin.

– Sopii, mutta mieti vielä jotain koukuttavaa, joka yhdistää sarjan osat. Loppusanoiksi ehkä joku viisas elämänohje, Jokke mietti.

– Ei ehkä kuitenkaan tarotennustusta, Quu nauroi.

– Älä sano, siinä voisi olla ideaa. Olen saanut kyselyjä, koska hurmaava Mama esiintyy seuraavan kerran, Jokke hymyili.

Ajatus jäi itämään ja heräsi henkiin seminaarissa.

DOKUMENTTITOIMITUKSEN SUUNNITTELUSEMINAARI

– Kaksi päivää täällä korvessa, ei ole todellista, Quu harmitteli.

Hän oli kuvitellut pääsevänsä yöksi kotiin. Pakollinen illanvietto työtovereiden kanssa ei kiehtonut.

– Meillä on aikaa tutustua toisiimme kunnolla ja miettiä tarkkaan syksyn ohjelmisto, Jokke rauhoitti tunnelmaa, sillä muutkin mutisivat.

He olivat tulleet Kirkkonummen perukoille Yleisradion Lumikki-autolla.

– Tänään ohjelmassa on työryhmätyöskentelyä, sen jälkeen kevyt illallinen ja sauna. Tarjolla on lohikiusausta ja fetasalaattia sekä takassa paistettavaa makkaraa, Jokke kertoi.

– Onko sinappia ja viinaa myös? toimituksen vitsiniekka Vesa huuteli.

– Kaikkea löytyy, mutta ensin töihin. Minun työryhmääni kuuluu Quu, leikkaaja Anita, kuvaussihteeri Hanna sekä kuvaaja Ville. Vesa kokoaa oman ryhmänsä, tavataan ruokasalissa parin tunnin kuluttua.

Quu oli tyytyväinen tuttuun ryhmään. Vain kuvaussihteeri oli uusi tuttavuus.

– Olen vakuuttunut, että toimivia ryhmiä ei kannata rikkoa. Hanna, kerrotko vähän itsestäsi, Jokke pyysi.

– Joo, olen vasta valmistunut ja tämä on ensimmäinen työpaikkani. Olen innoissani, kun pääsen tapaamaan julkkiksia, tyttö hehkutti.

– No jaa, työ on kyllä paljon muutakin. Oletko varautunut matkatöihin, aikaisiin herätyksiin, ankeisiin hotelleihin ja pitkiin päiviin? Jokke kysyi.

– Totta kai, olen sinkku, jaksan kyllä, tyttö vakuutti.

Quu ei ollut yhtä vakuuttunut, sillä hän aavisti, että tyttö oli valinnut ammatin seikkailunhalusta. Häntä kauhistutti katsella tämän lukuisia tatuointeja ja lävistyksiä. Kaulaa kiersi käärme ja käsivarsissa oli lepakoita ja salamia. Huulet oli maalattu lähes mustiksi ja silmämeikkiä oli runsaasti. Quu oli kuvitellut olevansa edistyksellinen, kun hän oli ottanut Balilla olkapäähänsä vekkulin gekkotatuoinnin.

– Esittele Quu nyt listasi mahdollisista esiintyjistä, käydään se yhdessä läpi, Jokke keskeytti hänen ajatuksensa.

• Jalmari, 75 v, kalastaja ja mestarikokki
• • Marko, 45 v, kyläkauppiaasta menestyneeksi liikemieheksi
• • Kimmo ja Kerttu, 40 ja 25 v, tangotaiturit ja Suomi meloo -kanotoijat
• • Isä Rafael, 85 v, munkkiveli Heinäveden luostarissa
• • Sara, 50 v, hiusmuotoilija ja kansainvälinen taidemaalari
• • Mikko, 60 v, huippuarkkitehti ja luonnon suojelija
• • Tarmo, 20 v, maailman ympäri purjehtija

– Aikamoinen lista, elämän kirjoa laidasta laitaan, Jokke kommentoi.

– Eihän tässä ole yhtään julkkista, Hanna parahti.

– Tiedätkö, sinun olisi pitänyt hakeutua Mainos-Tv:n puolelle, Quu sanoi kipakasti.

– Rauhallisesti. Minun mielestäni lista on mielenkiintoinen ja monipuolinen. Sitä voi tarpeen tullen jatkaa, Jokke palautti järjestyksen.

– Mietin, että lopussa voisi olla kevennys, jota katsojat tietävät odottaa, Anita kommentoi.

– Mitä ehdotat? Quu kysyi yllättyneenä.

– Pidin kovasti tarotteemasta, joka kantoi loistavasti Hämeenlinna-dokumentissa. Entä jos mainio Mama nostaisi joka osassa esiintyjille onnenkortin?

– Tai arvokortin, Jokke hymyili.

Quu kuunteli tyytyväisenä. Hän tiesi, että Mama innostuisi hankkeesta.

– Kuvaamme eri puolilla Suomea, ei Mama jaksa kulkea mukanamme, Quu sanoi epäröiden.

– Ei ehkä tarvitsekaan. Voimme hyödyntää tarotpuotia ja kutsua Mama sinne, Ville ehdotti.

Hän näki jo mielessään tunnelmallisen kynttilänvalon ja Maman myhäilyn usvan keskellä.

– Entä miten ennustukset kohtaavat? Jokke ihmetteli.

– Yksinkertaista. Kuvaamme useita ottoja, joissa Mama tulkitsee kortteja. Taltioimme ne kuvausjärjestykseen ja kysymme esiintyjiltä heidän onnennumeronsa. Se on myös kuvausjärjestyksen numero. Näin saamme ne kohtaamaan, Ville ideoi.

– Hyvä ja säästämme sekä kuvauspäiviä että matkakustannuksia, Jokke ilahtui.

Hanna katsoi kelloa ja ilmoitti, että ruoka-aika oli käsillä.

– Jatkamme huomenna, edistyimme hyvin, Jokke kuittasi.

***

Iltaohjelma oli vaisu. Suurin osa porukasta vetäytyi saunan jälkeen omiin oloihinsa. Quu oli helpottunut, kun hänen ei tarvinnut jakaa huonetta kenenkään kanssa.

Aamiainen oli tarjolla kahdeksalta. Quu haukotteli kasatessaan lautaselle munakokkelia ja paistettuja tomaatteja sekä paahtoleipää ja mustaa kahvia.

– Huomenta, näytät kalpealta, etkö nukkunut hyvin? Jokke kysyi istuutuessaan hänen viereensä.

– Naapurihuoneessa juhlittiin aamuyöhön asti, Quu valitti.

– Pojat ovat poikia, vähän irrottelivat, kun pääsivät vapaalle, Jokke kuittasi ja keskittyi pureskelemaan kinkkusämpylää.

– En ole varma, että Hanna viihtyy tiimissämme, Quu sanoi suoraan.

– Anna tytölle mahdollisuus, ulkonäkö voi pettää. Tunnen hänen äitinsä, joka on kokenut kovia kasvattaessaan Hannan ja hänen sisarensa yksinhuoltajan pienellä palkalla.

– Minulla on ikäviä aavistuksia, mutta katsotaan, Quu sanoi ja haki toisen kupillisen kahvia.

***

Jokke teki kevyen keittolounaan jälkeen yhteenvedon syksyn tavoitteista ja ohjelmistosta. Quuta väsytti, kun hän katseli valkokankaalle heijastettuja lukuja ja katselukäyriä.

– Vahvuutemme on ottaa huomioon eri ikäluokat ja sosiaaliryhmät. Uskon, että Quun arvokeskustelu tuo lisää katsojia, Jokke päätti esityksen.

Kaikki taputtivat, sillä päivä oli ollut uuvuttava ja nyt oli toiveita päästä pian kotimatkalle. Quu heilautti kättä jäädessään bussista lähellä kotioveaan. Myös Hanna hyppäsi ulos.

– Haluaisin jutella vielä hetken kanssasi, hän sanoi Quulle.

Tämä katsoi häneen hämmästyneenä.

– Sopii, asuntoni alakerrassa on ravintola. Poiketaan juomaan lasilliset, hän ehdotti.

Kun molemmilla oli oluttuopit edessä, Hanna katsoi Quuta vakavasti.

– Vaistosin, ettet pidä minusta. En halunnut sanoa mitään muiden kuullen, mutta tarvitsen tämän työpaikan. Olen oikeasti tunnollinen, vaikka yritän näyttää rennolta.

– Minäkin toivon, että meillä on tehokas tiimi. Niin kuin Jokke sanoi, kuvauspäivät ovat rankkoja, eikä vapaa-aikaa juurikaan ole.

– Kyllä minä pärjään. Olen nuorin sisaruksista ja hämmästyin itsekin, kun pääsin satojen hakijoiden joukosta kurssille ja heti sen jälkeen töihin. Siskot pitävät minua lapsellisena, mutta olen päättänyt näyttää, että osaan ottaa vastuuta.

– Kaikki on hyvin, jos hoidat oman osuutesi, Quu hymyili liikuttuneena tytön tunnustuksesta.

QUUN PÄIVÄKIRJA

Täytyy myöntää, että uusi kuvaussihteeri Hanna yllätti. Pidin häntä kovapintaisena, mutta huomasin , että hän on herkkä, vaikka yrittää esittää muuta. Hän kertoi olleensa pienestä pitäen kapinallinen, sillä isosiskot yrittivät jatkuvasti määräillä.

Seminaari oli raskas, mutta myös kannustava, sillä sain tukea suunnitelmille. Luotan täysillä Anitaan ja Villeen, toivottavasti Hanna osoittautuu kehityskelpoiseksi. Lähdemme hänen ja Villen kanssa jo parin viikon kuluttua taltioimaan ensimmäiset tarinat. Maman osuus hoidetaan myöhemmin. Yritän sovittaa kuvausaikataulun niin, että teemme useamman haastattelun samalla matkalla.

Annoin Hannalle tehtäväksi selvittää esiintyjien taustat. Olisin voinut hoitaa sen itsekin, mutta testaan, miten tyttö pärjää.

TV-KESKUS, PASILA

Hanna laski paperipinon Quun pöydälle maanantaiaamuna.

– Koska olet ehtinyt tehdä nämä? Quu hämmästyi.

– Vietin viikonlopun tietokoneen äärellä ja printtasin koko roskan heti töihin tultuani, Hanna hymyili.

– Kipaise hakemassa meille mukilliset kitkerää kahvia automaatista. Käydään nämä yhdessä läpi, Quu kehotti.

Aamupäivä vierähti, kun Hanna selosti, mitä oli löytänyt. Quu hihitti, kun hänelle selvisi, että tyttö oli tutkinut myös Maman taustaa.

Taiteilijanimi MAMA MADDALENA, asuu Hämeenlinnassa, tunnettu tarottulkitsija, satoja fanittajia. Toiminut ennustajaeukkona mm. Hämeen keskiaikafestivaaleilla ja esiintynyt lukuisissa televisio-ohjelmissa. Lemmikki: Pörrö-kissa. Lempiruoat: paistetut silakat ja perunamuhennos, inkivääritee sekä macaronleivokset. Horoskooppimerkki Rapu, sosiaalinen ja perhekeskeinen, rakastaa seikkailuja.

– Mainiota, et ehkä tiedä, että Mama on haltijakummini. Käyn päivittämässä kohtaloni hänen luonaan ja saan aina hyviä elämänohjeita, Quu kertoi.

– Haluan kovasti tutustua. Hän vaikuttaa esiintyjistä jännittävimmältä, Hanna hymyili.

– Teit hyvää työtä, näistä on paljon apua. Käydään vielä yhdessä kuvausaikataulu läpi. Saat varata meille hotellihuoneet. Muista kysyä myös autopaikoista, Quu sanoi tyytyväisenä tehokkaaseen aloitukseen.

ILLANVIETTO

– Perjantai-ilta, ihana vetäytyä viettämään vapaa viikonloppu, paitsi että ajattelin ottaa tämän tietopaketin vielä iltalukemiseksi, Quu huokasi istuttuaan palaverissa Joken kanssa.

He olivat käyneet esiintyjälistan läpi. Quu oli huomannut, ettei osannut vastata kaikkiin tuottajan kysymyksiin.

– Mappi on painava, voin heittää sinut taksilla, Jokke lupasi.

– Tosi ystävällistä, Quu hymyili ja kävi hakemassa reppunsa ja kevyen takin.

– Sopiiko, että juomme viikonlopun kunniaksi tuopit tuossa lähiravintolassa, Jokke kysyi, kun taksi pysähtyi Quun ulko-ovelle.

– Totta kai sopii, kukaan ei odota minua, Quu vastasi ilahtuneena.

– Minuakin odottaa vain yksi aina nälkäinen ja liian lihava kissa, mutta eiköhän se pärjää, Jokke hymyili.

Baarin puolella oli hämyisää ja tunnelmallista. Quu oli tyytyväinen, että hänellä oli herraseuraa. Yksin hän ei halunnut tulla, vaan varasi mieluummin jääkaappiin muutaman oluttölkin ja nautti ne sohvalla television äärellä.

– Haluatko poiketa katsomaan, miten asun? Quu yllättyi itsekin kysymyksestään, kun tuopit oli tyhjennetty.

– Tarvitset selvästi kantoapua, Jokke hymyili ja otti paksun mapin kainaloonsa. – Mikä kerros, hän kysyi, kun he ahtautuivat pieneen verkko-oviseen hissiin.

– Neljäs, asunnon parhaita puolia on hulppea näköala kattojen yli, Quu kertoi.

– Aika pimeä ja yllättävän vanhanaikainen kalustus, ei yhtään sinun tyylisesi, Jokke arvioi tullessaan sisälle.

– Ei todellakaan. Jos saisin vapaasti valita, niin sisustaisin valkoisella ja luonnonpuulla, paljon valoa ja viherkasveja, Quu hymyili. – Sain tämän vuokrattua edullisesti. Asunto kuului Rikun äidille. En ole jaksanut tehdä muutoksia, hän selitti nolostuneena.

– Tarvitset vain purkillisen maalia ja uudet huonekalut, ikkunoiden pesun, kevyet verhot ja värikkäitä julisteita seinille, Jokke ehdotti.

– Olet oikeassa, en ole tohtinut käyttää rahaa remonttiin, kun tulevaisuus oli epävarma. Nyt tilanne on toinen, Quu mietti.

– Jos haluat, tulen talkoisiin. Tiedän erään, joka voi auttaa, Jokke virnisti. – Olisiko sinulle mitään iltapalaa, olut rupesi hiukomaan? hän kysyi yllättäen.

– Ei mitään valmista, keittiöstä löytyy vain perustarvikkeita. Paahtoleipää, leikkeleitä ja kananmunia sekä pari oluttölkkiä, en osannut varautua.

– Kuule, olen aika hyvä kokki. Sopiiko, että teen meille makoisat lämpimät leivät?

– Ole hyvä, ota keittiö haltuun, Quu ilahtui.

Ei kulunut kuin hetki, kun olohuoneeseen tuli lupaavaa tuoksua.

– Kaunis neito, kevyesti paahdettu juustoleipä kananmunakuorrutuksen kera sekä tuoppi kuohuvaa jääkaappikylmää olutta. Salaattia nyt valitettavasti ei ole.

– En tiennytkään, että sinussa on kokinvikaa, Quu virnisti.

– Et tiedä minusta paljoakaan. Oli mukava viettää aikaa kanssasi, mutta pahuksen katti murjottaa viikon, jos en lähde ruokkimaan sitä, Jokke nauroi, kun iltapala oli nautittu.

– Tule toistekin, mietin remonttia. Riku lupasi, että saan tehdä tästä oman näköisen.

– Hienoa, hyvää viikonloppua, Jokke toivotti ja lähti vihellellen.

Quu oli hieman pettynyt, sillä ilta loppui hänen mielestään liian varhain.

QUUN REMONTTI

Jokke yllätti Quun seuraavalla viikolla.

– Löysin loistavan apulaisen. Jos tarjoat syötävää ja juotavaa, maalaamme seinät hetkessä. Katsoin, että niissä on hyvä pinta. Käydään yhdessä maalikaupassa.

Quu jäi ällistyneenä katsomaan hänen peräänsä. Ajoitus oli kuitenkin loistava, sillä hänen ei tarvitsisi kärsiä maalinkärystä, koska ensimmäinen kuvausmatka alkaisi heti viikonlopun jälkeen.

– Maalarinvalkoista, makuuhuoneeseen rauhoittavaa harmaavihreää, Quu tutki värikarttoja otsa rypyssä.

– Haluaisitko värikkään seinän olohuoneeseen sohvan taakse? Jokke kysyi.

– Hyvä ajatus. Tähti lupasi minulle maalaamiaan tauluja. Katselin viimeksi värikästä kukkamerta käydessäni hänen ateljeessaan. Se sopisi loistavasti turkoosinvihreälle seinälle.

– Kuulostaa täydelliseltä, Jokke sanoi ja lastasi purkit autoon.

***

– Terve Quu, hauska nähdä sinua taas. Kokkikisasta onkin jo aikaa, Olli-Tapio halasi lämpimästi, kun Quu avasi oven talkoopäivän aamuna.

– Tapsa, miten mukavaa. Miten sinulla menee?

– Kaveeraan Joken kanssa. En voinut kieltäytyä, kun hän houkutteli ruokapalkalla mukaan.

Quun silmät välähtivät. Tietenkin, kyllä hän oli aavistanut, että Jokke piti pojista, mutta suhteesta Tapsan kanssa hän ei tiennyt.

– Olen siirtänyt huonekalut keskelle lattioita ja levittänyt suojapaperit. Estradi on teidän, Quu esitteli ja tarjoili kahvia tuoreen valkosipulipatongin kera.

– Keitin kattilallisen lihakeittoa, arvelin, että haluatte tukevaa ruokaa, hän kertoi.

– Löytyykö muutakin juotavaa kuin kahvia? Jokke kysyi toiveikkaana.

– Totta kai, mutta ette sitten putoa tikkailta, Quu virnisti.

***

– Saitte ihmeitä aikaiseksi päivässä. Täällä näyttää upealta, Quu kiitteli illalla. – Jätetään nyt työmaa, tarjoan alakerran baarissa paukut, hän hehkutti.

– Hienoa, johan tässä onkin raadettu pelkän keskikaljan voimilla, Tapsa nauroi.

– Quu, sinustahan on tullut lähes kanta-asiakas ja vielä noin komeassa herraseurassa, baarimikko Ilari hymyili. –  Mitä hyvää saisi olla?

– Minulle lasillinen valkoviiniä ja herrat saavat tilata itse, minä kuittaan, Quu hymyili.

Hän ei ollut näkevinään, että Jokke ja Tapsa pitivät toisiaan kädestä istuttuaan baarijakkaroille viskipaukut edessään.

– Tervehdys, täällä näyttää olevan tuttuja, Jaska ja Meriitta tulivat baariin. Quu huomasi, miten tuttavallisesti he nauroivat istuutuessaan pöytään.

– Tulkaa seuraan, juhlimme syksyn suunnitelmien toteutumista, Jaska kutsui.

Quu ei kehdannut kieltäytyä.

– Me juhlimme asuntoni remonttia, Jokke ja Tapsa ovat huhkineet koko päivän.

– Kuulin, että olet siirtynyt pysyvästi dokumenttiin, Meriitta totesi.

– Kyllä vain, viihdyn mainiosti, Quu kuittasi.

– Älä ole turhan vaatimaton, Quu on saanut kiitosta ohjelmistaan. Meillä on suuria suunnitelmia, Jokke kehui.

– Niin meilläkin, Meriitta jatkaa kulttuurimakasiinissa, mutta kehittelemme sitä entistä kunnianhimoisempaan suuntaan, Jaska kertoi.

– Ruokateema jatkuu, mutta luvassa on kansainvälisiä vieraita. Lähdemme Jaskan kanssa tutustumaan ranskalaiseen keittiöön, Meriitta hymyili voitonriemuisesti.

– Oho, mistä rahaa noin suurisuuntaiseen hankkeeseen? Jokke kysyi hämmästyneenä.

– Minulla on suhteita, saamme sponsorin, Jaska hymyili salaperäisen näköisenä ja tilasi pullollisen kuohuviiniä.

– Minun on pakko lähteä, hauskaa illanjatkoa ja kiitokset vielä Jokke ja Tapsa, Quu pakeni juotuaan vastahakoisesti onnittelumaljan.

Muut jäivät katsomaan hänen peräänsä.

– Mikä kiire hänellä oli maalinhajuun? Tapsa ihmetteli.

VILLA MARKONI

Marko tuli Quun elämään kuin pyörremyrsky. Ensimmäinen kuvausviikko oli lopuillaan, kun Quu, Ville ja Hanna saapuivat Hyvinkäälle.

– Tämä on oikea paikka, Ville sanoi tarkistaessaan navigaattorista osoitteen. Hulppea laajan puutarhan keskellä oleva omakotitalo oli näyttävä. Kivirappujen pielessä komeili karhuveistokset ja hyvin hoidetulla nurmikentällä risteili hassunkurisen näköinen robotti.

– Hän on Victoria, tervetuloa Villa Markoniin, tyylikäs herra tuli ovelle vastaan.

– Hyvää päivää, taidat olla itse kauppaneuvos, Quu riensi kättelemään.

– Sano Marko vaan, hauska tutustua. Tulkaa peremmälle, kotihengettäreni on kattanut kahvit terassille.

– Jukra, en ole ikinä nähnyt näin hienoa taloa, Hanna ihasteli, kun he kiersivät kahvikupillisten ja pienten suussa sulavien tuulihattujen jälkeen katsomassa tilat.

– Ville, mitä mieltä olet? Vaikka sisätilat ovat upeat, kuvaisimmeko sittenkin haastattelun ulkona aurinkovarjon alla? Quu kysyi.

– Nyt on aika kova valo, mieluummin vähän myöhemmin, Ville vastasi.

– Minulla ei ole kiirettä, olen harvinaista kyllä kesälomalla. Voitte jäädä minun puolestani yöksi. Sovitaan juttutuokio vasta aamuksi. Voitte vapaasti kierrellä kameran kanssa iltapäivällä. Älkää kuitenkaan kuvatko arvoesineitä, etteivät pitkäkyntiset innostu. Talossa on kyllä toimiva turvajärjestely, mutta varmuus on parasta, Marko ohjeisti.

– Ei ole totta, takapihalla on uima-allas, Hanna huokasi.

– Voin laittaa saunan kuumaksi, Marko hymyili.

Quu oli vaikuttunut. Talo oli kolmekerroksinen. Yläkerrassa oli rivi vierashuoneita, keskikerroksessa upea sali, jossa oli antiikkihuonekalut.

– Aitoa rokokoota, Marko vahvisti.

Alakerrassa oli sauna ja takkahuone sekä hyvin varustettu baari. Siellä oli myös lähes seinänkokoinen televisio ja karaokelaitteet.

– Onko joukossanne laulutaitoisia? Marko kysyi esitellessään kattavaa kappalelistaa.

Hanna kohotti yllättäen kätensä.

– Ollaan laulettu siskojen kanssa paljonkin, hän ilmoitti.

– Eiköhän vietetä iloinen ilta. Jääkaapista löytyy katkarapusalaattia ja apulaiseni Hiljan kokkaamaa lasagnea. Se ei kaipaa muuta kuin lämmittämistä, Marko ehdotti.

– Asutko todellakin yksin näin isossa talossa? Quu kysyi.

– Hilja käy päivittäin laittamassa paikat kuntoon. Tämä on myös edustustila ja luonani käy paljon liikekumppaneita. Vaimo jätti, kun lapset muuttivat kotoa. En osannut aavistaa mitään. Järkytyin, sillä hänellä oli kaikkea, mitä nainen voi toivoa. Rahaa, ylellinen elämä ja rakastava aviomies, Marko kertoi viinilasien ääressä.

– Mikä oli syynä? Quu uskaltautui kysymään.

– Marketta kävi yksin lomamatkalla Espanjassa suivaantuneena, etten ehtinyt mukaan työkiireiden vuoksi. Hän tapasi siellä jonkun hurmurin. Kun tivasin, miksi jäin toiseksi, hän kertoi olevansa turhautunut, kun minulla ei ollut koskaan tarpeeksi aikaa hänelle.

– Surullinen tarina, pidättekö kuitenkin yhteyttä?

– Harvakseltaan. Hän asuu nykyään Benalmádenassa, Espanjan Aurinkorannikolla. Tekee kuulemma vapaaehtoistyötä paikallisessa seurakunnassa. Kuulen enimmäkseen lapsilta, miten hänellä menee. Olen huolissani, sillä siellä viini on halpaa. Hän joi jo täällä Suomessa omien sanojensa mukaan lievittääkseen ikävystymistä. Mutta se siitä, eiköhän siirrytä iloisempiin tunnelmiin.

Hanna ei ollut kehunut turhaan. Hänellä oli kirkas kantava ääni ja loistava rytmitaju. Ville oli ottanut huoneen nurkasta löytämänsä kitaran käteen ja näppäili sointuja. Quu tunsi itsensä ulkopuoliseksi kuunnellessaan Hannan ja Markon sointuvaa duettoa.

– Tule mukaan, lauletaan kolmistaan joku tuttu kappale, Marko kehotti ja laittoi Uralin pihlajan soimaan.

Hanna vetäytyi sohvalle kuuntelemaan.

– Laulakaa te, kurkkuni on jo käheä, hän sanoi ja siemaili tarjolla olevaa kuohuviiniä.

Quu tunsi olonsa turvalliseksi, sillä Marko kietoi kätensä hänen hartioilleen ja lauloi nostalgisesti.

– Hyvinhän se meni, sinulla on sävelkorvaa, hän kehui, kun kappale loppui. – Pärjäisittekö tytöt keittiössä, jos me Villen kanssa käymme saunassa, Marko ehdotti laulutuokion lopuksi.

– Pöytä on katettu, salaatti on vielä kylmässä ja lasagne miedolla lämmöllä uunissa, Quu esitteli, kun miehet palasivat saunatakit yllään.

– Hienoa, me aloitamme aperitiiveilla sillä aikaa, kun te käytte saunassa. Pukuhuoneen jääkaapissa on olutta ja siideriä. Löydätte penkiltä pyyhkeet ja naulasta saunatakit. Uima-altaaseen voi pulahtaa nakuna, Marko ohjeisti.

– Täydellistä, Hanna huokasi, kun hän palasi altaalta.

– Millaista vesi oli?

– Virkistävää, oikeasti aika kylmää, menen vielä löylyyn.

– Taidan jättää väliin, en todellakaan ole mikään avantouimari, Quu värähti.

Hän oli hätkähtänyt nähdessään Hannan tatuoinnit. Selässä oli jättikokoinen Fenix-lintu.

– Se symboloi uutta alkua vaikeiden aikojen jälkeen, tyttö oli selittänyt.

***

Ville pystytti aamulla kameran jalustalle uima-altaan äärelle. Marko oli valinnut rennon loma-asun. Quu oli meikannut kevyesti ja katsoi arvioivasti, kun Hanna levitti puuteria Markon kasvoille.

– Älä laita liikaa, tarkoitus on vain estää ihon liiallinen kiiltäminen, hän ohjeisti. – Hae vielä vesilasit, niin olemme valmiit.

Quu aloitti kyselemällä Markon lapsuudesta ja uran alkuvaiheista.

– Kävin koulua pohjanmaalla. Vanhemmat olivat kyläkauppiaita ja auttelin vapaa-aikoina myymälän puolella. Meillä oli vähän kaikkea, ruokaa, karjan rehuja, rakennustarvikkeita, jopa bensapumppu. Marketta oli luokkatoverini. Menimme aivan liian nuorina naimisiin, sillä ensimmäinen lapsi oli tuloillaan. Toinen syntyi pari vuotta myöhemmin. Aluksi kaikki sujui hyvin, jatkoin kaupassa ja Marketta hoiti lapsia. Asuimme vanhempien talon yläkerrassa.

Muutimme Seinäjoelle. Kävin kauppakoulun ja haaveilin omasta liikkeestä. Hanke toteutui ja tein pitkiä työpäiviä. Menestyin yllättävän hyvin, sillä ajat olivat suotuisat. Laajensin ja pian minulla oli jo kolme myymälää. Välit Marjatan kanssa kiristyivät, vaikka mielestäni meillä oli kaikki paremmin kuin koskaan. En todellakaan ymmärrä naisia, hän puuskahti.

– Koska muutitte Hyvinkäälle? Quu kysyi.

– Viisi vuotta sitten, kun lapset olivat päässeet ylioppilaiksi. He muuttivat saman tien pois kotoa ja lähtivät opiskelemaan. Marketta oli yhtäkkiä yksin. Hän sai jonkinlaisen uskonnollisen herätyksen ja moitti minua rahan perässä juoksemisesta. Hän ei ymmärtänyt, että tein kaiken vain perheen hyvinvoinnin eteen.

– Surullinen tarina. Olet kuitenkin jatkanut liiketoimintaa?

– En osaa muutakaan. Olen mukana useassa johtokunnassa ja nykyään myös kunnallispolitiikassa. Olen joutunut pohtimaan elämän arvoja. Kuvittelin, että hyvinvointi tekee onnelliseksi, mutta ei se niin mennyt.

– Mitä tekisit toisin, jos saisit valita?

– En tiedä, seurasin vanhempieni viitoittamaa tietä ja kuvittelin, että työnteko, perhe ja arvostettu asema takaavat hyvän elämän, mutta olen pettynyt surkeasti.

– Haluaisitko antaa katsojille jonkun elämänohjeen? Quu kysyi lopuksi.

– Pitäkää kiinni ystävistä ja rakkaista, elämä yksin on pirun raskasta, Marko huokasi.

– Kiitos, puhuit rehellisesti, Quu kumartui halaamaan miestä.

– Jäättehän vielä lounaalle? Marko kysyi, kun Ville pakkasi kameran autoon.

– Meidän piti palata jo eilen Pasilaan, mutta sait ylipuhuttua jäämään. Kyllä meidän on nyt pakko lähteä, Quu pahoitteli.

Hän olisi mielellään jäänyt, mutta se ollut mahdollista.

– Toivon, että tapaamme vielä, Marko jäi katsomaan heidän peräänsä, kun Ville käynnisti auton.

– Minäkin toivon, Quu heilautti kättä auton ikkunasta.

Hänellä oli haikea mieli. Tuntui käsittämättömältä, että miehellä oli kaikki, mistä moni vain haaveili, mutta silti hän oli onneton.

QUUN ASUNTO

Quu hämmästyi, kun Marko soitti seuraavana päivänä.

– Olin pettynyt, kun lähditte niin nopeasti. Haluaisin tavata sinut uudelleen. Olen tulossa tänään Helsinkiin liikeasioissa. Sopisiko illallinen kanssani?

– Olen vapaalla, mutta huomenna on työpäivä. Minne ajattelit viedä minut?

– Sopiiko joku pieni ravintola?

– Mitä jos tulisit minun luokseni? Kokkaan iltapalaa ja näet samalla, miten tavallinen helsinkiläinen asuu, tekstaan osoitteen, Quu ehdotti.

– Sitä toivoinkin, Marko hymyili.

Quu ihmetteli spontaania kutsuaan ja pähkäili, mitä tarjoaisi. Jotain yksinkertaista, mutta hyvää, hän päätti. Ensimmäiseksi mieleen tulivat letut, sillä hän tiesi, ettei kukaan voinut vastustaa niitä.

Quu sekoitti taikinan ja päätti valmistaa suolaisen ja makean täytteen. Hän otti pussillisen katkarapuja sulamaan ja raastoi vahvaa juustoa.

***

– Mikä ihana tuoksu, Marko tuli sovittuna aikana valtavan ruusukimpun ja samppanjapullon kera.

Quu halasi häntä posket hehkuen.

– Toivottavasti pidät letuista. Ensimmäiset ovat jo valmiit, käy suoraan pöytään, hän kehotti ja laittoi ruusut maljakkoon.

– En muista, koska olen viimeksi syönyt räiskäleitä.

– Näissä on katkarapu-smetanatäyte, päällä on juustoraastetta ja gratinoin ne grillivastuksen alla, Quu esitteli.

– Tulee nuoruus mieleen. Meillä oli aikoinaan pieni pöytägrilli ja kokkasimme usein lämpimiä juustokinkkuleipiä iltapalaksi. Nämä lettukääröt ovat kyllä astetta parempia, Marko kehui.

– Jätä tilaa makeille, saat ne suoraan pannulta mansikkahillon ja vaniljajäätelön kanssa, Quu kehui.

– Et olisi voinut hemmotella minua paremmin, Marko kiitteli syötyään tarpeeksi.

– Kahvia ja brandya, konjakkia nyt ei satu olemaan? Quu kysyi.

– Maistuu kiitos. Olen yötä Helsingissä, minulla on täällä pieni kakkosasunto, Marko kertoi.

– Istu olohuoneen puolelle ja tee olosi kotoisaksi, Quu kehotti ja laittoi kahvin tippumaan.

– Tiedätkö, täällä luonasi on kotoisaa, Marko kiitteli kahvin jälkeen.

– Lettujen tuoksu sai sinut nostalgiseksi, Quu hymyili.

– Totta sekin, mutta viihdyn seurassasi. Haluathan tavata toistekin?

– Kyllä vain, viikonloput ovat yksinäisiä. Siskot ovat kaukana eikä poikaystävää ole, Quu sanoi hieman haikeana.

– Soittelen, Marko halasi lähtiessään.

Quu kaatoi itselleen toisen brandyn ja haaveili seuraavasta tapaamisesta.

TV-KESKUS, PASILA

Quu näytti Markon haastattelun Jokelle seuraavalla viikolla. Tämä oli haltioissaan.

– Juuri tällaista tarvitsemme. Mies on rikas ja vaikutusvaltainen, mutta elämän arvot ovat hakusessa. Mielenkiintoista, millaisen tarotkortin hän saa.

Quu ei ollut ajatellut asiaa niin pitkälle.

– Haluan vaikuttaa, että se on jotain kannustavaa, hän mietti.

Jokke katsoi Quuta arvioiden.

– Tiedätkö, tästä on tulossa upea juttu, joka herättää huomiota. Hienoa, että sait hänet puhumaan tunteista.

– Kiitos, editoin ensimmäisen kuvausviikon tarinat Anitan kanssa. Mietitään sen jälkeen esitysjärjestystä. Hannasta on ollut paljon apua. Hän koodaa parhaillaan materiaalia, koosto on sen jälkeen nopeaa.

– Mukava kuulla. Pidä pieni hengähdystauko, olet ollut tehokas. Oletko muuten ollut tyytyväinen remonttiin?

– Voi kiitos, totta kai. Suunnittelin kutsuvani sinut ja Tapsan tupaantuliaisiin. Sopiiko ensi sunnuntai? Kutsun myös sisareni Tähden ja hänen kihlattunsa Reinon.

– Tulen mielelläni ja toivon, että Tapsallekin sopii, Jokke vastasi.

TÄHDEN VIESTI QUULLE

Kiitos ihanista tupaantuliaisista. Asuntosi on todella valoisa ja kaunis, vaikka aika pieni. Kukkamerimaalaus pääsi oikeuksiin turkoosilla seinällä. Toivottavasti pidit myös tuomastamme peikonlehdestä. Se on helppohoitoinen, mutta älä kastele liikaa. Nauroin vielä kotimatkalla työkavereidesi hauskoja tarinoita. Tuntuu, että televisiomaailmassa tapahtuu jatkuvasti kommelluksia, mutta kyllä he taisivat vähän liioitella.

On minulla asiaakin. Saimme vihdoin sovittua hääpäivän. Toivottavasti sinulle sopii elokuun ensimmäinen sunnuntai. Tilaisuus on pieni, kutsumme vain perhepiirin ja juhlimme huvilalla. Tuttu pappi tulee paikalle ja kokki Kekäle sekä Milla ja Pete hoitavat tarjoilun. Lähetin Ellille viestin ja kysyin, pääsevätkö hän ja Patrik paikalle, mutta Espanjassa on pahin turistisesonki ja heitä tarvitaan tavernassa.

Näillä näkymillä vieraita on vain keittiöhenkilökunnan lisäksi sinä, Mama, Riina sekä pikkupojat. Mahdumme kaikki yöpymään, terveisin onnellinen morsian Tähti

QUUN VIESTI TÄHDELLE

Lämpimät onnittelut, sinusta tulee rouva ja pian myös äiti. Olen vähän kateellinen, mutta on minullakin kerrottavaa. Olen tavannut ihanan miehen. Hän on Marko, kiireinen liikemies, mutta tapaamme säännöllisesti. Hän tuo kukkia ja kehuu kokkaustani, kuvittele. Hemmottelin häntä ensimmäisillä treffeillämme letuilla. Kerro Reinolle kiitokset vinkistä.

Sopiiko, että tulemme häihin yhdessä? Mitä toivot häälahjaksi? Entä hääpukusi, huntu ja pitsiä? Olen onnellinen puolestasi, Reino on oikea mies sinulle. Toivottavasti hän ymmärtää, miten upean puolison saa.

Tapaamisiin huvilalla, kuittaa, että Marko voi tulla, terveisin Quu, ihastunut, rakastunut, hupsu

TÄHDEN PIKAVIESTI

Kaikessa hääkiireessä, olette molemmat lämpimästi tervetulleita. Ei kiitos lahjoja, mutta runonsäkeet, pienet puheet tai lauluesitykset ovat tervetulleita. Hääpuku on salaisuus, ei huntua, tulet yllättymään, nähdään pian, Tähti, täpinässä

KESÄHÄÄT

– Onko asuni sopiva? Marko kysyi, kun hän tuli juhlapäivän aamuna hakemaan Quuta.

– Näytät komealta, vaalea pellavapuku, valkoinen kauluspaita ja silkkihuivi, Quu kehui.

– Et sinäkään näytä hassummalta. Pitkä kesämekko, hiukset ylhäällä, kuukorvakorut ja korkeakorkoiset sandaalit saavat sinut näyttämään maailmannaiselta, Marko katsoi Quuta ihailevasti.

– No niin, eiköhän lähdetä. Minulla on mökkivaatteet repussa, en ajatella hienostella koko viikonloppua, Quu nauroi.

– Mikä aikataulu? Marko kysyi, kun he ajoivat moottoritietä Hämeenlinnaan.

– Vihkiminen on puolen päivän aikaan. Sen jälkeen ohjelmassa on vapaata seurustelua, maljoja ja puheita, illalla toivottavasti sauna, Quu kertoi.

– Hauska tavata sisaresi sekä tämä mainio Mama. Olen nähnyt hänet televisiossa ja odotan kovasti juttutuokiota.

– Mamalla on aina tarotkortit mukana, haluatko ennustuksen?

– En takuulla, pidän tukevasti jalat maassa, Marko kauhistui.

– Olet tyypillinen epäuskoinen, Mama on kertonut, että harva mies uskoo kortteihin.

– Entä sinä?

– Ei kyseessä on ennustus, vaan jokainen tulkitsee korttien merkityksen elämäntilanteen mukaan. Olen saanut Mamalta hyviä elämänohjeita ja selkeyttä omiin ajatuksiin. Mama sanoo, että jokainen tietää sisimmässä vastaukset, vaikka ei tunnista niitä.

– Mielenkiintoista, mutta jätän siitä huolimatta taikuudet teille naisille, Marko kuittasi.

***

Huvilan pihassa oli jo rivi autoja, kun Quu ja Marko ehtivät perille. Pihalta kuului puheensorinaa.

– Moi Quu-täti, Leevi hihkaisi.

– Moi vaan, ethän enää töki minua?

– Äiti sanoi, että tänään pitää olla kiltisti, muuten ei saada kakkua, Taavi selitti.

– Hyvä, tässä on Marko-setä, tulkaa tervehtimään.

– Tykkäättekö potkia palloa, minä olen siinä lajissa aika hyvä, Marko kehui.

– Joo, tule mukaan, Leevi innostui ja veti Markon nurmikolle.

– Kiva kun tulit, ehdin nähdä vilaukselta kaverisi, Tähti riensi tervehtimään.

– Olet kaunis morsian, Quu ihasteli. – Puku sopii sinulle ja kukkaseppele on ihanan kesäinen.

– Kiitos, valitsin kevyen silkkivillaisen asun. Odota, kun näet Reinon charmin.

– Kuulin nimeäni mainittavan, Reino tuli paikalle ja halasi Quuta.

– En ollut tuntea, kokopuku, liivit ja kaikki sekä vekkuli olkihattu. Olette upea pari.

– Ajateltiin vähän hullutella, ettei tilaisuudesta tule liian vakava. Missä se sinun sulhosi on?

– Potkii tuolla poikien kanssa palloa, Quu nauroi. – Ovatko kaikki jo paikalla?

– Kyllä vain. Meidät vihitään pihalla, pappi tuli juuri. Asettukaa taloksi, keittiössä on virvokkeita, Tähti touhusi.

Tilaisuus oli ikimuistoinen. Nuori naispuolinen pastori piti liikuttavan puheen. Riina veti pikkupojat visusti vierelleen ja vannotti heitä pysymään hiljaa. Mama oli pukeutunut tyylikkääseen hopeanhohtoiseen viittaan. Riinalla oli iloisen punainen hulmuava mekko ja leveälierinen aurinkohattu. Pojat hän oli pukenut siisteihin shortseihin ja lyhythihaisiin kauluspaitoihin.

– Eivät suostuneet laittamaan kissanrusetteja, hän nauroi.

– Jäikö Pipa-kissa yksin kotiin? Quu ihmetteli.

– Se pärjää mainiosti yhden yön yli. Jätimme tupla-annoksen herkkuja. Emme ottaneet riskiä, että se katoaa omille teilleen, Riina selitti.

Kun tuli onnittelumaljojen aika, Reino suuteli morsianta ja vakuutti olevansa maailman onnekkain mies. Kaikki taputtivat ja halasivat molempia. Milla lauloi kirkkaalla äänellä onnittelulaulun ja Pete säesti kitaralla. Kokki Kekäle sai kättentaputukset, kun hän ilmoitti, että hääateria oli katettu lasiverannalle.

– Haluamme tarjota yksinkertaista mökkiruokaa. Kalakeitto on peräisin Vanajaveden ahvenista ja Reino on leiponut hapanjuurileipää. Sen kanssa on ruskistettua voita sekä vihreää salaattia. Hääkakku ja kahvit ovat tarjolla vähän myöhemmin, Tähti kertoi selvästi ylpeänä.

– Mielettömän hyvää, keitossa on runsaasti kermaa, tuoretta tilliä ja sopivasti suolaa, Marko kehui. – Olet Reino loistava kokki, leipä on lämmintä ja täydellistä voin kera.

– Olen vähän harjoitellut, Reino hymyili.

– Koska saadaan jälkiruokaa? Taavi ja Leevi kyselivät, kun keittolautaset olivat tyhjät.

– Hakekaa pakastelokerosta jäätelötuutit, Riina lupasi. – Saadaan hetken rauha, hän selitti.

– Puutarhapöydälle on katettu virvoitusjuomia, Kekäle ilmoitti, kun kaikki huokailivat tyytyväisinä.

– Rakastan kesäjuhlia, Quu henkäisi, kun hän siirtyi Markon kanssa aurinkovarjon alle.

– Maistetaan boolia, tuoreet mansikat ja mintunlehdet näyttävät houkuttelevilta, Marko ehdotti.

– Olen todella iloinen, että olet Quu löytänyt seuraa, Tähti istuutui heidän viereensä.

– Tavattiin arvokeskustelun merkeissä, Marko kertoi.

– Aika erikoinen aloitus, oletteko samoilla linjoilla? Reino kysyi.

– Toistaiseksi, jatkosta ei voi tietää, vai mitä Mama? Quu naurahti.

– Arvaan, että haluat päivittää kohtalosi, tämä hymyili.

– Kyllä vain, mutta Marko ei.

– Tarotkortit antavat uskonvarmuutta, että on oikealla tiellä, Mama kertoi.

– Uskon sen, mutta jätän tulevaisuuden arvoitukseksi. Tällä hetkellä riittää, että Quu kulkee vierelläni. Olen ollut yksin vaimoni lähdön jälkeen, Marko kertoi.

– Hyvänen aika, olet siis naimisissa, mutta puoliso on jättänyt, niinkö? Tähti kysyi järkyttyneenä.

– Näin pääsi käymään. Hänen mielestään olen pinnallinen oman edun tavoittelija, jolle raha ja menestys ovat tärkeintä elämässä.

– Mitä itse ajattelet? Elämässä on monia puolia, Mama tiedusteli.

– Vanhemmat olivat yrittäjiä. Opin jo lapsena, että hyvän elämän salaisuus on ahkera työnteko. En ole osannut ajatella muuta. Meillä on kaksi lasta, joista toinen opiskelee taideterapiaa ja toinen on luonnonsuojelija. Kumpikaan ei arvosta liike-elämää, mutta kyllä heille kuukausittainen apuraha kelpaa, Marko kertoi.

– Saanko udella, missä puolisosi nyt on? Reino kysyi.

– Ei se ole salaisuus. Kerroin Quun haastattelussakin, että hän häipyi Espanjaan, elää jonkun hurmaavan hulttion kanssa ja ryyppää luultavasti itsensä hengiltä, Marko kertoi katkerana.

– Tavallinen surullinen tarina, miten lapset ovat ottaneet äidin lähdön?

– Pitävät minua huonona isänä ja syypäänä välirikkoon.

– Olen pahoillani, toivon, että viihdyt vieraanamme ja unohdat hetkeksi murheet, Tähti sanoi osanottavaisena.

– Anteeksi, en todellakaan halua valittaa, mutta itsepä kysyitte.

– Kakkukahvit on katettu, kokki Kekäle keskeytti keskustelun.

Taavi ja Leevi kirmasivat ensimmäisinä lasiverannalle.

– Odottakaa, otetaan ensin valokuvat, Riina komensi.

Tähti ja Reino asettuivat komean kolmekerroksisen kakun taakse leveästi hymyillen.

– Loistavaa, sain hienoja kuvia, Pete julisti.

Milla kiersi tarjoamassa kuohuviiniä kakun kanssa.

– Haluavathan kaikki saunaan ja uimaan? Järvi on vapaa ja vene on rannassa, Reino kysyi kahvihetken jälkeen.

– Me halutaan ongelle, Taavi ja Leevi kinusivat.

– Saatte lähteä, jos joku aikuinen tulee mukaan. Muistakaa laittaa pelastusliivit ylle, Riina lupasi.

– Kelpaanko minä seuraksi? Marko kysyi.

– Joo, sinä olet kiva, Leevi hyväksyi.

– Minä lämmitän sillä välin saunan, Reino lupautui.

Elokuun ilta hämärtyi ennen kuin kaikki halukkaat olivat käyneet saunassa ja uimassa. Pete oli sytyttänyt takkatulen ja pätkinyt grillimakkaroita.

– Pojat, saatte paistaa itse, mutta sen jälkeen mennään hammaspesulle ja nukkumaan, Riina patisti.

– Eikä, sinä lupasit, että saadaan valvoa myöhään.

– Poikakullat, nyt on myöhä, ei mutinoita. Ottakaa unikaverit mukaan, me nukumme vierasmajassa.

– Entä me? Marko kuiskasi Quulle.

– Sopiiko saunan pukuhuone, saamme olla rauhassa ja voimme pulahtaa vielä yöuinnille, Quu ehdotti posket punehtuneina takan lämmöstä ja miehen läheisyydestä.

– Entä hääpari, maltatteko vetäytyä lainkaan? Mama kysyi ilkikurisesti.

– Tuota pikaa, vauva potkii jo siihen malliin, että haluaa rauhoittua, Tähti hymyili.

– Nukkukaa aamulla pitkään. Tarjoan brunssia iltapäivään asti, Reino hymyili ja saattoi Tähden makuuhuoneen puolelle.

***

– Upeat juhlat, sinulla on mukava sisko ja sulhanenkin oli mukiinmenevä, Marko sanoi paluumatkalla.

– Ollaan kovasti erilaisia, Tähti on ollut aina tasainen, minä taas impulsiivinen. Seuraustelin vähän aikaa Reinon kanssa, mutta temperamenttimme eivät kohdanneet, Quu kertoi.

– En tiennytkään, minusta Tähti ja Reino sopivat täydellisesti yhteen.

– Niinpä, olen iloinen heidän puolestaan.

– Jäätkö yöksi luokseni Hyvinkäälle? Marko kysyi.

– Jäisin mielelläni, mutta huomenna on työpäivä. Haastattelukierros jatkuu kiivaana.

– Harmi, vien sinut kotiin. Minullakin on ohjelmaa, mutta toivottavasti löydämme yhteistä aikaa. Mietin, kun kerroit vanhimman siskosi asuvan Espanjassa. Missä päin siellä?

– Fuengirolassa Aurinkorannikolla. Hänen miehensä Patrik on osakkaana pienessä perhetavernassa. Mitä ajattelit?

– En muista, koska olen pitänyt kuin muutaman päivän lyhyen loman. Olisitko kiinnostunut tapaamaan heitä? Voisimme lentää Malagaan, vuokrata auton ja kierrellä katselemassa kaunista Andalusiaa.

– Ihana ajatus. Olen tiiviisti kiinni Arvoitus-sarjan kuvauksissa ja editoinnissa elo-syyskuun, mutta sen jälkeen loma voi onnistua, Quu mietti.

– Espanjassa on vielä silloin kesä. Se voisi toimia, Marko sanoi ja antoi Quulle pehmeän suukon lähtiäisiksi.

QUUN PÄIVÄKIRJA

Olen taas kerran häikäistynyt. En tiedä, onko onni Markon kanssa pysyvää, mutta ainakin nyt kaikki tuntuu uskomattoman hyvältä. Tähden häät olivat ihastuttavat. Päivä oli aurinkoinen, tarjottavat huippuluokkaa, morsian kaunis, sulhanen komea ja kaikki viihtyivät.

Emme malttaneet nukkua kuin muutaman tunnin Markon kanssa saunatuvassa. Istuimme uinnin jälkeen verannalla ja joimme kuohuviiniä. Kuu loisti taivaalla ja yö oli ihmeellisen pehmeä. Heräsimme laineiden liplatukseen. Marko ilmoitti, että hänellä on kiljuva nälkä. Hiivimme huvilalle ja ilahduimme, kun lasiverannan pöydälle oli katettu runsas brunssi. Kiitos kuului kokki Kekäleelle, sillä Tähden ja Reinon makuuhuoneesta kuului lievä kuorsaus.

Saimme lämpimiä kaurasämpylöitä, pinaattimunakasta, pekonia, papuja sekä paistettuja tomaatinpuolikkaita ja herkkusieniä sekä vasta keitettyä kahvia. Kuohuviiniäkin oli tarjolla, mutta Marko oli sitä mieltä, että on pakko palata jo päivällä. Olisin jäänyt mielelläni, mutta kyyti kotiin asti vei voiton.

En kertonut Markolle, mitä Maman tarotkortit lupasivat. Nostin vain onnenkortin ja se oli Vaunut. Toki minulla on tiedossa työmatkoja, mutta arvelen sen merkitsevän muutakin. Marko ehdotti syyslomaa Espanjassa. Ajatus on kiehtova ja uskon, että Ellinoora ja Patrik ottavat meidät mielellään vastaan. En uskalla ajatella pidemmälle tulevaisuuteen, mutta juuri nyt kaikki näyttää ihmeelliseltä.

LOMAMATKA ESPANJAAN

Quun ja Markon matkasuunnitelmat toteutuivat. He pääsivät lähtemään syyskuun loppupuolella. Quu katseli ihastuneena rantabulevardia reunustavia korkeita palmuja ja kukkivia pensaita.

– En muistanut, että täällä on näin kaunista. hän huokasi, kun he ajoivat vuokra-autolla Malagan lentokentältä kohti Fuengirolaa.

– Hola, ihana kun tulitte, Ellinoora ja Patrik tulivat tervehtimään, kun he saapuivat tavernan pihalle.

Quu esitteli Markon, joka ilahtui lämpimästä vastaanotosta.

– Tulkaa nauttimaan aperitiivit baarin puolelle. Saatte vierasmajan käyttöönne, Patrik kutsui.

Pikkutytöt tulivat uteliaina katsomaan vieraita. Ellinoora nosti molemmat syliin ja esitteli heidät.

– Angelika ja Aurora, kullannuppuni, hän hymyili.

Tytöt ujostelivat hetken, mutta kirmasivat sitten pihaleikkeihin.

– He ovat suloisia, mutta osaavat kyllä kiukutellakin. He odottavat kovasti pikkusiskoa tai veljeä, Elli rupatteli.

– Vien teidät majapaikkaan, Patrik lupasi, kun appelsiinimehut oli nautittu.

– Näyttää lupaavalta, Marko kiitteli katsellessaan kodikasta huoneistoa ja avaraa pihapiiriä, jonka takana meri siinteli.

– Haaveilemme oikeasta uima-altaasta. Onneksi kahluuallas riittää vielä mainiosti tytöille, Elli kertoi.

– Näytät voivan hyvin.

– Voin mainiosti ja viihdyn täällä. Olen onnellinen Tähden puolesta, kun hänellä on kaikki hyvin eikä sinullakaan näytä menevän hassummin, Elli hymyili.

– Ollaan tunnettu Markon kanssa vasta vähän aikaa, Quu kertoi ja katsoi hellästi vieressä seisovaa miestä.

– Saatte kuherrella rauhassa, mitä olette suunnitelleet? Elli kysyi.

– Retkeillään lähiympäristössä ja otetaan rauhallisesti. Ajattelin poiketa Benaldámenassa, minulla on siellä tuttuja, matkahan ei ole pitkä, Marko kertoi.

Quu katsoi häneen hämmästyneenä. Hän oivalsi, että Marko puhui vaimostaan. Hänelle heräsi epäilys, että se oli perimmäinen syy lomamatkaan.

– Viettäkää hetki siestaa, talo tarjoaa illallisen, Patrik lupasi ja lähti Ellinooran kanssa tavernan puolelle.

– Menetkö jo huomenna? Quu kysyi, kun he jäivät kahden.

– Haluan nähdä, miten Marketta voi. Ajattelin yllättää hänet, minulla on osoite, Marko kertoi.

– Saat mennä yksin, hän voi järkyttyä, jos tapaa sinut vieraan naisen kanssa.

– Olet oikeassa, lupaan palata pian ja sen jälkeen voin rauhoittua.

Marko ei osannut aavistaa, että vierailun jälkeen rauhasta ei olisi tietoakaan.

JÄRKYTYS

Quu jäi istumaan Ellinooran kanssa pihapöydän ääreen tukevan aamiaisen jälkeen, kun Marko oli lähtenyt. Angelika ja Aurora kirmasivat altaassa. Heidän äitinsä Maria korjasi astioita ravintolan puolella ja Manuel huolehti tarjoilusta. Patrik ja äiti Sofia hoitivat keittiön.

– Meillä on riittänyt turisteja koko kesän. Nyt alkaa olla jo hiljaisempaa, mutta tekemistä riittää edelleen, Elli kertoi.

– Maria on aika pyöreä, koska laskettu aika on?

– Näinä päivinä, Marialla on laukku pakattu sairaalaan lähtöä varten.

– Sinusta on varmasti paljon apua, Quu sanoi.

– Minusta on hauska puuhailla pikkutyttöjen kanssa. He kutsuvat minua Nonnaksi.

– Tähdenkin aika on pian. Hän lähetti terveisiä ja toivoi, että ehdin takaisin ennen vauvan syntymää. Minusta tulee kummitäti, Quu hymyili.

***

Iltapäivällä hän ei enää hymyillyt, sillä Marko oli soittanut ja pyytänyt laittamaan yhden hotellihuoneista kuntoon Markettaa varten.

– Kerron lisää, pyydä Patrikia soittamaan lääkäri paikalle, olemme siellä tunnin kuluttua.

– Mitä on tapahtunut? Quu kysyi pahaa aavistaen.

– Kerron kaiken, kun tulen, Marko oli sanonut lyhyesti ja sulkenut puhelimen.

Ilta pimeni, ennen kuin Markon auto saapui. Quu ja Patrik riensivät vastaan.

– Auttakaa varovasti, hän voi huonosti, Marko ohjeisti ja auttoi kalpean naisen ulos autosta. Hän ja Patrik puoliksi raahasivat tämän sisälle ja nostivat vuoteeseen.

– Suihku tekisi hyvää, mutta on parasta, että hän lepää, Marko sanoi.

– Lääkäri on tulossa, hän on tuttu ja asuu lähellä, Patrik rauhoitteli.

– Mikä Markettaa vaivaa? Quu uskalsi kysyä.

– Aliravitsemus, viina, huumeet, masennus, Marko luetteli tuimasti. – Löysin hänet epämääräisestä viinanhajuisesta kolhoosista, jossa oli enemmän tai vähemmän sekaisin olevia ihmisiä. Kun kyselin missä Marketta oli, yksi osoitti perimmäiseen nurkkaan. Marketta oli tuskin tajuissaan. En ollut ensin edes tuntea. Haalin hänen vähät tavaransa kasaan ja puoliksi kannoin autoon. Tässä nyt olemme.

Lääkäri katsoi Markoa osanottavasti.

– Vaimonne on todella huonossa kunnossa. Teidän pitää toimittaa hänet vieroitushoitoon. Annoin rauhoittavan piikin, hän nukkuu aamuun asti, mutta sen jälkeen hänellä on vaikeaa. Pitäkää huolta, että hän pysyy sängyssä ja juo runsaasti vettä. Antakaa myös ravitsevaa lihalientä, hän ohjeisti.

– Voi Quu, olen pahoillani. En ollut varautunut näin surkeaan lomaan. En voinut jättää Markettaa sinne kaameaan murjuun. Hän on sentään lastemme äiti.

– Teit oikein, miten ajattelit saada hänet hoitoon?

– Yritän saada meille lentoliput mahdollisimman pian. Vien hänet Suomeen. Onneksi passi oli tallessa.

– Meillähän on paluuliput vasta viikon kuluttua, Quu sanoi ihmeissään.

– Saat viettää loman nyt ilman minua. Pärjäät kyllä, Marko sanoi ja kaatoi molemmille lasilliset viskiä.

Quu halasi häntä lempeästi.

–  Asioilla on tapana järjestyä, hän rauhoitteli, vaikka tunsi olonsa surkeaksi.

***

Quu jäi seuraavana päivänä heiluttamaan haikeana, kun Marko kantoi vaimonsa autoon, peitteli hänet huovalla ja lähti ajamaan kohti lentokenttää.

– Että tällainen loma, Patrik tuli lohduttamaan Quuta.

– En tiedä, mikä vika minussa on, mutta kaikki miessuhteeni päättyvät pettymykseen, Quu itki.

– Kuulin, kun sanoit, että asioilla on tapana järjestyä. Nauti lomasta. Itse asiassa apuasi tarvitaan, sillä Manuel saattoi juuri Marian sairaalaan.

Suloinen tyttövauva syntyi samana iltana. Ellinoora hymyili leveästi ja julisti, että hän oli tiennyt koko ajan, että tulossa oli kolmas prinsessa.

ANKEA PALUU SUOMEEN

Quu palasi yksin. Viikko oli kulunut vauhdikkaasti, sillä hän oli tarjoutunut auttamaan ravintolassa. Patrik oli ollut kiitollinen apukäsistä. Maria pääsi kotiin vietettyään yhden yön sairaalassa. Kaikki kävivät ihailemassa vauvaa ja toivat pieniä lahjoja. Manuel säteili ylpeänä isänä.

– Oletteko miettineet nimeä? Quu kysyi.

– Hänestä tulee Amanda, Sofia kertoi. – Nimi kulkee suvussa, olen niin onnellinen, kun perhe kasvaa.

– Sinulla on pian uusi sukupolvi häärimässä keittiössä. Muistakaa lähettää kuvia ristiäisistä, Quu toivoi.

Hän ei ollut ehtinyt surra Markon pikaista lähtöä, mutta palattuaan hän tunsi menetyksen tuskan. Marko oli lähettänyt sähköpostiviestin, jossa kertoi Marketan päässeen parantolaan, mutta ennuste ei ollut hyvä.

Hän on laiminlyönyt syömistä liian kauan ja laihtunut järkyttävän paljon. Terveys reistailee ja voimat ovat vähissä. Lapset ovat käyneet katsomassa. He ovat järkyttyneitä ja syyttävät minua, miksi en ole aikaisemmin auttanut. Elämä tuntuu juuri nyt turhan raskaalta. On parempi, että pidämme hetken välimatkaa, jotta toivun tästä kaikesta. Voi hyvin, Marko, surkea aviomies.

Quu vastasi ymmärtävänsä, vaikka se tuntui vaikealta. Hän kirjoitti spontaanisti.

Pakerran töissä, Arvoitus-sarjan esitykset alkavat tuota pikaa. Sinun haastattelusi on ensimmäinen. Suunnittelen parhaillaan uusia jaksoja. Se pitää ajatukset kurissa, sillä ikävöin yhteistä aikaamme. Toivotan sinulle jaksamista. Q

Quu hämmästyi, kun Marko lähetti heti uuden viestin.

Olin aivan unohtanut sen pahuksen haastattelun. Valitan siinä Marketan jättäneen minut, mikä tietenkin on totta, mutta tuntuu nyt epäreilulta. Voisiko koko jutun vielä perua?

Quu mietti ja vastasi.

Se ei ole mahdollista, sillä ennakkotiedot on julkaistu. Peruuttaminen aiheuttaisi kyselyryöpyn. Jos sinulle sopii, voin tehdä jälkijuonnon. Et ehkä tiedä, että Maman tarotennustus lupasi sinulle muutosta. Sopiiko, että kerron Marketan palanneen yllättäen Espanjasta ja teillä on taas kaikki hyvin. Q

Markon kommentti tuli paluupostissa.

Se ei ole aivan totta, meillä ei mikään ole hyvin, mutta se voisi rauhoittaa tilanteen. Olen kiitollinen sinulle. M

Suruviesti tavoitti Quun pari viikkoa myöhemmin. Marketta oli kuollut. Marko kirjoitti lyhyen viestin, jossa hän kertoi lopun olleen tuskallinen.

Ehdimme lasten kanssa hyvästelemään. Ei meillä ollut sanoja, itkimme vain. Miten surullista ja miten turhaa. Ei Marketta ollut paha, hän vain eksyi omaan epävarmuuteen. Tiedän, että hän yritti turruttaa pahan olon päihteisiin. Minusta ei ollut mitään apua. En edes ymmärtänyt, miten huonosti hän voi.

Vietämme hiljaiset hautajaiset vain perheen kesken. Yritän vähentää pakollisia menoja, mutta toisaalta työn tekeminen pitää minut järjissäni. Haluan todellakin tavata sinua jatkossa, mutta juuri nyt olen surkeaa seuraa. M

Quu tyytyi lähettämään surunvalittelut. Hän ei tiennyt, mitä ajatella.

Minäkin uppoudun työntekoon. Vietän vapaahetket Tähden, Reinon ja pikku-Annukan luona Hämeenlinnassa. Tyttö on suloinen, parhaimmillaan nukkuessaan. Tähti on uupunut unen puutteesta. Vien pikkuisen vaunukävelyille aina siellä käydessäni, jotta vanhemmat saavat levätä hetken. Toivotan sinulle jaksamista, pidä huoli itsestäsi, Q

SYYSPÄIVÄN RUOKAKURSSI

– Oletko varma, että jaksat? Et ole ehtinyt nukkua riittävästi, kun Annukka kitisee öisin, Tähti huolehti.

– Kokkaus on henkireikä. Vietä hauska sunnuntaipäivä pikkuisen kanssa Maman hyvässä seurassa. Oli hienoa, kun hän halusi tarjota sinulle vaihtelua. Kurssi kestää vain päivän, ehdimme viettää koti-illan, Reino rauhoitteli.

– Muista säästää herkkuja, makea maistuu entistä paremmin nyt, kun imetän, Tähti hymyili ja peitteli Annukan vaunuihin.

Kurssilaiset tulivat pihalla vastaan.

– Menkää peremmälle, Reino odottaa jo innokkaana, Tähti tervehti.

– Merri, Jennifer ja Larissa, te olettekin tuttuja. Entä muut? Reino kysyi, kun kurssilaiset saapuivat keittiöön.

– Ollaan paluumuuttajia, Kaisa ja Kari. Luettiin paikallislehdestä mainos. Kaipaamme eläkeläisten arkeen virikkeitä, puhelias Kaisa kertoi.

– Kaisa on loistokokki, minä tulin vain kannustusjoukoiksi, Kari myhäili.

– Hienoa, viisi kurssilaista on juuri sopiva määrä. Minä opastan teitä ja apuna on myös täällä työskentelevä Milla. Hän järjestä parhaillaan pöytiä salin puolella. Tulkaa ottamaan kupillinen teetä, aloitamme sen jälkeen, Reino kehotti.

Kurssilaiset vilkuilivat ympärilleen keittiössä. Työtason päällä oli värikkäitä kasviksia, marjoja ja korillinen sieniä.

– Terveisiä torilta ja metsästä, Reino esitteli. – Kokkaamme tänään erilaisia annoksia munakoisosta, kesäkurpitsasta, paprikoista, porkkanoista, tuoreista tomaateista ja sipuleista sekä tietysti sienistä. Aloitetaan niistä, tunnistatteko lajikkeet?

– Kantarelleja ja suppilovahveroita, Kaisa tiesi.

– Entä nämä kauniin punertavat pallerot? Reino kysyi.

– Karvalaukkuja, niistä tulee loistava sienisalaatti, Kari tunnisti.

– Hyvä, sinä saat ryöpätä ne. Pilko sen lisäksi pari salottisipulia ja keitä muutama kananmuna. Sen lisäksi tarvitaan vain kermaviiliä, raejuustoa, suolaa ja pippuria. Kuka haluaa käsitellä muut sienet? Ne on puhdistettu, joten ne eivät tarvitse muuta, kun paloittelun, kuumennuksen kuivalla pannulla sekä sen jälkeen kerma- ja sipulilisäyksen, Reino esitteli.

Jennifer viittasi.

– Meillä Ukrainassa käytetään paljon sieniä. Niistä tehdään usein pikkelssiä, hän kertoi.

– Se on loistava tapa säilöä. Tehdään kuitenkin tänään mahdollisimman tuoreita annoksia. Kaisa ja Larissa, te saatte huuhdella ja pilkkoa kasvikset. Kokataan niistä kaksi eri ruokalajia. Alkuruoaksi kylmä gazpachokeitto ja pääruuaksi herkullinen kasvislasagne runsaan juustokuorrutuksen kera.

– Entä minä? Merri kysyi uteliaana.

– Säästin sinulle parhaan osan eli jälkiruuan. Onko toiveita?

– Muistan, että täällä on jäätelökone. Haluaisin kokeilla sitä.

– Sopii mainiosti, millä haluat maustaa?

– Onko sinulla kookoskermaa? Pidän sen mausta, samoin manteleista.

– Sopisiko pistaasipähkinät? Ne tuovat vähän väriä, Reino ehdotti.

– Totta kai, ne ovat ihania. Voisin lisäksi paahtaa niitä uunissa voin ja sokerin kanssa, Merri innostui.

– Hienoa, eiköhän ruveta hommiin, Reino ilmoitti tyytyväisenä työnjakoon.

Alkukeitto valmistui nopeasti. Kaisa annosteli sen pieniin keramiikkakippoihin ja laittoi ne jääkaappiin odottamaan tarjoilua. Hän siirtyi auttamaan Karia sienisalaatien teossa.

– Pilko kananmunat ja ripottele niiden päälle sormisuolaa ja mustapippurirouhetta, Kari pyysi.

– Selvä, nämä ovat vielä lämpimiä.

– Laita hetkeksi jääkaappiin. Hienonna sillä välin runsaasti persiljaa.

– Mitä sinä teet?

– Olen kiehauttanut sienisilpun, huudellut kylmän veden alla ja laittanut siivilään valumaan. Sekoitan seuraavaksi kermaviilin, raejuuston, kananmunat ja persiljan. Sen jälkeen ei tarvitse muuta, kuin tarkistaa maku, Kari selosti. Hän oli kuunnellut tarkkaan Reinon ohjeita.

– Miten te lasagnentekijät edistytte? Milla tuli paikalle ja halusi olla avuksi.

– Olemme paahtaneet paprikat, sipulit, munakoisot ja kesäkurpitsat kuumassa uunissa. Reijo neuvoi, ettei haittaa, jos pinta palaa, sen voi kuoria pois ja sisus on makea ja mehevä, Larissa kertoi.

– Tuoksu on mahtava. Tässä on iso uuninkestävä vuoka. Onko sienikastike valmis? Milla kysyi.

– Kyllä vain, tarkista, onko makua tarpeeksi, Jennifer sanoi ja antoi Millalle lusikan.

– Hyvää, älä lisää enempää suolaa, sillä juustossa on sitä runsaasti.

– Olin avustamassa jälkiruokakokkia. Täällä näyttää lupaavalta. Latokaa nyt vuokaan kerroksittain sienikastiketta, lasagnelevyjä ja kasviksia. Päällimmäiseksi tulee runsaasti juustoraastetta. Koko komeus paistetaan 200 asteisessa uunissa, Reijo tuli paikalle ja tarkasteli hyväksyvästi aineksia.

– Kuinka kauan?

– Puoli tuntia riittää, mutta sen jälkeen sen on hyvä antaa vetäytyä viisitoista minuuttia. Ajoitetaan ruokailu niin, että aloitamme keitolla heti, kun lasagne on saatu uunista. Jäätelö ehtii valmistua sopivasti siihen mennessä.

– Mitä saamme sen kanssa? Kaisa kysyi.

– Merri haluaa yllättää, mutta voin vakuuttaa, että sekä makeaa että kirpeää, Reino hymyili salaperäisesti. – Kaikki, jotka olette valmiita, tulkaa kattamaan pitkä pöytä. Löydätte kaapista talon parhaat astiat ja pinon kauniita pöytäliinoja. Lupasin Tähdelle, että kuvaan annokset. Hän päivittää ne Facebookin ja lisää kuvien yhteyteen reseptit.

Kurssilaiset taputtivat käsiä ja ryhtyivät toimeen. Milla otti esille paperisia lautasliinoja ja tuikkukynttilöitä.

– Saadaan tunnelmaa, päivä on aika harmaa, hän tuumi.

Kaisa haki gazpachot tarjolle ja koristeli annokset tuoreella rucolalla. Milla kiitteli, että hänellä on kauneuden tajua.

Reino kehui, kun oli aika istuutua pöytään.

–  Olette olleet nopeita ja tehokkaita. Joko ruoka maistuu?

– Joo, kurssilaiset huusivat.

– Minun mielestäni keitto sopisi paremmin kuumana kesäpäivänä, Kari arvosteli.

– Saat tuota pikaa tulikuumaa lasagnea, eiköhän se lämmitä sopivasti, Reino hymähti.

Larissa kantoi ylpeänä vuoan pöytään ja tarjoili sen kanssa sienisalaattia ja kirpeää karpalohilloa.

– Upea makuyhdistelmä. Sienet ja kasvikset loistavat, Kaisa kiitteli.

Muut olivat samaa mieltä.

– Jätä hillo pöytään, Merri kehotti, kun Jennifer ja Larissa kantoivat astiat keittiöön.

– Haa, odotamme jännittyneinä, mitä saamme karpaloiden kanssa, Milla virnisti.

Merri hymyili leveästi tarjotessaan kermaista mintunlehdillä koristamaansa jäätelöä ja makeaa pähkinäkrokanttia.

– Mielettömän hyvää, pidin kaikesta, Kaisa huokasi.

– Olisin voinut kokata toisenkin päivän. Harmi, kun kurssi jäi näin lyhyeksi, Kari tuumi.

– Ehkä jatkossa, meillä on nykyään vapaa-aika tiukassa, kun Annukka vaatii jatkuvasti huomiota, Reino kertoi.

– Olisi ollut mukava nähdä vauva, Kaisa sanoi.

– Hän on nyt vierailulla. Emme halunneet, että lapsen itku häiritsee kurssia, Reino selitti.

– Jos teille sopii, jäätelöä jäi vähän, tarjoan loput Tähdelle, kun hän palaa, Milla ehdotti.

– Totta kai, paljon terveisiä, kaikki toivottivat ja korjasivat yhteistuumin astiat keittiöön.

Hei hyvästelivät, kun tiskikone oli saatu pyörimään.

– Ilmoittelen seuraavasta kurssista, Reino hymyili.

QUU ON EPÄTOIVOINEN

Quu ei kuullut viikkoihin Markosta. Hän päätti, ettei ota yhteyttä, vaan antaa miehen surra rauhassa.

Hän käveli eräänä sateentihkuisena iltapäivänä Helsingin keskustassa. Sateen yltyessä Quu päätti oikaista rautatieaseman hallin kautta lähimmälle raitiovaunupysäkille.

Robertin kahvilassa istui tutunoloinen mies. Quu ilahtui tunnistaessaan Markon ja päätti poiketa kysymään kuulumisia. Hän peräytyi kuitenkin nopeasti, kun nuori vaaleahiuksinen nainen laski pöydälle tarjottimen ja istuutui Markon viereen. Quu katsoi, miten tuttavallisesti he rupattelivat kahvikuppien ääressä. He nousivat pian, nainen halasi Markoa ja lähti junalle.

Quu pakeni. Hän ei todellakaan halunnut nähdä enempää eikä kuulla selityksiä. Illalla hän itki itsensä uneen.

Marko lähetti seuraavalla viikolla viestin.

Hei, anteeksi, kun en ole ottanut yhteyttä. Olen vieläkin sekaisin kaikesta tapahtuneesta. Hautajaiset ovat nyt ohi ja perunkirjoitus tehty. Olen hukuttanut suruni työntekoon. Haluaisin tavata, M

Quu lähetti kipakan vastauksen paluupostissa.

Hei vaan, tiedän, että olet löytänyt hemaisevan lohduttajan. Ei tarvitse vaivautua, Q

Quun puhelin pirahti saman tien, mutta hän sulki sen välittömästi. Hän ei suostunut lukemaan tekstiviestiäkään, vaan poisti sen.

– Se siitä miessuhteesta, onnistun aina pilaamaan kaiken, Quu itki Tähdelle puhelimessa.

– Voi sinua, tule luoksemme, niin saat muuta ajateltavaa.

– Vietän kotiviikonlopun. Katselen televisiota, syön roskaruokaa ja juon punaviiniä, kyllä tämä tästä, Quu nikotteli.

***

Ovikello pirahti lauantai-iltana. Quu avasi pahaa aavistamatta oven.

– Saanko tulla? Marko astui sisään mukanaan valkosipulille tuoksuva pizzalaatikko ja punaviinipullo.

Quu oli häkeltynyt eikä osannut sanoa mitään.

– Olet selityksen velkaa. Mistä ihmeen naisjutusta puhuit? Marko kysyi.

– Näin sinut viime viikolla jonkun vaalean typykän kanssa aseman kahvilassa, Quu sanoi syyttävästi.

– Kuule nyt, se typykkä sattui olemaan tyttäreni Leena. Saatoin hänet junalle, Marko kertoi.

Quu häkeltyi.

– En arvannut, enhän ole koskaan tavannut lapsiasi.

– Eiköhän se asia korjaannu, jos annat minulle vielä mahdollisuuden, Marko hymyili ja otti pizzan laatikosta. – Tomaatti-mozzarellaa, maistuuko?

Quun posket punoittivat. Hän tunsi itsensä idiootiksi.

– Maistuu ja punaviini on taivaallista, hän hymyili ja kietoi kädet miehen kaulaan.

– Kaikki hyvin kultaseni. Eiköhän jatketa siitä, mihin päädyimme, Marko sanoi ja antoi Quulle valkosipulinmakuisen suudelman.

QUUN PÄIVÄKIRJA

Olen täysi pässinpää. Pitäisi ottaa selvää asioista, eikä pelätä heti pahinta. Marko oli suloinen ja piti minua hyvänä, vaikka käyttäydyin lapsellisesti. Hän jäi luokseni yöksi, kuiskutteli helliä sanoja ja kertoi, miten paljon oli ikävöinyt minua. Hän sanoi, että oli päässyt yli Marketan kuolemasta. Kun kysyin, miten lapset olivat toipuneet, hän sanoi, että molemmat surevat omalla tavallaan, mutta eivät enää vihoittele. Olemme taas kavereita, suurin syy taitaa kuitenkin olla, että kuukausiavustukset jatkuvat, hän virnisti.

Markon haastattelu Arvoitus-sarjassa sai paljon huomiota, niin kuin Jokke ennakoi. Harva tietää, miten tarina oikeasti meni. Emme näyttäydy julkisesti yhdessä, sillä Marketan kuolema on vielä liian lähellä. Minulle se sopii, pidän mielelläni Markon kainalossani. Hän kutsui minut Hyvinkäälle ensi viikonloppuna ja lupasi hemmotella. Olen taas kerran innoissani, mutta pelkään edelleen pettymystä. Tyhmä sydämeni ei jaksa uskoa onnelliseen tulevaisuuteen.

ELLINOORAN VIESTI SISARILLE

Hola. Joko Suomeen on tullut talvi? Täällä Espanjassa on vielä aika lämmintä, mutta olemme saaneet muutamana päivänä sadetta. Pikkutytöt juoksevat pihalla mekot märkinä. Maria vain nauraa ja komentaa heidät lämpimään suihkuun. Amanda on suloinen vauva, jokeltelee vaunuissa ja saa vieraat hymyilemään.

Suunnittelemme Patrikin kanssa tulevamme joululomalla Suomeen, sillä taverna on suljettu joulun ja uuden vuoden välisen ajan. Hengähdystauko tekee meille kaikille hyvää. Haluan kovasti nähdä Annukan. Hän on valokuvista päätelleen kovasti Tähden näköinen. Toivottavasti sinulla Quu on vapaata joulunpyhien aikaan. Ehdimme tutustua vain vilaukselta Markoon, toivottavasti hänkin pääsee lomalle. Marketan tarina oli surullinen. Ikävä kyllä hänellä on täällä paljon kohtalontovereita.

Voikaa hyvin, iloisiin tapaamisiin, Ellinoora ja Patrik

JOULUNVIETTO ELLINOORAN KAUPUNKITALOSSA

Tähti hyräili kattaessaan jouluateriaa salin pitkälle pöydälle.

– Kuvitella, että meitä on kahdeksan. On ilo saada perhe ympärille, hän hymyili.

– Olisin toivonut, että Riina ja pojatkin olisivat tulleet, mutta sisko sai työnantajalta lahjakortin kylpylään. Taavi ja Leevi hehkuttivat puhelimessa, että he uivat joka päivä, Reino kertoi.

– Onhan se vaihtelua, mutta minusta kotijoulu on paras, Tähti sanoi ja katsoi ihailevasti korkeaa joulukuusta, jonka Reino oli käynyt hakemassa huvilalta.

– Kynttilät ja hopeapallot saa sen loistamaan, hän kehui.

– Hyvää joulua taloon, Maman ääni kuului ovelta.

Tähti riensi halaamaan.

– Olen iloinen, että vietät joulun kanssamme. Maltathan jäädä yöksi?

– En voi jättää Pörröä. Lupasin sille, että palaan illalla kotiin.

– Istu alas, tuon sinulle kuumaa glögiä, Reino lupasi.

– Eivätkö muut ole vielä tulleet? Mama kysyi maistellessaan punahehkuista juomaa.

– Taisin kuulla juuri auton äänen, Reino vastasi ja meni ovelle vastaan.

– Ellinoora ja Patrik, Quu ja Marko, hyvää joulua, Tähti huikkasi, kun vieraat saapuivat samalla ovenavauksella.

– Näin paljon lunta, upean näköistä, Elli huokasi katsellessaan kinoksia pihalla.

– Saimme todellakin valkoisen joulun. Vielä viime viikolla se oli epävarmaa. Pääsette lumitöihin, sillä lisää on luvassa, Reino kertoi.

– Käykää peremmälle. Elli ja Patrik, alakerran makuuhuone on käytössänne. Me muut mahdumme yläkerran huoneisiin, Tähti sanoi.

– Missä Annukka on? Elli kysyi malttamattomana.

– Tyttö nukkuu lasiverannalla, ehdit tavata hänet pian, Tähti hymyili.

– Toin paketin. Olen ihan itse neulonut nutun ja töppöset. Valitsin oranssinkeltaista lankaa, kun en tiennyt odotatko tyttöä vai poikaa, Elli touhusi.

– Olet kultainen, nykyään kaikki värit sopivat, Tähti hymyili.

Kun glögit oli juotu, Reino kehotti kaikkia istuutumaan pöytään.

– Saatte perinteisiä jouluruokia vain hiukan päivitettyinä, hän kertoi.

– Arvaan, kinkkua, laatikoita ja rosollia, ehkä myös sinappisilakoita? Elli nauroi.

– Kyllä ja ei. Otin vapauden tarjota tänä jouluna ankkaa appelsiinikastikkeen, pihlajanmarjahyytelön ja vihreiden papujen kera. Aloitamme kuitenkin kaloilla. Tarjolla on todellakin sinappisilakoita sekä itse graavattua lohta, muikunmätiä ja smetanaa, keitettyjä perunoita ja voita sekä kylmää valkoviiniä, Reino esitteli ja kantoi tarjottimen pöytään.

– Loistava yhdistelmä. Hienoa, kun kalojen kanssa on sitruunanlohkoja ja tuoretta tilliä, Patrik kiitteli.

– Mitä muuta saamme ankan kanssa? Quu kysyi.

– Kokeilin bataattilaatikkoa perinteisen imelletyn perunalaatikon sijasta. Maku on saman oloinen. Sen lisäksi löytyy porkkanalaatikkoa ohrahelmien kera ja lanttulaatikkoa sekä metsäsienisalaattia. Rosollin asemasta saatte uunissa haudutettuja punajuuria homejuustolisäyksellä sekä tietysti purkkiherneitä. Tähden mielestä ne kuuluvat jouluun, Reino virnisti.

– Meillä oli aina niitä lapsuudessamme, Elli muisteli.

– Niin ja lipeäkalaa, inhosin sitä, Quu lisäsi.

– Nauttikaa pitkän kaavan mukaan, Reino sanoi ja tarjoili lisää viiniä.

– Minäkin uskallan maistaa jo lasillisen. Annukka nukkuu mainiosti, kun saa vahvaa maitoa, Tähti hymyili.

–  Jälkiruoksi on vain kahvia ja tähtitorttuja sekä suklaakonvehteja. Tarjoan luumurahkan vasta huomenna. Sinä Mama saat eväsrasian mukaasi, Reino lupasi.

– Olette ihania, Mama huokasi. – Saanko vetäytyä hetkeksi lepäämään, ruoka oli hyvää ja sitä oli aivan liikaa.

– Totta kai. Tehkää olonne kotoisaksi. Sytytätkö Patrik takkatulen, Tähti pyysi.

– Autan korjaamaan astiat, Quu tarjoutui, kun vaunuista kuului vaativaa itkua.

– Annukka nukkui pitkään, nyt hänellä on kiljuva nälkä, Tähti sanoi ja nosti tytön syliin. – Ellinoora, voit tulla kanssani makuuhuoneeseen niin näet, miten suloinen hän on.

***

Patrik ja Marko istuivat illalla saunan pukuhuoneessa oluttölkit kädessä.

– No, miltä elämä Quun loisteessa tuntuu? Patrik kysyi.

– Taidat tuntea hänet paremmin kuin minä. Quu kertoi, että tuotit kaksi elokuvaa, joissa hän näytteli.

– Totta, Quu oli hurmaavan viaton lapintyttö Ilona.

– Vaikea kuvitella, siis sitä viattomuutta.

– Näyttelijöiltä voi odottaa mitä vain. Arvostan häntä ja olen iloinen, että hän on menestynyt hektisessä televisioympäristössä. Siellä riittää kateutta ja riitasointuja. Miten teillä menee?

– Olen saanut kalpean aavistuksen Quun temperamentista, mutta olen todella ihastunut häneen, Marko vakuutti.

– En tiedä, onko Quu kertonut, mutta hänellä oli lyhyt romanssi myös Reinon kanssa. Olen iloinen, että Reino ja Tähti löysivät toisensa. Pikku Annukka on molempien silmäterä.

– Tiesin siitä enkä osaa kuvitella tasaista Reinoa ja räiskyvää Quuta parina.

– Ei siitä mitään tullutkaan. Sisarukset ovat tyystin erilaisia. Romanssini Ellinooran kanssa on ollut onnellinen. Hän on tasoittanut levottoman mieleni. Viihdymme molemmat Espanjassa. Elli haikailee välillä Suomeen, mutta palaa innosta piukkana auringon lämpöön. Pikkutytöt Angelika, Aurora ja pikku Amanda ovat hänelle rakkaita.

– Teillä on kaikki hyvin, huomasin sen lyhyellä vierailullani. Toivon, että voimme tulla käymään uudelleen Quun kanssa.

– Pidän vierasmajan teille varattuna ja cavan kylmässä. Olette tervetulleita koska vain, Patrik lupasi.

– Täällä vain rupatellaan, onko saunassa tilaa muillekin? Quu kysyi ovenraosta.

– Totta kai, kaipaatko selänpesijää? Marko virnisti.

– Ilman muuta, Quu hymyili ja riisuutui ujostelematta.

***

Kaikki olivat raukeita joulupäivänä. Lunta pyrytti siihen malliin, että Reino katsoi viisaimmaksi vetää haalarit ylle ja ottaa lumikola esiin. Tähti peitteli Annukan vaunuihin ja valmistautui kävelylenkille.

– Tyttö nukkuu parhaiten, kun työntelen häntä ulkona, hän selitti.

– Tulen mukaan, kaipaan raitista ilmaa, Quu lupautui.

– Minä en, täytän mieluummin lahjaksi saamaani sanaristikkoa ja herkuttelen konvehdeilla, Ellinoora ilmoitti ja majoittui sohvalle.

– Lupasin kokata Patrikin kanssa lounaan, Marko sanoi. – Reino teki eilen kaiken, osaamme luultavasti lämmittää laatikot ja laitaa kaiken tarjolle, hän virnisti.

– Joulussa on parasta, että ruokaa riittää usealle päivälle ja kaikki maistuu, Ellinoora totesi tyytyväisenä ja tarjosi suklaata muillekin.

– Minusta luumurahka kuuluu jouluun, Quu totesi maukkaan lounaan päätteeksi. – Konjakkiluumut kruunasivat jälkiruuan, oletko tehnyt nekin itse? hän kysyi Reinolta.

– Kyllä vain, kokeilin ja hyväksi havaitsin. Tarjosin maistiaiset Tähdelle banaaniviipaleiden ja vaniljakastikkeen kera. Hän piti kovasti ja kehui, että Annukalle maito maistui entistä paremmin sen jälkeen, Reino nauroi.

***

– Kiitokset vieraanvaraisuudesta, meidän pitää palata tänään, Marko ilmoitti Tapaninpäivänä.

– Nyt jo? Toivoin, että viihdytte uuteen vuoteen asti, Tähti hämmästeli.

– Liikeasioita pitää hoitaa joulun aikanakin, Marko sanoi hyvästellessään.

– Quu, toivottavasti tapaamme taas pian. Turvallista kotimatkaa, Tähti toivotti.

– Kodikas perhejoulu, siitä on kauan, kun olen viihtynyt yhtä hyvin, Marko kiitteli paluumatkalla.

– Minäkin viihdyin, mutta mukava olla taas kahden. Pelkään pahoin, että jääkaappini on aika tyhjä, Quu mietti huolestuneena, sillä Patrik oli luvannut jäädä hänen luokseen yöksi.

– Jos alakerran ravintola on avoinna, ei ole mitään hätää. Tai voimme hakea matkalta noutopizzan, auton takakontissa on pari viinipulloa, ennakoin tulevan tilanteen, Marko virnisti.

HAAVEITA

Quu ja Marko istuivat ylellisen pehmeät valkoiset aamutakit yllään Naantalin kylpylän sviitissä. He olivat tulleet iltapäivällä, käyneet uimassa ja illallisella thairavintolassa.

– Taidan tottua kaikkeen tähän ihanuuteen, Quu huokasi, kun Marko ojensi hänelle korkean lasin. – Aitoa samppanjaa, voi kiitos.

– Nautitaan hyvistä hetkistä, Marko hymyili.

– Onko sinulla haaveita? Quu kysyi.

– Että saisin aina istua kanssasi aamutakkisilla ja nauttia kuplajuomaa, Marko virnisti.

– Meistä tulisi sohvaperunoita ja ylilihavia, Quu naurahti.

– Totta puhuen olen ajatellut myydä liikkeet. Olen saanut hyvän tarjouksen. Lapset eivät halua jatkaa enkä minäkään enää, Marko kertoi.

– Rupeatko nuoreksi eläkeläiseksi?

– Jatkan johtokunnassa, mutta ajattelin pitää vihdoinkin kunnon loman.

– Sinä onnellinen, kyllä minullekin kelpaisi, vaikka pidän työstäni, Quu sanoi.

– Minulla on Kreetalla lomaosake. Ajattelin ehdottaa, että voisimme viettää siellä talvilomaa.

– Ihana suunnitelma. Arvoitus-sarjan haastattelut ovat valmiit. Minulla on luova tauko tehdä uusia suunnitelmia. Voisin todellakin tehdä niitä etänä, Quu innostui.

– Hienoa. Lähdetään kevätauringon myötä, Marko halasi Quuta.

QUUN VIESTI SISARILLE

Kreetalla on jo kevät. Täällä on ihanan vehreää, mutta merivesi on vielä järkyttävän kylmää. Asumme pikkukylässä Hanian lähellä. Markon lomaosake on oikea huvila, johon kuuluu katettu terassi ja lämmitetty uima-allas. Pulahdan joka aamu suloisen lämpimään veteen. Marko tarjoilee aamukahvit ulos. Kreikkalainen ruoka on erinomaisen hyvää. Olen ihastunut makeisiin tomaatteihin, fetaan ja oliiveihin. Kylässä on useita pikkuravintoloita, jotka tarjoavat tuoretta merikalaa.

Olen saanut töistä virkavapaata. Jokke on ollut tyytyväinen haastattelusarjaan ja lupasi, että voin ideoida rauhassa jatkoa syksyksi. Markosta on tullut rento. Hän sai liiketutuilta lahjaksi kirjan ”Joutilaisuuden taito”. Vaikuttaa siltä, että hän on ottanut sen tosissaan.

Emme me pelkästään laiskottele. Meillä on käytössä vuokra-auto ja teemme päiväretkiä lähikyliin. Marko on innostunut valokuvaamisesta. Meillä on yhteinen hanke. Olen kirjoittanut kokemuksistani kokkikisasta ja Marko kuvittaa tarinat. Olemme viettäneet riemukkaita hetkiä, kun olen kertonut kommelluksista.

Odotan kuulumisianne paluupostissa. Lähetän auringonsäteitä Espanjan ja Suomen suuntaan, terveisin onnellinen Quu

Tarina jatkuu otsikolla KOKKAUS JATKUU KIIHKEÄNÄ