GRAFIIKKAKUKKIA

Tarinan taustaa: Kynäilijöiden maaliskuun haaste kuului näin: Kirjoita tarina, jossa esiintyy seuraavat sanat: neilikka, kortti, haettu, kaikki, viuhka, purppuranpunainen, kastunut, traktori. Sanojen ei tarvitse olla tässä järjestyksessä kunhan ovat tarinassa mukana. Kirjoittamisen iloa!

Tehtävä oli kiinnostava ja yllättävän helppo, vain traktorin sovittaminen tarinaan tuotti vaikeuksia.

PUNAINEN NEILIKKA

Susannan silmät säihkyivät. Hän oli Ranskan hovissa pukeutuneena tiukkavyötäröiseen pitkään silkkihameeseen. Korvissa hohtivat timantit, hiukset oli kammattu ylös ja ne oli kiinnitetty norsunluisella kammalla. Kädessä oli perhosten kuvin koristeltu viuhka. Hetken harmitti, että se oli kastunut pöydälle kaatuneeseen samppanjaan. Ei auttanut, vaikka palvelustyttö oli hakenut nopeasti pyyhkeen.

Emmuska Orczyn romaani Punainen neilikka oli pitänyt otteeseen ensisivuilta alkaen. 1700-luvun hovielämä tuntui sadulta, sillä kaikki oli upeaa. Etiketti, puvut, kynttiläillalliset, hevosajelut, tanssiaiset ja salaiset kohtaamiset. Elän aivan väärässä aikakaudessa, Susanna harmitteli.

– Tyttöseni, taasko olet haaveissa, etkö kuullut, mitä sanoin? Olet saanut postikortin, äiti huhuili.

Susanna säntäsi pystyyn ja kopisteli alakertaan. Ystävät lähettivät yleensä WhatsApp-viestejä. Kuka kumma kirjoitti enää kortteja? Hän katsoi hämmästyneenä keltaisen traktorin kuvaa.

”Moi, minulla on syntymäpäivä ja haluan kutsua ystävät naamiaisiin ensi lauantaina huvilalle. Teemana on hovitanssiaiset vanhaan malliin. Juhlapuku, musiikkia, ilveilijöitä, täytekakkua ja kuohuviiniä. Sori kortin kuva, niitä löytyi kotoa pino. Tervetuloa, serkkusi Miranda.”

Susanna kiljaisi riemusta ja halasi äitiä. Tämä katsoi hämmästyneenä ja kysyi, mikä villitsi.

– Äiskä, saanko lainata sitä ihanaa purppuranpunaista iltapukuasi ja siihen kuuluvaa puuhkaa? Serkku kutsui naamiaisiin, Susanna pyysi.

– Hyvänen aika, totta kai saat. Hae se, niin sovitetaan. Voin tehdä korjauksia, jos se on tarpeen, hän sanoi.

Susanna näki seuraavana yönä unta tanssiaisista, joissa hän liiteli kristallikruunujen alla. Ympärillä pyöri komeita seuralaisia, mutta hän odotti vain unelmien prinssiä. Ei haitannut, vaikka sääennuste lupasi sateista viikonloppua. Unelmat kantavat, hän kirjoitti päiväkirjaan ja uppoutui jatkamaan Punaisen neilikan tarinaa.