ke 19.6.2024

KOTIKAUPUNKINI ON VIHREÄ

Tänään on Se Päivä, jota olen odottanut ja jännittänyt yli puoli vuotta. Sain lokakuussa lähetteen kaihileikkaukseen ja nyt juhannusviikolla se toteutuu. Sisko Jaana ja Fidel-koira ovat tukena, hyvä niin. Meillä on kesäauto käytössä, joten kulkeminen Kanta-Hämeen keskussairaalaan onnistuu kotikonstein.

to 20.6.2024

NÄMÄ OVAT NYT ARKIPÄIVÄÄ

Vastaus otsikkokysymykseen: Näkö kirkastui ja valo vihloo silmiä. Suljin sälekaihtimet ja ihmettelen, mistä saisin tietokoneen näytön himmennettyä. Kokemus oli outo. Totesin taas kerran, että odottajan päivä on pitkä. Minua ennen leikkaukseen menijöitä oli kaksi ja se tarkoitti kahden tunnin odottelua. En voinut tehdä laajennustipat silmissä mitään. Kun lopulta vuoroni tuli, oli vielä epäselvää, leikataanko molemmat silmät. Onneksi lääkäri sanoi järkevästi, että se säästää aikaa ja vaivaa ja jälkihoito toimii kerralla.

Itse operaatio oli hämmentävä ja leikkaus kesti tuskastuttavan kauan. Se ei sattunut, mutta olo oli epämukava. Näin pinkinpunaisia liikkuvia valokuvioita tummalla pohjalla. Mielestäni ne muistuttivat orvokkeja. Tuli kaleidoskooppi mieleen. Pahin oli vaihe, kun ensimmäinen silmä oli hoidettu ja toisen leikkausta valmisteltiin. Suojapeitteet oli siinä vaiheessa otettu pois ja minulle tuli hervottoman kylmä. Tärisin.

Helpotti, kun noin tunnin kuluttua oli valmista. Sain fleecen ylleni ja pahvimukillisen mehukeittoa. Sisko Jaana tuli hakemaan minut silmäklinikalta asti, sillä olo oli hutera. Minulla oli silmillä suojakilvet, joita piti pitää seuraavaan aamuun asti. Päivä oli todella pitkä, kun olin aivan toistaitoinen. Kuuntelin äänikirjana Päivi Alasalmen Häkkilintuja, joka oli tarpeeksi jännittävä viemään ajatukset pois arkipäivästä. Yö sujui levottomasti, mutta helpotuin, kun sain muovikilvet aamulla pois ja totesin näkeväni.

Kaksi seuraavaa viikkoa pitää olla varovainen. Ei saa kumarrella, ei kantaa tai nostaa mitään painavaa ja öisin on hyvä pitää vielä suojakilpiä. En tiedä, miten juhannuksen vietto onnistuu.

pe 21.6.2024

Juhannusaatto. Nuoriso ehti jo eilen mökille. Jaana, Fidel ja minä olemme menossa tänään, mutta vain päiväksi. En uskalla vielä ottaa riskiä silmien vuoksi. Olin eilen hyvin helpottunut, kun elämä jatkuu lähes normaalina. Laitoin sälekaihtimet kiinni ja pidin ulkona käydessäni aurinkolaseja.

AASIAMAKUJA, LEENA KIITTÄÄ

Jaana kokkasi ensimmäisen kerran kunnon lämpimän aterian uudessa keittiössään. Oli ilo olla ensimmäinen ruokavieras. Herkuttelimme pad thailla, joka maistui mainiolle. Istuimme sen jälkeen sohvalla ja katsoimme MTV3 katsomosta ensimmäisen jakson hurmaavaa Mennyttä maailmaa. Muistimme sen tehneen aikoinaan vaikutuksen.