Tämä on itsenäinen ja tällä erää viimeinen jatko-osa Maman, Ellinooran, Quun ja Tähden tarinoille. Edellinen osa oli nimeltään Valoverho.

VADELMASATOA

Quu katseli ympärilleen huvilalla, jonka uusi omistaja hänestä oli yllättäen tullut. Tulppaanit olivat aukaisseet nuput ja koivut olivat heleän vihreitä. Vanajavesi lainehti auringon säteissä. Mart kiersi kädet hänen ympärilleen.

– Kuulehan rikas tyttöystävä, eiköhän istuta rantakeinulle ja poksauteta samppanjamaljat, hän hymyili ja otti pullon kylmälaukusta.

– En voi uskoa, että Ellinoora on kuollut. Hän testamenttasi tämän ihanuuden minulle ja kaupunkitalon Tähdelle. En osaa surra, sillä viimeiset vuodet hoivakodissa eivät olleet elämää.

– Niin ja hautajaiset olivat kauniit. Kaikki muistelivat siskoasi lämmöllä. Risto liikuttui kyyneliin asti. Onneksi Mamalla oli nenäliinoja, Mart sanoi ja kaatoi kuohuvaa juomaa laseihin.

– Tähtikin itki, minä en osannut, Quu sanoi syyllisen oloisena.

– Jokainen suree omalla tavallaan. Nautitaan kesälomasta ja mietitään sen jälkeen tulevaa, Mart lohdutti.

– Vuoden aikana on tapahtunut paljon. En kadu, että sanoin sopimuksen irti kulttuuritoimituksesta. Minulla oli stressi jatkuvasta uudistustarpeesta. Monikan tarjous osakkuudesta firmassa tuli oikeaan saumaan. Hän jää pian äitiyslomalle ja tarvitsee luottokumppanin. Meillä on paljon suunnitelmia ja onneksi myös tilauksia, vaikka mainoskuvaukset eivät innosta, Quu kertoi.

– Saatte toimia itsenäisesti, se on hienoa. Minä jatkan maalaamista ja opetan kursseilla. Se on tuttua ja turvallista, Mart sanoi vähän haikeana.

– Ei Tähden ja Reinonkaan elämä juuri muuttunut, vaikka talo on nyt heidän omansa. Café Tähdenlento kukoistaa ja heillä käy kanta-asiakkaita. Tähti on kyllä turhautunut, kun vapaa-aika on vähissä. Tytöt kasvavat, he ovat jo lukiossa. Olen sanonut, että huvila on edelleen myös heidän käytössään.

– Tiedätkö, koska he ovat tulossa?

– Kutsuin Tähden perheineen huomenna käymään. Reino lupasi hoitaa ruoka- ja juomapuolen. Meille jää vain saunan lämmitys ja vieraiden viihdyttäminen, Quu hymyili.

– Se sopii. Sääennuste lupaa melkein hellettä. Järvivesi on vielä kylmää, mutta luonto kukoistaa. Nukutaanko huvilalla vai saunamökissä?

– Ylhäällä on mukavampaa. Kun aurinko laskee, siirrytään takan ääreen ja vallataan sen jälkeen makuuhuone, Quu virnisti.

– Sait ylipuhuttua. Olen iloinen, että olen täällä kanssasi, Mart sanoi ja painoi kevyen suukon Quun huulille.

Quu muisteli edellistä talvea, jolloin he olivat lähentyneet Martin kanssa. Hän oli yrittänyt pitää etäisyyttä, mutta ei pystynyt. Mart oli hurmaava seuralainen, sillä hän jaksoi kuunnella Quun murheita ja auttoi omalta osaltaan ideoimaan Valoverhon studiolähetyksiä. Quu huomasi, että hänen panostaan tarvittiin töissä entistä vähemmän sen jälkeen, kun Matti oli palannut isyyslomalta. Jaska valitti rahanmenoista siinä määrin, että Quu suivaantui ja ihmetteli, miten he voivat toteuttaa viimeiset ohjelmat.

– Edessä on yt-neuvotteluja. Henkilökuntaa pitää vähentää, Jaska totesi vakavana.

– Asia selvä, lähden vapaaehtoisesti. Saan päänsärkyä pelkästä ajatuksesta, ettei meillä ole varaa tehdä muuta, kuin keskustella keskenämme studiossa sivistyneesti.

– Ylireagoit, mutta ajat ovat tiukat. Ei tämä minullekaan helppoa ole, Jaska oli tyytynyt sanomaan.

ELOKUVAHAASTE

Monika istui Quun kanssa pienessä toimistossa. Sokaisevan kirkas aurinko paistoi keveiden verhojen välistä. Monika oli kiinnittänyt seinille värikkäitä matkailumainoksia ja nurkassa oli näyttävä viherkasvi.

– Mahdun hädin tuskin työpöydän ääreen, Monika nauroi ja taputti pyöreää vatsaansa. – Yritettiin monta vuotta Kenin kanssa lasta. Nyt hän on vihdoin tulossa, potkii jo.

Quuta puistatti. Hän ei osannut kuvitella, miltä vauvan odotus tuntui.

– Nyt menee jo paremmin, mutta alussa rinnat olivat arat. Voin aamuisin pahoin enkä voinut sietää kahvin tuoksua, Monika kertoi.

– Kutsuit minut uuden elokuvahaasteen vuoksi. Mistä on kysymys? Quu vaihtoi nopeasti puheenaihetta.

– Et pidä kuulemastasi, mutta emme voi ohittaa tarjousta, sillä se takaa tulot pitkäksi aikaa.

– Siis hyviä ja huonoja uutisia, Quu naurahti, mutta hänellä oli ikävä ennakkoaavistus.

– Kurtin rokkielokuva sai suosiota ja hän haluaa jatkaa. Poika Pan on menestynyt ja Meriitta on entistä ylpeämpi, kun hänen rooliaan kopeana kartanonrouvana kehuttiin. Kurt haluaa molemmat mukaan seuraavaan projektiin.

Quu kuunteli kauhistuneena. Enää puuttui, että Inkerikin palaisi kuvioihin.

– Mikä elokuvan aihe on ja mikä minun tehtäväni on? Quu kysyi vaisusti.

– Olen lukenut vasta synopsiksen. Elokuva sisältää paljon musiikkia, mutta kantava teema on löytää uusia kykyjä erilaisten kilpailujen muodossa. Kurt käsikirjoittaa ja ohjaa, Meriitta toimii tuomarina, Ken kuvaa ja editoi. Sinä edustat tuotantofirmaa, hoidat sopimukset ja katsot, että kaikki toimii ja homma pysyy budjetissa.

– Paljon vaadittu, mutta teen parhaani. Minulla ei taida olla vaihtoehtoja, Quu sanoi ja mietti, miten selviytyisi.

– Olen taustatukena, mutta keikoille en voi enää lähteä. Kurtin suunnitelma on järjestää jonkinlainen alkukarsinta ja sen jälkeen taltioitte parhaat esitykset. Mitä ne ovat, en tarkalleen tiedä, eikä varmaan Kurtkaan, Monika jatkoi.

– Täytyy hetki sulatella. Kai meillä on varaa hotelleihin?

– Kohtuuhintaisiin, totta kai.  Kurt suunnitteli, että loppukilpailu järjestetään jossain idyllisessä paikassa. Hän on hankkinut hulppean asuntoauton, jossa hän yöpyy Meriitan kanssa. Ken viihtyy pakussa, niin kuin tiedät, mutta te muut saatte hankkia majoituksen itse. Seppo jatkaa järjestäjänä ja ikävä kyllä Meriitta haluaa Inkerin hoitavan maskeerauksen ja kuvaussihteerin tehtävät.

– Arvasin, ettei tästä tule helppoa, Quu mutisi.

– Älä sure, budjetti on kelvollinen ja meidän osuutemme suurempi kuin osasin odottaa. Kaikki taiteen vuoksi, Monika virnisti ja tarjosi Quulle kuplavettä.

SUUNNITTELUPALAVERI

Kurt istui ravintolan kabinetissa pitkän pöydän päässä. Meriitta kaatoi kahvia ja kehotti ottamaan rasvaisia viinereitä. Quu kieltäytyi ja sanoi, että musta kahvi riittää. Inkeri ja Pan toivat raikkaan tuulahduksen ulkoilmasta tullessaan samalla ovenavauksella.

Kurt rykäisi ja pyysi, että Inkeri kirjaisi päätökset. Tyttö otti kannettavan tietokoneen esille ja kertoi olevansa valmis.

– Niin kuin tiedätte, edellinen elokuva menestyi hyvin. Jatkamme samoilla linjoilla eli runsaasti nuorisomusiikkia, mutta myös vähän jännitystä ja dramatiikkaa. Panun yhtye soittaa ja Marika on lupautunut laulusolistiksi. Tarvitsemme musiikin lisäksi leikkimielisiä kilpailuja. Ajattelin, että Pan ja Marika osallistuvat niihin. Entä sinä Inkeri, haluatko pienen elokuvaroolin?

Inkeri hämmästyi ja ilahtui.

– Joo, pääsin teatterikouluun ja aloitan syksyllä. Se olisi hyvää harjoitusta, mutta laulaa en osaa.

– Ei tarvitsekaan, kilpailut voisivat olla erilaisia tehtäviä ja myös tietopuolisia. Kilpailijat saavat valita tiedon ja taidon välillä, Kurt rauhoitti.

– Tarvitaan vielä pari osallistujaa, kolme ei riitä, Meriitta sanoi.

– Kyllä vain ja vähän eri aloilta. Ehdotan soittajan, laulajan ja näyttelijän lisäksi kuvataiteilijaa ja kokkia, onko ehdotuksia.

Quun sydän sykähti.

–  Kelpaisiko Mart, tunnette hänet ja mies on loistava maalari?

Inkeri sävähti punaiseksi ja Meriitta loi Quuhun epäilevän katseen.

– Hän taitaa olla nykyinen poikaystäväsi, mutta kieltämättä sopiva esiintyjä, hän tokaisi.

– Sopii minulle, Kurt nyökkäsi hyväksyvästi. – Quu ja Meriitta, tehän tunnette kokkeja, tuleeko joku mieleen?

– Sisareni mies Reino on tottunut esiintyjä. Suosittelen häntä, Quu sanoi nopeasti.

– Piirit ovat pienet, mutta ei se haittaa. Voisitko kysyä Martilta ja Reinolta. Meillä olisi silloin esiintyjät koossa. Kuvaamme tiiviisti muutaman kesäviikon aikana. Kisapaikka on vielä auki, onko ehdotuksia? Kurt kysyi.

– Olin muutama vuosi sitten kokkikisan kuvauksissa kartano Villivadelmassa. Paikka on idyllinen ja sieltä löytyy majoitustilat kaikille, Quu kertoi.

– Hienoa, käymme Meriitan kanssa ennakkotutkimusmatkalla. Päätetään sen jälkeen, Kurt lopetti kokouksen.

QUU

En tiedä, mihin pääni pistin. Ojasta allikkoon, niin kuin sananlaskussa sanotaan. Mitä pahaa olen tehnyt, kun joudun työskentelemään Meriitan ja Inkerin kanssa. Meriitta suorastaan paistatteli Kurtin kainalossa, siis kuvaannollisesti. Hän onnistuu jatkuvasti löytämään rikkaita rakastajia. Inkeri näyttää olevan Panun lumoissa, mutta epäilen, ettei poika halua vakiintua. Sitä paitsi Inkerillä on kilpailija, sillä Marika katselee Panua ihailevasti.

Pidän henkilökohtaisena voittona, että sain puhuttua Martin ja Reinon mukaan. Tähti suunnitteli muuttavansa pariksi viikoksi Annukan, Ulpukan, Maman ja Laku-kissan kanssa huvilalle. Risto on lupautunut tänäkin kesänä mökkitalkkariksi. Tähti sanoi, että kuvaushaaste sopii erinomaisesti Reinolle ja loma hänelle ja tytöille. Kesäkahvilassa on hetken tauko. Onhan tässä raadettu, Tähti huokasi tyytyväisenä loman mahdollisuuteen.

Myös Mart oli innoissaan, sillä hän rakastaa yllätyksiä. Mitä kuvausviikot pitävät sisällään, en todellakaan tiedä. Luotan Kurtiin, sillä hänellä on silmää ja draaman tajua. Kurt soitti ja kertoi, että Villivadelma sopii loistavasti elokuvan tekoon. Aloitamme kuvaukset heinä-elokuun vaihteessa. Monika on jäänyt äitiyslomalle ja on luvannut seurata etänä, miten edistymme. Toivon, että Ken pystyy keskittymään, sillä vauvan odotus on vaikuttanut häneenkin.

KARTANO VILLIVADELMA

Kenin valkoinen paku oli pysäköity ikivanhojen lehmusten varjoon. Kurtin upouusi asuntoauto oli sen vieressä, mutta Meriitta vaati, että hän ja Kurt asuvat kartanon sviitissä. Muut oli majoitettu lisärakennukseen. Quu oli tyytyväinen, että kaikki saivat omat huoneet. Ken ilmoitti viihtyvänsä pakussa, sillä hän suunnitteli editoivansa iltaisin päivittäiset otokset.

Quu hätkähti, kun työryhmä kokoontui puutarharavintolaan tervetuloillalliselle. Inkerillä on tiukka toppi ja järkyttävän lyhyt minihame. Hän näytti kieltämättä hyvältä, mutta asu olisi sopinut paremmin uimarannalle. Meriitalla oli pitkä avokaulainen kesämekko ja leveälierinen aurinkohattu, vaikka oli jo ilta. Pan oli pukeutunut mustaan pellavapaitaan ja polvista rikkinäisiin farkkuihin.

– Hyvää iltaa ja tervetuloa viettämään ikimuistoisia päiviä elokuvan ihmeellisessä maailmassa, Kurt kilisti lasia ja kehotti kohottamaan maljat.

Marika painautui Panun kylkeen ja sain osakseen hyisen katseen Inkeriltä. Mart istui Quun vieressä ja Reino oli hänen toisella puolellaan.

– Mitä hyvää saamme? Meriitta kysyi keimaillen ja kilisti lasia Kurtin kanssa.

– Tilasin illallisen pitkän kaavan mukaan, Kurt hymyili. – Aluksi tarjolla on kantarellikeittoa valkoviinin kera. Saatte pääruoaksi talon erikoisuutta, joka on sinulle Reino tuttu. Arvaatko, mitä tarkoitan?

– Epäilemättä tulista munakoisopataa, Reino virnisti.

– Kyllä vain, olemme siis kasvislinjalla, niin kuin huomaatte. Idea on Meriitan, joka on hurahtanut terveelliseen ruokaan. Saatte toki jatkossa tilata mitä haluatte, myös pihvejä, mutta vietetään tämä ilta Meriitan toiveiden mukaan. Padan kanssa saatte täyteläistä punaviiniä ja jälkiruuaksi pannacottaa espresson, mustaherukkaliköörin tai Calvadosin kera.

Kaikki taputtivat ja maistelivat kermaista sienikeittoa hyvällä halulla. Kun pääruoka oli nautittu, Kurt kilisti taas lasia ja kertoi, että ilta oli vapaa, mutta heti aamiaisen jälkeen hän odotti kaikkia paikalle tehtävänjaon merkeissä.

– Mitä tuumitte? Quu kysyi, kun hän siirtyi Martin ja Reinon kanssa baarin puolelle.

– Vaistoan ilmassa jännitteitä. Vaikuttaa, että molemmat tytöt kisaavat Panun suosiosta, Reino arveli tarkkailtuaan vaiti seuruetta illallisen aikana.

– Ken on selvästi hermostunut ja vähän eksyksissä ilman Monikaa, Quu sanoi.

– Meriitta on Kurtin lumoissa. Veikkaan, että hän osallistuu aktiivisesti käsikirjoituksen laatimiseen. Tuskin saamme puolueetonta tuomarointia, Mart virnisti.

– Elokuva on eri asia kuin rehti kilpailu, Quu vahvisti.

– Kurt sanoi jo ennakkopalaverissa, että tärkeintä on pitää jännitystä yllä. Olemme varmasti aamulla viisaampia. Päivä on ollut pitkä, taidan vetäytyä.

– Tulen kanssasi, ettet eksy matkalla, Mart sanoi ja lähti käsi kädessä Quun kanssa.

– Oletko yksin, minulle maistuisi vielä yömyssy, Inkeri istuutui muitta mutkitta Reinon seuraan.

– Minne muut jäivät? Reino kysyi haettuaan molemmille viskit baaritiskiltä.

– En tiedä, enkä välitäkään. Taisivat mennä Meriitan ja Kurtin sviittiin. Ken vetäytyi pakuun, Inkeri kertoi.

– Kesäilta on valoisa, minua ei vielä nukuta. Kävelläänkö hetki puutarhassa? Reino ehdotti, kun lasit olivat tyhjät.

– Sopii, jännittää huominen. Olen innostunut näyttelemisestä, mutta pelkään mokaavani, Inkeri tunnusti.

– Olen ymmärtänyt, että ottoja voi uusia niin että kaikki ovat tyytyväisiä. Ota rennosti, tästä tulee hauskaa, Reino naurahti.

– Hyvä sinun on puhua, pääset varmasti näyttämään kokkaustaitoja. Kummitätini Meriitta sanoi, että tämä on elämäni tilaisuus, mutta en ole ollenkaan varma. Minulla ei ole mitään erityisalaa, Inkeri huokasi äkillisessä luottamuspuuskassa.

Reino taputti häntä olalle ja lupasi olla tukena.

KUVAUKSET ALKAVAT

Quu katsoi aamulla tyytyväisenä, kun kaikki muut paitsi Meriitta olivat paikalla ja suhteellisen virkeinä aloittamaan.

– Hyvää huomenta, oletteko nukkuneet hyvin? Kurt kysyi.

Hän sai vastaukseksi epämääräisiä nyökkäyksiä.

 – Alkujännitystä, kyllä kaikki menee hyvin. Aloitamme esittelemällä teidät. Meriitta on vielä kaunistautumassa, mutta ehdimme sitä ennen suunnitella kuviot. Ehdotan, että Marika ja Pan esiinnytte yhdessä. Sehän on tuttua. Miettikää pari laulunumeroa ja sinä Pan saat säestää kitaralla.

– Sopii, vetäydytään hetkeksi miettimään, Marika sanoi ja lähti Panun kanssa sivummalle.

– Vaihda Inkeri jotain kevyttä harsomaista yllesi. Ajattelin, että voisit liihotella perhosena puutarhassa ja Mart saa piirtää croquis’ta liikkeistäsi.

– Entä minä, liihottelenko mustana joutsenena paikalle? Reino virnisti.

– Ehei, saat käyttää vahvuuksiasi. Mieti jokin kevyt herkku, joka kuvastaa sinua kokkina. Ravintolan keittiö on käytössäsi, varmistin aamiaisella, Kurt kehotti.

– Hyvä, menen saman tien tekemään valmisteluja, Reino ilahtui.

– Huomenta, miten sujuu? Meriitta tuli paikalle täydessä meikissä ja hiukset lakasta jäykkinä.

– Tehtävänjako suoritettu, päästään pian tositoimiin, Kurt kertoi. – Seppo, katsotko Quun ja Kenin kanssa sopivat kuvauspaikat. Juon vielä kupillisen kahvia Meriitan seurana.

– Aamuvalo on hyvä, sillä taivas on sopivasti pilvessä. Voisimme aloittaa Inkerin ja Martin kanssa, Ken ehdotti.

– Haluan mahdollisimman idyllisiä kuvia, sillä aion tarjota elokuvaa myös kansainvälisille markkinoille. Suomen luonto on ainutkertainen ja kartanon pihapiiri oivallinen ympäristö, Kurt toivoi.

Quu keskittyi valitsemaan Kenin ja Sepon kanssa mahdollisimman kuvauksellisia kohteita. Ken vihelsi, kun Inkeri tuli paikalle harsohameessa ja kimaltava tiara hiuksilla.

– Näytät hurmaavalta, Quu kehui vilpittömästi.

– Olen harrastanut balettia ja zumbaa, eiköhän tämä onnistu, Inkeri hymyili.

– Mart, pystytä maalausteline syyshortensioiden viereen, Ken ehdotti.

Inkerin tanssi sujui vauhdikkaasti ja Martilla oli tekemistä, että hän sai ikuistettua liikkeet.

– Siinä oli vauhtia, onnistuitte mainiosti, Kurt kehui katsellessaan Kenin monitorista otosta. – Jatkamme pienen tauon jälkeen. Tilasin Meriitan pyynnöstä terassille vähän virkistystä. Katsomme samalla, kun Marika ja Pan harjoittelevat.

– Haluan esittää Kai Chydeniuksen muistoksi kappaleen Sinua, sinua rakastan, Marika kertoi.

Quun silmät kostuivat, kun tyttö lauloi Sinua, sinua rakastan, yö painaa päähäni
pimeän seppeleen, jotta en sinua näkisi.

Pan näppäili taustalla kitaraa ja antoi tytön loistaa.

– Pan, sinun vuorosi, mitä haluat esittää? Kurt kysyi pojaltaan.

– Tunnelmaan sopisi Kirkan kappale Surun pyyhin silmästäsi, vaikka rokki olisi enemmän alaani, Pan sanoi ja kietoi kädet Marikan ympärille.

Hän ei huomannut Inkerin tyrmistynyttä katsetta.

– Anna palaa, ehdit laulaa ja soittaa elokuvassa vielä monta rokkikappaletta, Kurt kannusti.

– Sain loistavaa kuvaa, kun Pan esitti kappaleen Marikalle, Ken kehui esityksen jälkeen.

– Hienoa, käydään vilkaisemassa, mitä keittiöön kuuluu. Reinon osuuden jälkeen kuvaamme, kun Meriitta esittelee teidät, Kurt suunnitteli.

– Ihana tuoksu, mitä hyvää kokkaat? Quu kysyi.

– Kurt tilasi jotain kevyttä. Otin sen tosissani ja saatte tuota pikaa höyhenenkeveitä tuulihattuja. Kun ne ehtivät hetken jäähtyä, täytän osan smetanalla ja muikun mädillä sekä tuoreella tillillä. Makeaan versioon käytän kermaa, rahkaa ja talon kuuluisia villivadelmia, Reino kertoi.

Ken otti lähikuvia leivonnaisista ja hymyilevästä Reinosta, jolla oli kokintakki yllään.

– Quu, onko sinulla ehdotuksia, missä kuvaamme kilpailijoiden esittelyn? Kurt kysyi maistiaisten jälkeen.

– Pihalla niin, että kartanorakennus näkyy taustalla. Seppo on jo kantanut valmiiksi puutarhapöydän ja asetellut näyttävästi kukkia etualalle. Ehdotan, että kilpailijat tulevat yksi kerrallaan paikalle ja Meriitta kyselee heidän vahvuuksistaan.

– Sopii minulle, olen valmis, Meriitta hymyili leveästi.

Quu huomasi, että hän oli lisännyt vahvan meikkikerroksen. Hän tunnisti lievän alkoholin tuoksun. Oliko Meriitta ottanut rohkaisuryypyn?

Esittely sujui kuitenkin ilman välikohtauksia ja kaikki henkäisivät helpotuksesta, kun Kurt ilmoitti, että he saisivat iltapäivän vapaata.

– Siis kaikki muut, paitsi Quu. Meriitta nukkui huonosti viime yönä, saat mennä päivälevolle, hän tarkensi.

– Mitä arvelet, tuleeko elokuvasta kiinnostava? Kurt kysyi, kun he istuivat puutarhassa kahvikupilliset edessään.

– Nuoret ovat luonnollisia ja elämäniloisia. Pidän heidän asenteestaan. Reino ja Mart ovat valovoimaisia ammattilaisia. Ainoa, jota vierastan, on Meriitta. Etkö huomaa, että hän on teennäinen ja yrittää näyttää nuoremmalta kuin on? Quu vastasi rehellisesti.

– Tyttöseni, totta kai minä tiedän, mikä hän on. Mutta elokuvassa pitää olla särmää. Nuoret pääsevät loistamaan Meriitan kustannuksella. Hän ei sitä itse näe, eikä pidäkään. Jatkossa on odotettavissa ristiriitoja, jotka tekevät tarinasta kiinnostavan.

Quu kuunteli ja ymmärsi, mitä Kurt tarkoitti.

– Olet suunnitellut kaiken, nyt vasta tajuan. Vastakohdat ovat kiinnostavia. Olen häikäistynyt Marikan ja Panun esiintymisestä. Inkeri ei ole mikään luonnonlahjakkuus, mutta ilmeisesti häntä tarvitaan korostamaan muiden laulunlahjoja.

Kurt naurahti ja kaatoi termoskannusta toisen kupillisen kahvia molemmille.

– Pidetään luova tauko. Tule siestan jälkeen sviittiimme, niin keskustellaan huomisesta.

KURT

Olen luottavainen uuden elokuvan suhteen. Quulla on tervettä järkeä ja kokemusta. Panulla on vankka ihailijajoukko ja Marika loistaa laulutaidollaan. Kuvataide ja kokkaus ovat piristysruiskeita, mutta Inkerin osuus arveluttaa. Tytöllä ei ole mitään annettavaa, mutta onhan hän hyvän näköinen. Ehkä kirjoitan kolmiodraaman hänen, Marikan ja Panun välille. Sellainen on ilmeisesti syntymässä ihan itsestään.

Meriitta uhkuu viehätysvoimaa, mutta hän on ikävä kyllä ikääntynyt vähemmän kauniisti. Pitää toki itsestään huolta kalliilla voiteilla, hieronnalla ja kampaajalla käynneillä, mutta ryppyjä ei voi välttää. Olen huomannut, että hän turvautuu turhan usein alkoholiin. Sanoo, että se rauhoittaa vatsahermoja. En väitä vastaan, sillä kyllä minullekin lasillinen silloin tällöin maistuu.

En ymmärrä, miten Meriitta jaksaa kiehtoa, sillä hän on oikukas ja usein huonolla tuulella. Mutta hyvinä hetkinä hän hellii minua, kehuu ammattitaitoani ja saa sydämeni sykkimään. Tuhlaan rahojani avokätisesti, eikä Meriitta vastustele. Ehkä mies tässä iässä tarvitsee hemmottelua ja hyväksytyksi tulemista. Meriitta on siinä lajissa hyvä. Pidän hänet tyytyväisenä samppanjalla, konjakilla, ruusuilla ja ylellisillä ravintolailloilla.

TOINEN KUVAUSPÄIVÄ

Esiintyjät kerääntyivät seuraavana aamuna odottavan näköisinä tehtävänjakoon. Kurt kertoi, että Meriitta lepää aamupäivän, mutta tulee lounaan jälkeen hoitamaan tuomaroinnin.

– Aloitamme eiliseen tapaan ulkokuvilla. Ajattelin leikkimielistä kisaa teidän nuorten kesken. Saatte valita lajin, sulkapalloa, tennistä, minigolfia tai koripalloa. Kaikkiin löytyy välineet. Taustalla Panun bändi soittaa tunnelmaan sopivaa vauhdikasta musiikkia. Äänitämme sen myöhemmin.

– Pääsenkö minä taas sukeltamaan keittiöön? Reino uteli.

– Kyllä ja saat ottaa Martin mukaan. Toivon, että kokkaatte jotain taiteellista.

– Sehän meiltä onnistuu. Tule Mart, vetäydytään suunnittelemaan sillä aikaa kun nuoriso riehuu ulkona.

Inkeri ehdotti minigolfia, sillä hän epäili kykyjään palloilulajeissa. Marikalle ja Panulle se sopi.

– Käykää vaihtamassa kevyet urheiluasut, Kurt kehotti ja istuutui juomaan kahvia Quun kanssa.

– Pidän asenteestasi antaa esiintyjien päättää, mitä he haluavat tehdä, Quu kehui.

– Olen oppinut, että improvisoimalla saan parhaat puolet esiin. Sopiva yhdistelmä urheilua, musiikkia, kokkausta ja kilpailuja toimii aina. Lisäksi tietenkin vähän dramatiikkaa.

– Oletko miettinyt tietopuolta? Quu kysyi.

– Käytetään siinäkin kisaajien vahvuuksia. Suunnittelin illalla viinipullon ja Meriitan kanssa, että jokainen voi laatia omalta alaltaan kysymyksiä muille.

– Anna heille vähän suunnitteluaikaa.

– Totta kai, yön yli, Kurt virnisti.

***

Minigolfottelu sujui tasaisesti. Inkeri oli notkea ja hänen lyöntinsä olivat tarkkoja. Marika oli hyvä kakkonen. Panu virnisteli ja löi huolettomasti palloa. Kenillä oli täysi työ saada hyviä otoksia. Hän pyyhki hikeä ja pyysi uusintaottelua, jotta voi keskittyä lähikuviin.

– Ei tässä paljon tuomarointia tarvita, Kurt hymyili, kun Inkeri voitti toisenkin kierroksen. – Olen tyytyväinen, peli oli reilu ja paras voitti. Saatte käydä suihkussa ja pitää lepotauon.

Kurt, Quu ja Ken siirtyivät ruokasaliin, jonne Seppo oli kattanut pöydän tuomareille.

– Menen katsomaan, miten Meriitta voi. Hoitakaa kuvaukset keittiön puolella ja me maistelemme annokset salissa, kun ne ovat valmiit, Kurt ohjeisti.

– Saimme vapaat kädet. Arvostan, että Kurt luottaa tiimiin, Quu totesi tyytyväisenä.

***

– Tervetuloa joukkoon, Reino toivotti, kun Quu ja Ken saapuivat.

– Mitä on syntymässä? Kurt ja Meriitta haluavat yllätysannokset, Quu kysyi.

– Sitä saa mitä tilaa, olemme valmistaneet taideteoksen, Mart virnisti.

– Onpa upea, ovatko kaikki osaset syötäviä? Quu hämmästeli katsellessaan hopeatarjottimelle aseteltua puutarhaa, jonka keskellä kohosi kartanon päärakennus.

– Totta kai. Talo on rakennettu voileipäkakun tapaan ruisleivästä, majoneesista ja kinkusta. Puutarha on pinaattiperunamuhennosta, puut ja pensaat parsakaalia, kukat on muotoiltu porkkanoista ja lehdet kurkuista. Käytimme myös syötäviä kukkia koristeina, Reino esitteli.

– Seppo, auta nostamaan tämä komeus salin puolelle kristallikruunun alle. Saan sädehtiviä kuvia, ennen kuin se syödään, Ken ehdotti.

Meriitta oli kalpea runsaan puuterikerroksen alla, kun hän saapui hetkeä myöhemmin Kurtin kanssa.

– Olette yllättäneet meidät, hän henkäisi nähdessään luomuksen.

Kurt myhäili ja sanoi, ettei olisi itse keksinyt parempaa.

– Toivottavasti maku on yhtä hyvä kuin ulkonäkö. Otamme ruokajuomaksi samppanjaa ja snapsit, vai mitä sanot Meriitta.

Quu huomasi, miten Meriitan käsi vapisi, kun hän kohotti lasin.

Ken otti kameran käsivaralle ja kuvasi ruokailijoiden ilmeitä, kun he maistelivat erikoista annosta. Kun hän oli tyytyväinen, Kurt kehotti muitakin osallistumaan.

– Olette ansainneet tauon. Tavataan tunnin kuluttua huvimajalla. Meriitta saa julkistaa tulokset. Kerron hänelle aamupäivän kisasta, Kurt sanoi.

Meriitta hymyili jäykästi, kun hän kehui päivän antia.

– Inkeri, Marika ja Pan, minigolf on hauska laji ja saitte otteluun sähäkkyyttä. Inkeri oli paras, olet päivän urheilukisan voittaja. Reino ja Mart, teidän puutarha-annoksenne oli kokonaisvaltainen taideteos, olette molemmat voittajia.

Kaikki hurrasivat ja kohottivat mehulaseja.

– Olette loppupäivän vapaalla tai melkein vapaalla, sillä minulla on tehtävä huomiseksi. Saatte suunnitella kiperiä tietokilpailukysymyksiä omalta alaltanne toisille, Meriitta jatkoi.

– Ottakaa huumorin kannalta. Kuvaamme kisan ulkona, jos ei sada. Luvassa on epävakaista, päätetään paikka vasta aamulla, Kurt lisäsi.

MERIITTA

En tiedä, miten selviän kuvauksista. Voin huonosti, vain viini turruttaa pääsäryn. Tunnen itseni vanhaksi ja kuluneeksi nuorten keskellä. Katselin Kenin kuvaaman materiaalin ja huomasin rypyt. En halua tulla vanhaksi, mutta mitä teet.

Quu katselee minua epäluuloisesti. Hän vaistoaa, ettei minulla mene hyvin ja olen mukana vain Kurtin ansiosta. Miten hän on onnistunut säilymään hyvän näköisenä, vaikka ikää hänellekin karttuu? Korkkaan toisen viinipullon ja toivon, ettei Kurt huomaa. Hän katsoo vähän viistosti juomistani, mutta ei sano mitään.

KOLMAS EPÄONNINEN KUVAUSPÄIVÄ

Tihkusade alkoi aamulla. Ken tähyili taivaalle ja sanoi, että heidän pitää kuvata katoksen alla. Seppo järjesti terassille nurkkauksen, jossa oli korituolit ja pieni pöytä. Taustalla näkyi kukkaistutuksia.

– Aitoa kesätunnelmaa ja tasainen valo, Ken kommentoi.

– Jaksatko Meriitta, näytät valvoneelta? Quu kysyi huolestuneena.

– Totta kai, ei minua mikään vaivaa, Meriitta vastasi nopeasti. – Käyn vielä puuteroimassa ennen kuin aloitamme.

Quu tunnisti taas alkoholin häivähdyksen, kun Meriitta palasi.

– Kertokaa lyhyesti, mitä olette suunnitelleet, Kurt kehotti, kun kaikki olivat paikalla.

Marika viittasi ja kertoi kyselevänsä muilta tuttujen laulujen sanoja.

– Aloitat laulamalla ja muut jatkavat, niinkö ajattelit? Kurt tarkensi.

– Kyllä vain, nopein voittaa.

– Pan, musiikki on sinunkin vahvuutesi, mitä mietit?

– Voisin kompata Marikaa korvakuulolta.

– Sopiihan se, sitten Inkeri?

– En oikein tiedä. Haluan näyttelijäksi, yritän kysellä jotain klassikkonäytelmistä.

– Tyyliin Shakespeare, anna palaa. Reino, entä ruokateema?

– Jos saan hetken valmisteluaikaa, järjestän maistiaisia.

– Kuulostaa hyvältä. Mart, taidekatsaus?

– Minulla on kannettava tietokone mukana. Näytän kuvia tunnetuista taideteoksista. Tieto tai hyvä arvaus ratkaisee.

– Käykää juomassa kahvia ja ilmoittakaa, kun olette valmiit. Aloitamme musiikilla, Kurt sanoi.

Meriitta seurasi häntä baariin. Quu kävi hakemassa kevyen neuletakin hartioille, sillä ilma oli viilentynyt.

QUU

Eilinen kuvauspäivä oli katastrofi. Siis ei kilpailijoiden osalta, vaan Meriitan. Hän sai pahoinvointikohtauksen. Oksensi rajusti ruusupenkkiin ja piteli vatsaansa. Kurt pelästyi ja halusi tilata ambulanssin, mutta Meriitta kielsi. Kurt vei hänet lepäämään ja ilmoitti, että siirrämme suosiolla kuvaukset seuraavaan päivään. En voinut tehdä mitään, mutta harmittaa, sillä viivästys maksaa. Olemme laskeneet päivät tarkkaan ja yksikin lisäpäivä tulee kalliiksi.

Esiintyjät eivät olleet pahoillaan saamastaan lisäajasta. Se ei välttämättä ole hyvä, sillä raikkaus katoaa, jos he saavat hioa liian kauan tehtäviä. Kielsin heitä paljastamasta kysymyksiä toisilleen. Marika ja Pan näyttävät tekevän mielellään yhteistyötä eikä heitä voi siitä moittia. Lopputulos on parempi, kun heillä on yhteinen sävel. Inkeri on vähän hukassa. Mart ja Reino selviävät mistä vain hurtilla huumorilla.

Olen salaa vahingoniloinen, kun Meriitalla menee huonosti. Epäilen, että syy on liiassa juomisessa. Olen huomannut, että hän syö huolestuttavan vähän. Toivon kuitenkin, että vatsavaivat ovat ohimeneviä.

NELJÄS KUVAUSPÄIVÄ

Kurt vei illalla Meriitan ensiapuun tämän vastusteluista huolimatta. Pitkällisen odotuksen jälkeen Meriitta otettiin yön yli tarkkailuun.

– Minulla on huonoja uutisia. Meriitalla on todettu vakava tulehdus. Hän ei ikävä kyllä voi jatkaa kanssamme. Pidämme Quun kanssa hätäkokouksen, valmistautukaa kuvauksiin parin tunnin kuluttua, Kurt kertoi aamiaisella.

– Meriitta on todella surkeassa kunnossa. Maksa ja haima ovat vaurioituneet ja hän joutuu jäämään tutkimusten ajaksi sairaalaan, Kurt kertoi kasvot harmaina, kun hän ja Quu istuutuivat kahvikupillisten kanssa terassille.

– Onpa kurjaa, Quu sanoi ja tarkoitti sitä. – Mitä nyt tehdään?

– Meidän pitää löytää pikaisesti uusi tuomari, muuten kilpailusta ei tule uskottava. Onko sinulla ajatuksia?

Quun vihreät silmät välähtivät.

– Taidan tietää juuri sopivan, hän vihjaisi.

– Odotinkin, että sinuun voi luottaa. Ketä ehdotat?

– Haltijakummiani Mamaa. Hän on kokenut ja huumorintajuinen. Uskon, ettei hänellä ole mitään sitä vastaan, että saa loistaa.

Kurt hymyili ja sanoi tuntevansa Maman.

– Loistoehdotus. Hän tuo elokuvaan jännitettä. Ehkä otamme myös tarotkortit käyttöön, Kurt virnisti.

– Voimme jatkaa välittömästi. Kun Mama tulee, hän voi katsoa otokset ja hoidamme tuomaroinnin kuvauksen sen jälkeen. Mietin, pitääkö kohtaukset, joissa Meriitta ehti olla mukana, uusia Maman kanssa, Quu mietti.

– Päätetään aikanaan. Ota Mamaan yhteyttä ja pyydä häntä tulemaan mahdollisimman pian, Kurt sanoi.

***

Mama ilahtui pyynnöstä ja ilmoitti lähtevänsä matkaan vielä samana päivänä. Risto lupasi tuoda hänet autolla.

– Tähti ja tytöt jäävät huvilalle ja huolehtivat Lakusta, hän lisäsi.

Kenillä oli kamera valmiina jalustalla, kun Quu ja Kurt tulivat terassille. Kurt kertoi tilanteen.

–  Elämä ja työnteko jatkuu, hän sanoi yrittäen hymyillä. Hän kehotti Marikaa ja Panua aloittamaan.

Kevät toi kevät toi, kevät toi muurarin
Kevät toi, kevät toi maalarin
Kevät toi rakennuksille …

Tyttö lauloi kirkkaasti ja lopetti äkkiä. Pan jatkoi soittoa, kun Inkeri jatkoi nopeasti hanslankarin ja rannoille hampparin.

– Hyvä, piste Inkerille. Voitte jatkaa, Kurt ohjeisti.

Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee…

Kilpailijat vilkuilivat toisiaan. Kun vastausta ei kuulunut, Marika jatkoi ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee…

– Ei pisteitä, ottakaa vielä kolmas, Kurt kehotti.

Tiu-tau-tiu-tau-tili-tali-tittan, sirkat soittaa salolla. pikkuiset peikot ne piilossa pysyy…

Kirkkaalla päivänvalolla, Reino jatkoi sujuvasti. – Ollaan laulettu tätä tyttöjen kanssa.

– Hyvä, piste sinulle. Inkeri, sinun vuorosi esittää kysymyksiä.

Inkeri hätkähti, mutta kokosi nopeasti itsensä.

–  Saatte elokuva-aiheita, teatteri tuntui hankalalta, hän aloitti. – Ketkä näyttelivät pääosia klassikossa Casablanca?

Marika ja Pan pyörittivät päätään. Reino muisti Humphrey Bogartin ja arveli Lauren Bacallia naispääosan esittäjäksi.

– Toinen oikein, toinen väärin, lisää arvauksia, Inkeri pyysi.

Kun arvauksia ei tullut, hän paljasti Ingrid Bergmanin nimen.

– Tietysti, olisi pitänyt tietää, Mart harmitteli.

– Toinen kysymys, katsoin hiljattain YLE Areenasta ihastuttavan kotimaisen elokuvan Käpy selän alla. En kysy näyttelijöiden nimiä vaan ohjaajan, Inkeri jatkoi.

– Helppo, minäkin olen nähnyt sen ja ihailin, miten luonnollisia nuoret olivat. Ohjaaja oli Mikko Niskanen, Mart vastasi.

– Piste sinulle, se on oikein. Vielä yksi kysymys, Kurt vahvisti.

– Kenestä elokuva Bohemian Rhapsody kertoo?

– Nyt osui ja upposi, rokkielokuva on minun alaani, Pan ilahtui. –  Se kertoo brittiläisestä rockyhtyeestä Queenistä ja solistista Freddie Mercurystä.

– Hienoa, oikein, Inkeri hymyili leveästi.

Quu epäili, että Inkeri oli laatinut kysymyksen miellyttääkseen Panua.

– Pidetään pieni tauko. Jos laskin oikein, lähes kaikki ovat saaneet pisteitä. Inkerillä on yksi, Reinolla yksi, Martilla yksi ja Panulla yksi. Marikan pitää kiriä. Kaksi kilpailijaa on vielä jäljellä, mutta pyysitte järjestelyaikaa, Kurt sanoi tyytyväisenä nuorten panokseen.

Sade oli jatkunut tasaisena, mutta katos piti vettä. Seppo auttoi Martia ja Reinoa levittämään rekvisiittaa pöydälle. Kurt taputti käsiä, kun he ilmoittivat olevansa valmiita.

– Pientä teatteria. Minulla on kaikille silmälaput. Maistelette sokkoina raaka-aineita, Reino hymyili ilkikurisesti.

– Apua, olen huono tunnistamaan mitään, Inkeri parkaisi.

– Ensimmäiset ovat tosi helppoja. Se, joka tietää eniten, saa pisteen, Reino kertoi ja ojensi Inkerille ensimmäisen näytteen.

Tyttö henkäisi ja ilmoitti tunnistavansa mansikan.

– Oikein, sanoinhan, että nämä ovat helppoja. Marika, sinun vuorosi.

Kierros sujui leppoisasti. Marika hihkaisi saadessaan banaanin, Mart suklaata ja Pan salmiakkia.

– Toinen kierros, se on jo vaikeampi. Inkeri, ole hyvä, Reino sanoi.

– Tämä on joku yrtti. Arvaan persilja.

– Väärin, se oli korianteri.

Marika oli helpottunut maistaessaan tillin. Mart sai rucolan, jota hän arveli rikkaruohoksi. Myös Pan vastasi väärin saadessaan fenkolin. Hänen mielestään se maistui anikselta.

– Se kävi nopeasti. Marika sai kaksi oikein ja on kierroksen voittaja, Reino ynnäsi. – Voitte ottaa laput pois. Seuraavaksi tarvitaan vähän ruokatietoutta. Kuka osaa sanoa, mitä penne all’arrabbiata on?

– Pennet ovat pastaa, mutta en tunnista kastiketta, Marika voihkaisi.

– Minä tiedän, se on italialaista tomaattipohjaista kasviskastiketta, joka on maustettu vahvasti chilillä, Mart innostui.

– Hyvä, piste sinulle. Toinen kysymys, millaista viiniä vinho verde on?

Marika nosti kätensä.

–  Olen käynyt Portugalissa ja maistanut. Se on raaoista rypäleistä valmistettua kuplivaa valkoviiniä.

– Hienoa, sitten vielä viimeinen kysymys. Mikä on kumkvatti?

Kukaan ei tiennyt. Inkeri arveli sitä hattivattien herkuksi.

– Se on oranssinkeltainen mandariinia muistuttava hedelmä, joka syödään kuorineen ja siemenineen. Ei pisteitä, Reino lopetti.

– Kiitos, tämä oli tässä. Jos laskin oikein, Marikalla on eniten pisteitä. Meillä on huomenna joukkuekisa. Arvotaan parit ja sinä Marika saat valita, kumpaan ryhmään haluat, Kurt kertoi.

Seppo otti esiin kangaspussin, jossa oli kuulia. Reino ja Pan saivat punaiset, Inkeri ja Mart vihreät.

– Sinun vuorosi Marika, punainen vai vihreä joukkue?

– Punainen ilman muuta, tyttö vastasi ja iski Panulle silmää.

– Saatte miettiä yön yli. Keksikää toiselle joukkueelle haaste. Se voi olla tietoa tai taitoa, te päätätte. Kertokaa aamiaisella suunnitelma. Jos tarvitsette rekvisiittaa, Seppo ehtii hankkia ennen kuin aloitamme. Minä lähden nyt katsomaan Meriittaa sairaalaan ja te olette vapaalla, Kurt sanoi.

MAMA

Voi veikkoset, kortit lupasivat minulle toimintaa. Olin tuudittautunut rauhalliseen lomanviettoon huvilalla, mutta olenkin yllättäen keskellä elokuvaa. Olen tietysti ylpeä, että apuni kelpaa. Quu vakuutti, että riittää, kun olen oma itseni ja enhän minä muuta osaakaan. Risto toi minut illalla tänne Villivadelmaan ja sain mukavan huoneen.

Quu, Mart ja Reino kävivät halaamassa ja tarjosivat maittavan illallisen kartanon ravintolassa. He kertoivat, että nuoriso oli lähtenyt läheiseen hampurilaisbaariin. Tapaan ohjaaja Kurtin vasta aamulla, sillä hän oli käymässä sairaalassa Meriitan luona.

Poikkesimme myös pakussa, jossa Ken oli editoimassa päivän otoksia. Hän lupasi näyttää minulle aamulla ne osuudet, joissa Meriitta oli esiintynyt. Kurt haluaa, että ne kuvataan kanssani uudelleen. Eiköhän se onnistu. Hyvä kuitenkin, ettei tämä ole suora lähetys, muisti ei ole enää ennallaan. Odotan tulevia päiviä innolla, sillä ymmärsin, että minun roolini on aika pieni. Mutta tärkeä, Quu korosti ja patisti minut ajoissa nukkumaan, sillä huomenna on tiedossa pitkä päivä.

VIIDES KUVAUSPÄIVÄ

– Hyvää huomenta ja tervetuloa Mama. Saanko esitellä nuorison, muut jo tunnetkin, Kurt hymyili aamiaisella. – Pan soittaa pääasiassa rokkia ja Marika on hänen yhtyeensä laulusolisti. Kuvaamme täysilukuista bändiä loppukaronkan yhteydessä. Inkeri on mukana teatteriharrastuksen tiimoilta.

– Mukava tavata. Nostin aamulla onnenkortin elokuvalle. Se oli Menestys, joten uskon kaiken sujuvan onnellisten tähtien alla, Mama hymyili.

– Hienoa, haluan uskoa, mutta Meriitalle tähdet eivät ole olleet suosiollisia. Hän joutuu jäämään sairaalaan siihen asti, kun tulehdus on hoidettu, Kurt kertoi.

– Onneksi sade on lakannut. Kertokaa seuraavaksi, mitä olette suunnitelleet, Quu pyysi.

– Haluamme, että Reino kirjoittaa rokkikappaleen sanat. Pan säveltää ja soittaa ja Marika laulaa, Mart ilmoitti hymyillen ilkikurisesti.

– Eikä siinä kaikki, annamme aiheen ja tyylilajin. Haluamme kuulla kappaleen, jossa on intohimoa ja huumoria, Inkeri jatkoi.

– Tarvitsen hetken tuumaustauon, Reino voihkaisi.

– Saatte aamupäivän aikaa suunnitelmiin. Katson sillä aikaa Kenin, Quun ja Maman kanssa otokset, jotka pitää uusia, Kurt lupasi. –  Entä minkä tehtävän olette keksineet Martille ja Inkerille?

– Kuva-arvoituksen. Saatte esittää tunnettuja maalauksia ja me yritämme arvata, mitä ne ovat, Reino virnisti.

– Hauska tehtävä, Seppo tarvitsemme sinut avuksi. Voidaanko vetäytyä baarin puolelle, kaipaan tilkan neuvoa antavaa? Mart ehdotti.

QUU

Kuvauspäivä oli mainio. En muista, koska olen viimeksi nauranut yhtä paljon. Reino laittoi itsensä likoon kirjoittamalla hulppean balladin rakastavaisista, jotka epäilivät toisiaan uskottomiksi hullunkuristen väärinkäsitysten vuoksi. Siitä tuli loppujen lopuksi räppiä, sillä Pan innostui irrottelemaan ja esitti dueton Marikan kanssa. Paras esitys ikinä, Kurt innostui ja suorastaan hihkui.

Inkeri ja Mart yllättivät meidät. Ensimmäisessä kuvaelmassa heillä oli sulkapäähineet ja pyrstöt. He kotkottivat tullessaan ja asettuivat taisteluasemiin. Meitä nauratti ja ihmettelimme, seuraako tiputanssi. Ilmeet olivat kuitenkin niin hyytävät ja huudot vihloivat korvia. Ei epäilystäkään, etteikö kyseessä olleet Taistelevat metsot.

Hetken tauon jälkeen he olivat vaihtaneet asut. Mart toi lavalle valtavan pahvista tehdyn näkinkengän, joka oli Sepon käsialaa. Inkeri sipsutti paikalle vain ohueen läpikuultavaan sifonkihuiviin kietoutuneena. Hiukset valuivat olkapäille ja hän hymyili kainosti. Mielestäni hän oli klassisen kaunis. Kun Reino hihkaisi tunnistavansa Botticellin Venuksen syntymän, Inkeri kumarsi tyylikkäästi ja poistui takavasemmalle. Kurt nauroi vedet silmissä.

Odotimme jännittyneinä viimeistä esitystä, emmekä pettyneet. Seppo kantoi lavalle pari lankkua ja laittoi kosken kohinaa äänitehosteeksi. Hämmästelimme, kun hän kiinnitti selkäänsä valtavat enkelin siivet. Hetken kuluttua kisaajat tulivat pukeutuneina lasten vaatteisiin. Inkerillä oli lyhyt mekko ja Martilla polvihousut. Molemmat olivat paljain jaloin. He astelivat varovasti lankkua pitkin ja Seppo kohotti kädet suojellakseen vaarallista joen ylitystä. Marika viittasi ja sanoi, että kyseessä on maalaus Suojelusenkeli. Hän oli katsellut kuvaa käydessään mummon luona. Mart ja Inkeri saivat raikuvat kättentaputukset. He kumarsivat lähes lattiaan asti ja ilmoittivat teatteriseurueen olevan tilattavissa jatkossakin.

Kokoonnuimme lounaan jälkeen huvimajaan ja Mama antoi tyylikkäästi pisteet aikaisemmista kisoista. Kilpailupäiviä on vielä rutkasti jäljellä, joten kaikilla on mahdollisuus voittaa. Koska Kurtilla on suhteita, voimme luvata mainetta, kunniaa ja vähän rahaakin. Jännitys säilyy loppuun asti. En vielä tiedä huomista ohjelmaa, mutta pidän yllätyksistä. Mama sanoi samoin. Huomaan, että hän nauttii roolistaan.

Istuin illalla Kurtin pyynnöstä hänen luonaan ja suunnittelimme loppujuhlia. Kun palasin, törmäsin pihalla Inkeriin. Hänen poskensa punoittivat ja tyttö tuskin tervehti kiiruhtaessaan baariin. Ihmettelin, onko hänellä salainen tapaaminen.

KUUDES KUVAUSPÄIVÄ

– Ajattelin, että voimme palata aikaisempiin vahvuuksiinne. Olen ihastunut Reinon kokkauksiin ja tiedän, että katsojat kaipaavat virikkeitä ja yllätyksiä. Musiikkia tarvitaan jatkossakin, samoin Martin taiteellista silmää. Ehdotan, että te nuoret suunnittelette esityksen, jossa on mukana tanssia. Toivon, että sinä Reino teet näyttävän asetelman, jonka Mart maalaa. Saatte aikaa iltapäivään asti, sillä lähden taas käymään sairaalassa, Kurt jakoi tehtävät.

– Mama, vaikuttaa siltä, että olemme hetken vapaalla. Mennään istumaan terassille ja saat kertoa, mitä huvilalle kuuluu, Quu ehdotti, kun he jäivät kahden.

– Onneksi kesä on ollut lähes helteinen. Tytöt ovat uineet enemmän kuin koskaan. Tähti on puuhaillut puutarhan puolella ja Risto on kokannut ja lämmittänyt joka ilta saunan. Minä olen enimmäkseen vain laiskotellut, Mama aloitti.

– Hyvä, että olet nauttinut kesästä. Miten teillä Riston kanssa menee?

– Hän ikävöi Ellinooraa, vaikka ei halua näyttää sitä. Vaistoan surumielisyyttä, mutta arkiaskareet rauhoittavat. Hän käy kalassa ja hankkii torilta tuoreita vihanneksia. Mies on loistava kokki. Ei kuitenkaan yhtä loistava kuin Reino. Olen iloinen, että hän on mukana kisassa.

– Niin minäkin. Ystävyytemme alkoi täällä kartanossa kokkikisan merkeissä. Minä olin silloin juontaja ja Meriitta tuomari. Reino sijoittui kolmanneksi ja löysi intohimon ruuanlaittoon, Quu muisteli kaihoisasti.

– Kerro, miten suhteesi Martin kanssa edistyy, Mama pyysi.

– Tasaisesti. Meillä oli aluksi vaikeaa, mutta tilanne on rauhoittunut. Katsomme pikkuhiljaa, tuleeko tästä mitään, Quu huokasi.

– Kuulostaa järkevältä. Olen ollut huomaavinani, että molemmat tytöt ovat ihastuneet soittajapoikaan. Hän tuntuu vain nauttivan tilanteesta, Mama sanoi.

– Olen vähän huolissani, toivottavasti kaikki sujuu ongelmitta, Quu sanoi ja kävi hakemassa molemmille toiset kupilliset kahvia.

– Entä kuvaaja? Hän ei paljon puhele ja vaikuttaa muutenkin viihtyvän omissa oloissaan, Mama kysyi.

– Kenistä on tulossa isä. Hänen ja Monikan vauva syntyy loppukesällä. Ken on taitava ja ahkera. Hän viettää illat ja yöt pakussa, ei ainakaan ole vapaa-ajan ongelmia, Quu kertoi.

– Täällä vain juorutaan, onko pannussa kahvia minullekin? Kurt tuli paikalle.

– Totta kai ja pian on lounasaika. Aloitammeko heti sen jälkeen? Niin ja miten Meriitta voi? Quu kysyi velvollisuudentuntoisena.

– Hyvin ja huonosti. Hän on todella väsynyt ja saa vahvoja lääkkeitä. Tulehdus on hellittämässä, mutta lääkäri haluaa pitää vielä tarkkailussa, Kurt kertoi.

– Tietääkö hän, että Mama toimii tuomarina? Quu uskaltautui kysymään.

– En ole kertonut, mutta toivottavasti hän tajuaa itsekin, ettei ole työkunnossa. Järjestän paikan johonkin toipilaskotiin siihen asti, kun pääsemme kotiin.

– Kuulostaa järkevältä. Kisaajat ovat häipyneet suunnittelemaan antamiasi tehtäviä. Emme ole häirinneet, Quu sanoi.

– Aloitamme lounaan jälkeen. Odotan innolla, mitä he ovat keksineet. Tähänastiset tehtävät ovat toimineet loistavasti, Kurt myhäili.

***

Quu vaistosi iltapäivällä eripuraa, kun nuoret tulivat paikalle.

– Mikä vika? hän kysyi, kun Inkeri murjotti ja Marika vilkuili häntä voitonriemuisena.

– Harmittaa, kun nuo päättävät kaikesta, eivätkä kuuntele minun mielipidettäni, Inkeri valitti.

– Sinun ideasi olivat ihan tyhmiä. Olet jo tarpeeksi liihotellut harsohameessa ja ilman, Marika letkautti.

Pan ei puhunut mitään.

– Hei rauha, kertokaa, mistä on kysymys, Quu pyysi.

– Inkeri halusi, että esitämme kepeän perhostanssin kukkaseppeleet päässä. Siis sellaisen, joita pikkutytöt harrastavat ensimmäisissä kevätesityksissä. Minun mielestäni olemme vakavasti otettavia taiteilijoita, joille musiikki ja ilmaisu ovat tärkeitä, Marika puuskahti.

– Pääsittekö yksimielisyyteen? Kurt kysyi kulmia rypistellen.

– Ei todellakaan. Ehdotan, että Inkeri esittää yksin ihan mitä haluaa ja häpäisee itsensä. Minä ja Pan tanssimme tulisen tangon taustamusiikin tahdissa, Marika ilmoitti.

– Haluat omia Panun, en suostu esittämään yhtään mitään, Inkeri purskahti itkuun ja lähti niskoja nakellen majapaikkaan.

– No jopas, Mama hämmästyi.

– Odotinkin jo salamaniskuja. Saamme elokuvaan dramatiikkaa, saithan Ken Inkerin protestin tallennettua? Kurt kysyi.

– Kamera on käynyt koko ajan, Ken vahvisti.

– Kuvataan tanssinne ja siirrytään sitten salin puolelle, jossa toivottavasti on rauhallisempaa, Kurt ehdotti.

KURT

Kaikki sujuu käsikirjoituksen mukaan. Inkeri esitti osansa uskottavasti, eikä kukaan epäillyt mitään. Ei edes Quu, vaikka hän on tarkkasilmäinen. Olen vaistoavani enemmänkin jännitteitä, mutta ehkä vain kuvittelen. Ainoa epäonni on ollut Meriitan sairastuminen, joka ei kuulunut suunnitelmiin. Minun olisi pitänyt vahtia paremmin hänen juomistaan, mutta en ymmärtänyt. Meriitta vaikuttaa kovanahkaiselta, mutta hän on loppupeleissä herkkä. Ilmeisesti elokuvan paineet olivat liikaa.

Säälittää katsoa, miten haavoittuvainen hän on levätessään kalpeana ankeassa sairaalassa. Vaadin oman huoneen, mutta se taisi olla virhe, sillä hän on yksin ja eksyksissä. Yritän käydä joka päivä katsomassa, mutta en voi viipyä kauan, sillä show’n täytyy jatkua. Olemme onneksi jo loppusuoralla. Nyt kun Mama on mukana, ajattelin irrottelua taikamaailmassa. Sen jälkeen vuorossa on enää loppuhuipennus. Panun bändi tulee esiintymään ja Marika saa loistaa tähtenä. Kisan voittajat ovat tietysti jo selvillä, mutta en paljasta loppuratkaisua etukäteen.

SEITSEMÄS KUVAUSPÄIVÄ

– Kiitos vielä eilisestä. Tango oli todellakin tulinen ja Reinon hedelmäasetelma syötävän ihana, kirjaimellisesti. Pidin kovasti myös Martin taidokkaasta pastellipiirroksesta. Keittiömestari lupasi ripustaa sen ravintolan seinälle, Quu kertoi aamiaisella.

– Minäkin olen tyytyväinen. Inkeri, joko olet toipunut? Kurt kysyi.

– Suostun jatkamaan, jos minun ei tarvitse tehdä mitään Marikan kanssa, tyttö sanoi nyrpeänä.

– Meillä on tänään taikapäivä ja jokainen on omillaan. Tai jos haluatte tehdä yhteistyötä, sekin sopii. Olemme jo loppusuoralla ja toivon, että nautitte. Annan puheenvuoron Mamalle, Kurt myhäili.

– Minulla on tarotkortit mukana. Levitän ne tähän pöydälle kuvapuoli näkyvissä. Valitkaa sellainen, joka puhuttelee, mutta älkää näyttäkö sitä. Tehtävä on yksinkertainen. Valmistatte esityksen kortin innoittamana. Muut saavat arvata vähintäänkin tunnelman, Mama ohjeisti.

Kisaajat kerääntyivät katsomaan kortteja ja valitsivat sen jälkeen yksi kerrallaan omansa.

– Saatte tavalliseen tapaan aamupäivän aikaa valmistautua. Jos tarvitsette rekvisiittaa, Seppo auttaa. Tapaamme lounaan jälkeen, Kurt sanoi.

– Hauska haaste ja sopii hyvin kisaan, Quu kehui, kun hän jäi kahden Maman kanssa.

– Ehdotin taikateemaa Kurtille ja hän innostui heti, Mama hymyili.

– Ihmettelinkin, mistä hän keksi sen. Kuvauspäivät ovat olleet kiinnostavan erilaisia. Inkerin eilinen purkaus tuli täytenä yllätyksenä. Näin jälkikäteen ajatellen, epäilen, että Kurt provosoi tilanteen, Quu mietti.

– Kaikki elokuvan ehdoilla. Kesätunnelmaa, kisajännitystä, ennalta arvaamattomia tilanteita ja dramatiikkaa, Mama ynnäsi.

– Tarvitaan vielä huipennus. Kurt suunnittelee lopuksi näyttävää konserttia. Bändi esiintyy ja kartanon pihalle järjestetään piknik. Toivottavasti poutasää jatkuu, Quu kertoi.

– Tulee mieleen Linna Jazz Hämeenlinnassa. Siitä ei kesäjuhlat parane, Mama sanoi.

– Entä keskiaikafestivaali? Quu virnisti.

– Totta puhut, olen menossa tänäkin kesänä ennustajaeukoksi. En voi jättää kanta-asiakkaita pulaan, Mama hymyili ja ilmoitti vetäytyvänsä hetkeksi lepäämään ennen iltapäivän kuvauksia.

Quu käveli ajatuksissaan puutarhassa. Hän oli tyytyväinen, kun kuvausviikko oli sujunut tehokkaasti vastoinkäymisistä huolimatta. Hän päätti lähettää lyhyen raportin Monikalle.

QUUN VIESTI MONIKALLE

Kirjoitan, kun minulla on hetki omaa aikaa ennen päivän haastetta, joka liittyy taikamaailmaan. Miten voit? Ovatko kesähelteet käyneet voimille? Olet varmaan helpottunut, kun Ken pääsee jo ensi viikolla seuraksesi. Hän on hoitanut vaativat kuvaajan ja editoijan tehtävät esimerkillisesti, vaikka välillä on ollut hektistä. Katselin Maman ja Kurtin kanssa ensimmäisten päivien koosteen ja olin tyytyväinen taidokkaisiin otoksiin.

Tiedäthän, että Meriitta sairastui ja Mama tuli hänen tilalleen. Mielestäni se oli elokuvan parhaaksi. Olemme toistaiseksi pysyneet budjetissa, mutta loppukonsertti arveluttaa, sillä muusikot ovat kalliita. Teen sopimukset etukäteen, ettei tule yllätyksiä. Onhan elokuva heille mainosta, joten neuvotteluvaraa on.

Pan ja Marika ovat suloinen pari yhdessä. Inkeri on selvästi mustasukkainen, mutta Kurtin mielestä se on tarinan kannalta kiinnostavaa. Mart ja Reino loistavat omilla aloillaan. Ihailen molempien mielikuvitusta. Tosin Mart on ollut viime aikoina jotenkin outo. Hän vaipuu välillä omiin ajatuksiin eikä jaksa keskittyä. Kurt ei ohjaa liikaa, vaan antaa vapaat kädet ja se toimii, sillä kaikki yrittävät parastaan.

Katsotaan materiaali yhdessä, kun palaamme. Kartano on ollut idyllinen kuvauspaikka ja järjestelyt ovat toimineet. Seppoon voi luottaa, hän on aina paikalla ja keksii luovia ratkaisuja. Odota, kun näet hänen askartelemansa huikean simpukankuoren, jonka päälle Inkeri asettui esittäessään Venusta. Kohtauksesta saa kiihottavan ennakkomainoksen! Voi hyvin, lämpimät terveiset kesätuulen myötä, Quu

Mama katseli hymyillen kisaajia, kun he kerääntyivät iltapäivällä huvimajaan.

– Miltä tehtävä tuntui?

– Vaikealta, mutta huomasimme, että haluamme esiintyä sittenkin yhdessä, Inkeri virnisti ja taputti Panua olalle.

Myös Marikan hymy oli leveä.

– En paljasta muuta kuin sen, että kyseessä on kolmiodraama, hän sanoi.

– Saatte aloittaa. Entä Mart ja Reino? Kurt kysyi.

– Voin olla seuraava, sillä Reino haluaa tarjota loppuhuipennuksen, Mart kertoi.

– Missä haluatte esiintyä? Kurt kysyi nuorilta.

– Huvimaja sopii hyvin. Esitys on lyhyt, mutta dramaattinen, Inkeri vastasi.

Katsojat seurasivat sivusta, kun pitkään kesämekkoon pukeutunut Marika suuteli intohimoisesti Panua. Ken seurasi kameran kanssa Inkeriä, joka varjosti kädellä silmiä ja hätkähti nähdessään rakastavaiset. Hän kohotti kädessään olevan miekan ja ryntäsi karmeasti kiljuen huvimajaan. Rakastavaiset pelästyivät, kun hän osoitti Panua miekalla ja vaati, että hänen pitää valita naisten välillä. Pan kietoi kädet Marikan ympärille ja vannoi rakkautta. Inkeri joutui tunnustamaan tappion ja viilsi näyttävästi kurkkunsa poikki. Kohtaus päättyi, kun hän lojui kuolleena lattialla ja Pan vuodatti katkeria kyyneleitä.

– Loistavaa, olitte uskottavia ja traaginen tarina oli koskettava, Kurt kehui, kun Ken sammutti kameran.

– Hetkinen, meidänhän piti arvata, mitä kortteja nostitte, Mart puuttui puheeseen.

– Totta, arvaan, että Inkerin kortti oli Miekkojen Prinsessa, Reino sano.

– Kun näin sen, tiesin tilaisuuteni koittaneen, Inkeri vastasi.

– Marika valitsi ilmeisesti Rakastavaiset, mutta mikä oli Panun valinta?

Kaikki purskahtivat nauruun, kun Pan näytti Narria esittävän korttinsa.

– Sinun vuorosi Mart. Käykö sama näyttämö? Kurt kysyi.

– Mainiosti, Mart sanoi ja painoi kiiltävän silinterihatun päähän. Hän otti taskusta pelikortit ja levitti ne viuhkaksi käteensä.

– Tarvitsen avustajan, nostatko Inkeri yhden ja katso, mutta älä näytä minulle, Mart pyysi.

Inkeri jäi odottamaan, kun Mart sekoitti pakan uudelleen ja näytti sitten alimmaisen.

– Ruuturouva, osuinko oikeaan?

Inkerin silmät pyöristyivät, kun hän nyökkäsi yllättyneenä.

– Vähän silmänhämäystä, mitä sanotte tästä, Mart virnisti ja otti silinterihatun päästään. Sieltä putosi pitkäkorvainen pehmopupu. Mart otti sen käteen ja kumarsi syvään.

– Helppo, olet Taikuri, Marika hihkaisi.

– Oikein, olen joskus harjoitellut korttitemppuja, joten valinta oli helppo, Mart selitti.

– Hienoa, sitten vielä Reinon suoritus, Kurt kehotti.

Reino kietaisi esiliinan vyötärölle ja haki sivupöydältä tarjottimen. Hän asetteli korkeat lasit tarjolle ja avasi näyttävästi samppanjapullon. Hän kaatoi kuohuvat maljat laseihin ja kehotti kisaajia kilistämään kanssaan.

Kurt nauroi ja sanoi tunnistavansa ylitsevuotavia maljoja useassakin tarotkortissa.

– Loistavaa, otit ilon irti ja se toimi. Voitko kaataa lasilliset myös Mamalle, Quulle ja minulle.

– Saatte kaikki tasapuolisesti pisteitä, sillä esitykset olivat kutkuttavia ja arvaukset osuivat kohdilleen. Huomenna ei kuvata, sillä valmistaudumme sunnuntain loppujuhliin. Reino saa auttaa keittiössä pikniktarjoilun järjestelyissä. Mart ja Seppo kattavat pöydät ja nuoret laittavat soittolavan kuntoon. Panun yhtye tulee ajoissa paikalle ja pidämme harjoitukset. Laittakaa juhliin parasta ylle. Hatut sopivat kesäjuhliin, Seppo voi hankkia valikoiman, Kurt kertoi päivän ohjelmasta.

Kisaajat lähtivät iloisesti rupatellen terassille.

– Eiköhän mekin mennä. Toinen lasillinen samppanjaa maistuisi, Kurt hymyili Quulle ja Mamalle. – Taikateema toimi hienosti.

– Kortit tietävät, Mama hymyili.

***

Quu poikkesi illalla katsomaan, vieläkö Ken editoi, vaikka oli jo myöhä. Hän oli huolissaan miehen jaksamisesta. Quu hämmästyi kuullessaan pakusta hihitystä.

– Hei, vieläkö täällä valvotaan? hän huikkasi varovasti ovelta.

Quu hämmästyi huomatessaan Inkerin istuvan tiiviisti Kenin vieressä. Monitorissa pyöri päivällä kuvattu miekkakohtaus ja työtasolla oli avattu viskipullo.

– Häiritsenkö? Quu kysyi, vaikka olisi mieluummin perääntynyt

Ken säpsähti syyllisen oloisena.

–  Inkku halusi nähdä, miten hän pärjäsi kuvauksissa, hän selitti vähän liiankin nopeasti.

Inkerin paidannapit olivat auki ja punaiset pitsiset rintaliivit näkyvissä. Tyttö napitti paidan viivytellen ja loi paljon puhuvan katseen Quuhun.

– Taidankin lähteä, hän sanoi ja moiskautti suukon Kenin poskelle.

– Irroteltiin vähän, maistuuko viskipaukku? Ken kysyi hämillisen näköisenä huulipunaa kasvoillaan.

– Ei kiitos, jokainen saa minun puolestani tehdä vapaa-ajalla mitä haluaa, Quu puuskahti ja lähti.

Ken jäi katsomaan hänen peräänsä ennen kuin täytti lasinsa piripintaan.

LOPPUJUHLAT

Quu katseli aamulla huolestuneen näköisenä taivaalle. Yön aikana oli kerääntynyt mustia pilviä ja sääennuste lupasi epävakaista. Seppo oli pystyttänyt varmuuden vuoksi pihalle tilavan teltan ja katettu terassi oli käytössä.

– Miltä näyttää? Kurt tuli kahvikupin kanssa ulos.

– Toivon, että juhlat pääsevät ainakin alkamaan hyvän sään aikana. Soittolavalla on katos, mutta yleisö joutuu kuuntelemaan sateessa, jos huonosti käy.

– Kesätunnelmaa siinäkin, Kurt hymähti.

Pilvet kaikkosivat tuulenpuuskien myötä puolen päivän aikaan. Quu henkäisi helpotuksesta ja kehotti kattamaan ulkopöydät. Reino tuli tarjottimen kera esiliina edessään ja laittoi tarjolle pieniä pyöreitä pizzoja ja kukkurallisia salaattivateja. Seppo hymyili touhukkaana puutarhabaarin takana.

– Kuplavettä, vadelmamehua, olutta ja talon viiniä, jokaiselle jotain, mitä saan tarjota? hän huikkasi.

Quu tilasi lasillisen kylmää valkoviiniä ja Kurt valitsi samoin. He kilistivät ja katselivat ihastuneina ympärilleen. Kesävieraita oli jo saapunut. Ensimmäiset istuutuivat puutarhapöytien ääreen. Lapsiperheet levittivät huovan nurmikolle ja ottivat eväskoreja esille. Panun yhtye viritteli soittimia. Marika ja Inkeri tulivat leveähelmaisissa mekoissa olkihatut päässä. Mama oli istuutunut korituolille ja siemaili vaaleanpunaista mehua.

– Hyvä, kun tytöt ovat sopineet riitansa. Miekanisku teki tehtävänsä, Quu nauroi.

– Quu-täti, me tultiin jo, Ulpukan kirkas ääni kuului parkkipaikan suunnalta.

– Ihanaa, minulla on ollut teitä ikävä ja myös sinua Tähti, Quu halasi siskoa ja tyttöjä. – Hienoa Risto, kun toit heidät autolla.

– Miten Reino on pärjännyt? Hän on vain myhäillyt puhelimessa, Tähti uteli.

– En voi vielä paljastaa tuloksia, mutta meillä kaikilla on ollut hauskaa, Quu vastasi kujeellisena. – Löydätte hänet tarjoilupöydän takaa.

Tytöt palasivat nopeasti lautasliinoihin käärityt pikkupizzat käsissä.

– Istukaa Maman seuraksi. Minä menen katsomaan, joko bändi on valmis aloittamaan, Quu kehotti.

Hetken kuluttua lämmittelymusiikki alkoi. Pan astui esiin ja ilmoitti, että he omistavat ensimmäisen kappaleen kartanolle. Kun Villivadelmarock kajahti, yleisö oli heti mukana. Tunnelma kohosi sitä mukaa kun päivä ehti pitemmälle. Reino joutui paistamaan lisää pizzoja ja Sepon baariin oli pitkä jono. Nuoriso innostui tanssimaan ruohikolla. Ken pyyhki hikeä otsalta taltioidessaan riehakasta tunnelmaa.

Kurt astui juhlien päätteeksi Maman kanssa lavalle. Hän rykäisi ja ilmoitti, että ohjelmassa oli palkintojen jako. Yleisö hurrasi, kun Mama julisti Panun yhtyeineen voittajaksi.

– Olette luoneet uutta musiikkia ja ennustan, että Villivadelmarockista tulee menestyskappale, Mama hehkutti. – Kiitos myös muille kilpailijoille. Saatte kaikki lohdutuspalkinnon, sillä kisa on ollut tasaväkinen ja yllätyksellinen. Yleisölle tiedoksi, että elokuva saa ensi-illan syksyllä.

– Huh, olipa urakka, Ken puuskahti istuttuaan pöydän ääreen kuvausten päätyttyä. – Olen aivan poikki ja minullakin on kerrottavaa. Sain juuri tekstiviestin Monikalta. Olemme saaneet potran poikavauvan.

Kurt vinkkasi Sepolle ja pyysi häntä hakemaan pullollisen aitoa samppanjaa.

– Olet maljan ansainnut, paljon onnea, Mama halasi Keniä.

– Olen pyörällä päästäni. Lähden soittamaan saman tien Monikalle, Ken sanoi juotuaan yhdellä kulauksella lasillisen.

– Kerro meiltä onnittelut ja terveiset, Quu hihkaisi hänen peräänsä.

Yleisön poistuttua kisaajat siirtyivät terassille. Kurt haki baarista lisää juotavaa.

– Olen äärimmäisen tyytyväinen kuvausviikkoomme. Tuntuu haikealta, kun tämä on pian ohi. Piikki on auki, nauttikaa juomista ja toistenne seurasta. Reinolla taitaa olla vielä yöpalaa jäljellä. Lähtö on aamiaisen jälkeen ja ilmoitan aikanaan ennakkokatselusta. Voi olla, että Ken tarvitsee hetken toipumislomaa.

Quu heilutti, kun Mama ja Risto lähtivät autolla. Reino oli sopinut, että Tähti ja tytöt voivat yöpyä kartanossa.

– Ihana paikka, Tähti huokasi, kun hän istui Reinon kanssa hotellihuoneen parvekkeella patistettuaan tytöt nukkumaan.

– Mukava palata kotiin, viikko tätä sirkusta riitti hyvin, Reino virnisti ja tarjosi Tähdelle talon viiniä.  – Eiköhän pujahdeta tämän jälkeen peiton alle.

Ovelta kuului varovainen koputus.

– Ei kai häiritä, haluttiin tulla katsomaan, että teillä on kaikki hyvin, Quu sanoi.

Mart ojensi puolillaan olevan viskipullon Reinolle.

– Istukaa seuraan tummaan. Ihmettelinkin, saako täällä ollenkaan väkeviä, Reino hymyili.

TÄHTI

Riehakas viikonloppu on ohi ja arki alkamassa. Kesäkahvila on vielä elokuun avoinna ja ihana mökkiloma on vain muisto. Huvila on tyhjillään, sillä Risto palasi Tampereelle. Mama ja Laku sanoivat viihtyvänsä kaupungissa. Ei makeaa mahan täydeltä, Mama virnisti.

Reino puhkuu tarmoa ja kertoilee vuolaasti kuvausviikosta. Hän kehui Kurtin rentoa ohjausta ja Quun taitoa hoitaa taustalla järjestelyjä. Jos ymmärsin oikein, kaikki sujui käsikirjoituksen mukaan, vaikka Kurt antoi kisaajille vapaat kädet suoriutua tehtävistä. Odotan innolla elokuvan ennakkokatselua. Oli itsestään selvää, että Panun yhtye voitti, sillä elokuvan tarkoitus oli mainostaa bändiä. Quu kertoi, että musiikkia äänitettiin lisää studiossa ja Ken editoi otokset kisapäivien lomaan. Nimeksi tulee Villivadelmarock.

Quu on Helsingissä, mutta lupasi tulla käymään viikonloppuna. Kysyin, tuleeko Mart, mutta Quu kertoi hänen haluavan levätä. Jos on poutaa, voimme viettää sunnuntaipäivän huvilalla. Sehän on nykyään Quun, mutta hän ei halua tehdä muutoksia ja toivoo, että käytämme sitä yhdessä niin kuin tähänkin asti.

VILLA QUU

– Oho, onpa hieno nimikyltti, Tähti hihkaisi, kun he ajoivat sunnuntaina huvilalle.

– Eikö? Mart maalasi ja onnistuin kiinnittämään sen hetki sitten oven yläpuolelle, Quu hymyili ja kehotti Tähteä ja Reinoa istumaan puutarhakeinulle. – Eivätkö tytöt ole mukana?

– Ovat pahassa murkkuiässä. Haluavat olla vapaa-ajat kavereiden kanssa, eivätkä millään tyhmällä mökillä, Tähti nauroi.

– Mekin ajamme vielä illalla takaisin kaupunkiin. Työt kutsuvat, Quu huokasi, mutta Tähti huomasi pilkkeen hänen silmissään.

– Oletko saanut uusia haasteita? hän kysyi.

– Mistä arvasit? Kurt hoitaa elokuvan leikkaamisen yhdessä Kenin kanssa. Monika on taustatukena, eivätkä he tarvitse enää minun panostani. Sain kiitosta, että pysyimme budjetissa eikä mitään yllättävää Meriitan sairastumisen lisäksi tapahtunut. Olen vakuuttunut, että Maman osallistuminen toi jännittävän lisän tarinaan. Taikamaailma toimii aina, Quu selitti.

– Ymmärretty, mutta mitä sinä rupeat tekemään?

– Otan aikalisää, Quu hymyili salaperäisesti. – Mart on hakenut residenssiä, jotta voi keskittyä maalaamiseen. Suunnitteilla on oma näyttely kevätpuolella. Hän sai tiedon, että voi viettää syyskuun Kreikassa. Huoneistoja löytyy Kreetalta ja Korfulta. Kun kysyin varovasti, voisinko lähteä mukaan, arvatkaa, mitä hän vastasi.

– Ei ole vaikeaa, hymyilet kuin aurinko, Tähti sanoi ja kietoi kädet sisaren kaulaan. – Olet ansainnut irtioton, onnittelut.

– Kiitos, sain hyvän korvauksen kuvauksista ja Martilla on apuraha, joten tulemme kyllä toimeen. Mart on ollut kuvausten jälkeen vähän vaisu. Toivon, että matka virkistää. Monika haluaa, että palaan töihin loman jälkeen, mutta sitä ennen ehdin nauttia Välimeren auringosta. Suunnittelen kirjoittavani kokemuksista television ja elokuvan ihmeellisessä maailmassa, Quu kertoi.

– Koska lähdette ja kumpaan kohteeseen? Reino kysyi.

– Taidamme valita Korfun, sillä olen kuullut sen olevan vihreä saari.

– Te onnelliset, sopisi minullekin, mutta arki on yhtä puurtamista, Tähti hymähti.

– Kulta, sinua tarvitaan kotipuuhissa, mutta onneksi olen rinnallasi, Reino vakuutti.

Hän suunnitteli lähtevänsä kalaan ja lupasi rehvakkaasti grillata saaliin lounaaksi.

– Olen varautunut grillimakkaralla ja perunasalaatilla, jos Reino palaa tyhjin käsin. Siirrytään rantakeinulle ja nautitaan aurinkoisesta päivästä, Tähti ehdotti.

***

– Ihan hyvää makkaraa runsaan sinapin kanssa, Reino kehui iltapäivällä.

– Ulkoruokailu on ylellistä, mutta tätä iloa ei riitä kauan, paitsi teillä matkalaisilla, Tähti huokasi.

– Eiköhän meilläkin ole varaa viettää syyslomaviikko, Reino sanoi mietteliäänä.

– Tervetuloa Korfulle, Quu sanoi spontaanisti.

Tähden silmät tuikahtivat.

– Varo sanojasi, voi olla, että tulemmekin.

TAITEILIJARESIDENSSI KORFULLA

Quu ja Mart istuivat syysauringon viimeisissä säteissä Kerkyran kuuluisimman ravintola Listonin terassilla holvikaarien alla. Kohtelias tarjoilija toi kuohuviinimaljat ja kehotti nauttimaan.

– Mieletöntä. En olisi osannut kuvitella villeimmissä unelmissa, että syyslomaa voi näinkin viettää, Quu huokasi ja kohotti lasia.

– Makeaa elämää, Mart hymyili, mutta hänen ilmeensä oli surumielinen.

Quun mielestä mies näytti komealta tummassa kauluspaidassa ja vaaleissa polvipituisissa shortseissa. Quu oli pukeutunut loman kunniaksi avokaulaiseen hihattomaan mekkoon ja sandaaleihin. Tummat hiukset olivat pukevalla sykeröllä.

– Näytät hurmaavalta, Mart sanoi spontaanisti. – Pyydetäänkö tarjoilijaa ottamaan meistä valokuva?

– Ilman muuta, lähetetään se Tähdelle, Mamalle ja Monikalle.

He saivat peukunkuvia paluupostissa. Matka oli alkanut viikkoa aikaisemmin. Martin residenssi löytyi saaren pohjoispäästä pienestä Agios Stefanosin kylästä. Sen valttina oli hienohiekkainen, joskin tuulinen ranta, josta löytyi muutama viehättävä taverna. Huoneisto sijaitsi pääkadun varrella. Rakennusta ympäröi vehreä puutarha ja Minimarket oli kävelyetäisyydellä.

Mart oli pystyttänyt maalaustelineen parvekkeelle, josta näkyi alas pihalle ja puiden takana välkkyvälle Joonianmerelle. Oleskeluhuoneessa oli vaatimaton avokeittiö ja makuuhuoneessa kaksi erillistä sänkyä. Kylpyhuone oli minikokoinen ja Quun harmiksi suihkusta tuli vain haaleaa vettä.

He olivat istuneet ensimmäisenä iltana parvekkeella, juoneet aniksenmakuista ouzoa ja haistelleet merituulta.

– Penni ajatuksistasi, Quu hymyili ja kohotti kuohuviinilasia.

– Olen vähän eksyksissä kaiken valon, lämmön ja vehreyden keskellä, Mart sanoi vaisusti.

– En ymmärrä, olemme vapaalla, sinä saat maalata aamusta iltaan eikä meillä ainakaan tällä hetkellä ole huolta huomisesta, Quu vastasi hämmästyneenä.

Hän oli vaistonnut Martin muuttuneen mielentilan, mutta ajatteli sen olevan uutuuden jännitystä.

– Siinä se, mutta kun minulla on huoli, onnistunko taiteilijana. Olen ehtinyt tehdä lukuisia luonnoksia, mutta en ole tyytyväinen. Tunnen itseni toritaiteilijaksi, kun maalaan auringonlaskuja ja välkkyvää merta, Mart tunnusti.

– Rentoudu, olemme olleet vasta muutamia päiviä. Ehdit toteuttaa itseäsi kaikessa rauhassa, Quu sanoi luottavaisesti.

***

Ikävä kyllä hän joutui pettymään. Syysmyrsky pyyhkäisi saaren yli ja sai meren kuohumaan. Mart ja Quu heräsivät yöllä parvekkeelta kuuluvaan räsähdykseen. Mart ryntäsi katsomaan ja totesi maalaustelineen kaatuneen ja vääntyneen ikävästi. Keskeneräinen maalaus oli tuhoutunut kankaan repeydyttyä.

– Pahus, miten ihmeessä pystyn jatkamaan töitä, hän voihkaisi.

Mart yritti paikata hopeateipillä vauriota, mutta teline oli niin kiikkerä, että hän joutui luovuttamaan. Quu lohdutti ehdottamalla uuden hankkimista, mutta kävi ilmi, ettei saarella ollut taidetarvikkeisiin erikoistuneita liikkeitä. Mart masentui ja suunnitteli paluulennon aikaistamista, sillä sateinen sää ja puuskainen tuuli ei houkutellut viettämään aikaa ulkona.

Quu istui aamuisin sängyn päällä kannettava tietokone polvilla ja kirjoitti päiväkirjaa. Hän ilahtui, kun sai yllättäen Tähdeltä viestin, että hän oli tulossa perheen kanssa viikon äkkilähtömatkalle Korfulle.

Sain meille huoneet Gouvian kylästä, se on lähellä pääkaupunkia. Reino suunnitteli vuokraavansa auton, niin pääsemme kiertämään saarta ja voimme tulla pikaisesti tervehtimään teitä.

Mart suhtautui vieraiden tuloon innottomasti. Hän rauhoitti levotonta mieltään tekemällä yksinäisiä kävelyretkiä. Quu oli tarjoutunut tulemaan mukaan, mutta Mart ilmoitti olevansa huonoa seuraa. Quu toivoi, että ystävien tulo korjaisi tilanteen.

Niin ei kuitenkaan käynyt, sillä Mart vetäytyi omiin oloihin heti, kun tervetulomaljat oli juotu. Tähti kysyi hämmästyneenä, oliko heillä ollut riitaa.

– Ei minkäänlaista, Mart on vain turhautunut, kun maalaamisesta ei ole tullut mitään ja hän on jonkinlaisessa kriisissä. Luulen, että palaamme etuajassa kotiin, Quu kertoi vaisusti.

– Minä kun kuvittelin, että kuhertelette täällä paratiisissa ja teette siinä sivussa kevyesti töitä, Tähti ihmetteli.

– Voisin käydä juttelemassa näin miesten kesken, Reino lupasi.

– Me halutaan rannalle ja shoppailemaan, tytöt vaativat.

– Menkää naisjoukkueella, Reino ehdotti. – Annukka ja Ulpukka ovat loistavia uimareita, hän lisäsi Quulle.

– Merellä käy melkoinen tuuli, mutta naapurihuvilan pihalla on uima-allas, jota meillä on lupa käyttää, Quu kertoi.

***

Reino löysi Martin makuuhuoneesta avaamaton dekkari kädessä.

– Häiritsenkö? hän kysyi.

– Minusta ei ole oikein seuramieheksi, kaikki masentaa, Mart vastasi synkästi.

– Meneekö teillä Quun kanssa huonosti?

– Ei tämä ole Quun vika. Hän yrittää tosissaan, mutta minä en jaksa. Väsymys iski, kun tajusin, että olen vain tusinataiteilija. Ajattelin peruuttaa näyttelyn.

– Voi sinua. Uskon kykyihisi, tämä on takuulla tilapäinen takaisku, Reino yritti piristää.

– Palaan opetushommiin. Näen muiden töissä parantamisen varaa, mutta olen omassa tekemisessä aivan hukassa, Mart puuskahti.

– Mennään istumaan rantakuppilaan ja otetaan pienet neuvoa antavat. Tähti on varannut meille täältä hotelliyön eikä minun tarvitse enää tänään ajaa, Reino kertoi.

Miehet nauttivat enemmänkin neuvoa antavia tuoppeja ennen kuin malttoivat palata. Tytöt hihkuivat pulahtaneensa aaltoihin.

– Se oli mahtavaa, he kehuivat.

– Löysittekö shoppailtavaa? Reino kysyi nauraen.

– Vaikka mitä, Tähti sanoi ja esitteli merenvihreää pellavamekkoa ja oliivikuvioisia mukeja.

– Me ostettiin nougatia, se on ihanaa, Ulpukka kertoi.

– Toivottavasti illallinen maistuu makean jälkeen. Kylän laidalla on loistava terassiravintola, josta voi katsella auringon laskua, Quu kertoi.

***

Martin askeleet olivat huterat, kun he kiipesivät loivaa mäkeä ravintolaan.

– Olen oppinut kysymään, mitä kalastajat ovat saaneet. Grillattu merikala on herkkua, Quu sanoi, kun he maistelivat aperitiiveja. Kävi ilmi, että päivän suositus oli tuore miekkakala.

– Kreikkalainen salaatti, valkosipulivoita tihkuva kala ja kylmä retsina ovat parasta, mitä tiedän, Tähti ihasteli.

– Kyllä minullekin kelpaa, Reino sanoi ja katsoi huolestuneena, kun Mart tuskin maistoi annosta.

– Saadaanko jälkiruokaa? Ulpukka kysyi herkullisen aterian jälkeen.

– Suosittelen jäätelöä ja tuoreita kirsikoita, tarjoilija sanoi, kun Quu kyseli vaihtoehtoja.

– Tytöille sellaiset ja meille muille kupilliset espressoa, hän tilasi.

Kotimatka oli vaisu, sillä kaikki olivat voipuneita tukevasta ateriasta ja lämpimästä tummasta illasta. Quu komensi Martin nukkumaan ja istuutui sen jälkeen sisaren perheen kanssa parvekkeelle.

– En arvannut, että unelmalomasta tulee painajainen. En jaksa katsella Martin epätoivoa päivästä toiseen. Näitte, miten allapäin hän on.

– Surullista. Hänellä on ilmiselvästi taiteilijan temperamentti. Välillä hurjaa nousukiitoa, sitten jyrkkä alamäki. Hän oli kisassa hyvällä tuulella ja pärjäsi hyvin. En ymmärrä, mikä häntä nyt masentaa, Reino mietti.

– En minäkään. Annan hänen olla rauhassa, mutta tämä kypsyttää. Mies ei ymmärrä omaa parastaan, Quu sanoi surullisena.

– Ehkä teidän on hyvä palata. Kurja, ettei lupaavasti alkanut matka onnistunut, Tähti sanoi.

– Eiköhän meidän ole aika lähteä hotellille. Tytöt haukottelevat jo, Reino sanoi.

– Pärjäätkö, tavataan huomenna aamiaisen jälkeen, Tähti halasi Quuta.

– Ei minulla taida olla vaihtoehtoja, Quu hymyili silmät kosteina. – Kiitos, kun yrititte lohduttaa.

MART

Olen oikea ilonpilaaja. En voi itselleni mitään. Masennus iskee aika ajoin, mutta en kuvitellut, että täällä. Quu kärsii ja se saa minut voimaan entistä huonommin. Kävelylenkit viileässä merituulessa rauhoittavat, mutta paniikki iskee heti, kun palaan. Asunto on ahdas, omaa tilaa ei ole enkä kestä katsella Quun myötätuntoista ilmettä. Olisi parempi, että hän huutaisi ja olisi vihainen.

Sekin masentaa, etten ole kertonut kaikkea, mitä kisassa tapahtui. Quu oli iltapalaverissa Kurtin kanssa, kun Inkeri tuli yllättäen käymään luonani. Hänellä on viskipullo ja hän sanoi kaipaavansa tukea seuraavan päivän kisaa varten. En tiedä, miten siinä niin kävi, että entinen kiihko yllätti parin paukun jälkeen. Halasimme ja suukottelimme ja rakastelimme. Tunsin itseni petturiksi ja sitähän minä olinkin. Sanoin tylysti Inkerille, että hänen on parasta lähteä nopeasti ennen kuin Quu palaa. Tyttö iski silmää ja kehui menevänsä baariin yömyssyille. Vähältä piti, sillä Quu tuli melkein heti Inkerin lähdettyä. En ole varma, epäilikö hän jotain.

Olen ottanut iltaisin lääkärin määräämiä mielialalääkkeitä. Ne rauhoittavat, mutta väsyttävät ja vaikuttavat mieskuntoon. Quu ei ole sanonut mitään, kun vaivun uneen ennen kuin hän tulee nukkumaan. Läheisyydestä ei ole tietoakaan. En tiedä, miten selviämme, mutta kurjaa tämä on.

MONIKAN LUONA

Quu vei Monikalle tuliaisiksi herttaisen delfiininkuvilla varustetun potkupuvun vauvalle.

– Kiitos, tämä on vielä vähän iso, mutta poika kasvaa nopeasti, Monika hymyili ja kehotti Quuta kurkistamaan koriin.

Vauva nukkui tyytyväisenä ja Quu henkäisi helpotuksesta, sillä hän oli pelännyt joutuvansa ottamaan lapsen syliin.

– Ei hätää, hän nukkuu vielä tovin. Nimiäiset ovat ensi viikonloppuna, haluatko osallistua? Monika kysyi.

– Totta kai, tuleeko vieraita paljon?

– Ei todellakaan, vain läheiset. Ken on loistava isä.  Hän hoitelee pikkuista öisin, jotta minä saan nukkua ja jaksan hoidella päivät. Elokuvan leikkaus on edistynyt mainiosti ja Kurt on tyytyväinen otoksiin.

– Hienoa, miten jatko? Olen käytettävissä, sillä lomamatkamme oli pettymys ja kaipaan muuta ajateltavaa, Quu tunnusti.

– Arvelinkin, ettei kaikki sujunut hyvin, kun tulit näin nopeasti takaisin. Tällä hetkellä on hiljaista, mutta Jaska on vihjannut, että voisi tilata meiltä uuden sarjan kevääksi.

– Oho, olisihan se jotain palata taas televisiokuvioihin, Quu hämmästeli.

– Mitään ei ole vielä sovittu, mutta minulla on kutina, että hän haluaa käyttää Kenin pakua säästääkseen kustannuksia. On iso etu, että Ken pystyy kuvaamaan ja editoimaan matkoilla.

– Upeaa, pidä minut ajan tasalla. Olen lähdössä käymään Hämeenlinnassa, mutta viivyn vain pari päivää.

– Menetkö Martin kanssa? Monika kysyi.

– En todellakaan, sovimme, että pidämme välimatkaa. Hänellä on vaikeaa, enkä halua lisätä paineita, Quu selitti ympäripyöreästi.

– Voit kertoa minulle, jos haluat myötätuntoa, Monika sanoi osaaottavasti.

– Ehkä kerronkin joku päivä, mutta nyt pitää kiitää, Quu sanoi ja lähti silmät kosteina.

VILLA MAMA

Mama halasi Quuta ja vakuutti, että haluaa auttaa tyttöä.

– Sinulla on ollut vaikeaa. Tähti kertoi epäonnisesta lomamatkastanne. Ei ole sinun vikasi, jos Martilla menee huonosti, hän sanoi ja katsoi Quuta lempeästi.

Quu purskahti itkuun.

– Voi Mama, olen yrittänyt kovasti. Teki mieli potkia häntä, mutta yritin hillitä itseni. Se oli ilmeisesti virhe, sillä surkeus vain paheni. Kun palasimme, sain lentokentällä aivomyrskyn ja haukuin häntä epäonnistujaksi, Quu valitti.

– Olen aina sanonut, että asioilla on tapana järjestyä. Anna hänen rauhoittua omissa oloissa. Et voi tehdä muuta, kuin odottaa, mitä tapahtuu.

– Olisin vilpittömästi halunnut auttaa, mutta Mart vaipui syvään epätoivoon.

– Ymmärrän, hänellä on ilmeisesti mielenterveysongelmia. Tiedätkö, onko hän ollut hoidossa?

– En todellakaan, hän ei puhu, mutta huomasin, että hän ottaa iltaisin mielialalääkkeitä.

– Se selittää ainakin väsymyksen. Anna ajan kulua. Mart ottaa varmasti yhteyttä, kun toipuu, Mama lohdutti ja tarjosi Quulle kupillisen hunajalla maustettua vihreää teetä.

– Haluatko nostaa kortin teidän tulevaisuudellenne?

– En tiedä uskallanko. Olen aivan sekaisin, Quu tunnusti.

– Se voi selkeyttää ajatuksiasi, Mama sanoi ja sekoitti pakan.

Quu parahti nostettuun Miekkojen yhdeksikön, joka kertoi julmuudesta. Mama tulkitsi, että se kertoi sisäisestä kriisistä ja julmuudesta itseä kohtaan.

Quu tunsi kotimatkalla olonsa lohduttomaksi.

JÄRKYTYS

Quu painoi pään käsiinsä. Itku ei tullut, kurkussa oli möhkäle. Hän katui katkerasti, että oli huutanut Martille. Unelmien lomamatka Kreikkaan oli kääntynyt painajaiseksi. Quun mitta oli tullut täyteen, kun unelmat huolettomista rantapäivistä ja lumotuista öistä kuunvalossa olivat kariutuneet. Hän oli ahdistunut, kun Mart makasi päivästä toiseen itsesääliin vaipuneena sängyssä eikä tehnyt elettäkään ryhdistäytyäkseen.  Raivokohtaus Suomeen saavuttua hävetti ja suretti. Nyt Mart oli kuollut otettuaan yliannoksen lääkkeitä. Viimeisessä viestissä luki, ettei tällainen epäonnistuja ansainnut elää.

QUU

Elämä on julmaa, enkä voi uskoa, että Mart on kuollut. Ihmettelin, miksi hän ei vastannut puhelinsoittoihin eikä viesteihin. Kun lopulta uskaltauduin käymään, ovi oli lukossa eikä mies tullut avaamaan. Hälytin huoltomiehen ja menimme yhdessä sisälle. Löysimme Martin kuolleena sängystä. Vierellä oli tyhjä lääkepurkki ja viesti, jossa hän kertoi halunneensa lopettaa surkean elämän. Yksi vaihe elämässä on päättynyt.

Martin iäkkäät vanhemmat hoitivat käytännön järjestelyt. Minä suren omalla tavallani. Muistelen hyviä hetkiä ja poltan iltaisin kynttilöitä. Tähti lähetti kukkia, samoin Mama ja he ovat yrittäneet lohduttaa sanomalla, etten olisi voinut tehdä mitään. Monika kehotti pitämään toipumislomaa, mutta olen mieluummin töissä kuin kotona ahdistavissa ajatuksissa. Jaskasta ei ole kuulunut mitään, mutta mainoskuvaukset takaavat, että tulemme toimeen. Odottelen parempia aikoja, mutta pelkään ettei niitä tule.

MASENNUS

Quun päivät kuluivat kuin unessa. Hän hoiti tunnollisesti mainoskuvausten valvontaa, mutta ei iltaisin muistanut juuri mitään sisällöstä. Monika kävi säännöllisesti katsomassa, miten kaikki sujui. Petteri-poika nukkui vaunuissa tai jokelteli kantoliinassa. Vauva tunnisti Kenin ja heilutteli iloisesti käsiä. Ken lähetti lentosuukkoja kameran takaa, mutta keskittyi päivän teemaan. Aikataulut olivat tiukkoja, eikä ylimääräisiin taukoihin ollut varaa.

Quulla oli tapana poiketa alakerran baariin työpäivien jälkeen. Tuttu baarimikko kaatoi hänelle pyytämättä viskilasillisen.

– Aika parantaa ja viski lohduttaa, hän sanoi myötätuntoisesti Quulle.

Tyttö naurahti surullisesti ja tilasi toisen lasillisen.

– Olet oikeassa, ilman yömyssyä en pysty nukahtamaan, mutta aamuyön painajaiset ovat kaameita, Quu kertoi.

Syöminen unohtui. Quu kuittasi aamiaisen mustalla kahvilla ja tyytyi päivisin tauoilla energiapatukkaan.

Monika seurasi huolestuneena tilannetta.

– Olet vain varjo entisestä. Käy lääkärissä ja pidä kunnon toipumisloma, ennen kuin tilanne menee pahemmaksi. Olet kalpea ja silmien alla on mustat varjot. Näytät aaveelta, hän puhui suoraan.

Quun silmät kostuivat.

– En tiedä, miten pääsen tästä yli. En pysty nukkumaan kunnolla.

– En halua nähdä sinua kahteen viikkoon. Lähde sisaresi luo tai huvilalle, lepää ja kerää voimia. Kuvaukset sujuvat rutiinilla ja voin käydä päivittäin katsomassa, että kaikki toimii, Monika sanoi vakavasti.

***

Tähti ilahtui, kun Quu soitti tulevansa viikonloppuna.

– Hienoa, voimme mennä porukalla huvilalle. Jos haluat, voit jäädä sinne lepäämään. Täytän jääkaapin, niin sinun ei tarvitse tehdä muuta, kun lämmittää syötävää.

Tähti pelästyi nähdessään sisarensa.

– Mitä sinulle on tapahtunut? Olet laihtunut ja näytät surkealta, hän kysyi.

– En jaksa mitään. Olo on kurja, ruoka ei maistu enkä saa nukuttua, Quu purskahti itkuun.

– Voi sinua. Tule ihan ensimmäiseksi syömään. Reino on kokannut herkullista kanakeittoa. Se on lohturuokaa parhaimmillaan.

Quu huomasi yllättäen olevansa nälkäinen. Keitto maistui kotitekoiselta ja Reinon tarjoamat vastapaistetut voita tihkuvat porkkanasämpylät olivat maukkaita.

– Taidan vetäytyä hetkeksi ruokalevolle, Quu sanoi syötyään.

Tähti peitteli hänet makuuhuoneen leveälle sängylle ja veti verhot eteen. Quu nukkui seuraavaan aamuun asti.

Hän ihmetteli herätessään, missä oli.

– Anteeksi, valloitin makuuhuoneenne, hän valitteli nolona aamiaispöydässä.

– Annoimme sinun nukkua. Onneksi olohuoneessa on levitettävä vuodesohva. Tunsimme olevamme retkellä, Reino nauroi.

– Lähden huvilalle, minusta ei ole seuraa kenellekään, mutta uni teki hyvää. En edes nähnyt painajaisia, Quu kertoi helpottuneena.

– Syksy on kaunis ja huvilalla on rauhallista. Haluatko pyytää Mamaa seuraksi?

– En halua ketään, minun on pakko koota itseni. Tiedän, että elämä jatkuu, vaikka sitä on vaikea uskoa, Quu sanoi mietteliäänä.

– Soita jatkossa, jos tarvitset jotain. Lähdetään tänään käymään ja katsotaan, että siellä on kaikki kunnossa, Tähti ehdotti järkevästi.

– En ole nähnyt tyttöjä, nukkuvatko he vielä? Quu huomasi kysyä.

– Ovat kavereiden luona yökylässä. Saadaan olla rauhassa, Tähti hymyili.

VILLA QUU

Syyspäivä oli tuulinen ja ilma oli viileä. Reino sytytti ensi töikseen takkatulen.

– Täällä on pian kodikasta. Oletko varma, että haluat olla yksin? hän kysyi huolestuneena.

– Ainahan voin karata, Quu yritti hymyillä.

Tähti kattoi pikaisen lounaan ja tarkisti, että Quulla oli kaikki tarvittava muutamaksi päiväksi.

– Kellarissa on perunoita ja porkkanoita, jääkaapissa maitoa ja leikkeleitä sekä rasioissa valmisruokaa. Porkkanasämpylöitä on vielä jäljellä ja jos haluat paistaa takkamakkaraa, sitäkin löytyy, Tähti luetteli.

– Älä huolehdi, pärjään kyllä, Quu kuittasi. Hän tiesi, että baarikaapista löytyisi myös vahvoja juomia.

***

Quu jäi heiluttamaan, kun siskon perhe lähti illan edellä. Hän tunsi olonsa tyhjäksi. Ei tehnyt mieli tarttua mihinkään. Radiosta kuului tanssimusiikkia. Quu sulki sen ajatellen, ettei koskaan enää tanssisi.

Sade alkoi pimeän tultua. Vanhat kuuset huojuivat puuskaisessa tuulessa. Quu katseli niiden tanssia ikkunan takaa. Tuntui, kuin hän olisi yksin maailmassa. Quu pelästyi, kun eteisestä kuului rapinaa. Hän inhosi hiiriä. Takkapuut rätisivät ja uhkasivat työntää savua sisälle. Quu kohensi tulta ja veti torkkuhuovan polville.

Hän nukahti ja havahtui kitkerään savun tuoksuun. Yksi takkapuista oli jäänyt kytemään. Päätä särki ja olo oli tokkurainen.

Ehkä viskipaukku auttaa, Quu tuumi ja tutki baarikaapin sisältöä. Hetken mielijohteesta hän laittoi vedenkeittimen päälle, etsi teepussin ja lorautti rutkasti tummaa rommia joukkoon. Vielä lusikallinen sokeria, hän keksi, mutta huomasi pussin olevan ylähyllyllä. Poissa tyttöjen ulottuvilta, hän hymähti.

Quu haki keittiöjakkaran ja kiipesi ylärapulle. Hän otti tukea kaapin ovesta, mutta se antoi yllättäen myöten ja Quu rojahti lattialle. Sokerit levisivät hänen ympärilleen. Jalkaa vihlaisi.

Nilkka taitaa olla murtunut, Quu pelästyi. Hän nilkutti olohuoneen sohvalle ja yritti muistella, mihin oli jättänyt puhelimen. Se löytyi takin taskusta, mutta akku oli tyhjä, eikä hänellä ollut aavistustakaan laturista.

Ei voi olla totta. Olen erämaan armoilla, Quu tajusi. Kylpyhuoneen kaapissa oli onneksi särkylääkettä. Quu vajosi horrokseen sohvalle ja heräsi aamuyöllä jomottavaan kipuun.

– Hohoi, onko täällä ketään? joku huhuili aamulla.

Quu ontui ovelle. Hänen ilmeensä kirkastui, kun hän tunnisti Maman ja Riston.

– Kuultiin Tähdeltä, että olet yksin. Poikettiin tuomaan tuoreita voisarvia aamupalaksi, Mama touhusi. – Hyvänen aika, mikä sinulla on? hän huudahti huomatessaan Quun irvistävän kivusta.

– Putosin jakkaralta ja nilkkaa särkee vietävästi, Quu kertoi kalpeana.

– Viemme sinut heti ensiapuun, ei vastaväitteitä, Risto sanoi ja auttoi Quun autoon.

– Minulla oli etiäinen, ettei kaikki ollut kunnossa, Mama rupatteli matkalla.

Quu oli lähes tajuton, kun he pääsivät keskussairaalaan. Mama piti häntä kädestä, kun Risto kävi hakemassa pyörätuolin. Kävi ilmi, että nilkka oli murtunut.

– Kuulkaahan rouva, tarvitsette lepoa. Kipsi poistetaan kuuden viikon kuluttua. Sitä ennen ette saa rasittaa itseänne, lääkäri sanoi vakavasti.

Quu parahti, ettei hän voi olla niin pitkään pois töistä.

– Kirjoitan sairauslomaa, haluatte varmaan kävellä vielä jatkossa, lääkäri sanoi.

– Mitä ihmettä teen? En voi olla yksin huvilalla enkä kotona. Tähden luona olen vain vaivaksi, Quu voihki.

– Jos huolit kaksi enemmän tai vähemmän kokenutta hoitajaa, minä ja Risto olemme valmiit tulemaan kanssasi huvilalle. Joudun tosin ottamaan Lakun mukaan, mutta siitä ei ole vaivaa, Mama ehdotti.

Quu katsoi häntä silmät kirkastuen.

– Totta kai, jos jaksatte. Olen nykyään ikävää seuraa, sillä Martin kuolema painaa, Quu kertoi.

– Sitä varten ystävät ovat. Meillä eläkeläisillä ei ole muuta kuin aikaa. Voisit kirjoittaa tunteistasi päiväkirjaa. Se on terapeuttista, eikä tekstiä tarvitse näyttää kenellekään, Mama ehdotti spontaanisti.

***

Monika ei ilahtunut Quun kerrottua sairauslomasta.

– Voi ei, neuvottelen parhaillaan uudesta sopimuksesta. Jaska perääntyi, mutta neloskanavan päättäjät ovat keksineet, että viimeisimmän kokkikisan voittajista voisi tehdä kiinnostavan seurantaohjelman. Eikä siinä kaikki, suunnitteilla on kisa, jossa parhaat mittelevät uudelleen.

– Koska se toteutuu? Quu kysyi haikeana.

– Mitään ei ole vielä päätetty. Pidän sinut ajan tasalla, Monika vastasi. Taustalta kuului vauvan itkua.

– Selvä, sinua tarvitaan, Quu kuittasi.

Hän tunsi outoa kiihkoa. Olisi huikeaa päästä taas mukaan kuvauksiin. Hän ei tosin tiennyt, mitä Monika oli suunnitellut hänen varalleen.

***

Kuusi viikkoa kului tuskastuttavan hitaasti. Quu opetteli kävelemään kyynärsauvoilla. Hän tunsi itsensä kömpelöksi ja kärsi, kun pelkäsi olevansa muiden vaivoina.

– Istu pöydän päähän. Saat auttaa pilkkomaan kasviksia, Risto kehotti, kun huomasi Quun kävelevän levottomasti edes takaisin.

Quu huokasi ja otti terävän veitsen.

– Mitä ajattelit kokata?

– Grilliherkkuja, siis mökkiruokaa parhaimmillaan. Ulkona on upea ilma. Voimme syödä lasiverannalla. Laitan kasvisten lisäksi kunnon pihvit. Kävin eilen ostoksilla, Risto kertoi tyytyväisenä.

– Lihotat minua, mutta se on pelkästään hyvä, Quu hymyili.

– Olet pyöristynyt somasti. Miten olet nukkunut? Mama tuli paikalle ja katsoi hyväksyvästi Quuta.

– Yllättävän hyvin. En olisi uskonut, että maalaisilma sopii minulle.

– Pääset pian ulos kävelemään. Sisällä olo taitaa jo kypsyttää? Risto kysyi.

– Odotan hartaasti, että kipsi poistetaan. Harmittaa, että olin niin varomaton, Quu valitti.

– Siinä näkee, miten vaarallista sokeri on, Mama hihitti.

SUUNNITTELUPALAVERI

Quun jalka parani aikanaan. Lääkäri oli tyytyväinen ja sanoi, että oli ilo seurata, miten joustavia nuoret olivat. Kotiin päästyään Quu parahti huomatessaan ruukkukasvien kuihtuneen. Hän vei ne vähin äänin roskakatokseen ja päätti hankkia ensi tilassa uusia.

Monikan työhuoneesta kuului puheensorinaa, kun Quu saapui paikalle. Häntä jännitti, sillä kokouksesta riippuisi jatkosuunnitelmien toteutuminen.

Monikalla oli asiallinen jakkupuku ja hän näytti menestyvältä liikenaiselta. Quu mietti, oliko hänen tyylikäs, mutta yksinkertainen musta neuleasunsa riittävä. Onneksi hän oli kietaissut lähtiessään värikkään silkkihuivin kaulaan.

Pöydän ympärillä istui kaksi neloskanavan päättäjistä. Herrat olivat tyylikkäästi harmaantuneita ja itsevarman oloisia. Monika kaatoi termoskannusta kahvia. Hän oli laittanut tarjolle pieniä kutsuvan näköisiä tuulihattuja.

– Hyvät eväät, herrat Pekka ja Thomas kiittelivät.

Palaveri kesti pitkään, sillä päättäjät halusivat sopia kerralla yksityiskohdista.

– Kertaan vielä, Thomas sanoi lopuksi. – Saatte kuvata seurantajaksot kevään aikana esiintyjien aikataulun mukaan. Tärkeintä on kertoa, mitä etua kilpailusta oli heidän uralleen. Huhti-toukokuu on hyvä hetki taltioida kolmen parhaan uusintakisa. Paikka on vielä auki. Sponsorit ovat luvanneet kelpo palkinnot, joten panokset ovat kovat. Odotamme ehdotuksia kilpailutehtävistä. Niiden pitää olla kekseliäitä ja tarpeeksi vaikeita. Jos sinä Quu suostut juontajaksi, se takaa laadukkaan tason. Olemme seuranneet urakehitystäsi. Yhteistyökumppanimme Kurt vaatii, että Meriitta toimii tuomarina. Hän on ammattilainen, joten meille se sopii. Monika tuottaa, Ken kuvaa ja editoi ja me haluamme nähdä ja hyväksyä jaksot ennen niiden esittämistä.

Quu oli kuunnellut innoissaan, mutta kauhistunut ymmärtäessään olevansa taas kerran samassa tuotannossa Meriitan kanssa. Hän piti kuitenkin suunsa kiinni, sillä sopimus oli hyvä. Se takaisi heille mukavat tulot ja työrauhan seuraavaan kesään asti ja mikä tärkeintä, mainoskuvaukset voi unohtaa.

Monika ja Quu kättelivät herrat, kun toiset kupilliset kahvia oli juotu ja tuulihatut syöty.

– Eiköhän poksauteta, Monika virnisti ja haki keittiön jääkaapista kuohuviinipullon.

– Meille ja hyvälle yhteistyölle, Quu vahvisti onnellisena työkuvioiden jatkumisesta.

MERIITTA

En tiedä, miksi suostuin taas televisiotuotantoon. En pidä Monikasta ja vielä vähemmän Quusta, mutta muutakaan ei ole tarjolla. Kukaan ei kaipaa ylellisiä keittokirjoja ja taitoni rajoittuvat ikävä kyllä vain kokkaukseen. Toivuin pikkuhiljaa parantolassa ja pääsin kotiin. Kun lääkekuuri oli ohi, maistoin pitkän tauon jälkeen vähän viiniä. Se toi entisen hyvänolon tunteen. Olen varovainen, sillä jouduin lupaamaan Kurtille, että pysyttelen vähintäänkin kohtuudessa. Mitä se tarkoittaa, ei ole vielä selvinnyt.

Elämä Kurtin kanssa on vuoristorataa. Hän hemmottelee minua, mutta on selvästi jo ikääntynyt. Vaikka hän esittää reipasta, huomaan, miten väsynyt hän on iltaisin. Hän menee suosiolla vuoteeseen ennen minua. Nautin, kun voin juoda lasillisen rauhassa ja kuunnella klassista musiikkia. Kurt nukkuu yleensä, kun maltan pujahtaa hänen viereensä.

Pan käy isänsä luona vain silloin, kun kaipaa rahaa. Hän seurustelee edelleen Marikan kanssa ja bändi on suositumpi kuin koskaan. Villivadelmarock soi yhtenään radiossa. Inkeriä näen harvoin, sillä hän ei tahdo törmätä Panuun. Käymme silloin tällöin kahvilla, jotta saan kuulla, miten tytöllä menee. Olen ymmärtänyt, ettei teatterikoulu ole sitä, mitä hän kuvitteli. Inkeri valittaa, ettei ole saanut haluamiaan rooleja harjoitusnäytelmissä. Kilpailu joka alalla on rankkaa. Ehkä hän löytää vielä paikkansa.

KUVAUSSUUNNITELMA

Quu katseli Monikan ja Kenin kanssa tallenteen kilpailusta. Osanottajat olivat olleet nuoria, mutta kaikkien yllätykseksi ykköseksi oli tullut vanhin heistä. Sylvia on kauniisti harmaantunut rouva, jonka erikoisalana oli makeat leivonnaiset. Toiseksi tullut kuvankaunis thaineitonen Pam osasi maustamisen salat. Hän oli saanut erityismaininnan monipuolisista makuelämyksistä. Taneli oli kalamies, joka taisi fileerauksen salat.

– Mitä arvelette, jututammeko heitä yhdessä vai erikseen? Quu kysyi katselun jälkeen.

– Perinteinen ratkaisu olisi, että käymme tutustumassa heidän työpaikkoihinsa. Haluaisin kuitenkin, että he voisivat muistella kisaa yhdessä ja kertoilla sen tiimoilta jatkosuunnitelmista, Monika mietti.

– He voisivat myös kuvailla kisajännitystä samalla, kun näytämme valittuja pätkiä loppukilpailusta, Ken ehdotti.

– Pidän ajatuksesta ja saisimme kerralla kiinnostavaa materiaalia. Tarvitsemme itse asiassa vain sopivan paikan keskustelulle ja myöhemmin keväällä toisen, jossa järjestämme uusintakisan, Quu suunnitteli.

– Petteri taisi herätä, jatkakaa keskenänne, Monika havahtui ja nosti pojan vaunuista.

– Pidetään yhteyttä, viestittäkää, jos keksitte jotain ainutkertaista, Quu hymyili ja heilutti vauvalle, joka huitoi käsiä äitinsä sylissä.

***

Monika soitti varhain seuraavana aamuna.

– Hei, keksin aamuyöllä loistavan idean. Eikö olisi luontevaa, että kisaajat kokoontuvat paikkaan, jossa voi kokata ja syödä hyvin. Mielestäni Villivadelma on sopiva. Emme ole olleet siellä muuta kuin kesällä, mutta tiedän, että kartanossa järjestetään talven aikana teemaviikkoja, Monika selitti innostuneena.

– Paikka on tuttu, mutta olet oikeassa, se on idyllinen lumen keskellä. Tervapatoja, kynttilöitä ja takkatulta. Oletko puhunut Kenin kanssa? Quu kysyi.

– Totta kai ja hän sanoi samoin kuin sinä, että paikka on tunnelmallinen. Voin hoitaa käytännön järjestelyt kotitoimistosta käsin. Sinä ja Ken saatte selviytyä kaksin kuvauksista, sillä en halua vielä jättää Petteriä vieraiden hoitoon. Onneksi emme tarvitse tässä vaiheessa Meriittaa, Monika sanoi tyytyväisenä.

QUU

Pitkä kuvausviikonloppu kartanossa on onnellisesti takana. Monika sai soviteltua, että kisaajat pääsivät yhtä aikaa paikalle. Mittarissa oli yli 20 pakkasastetta, kun ajoimme pihaan. Ken suostui yöpymään hotellihuoneessa, sillä pakun lämmityslaite reistaili. Tapasimme esiintyjät tunnelmallisen tervetuloillallisen merkeissä ravintolasalissa. Siellä oli juuri niin kaunista, kuin olimme kuvitelleet. Sali oli hämärä ja tuikkuja oli satamäärin. Vaikka joulu oli ohi, pöytäliinat olivat iloisen punaiset ja paperiset lumihiutaleet koristivat ikkunoita.

Sylvia, Pam ja Taneli halasivat lämpimästi toisiaan ja vaihtoivat kuulumisia kuohuviinilasit käsissä. Ken otti käsivaralta tunnelmakuvia. Esittelin itseni ja kerroin viikonlopun suunnitelmista. Kisaajat olivat heti juonessa mukana ja lupasivat kuvailla vuolaasti kokemuksiaan.

Kokoonnuimme tukevan aamiaisen jälkeen lasiverannalle, josta oli mahtavat näkymät ulos lumiselle pihalle. Keskustelu sujui niin vauhdikkaasti, että meillä on koossa enemmän materiaalia kuin pystymme hyödyntämään. Sylvia hoitelee kotikaupungissaan Porvoossa konditoriaa, jossa hänellä on myynnissä nimikkoleivoksia. Pam työskentelee pienessä perheravintolassa. Hän kertoi, että se on menestynyt kilpailun jälkeen entistä paremmin. Taneli oli hauska tapaus. Hänellä riitti kalajuttuja niin, että saimme nauraa kyyneleet silmissä.

Sovimme, että otan yhteyttä tulevan kilpailun merkeissä heti, kun löydämme kuvauspaikan ja tiedämme aikataulun. Pyysin kaikkia miettimään annosta, joka kuvastaa heitä kokkeina. Kerroin, että etsimme myös ruokaan liittyviä tarinoita. Odotan innolla seuraavaa kuvausjaksoa.

KATAJANOKALLA

Barokkityylinen ruokapöytä oli katettu näyttävin kristallilasein, Villeroy & Bochin astioin ja pellavaisin lautasliinoin. Kattokruunu loi korkeiden kynttilöiden valaisemaan pöytään kimallusta.

Kurt kaatoi samppanjaa ja kohotti lasin.

– Tervetuloa meille. Meriitta on kokannut illallisen pitkän kaavan mukaan. Toivon, että kuvaussuunnitelmat selkiytyvät hyvän ruuan ja juoman avulla.

Monika, Ken ja Quu olivat hämillään. He olivat tienneet, että Kurt oli varakas, mutta he eivät olleet osanneet varautua menneen ajan charmiin.

– Tervetuloa minunkin puolestani, Meriitta tuli punaposkisena paikalle.

Kurt ojensi hänelle lasin kevyesti kumartaen.

– Miten olet toipunut? Quu huomasi kysyä kohteliaasti.

– Olen taas työkunnossa niin kuin näette, Meriitta hymyili ja siemaisin lasinsa tyhjäksi. Kurt täytti sen pyytämättä.

– Istukaa pöytään. Tuon alkukeiton saman tien, Meriitta kehotti.

Kermalla ja sherryllä terästetty hummerikeitto oli maukasta. Samoin Meriitan pääruoaksi tarjoama karitsanpaisti ja pienet pariisinperunat. Kurt tarjoili auliisti kalliita viinejä. Hän kilisti calvadoslasia, kun Meriitta oli kaatanut kupilliset espressoa ja tuonut tarjolle suklaatryffeleitä.

– Siirrytäänkö asiaan? Tulen kuvauksiin Meriitan tueksi, sillä vaikka hän vakuuttaa olevansa terve, hän on tosiasiassa vielä toipilas.

Meriitta hymyili vaivautuneena, mutta ei sanonut mitään. Kurt jatkoi.

– Kilpailijoitahan on vain kolme. Ehdotan, että ensimmäisenä päivänä he kisaavat kaikki ja seuraavana päivä kaksi parasta mittelee keskenään. Onko teillä ajatuksia tehtävistä?

Monika rykäisi ja sanoi, että tasapuolisuuden nimissä ensimmäisessä erässä kaikilla pitäisi olla sama raaka-aine.

– Olemme myös pyytäneet kokkaukseen liittyviä tarinoita. Ne tekevät annoksista kiinnostavia.

– Hyvä, minäkin pidän ajatuksesta, Meriitta ilahtui.

– Entä loppukilpailu? Kurt kysyi.

– Sen pitää olla teknisesti haastava ja kekseliäs. Ehdotan, että annamme kilpailijoille vapaat kädet, mutta niukasti aikaa, Quu mietti.

– Kehitellään vielä teemoja. Tärkeintä on löytää kuvauspaikka, joka sopii tarkoitukseen, Kurt jatkoi.

– Mietin sitä upeaa jugendhuvilaa, jossa esiinnyin surullisena kartanonrouvana, Meriitta sanoi.

Quu hätkähti. Meriitta tarkoitti Markon ja Juha-Pekan taloa Hämeenlinnassa.

– Sen hyvä puoli on, että talo on kuvauksellinen, siellä on komea sali ja toimiva ulkokeittiö. Jos huhtikuu on kaunis, voisimme hyödyntää grillikatosta, Quu mietti ääneen.

– Sääennusteet lupaavat aikaista kevättä. Jätän teidän huoleksenne aikataulun ja kuvauspaikan varaamisen, Kurt sanoi selvästi tyytyväisenä illan kulkuun.

Meriitta tarjoili lisää kahvia, mutta kaikki kieltäytyivät.

– Laitan tarkempaa tietoa heti, kun saan sovittua järjestelyt, Monika sanoi lähtiäisiksi.

Meriitta istuutui Kurtin viereen sohvalle ja kiersi kädet hänen ympärilleen.

– Olet uskomaton. Kaikki sujui toiveiden mukaisesti, hän kuiskasi ja kilisti lasia miehen kanssa.

ENSIMMÄINEN KISAPÄIVÄ

Markolla ja Juha-Pekalla ei ollut mitään kuvauksia vastaan varsinkaan, kun Kurt tarjosi hyvän korvauksen. Hän pysäköi asuntoauton pihakoivun juurelle. Kenin paku mahtui hyvin sen viereen.

– Kilpailijat voivat majoittua vierashuoneisiin, mutta te muut saatte mennä hotelliin, Marko selitti.

– Me nukumme asuntoautossa Meriitan kanssa, Kurt kiirehti sanomaan.

– Minä olen tottunut yöpymään pakussa, Ken jatkoi.

– Entä Quu, sinullahan on täällä sukulaisia? Juha-Pekka kysyi.

– Voin mennä sisareni luo ja on minulla ikioma mökkikin, Quu hymyili.

Meriitta katsoi häneen hämmästyneenä.

– Luulin, että asut vuokralla, hän tokaisi.

– Helsingissä kyllä, mutta perin vanhimmalta sisareltani huvilan, jossa vietän laatuaikaa kesäisin, Quu vastasi.

– Hyvä, kaikki toimii. Tehkää olonne kotoisaksi ennen kuin kilpailijat saapuvat. Olen kattanut huvimajaan virvoitusjuomia ja pientä purtavaa, Marko kehotti.

Quu oli helpottunut, kun Marko oli tarjoutunut hankkimaan myös kilpailijoiden tarvitsemat raaka-aineet. Talossa oli tilava jääkaappi, ruokavarasto ja kylmiö.

– Haaveilen, että saamme korvaukseksi maistiaisia, mies hymyili.

***

Keittiössä oli kaikki valmiina, kun kisaajat saapuivat. He vaikuttivat jännittyneiltä, mutta hyväntuulisilta. Marko tarjoili kylmiä juomia ja kehotti valitsemaan esiliinat. Kaikilla oli kuitenkin oma mukana.

Ken käynnisti kameran Quun tullessa keittiöön. Hän esitteli kilpailijat sekä Meriitan.

– Ensimmäinen tehtävä on haastava, sillä teidän pitää käyttää samaa raaka-ainetta, hän kertoi. – Eikä siinä kaikki, vaan saatte vetää kortin, jossa lukee alku-, pää- tai jälkiruoka.

– Hetkinen, jos raaka-aine on esimerkiksi kala, miten se taipuu jälkiruokaan? Taneli kysyi.

– Se on hyvä kysymys. Valitsimme parsan, sillä se on mieto ja siitä on moneksi, Quu vastasi.

Meriitta säväytti ottaessaan esiin kiiltävät kortit.

– Toivotan onnea, kuulittekin jo, mistä tänään kokataan. Naiset ensin, hän sanoi ja pyysi Sylviaa aloittamaan. Hän henkäisi helpotuksesta saadessaan pääruoan. Pam vaikutti kauhistuneelta saatuaan jälkiruoan.

 – No niin, sinä Taneli aloitat saman tien. Muut jatkavat porrastetusti puolen tunnin välein. Kaikilla on aikaa tasan tunti. Työpisteet ovat täällä keittiössä ja raaka-aineet löydätte viereisestä kylmiöstä.

Taneli riensi katsomaan, mitä löytyi. Hän palasi kukkuraisen korin kanssa ja aloitti kuorimalla vikkelästi vihreät parsat.

– Sinulla on ilmeisesti visio, mitä kokkaat? Quu kysyi.

– Teen yksinkertaisen parsamunakkaan. Käytän siihen kananmunien lisäksi kuohukermaa ja tuoreita yrttejä, Taneli kertoi.

– Kuulostaa aika yksinkertaiselta. Munakas valmistuu nopeasti ja sinulla on tunti aikaa. Oletko ajatellut jotain lisuketta? Quu kysyi.

Taneli näytti hämilliseltä ja sanoi miettivänsä.

Sylvia palasi ruokavarastosta iloisesti hymyillen.

–  En tiennyt, mitä siellä on, mutta löysin kaiken, mitä tarvitsen, hän ilmoitti.

– Kerro, mitä suunnittelet.

– Rakastan parsaa ja haluan korostaa makua. Valmistan sitä kahdella eri tavalla. Kiedon valkoisten parsojen ympärille pekonisiivuja ja kypsennän grillivastuksen alla. Vihreät laitan pannulle runsaan voisulan sekä sitruunaviipaleiden kera. Kiehautan lisukkeeksi kirpeän viinirypälehillon. Löysin kaipaamiani tummia rypäleitä, jotka korostavat mietoa makua.

– Kuulostaa herkulliselta, Quu kiitteli. – Sitten Pam, parsajälkiruoka?

– Olen miettinyt kuumeisesti. Päädyin valmistamaan valkoisesta parsasta ja manteleista jäätelöä sekä sen seuraksi kevyesti friteerattuja vihreitä parsannuppuja. Teen myös mantelikeksejä, Pam suunnitteli.

– Hienoa, en ole ennen maistanut parsajäätelöä, Quu naurahti ja kehotti kaikkia jatkamaan, sillä tunti kului vauhdikkaasti.

Taneli toi ensimmäisenä alkuruoan Meriitan eteen. Hän katseli kauniisti aseteltua annosta ilme kirkastuen. – Kerro, mitä valmistit, hän kehotti.

– Tein vihreän annoksen. Siinä on pinaatilla ja mintulla maustettua munakokkelia, paistettuja tomaatteja ja vihreää parsaa kerma-valkoviinikastikkeen kera. Munakas tuntui liian vaatimattomalta, Taneli selitti posket hehkuen.

– Annos on kieltämättä näyttävä ja houkuttelee syömään. Se korostuu tummalla lautasella, Meriitta kiitteli ja maisteli varovasti. – Olet maustanut hyvin. Pidän erityisesti oreganosta tomaatinpuolikkaiden päällä. Kastike on silkinpehmeää ja herkullista, samoin parsat. Onnistuit hienosti.

Tanelin silmät säihkyivät mielihyvästä, kun hän käveli ryhdikkäästi takaisin työpisteelle.

– Seuraavaksi pääruoka, Sylvia ole hyvä, Meriitta kutsui.

Sylvia sai kiitosta monipuolisesta annoksesta, mutta Meriitan mielestä hento parsan maku hukkui pekonin suolaisuuteen ja hillon vahvaan aromiin.

Quu odotti jännittyneenä, mitä Meriitta sanoisi parsajäätelöstä. Pam oli laittanut annoksen kirkkaaseen lasimaljaan ja koristanut sen tuoreilla orvokeilla.

– Silmiä ja makunystyröitä hivelevä kekseliäs annos, Meriitta innostui kehumaan ja taputti käsiä. – Tämä on ehdottomasti päivän paras.

Pam kohotti kädet thaitervehdykseen ja kumarsi.

– Kiitos, tein sen rakkaudesta tuoreita aineksia kohtaan, hän hymyili.

– Meriitta, olet maistellut kaikkia ja ilmeisesti Pam on jatkossa. Entä Sylvia ja Taneli, kumpi heistä on mukana huomisessa loppukilpailussa? Quu kysyi.

Meriitta otti kaiken irti kutkuttavasta tilanteesta.

– Molemmat olivat hyviä, mutta niin kuin aina sanon, maku ratkaisee. Tässä tapauksessa makua oli liikaa. Parsa on herkkä raaka-aine, jota pitää kunnioittaa. Tanelilla maut tukivat toisiaan. Sylvian annos oli herkullinen, mutta parsa ei päässyt loistamaan. Siksi Taneli on jatkossa.

Quu taputti käsiä yhdessä kilpailijoiden kanssa. Sylvia näytti pettyneeltä, mutta hän vakuutti, että Pam ja Taneli olivat parempia.

– Saatte vetäytyä lepäämään ja suunnittelemaan huomista. Kilpailu on kaksiosainen ja kuvaa, miten olette kehittyneet kokkeina, Meriitta sanoi kuvausjakson päätteeksi.

ILTATUNNELMIA

Kun kilpailijat olivat maistelleet toistensa annoksia ja lähteneet yläkertaan, Marko korjasi astiat tiskikoneeseen ja ehdotti, että kuvausryhmä voisi mennä ulos puutarhaan.

– Juha-Pekka tuo juotavaa ja minä kokoan herkkutarjottimen jäljelle jääneistä tarvikkeista.

Kurt sanoi Meriitalle, että he voisivat vetäytyä hetkeksi lepäämään, mutta Meriitta ei malttanut. Quu huomasi, että hän oli väsynyt, mutta halusi ehdottomasti istua muiden seurassa. Lupaus juhlajuomista näytti olevan mieleen.

Ken vei kuvauskaluston pakuun ja lupasi palata soitettuaan ensin Monikalle. Juha-Pekka sai riehakkaan vastaanoton, kun hän poksautti kuohuviinipullon ja tarjoili virkistystä. Marko tuli hetkeä myöhemmin tarjottimen kera.

– Mitä sanotte, saaristolaisleipää munakokkelin ja pekoniparsan kera sekä vain vähän sulanutta parsajäätelöä, tästä ei pidot parane, hän virnisti.

Leppeä kevätilta venyi myöhään, sillä kukaan ei halunnut lähteä nukkumaan. Marko haki viskipullon. Meriitan silmät kirkastuivat sen myötä, mitä useamman lasillisen hän joi. Kurt yritti vaivihkaa sanoa, että seuraavana päivänä pitää olla esiintymiskunnossa.

– Älä holhoa minua. Tiedän kyllä rajani, Meriitta raivostui ja kaatoi uhmakkaasti vielä yhden lasillisen.

Kurt hermostui ja ilmoitti lähtevänsä nukkumaan. Hän ei kuullut koska Meriitta tuli asuntoautoon.

FINAALIPÄIVÄ

Kurt heräsi aamulla vaikerrukseen. Meriitta oli puoliksi tiedoton ja valitti vatsavaivoja. Kurt pelästyi, sillä Meriitan kasvot olivat keltaiset.

– Kultaseni, et olisi saanut juoda niin paljon. Vien sinut ensiapuun, Kurt päätti eikä suostunut kuuntelemaan vastaväitteitä.

Kun Quu saapui, hän vaistosi, että jotain oli vialla.

– Olette kovin vakavia, onko jotain tapahtunut? hän kysyi Markolta.

– Kurt soitti minulle, kun ei tavoittanut sinua. Hän ilmoitti, että on hätätilanne. Meriitta voi todella huonosti ja hänet on otettu teho-osastolle. Kurt on hädissään ja lupasi jäädä sairaalaan odottamaan lisätietoja. Hän sanoi, että meidän pitää jatkaa kuvauksia.

– Miten ihmeessä, emme voi tehdä mitään ilman tuomaria?

– Kurtilla oli ratkaisu siihenkin. Hän ehdotti, että kysyisit, voisiko sisaresi mies Reino tulla apuun, Marko kertoi.

Quu naurahti yllättyneenä.

– Reino on tottunut pelastamaan hätätilanteita. Nyt taitaa olla sellainen. Soitan saman tien.

Reino saapui runsaan puolen tunnin kuluttua valkoinen kokintakki yllään.

– Tänne on tilattu apujoukkoja, hän virnisti ja ilmoitti olevansa käytettävissä.

– Istu alas ja ota kuppi kahvia. Aloitamme kuvaukset heti, kun kilpailijat tulevat, Quu sanoi helpottuneena.

– Hyvää huomenta, olemme valmiit, Pam ja Taneli tulivat paikalle odottavan näköisinä.

Sylvia ilmoittautui tasapuoliseksi kannustajaksi.

– Meillä on pieni ohjelmanmuutos, mutta kisa jatkuu, Quu sanoi ja selitti tilanteen.

– Kyllä meille uusi tuomari kelpaa, Pam ja Taneli vakuuttivat.

– Hienoa. Kun Ken käynnistää kameran, annan katsojille pikaisen tilannekatsauksen ja sen jälkeen Reino kertoo ensimmäisen tehtävän, Quu ohjeisti.

Reino oli heti juonessa mukana. Hän hymyili kameralle ja kertoi saaneensa luottamustehtävän.

– Olemme miettineet Quun kanssa päivän ohjelmaa. Koska tiedämme molempien vahvuudet, ajattelimme haastaa teidät. Pam, sinä saat kokata kalaa ja Taneli, loihdi meille maukas thairuoka-annos.

Kilpailijat katsoivat toisiaan hämmästyneinä ja puhkesivat nauruun.

– Aikamoinen yllätys. Teemme parhaamme, Taneli lupasi.

– Sitten vielä lisätehtävä. Emme unohda Sylvian vahvuuksia. Teillä on tunti aikaa kokata ja odotamme myös pientä makeaa jälkiruokaa, Quu jatkoi.

Pam veti henkeä ja sanoi, että kiire tulisi.

– Miettikää tarkkaan, sillä aika alkaa nyt! Reino taputti käsiä.

Kenillekin tuli kiire, sillä keittiössä rupesi tapahtumaan. Sylvia seurasi sivusta, miten Pam valitsi kylmiöstä pulskan ahvenen. Fileeraus sujui kömpelösti. Hän valitti, ettei ollut tottunut käsittelemään tuoretta kalaa. Terävä veitsi lipsahti ja hän sai haavan sormeensa.

– Tuo käsi kylmän veden alle, se on onneksi vain pintahaava, Quu sanoi ja otti sinistä laastaria esille.

Ken sai hyvän lähikuvan, kun Pam pääsi hetken kuluttua jatkamaan kalan käsittelyä. Taneli oli päätynyt kokkaamaan kanacurrya.

– Suikaleet kypsyvät nopeasti. Lisään pannulle kookosmaitoa, chiliä, sitruunaruohoa, valkosipulia, inkivääriä ja limetinlehtiä, Taneli luetteli sujuvasti, kun Quu kysyi hänen suunnitelmaansa.

Reino kääntyi Sylvian puoleen ja kysyi, mitä hän ajatteli tehtävästä.

– Mietin kuumeisesti, mitä olisin kokannut, jos minulla olisi ollut toinen heistä vastustajana. Olen oikein mielelläni tarkkailija, Sylvia hymyili.

Keittiöön levisi aromaattinen tuoksu, kun curry porisi pannulla.

– Keitän kaveriksi jasmiiniriisiä ja mietin jälkiruoaksi tuoretta mangoa, mutta hedelmät eivät olleet kypsiä. En pidä friteeratusta banaanista, jota on thairavintoloissa usein tarjolla, mutta ananas voisi sopia, Taneli mietti.

– Paistat ahvenen pannulla, mitä kokkaat kaveriksi? Reino kysyi Pamilta.

– Olen vähän hukassa. Laitoin perunoita kypsymään, mutta pitäisi keksiä jotain omaperäistä. Tiedän, että annos on liian yksinkertainen, Pam pähkäili. –  Jälkiruuaksi on tulossa raikas raparperikiisseli kermavaahdon kera.

– Sinulla on vielä aikaa. Kala kypsyy nopeasti, mutta olet oikeassa, voittaja-annoksessa pitää olla muutakin kuin paistettua kalaa ja perunoita, Reino kommentoi.

Kun kello pirahti tunnin kuluneen, kisaajat nostivat kädet ja pyyhkivät hikeä otsalta.

Reino pyysi molempia tuomaan annokset tuomarin pöydälle.

Pam aloitti kertomalla, että oli paistanut ahvenen voissa ja maustanut vain suolalla, rouhitulla mustapippurilla ja tillillä.

– Mietin lisukkeita ja päätin tehdä perunoista kuohkeaa muhennosta punasipulisilpun kera. Friteerasin lisäksi kesäkurpitsan viipaleita ja valmistin kevyen salaatin pikkelöidyistä kurkuista ja kirsikkatomaateista.

Reino kutsui Markon ja Juha-Pekan maistelemaan kanssaan.

– Onnistuit hyvin. Kala on paistettu täydellisesti, mutta olisit voinut hyödyntää ruodot ja pään kiehauttamalla niistä kastikkeen. Lisukkeet sopivat loistavasti makumaailmaan, Reino kiitteli.  – Maistelemme seuraavaksi Tanelin thaiannosta.

– Kanacurryssa on oikea vivahde, mutta olisin kaivannut lisää potkua. Annos on turha mieto. Lisäksi riisit olisivat saaneet kypsyä pari minuuttia kauemmin. Testaamme seuraavaksi jälkiruokia, Reino kommentoi.

Pam sai kiitosta raikkaasta raparperikiisselistä, mutta Reino piti annosta enemmänkin kotiruokana kuin varteen otettavana kilpailuannoksena. Tanelin friteeratut ananasrenkaat sen sijaan olivat maistelijoiden mieleen.

– Olet onnistunut makuyhdistelmässä. Hieman hapan ananas pääsee loistamaan siirapin ja vaniljakastikkeen kera, Reino ylisti.

– Pyydän tuomaria antamaan pisteet ennen varsinaista loppukilpailua, Quu sanoi maistelun päätteeksi. – Pidämme luovan tauon ja sen jälkeen kisaajat pääsevät näyttämään todelliset taitonsa.

Pam ja Taneli näyttivät uupuneilta, kun finaali lähestyi loppua. Molemmat olivat saaneet vapaat kädet toteuttaa parhaan annoksensa, mutta aikaa oli vain tunti.

Pam nautti saadessaan käyttää vahvuuksia. Hänen tulinen jättirapucurrynsä sai Reinon yskimään vedet silmissä.

– Nyt ei makua puutu, hän sanoi ihastuneena.

– Myös lisukkeena olleessa mangosalaatissa oli voimaa. Se oli todella raikas runsaan valkosipulin ja limen kera, hän ihasteli.

– Entä Tanelin voissa ja valkoviinissä haudutettu kuha? Quu kysyi.

– Olisi pitänyt maistella toisessa järjestyksessä. Kala oli mieto, mutta kerrassaan maukas. Pidin erityisesti kermaisesta valkoviinikastikkeesta, jossa kalaliemi pääsi loistamaan. Pidetään tauko, sillä valinta ei ole helppo, Reino sanoi maistelun päätteeksi.

Kilpailijat näyttivät jännittyneiltä, kun Quu kutsui heidät kuulemaan tulokset.

– Annoin ensin pisteet alkutehtävälle. Pam oli selvästi parempi, sillä Taneli annoksessa oli virheitä. Ei kukaan halua syödä raakaa riisiä. Toisen kilpailutehtävän voitto meni niukasti Tanelille, sillä annos oli hienostunut ja selvästi ravintolatasoa. Pamin thairuoka oli suomalaiseen makuun turhan vahva, mutta todella herkullinen. Kun kysyin muilta maistelijoilta, pääsimme yksimielisyyteen. Erot olivat hienon hienot, mutta maku ratkaisi. Pam oli tasaisen hyvä ja maut olivat kohdallaan. Sinä Taneli olit erittäin hyvä kakkonen, Reino julisti.

Kaikki taputtivat käsiä. Quu ojensi Pamille sponsoreilta saadun lahjakortin.

– Onnea kotiravintolaan. Saatte varmasti lisää asiakkaita, kun ohjelma esitetään. Onnittelu myös Tanelille ja Sylvialle. Tekin saatte mukavat lahjakortit,  Quu hehkutti.

Juha-Pekka tarjoili kuohuviiniä. Kun Ken malttoi sammuttaa kameran, hauskanpito jatkui spontaanisti.

– Menetinkö jotain? Kurt tuli paikalle,

– Ehdit sopivasti loppujuhliin, Quu hihkaisi.

– Ei tee mieli juhlia, Meriitta on todella sairas. Tulin vain hyvästelemään ja palaan saman tien sairaalaan, Kurt kertoi synkkänä.

Tunnelma vaimeni hetkessä. Kilpailijat valmistautuivat vähin äänin paluumatkalle.

– Kiitoset isännille, Quu toivotti ja halasi Markoa ja Juha-Pekkaa ennen kuin lähti Reinon kanssa.

Ken pakkasi kuvauskaluston ja ilmoitti palaavansa saman tien kotiin.

Marko ja Juha-Pekka ihmettelivät, mitä tekevät syömättä jääneille annoksille.

– Laitetaan pakastimeen, ehkä niille löytyy vielä käyttöä, käytännöllinen Marko päätti ja täytti molempien kuohuviinilasit.

EPILOGI

Kokkikisan kolmikosta tuli paikkakuntiensa julkisuuden hahmoja. Ohjelma esitettiin syksyllä ja se sai aikanaan palkinnon omaperäisestä toteutuksesta. Tähden ja Reinon kahvila valittiin yhdeksi Hämeenlinnan parhaista matkailuvalteista. Marko ja Juha-Pekka kannustivat ystäviään vierailemaan siellä. Kun Annukka ja Ulpukka olivat käyneet koulun loppuun, molemmat lähtivät vaihto-oppilaiksi Espanjan Aurinkorannikolle. Manuel ja Maria ottivat heidät avosylin vastaan.

Meriitta pääsi sairaalasta, mutta lääkäri kielsi ehdottomasti alkoholin käytön. Meriitta kirjoitti kokemuksistaan omaelämäkerrallisen tilityksen otsikolla ”Jo tippa tappaa”. Se nousi syksyn myydyimpien kirjojen kärkisijoille.

Jaska kutsui Quun tuottajaksi television kulttuuritoimitukseen. Yhteistyö Monikan ja Kenin kanssa jatkui saumattomasti. Quu keskittyi uraan ja päätti, että epäonniset rakkaussuhteet olivat hänen osaltaan ohi. Mama ja Risto viihtyivät toistensa seurassa, mutta eivät muuttaneet yhteen. Mama kuiskutteli Laku-kissalle, että oli tyytyväinen rauhallisiin eläkepäiviin, mutta joku seikkailu voisi olla vielä tervetullut. Tarotkortit olivat luvanneet elämän runsautta.