SYKSYN VÄREJÄ

Luin tauon jälkeen kokkaustarinoita ja huomasin, että tämä tarina puuttui. Koska kyseessä on jatkuva juoni, se oli tarpeen lisätä jatkoksi kertomukselle Quunsäteitä ja Tähdenlentoja. Quun rakkaus Markoon saa odottamattoman lopun ja epäonni kohtaa myös Ellinooraa. Toki valopilkkujakin löytyy sekä tietysti kokkaamisen iloa.

TV-KESKUS, PASILA

– Annatko minulle potkut? kulttuurimakasiinin juontaja Meriitta kysyi epäuskoisena.

– Tarkemmin ottaen en jatka sopimustasi. Meillä ei ole enää varaa menettää katsojia, Jaska totesi.

– Pahus, kostat minulle, kun suhteemme loppui.

– Ehkä se oli vain hyvä. Olen kyllästynyt olemaan kakkonen, kun ihastut milloin kehenkin. Mutta todellinen syy on, että olen saanut runsaasti negatiivista palautetta katsojilta. Sinua pidetään ylimielisenä. Viimeinen pisara oli, kun hehkutit hanhenmaksalla, kaviaarilla ja etanoilla. Sain valitusryöpyn, tehdäänkö ohjelmat vain ökyrikkaille, Jaska selitti.

– Pidä ohjelmasi, Meriitta suuttui ja lähti pää pystyssä.

Ulos päästyään hän istuutui lähimmälle penkille ja painoi kädet kasvoille. Hän tajusi, että oli yhtäkkiä työtön. Ainahan voin kirjoittaa keittokirjan teemana gourmetruokaa sellaisille, jotka arvostavat, hän lohdutti itseään ja päätti käydä kotimatkalla ostamassa kalliin viinipullon.

– Hei Jokke, onko sinulla hetki aikaa? Jaska koputti dokumenttitoimituksen tuottajan huoneen oveen.

– Aina sinulle, mikä mieltä painaa? Näytät väsyneeltä.

– Otin yhteen Meriitan kanssa. Kulttuurimakasiinin katsojaluvut ovat hänen takiaan pohjalukemissa. Meriittaa pidetään hienostelijana.

– Vihdoinkin tajusit, tavallinen kansa haluaa tavallista kokkausta. Sellaista, joka antaa virikkeitä kotiarkeen.

– Olen samaa mieltä. Saan vieläkin postia, koska kokkikisa kaikilla mausteilla jatkuu. Harmittaa, kun Quu siirtyi sinun leipiisi. Hän oli kokkikisan tähti, Jaska kertoi.

– Sinulla on selvästi jotain mielessä? Jokke huomasi.

– Olen miettinyt seurantaohjelmaa kokkikisan voittajista. Tyyliin, mitä heille kuuluu ja muuttuiko elämä. Haaveilen, että saisin Quun juontajaksi.

– Tytöllä on kädet täynnä työtä. Hän oli kevään virkavapaalla. Aloittaa nyt kesällä Arvoitus-sarjan uusien jaksojen kuvaukset. Mutta voit toki kysyä, ehtisikö hän osallistua myös kulttuurimakasiiniin. Minulle sopii, kunhan dokumenttisarja ei kärsi.

– Kiitos, tuon halusin kuulla, Jaska ilahtui ja lähti vihellellen hakemaan mukillisen kitkerää automaattikahvia.

QUUN ASUNTO

Quu oli täysin tietämätön esimiesten suunnitelmista. Hän oli nauttinut kevätkuukaudet auringon lämmöstä Markon kanssa Kreetalla. Molemmat olivat paahtuneet kullanruskeiksi. Markon piti palata Suomeen hoitamaan asioita vaimonsa Marketan kuoleman jälkeen. Hän suunnitteli laittavansa Hyvinkäällä sijaitsevan edustustalonsa myyntiin.

– Muutan aluksi kakkosasuntooni Helsinkiin. Siitä tulee ainakin väliaikaisesti ykkösasunto, hän kertoi suunnitelmista Quulle.

– Minä viihdyn täällä vuokra-asunnossani Töölössä. Voit tulla vierailulle koska vain.

– Mitä tuumit, jos hankkisimme yhteisen kodin? Marko kysyi istuutuessaan Quun viereen sohvalle.

– Muutin aikoinaan Reinon kaksioon, mutta ahdistuin jatkuvasta toisen läheisyydestä. Olimme silloin yhdessä myös päivisin, kun esiinnyimme kulttuurimakasiinissa.  Kreetalla tilanne oli erilainen, koska huvila oli iso ja meillä molemmilla oli omaa puuhaa. Sinä kiersit päiväkausia valokuvausretkillä ja minä pakersin tietokoneen ääressä, Quu muisteli. – Omakustannekirjastamme ”Quunsäteitä kaikilla mausteilla”, tuli hurmaava. Ehkä saamme joku kaunis päivän oikean kustantajan.

– Olet oikeassa, edetään rauhallisesti. Lastenkin pitää tutustua sinuun, Marko mietti.

– Minulla on tiedossa upea kesä. Kierrän taas kerran luottokuvaajani Villen ja kuvaussihteeri Hannan kanssa haastattelemassa Arvoitus-sarjan esiintyjiä.

– Muistan hyvin, kun tupsahditte pihaani. Rakastuin sinuun ensisilmäyksellä, Marko hymyili.

– Olisin halunnut jäädä jo sillä matkalla kainaloosi, Quu sanoi ja painautui Markon kylkeen.

QUUN PÄIVÄKIRJA

En voi uskoa, miten hyvältä elämä tuntuu. Ehkä tämä on vain unta. Maman tarotkortit lupasivat keväällä aurinkoa. Sitä olen todellakin saanut. Meillä menee Markon kanssa hyvin. Pidän hänen huumorintajustaan eikä todellakaan haittaa, että rahaa on käytössä enemmän kuin koskaan. Hän hemmottelee minut pilalle, enkä pane vastaan. Kreetan loma oli unelma. Nautin häpeämättä kiireettömistä päivistä ja kuumista öistä.

Töissäkin menee hyvin. Kulttuuritoimituksen tuottaja Jaska kutsui minut huoneeseensa. Yllätyin, sillä olen kotiutunut dokumenttiin. Kun hän kysyi, ehtisinkö osallistua kesän aikana kokkikisan seurantaohjelman kuvauksiin, en tiennyt mitä sanoa.

Jaska vakuutti, että haastattelut tehtäisiin silloin, kun minulle sopii. Jokella ei hänen mukaansa ole mitään sitä vastaan. Kutkuttaa päästä tapaamaan kisan voittajia. Lupasin, sillä voin suunnitella Arvoitus-sarjan kuvaukset oman aikataulun mukaan. Kesästä tulee vähintäänkin jännittävä!

CAFÉ TÄHDENLENTO

Marko pysäköi auton Tähden kaupunkitalon pihalle Hämeenlinnaan. Talo kuului Ellinooralle, mutta Tähti muisti kertoa kaikille, että hän on vallannut sen. Tosin yhteisymmärryksessä, sillä Ellinoora asui suurimman osan vuodesta Espanjan aurinkorannikolla miehensä Patrikin kanssa. Hänestä oli vain hyvä, että talo oli asuttu.

– Hauska tavata teitä pitkästä aikaa. Hyvänen aika, miten ruskeita olette, Tähti tuli tervehtimään.

– Sinäkin näytät hyvinvoivalta. Mitä Annukalle ja Reinolle kuuluu? Quu kysyi.

– Annukka on päiväunilla tuolla tammen varjossa.

Tähti osoitti kädellään vaunuja.

– Löydätte Reinon keittiöstä, hän tuntuu asuvan siellä.

– Kahvila menestyy, siitä on tullut ilmeisen suosittu? Marko kysyi.

– Kyllä vain, kanta-asiakkaat käyvät lähes joka päivä. Meillä on apuvoimia, sillä Annukka vaatii huomiota hereillä ollessaan, Tähti kertoi. – Istuutukaa pöytään, mitä hyvää saan tarjota?

– Kahvi maistuu ja jotain suolaista sen kanssa, Quu toivoi.

– Samoin, mutta mieluummin makeaa, Marko virnisti.

– Tulee tuossa tuokiossa, Tähti lupasi ja lähti sisälle.

– Pihapiiri on idyllinen. Eikö kaikkien suomalaisten toive ole asua omassa talossa järven rannalla keskellä kaupunkia? Marko sanoi, kun Reino tuli tervehtimään.

– Harvinaisia vieraita, tervehdys Quu ja Marko, olette malttaneet palata Välimeren rannalta.

– Ei tämä Vanajaveden rantakaan näytä hassummalta, Quu nousi halaamaan.

– Toin teille talon erikoiset, cappuccinoa, täytettyjä croissanteja ja vasta paistettuja kanelipullia, Reino esitteli.

– Kiitos, ehditkö istahtaa seuraksi?

– En todellakaan, minulla on pellillinen voisarvia uunissa, pakko kiitää, etteivät ne pala.

– Yrittäjän arkea. En ole vielä kertonut, että Reino pääsee taas televisioon. Kuvaamme jakson puutarhassa. Hienoa, kun täällä on nykyään myös kasvihuone, Quu suunnitteli.

Tammen alta kuului itkua. Quu kumartui katsomaan ja nosti hikisen pikkutytön syliin.

– Hei Annukka, kummitäti tässä, hän leperteli.

Tyttö tuijotti häntä silmät suurina.

– Et taida muistaa, siitä on aikaa, kun tapasimme. Toin sinulle helistimen ja lupaan käydä kesällä useammin.

– Kiitos Quu, minulla on sisällä itkuhälytin, Tähti riensi paikalle. – Jäättehän yöksi, voitte majoittua yläkertaan. Kahvila on huomenna kiinni. Voitaisiin mennä jo tänä iltana huvilalle.

– Haaveilinkin siitä. Haluaisin poiketa sitä ennen Maman luona.

– Sopii, laitan pari kanelipullaa mukaasi, Tähti lupasi.

QUU TAPAA MARKON LAPSET

– Onks tää joku vanhojen ihmisten ravintola? Leena kysyi tullessaan veljensä Lassen kanssa Eliteen.

– Vanha kyllä ja perinteikäs. Täällä on erinomaisen hyvä ruoka, Marko hymyili. – Tässä on Quu, tyttäreni Leena ja poikani Lasse.

– Moi, me ollaan kuultu, että iskällä on uusi kaveri, Leena tuijotti Quuta epäluuloisesti otsatukkansa alta.

– Ollaan tunnettu keväästä lähtien, Quu myönsi.

– Ooksä iskän kanssa sen takia, kun se on rikas? tyttö kysyi.

– Leena, Marko katsoi tätä varoittavasti.

– Olen ihastunut isäänne ihan hänen itsensä takia, viihdymme yhdessä. En seurustelisi kenenkään kanssa pelkän rahan vuoksi, Quu vastasi rauhallisesti.

– Sulla on hassu nimi, Lasse puuttui puheeseen.

– Olen oikeasti Kerttu, mutta minua on kutsuttu lapsesta lähtien Quuksi. Sisko on Tähti.

– Siis oikeesti?

– Ei, hän on Terttu.

– Onko teitä muita? Leena kysyi.

– Isosisko Ellinoora eli Elli, hän asuu nykyään Espanjassa.

– Vau, minäkin haluaisin käydä siellä, Lasse innostui.

– Joo, veli on lukenut, että rannoilla kulkee kodittomia koiria, hän haluaisi adoptoida ne kaikki, Leena selitti.

– Onko teillä sukulaisia täällä Helsingissä? Quu kysyi.

– Ei todellakaan. Iskällä ei ole sisaruksia. Äidillä oli montakin, mutta me ei tavata. Ne asuu pohjanmaalla, ovat lestadiolaisia.

Quu katsoi Markoa hämmästyneenä. Tämä nyökkäsi.

– Marketan perhe hylkäsi hänet, kun tytär meni naimisiin tällaisen vääräuskoisen kanssa. Se oli yksi syy hänen yksinäisyyteensä. Mutta annetaan surullisten asioiden olla, eiköhän tilata ruoka, mitä haluatte syödä? Marko kysyi tutkiessaan ruokalistaa.

– Ei ainakaan mitään raakoja pihvejä. Minulle joku kasvisvaihtoehto, Leena sanoi.

– Sama, olen nykyään vegaani, Lasse ilmoitti.

– Oho, eikö enää kalaakaan? Sinähän olet ollut innokas onkija, Marko hämmästyi.

– Ei kiitos, kasvispihvi kelpaisi.

– Minä olen kuullut, että täältä saa loistavia paistettuja silakoita, Quu sanoi.

– Kyllä vain, se oli yksi syy, miksi kutsuin teidät tänne, Marko sanoi ja tilasi annokset.

Quu ihasteli kauniisti aseteltuja kullankeltaisia silakkapihvejä ja kuohkeaa perunamuhennosta. Hänen mielestään nuorison kasvisannokset näyttivät värittömiltä.

– Tässä ei ole voita säästelty, Marko hymyili ja kaatoi Quulle ja itselleen valkoviiniä.

Leena ja Lasse joivat coca-colaa. Quun mielestä se ei ollut mikään ruokajuoma. Kukaan ei halunnut jälkiruokaa. Nuoret syyttivät kiireitä ja lähtivät heti syötyään. Quu ja Marko jäivät istumaan kahvikupillisten ääreen.

– Hyvinhän se meni, pelkäsin, että he tenttaavat sinua enemmänkin, Marko tuumi.

– Nuoret ovat nuoria ja ehdottomia, Quu vastasi.

– Eiköhän lähdetä, mennäänkö teille vai meille? Marko virnisti ja otti Quuta kädestä.

QUUN VIESTI SISARILLEEN

Tervehdys, minulla oli eilen jännittävä päivä, kun tapasin Markon lapset. Tytär Leena kysyi ensimmäiseksi, olenko hänen isänsä kanssa rahan vuoksi. Tyttö kai kuvitteli minua jonkinlaiseksi onnenonkijaksi. Poika oli mukavampi. Hän on vegaani ja luonnonsuojelija kaikella nuoruuden ehdottomuudella. Leena opiskelee taidetta. En kertonut, että sillä alalla on vaikea työllistyä. Jokainen saa kokeilla siipiään ihan vapaasti. Eikä tytöllä ole hätää, kun papalla on varallisuutta.

Siitä puheen ollen, Marko on myynyt Hyvinkään talonsa ja asuu nykyään Helsingissä. Meillä on molemmilla omat kämpät, mutta olemme aika paljon yhdessä aina kun en ole matkoilla. Kesä on buukattu tarkkaan, sillä olen mukana sekä kulttuurimakasiinin että Arvoitus-sarjan kuvauksissa. Olemme tulossa Hämeenlinnaankin, mutta sovitaan siitä tarkemmin, kun aikataulu selkiytyy.

Maman tarotkortit lupasivat minulle toimintaa. Sitä riittää, sillä aloitamme kuvaukset jo ensi viikolla kartanohotelli Villivadelmassa, jossa kokkikisa kaikilla mausteilla nauhoitettiin. Tuntuu nostalgiselta palata sinne. Kerron myöhemmin lisää, voikaa hyvin ja kirjoittakaa kuulumisia, Quu

ELLINOORAN VIESTI

Hola, meillä on meneillään turistiryntäys. Hotellihuoneet on myyty koko kesäksi ja tavernassa riittää asiakkaita. Minä touhuan mieluiten pikkutyttöjen kanssa pihapiirissä. Patrik tekee pitkiä päiviä keittiössä ja baarin puolella. Meillä on nykyään pieni uima-allas. Tytöillä on uimaleluja joka lähtöön. Pikku-Amanda läiskii innoissaan vettä altaan matalassa päässä. Vahdin häntä silmä tarkkana ja olen usein itsekin märkä.

Haluaisin tulla käymään Suomessa, mutta se onnistuu vasta, kun vilkkain sesonki on ohi. Ymmärsin, että Quun kesä on kiireinen. Entä sinä Tähti? Olette koko perhe tervetulleita, jos pääsette hetkeksi vapaalle kahvilasta. Vierasmaja on vapaa ja cava kylmässä, niin kuin Patrikilla on tapana sanoa. Lämpimin terveisin Ellinoora

KESÄSUUNNITELMIA

Quu ja Marko istuivat kotoisasti Quun keittiön pöydän ääressä.

– Noutopizza maistuu aina varsinkin punaviinin kanssa, Quu huokasi. – Niin ja tietenkin sinun kanssasi, hän lisäsi.

– Kerro kuvaussuunnitelmasta, Marko pyysi ja täytti molempien lasit.

– Jaska haluaa, että seuraamme kolmen kokkikisan voittajan elämää parin päivän ajan. Tarkoitus on esitellä, missä he ovat nyt ja pyytää heitä kokkaamaan suosikkiannoksensa. Voittaja Kaja on kesätöissä Villivadelmassa, jossa kisa pidettiin. Kakkoseksi tullut Tuulikki asuu Tampereella ja työskentelee vanhassa kunnianarvoisessa Tillikassa. Muistat varmaan, että Reino tuli kolmanneksi. Aion ehdottaa hänelle ja Tähdelle, että kuvaamme kahvilassa ja Reino saa loistaa jollakin jälkiruokaluomuksella.

– Kuulostaa herkulliselta. Onko teillä tiukka aikataulu kartanohotellissa?

– Kuvaamme kahtena päivänä. Haluaisitko tulla mukaan? Voitaisiin jäädä ylimääräiseksi päiväksi, Quu innostui.

– Eiköhän se järjesty. Olen vähentänyt pakollisia menoja, mutta joihinkin kokouksiin on pakko osallistua, Marko sanoi.

– Yritän järjestää, että ehdimme viipyä Hämeenlinnassa vähän pitempään. Annukka opettelee parhaillaan kävelemään. Voitaisiin majailla huvilalla, toivottavasti Tähti ja kummityttö pääsevät mukaan, Quu suunnitteli.

– Heitä on aina mukava tavata ja Reinon kokkaukset ovat loistavia, Marko sanoi ja otti viimeisen pizzanpalan.

KARTANOHOTELLI VILLIVADELMA

Kesä oli kauneimmillaan, kun Quu ja Marko saapuivat kartanohotellin pihaan. Quu oli varannut kahden hengen huoneen. Hän ilahtui, kun pöydällä oli tuore kukkakimppu ja kuohuviinipullo syylerissä ja sen vieressä kohokirjaimin painettu teksti ”Tervetuloa, hotelli tarjoaa, toivottavasti viihdytte!”

– Ihanaa, mennään istumaan parvekkeelle. Ville ja Hanna tulevat vasta iltapäivällä, Quu ehdotti.

– Viehättävä paikka. Missä kokkausteltta oli kisan aikana?

– Tuolla pihalla vanhojen tammien katveessa. Paikalla näyttää olevan nyt vain ruohikko, kasvimaatakaan ei enää ole, Quu kertoi.

– Ajat muuttuvat, koska tapaat kisan voittajatytön?

– Olen sopinut, että syömme yhdessä illallisen. Keittiöpäällikkö Tapani tulee mukaan.

– Joudunko siis syömään yksin? Marko kysyi kulmiaan kohotellen.

– Et tietenkään. Ville kuvaa keskustelumme ja Hanna koodaa otokset. Sen jälkeen olemme vapaalla.

– Kuulostaa kohtuulliselta, Marko hymyili ja täytti lasit uudelleen.

***

– Hauska tavata taas, Ville ja Hanna tulivat tervehtimään Markoa.

Tämä istui yksin ravintolasalin perällä.

– Muistan kauniin laulunäänesi, Marko sanoi Hannalle.

Tämä väläytti ilahtuneen hymyn.

– Et sinäkään ihan huono ollut.

– Olen katsonut pöydän valmiiksi. Sopiiko Ville tuo pyöreä ikkunan edessä? Quu tuli paikalle.

– Aika kova valo, mutta jos vedämme verhoja vähän eteen, toimii kyllä, Ville arvioi.

– Keittiössä kaikki on valmista, haluatteko kuvata, kun nostan munakoisopadan uunista? punaposkinen Kaja tuli kysymään.

– Ilman muuta, Ville sanoi ja otti kameran käsivaralle.

Hanna ja Marko seurasivat monitorista, miten Quu jutteli luontevasti Kajan kanssa keittiön puolella.

Kun tuli haastattelun aika, keittiöpäällikkö Tapani istuutui Kajan ja Quun seuraan. Hän kehui vuolaasti, miten taitava tyttö oli.

– Tämä on vain kesätyöpaikka. Lähden syksyllä Tallinnaan. Pääsen töihin pieneen kellariravintolaan vanhaan kaupunkiin. Äiti ja sisko ovat tyytyväisiä, kun olen lähellä heitä, Kaja kertoi Quun kysyttyä hänen jatkosuunnitelmistaan.

– Muistan, että siskosi oli paikalla kokkikisan finaalissa. Miten äiti voi? Hän oli silloin sairaana, Quu kysyi.

– Äiti voi hyvin, kiitos palkintorahojen, kun voin hankkia hänelle parhaan mahdollisen hoidon. Hän valittaa vain, että näkee minua liian harvoin, Kaja hymyili.

– Kerro ravintolasi nimikkoannoksesta, Quu kehotti Tapania.

– Kolmanneksi tullut Reino kokkasi munakoisopataa kisassa ja ihastuin ikihyviksi. Moni asiakas on kertonut tulleensa uudelleen tämän takia, Tapani hehkutti.

Hän arveli, että keskustelun myötä ravintolan maine kasvaisi entisestään.

– Eiköhän maisteta, hyvää ruokahalua, Quu kehotti.

Kun Ville sammutti kuvausvalot ja pakkasi kaluston ulkona odottavaan autoon, Tapani siirsi kolme tuolia pöydän ääreen ja kutsui Markon, Hannan ja Villen seuraan.

– Et turhaan kehunut, munakoiso on hautunut täydellisen pehmeäksi ja chilin potku on juuri sopiva, Marko kehui.

– Haistaan koko porukka valkosipulille, Hanna nauroi ja otti toisen annoksen.

– Kaja, jatkamme huomenna kuvauksia. Sopiiko, että esittelet kartanoa ja kerrot työstäsi? Sen lisäksi saat valmistaa kameran edessä lempiannoksesi.

– Sopii, olen suunnitellut vähän teatteria, Kaja hymyili salaperäisen näköisenä.

***

Seuraava päivä oli pilvinen ja sateentihkuinen. Ville oli tyytyväinen, sillä hänen mielestään tasainen valo oli parempi kuin kirkas auringonpaiste. Marko jäi lukemaan aamiaisen jälkeen sanomalehteä, kun Kaja johdatti kuvausryhmän kartanon takapihalle.

– En tiennytkään, että täällä on näin hieno kasvihuone, Quu ihasteli, kun Kaja esitteli pitkiksi ehtineet tomaatintaimet, chilit ja paprikat sekä maissintähkät.

– Saadaan tuoretta poltetta munakoisopataan ja moneen muuhunkin annokseen, hän hymyili.

– Lehtikaalit ovat valtavia ja näenkö oikein, ovatko nuo todellakin viiniköynnöksiä?

– Kyllä vain, ne tuottavat tummia rypäleitä. Niistä tulee upeaa hilloa sherrytilkan kanssa. Meillä on vielä viime syksyn satoa. Voi olla, että saatte illalla maistaa, Kaja lupasi.

– Hienoa, kerro mitä kokkaat, niin osaan varautua, Ville pyysi.

– Vaikka illat ovat valoisia, toivon tunnelmakuvia. Ajattelin valmistaa uunijäätelöä, jonka liekitän konjakilla salin puolella.

– Upeaa, saadaan kunnon näytös, Quu ilahtui.

***

Ravintolassa oli illalla runsaasti väkeä. Kaikki taputtivat, kun Kajan liekittämä jäätelö oli tarjoiluvalmis.

– Ylellistä, Quu huokasi.

Hän kertoi kameralle, miten herkullinen annos oli ja lupasi viinirypälehillon reseptin.

– Kiitos Kaja, olet oikealla alalla. Toivotan hyvää jatkoa, hän päätti haastattelun.

***

– Miten minusta tuntuu, että olet valinnut toiveammatin. Kuvauspäivät ovat olleet yhtä juhlaa, Marko kiitteli illalla, kun hänkin oli saanut maistaa jäätelöä.

– Et tiedä mitään pitkistä ajomatkoista, raskaasta ryyppäämisestä ja järkyttävän aikaisista aamuherätyksistä, Quu kiusoitteli.

– En onneksi, mennäänkö vielä hetkeksi haaveilemaan parvekkeelle. Minibaarissa on runsaasti juotavaa, Marko ehdotti.

– Sait juuri ylipuhuttua. Nukutaan aamulla pitkään, Quu sanoi ja laittoi shaalin hartioilleen.

QUUN PÄIVÄKIRJA

Villivadelman kuvauspäivät ylittivät odotukset. Istuin Jannen ja Hannan kanssa leikkaamossa ja saimme ennätysajassa kaksi puolen tunnin jaksoa valmiiksi. Jaska katsoi ne ja sanoi lakonisesti, jatkakaa samaan tapaan. Vaistosin, että hän oli tyytyväinen.

Me jatkoimme. Vietimme kaksi päivää Tampereella. Marko ei päässyt mukaan, joten liikuimme kuvausautolla. Tuulikki hyöri Tillikassa. Keskustelimme kermaisten lohikeittoannosten äärellä perinteisestä ruokalistasta.

Vierailimme seuraavana päivänä hänen kodikkaassa rintamamiestalossaan Nokialla. Asunnot ovat siellä edullisempia kuin Tampereen keskustassa ja ajomatka on vain parikymmentä minuuttia. Lääkärimies Kari oli paikalla ja tarjoili kahvia. Odotin jännittyneenä, mikä olisi Tuulikin lempiannos.

– Tulkaa kesäkeittiöön, hän kutsui. Katoksen alla oli grilli ja mittava työtaso. Tuulikki oli kattanut pyöreälle pöydälle syötävillä kukilla koristellut salaattiannokset valmiiksi. Batiikkikuvioitu liina sopi täydellisesti valkoisiin astioihin. Hänellä on todellakin kauneuden tajua.

– Minulla on tässä aamulla pyörittämiäni haukipullia. Kypsennän ne vokkipannulla runsaan voin kera. Veikkaan, että ihastutte, sillä taikinassa on runsaasti sipulia, kermaa ja kananmunia, hän kertoi samalla, kun pullat saivat kullanruskean pinnan.

– Mielettömän hyviä, upea kesäinen ateria, eikä liian raskas, ihastelin.

– Sain hienoja lähikuvia, Ville kertoi tyytyväisenä, kun hän ja Hannakin pääsivät maistelemaan.

– Kyllä minun kelpaa, Kari kehui ja pyyhki suutaan hotkittuaan loput haukipullat.

– Tämä on paras kesäsarja ikinä, Hanna hehkutti kotimatkalla.

– Odota, kun pääset Reinon jälkiruokapöytään, nauroin.

Olen tyytyväinen pieneen työryhmääni, joka toimii hyvin. Ei todellakaan ole ikävä Meriittaa. En ole nähnyt häntä enää Pasilassa. Toivottavasti en näekään.

KUVAUKSET REINON KANSSA

– Et voi olla tosissasi. Olemme syöneet jo pitkän kaavan mukaan. Alkuun nokkoskeittoa luomukananmunien kera ja pääruoksi mehevää Burgundin pataa, jossa punaviiniä ei ollut säästelty, Tähti parahti. – En todellakaan jaksa enää hampurilaisia.

– Kultaseni, ota edes pari bataattiranskalaista ketsupin kera, Reino suostutteli ja laittoi pienen annoksen Tähden lautaselle.

Tämän kasvot levisivät hymyyn.

– Senkin huijari, nämähän ovat makeita. Perunat ovat suklaata ja ketsuppi mansikkahilloa.

– Maistakaa muutkin, koko komeus on tehty temperoidusta suklaasta, Reino hymyili leveästi.

– Olet todellakin jälkiruokamestari, Quu nousi halaamaan Reinoa.

– Olen ollut innostunut silmänhämäyksestä siitä lähtien, kun tarjosin kokkikisassa lapsille suklaisia munanpuolikkaita. Heidän hämmästyksensä oli ainutkertaista, Reino kertoi.

– Sain hienoja kuvia, Ville ilmoitti ja sammutti kameran. Saanko nyt maistaa?

– Totta kai ja sinä Hanna myös. Olette saaneet katsella sivusta, kun me muut olemme herkutelleet, Tähti sanoi.

– Kuuluu työnkuvaan, mutta onneksi kaikkea on vielä jäljellä, Hanna ilahtui.

– Sinun Reinosi on uskomaton, Quu kommentoi illalla, kun he olivat ajaneet huvilalle ja saunan suunnalta nousi savu.

– Kiitos vain, emme olisi löytäneet toisiamme ilman sinua, Tähti tunnusti ja nosti Annukan syliin.

– Tyttö kävelee tuossa tuokiossa, Quu huomasi.

– Niin ja muksahtelee jatkuvasti pyllylleen. Intoa on enemmän kuin taitoa, Tähti nauroi.

– Kuvaamme huomenna Reinon kesänviettoa täällä huvilalla. Hän on luvannut laittaa mökkiruokaa, Quu kertoi.

– Aikoo mennä Markon kanssa yökalaan, laskevat verkot, toivottavasti tuuli ei nouse, Tähti katseli huolestuneena järvelle.

– Eiköhän miehet pärjää, tuletko kanssani saunaan?

– Mennään vaan, Annukka rakastaa muoviammetta ja kylpyankkoja, Tähti hymyili.

***

Seuraava päivä oli lämmin ja tuuli tyyntynyt. Quu ja Marko olivat nukkuneet saunatuvassa ja pulahtaneet virkistävälle aamu-uinnille.

– Kuumaa kahvia, kantarellimunakasta ja tuoreita sämpylöitä voin ja hunajan kanssa, tästä ei aamupala parane, Marko kiitteli, kun he istuutuivat huvilan terassille.

– Maistuu meillekin, parempaa kuin hotelleissa, Hanna ja Ville kiittelivät.

– Onko sinulla Reino ehdotuksia, mitä kuvaamme tänään? Quu kysyi.

– Mökkiläisen arkea, verkkojen nostoa, saunan lämmitystä, naku-uintia, Reino virnisti.

– Hyvä, saatte lähteä Villen kanssa kahdestaan järvelle, minä en lähde keikkuvaan veneeseen, Quu sanoi.

– Järvihän on melkein peilityyni, mutta kyllä se käy. Jos saamme kalaa, voin savustaa ne, Reino suunnitteli.

***

– Ihana tuoksu, Hanna sanoi, kun Reino nosti kullankeltaiset ahvenet savustuspöntöstä.

– Tämän parempia ei olekaan, Reino kehui ja kantoi ritilän rantakeinulle. – Minulla on korissa aamulla paistamiani sämpylöitä ja varhaiskaalisalaattia. Mökkikattaus on valmis, hän sanoi ja laittoi kaikki tarjolle.

– Tätä voi vain muistella talvella, Ville sanoi, kun hän oli taltioinut piknik-aterian.

Quu oli kysellyt Reinolta vinkkejä savustukseen. Tämä oli kertonut, että perimätieto siirtyi isiltä pojille.

– Entä tytöille? Tähti oli kysynyt hymyillen.

– Miksipä ei, mutta eiköhän me vielä saada poikakin, Reino oli vastannut.

Quu epäili, että sellainen oli jo tulossa.

TV-KESKUS, PASILA

– Quu, olen todella tyytyväinen kokkikisan seurantaohjelman jaksoihin. Niissä on luovaa hulluutta ja kokkauksen iloa. Pidin erityisesti Reinon suklaahampurilaista, Jaska kiitteli.

– Hyvä, että onnistuimme, nautin todella kuvauksista ja herkuista, Quu hymyili.

– Minulla on yksi toive, Jaska jatkoi. – Tiedän, että ystäväni Patrik vaikuttaa nykyään Espanjassa. Siellä on paljon suomalaisia, jotka ovat kiinnostuneita kokkauksesta. Voisit lentää kuvausryhmän kanssa Malagaan ja vuokrata sieltä auton. Uskon, että saat Patrikin kanssa toteutettua kiinnostavan jakson paikallisesta ruokakulttuurista.

– Voi Jaska, se kuulostaa upealta. Tiedäthän, että vanhin sisareni Ellinoora on sillä myös. Voisin hehkuttaa, että monella ikäihmisellä on mahdollisuus viettää eläkepäiviä Välimeren rannalla.

– Älä hehkuta liikaa, monella ei oikeasti ole varaa ja halpa viina voi olla kohtalokasta, Jaska varoitti.

– Tiedän, olen kuullut surullisia tarinoita.

Quu ei halunnut kertoa Marketan kohtalosta.

– No niin, pallo on sinulla. Uskon, että saat aikaiseksi kiinnostavan raportin, Jaska päätti keskustelun.

FUENGIROLA, ESPANJA

– Ehditte ennen meitä. Haaveilimme tulevamme Suomeen syyslomalla, Ellinoora halasi Quuta ja kätteli Villeä ja Hannaa.

– Kiitos, että otitte Patrikin kanssa meidät vastaan.

– Totta kai, saatte asua vierasmajassa, Elli kertoi.

– Tulkaa juomaan tervetulomaljat baarin puolelle, Patrik huikkasi ovelta.

Kuvausryhmä istuutui katetulle terassille. Patrik tarjoili helmeilevät maljat kylmää cavaa.

– Kertokaa toiveista, olen käytettävissä, hän sanoi ja istuutui seuraksi.

– Toivomme, että tarjoilet aitoa espanjalaista ruokaa ja kutsut suomalaisia ystäviä paikalle, Quu kertoi.

– Hoituu, minulla on lukuisia kanta-asiakkaita, jotka käyvät tavernassa säännöllisesti. Huomenna on barbequeilta. Kokkaan pihalla mereneläväpaellaa ja kaikki saavat juoda vapaasti talon viiniä. Paikalle tulee myös flamencotanssijoita ja muusikkoja.

– Täydellistä, juuri sitä tulimme hakemaan, Quu innostui.

– Eikä siinä kaikki. Suomi-Centerissä järjestetään maisteluilta. Sinne tulee arvostettuja kokkeja, jotka antavat työnäytöksiä. Siis sellaisia kuin minä, Patrik naurahti. – Saattaa olla, siellä on sinunkin tuttujasi Quu, hän vihjasi.

– Hienoa, vierailemme kameran kanssa, Quu suunnitteli.

Hän ei osannut aavistaa, kenet tapaisi.

Quu malttoi mennä barbequeillan jälkeen ajoissa nukkumaan, vaikka ohjelmaa oli luvassa aamuyön tunneille asti.

Hän havahtui oven koputukseen. Pikainen vilkaisu osoitti, että kello oli neljä aamuyöllä. Quu veti peiton tiukemmin ympärilleen, sillä huone oli viilentynyt hikisen päivän jälkeen. Hän nukkui alasti, eikä todellakaan olisi halunnut nousta. Koputus kuului jälleen. Ei auttanut, kuin etsiä aamutakki ja katsoa, kuka siellä oli.

– Ville, mitä ihmettä? Onko jotain tapahtunut?

– Tarvitsen apua. Hanna innostui vähän liikaa. Viini meni päähän ja hän voi huonosti. Raahasin hänet sisälle, hän oksentaa parhaillaan rajusti. Meidän pitäisi saada tyttö suihkuun.

– Voi ei, kamalaa. Tulen heti, Quu sanoi.

Häntä harmitti, sillä yöuni olisi ollut tarpeen ja tytön holtiton käyttäytyminen ärsytti. Heillä ei ollut varaa yhteenkään sairaslomapäivään.

Hanna oli aamulla kalpea. Hän oli kiitollinen, kun Ville toi lasillisen pullovettä.

– Haluaisin kuolla, mutta ehkä pysyn hengissä, jos saisin vielä keltaista Jaffaa, hän yritti hymyillä.

QUUN PÄIVÄKIRJA

Viikko Ellinooran ja Patrikin luona Fuengirolassa on ollut unelma. Harmittelin, kun Marko ei päässyt mukaan. Epäilen, että edellinen matkamme, jolloin hänen vaimonsa Marketta joutui sairaalahoitoon, oli liian raskas kokemus. Kaikki me tarvitsemme aikaa toipua. Markolla on jalat maassa, mutta huomaan, että hänellä on joskus taipumusta masennukseen. Hän ei ole vielä tottunut ajatukseen, ettei työnteko täytä päiviä.

Ellinoora ja Patrik ovat hemmotelleet meitä. Barbequeilta oli menestys. Pihalla oli satoja lyhtyjä ja paella mahtavaa. Vieraat tanssivat ja joivat litroittain viiniä. Minäkin nautin pari lasillista, mutta Hanna irrotteli vähän liikaa. Hän voi yöllä huonosti ja oli seuraavana aamuna huolestuttavan kalpea, mutta hoiti urhoollisesti työnsä. Hän lupasi, ettei se toistu. Haluan uskoa, sillä hän on ollut tähän asti luotettava.

Flamencotanssijat olivat taitavia ja niin vauhdikkaita, että Villellä oli kiirettä taltioinnissa. Hän otti kameran käsivaralle ja pyöri ryhmän mukana. Harmittelin, ettei minulla ollut kakkoskameraa matkassa, mutta sain sentään herkullisia valokuvia.

Taltioimme loppuviikolla Suomi-Centerissä maistelutapahtumaa. Kävin sopimassa järjestäjien kanssa haastatteluista. Pahin järkytys oli, kun törmäsin pahaa aavistamatta Meriittaan, joka hehkutti kokkaustaitojaan. Hän hymyili teennäisesti ja esitteli voitonriemuinen ilme silmissä seurassaan olleen tummasilmäisen Miguelin. Epäilen, että hän gigolo, Vaikuttaa vähintäänkin kymmenen vuotta Meriittaa nuoremmalta. Hyi minua.

Kun kysyin, mitä Meriitta tekee nykyään työkseen, hän naurahti ja sanoi, että pitää taukoa, mutta suunnittelee kirjoittavansa gourmetkeittokirjan. Ihmettelen oikeasti, millä hän elää. Meriitta kehui, että Miguelin vanhemmilla on viinitila vuoristossa. En todellakaan ehdottanut, että vierailisimme siellä.

KOKKAUSTAPAHTUMA

Quu ei ollut Meriitan takia innostunut maistelutapahtumasta, mutta katsoi velvollisuudeksi taltioida välähdyksen, sillä se sopi ohjelman teemaan. Patrik oli jo aamulla pukeutunut valkoiseen kokintakkiin ja kertoi valmistavansa churroja.

– Oi, ne ovat ihania sulan suklaan kanssa, Hanna riemastui.

– Kyllä vain ja helppoja tehdä. Muistuttavat vähän meidän munkkejamme, vaikka ovat tankoja. Lupasin Ellille, että tuon maistiaisia, Patrik sanoi.

– Saat kertoa reseptin, laitan sen ruutuun, kun ohjelma esitetään, Quu suunnitteli.

Suomi-Centerissä oli jo iloinen hyörinä, kun he saapuivat. Patrik tervehti tuttuja ja asettui työtason taakse.

– Muistan, että vierailit kokkikisassa Espoossa, Meriitta tuli tervehtimään.

Hän oli pukeutunut yliampuvan tiukkaan toppiin ja leopardikuvioisiin trikoisiin. Hiukset oli taivutettu lakan avulla jäykille kiharoille.

– Kyllä vain, Jaska kutsui lyhyellä varoitusajalla, kun sinä olit yllättäen sairastunut. Olin silloin lomalla Suomessa.

– Olet menestynyt täällä aurinkorannikolla?

– No jaa, kovalla työllä. Olen osakkaana pienessä hotelliravintolassa. Poikkea drinkeille, kun ehdit, Patrik kutsui.

Quu kuunteli sivussa, eikä pitänyt ajatuksesta. Hän antoi Villelle ohjeet taltioida yleiskuvia työnäytöksistä ja keskittyä sen jälkeen Patrikin churroihin.

Ville katsoi häneen kysyvästi, kun Quu kuiskasi, ettei halua Meriittaa kuviin.

– Kerron toiste, nyt on tärkeintä saada tämä jakso hoidettua, Quu sanoi.

HANNAN VIESTI SISARUKSILLE

Hola, olen ihastunut Espanjaan, sillä täällä on rento meininki ja ruoka on järkyttävän hyvää. Pelkään, että lihon, sillä pääsemme Villen kanssa maistelemaan herkkuja kuvausten jälkeen. Asumme Fuengirolassa, aivan rannan tuntumassa. En tosin ole ehtinyt yhtenäkään päivänä ottaa aurinkoa, sillä Quu pitää minut ja Villen työn touhussa. Hänen mielestään materiaalia ei ole koskaan liikaa. Pahinta on, että Ville on aamuvirkku ja herättää minut turhan aikaisin, kun hän lähtee taltioimaan tunnelmakuvia. Kipitän perässä, sillä yritän pysyä ajan tasalla ja pitää kirjaa otoksista.

Asumme hotellin vierasmajassa. Makuuhuoneita on vain kaksi. Ville herrasmiehenä lupautui nukkumaan olohuoneen sohvalla. Hän on muutenkin tosi tunnollinen, käy juoksulenkeillä eikä juo viiniä kuin korkeintaan lasillisen illallisen yhteydessä. Minulle kyllä maistuu turhankin hyvin. Barbequeilta oli vaarallinen, sillä nautin muutaman lasillisen liikaa ja tanssin pihalla paljain jaloin. Ville talutti minut vähin äänin nukkumaan. Olin aamulla kiitollinen, kun hän haki minulle keltaista limua.

Quu on mukava, paitsi että hän on oikea piiskuri. Juuri kun kuvittelen, että päivän työt on tehty, hän keksii vielä jotain. Lähdimme eräänä tuulisena iltana illallisen jälkeen rannalle. Ville sai upeita kuvia tyrskyistä ja huojuvista palmuista, kun kuu loisti meren yllä.

On täällä ollut draamaakin, kun Quu otti yhteen suomalaisen kokin Meriitan kanssa. Ymmärsin, että he olivat olleet samassa televisio-ohjelmassa eivätkä tulleet toimeen. Ei nytkään, sillä Quu kieltäytyi kuvaamasta Meriitan työnäytöstä. Hän valmisti ylellisiä tapasannoksia, joissa ei jättirapuja ja kaviaaria säästelty. Quu sanoi tomerasti, että meidän ohjelmamme tähti on Patrik, ei Meriitta. Salamat iskivät, kun naiset silmäilivät toisiaan. En todellakaan halua Quuta vihamieheksi, sillä hän osaa olla todella jäätävä.

Palaamme ensi viikolla Suomeen. En tiedä, koska pääsen lomalle, mutta pidän yhteyttä. Helteisin terveisin Hanna, aina töissä

MARKON LUONA

– Ihana olla taas Suomessa. Viihdyin Espanjassa, mutta sinua oli ikävä, Quu kietoi kädet Markon ympärille.

– Viime tapaamisesta on ikuisuus, tämä vastasi.

– Toin tuliaisia. Patrik paistoi lähtömme kunniaksi churroja.

– Hienoa, oliko teillä juhlat?

– Vain pienimuotoiset. Annoin Villelle ja Hannalle vapaaillan. Se taisi olla ensimmäinen viikon aikana. Istuimme puutarhassa kynttilöiden valossa. Söimme grillattua merianturaa, uuniperunoita smetanan kera ja tomaattisipulisalaattia. Patrik tarjoili auliisti talon viiniä ja jälkiruoaksi paahtovanukasta, kahvia ja sherryä. Yöuni oli raskas.

– Kuulostaa ylelliseltä. Minulla olisi tarjolla sinappisilliä ja uusia perunoita voisulan ja kylmän Karhu-oluen kera, Marko virnisti.

– Kelpaa, Quu hymyili. – Tämä sinun asuntosi on kyllä aika kamala. Tyypillinen poikamiesboksi. Ei verhoja eikä tauluja. Mattokin näyttää ikivanhalta.

– En ole panostanut, pitäisikö? Onhan minulla iso televisio ja hyvät äänentoistolaitteet. Etkä ole valittanut moottorisängystäkään. Itse asiassa Lasse on kiinnostunut tästä. Hän asuu opiskelukämpässä, eikä viihdy. Kaverit juhlivat kuulemma jatkuvasti.

– Entä Leena? Ei ole ollut koskaan puhetta, missä tyttäresi majailee.

– Se on joku kimppakämppä, taideopiskelijat ovat boheemia väkeä. Ovat vallanneet kellarihuoneiston, siellä on maalaustilojakin, Marko kertoi.

– Mitä aiot? Jos poikasi muuttaa tänne, tilaa ei ole kahdelle, Quu kysyi.

– Mietin sitä itsekin. Sinun asuntosi on yhtä pieni, etkä ollut muutenkaan innostunut yhteen muuttamisesta.

– En niin, pieni välimatka tuntuu hyvältä. On aina mukava tavata, eikö se ole onnellisen elämän salaisuus?

– Haaveilen maalle muuttamisesta. Tähden ja Reinon talo Hämeenlinnassa on idylli. Siellä on oma rauha ja palvelut lähellä.

– Televisiotyö pitää minut pääkaupunkiseudulla ja viihdyn kaksiossani, Quu sanoi nopeasti.

– Niinpä, ainahan voimme miettiä yhteisiä matkoja. Muistelen edelleen lämmöllä Kreetan viikkoja, Marko sanoi ja haki jääkaapista toiset oluet.

– Haluaisin käydä Italiassa katsomassa vanhaa taidetta, Quu haaveili.

– Onko sinulla lomaa? Tuntuu, että olet aina töissä.

– Syksyllä, kesä menee kuvauksissa ja materiaalin leikkaamisessa.

– Se on loistavaa aikaa matkustella, pahin turistisesonki on ohi. Olen käynyt useita kertoja Roomassa. Olen loistava paikallisopas, Marko innostui.

Quu käpertyi sohvalle. Hän tunsi olonsa epämääräisen levottomaksi.

– Oletko haaveillut koskaan lapsista? Marko kysyi yllättäen.

– Minulle riittää kummityttö. En osaa kuvitella itseäni äitinä, ura tuntuu tällä hetkellä tärkeimmältä. Olin kauhuissani, kun Reinon siskon pikkupojat pörräsivät luonamme, Quu kertoi.

– Minullekin riittävät nuo kaksi, jotka ottavat yhteyttä vain, kun tarvitsevat jotain, siis yleensä rahaa, Marko nauroi.

Quu jäi miettimään Markon sanoja asumisesta. Tuntui, etteivät heidän haaveensa kohdanneet. Hän ei osannut kuvitella itseään jossain pikkukaupungissa tai vielä pahempaa, maaseudulla. Hän lohduttautui Maman sanonnalla, että asioilla oli tapana järjestyä.

EPÄONNISTUNUT LOMA ROOMASSA

Quu oli innoissaan syyslomamatkasta Roomaan. Viehättävä pikkuhotelli sijaitsi Trasteveressä. Vaikka oli jo syyskuu, turisteja oli runsaasti, tavernat kadunvarsilla olivat avoinna ja tunnelma oli rento. He olivat nauttineet aperitiiveiksi lasilliset kuplivaa proseccoa ja istuivat nyt illan pimentyessä kodikkaasti ulkona syömässä.

– Pizza ei ole koskaan maistunut näin hyvältä, Quu huokasi maistellessaan sienillä ja tuoreella rucolalla täytettyä herkkua.

– Vähemmän on enemmän, silloin maut pääsevät oikeuksiin, Marko myönsi ja kaatoi punaista karahviviiniä molempien laseihin.

– Otetaan tänään rennosti, mutta huomenna olen valmis kulttuurikierrokselle, Quu haaveili.

– Sopii, koko viikoksi on luvassa poutaa ja kesäisen lämmintä. Otithan hyvät lenkkarit matkaan?

– Totta kai, samoin aurinkolasit ja rutkasti seikkailumieltä.

– Asenne kohdallaan. Varasin meille yömyssyksi paikallista juomaa.

– Camparia, arvaan?

– Parempaa, saat Aperolia appelsiinimehun ja jääpalojen kera.

Quu järkyttyi illalla, kun he olivat palanneet hotellille. Marko kaatoi tummanpunaista juomaa korkeisiin laseihin. He istuivat kodikkaasti pienen keittiönpöydän äärellä. Huoneisto oli yllättävän tilava. Makuuhuoneessa oli superleveä sänky ja käytössä oli myös oleskelutila, jossa oli pehmeä sohva ja korkeat ikkunat.

– Olen saanut mielettömän tarjouksen, Marko aloitti kohottaen lasinsa. –  Et ole tavannut ystävääni Juha-Pekkaa, opiskelimme yhdessä. Hänessä on runoilijan vikaa. Kirjoittaa unenomaisia säkeitä, joissa luonnonuskomuksilla on iso osa. Tekeillä on siis runokirja ja hänellä on tiedossa kustantaja, joka toivoo kuvitusta. Juha-Pekka otti yhteyttä, kun hän oli ihaillut Instagramissa kuviani Kreetalta.

– Ne olivat tosi upeita, Quu kehui odottaen, mihin vuodatus johtaisi.

– J-P sanoi haaveilleensa koko ikänsä viidakkoseikkailusta. Hän ehdotti, että lähtisin hänen kanssaan kuvausmatkalle Borneolle, Marko kertoi silmät loistaen.

– Oho, aikamoinen suunnitelma. Sademetsään reput selässä, pääkallonmetsästäjien ja villipetojen armoille, Quu yritti naurahtaa, mutta vatsassa oli ikävä tunne. – Jätät siis minut pakertamaan yksin töissä?

– Niin taidan. Juha-Pekka on saanut apurahan ja toivoo, että kiertelemme Malesiassa ainakin pari kuukautta.

– Ei voi olla totta, minulla ei ole mitään saumaa lähteä mukaan, Quu parahti.

– En kuvitellutkaan, tästä on tulossa äijäseikkailu. En edes tiedä, onko siellä nettiyhteyksiä.

– Olen takuulla huolesta suunniltani. Lähetä ainakin postikortteja.

– Lupaan. Irtiotto on parasta, mitä voin kuvitella tässä elämäntilanteessa. Luovun viimeisistäkin työvelvoitteista ja Lasse muuttaa Helsingin asuntooni.

– Olet siis kertonut hänelle ennen minua? Quu kysyi loukkaantuneena.

– Oli pakko, kun poika kyseli jatkuvasti. Katsotaan palattuani, minne asetun.

– Minun pitää hetki sulatella tätä. Kuvittelin, että tapaamme säännöllisesti, mutta molemmilla on myös oma elämä. Nyt näyttää, että sinulla on tiedossa elämäsi seikkailu, johon minulla ei ole mitään sanomista. Koska olette ajatelleet lähteä?

– Tarvitsen tätä. Lennämme muutaman viikon kuluttua Kuala Lumpuriin ja jatkamme sieltä Kota Kinabaluun. Etsimme paikallisoppaan, jonka kanssa lähdemme tutkimaan viidakkoa. Siellä on harvinaisia nenäapinoita, gorilloja, orankeja ja ties mitä, Marko kertoi innostuneena.

– Kiitos, tämä tietopaketti riittää aluksi. Luulen, että vetäydyn katsomaan unia myrkkykäärmeistä, iilimadoista ja lihansyöjäkasveista, Quu ilmoitti ja jätti puolet Aperolista juomatta.

QUUN PÄIVÄKIRJA

Rooman lomasta tuli painajainen. Kiertelimme tunnollisesti katsomassa nähtävyyksiä, mutta ilo puuttui. En ymmärrä, miksi Marko oli niin julma, että kertoi matkasta heti ensimmäisenä iltana? En osaa ajatella muuta kuin sitä, että hän on poissa järkyttävän kauan eikä todennäköisesti pidä edes yhteyttä.

Olenko kateellinen, kyllä. Miehet ovat itsekkäitä, he ajattelevat vain omaa parastaan. En osaa iloita hänen puolestaan, sillä pelkään, että hän unohtaa minut, sairastuu vakavasti tai mikä kamalinta, jää sille tielleen. En tiedä mikä kirous minua vaivaa, mutta aina, kun kuvittelen löytäneeni onnen, se pakenee. Tällä kerralla kirjaimellisesti jonnekin pahuksen viidakkoon.

Töissäkin on hiljaiseloa, sillä kesällä kuvatut haastattelut ovat viimeistelyvaiheessa. Osallistun viikoittain suoriin lähetyksiin, joten seuraava vapaa on vasta joulun aikaan. En osaa edes kuvitella, miten selviän pimeästä syksystä ilman Markoa. Mietin, olisiko pitänyt suostua yhdessä asumiseen, mutta luultavasti sekään ei olisi estänyt häntä lähtemästä maailmalle.

Tapasin Juha-Pekan, kun Marko kutsui hänet käymään. Mies oli nauravainen vilkkusilmä. Kuvittelin, että runoilijat olisivat vakavamielisiä, mutta hänellä oli huumorintajua ja olut maistui. Marko tarjosi paistettua riisiä kanasuikaleiden kera. Annos oli maustettu reippaasti chilillä.

– Esimakua tulevaan, hän hehkutti. – Olen opetellut ruokasanostoa. Tämä on Nasi Goreng, vaihtoehto on Mee Goreng eli paistetut nuudelit, hän kehui.

Toivotin miehille rattoisaa matkaa ja kehotin aloittamaan malariakuurin. Juha-Pekka jäi yöksi, joten katsoin viisaimmaksi jättää heidät kahden ja paeta omaan asuntoon. En itkenyt vaan korkkasin viinipullon.

HÄMEENLINNAPÄIVÄ

Reino päätti jatkaa kokkauskursseja, mutta vain sunnuntaisin, sillä hän halusi viettää madollisimman paljon vapaa-aikaa Tähden ja Annukan kanssa.

–  Pyysin Maleen ja hänen sisarensa Hanin kokkivieraiksi. He innostuivat ajatuksesta. Et ollut paikalla, kun Quu soitti. Hänellä ja Markolla on tiedossa vapaa viikonloppu. Kutsuin heidätkin osallistumaan. Edelliseltä kurssilta tutut Kaisa ja Kari tulevat, samoin Merri sekä Pete, Reino kertoi Tähdelle.

– Hetkinen, teitä on siis kolme opettajaa ja kuusi kurssilaista, vähän liian paljon pieneen keittiöön, Tähti epäröi.

– Quu tuskin osallistuu. Hän kertoi puhelimessa, että Marko on innostunut. Ilmeisesti hänellä on liikaa vapaa-aikaa. Quu sanoi, että vierailu voisi tehdä hyvää heidän suhteelleen. En tiedä mitä hän tarkoitti, mutta kuulemme varmaan pian.

– Taidan ehdottaa siskolle, että käymme hänen ja Annukan kanssa Maman luona. Teillä on silloin kokkausrauha, Tähti suunnitteli.

***

Quu ja Marko saapuivat vähän ennen muita. Quu ilmoitti heti, että hän on valmis maistelemaan valmiita annoksia, mutta ei aio osallistua kokkaukseen. Kun Tähti ehdotti päiväkävelyä, hän oli heti valmis.

– On todellakin aika päivittää kohtalo, vaikka se pelottaakin, Quu sanoi.

– Saat kertoa kaiken, kun olemme kahden. Tai oikeammin kolmistaan, sillä otan tietenkin Annukan mukaan, Tähti ilmoitti.

Syksyinen päivä oli viileä. Tuuli oli karistanut lehdet puista ja maisema oli väritön. Tähti laittoi tyttären vaunuihin ja peitteli hänet lämpimästi. Annukan kainalossa oli nappisilmäinen nalle.

– Hän ei suostu nukahtamaan ilman unikaveria, Tähti hymyili.

Perillä oli suloisen lämmintä.

– Tuo vaunut parvekkeelle, kuulemme kyllä, kun tyttö herää, Mama touhusi.

– Mukava nähdä sinua Mama pitkän tauon jälkeen, Quu halasi lämpimästi.

– Samoin teitä molempia. Maistuuko kahvi? Löytyy myös tuoreita karjalanpiirakoita.

– Kyllä kiitos, Tähti sanoi. – Meillä on kotona meneillään kokkauskurssi ja karkasimme pois tieltä. Reino lupasi jättää maistiaisia.

– Te onnelliset. Minä avasin eilen hernekeittopurkin ja siitä riittää vielä täksi päiväksikin. Pörrö ei ollut kylläkään innoissaan, Mama hymyili.

Kun kahvit oli juotu, he siirtyivät olohuoneen puolelle. Pörrö käänsi sohvalla kylkeä. Mama sekoitti pyytämättä tarotpakan.

– Arvaan, että haluatte kuulla, mitä kortit kertovat. Aloita sinä Tähti, hän sanoi.

Tähden kortissa oli kainosti hymyilevä neitonen.

– Tämä on Lanttien prinsessa, perhekortti ja myös äitiyden kortti. Ehkä saat vielä toisenkin lapsen, Mama sanoi veitikkamainen ilme kasvoillaan.

Tähti punastui.

– Vauva syntyy vuodenvaihteen jälkeen, hän tunnusti.

– Onnea, Quu toivotti vaisusti ja kysyi, mitä tuleva isä tuumi.

– On iloinen, mutta hieman huolissaan, miten jaksamme. Annukka valvottaa edelleen öisin.

– Nyt ainakin näyttää nukkuvan hyvin, Mama sanoi kurkistaessaan parvekkeelle. – Sinun vuorosi Quu, saat itse sekoittaa pakan.

Quu käänsi varovasti nostamansa kortin.

– Sauvojen yhdeksikkö Lujuus. Se tarkoittaa, että tapahtuu mitä tahansa, sinun pitää luottaa omiin voimavaroihisi.

– Sitä pelkäsinkin. En tiedä mitä ajatella, sillä jään taas yksin. Marko on lähdössä opiskelukaverinsa kanssa pitkälle matkalle Malesiaan. Epäilen, ettei mikään ole ennallaan, kun tai jos hän ikinä palaa, Quu kertoi ääni väristen.

– Sen näkee aikanaan. Tärkeintä, että pidät huolta itsestäsi, Mama sanoi viisaasti.

– Nyt Annukka taisi herätä, Tähti havahtui ja riensi hakemaan punaposkisen pienokaisen sisälle.

***

– Täällä on huumaava tuoksu, mitä hyvää kokkasitte? Quu kysyi, kun he palasivat.

– Istukaa pöytään, tarjoilen illallisen pitkän kaavan mukaan, Reino virnisti.

Tähti laittoi Annukan syöttötuoliin, kiinnitti muovisen suojaliinan ja lusikoi tytön suuhun ruusunmarjasosetta. Annukka maistutti tyytyväisenä ja keskittyi imeskelemään riisikakkua, kun Reino palasi tarjottimen kanssa keittiöstä.

– Alkuruoaksi uppopaistettuja kevätkääryleitä makean chilikastikkeen kanssa. Täytteenä on kotoisasti suppilovahveroita, porkkanasuikaleita, purjoa ja riisinuudeleita. Kokkioppilas Kari valmisti ne lähes ammattimaisesti, Reino esitteli.

– Rapeita ja maukkaita, Quu arvioi.

– Tom yam -keittoa katkaravun pyrstöjen kera. Kalaliemessä on sitruunaruohoa, galangaljuurta, punaisia chilejä, soijakastiketta sekä puristettua limenmehua.

– Mielettömän hyvää, mitä tämä vihreä persiljan näköinen on? Quu kysyi.

– Korianteria, se antaa aitoa aasialaista makua.

– Kuka oli kokki?

– Pete, hän haluaa yleensä tehdä jälkiruokia, mutta innostui makuyhdistelmästä. Seuraavaksi pääruoka. Höyrytettyä jasmiiniriisiä ja punaista currya.

– Onko se kovin vahvaa? Tähti kysyi.

– Juuri sopiva lämmin polte. Quu saa arvata, kuka tämän kokkasi.

– Kun kysyt noin, niin varmaan Marko.

– Kyllä vain. Hän kertoi lähtevänsä Malesiaan ja halusi ennakoida, mitä siellä päin maailmaa syödään. Tässä on kaveriksi runsaan valkosipulin kanssa vokattuja tuoreita pinaatinlehtiä. Kaisa hoiti sen.

– Kaikki on herkullista. Maut ovat kohdallaan. Saammeko vielä jälkiruokaakin?

– Totta kai. Merrin taidonnäyte on sticky rice ja keltaista mangoa. Riisi on keitetty kookosmaidossa.

– Nyt ei enää mitään, voi kiitos, Quu huokasi. – Missä muuten Marko on? Meidän pitää palata vielä tänään.

– Hän ilmoitti lähtevänsä kokkauksen jälkeen ulos tuulettumaan. Taisi tulla juuri, Reino sanoi kuullessaan ulko-oven käyvän.

– Aikamoinen tuuli, kiersin kunnon lenkin. Kiipesin Myllymäelle ja ihailin vanhoja taloja ja hyvin hoidettuja pihoja. Idyllistä seutua ja lähellä keskustan palveluja. Toivoisin voivani asua joskus sellaisessa ympäristössä, hän kertoi.

– Se on arvostettua aluetta. Hämeenlinnassa on se hyvä puoli, että täällä pääsee kävellen lähes kaikkialle, Reino kehui.

– Marko, ilta pimenee, eiköhän lähdetä. Minulla on huomenna työpäivä, Quu keskeytti.

Hänestä ei ollut miellyttävää kuulla puhuttavan pikkukaupunkiin muuttamisesta.

– Totta kai, on ollut hieno päivä, kiitokset kokkauksesta. Menen käynnistämään auton, Marko sanoi.

Quu halasi Tähteä ja Reinoa ja kutitti Annukkaa leuan alta. Tämä kikatti tyytyväisenä ja murensi keksiä lattialle.

YLLÄTYSVIERAILU BALILLE

Quun postiluukusta putosi jouluviikolla kortti, jossa oli Malesian leima. Kuvassa roteva mies työnsi kottikärryjä, jonka kyydissä oli liuta hellyttäviä orankivauvoja. Quu luki tekstin epämääräisin tuntein.

Viidakkorumpujen viesti täältä tropiikista. Reissu on ollut mahtava. Olen saanut uskomattomia kuvia, jotka säväyttävät vielä maailmaa. Jatkamme matkaa Balille, sinähän olet hehkuttanut seremonioita. Vietämme joulun ja uuden vuoden Santai hotellissa, jota olet kehunut. Terveiset J-P:ltä, Marko.

Quu oli pettynyt, koska kortissa ei ollut sanaakaan ikävästä tai kotiinpaluusta. Suunnitelma kehittyi kuin itsestään. Quu päätti yllättää Markon joululoman aikana. Lentolipun hinta hirvitti, mutta hän arveli saavansa majoittua Markon luokse ilmaiseksi.

***

Lento Singaporen kautta Denpasarin kentälle tuntui kestävän ikuisuuden. Quulla oli matkassa vain kevyt lentolaukku. Hän oli pakannut tuliaisiksi hapankorppuja, Fazerin sinistä suklaata ja salmiakkia. Kuuma tuuli tuntui huikaisevalta, kun hän löysi taksin ja kertoi suikkapäiselle kuljettajalle osoitteen.

– Neiti Quu, muistan teidät, hymyilevä vastaanottovirkailija tervehti.

Hän tarjosi lasillisen vastapuristettua appelsiinimehua, kun Quu saapui hikisenä perille.

– Hei, asuuhan ystäväni Marko täällä? hän kysyi malttamattomana.

– Kyllä vain herra Juha-Pekan kanssa bungalowissa numero 6. Herrat eivät ole vielä tulleet aamiaiselle.

– Kiitos, menen tervehtimään.

– Kannattaisi ehkä odottaa, täällä oli eilen illalla juhlat ja he valvoivat myöhään.

Quu ei kuunnellut, vaan jätti laukun vastaanottoon ja riensi uima-altaan ohi kohti majoitustiloja. Kuutonen näytti olevan isompi kuin se, jossa hän oli asunut ensimmäisellä käynnillään.

Quu huomasi, että terassille tuotu aamukahvi oli koskematon. Bungalowin ovi ei ollut lukossa. Quu hiipi sisälle. Oleskelutilassa näytti olevat miesten vaatteita hujan hajan lattialla. Perällä oli kaksi ovea. Kaksi makuuhuonetta, totta kai, mutta kumpi on Markon, hän pähkäili.

Quu avasi oikeanpuoleisen oven ja totesi huoneen tyhjäksi. Sydän hakkasi, kun hän raotti toista ovea. Vaikka verhot olivat ikkunoiden edessä, hän tunnisti Markon ja J-P:n hikiset toisiinsa kietoutuneet alastomat vartalot.

Quu pakeni niin hiljaa kuin pystyi, vaikka hänen teki mieli kirkua. Mikä idiootti hän oli ollut. Olisi pitänyt ymmärtää jo kortin tekstistä, että hän oli jäänyt toiseksi. Vastaanottovirkailija katsoi Quuta myötätuntoisesti.

– Yritin varoittaa, mutta ette kuunnellut, hän sanoi.

– Älä kerro sanaakaan käynnistäni, vaan tilaa taksi lentokentälle. Tässä sinulle tuliaisia Suomesta, Quu pyysi lannistuneena.

***

Quu ei muistanut paluumatkasta paljoakaan. Hän vietti kurjan yön lentoaseman kovalla penkillä. Koneeseen päästyään hän itki niin vuolaasti, että lentoemäntä kysyi, oliko joku läheinen kuollut.

Quu tyytyi nyökkäämään.

– Yrittäkää nukkua, tuon paperinenäliinoja ja lämpimän huovan, nainen hymyili.

Päästyään loputtoman pitkän matkan jälkeen takaisin kotiin, Quu päätti, ettei kerro kenellekään äkkinäisestä paluustaan. Hän veti verhot tiukasti ikkunoiden eteen ja päätti nukkua joululoman yli.

Puhelin pirahti viikon kuluttua.

– Hei Quu, oletko jo palannut? Oliko ihana loma? Olen ollut hurjan kateellinen, kun sait viettää aikaa tropiikissa, Tähti rupatteli.

– Kuule, päätä särkee, kerron myöhemmin, Quu sai sanottua ja sulki puhelimen Tähden hämmästykseksi.

EROTUNNELMIA

Marko vihelteli huolettomasti, kun hän saapui vuoden vaihteen jälkeen tapaamaan Quuta valtava kukkakimppu kainalossa.

– Kas, sankarimatkailija on saapunut. Et sitten välittänyt ottaa yhteyttä, vaikka Balilla oli hyvät yhteydet, Quu ei voinut olla sanomatta.

– Oli vähän kiireitä. Kuvauksia ja sen sellaista, Marko vastasi ympäripyöreästi.

– Sen sellaista, niinpä. Kerro lisää.

– Ei ole mitään kertomista. Hommat on hoidettu ja meillä oli J-P:n kanssa mukavaa yhdessä.

– Taidan arvata, helliä päiviä ja kuumia öitä.

Marko karahti punaiseksi ja katsoi Quuta pitkään.

– Mitä vihjaat?

– En vihjaa, vaan tiedän. Satuin näkemään teidät yhdessä, Quu puuskahti.

Markon ilme oli näkemisen arvoinen.

– Unessako?

– Kunpa se olisikin ollut unta, Quu sanoi ja kertoi järkyttävästä löydöstään. – Eikä siinä kaikki. Käytin matkaan kaikki säästöni.

– Korvaan sen sinulle, Marko lupasi nopeasti.

– Et muuten korvaa. Tyhmyydestä saa maksaa, opin sen konkreettisesti.

– Voi Quu, olen pahoillani. Emme suunnitelleet mitään, mutta huomasimme viihtyvämme yhdessä.

– Entä nyt, jatkatteko lemmiskelyä täällä Suomessa?

Marko oli vaivautuneen oloinen kertoessaan, että he todellakin suunnittelivat muuttavansa yhteen.

– Arvasin sen, onnea uuteen elämään, Quu sai sanottua ja pyysi kylmästi Markoa lähtemään.

Tämä katsoi viisaammaksi poistua vähin äänin.

QUUN VIESTI TÄHDELLE

Olen taas kerran onneton. Meille tuli Markon kanssa ero. En halua kertoa enempää, olen vielä liian järkyttynyt. Paluuta ei kuitenkaan ole. Uppoudun työntekoon, mutta kaikki tuntuu turhalta. En jaksa innostua entiseen tapaan. Hoidan tehtävät rutiinilla. Jokke ehdotti sairauslomaa, mutta en ole sairas, tai no, masentunut. En kuitenkaan halua olla yksin kotona. Anteeksi, minä vain valitan, mutta en näe valonpilkahduksia. Tuntuu, kuin kevätaurinkokin ilkkuisi.

Onnea Tähti vauvan syntymän johdosta. Annukka ja Ulpukka, hienot nimet. Tulen käymään heti kun jaksan. Tiedätkö, ovatko Ellinoora ja Patrik tulossa Suomeen? Älä kerro heille, kerron itse sitten kun tapaamme. Minulla on sinua ikävä, mutta olen tällä hetkellä surkeaa seuraa. Voi hyvin, minäkin yritän, vaikka se on vaikeaa. Quu, epäonnistuja

TÄHDEN VIESTI QUULLE

Voi Quu. Sinulla riittää iloja ja suruja. En osaa sanoa muuta kuin vanhan kliseen, aika parantaa. Olet tervetullut käymään heti, kun siltä tuntuu. Annukka on ylpeä isosisko, vaikka hän on vähän pettynyt, kun pikkuisesta ei ole vielä leikkitoveriksi. Olen kertonut, se vika paranee nopeasti, sillä tytöillä ei ole ikäeroa kuin puolitoista vuotta.

Pyöritämme kahvilaa edelleen, tai oikeammin Reino pyörittää, sillä minun aikani kuluu pikkuisten kanssa. Olemme harkinneet päiväkotipaikkaa Annukalle sitten, kun hän täyttää kaksi vuotta. Ehtisin auttaa enemmän kahvilassa. Onneksi Pete jatkaa. Hän vuorottelee Reinon kanssa keittiöhommissa ja suloinen Milla hääräilee parina päivänä viikossa tiskin takana. Odotan kevättä, jolloin voimme avata pihakahvilan. Kokkauskurssit ovat nyt tauolla, sillä emme yksinkertaisesti ehdi emmekä jaksa.

Ellinoora soitti pari päivää sitten ja kertoi, että hän ja Patrik suunnittelevat tulevansa ennen kesäkiireitä käymään luonamme. Toivon, että lepäät ja toivut, vaikka nyt tuntuu raskaalta, rakkain terveisin Tähti ja suurperhe

ASUNNON OSTAJAT

Iäkäs harmaahiuksinen nainen avasi oven.

– Rouva odottaa teitä, seuratkaa minua, hän sanoi ja kääntyi kannoillaan.

Hän johdatti Markon ja Juha-Pekan vanhanaikaisen salin kautta perällä sijaitsevaan työhuoneeseen. Tukevan pöydän takana istui hauras vanha nainen. Hänellä oli pyöreät kultasankaiset silmälasit ja riippuvat korvakorut. Huone oli hämärä, sillä paksut samettiverhot oli vedetty korkeiden ikkunoiden eteen. Kalpeassa lampunvalossa leijaili pölyhiukkasia.

– Talo on kuulunut suvulleni yli sata vuotta. Se on nyt myynnissä, sillä minulla ei ole perillisiä ja joudun valitettavasti palvelutaloon, nainen kertoi melkein kuiskaamalla.

– Näimme myynti-ilmoituksen ja kiinnostuimme, Marko selitti.

– Olette ensimmäiset kävijät. Hinta on kova, mutta sen arvoinen. Teetin muutama vuosi sitten mittavan remontin. Keittiö ja sauna on uusittu kokonaan. Pihapiiri on hoidettu rakkaudella ja taloon kuuluu myös autotalli. Tosin se on nyt varastona.

– Saammeko kiertää katsomassa? Juha-Pekka kysyi.

– Totta kai, taloudenhoitajani Toini opastaa.

– Mieletön talo, aitoa jugendia. Joka huoneessa on komeat kaakeliuunit ja ikkunoissa lasimaalauksia, J-P huokasi, kun he palasivat kierrokselta.

– Olen haaveillut Myllymäestä. Talossa on kaikkea, mitä toivomme. Saat työhuoneen käyttöön seuraavalle runoprojektille. Minulla on hienot lenkkimaastot ja runsaasti uusia kuvauskohteita, Marko suunnitteli.

– Onko meillä varaa? Laitan asuntoni myyntiin, mutta se ei kata puolta talon hinnasta. Saan kyllä pankista lainaa, J-P mietti.

– Onhan meillä, minulla on rahaa enemmän kuin tässä elämässä tarvitsen, Marko naurahti.

– En halua jäädä kiitollisuuden velkaan, J-P purnasi.

– Maksat oman osuutesi runokirjan tuotolla, Marko hymyili ja kietoi kädet ystävänsä ympärille. – En tiedä, mitä tekisin ilman sinua. Sopiiko, että menemme seuraavaksi juhlimaan löytöä ravintola Piparkakkutaloon? Sen pippuripihvit ovat vertaansa vailla. Varasin Vaakunasta sviitin. Minulla on täällä tuttujakin, mutta en halua sattuneesta syystä majoittua Quun siskon perheen luo.

– Olenko minä se sattunut syy? J-P virnisti.

– Taidat olla.

TV-KESKUS, PASILA

Quu ihmetteli, miksi Jaska oli kutsunut hänet ja Joken huoneeseensa. Oli maaliskuun loppupuoli ja talvi jatkui vähälumisena, mutta tuulisena. Quusta tuntui, että hän paleli jatkuvasti.

– Minulla on rakentava ehdotus. On aika päättää ensi kesän tuotannoista. Saan edelleen katsojapalautetta, joissa kysellään, koska kokkikisa jatkuu. Meillä ei ole varaa toteuttaa usean viikon kallista nauhoitusta, mutta tehokas viikonloppukisa on mahdollinen.

Quun silmiin syttyi pilke. Hän aavisti, että pääsisi osallistumaan.

– Kerro lisää, vaikka taidan arvata, että haluat Quun juontajaksi, Jokke sanoi,

– Kyllä vain, jos se on mahdollista. Onko teillä dokumentissa kesäsuunnitelmia?

– Itse asiassa ei. Esitämme Arvoitus-sarjan ensimmäiset jaksot uusintoina, sillä meidän on pakko säästää syksyksi rahaa. Sarja on tullut elinkaarensa päähän ja on aika uudistua, Jokke kertoi.

– Sittenhän ei haittaa, jos Quu siirtyy kesäksi kulttuuritoimitukseen ja minun puolestani vaikka kokonaan, Jaska ehdotti.

– Eikö minulta kysytä? Quu puuttui puheeseen.

– Totta kai, mitä arvelet?

– Kesäkokkaus kiinnostaa, samoin kulttuuritarjonta, sinulla on ilmeisesti visio? Quu kysyi Jaskalta.

– Kävin pari viikkoa sitten Hämeenlinnassa ja poikkesin Reinon kahvilassa. Viehättävä paikka ja mainiot leivonnaiset. Reino istahti kahvikupillisen ajan seuraksi. Kun santsikuppi oli juotu, innostuin hänen ehdotuksestaan. Reino maalaili suurella siveltimellä näkyä, jossa pihalla käydään kokkikisa, taustalla soi livemusiikki ja kaupunkilaiset saapuvat sankoin joukoin kannustamaan.

– Entä jos sataa, piha on märkä eikä ketään tule? Jokke kysyi.

– Rakennamme varmuuden vuoksi sadekatoksen ja mainostamme laajasti tapahtumaa.

– Nauhoitus vai ajattelitko suoraa lähetystä? Entä kilpailijat ja tuomarit? Quu puuttui puheeseen.

– Malttakaa. Reino ehdotti, että hän voi olla toinen tuomari ja toinenkin on teille tuttu edellisestä kisasta.

– Ei kai Meriitta, Quu parahti.

– Ei, hän on jäänyt Espanjaan. Vetää viimeisen tiedon mukaan maistelukierroksia jossain viinitilalla, Jaska kertoi.

– Taidan arvata, Olli-Tapio?

– Kyllä vain, sinähän Jokke varmistit, että hän on kesällä vapaalla.

– Suunnittelemme yhteistä lomamatkaa, mutta viikonloppukeikka onnistuu mainiosti.

– Reino ehdotti kansainvälistä kisaa. Hän on vetänyt kahvilassa kokkauskursseja ja kertoi, että Hämeenlinnassa on runsaasti maahanmuuttajia. Mietimme yhdessä, että neljä kahden hengen joukkuetta olisi sopiva. Ensimmäisenä päivänä kaksi pääsee jatkoon ja he kisaavat seuraavana päivänä voitosta.

– Kuulostaa kiinnostavalta. Konsepti on hyvä, Jokke ynnäsi. – Jos haluat Quu ruveta juontajaksi, minun puolestani se sopii.

– Totta kai haluan. Entä tiimi?

– Minä ohjaan niin kuin ennenkin. Haluatko, että kysyn Kaislaa kuvaussihteeriksi? Muistaakseni teillä meni viimeksi hyvin.

– Ihanaa, tiedän olevani hyvissä käsissä, Quu ilahtui.

– Asia on siis sovittu. Kutsun Reinon ja Tapsan suunnittelukokoukseen jo ensi viikolla, Jaska lupasi.

Quu palasi kotiin pitkästä aikaa valoisalla mielellä. Kesäsuunnitelma antoi toivoa, että elämässä oli vielä jotain odotettavaa.

MUUTTO

Markon ja J-P:n talokauppa toteutui vasta toukokuussa. Miehet saivat valita, mitä huonekaluja he halusivat säästettävän. Molemmat olivat haltioissaan, sillä kalustus sopi vanhan talon tunnelmaan. He hylkäsivät vain raskaat verhot ja vanhat matot. Parkettilattiat olivat kuluneet, mutta miesten mielestä niille ei tarvinnut tehdä mitään.

Kun ylimääräiset tavarat oli viety pois ja Marttojen siivouspalvelu oli puhdistanut talon viimeistä nurkkaa myöten, Marko ja Juha-Pekka kiertelivät kuohuviinilasit käsissä katsomassa paikkoja.

– En voi uskoa, että tästä tuli totta, J-P huokasi.

– Haaveilla on tapana toteutua, kun jaksaa uskoa, Marko hymyili.

– Upeaa, kun meillä on puutarha. Odotan innolla, mitä siellä kasvaa, J-P mietti.

– Toini kertoi, että pihassa on ikivanhoja helppohoitoisia perennoja. Huomasitko, että tulppaanit ovat jo nupulla. Kasvimaata ei ole viljelty aikoihin, mutta omenapuut tuottavat vuodesta toiseen satoa. Mietin grillikatosta. Voisimme istua kesällä puutarhakeinussa, kokata puoliraakoja pihvejä ja juoda litroittain punaviiniä. Eiköhän järjestetä tupaantuliaiset, Marko suunnitteli.

– Keitä kutsuisimme?

– Leenan ja Lassen, en kyllä tiedä, miten he suhtautuvat. Kutsun mielelläni myös hämeenlinnalaiset tutut Tähden, Reinon, heidän kaksi tytärtään sekä mainion Mama Maddalenan, Marko luetteli. – Niin ja jos Patrik ja Ellinoora ovat tulossa Suomeen, niin heidät myös.

– Entä Quu?

– En ole varma. Veikkaan, että hän kieltäytyy osallistumasta. Entä sinä?

– Muutama runoilijakaveri tulisi varmaan mielellään. Perhettähän minulle ei ole, niin kuin tiedät. Kuvittelin olevani ikuinen poikamies, J-P virnisti.

– Oletko pettynyt?

– Mitä arvelet, haen meille toiset lasilliset kuohuviiniä loistavan tulevaisuuden kunniaksi.

TUPAANTULIJAISET

Ukkosmyrsky kasteli pihan litimäräksi ja riepotti sinne pystytettyä juhlatelttaa. Marko ja Juha-Pekka katselivat kauhuissaan, miten kiinnitystapit irtosivat ja tuuli kaatoi koko komeuden.

– Nyt ovat hyvät neuvot kalliit. Illanvietto kannattaisi peruuttaa, eikä tänne varmaan kukaan tulekaan, J-P voihki.

– Pihajuhlista ei todellakaan tule mitään, mutta sytytetään tuli salin kakluuniin ja katetaan tarjottavat pitkälle pöydälle. Siis jos joku tulee. Lapset ilmoittivat, että heillä on omia menoja, Marko kertoi.

– Minun runoilijaystävänikään eivät ole tulossa, J-P pahoitteli.

Marko kaatoi molemmille tukevat viskipaukut ja katseli alakuloisena lohdutonta maisemaa. – Tuikku murheeseen, ryypätään kahdestaan, mutta miten selviämme kalakeitosta? Sitä on kymmenen litraa, hän kauhisteli.

– Joku koputtaa, menen avaamaan, J-P havahtui.

– Voi veikkoset, mikä ilma, Mama ravisti pisaroita keltaiselta kumitakilta. – Sateenvarjosta ei ollut mitään hyötyä, se meni heti nurin, hän selitti.

– Olet urhea, tule peremmälle, Marko tuli vastaan ja laittoi Maman takin kuivumaan.

– Tulin kun lupasin, eikö täällä ole muita? Mama kysyi hämmästyneenä.

– Ei toistaiseksi, toivomme, että joku muukin on yhtä urhea kuin sinä, Marko sanoi ja toi Mamalle lasillisen kuohuviiniä.

– Hohoi, onko ketään kotona? Ovi oli auki, Tähti huhuili.

– Kyllä vain, uskalsitte sukeltaa rajuilmaan, J-P tuli tervehtimään.

– Ei olla sokerista, eihän tytöt? Tähti hymyili ja kuori Annukan kurahaalareista. Ulpukka kurkisteli uteliaana vaunuista.

– Joo, äiti sanoi, että olen leipas, Annukka ilmoitti tomerasti.

– Kyllä vain, Annukka hyppi jokaisessa lätäkössä, Reino nauroi.

– Tulkaa lämmittelemään uunin ääreen. Tässä on aikuisille maljat ja tytöille pillimehut, Marko sanoi.

– Ulpukka saa toistaiseksi vain äidinmaitoa, mutta Annukalle kyllä maistuu, Tähti ilmoitti.

– Totta kai, en tullut ajatelleeksi, että tyttö on vielä niin pieni, Marko tajusi.

– Ei se mitään, Ulpukka nukahtaa pian. Sopiiko, että laitan hänet sohvalle? Vaunut ovat kosteat.

J-P toi lämpimän shaalin ja Tähti kietoi sen pikkuisen ympärille. Hän lauloi kehtolaulun ja tyttö nukahti saman tien.

– Otetaan ilo irti, ohjelmassa on halukkaille kiertokäynti ja sen jälkeen tarjolla on kermaista lohikeittoa, saaristolaisleipää ja runsaasti hanaviiniä, Marko kertoi isännän elkein.

– Esittele ensin ystäväsi, Tähti sanoi ja katsoi tutkivasti Juha-Pekkaa.

– Hän on opiskelukaveri vuosien takaa, nykyään arvostettu runoilija. Tiedätte varmaan, että retkeilimme yhdessä Borneolla ja Balilla. Runokirja ”Elämässä eksyneet” ilmestyy syysmarkkinoille. Teksti on J-P:n ja kuvat minun, Marko esitteli ja kohotti lasinsa.

– Onnittelut, ei koskaan voi tietää, mistä onni löytyy, Mama sanoi lempeästi.

– Kiitos, meistä tämä tuntuu oikealta. Olemme molemmat eksyneet monesti. Kun löysimme toisemme ja lisäksi tämän upean talon, unelmamme ovat toteutuneet, J-P kertoi silmät kosteina.

– Tiedän, että tämä kaikki on ollut kovaa Quulle. Toivon, että hänkin löytää onnen, Marko sanoi koruttomasti.

Illasta tuli lopulta kaikin puolin onnistunut, vaikka toiveet puutarhajuhlista olivat kariutuneet. Vieraat ihailivat vilpittömästi talon arkkitehtuuria. Kalakeitto lämmitti mukavasti ja viini maistui. Marko kantoi pöytään jälkiruoaksi juustoja, keksejä ja viinirypäleitä.

***

– Sinulla on upeita ystäviä, Juha-Pekka kommentoi, kun vieraat olivat lähteneet. Myrskytuuli oli laantunut, mutta sade jatkui sitkeänä.

– Olen todella iloinen, että he tulivat. Meidät on selvästi hyväksytty, Marko sanoi tyytyväisenä.

– Onko kuoharia vielä jäljellä? J-P kysyi.

– Sinulle löytyy aina, Marko hymyili ja täytti molempien lasit.

KOKKIKISA TUTUILLA JA OUDOILLA MAUSTEILLA

Quu katseli silmät suurina hyörinää kesäkahvilan pihalla. Sääennuste oli luvannut viikonlopuksi silkkaa auringonpaistetta. Jaska oli ottanut riskin, eikä sadesuojaa rakennettu. Keskellä pihaa oli grillikatos, sen vierellä keittolevyt ja vesipiste. Pitkän työtason taakse mahtui hyvin neljä kilpailijaa.

Yleisradion ulkolähetysauto on pysäköity kadun varteen ja rakentaminen oli täydessä vauhdissa. Kaisla tuli halaamaan ja kehotti Quuta tulemaan saman tien meikkiin.

– Aloitamme harjoitukset heti, kun on valmista. Niin kuin tiedät, suora lähetys alkaa iltakuudelta ja kestää puolitoista tuntia. Kilpailijat ovat jo paikalla. Onneksi kaikki puhuvat suomea, Kaisla kertoi.

– Entä Tapsa, onhan hän jo tullut?

– Kyllä vain, taitaa olla puuteroitavana.

– Tervehdys Quu, näytät hurmaavalta, Reino tuli tervehtimään.

Hän oli pukeutunut polvipituisiin shortseihin ja rentoon kesäpaitaan.

– Terve vaan tuomari, mihin olet piilottanut perheesi?

– Tähti on nukuttamassa Ulpukkaa. Annukka haluaisi pyöriä täällä pihalla, mutta laitoin hänelle piirrettyjä pyörimään, Reino kertoi.

– Meillä on tiedossa kaksi jännittävää päivää. Suorissa lähetyksissä on kiihkeä tunnelma, Quu hymyili.

– Olen täysillä mukana. Sisällä on pientä purtavaa, Reino osoitti kahvilan suuntaan.

***

Pihalla jännitys kohosi, kun studio-ohjaaja kuulutti, että suora lähetys alkaisi kymmenen minuutin kuluttua. Kilpailijat vilkuilivat toisiaan. He eivät tienneet, ketkä neljä kokkaisivat ensin.

– Quu, ole hyvä, aloitat merkistä, Jaskan ääni kuului korvanapista.

– Hyvää kesäiltaa katsojat. Olemme kahvila Tähdenlennon pihalla Hämeenlinnassa. Kahdeksan innokasta kilpailijaa on valmiina kisaamaan. Teema on kansainvälinen, sillä he edustavat eri kansallisuuksia. Kisan tuomareina toimivat vanhat tutut Reino ja Olli-Tapio, Quu aloitti.

Pihalle kerääntyneet katsojat taputtivat vimmatusti.

– Reino, esitteletkö kilpailijat, Quu kehotti.

– Hyvää päivää minunkin puolestani. Niin kuin Quu kertoi, meillä on ilo saada maistella makuja maailmalta. Malee ja Hani tulevat Thaimaasta, Merri ja Hasan Somaliasta, Larissa ja Alina Ukrainasta ja mukana on tietenkin myös suomalaisten edustus Milla ja Pete.

Kättentaputukset yltyivät, kun kilpailijat kumarsivat hämillisen näköisinä.

– Säännöt ovat yksinkertaiset. Arvomme järjestyksen. Kaikki kokkaavat tänään ja kaksi parasta joukkuetta jatkaa huomisessa finaalissa, Tapsa kertoi.

Arvonnassa Merri ja Hasan aloittivat vastassaan Alina ja Larissa.

– Saatte kokata annokset, joita olette tottuneet syömään kotimaassanne. Ruokavarasto on käytössä ja aikaa on vain puoli tuntia, se alkaa nyt! Quu kuulutti.

– Puoli tuntia on todella lyhyt aika, Reino sanoi, kun hän ja Tapsa katselivat, miten kilpailijat ryntäsivät valitsemaan raaka-aineita.

– Olisin toivonut pitempää lähetysaikaa, mutta tällä mennään, Reino sanoi.

– Onneksi voimme antaa huomisessa finaalissa tunnin kokkausajan, Tapsa totesi.

– Eiköhän lähdetä katsomaan, mitä syntyy, Reino ehdotti.

– Merri ja Hasan, kertokaa, mitä kokkaatte, Quu pyysi.

– Tabbulehia couscousin kanssa. Annos on nopeatekoinen ja herkullinen. Käytämme mausteina runsaasti persiljaa ja minttua, valkosipulimurskaa, puristettua sitruunanmehua ja kirsikkatomaatteja.

– Hyvältä näyttää ja aika riittää mainiosti. Entä Larissa ja Alisa?

– Metsäsienikastiketta grillikasvisten kera. Perunamuhennus olisi kuulunut annokseen, mutta puoli tuntia ei riitä. Maissintähkät, kesäkurpitsat, paprikat ja tomaatinpuolikkaat sen sijaan ehtivät sopivasti. Maustamme sienet salottisipulilla, voilla ja paksulla kermalla, Larissa kertoi.

– Grillintuoksu on huumaava, Quu hymyili.

– Kilpailijat, aikaa jäljellä viisi minuuttia. On aika laittaa kaikki tarjolle, Reino julisti.

– Meille tulee vaikea valinta, maku ratkaisee, Tapsa arvioi.

– Kilpailijat, aika loppui, tuokaa annokset tuomareille, Quu kehotti.

Kameran lähikuvassa näkyi, miten kauniisti molemmat annokset oli aseteltu.

– Upea väriyhdistelmä, valkoista, punaista ja runsaasti heleän vihreää, Reino kehui maistaessaan Merrin ja Hasanin taboulehia.

– Sitruunaa on hivenen liikaa ja olisin kaivannut enemmän suolaa, Tapsa kommentoi.

– Saitte paljon aikaan puolessa tunnissa. Sienimuhennos on herkullista ja kasvikset ovat paahtuneet valkosipuliöljyn kera kullanruskeiksi. Kesäruokaa parhaimmillaan ja olette käyttäneet tuttuja raaka-aineita konstailematta. Siksi te Larissa ja Alina pääsette jatkoon, Reino julisti.

– Pitemmittä puheitta, aika rientää, Milla ja Pete sekä Malee ja Hani, teidän vuoronne, Quu kehotti.

– Kakkoskilpailijoilla oli etua, sillä he ehtivät miettiä, mitä puolessa tunnissa ehtii kokata, Tapsa sanoi.

– Odotan thaimaalaisilta makujen sinfoniaa. Chilin poltetta ja sitruunaruohon raikkautta. Milla ja Pete valmistavat todennäköisesti jotain makeaa, Reino mietti.

– Teitte nopeasti raaka-aineiden valinnat, Quu sanoi tarkastellessaan Maleen ja Hanin työpistettä.

– Thairuoka kypsyy nopeasti, mutta pilkkominen vie aikaa. Kypsennämme tuttuja kasviksia ja kanasuikaleita kookosmaidossa. Maustamme limetinlehdillä, galangaljuurella, vihreillä chileillä sekä sitruunaruoholla. Palmusokeri antaa makeutta ja lime happamuutta, Malee kertoi.

– Ehdittekö höyryttää riisiä kaveriksi? Reino kysyi katsoessaan huolestuneena kelloa.

– Emme ota riskiä. Laitamme kulhon pohjalle riisinuudeleita ja kaadamme kuuman liemen päälle. Keitosta tulee ruokaisa ja maukas, Hani kertoi.

– Onnea matkaan, luotan makuyhdistelmään, Quu sanoi ja siirtyi Millan ja Peten luo.

– Tervehdys jälkiruokakokit, mitä syntyy?

– Olisin halunnut tehdä jäätelöä tai jäädykettä, mutta aika ei riitä. Kakutkaan eivät onnistu, kun uunia ei ole käytössä. Päädyimme luovaan ratkaisuun. Kiehautimme vaniljakastikkeen, joka on parhaillaan vetäytymässä jääkaapissa. Tarjoamme sen kanssa raparperihilloketta ja tuoreita mansikoita mintunlehtien kera. Makuyhdistelmä toimii, Pete selitti.

– Kilpailijat, aika on loppu, tuokaa annokset tuomareille, Quu kuulutti kokkien mielestä aivan liian pian.

– Nuudelikeitossa on maku kohdallaan ja tuore korianteri saa makunystyrät herkistymään, Tapsa hehkutti maisteltuaan annosta.

– Voisin syödä koko kulhollisen, mutta taidan jättää tilaa jälkiruoalle, Reino hymyili.

– Milla ja Pete, kesäisen jälkiruoan maut ovat kohdallaan, mutta annos on aika yksinkertainen. Olisin kaivannut seuraksi jotain rapeaa keksiä, Tapsa kommentoi.

– Olen samaa mieltä. Kakkoskierroksen voitto menee Maleelle ja Hanille, Reino julisti.

Kannustushuudot raikuivat pihalla, kun lopputekstit pyörivät ruudussa.

– Jäikö meille mitään? Jaska ja Kaisla tulivat juoksujalkaa ulkolähetysautosta pihalle.

– Ei huolta, kaikille riittää maistiaisia ja sisällä on tarjolla tiimille iltapalaa ja viiniä, Reino kertoi.

Hän sai raikuvat suosionosoitukset.

– Kiitos kaikille ja tervetuloa huomiseen finaaliin, Quu hihkaisi, kun katselijat poistuivat pihalta.

Hän ei ollut näkevinään, kun Marko ja Juha-Pekku heilauttivat kättä.

– Olen aivan poikki, Quu huokasi, kun hän istahti voipuneena puutarhakeinuun.

– Oletko kuullut, että Marko ja hänen kaverinsa ovat ostaneet hulppean talon Myllymäeltä? Tähti kysyi.

– En, enkä ole kiinnostunut. Olen itkenyt riittävästi, enkä halua kuulla heistä sanaakaan.

– Käytiin tupaantuliaisissa, Tähti yritti sitkeästi jatkaa, mutta Reino loi häneen varoittavan katseen.

– Ei sitten, kerro aikataulusta. Oletko meillä vielä toisen yön?

– Jos vain sopii, meillä on huomenna tiedossa pitkä työpäivä. Palaamme Pasilaan vasta maanantaina, Quu kertoi.

– Kilpailu oli loistava. Pelkäsin, että annokset eivät ehdi valmistua. Nyt jännittää, mitä tunnissa syntyy, Reino vaihtoi puheenaihetta. – Saamme todennäköisesti herkullista ukrainalaista ja thairuokaa. Kilpailijat ehtivät miettiä rauhassa, mitä kokkaavat. Tarjoan yömyssyt ja sen jälkeen joka iikka nukkumaan.

KOKKIKISAN FINAALI

Sunnuntaiaamu oli pilvipoutainen. Jaska katseli huolissaan taivaalle, mutta rauhoittui tutkiessaan sääennustetta. Sadetta ei ollut luvassa.

– Onko kaikki valmista harjoituksiin? hän kysyi iltapäivällä.

Thaitytöt ja ukrainalaiset olivat pukeutuneet kansallisasuihin.

– Näytätte upeilta, Quu kiitteli, kun he olivat asettuneet työpöytien taakse.

– Tehdään samoin kuin eilen, mutta nyt teillä on ruhtinaallisesti tunti kokkausaikaa, Jaska kertoi.

– Emme halua tietää etukäteen, mitä valmistatte, mutta muistakaa, että tunti kuluu nopeasti. Suorassa lähetyksessä ei ole varaa virheisiin, emmekä halua maistaa raakoja annoksia, Reino muistutti.

– Ollaan suunniteltu koko yö, Hani sanoi mustat renkaat silmien alla. Edes runsas puuterikerros ei pystynyt peittämään väsymystä.

– Pian tämä on ohi ja pääsette juhlimaan, Quu rauhoitteli.

– Larissa ja Alina, mitkä tunnelmat?

– Jännittää mukavasti, Alina naurahti.

– Joo, kokataan perinneruokaa, se on vahvuutemme, Larissa jatkoi.

– Kilpailijat, suoran lähetyksen alkuun kymmenen minuuttia, studio-ohjaajan kuulutus yllätti myös Quun ja tuomarit.

Quu asettui paikalleen ja silmäili yleisöä. Väkeä oli paikalla enemmän kuin edellisenä päivänä. Marko ja Juha-Pekka olivat asettuneet eturiviin. Quu käänsi selkänsä ja kysyi Reinolta, keitä tämä veikkaa voittajaksi.

– Parhaita, tämä hymyili arvoituksellisesti.

– Quu ole hyvä, katso kamera ykköseen, voit aloittaa, Jaska kehotti.

– Kokkikisa tutuilla ja oudoilla mausteilla on ehtinyt finaaliin. Puolentoista tunnin kuluttua voittajat ovat selvillä. Kilpailijat Thaimaasta ja Ukrainasta ovat loppusuoralla, Quu aloitti.

– Malee ja Hani sekä Larissa ja Alina, mitkä ovat tunnelmat? Reino kysyi.

– Jännittää, kilpailijat sanoivat yhteen ääneen.

– Teillä on tunti aikaa loihtia lempiannoksenne, aika alkaa nyt! Tapsa kuulutti.

– Tiukka kisa, en todellakaan tiedä, kumpi joukkue on parempi, Reino mietti, kun hän ja Tapsa siirtyivät syrjemmälle.

– Perinneruokia on vaikea vertailla, mutta niin kuin tiedät, maku ratkaisee, Tapsa sanoi.

– Nyt on hyvä hetki kertoa katsojille, mitä on tulossa, Quu sanoi tultuaan Maleen ja Hanin luo.

– Valmistamme tulista mangosalaattia. Papaija olisi ollut mieluisampi, mutta sitä ei ollut ruokavarastossa. Pääruoksi kokkaamme vihreää currya ja höyrytettyä jasmiiniriisiä, Malee kertoi.

– Tuttuja makuja, odotin jotain yllättävää, mutta onnea matkaan joka tapauksessa. Sitten Larissa ja Alina, tekin olette perinnelinjalla?

– Kyllä vain. Valmistamme borssikeittoa smetanan kera sekä lammastäytteisiä pelmenejä. Ainoa huoli on, ehtiikö keitto hautua tarpeeksi pehmeäksi. Valitsimme varhaiskaalia ja pieniä punajuuria.

– Teillä on paljon tekemistä, tuomarit maistavat vajaan tunnin kuluttua, Quu sanoi.

Kello kävi vauhdilla. Kilpailijat vilkuilivat sitä vähän väliä huolissaan.

– Suoran lähetyksen jännitystä. Kaiken pitää valmistua ajoissa, Tapsa tuumi.

Reino huomasi, että hän oli huolissaan ajoituksesta.

– Toivon, etteivät he ottaneet liian suurta urakkaa, Reino sanoi.

– Tuo ei rauhoita, mutta olemme puolen tunnin kuluttua viisaampia.

– Kilpailijat, nyt on aika laittaa kaikki tarjolle. Aikaa on enää kolme minuuttia, Quu kuulutti.

Reino ja Tapsa maistoivat ensin Larissan ja Alinan borssikeittoa.

– Todella maukasta, tässä on sopivasti happamuutta ja smetana antaa kermaista pehmeyttä, Tapsa arvioi.

– Mitä pidät pelmeneistä? Reino kysyi.

– Herkullisia. Taikina on ohutta ja täyte hyvin maustettua. Liemessä on juuri sopiva suolaisuus, Tapsa kiitteli.

– Sitten thaiannokset, mangosalaatti on todella tulista, Reino yski maistettuaan kunnon lusikallisen.

– Nuo punaiset ohuet renkaat taitavat olla chilipommeja, Tapsa totesi ja maistoi currya.

Nyt oli hänen vuoronsa yskiä.

– Chilin polte jatkuu. Oli hyvä, ettemme maistaneet ensimmäiseksi tätä. Borssikeitto olisi tuntunut turhan miedolta, hän sanoi.

– Tuomarit, oletteko tehneet päätöksen? Quu kysyi.

– Kyllä vain. Kaikki annokset olivat maukkaita, jopa liikaakin, Reino sanoi. – Jasmiiniriisi pelasti minut äkkikuolemalta.

– Olen samaa mieltä. Larissa ja Alina voittavat, sillä annos oli tasapainoinen ja maku miellyttävä. Malee ja Hani, rakastamme thairuokaa, mutta joskus liika on liikaa. Olitte hyviä kakkosia.

Yleisö hurrasi, kun Reino ojensi ukrainalaistytöille näyttävän pokaalin ja tuntuvan lahjakortin. Myös toiseksi tullut joukkue sai lohdutuspalkinnon.

MAMAN VIESTI ELLINOORALLE

Olen äärettömän ylpeä sisaristasi ja Reinosta. Tämän päivän paikallislehdessä oli iso juttu kilpailusta otsikolla ”Kansainvälinen kokkikisa Café Tähdenlennossa”. Quu toimi juontajana ja Reino tuomarina. Olin iloinen, kun ukrainalaisneidot voittivat. Istuimme Tähden ja pikku-Annukan kanssa katsomossa ja jännitimme loppuun asti. Pääsimme jopa lähikuviin, kun Annukka heilutti riemuissaan nallea. Kaupunkilaisia oli enemmän kuin koskaan paikalla ja voittajille hurrattiin raikuvasti.

Mitä Espanjan auringon alle kuuluu? Minun kesäni on ollut hiljainen. Vietämme Pörrön kanssa kotipäiviä, mutta en minä enää seikkailuja kaipaakaan. Koska tulette käymään? Olisi mukava jutella kasvokkain. Toivotan hyviä vointeja, terveisin Mama

ELLINOORAN VASTAUSVIESTI

Voi Mama, minullakin on ikävä sinua. Hauska saada Hämeenlinnan kuulumisia. Olen iloinen, että siskot ovat löytäneet mieleistä tekemistä ja haluaisin kovasti nähdä, miten tytöt ovat kasvaneet. Tähtäämme tulevamme Annukan kaksivuotispäiville. Silloin pahin turistikausi on jo ohi.

Minä touhuan edelleen Marian ja Manuelin pikkuisten kanssa. Olemme saaneet kesäksi apuvoimia, sillä Sofian sisaren tytär Elena on harjoittelijana. Karkaamme silloin tällöin Patrikin kanssa vapaalle. Istumme rantabulevardin varrella olevissa tapasbaareissa ja nautimme samppanjasangriaa. Kävimme Suomi-Centerissä maistelemassa tilaviinejä. Patrik tunsi esittelijänä toimivan Meriitan. Tämä tuli mairea hymy huulilla halaamaan miestäni. Hän oli pukeutunut turhan nuorekkaasti ja tuoksui vahvasti parfyymille. Minua hän ei ollut näkevinään. Patrik oli vaivaantunut ja lähdimme hyvästelemättä. Kerro terveiset siskon perheelle ja voi hyvin, aurinkoisin terveisin Elli

TV-KESKUS, PASILA

Quu osallistui kokkikisan jälkeen kulttuuritoimituksen syyskauden ohjelmiston suunnittelukokoukseen. Hän ilahtui lämpimästä vastaanotosta. Tuntui, kuin hän olisi palannut kotipesään. Ympärillä näkyi entisiä tuttuja. Hän oli halannut lämpimästi Kaislaa ja Jannea. Uusia kasvojakin näkyi, mutta hän arveli oppivansa tuntemaan heidät pian.

– Kulttuurimakasiini jatkuu, mutta päättäjät toivovat katsojaystävällistä lähestymistapaa. Interaktiivisuus on nykyään trendikästä, Jaska aloitti.

– Kerro ihan omin sanoin, mitä meiltä toivotaan? Olli-Tapio pyysi.

Quu oli ilahtunut tavatessaan hänet toimituksessa.

– Teen freelancerina juttuja. Se sopii hyvin, sillä saan ehdottaa vapaasti aiheita, hän oli kertonut.

– Meidän pitää ottaa katsojien toiveet käytännössä huomioon. Kesän kokkikisa Hämeenlinnassa oli oiva esimerkki. Itse asiassa kisalle toivotaan jatkoa, mutta ulkolähetyskeikat tulevat kalliiksi. Olen yrittänyt miettiä, mitä voisimme tehdä studiossa.

Tapsa nosti kätensä.

– Siellähän voi kokata mitä vain, mutta pitäisi löytää uusi näkökulma. Pitäisikö pyytää katsojia osallistumaan?

– Entä jos järjestämme ideointikilpailun? Ehdota lempiruokaasi ja studiokokki valmistaa sen, Kaisla ehdotti.

– Olen katsellut maikkarin ohjelmaa Kaappaus keittiössä. Mitä jos kaappaamme idean? Voisin vierailla Villen ja ammattikokin kanssa tavallisten ihmisten kodeissa. Tiedän, että katsojista on kiinnostavampaa nähdä aitoja keittiöitä kuin studiolavastus, Quu ehdotti.

Jaska katsoi häneen hyväksyvästi.

– Siinä on ajatusta, mutta meidän pitää keksiä jotain omaa, ettemme saa syytettä plagioinnista. Entä studio-osuus?

– Kutsutaan isäntäperhe keskustelemaan, miten kokkaus sujui, saivatko he uusia virikkeitä ja oppivatko he jotain.

– Onko sinulla mielessä joku, jonka kanssa haluaisit vierailla kotikeittiöissä? Jaska kysyi.

– Olli-Tapio tietysti. Hän on taitava kokki ja loistava tuomari.

Tapsa nousi seisomaan ja kumarsi teatraalisesti.

– Kiitos luottamuksesta, olen valmis haasteeseen.

– Hienoa, ehdotan, että mietitte yhdessä konseptia. Toivon jotain omaperäistä ja yllättävää. Siirrytään seuraavaksi muihin suunnitelmiin, Jaska jatkoi tyytyväisenä keskusteluun.

***

Quu jäi miettimään, mitä ehdottaisi. Hän tiesi, että budjetti oli rajallinen. Kotikeittiöt pitäisi löytää järkevien välimatkojen päästä. Parasta olisi, että samalla matkalla voisi käydä useissa paikoissa.

– Meidän pitää pyytää halukkaita ilmoittautumaan. Valitaan mahdollisimman erilaisia perheitä, hän sanoi Tapsalle, kun he istuivat taukohuoneessa juomassa kitkerää kahvia.

– Mietin teemaa. Voitaisiin valita sinkkuja tai lapsiperheitä tai maahanmuuttajia. Ehkä kasvissyöjät ja nyt muodikas ketodieetti tai jopa hyvinvointivalmennus, Tapsa pohti.

– Nukutaan yön yli. Ollaan huomenna viisaampia, Quu sanoi.

Hän tosin epäili, ettei saisi unta, sillä päässä vilisi toinen toistaan villimpi vaihtoehto.

Quu heräsi aamuyöllä hikinen lakana kietoutuneena vyötärölle. Markon kiiluvat silmät olivat vilkkuneet tropiikin yössä. Hän oli yrittänyt juosta pehmeässä rantahiekassa, mutta jalat eivät kantaneet. Lähestyvät askeleet saivat hänet kirkumaan.

Quu ravisti päätä kauhuissaan, kunnes tajusi, että kaikki oli ollut painajaista. Hän nousi jalat täristen ja joi ison lasillisen vettä. Kun olo rauhoittui, hän muisti, mitä oli ajatellut juuri ennen nukahtamista. Katse kirkastui, kun hän tajusi keksineensä juuri sen, mitä kulttuurimakasiinilta toivottiin.

TV-KESKUS, SAUNATUPA

– Jaska ja Olli-Tapio, hienoa, että teillä oli aikaa tulla hetkeksi vetäytymään. Varasin saunatuvan, sillä minulla on loistava idea. Tilasin keittiöstä lohikiusausta ja jääkaapissa on kylmää olutta, Quu kertoi innoissaan.

Miehet istuivat saunatakit yllään ja odottivat, mitä tuleman pitää. Quu ei halunnut löylyyn, vaan toi iltapalan tarjolle ja kaatoi kolmeen korkeaan lasiin kuohuvaa olutta.

– Odotamme jännittyneinä, Jaska sanoi ja otti kunnon kulauksen.

– Ajattelin, että voimme keskustella rauhassa. Maistakaa kiusausta samalla kun kerron, mitä olen suunnitellut, Quu sanoi ja asetti lautaset miesten eteen.

– Näytät salaperäiseltä, Tapsa sanoi ja otti ison annoksen höyryävän kuumaa paistosta.

– Idea on yksinkertainen. Tiedätte hyvin, että katsojat rakastavat tarinoita. Ehdotan, että julistamme kyselyn, jossa kuka tahansa voi kertoa ruokaelämykseen tai kokkaukseen liittyvän muiston. Mitä erilaisempi, sen parempi. Sen jälkeen valitsemme parhaat ja käymme Tapsan ja Villen kanssa taltioimassa ne, Quu ehdotti posket hehkuen.

– Yksinkertaisen toimivaa, pidän ajatuksesta, Jaska sanoi ihastuneena. – Kaikki riippuu siitä, millaisia tarinoita saamme. Kiire tulee, sillä kulttuurimakasiinin syksy käynnistyy pian.

– Minulla on mielessä pari varmaa tapausta, Quu sanoi salaperäisesti hymyillen. – Muistatte varmaan haltijakummini Mama Maddalenan. Voin suostutella hänet aloittamaan.

– Muistan hyvin, katsojat ovat kyselleet, mihin hän on hävinnyt, Jaska vahvisti. – Hienoa, entä muut?

– Sisareni Ellinoora ja hänen miehensä Patrik ovat tulossa käymään. Heidän rakkaustarinansa on vertaansa vailla. Uskon, että suomalaiset ovat kiinnostuneet Espanjan ruokakuulumisista, Quu hehkutti.

– Kuulostaa hyvältä, Ehdotan, että teette näyttävän kilpailukutsun. Palkintoina on tietysti esiintyminen televisiossa ja rutkasti julkisuutta, Jaska ehdotti.

– Tapsa, mitä sanot? Olet ollut kovin hiljaa, Quu havahtui.

– Minusta ajatus on hyvä ja minullakin on tuttuja, joita voisin suositella, hän sanoi mietteliäästi.

– Kerro lisää, Quu pyysi.

– Et ehkä pidä ajatuksesta, mutta vierailimme Joken kanssa Markon ja Juha-Pekan luona, kun he kutsuivat. Tutustuimme kirjan julkaisutilaisuudessa. Talo on huikea ja heillä on paljon kerrottavaa kokemuksistaan maailmalla. Miesten välinen ystävyys on trendikästä ja sitähän päättäjät toivoivat, Tapsa ehdotti hieman hämillään.

– Älä ujostele, kaikki tietävät sinun ja Joken suhteesta. Se on tätä päivää. Pekkakin elää julkisuuden valokeilassa Antonion kanssa, Jaska virnisti.

– Saat hoitaa sen jakson ihan itseksesi Villen ja Kaislan kanssa, Quu tuhahti. – Voi olla muutenkin järkevää, että jaamme haastatteluvuoroja. Minä hoidan ne, jotka kokkaavat itse ja sinä saat näyttää taitosi muiden kanssa.

– Käyhän se, mutta entä studio-osuus?

– Katsotaan aikanaan, Quu vastasi, sillä hän ei todellakaan halunnut tavata Markoa ja tämän miesystävää. – Ottakaa lisää iltapalaa ja olutta, hän kehotti.

– Kiitos, tämä oli hyvä palaveri. Pankaa toimeksi, aikaa ei ole liikaa, mutta uskon, että homma toimii, Jaska kannusti.

Quulla oli hyvä mieli, kun hän palasi kotiin. Syksyn suunnitelma kutkutti, vaikka Markon ja J-P:n mukaan tulo arveluttikin.

VILLA MAMA

– Voi veikkoset, enhän minä muista mitään ja kuka nyt on kiinnostunut vanhan muorin kokkauksesta, Mama rupatteli, kun Quu, Tapsa, Ville ja Kaisla olivat tulleet hänen luokseen.

– Jutellaan mukavia, kamerasta ei tarvitse välittää, Quu rauhoitteli.

– Kyllähän minulla on paljonkin ruokamuistoja. Olin nuorempana kelpo kokki, mutta nykyään en jaksa innostua, sillä yksi ihminen ei tarvitse paljoa. Toista on, kun ystävät poikkeavat. Kokkaamme toisinaan talkoilla.

– Kerro lisää, mikä on lempiruokasi?

– Rapeaksi paistetut silakkapihvit ja voita tihkuva perunamuhennos. Pörrö-kissani rakastaa tuoreita silakoita ja kiehnää jaloissa odotellessaan makupaloja.

– Haluaisin kuulla jotain eksoottisempaa. Olit nuorempana innokas matkailija. Jäikö sieltä jotain erityistä mieleen? Quu yritti johdatella keskustelua, sillä silakat ja perunat eivät hänen mielestään olleet kovin kiinnostavia.

– Miltä kuulostaa sinisimpukat? Olin nuoruudessa seminaarimatkalla Brysselissä ja osuimme vapaa-ajalla ravintolakadulle, jonka erikoisuutena oli erilaiset äyriäiset. Tilasimme herraseuralaiseni kanssa simpukoita valkoviinissä. Ruokajuomanakin taisi olla kylmää kirpeää viiniä. Olin aivan noviisi, mutta ystäväni opetti, miten näppärästi simpukat voi irrottaa edellisen kuoren avulla. Annos oli näyttävä ja tyhjät kuoret laitettiin mustaan muoviseen silinterihattuun. Simpukoiden kanssa oli tarjolla rapeakuorista patonkia ja kullankeltaisia ranskanperunoita. Päivä oli aurinkoinen ja ulkona tarkeni syödä, vaikka oli vasta huhtikuu. Taisin olla silloin aika rakastunut, Mama innostui kertomaan silmät säihkyen.

– Kiinnostava muisto, sopiiko, että kokkaamme yhdessä simpukkapataa? Tapsa puuttui puheeseen.

– Nyt ymmärrän, miksi Quu tiedusteli etukäteen muistojani. Sinulla taitaa olla pussillinen mukana. Onko valkoviiniäkin? Mama virnisti.

– Totta kai ja bataattiranskalaisia sekä purkillinen kuohukermaa. Mennäänkö keittiön puolelle? Tapsa ehdotti.

Ville sai upeita kuvia, kun Mama sekoitti pataa ja asetteli varovasti simpukat tarjolle koristeelliseen kristallikulhoon. Tapsa oli suurustanut vahvan liemen kananmunankeltuaisella ja paksulla kermalla. Mausteina oli fenkolia, laakerinlehtiä, tuoretta persiljaa ja ripaus oranssinkeltaista sahramia sekä runsaasti valkoviiniä.

– Tämä on astetta ylellisempi annos. Silinterihattua tosin ei ole, mutta kuoret voi siirtää keramiikkavatiin. Laitoin lautasten viereen käsien huuhtomiseen tarkoitettua huoneen lämpöistä vettä limenlohkojen kera, Tapsa esitteli.

– Pidän näistä ranskalaisista valkosipuliaiolin kera, Mama kehui.

– Entä simpukat, onko maku liian vahva? Quu kysyi.

– Erinomaisia, tule maistamaan, Mama kehotti.

– Kiitos, niitä riittää myös teille Kaisla ja Ville, Tapsa kehotti, kun Ville malttoi sammuttaa kameran.

CAFÉ TÄHDENLENTO

Tähti, Reino, Ellinoora ja Patrik olivat kokoontuneet pihakahvilan pöydän ääreen. Milla oli lupautunut hoitelemaan Annukkaa ja Ulpukkaa. Lämmin kesätuuli hiveli poskia. Pete tarjoili ammattimaisin elein kahvia ja lämpimiä voisarvia. Quu tuli paikalle ja antoi Villelle merkin aloittaa.

– Mikä idylli keskellä syksyistä Hämeenlinnaa. Olemme kesän kokkikisan näyttämöllä. Ukrainalaiset neitoset Larissa ja Alina voittivat perinnekokkauksella hulppean palkinnon. Tapaamme heidät seuraavassa jaksossa. Kahvila Tähdenlento on saanut runsaasti kävijöitä, sillä kisan myötä moni kaupunkilainen on löytänyt tiensä tänne. Reino, entä nyt syksyn tultua, jatkatteko kahvilan pitoa?

– Siirrymme sisätiloihin. Käytössä on valoisa lasiveranta ja tilava sali. Toiminta jatkuu, mutta tuttuun tapaan vain lounasaikaan. Suunnitelmissa on myös suosittuja kokkauskursseja, mutta nautimme ennen sitä vielä hetken kesäkahvilan tunnelmista, Reino hehkutti.

– Voin ylpeänä kertoa, että paikalla on myös kotihengetär Tähti sekä vieraamme Espanjan aurinkorannikolta. Ellinoora ja Patrik, olette syyslomalla kiireisen kesäsesongin jälkeen. Kertoisitteko tuoreet suomalaisterveiset Fuengirolasta.

– Espanjassa kesäkelit jatkuvat vielä ainakin marraskuuhun asti. Tosin saamme syksyisin joitakin sadekuuroja, mutta ilmanala on miellyttävä. Cava ja tapakset maistuvat, Patrik hymyili.

– Haluatko kokata meille tänään jotain tyypillistä espanjalaisherkkua, paellaa kenties? Quu kysyi.

– Ajattelin, että valmistamme Reinon kanssa pieniä tapaksia. Ne voisivat sopia tänne kahvilaan jatkossakin, Patrik ehdotti.

– Hienoa, siirrytään keittiön puolelle, mutta kerro Ellinoora sitä ennen, saatko jatkuvasti herkkuja kotitavernassanne?

– Eikö se näy jo ulkomuodostani, Elli nauroi hersyvästi. – Totta puhuen olen makean ystävä, mutta yritän välillä huonolla menestyksellä kurinpalautusta. Näitä voisarvia en pysty vastustamaan.

– Patrik, onko sinulla suosikkiruokaa?

– Totta kai, pidän tuoreesta kalasta ja merenelävistä, erityisesti grillatusta mustekalasta. Sitä on täällä Suomessa harvemmin saatavana.

– Mitä aineksia käytät tapaksissa?

– Kävimme aamulla Reinon kanssa torilla. Valikoima oli loistava. Käytämme sieniä, juureksia ja marjoja.

– Tähti, teillä on pihapiirissä kasvihuone. Kerro, mitä sieltä löytyy.

– Kesä on ollut hyvä. Tomaatit ja paprikat tuottavat jo satoa, lehtikaali on rehevämpää kuin koskaan ja vihreä salaatti, persilja sekä rucola ovat parhaimmillaan. Viljelen myös yrttejä kuten timjamia, rosmariinia, sitruunamelissaa, salviaa ja korianteria. Hain hetki sitten tuoreaineksia miesten kokkausta varten, Tähti kertoi innostuneena.

Quu pyysi Villeä sulkemaan kameran siksi aikaa, kun Reino ja Patrik siirtyivät sisälle. Keittiön työtasolla oli valmiina värikkäitä kasviksia.

– Näyttää upealta, Quu kehui, kun Ville otti lähikuvia sillä aikaa, kun miehet pukivat esiliinat ylleen.

– Pyörittelen katkarapuja valkosipuliöljyssä, käytän ne nopeasti pannulla ja tarjoan pienistä kipoista lämpimän patongin kanssa. Toiseen annokseen tulee suppilovahveromuhennosta ja kirpeää kaalisalaattia. Kolmannessa on pikkutomaatteja ja paputahnaa sekä tuoreita yrttejä. Neljäs on pyttipannu, jossa on pilkottuja paahdettuja juureksia sekä uppomuna, Patrik esitteli.

– Hienoa, teillä on kauniit oliivikuvioiset tarjoiluastiat. Ovatko ne Espanjasta? Quu kysyi.

– Kyllä vain, tapasimme Ellinooran kanssa Teneriffalla. Autoin häntä kantamaan painavat ostokset hotellille. Hän tarjosi kiitokseksi baarin puolella pullollisen cavaa. Olemme sen jälkeen juoneet yhdessä aika monet maljat, Patrik hymyili.

– Ei todellakaan voi tietää, missä Amorin nuoli osuu kohdalle, Quu virnisti.

Hän ei kertonut, että samalla matkalla Patrik oli ehdottanut hänelle elokuvauraa. Tuntui, että niistä ajoista oli kulunut iäisyys. Quu havahtui muistoista, kun nopeatekoiset annokset valmistuivat ja Reino kattoi ne puutarhapöydälle.

– Arvon rouvat ja pikkuneidit, tervetuloa maistelemaan, Patrik kehotti.

Tähti tuli Ulpukka sylissään esiteltyään Ellinooralle puutarhaa. Reino nosti Annukan syöttötuoliin. Ville sai hauskoja kuvia, kun tämä maisteli pyttipannua suupielet tahmeina. Ulpukka makusteli tyytyväisenä banaania.

– Maut ovat kohdallaan. Katkaravut ovat mielettömän ihania ja pidän kovasti kaalisalaatista, Tähti kiitteli.

– Suppilovahverot ovat minun suosikkejani. Espanjassa saa tyytyä herkkusieniin, Elli kommentoi.

– Toivon, että katsojat saavat näistä yksinkertaisista tapaksista virikkeitä. Niihin voi periaatteessa käyttää mitä vain kotoa löytyy. Pyttipannu on siitä oiva esimerkki, Patrik kertoi ja hotkaisi viimeisen patonginpalan.

– Kiitokset, Reino ja Patrik, olette oikealla alalla. Toivotan hyvää jatkoa kokkauksen parissa, Quu päätti keskustelun.

Ville sammutti kameran ja istuutui pöydän ääreen.

– Unelma-ammatti, Kaisla kiteytti päivän tunnelman.

VILLA MYLLYMÄKI

Quu päätti viettää vapaapäivän sillä välin, kun Tapsa, Ville ja Kaisla taltioivat Markon ja Juha-Pekan tarinan. Kuvausryhmä palasi illalla kahvilaan. Koska ilma oli viilentynyt aurinkoisen päivän jälkeen, Reino oli kattanut iltapalan salin puolelle. Tarjolla oli vadillinen täytettyjä kurkkujuustosämpylöitä ja kannullinen teetä.

– En halua kuulla mitään niistä kelmeistä, mutta pakko kai se on, Quu puuskahti.

– Meillä oli kiinnostava päivä. Talo on mielettömän upea. Sain luvan tehdä kamerakierroksen, Ville kertoi tyytyväisenä.

– Entä kokkaus, herkuttelitteko verisillä pihveillä ja vuosikertaviineillä? Quu kysyi happamesti.

– Ei sinne päinkään. Istuimme kotoisasti puutarhassa ja herrat kertoilivat vuolaasti mitä kummallisimmista ruokaelämyksistä. J-P oli maistanut tuhatvuotisia munia Hongkongissa ja Marko pääskysenpesäkeittoa Bangkokin China Townissa. Ei se hänen mukaansa ollut kummoistakaan.

– Ette kuitenkaan kokanneet sitä?

– Ei, mutta kylläkin keittoa. Miehet olivat kokeilleet kasvattaa mustajuurta ja ihmettelivät, miten sitä käytetään. Näytin kädestä pitäen, Tapsa hymyili ja esitteli tummanpuhuviksi pinttyneitä kouriaan.

– Miltä se maistui?

– Kerrassaan herkulliselta, siinä oli hieno aromi, Kaisla kertoi.

– Entä pääruoka vai tyydyittekö pelkkään keittoon? Quu kysyi jo hieman uteliaana.

– Hirvipullia. Miehet eivät olleet itse käyneet metsällä, mutta naapuri oli tuonut paistin, eivätkä he olleet osanneet tehdä sille mitään. Jauhoimme lihan, lisäsimme siihen kermaa, sipulia ja kananmunia sekä hienoksi paloiteltua savupekonia sekä mausteita ja pyörittelimme urakalla pieniä pullia. Paistoimme ne ulkogrillillä ja herkuttelimme lohkoperunoiden sekä kasvisten kera, Tapsa kertoi innostuneena.

– Jälkiruoaksi kahvia ja konjakkia? Quu arveli.

– Totta, kukaan ei halunnut makeaa, Tapsa vahvisti.

– No, kuulostaa, että siitä tulee kelpo tarina, Quu totesi ja kehotti tekemään selvää iltapalasta. – Olen sopinut, että kuvaamme huomenna Larissan ja Alinan tarinan. Sen jälkeen Hämeenlinnan viikko on hoidettu tehokkaasti.

LARISSAN JA ALINAN TARINA

– Olette sisarukset ja taitavia kotikokkeja, miten olette kotiutuneet Hämeenlinnaan? Quu kysyi seuraavana päivänä tyttöjen pienessä vuokra-asunnossa.

– Ollaan kiitollisia, että pääsimme tänne. Asunto riittää meille kahdelle, ei meillä kotimaassakaan ollut paljon tilaa. On ikävä mummoa, joka ei halunnut lähteä mökistään.

– Entä vanhempanne? Quu kysyi myötätuntoisesti.

– Äiti ja isä kuolivat pommituksissa, Alina kertoi silmät kosteina.

– Otan osaa, teillä on varmasti paljon kohtalontovereita.

– Kyllä vain, pidämme huolta toisistamme. Tapaamme suomen kielen kursseilla Ukraina-keskuksessa.

– Oletteko löytäneet töitä?

– Autamme sairaalassa, olemme lähihoitajia, mutta emme ole saaneet vakituista työtä, Larissa kertoi.

– Kertokaa vähän kotimaanne ruokakulttuurista, Quu vaihtoi aihetta.

– Mummolla on kasvimaa ja marjapensaita. Autoimme häntä keräämään satoa. Söimme paljon perunoita, porkkanoita, sipulia, nauriita ja kaalia. Mummolla oli tapana hauduttaa pitkään kaalikeittoa palvikinkun kera. Se oli suussa sulavaa, Alina huokasi.

– Mummo teki itse myös hapankaalia. Hän lisäsi siihen porkkanasuikaleita, purjoa ja valkosipulia, Larissa muisteli haikeana.

– Mitä haluatte kokata tänään? Quu kysyi.

– Ajateltiin rahkalettuja, ne ovat herkkua mustaherukkahillon kanssa. Olemme valuttaneet maitorahkan valmiiksi. Riittää, että sekoitamme sen lettutaikinaan. Meillä on rautapannu, jolla niistä tulee herkullisia runsaan voin kanssa, Alina kehui.

– Hienoa, saatte näyttää kameralle taitonne, Quu kehotti.

– Parhaita lettuja ikinä, Kaisla kehui, kun hän ja Villekin pääsivät maistelemaan.

QUUN PÄIVÄKIRJA

Minulla on ristiriitainen olo. Innostuin, kun pääsin palaamaan kulttuuritoimitukseen. Yhteistyö Jaskan ja Tapsan kanssa sujuu hyvin, sillä he arvostavat mielipiteitäni. Halasimme Kaislan kanssa lämpimästi. Vaikka meillä meni Hannan kanssa hyvin, en jää ikävöimään. Sen sijaan Villestä en todellakaan halua luopua. Hän on taiteilija, jonka kuvat ovat vertaansa vailla. Hän saa ruoka-annokset suorastaan hehkumaan.

Kaikki on siis hyvin, mutta Markon katala temppu harmittaa vieläkin. En ymmärrä, miksi en tajunnut hänen pitävän pojista. Tai mieshän tuo J-P on. Tunnen olevani häviäjä. Hukutan ikävät ajatuksen työntekoon ja iltaisin turvaudun viinilasilliseen tai kahteen.

Viikko Hämeenlinnassa oli tehokas. Jaska katsoi tarinat ja piti niistä. Hän toivoi, että suuntaamme seuraavaksi eri maakuntiin. Selailin pohjanmaan perinneruokia. Siellä lehmät ovat itikoita, ternimaidosta valmistetaan leipäjuustoa ja pannukakku on ropsua. Jäin ihmettelemään, miltä kaljavelli maistuu. Ehdotin Jaskalle Lappia, sillä tiedän kokemuksesta, että siellä kokataan muutakin kuin poronkäristystä ja lohikeittoa. Jaskan mielestä matkat tulevat liian kalliiksi. Ikävä, kun hyvät ideat kaatuvat aina rahaan.

Suorat studiolähetykset käynnistyvät pian. Vuorottelemme Tapsan kanssa juontajina. Studiossa ei enää kokata, mutta keskustellaan sitäkin enemmän ruokakulttuurista. Jaska toivoo, että jokaisessa lähetyksessä on mukana asiantuntija. Ravitsemusterapeutti, hyvinvointivalmentaja tai lääkäri. En pidä ajatuksesta, sillä pelkään, että niistä tulee turhan opettavaisia, mutta tuottajaa on pakko kuunnella.

Onneksi nyt on hetken tauko ennen seuraavia kuvauksia. Ellinoora ja Patrik ehtivät karata takaisin Espanjaan, ennen kuin heidän tarinansa esitetään. Onneksi meillä on Reino.

KULTTUURIMAKASIININ SUORA LÄHETYS – VIERAANA MAMA

– Hyvää iltaa katsojat. Kulttuurimakasiinin syksy käynnistyy uusin ilmein. Minä sekä ystäväni Olli-Tapio toimimme vuorotellen juontajina. Koska olemme saaneet lukuisia toiveita kokkausteeman jatkumisesta, minulla on ilo kertoa, että kerromme jokaisessa jaksossa tavallisten suomalaisten tarinoita ja yritämme antaa virikkeitä kotikokeille. Etenkin lapsiperheet tarvitsevat helppoja vinkkejä, Quu aloitti.

Kun Mama oli lähikuvassa, hän jatkoi.

– Ensimmäisen lähetyksen kunniavieras on usealle katsojalle tuttu Mama Maddalena, mutta tänään hän ei tulkitse tarotkortteja, vaan kertoo lempiruokansa tarinan. Kävimme Olli-Pekan kanssa tapaamassa häntä Hämeenlinnassa.

Kuva siirtyi Maman keittiöön, jossa simpukkapata kiehui.

– Oletko valmistanut simpukkakeittoa kesäkokkauksen jälkeen? Quu kysyi insertin jälkeen.

– Olen kyllä, sillä totesin, ettei niiden valmistaminen vaatinut erityisiä taitoja. Kutsuin muutaman ystävän kylään ja kokkasimme yhdessä. Oli ilo hämmästyttää vieraat, sillä se oli heille elämys. Vinkki lapsiperheille, bataattiranskalaiset olivat herkullisia ja aiolin voi vaihtaa ketsuppiin, Mama myhäili.

– Juuri siihen pyrimme, että ruuanlaitto tuottaa iloa ja maistuu koko perheelle. Meillä on studiossa mukana Marttojen edustaja Pirjo. Haluatko kertoa omasta lempiruuastasi, Quu ehdotti.

– Totta kai. Meillä on kokkausryhmä, jossa kokeilemme erilaisia yksinkertaisia reseptejä. Leivomme paljon ja hoidamme tilauksesta jonkin verran tarjoilua erilaisiin tilaisuuksiin.

– Ovatko voileipäkakut vielä muotia? Mama kysyi pilke silmäkulmassa.

– Olemme yrittäneet päivittää niitä. Muistat varmaan, miten raskaita ne joskus olivat. Paljon majoneesia, kinkkua ja ties mitä, Pirjo hymyili.

– Mikä on nykyään trendikästä tarjottavaa? Quu kysyi.

– Täytekakut maistuvat aina, valmistamme mielellämme myös marjapiirakoita ja tuulihattuja.

– Minäkin kokeilin kerran, mutta tuulihatuistani tuli kovia ja litteitä, Mama muisteli.

– Niissä on omat niksinsä, mutta periaatteessa ne ovat helppoja, kun noudattaa ohjetta. Taikinan pitää antaa jäähtyä ennen kananmunien lisäämistä. Muuten niistä tulee kokkelia. Tuulihattujen paras puoli on, että ne voi täyttää joka makealla tai suolaisella, Pirjo kertoi.

Keskustelu jatkui vilkkaana leipomusten parissa. Mama kyseli innokkaasti, miten Pirjon kehuma röpörieska valmistettiin. Quu puuttui puheeseen ja lupasi laittaa reseptin ohjelman nettisivuille. Hän hätkähti, kun kuuli korvanapista, että oli loppujuonnon aika.

– Kiitokset Mama ja Pirjo, olisin voinut jäädä kuuntelemaan tarinoitanne loppuillaksi, mutta ohjelma-aikamme on loppu. Toivotan kaikille iloista kokkausta. Uusia tarinoita on luvassa seuraavalla kerralla.

Lopputekstit pyörähtivät käyntiin ja studiovalot himmenivät. Quu halasi Mamaa ja kehui, että tämä oli loistava esiintyjä.

– Olen tottunut kertoilemaan korteista, mutta ruoka-aiheet ovat hyviä kakkosia, Mama myhäili.

– Kiitokset myös loistaville Martoille. Tulethan toistekin, keskustelu oli todella kiinnostava, Quu kehui.

– Totta kai. Ajattelin ehdottaa, että voisit tulla kuvaajan kanssa koekeittiöömme. Näytän mielelläni, miten tuulihatut onnistuvat, hän ehdotti.

– Otan yhteyttä, Quu lupasi. Hän tiesi, että Jaska arvostaisi, ettei kaikista haastatteluista tulisi matkakuluja.

***

Quu hämmästyi seuraavana päivänä, kun Jaska tuli tapaamaan häntä.

– Et pidä kuulemastasi, mutta tilanne on nyt niin, että Meriitta on palannut Espanjasta. Hän etsii töitä ja haluaa julkisuutta. Hän vaati vanhojen aikojen kunniaksi, että pääsee osallistumaan kulttuurimakasiiniin. Kun kysyin, mikä on hänen lempiruokansa, hän hehkutti sinisimpukoita. Taisi pahastua, kun kerroin, että Mama ehti ensin.

Quu ei tiennyt, mitä sanoisi. Hän helpottui, kun Jaska jatkoi.

– Tiedän, että ette halua tehdä töitä yhdessä, se tuli jo viimeksi selväksi, mutta Tapsa voi hoitaa kuvaukset ja studio-osuuden. Halusin vain, että tiedät.

Kaikki taiteen vuoksi, Quu yritti hymyillä, mutta tapaamisesta jäi ikävä sivumaku. Hän epäili, että Meriitta oli jälleen kerran syrjäyttämässä hänet.

KULTTUURIMAKASIININ SUORA LÄHETYS – VIERAANA MERIITTA

Meriitta oli pukeutunut näyttävään hihattomaan leninkiin ja kietonut kirjavan huivin hiusten ympäri. Hän oli kadehdittavan ruskea, jota runsas meikki korosti.

– Tervetuloa, tuot tuulahduksen Espanjan auringosta, Tapsa aloitti ja suuteli Meriittaa kädelle.

Quu katseli kauhuissaan kotisohvalla, miten maireasti Meriitta hymyili.

– Rakastan Espanjaa, mutta kotiinpaluukin oli juhlaa, kun saan kertoa lempiruuistani.

– Kyllä vain, meillä on poikkeuksellinen lähetys, sillä kokkaamme tällä kerralla yhdessä studiossa. Kerroit, että asunnossasi on meneillään remontti, Tapsa sanoi.

– Keittiö uusitaan täysin. Joudun syömään muutaman viikon ulkona, mutta sen jälkeen kotikokkaus maistuu, Meriitta kertoi.

– Olet tuonut raaka-aineet mukanasi. Lupasit yllättää minut. Olit pahoillasi, että simpukkakeiton valmistus on jo esitetty. Mihin päädyit?

– Seuraava vaihtoehto oli Burgundin pata, mutta se ei ehtisi kypsyä lähetyksen aikana. Toin kampasimpukoita ja samppanjaa. Nopeaa, yksinkertaista ja herkullista, Meriitta kehui.

– Selvä, katsotaan, mitä näistä syntyy, Tapsa sanoi hämmästyneen näköisenä.

Quu oli harmissaan. Sarjan idea oli antaa kotikokeille virikkeitä, mutta kuinka moni innostuisi kalliista ja harvinaisista raaka-aineista. Eivät ainakaan lapsiperheet, hän mietti.

– Paistamme kampasimpukat nopeasti molemmin puolin voissa ja valmistamme niille hapokkaan samppanjakastikkeen kerman kera, Meriitta kertoi ja asetteli ainekset pannulle.

– Toit myös tarjoiluastiat mukanasi. Ovatko nämä matkamuistoja? Tapsa kysyi.

Quu hätkähti huomatessaan, että Meriitan lautaset olivat täsmälleen samanlaiset oliivikuvioiset kuin Ellinooran.

– Ihailin näitä pitkään ja päätin ostaa, vaikka ne olivat tavallista arvokkaammat, Meriitta esitteli ylpeänä.

– Kerro lisää suosikkiruoistasi, Olli-Tapio pyysi vatkatessaan kastiketta.

Meriitta kaatoi kahteen kristallilasiin kuplivaa juomaa.

– Maistetaan ensin tätä nektaria, hän sanoi ja kohotti lasinsa.

Tapsan ei auttanut muu, kuin osallistua.

– Espanjalainen keittiö on kuuluisa tuoreista raaka-aineista. Paljon kalaa, kasviksia ja tuoreita hedelmiä. Ruokavalioni oli hyvin terveellinen, jos ei lasketa päivittäisiä viinilasillisia. Toimin nimittäin esittelijänä ja pakkohan oli maistella, mitä oli tarjolla, Meriitta hymyili keimailevasti ja otti reippaan kulauksen lasistaan.

Quu epäili, että hän oli nauttinut muutaman lasillisen jo ennen lähetystä. Puuteri ei peittänyt täysin poskien punerrusta.

– Kastike on valmis. Laitammeko kampasimpukat nyt paistumaan? Tapsa kysyi.

– Kyllä vain. Ehdimme sopivasti herkutella lähetyksen aikana.

Quu sulki television, sillä hän ei kestänyt kuulla enempää. Hän haki kylmän valkoviinipullon jääkaapista ja kaatoi ison lasillisen.

Pahuksen Meriitta, pitääkö hänen tunkea väkisin itsensä minun ohjelmaani ja pilata kaikki, Quu puhisi kiukuissaan. Hän hätkähti, kun puhelin soi.

– Hei, Tähti täällä. Katsoin juuri kulttuurimakasiinin. Miten ihmeessä olet päästänyt sen kauhean noita-akan ohjelmaasi? Mitä hän tarkoitti kehuessaan, että tulee kokkaamaan jatkossakin?

– Apua, en katsonut loppuun, kun hermostuin. En todellakaan tiedä. Jaskalla on selittämistä, Quu sanoi kauhuissaan.

– Yritä pärjätä, mutta ohjelma oli kyllä pohjanoteeraus. Reinokin ihmetteli, miksi kotikokeille tarjotaan luksustuotteita. Meidän tyttöjen ruokavalioon eivät kampasimpukat kuulu.

– En tiennyt etukäteen, Quu sai sanottua.

Hän oli tokaissut Tapsalle, että saatte hoitaa kaiken keskenänne. Nyt häntä kadutti, sillä hän pelkäsi katsojien reaktioita. Jaska ei vastannut Quun puhelinsoittoon. Hän epäili, että tämä oli ehtinyt saada jo lukuisia valituksia.

TV-KESKUS, PASILA

Quu ryntäsi seuraavana aamuna Jaskan huoneeseen. Tämä näytti lannistuneelta.

– Oli pakko sammuttaa puhelin. Se kuumeni heti lähetyksen loputtua. Olen pahoillani, en tiennyt Meriitan elkeistä.

– En minäkään, harmittaa, että annoin Tapsan hoitaa kaiken. Tai jos olisin tiennyt, jaksoa ei olisi esitetty, Quu sanoi tuohtuneena.

– Toivotaan, ettei tästä tule suurempaa numeroa. Lupaan, ettei Meriitalla todellakaan ole jatkossa asiaa kulttuurimakasiiniin.

Quu veti helpottuneena henkeä. Hän oli valvonut yöllä pohtiessaan, oliko Jaskalla jo suunnitelma Meriitan varalle.

– Hyvä, yritän seuraavassa lähetyksessä korjata, mitä voin, Quu sanoi leppyneenä.

Kohu vaimeni nopeasti, sillä Larissa ja Alina hellyttivät katsojien sydämet. Ukrainakeskus sai ohjelman ansiosta lahjoituksia. Jaska tarjosi Quulle kiitokseksi edullisen keittolounaan ja kehui lämmintä suhtautumista pakolaisiin.

– Onko Meriitasta kuulunut mitään? Quu ei voinut olla kysymättä.

– Hän soitti ja kyseli työpaikkaa. Vastasin tylysti, että hän on käyttäytynyt epäasiallisesti enkä luota hänen suhteellisuudentajuunsa. Meriitta löi luurin korvaani, Jaska kertoi virnistäen.

– Helpottavaa kuulla. Et tule jatkossa pettymään, sillä tulevat jaksot ovat hyvin maanläheisiä, Quu vakuutti ja keskittyi lusikoimaan laihaa kaalikeittoa.

CAFÉ TÄHDENLENTO

– Olen miettinyt joululomaa. Mitä tuumit, jos suljemme kahvilan jouluviikolla ja avaamme vasta uuden vuoden jälkeen? Reino kysyi Tähdeltä.

He istuivat marraskuisena iltana kodikkaasti takan äärellä. Tytöt olivat nukkumassa ja harvinainen rauhallinen hetki tuntui hyvältä. Vaikka Tähti oli väsynyt kiireisen päivän jälkeen, hän ei malttanut mennä vielä nukkumaan.

– Sinulla on selvästi jotain mielessä, hän sanoi ja katsoi tutkivasti Reinoa. Hänen mielestään mies oli unen tarpeessa, vaikka esittikin pirteää.

– Ajattelin, että voisimme viettää toisenlaisen joulun. Jos laitan huvilalle lämmöt päälle, voisimme rauhoittua lumen keskellä. Kuuntelisimme joululauluja, kokkaisimme perinteisiä ruokia ja ostaisimme osan valmiina. Pelaisimme lautapelejä ja katsoisimme piirrettyjä elokuvia. Voisimme käydä hiihtämässä ja laskea tyttöjen kanssa pulkkamäkeä, Reino maalaili.

– Entä jos tulee paukkupakkaset, putket halkeilevat, sähköt menevät ja hiiret rapistelevat nurkissa, Tähti kiusoitteli.

– Ainahan voimme palata kaupunkiin. Tämä on vain mahdollisuus, Reino sanoi ja kietoi kädet Tähden ympärille. – Meillä on liian vähän aikaa toisillemme. Minulla on paljon töitä kahvilassa ja sinä hoidat pikkuisia. Tosin elämä helpottuu, kun Annukka aloittaa tammikuussa päiväkodissa.

– Olet oikeassa. Minäkin kaipaan rauhoittumista. Vaikka kahvila on vain päivisin auki, sinulla riittää puuhaa keittiössä ja tavaroiden hankinnassa. Petestä ja Millasta on todella suuri apu, ilman heitä emme pärjäisi, Tähti mietti.

– Ehkä hekään eivät ole pahoillaan, jos saavat kunnon joululoman.

– Toivoisin, että Ellinoora ja Patrik ehtisivät joskus kanssamme joulun viettoon, mutta se ei onnistu tänäkään vuonna. Kun tytöt vähän kasvavat, voisimme matkustaa tapaamaan heitä Espanjaan, Tähti haaveili.

– Mieluummin keväällä tai syksyllä. Siellä on koleaa keskellä talvea ja kesällä liian kuuma, Reino sanoi. – Tiedätkö muuten Quun joulusuunnitelmista?

– Hän on jatkuvasti kiireinen. Kertoi innoissaan, että hänen ehdottamansa Lapin matka toteutuu sittenkin. Hän viettää jouluviikon kuvausryhmän kanssa Luostolla. Paikalliset kunnanisät ovat suostuneet sponsoreiksi.

– Kuulostaa tyypilliseltä uranaiselta. Aina töissä. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Olin huolissani siitä Meriitan aiheuttamasta sotkusta, mutta nyt pöly on laskeutunut.

–  Niin ja sinun studio-osuutesi sujui mainiosti. Sait hehkutettua kahvilaammekin, Tähti kehui.

– On aina ilo puhua kokkaamisesta, Reino sanoi vaatimattomasti, mutta Tähti vaistosi, että hän oli mielissään kiitoksesta.

JOULULOMA HUVILALLA

– Onpa täällä lunta. Vaikka kävin eilen kolaamassa, uutta on satanut niin paljon, että joudun raivaamaan autolle paikan, Reino sanoi huolestuneen näköisenä.

Annukka hyppeli innoissaan lumihangessa. Tähti nosti Ulpukan turvaistuimesta syliinsä ja kahlasi ovelle. Sisällä oli mukavan lämmintä. Tähti katseli tyytyväisenä ympärilleen. Hän oli iloinen, että oli käynyt syksyllä siivomassa paikat. Nyt ei tarvinnut kuin latoa ruuat jääkaappiin ja purkaa tavarat. Reino oli pinonnut takkapuut valmiiksi ja tuli syttyi helposti. Tähti laittoi suojaritilän varmuuden vuoksi eteen, sillä Ulpukka konttasi innokkaasti tutkimaan paikkoja.

– Huomenna lämmitetään joulusauna, Tähti jutteli pikkuiselle.

Ulpukka läpsytti käsiään ymmärtäessään, että pääsisi kylpyankan kanssa ammeeseen. Annukka ei malttanut tulla sisälle, vaan haki pulkan ja laski alas rinnettä.

– Ei saa mennä jäälle, se on vielä haurasta, Reino huusi hänen peräänsä.

– Lämmitin eilisen siskonmakkarakeiton, Tähti kertoi, kun isä ja tytär malttoivat tulla sisälle.

– Se maistuu, ulkotöissä tuli nälkä, Reino sanoi ja auttoi Annukkaa riisumaan lumisen haalarin.

Kun Ulpukka malttoi mennä päiväunille ja Annukka keskittyi katsomaan lastenohjelmaa, Tähti ja Reino istuutuivat keittiön pöydän ääreen päiväkahville.

– Mainio ajatus, meillä on kokonainen viikko yhdessä perheen kanssa, Tähti huokasi.

– Meidän pitäisi ottaa useammin lomaa. Nukutaan aamulla myöhään, Reino suunnitteli.

***

Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä Ulpukka herätti aamuyöllä. Hän kiljui ja piteli korvaansa.

– Tytöllä on kuumetta. Taitaa olla korvatulehdus, Tähti hätääntyi.

– Ei auta muu, kuin viedä hänet päivystykseen, Reino totesi järkevästi.

– Laitan meidät saman tien lähtökuntoon. Annukka nukkuu vielä, Tähti sanoi ja silitti Ulpukan hikistä tukkaa. – Kulta pieni, tuon sinulle särkylääkettä, hän sanoi ja kiiruhti lääkekaapille.

Ulpukka nukahti automatkalla. Päivystyksessä oli pitkä jono. Keli oli ollut vaihtelevasti suojan ja pakkasen puolella ja jalkakäytävät olivat petollisen liukkaita. Odotushuoneessa moni valitti kaatuneensa.

Lääkäri tutki Ulpukan korvan ja määräsi antibioottikuurin. Ajomatka takaisin huvilalle oli hiljainen. Tähti mietti, olisiko Ulpukan hoidon kannalta parempi palata kotiin.

– Katsotaan huomiseen, mutta tyttö ei voi tulla saunaan, Reino ehdotti.

Tunnelma oli vaisu. Tähti lämmitti valmiit laatikot. Keittiöön tuli kaikesta huolimatta jouluinen tuoksu, kun Reino paistoi kinkun. Ulpukka nukkui suurimman osan päivästä lääkkeen vaikutuksesta. Annukka odotti jännittyneenä lahjoja. Kun ovelta kuului koputus, hän ryntäsi innolla katsomaan, kuka tuli.

– Näin tontun vilahtavan. Oven takana oli suuri lahjasäkki, Reino virnisti.

Annukka hyppi innoissaan ja odotti kärsimättömästi paketteja. Hän rauhoittui nopeasti repiessään lahjapaperit.

– Äiti, sain vaikka mitä. Uuden Balbien, välityskirjan ja suklaalasian, tyttö iloitsi.

– Olet ollut kiltti tyttö. Ulpukka saa avata pakettinsa heti, kun hän herää.

– Minäkin olen ollut kiltti, Reino esitteli muodikasta neuleliiviään. – Juuri sopiva, mitenkähän joulupukki osasi mitoittaa sen oikein, hän sanoi ja suukotti Tähteä.

– En ole aivan vakuuttunut ihastuvani uuteen esiliinaan, mutta suklaa kyllä maistuu, Tähti nauroi.

– Esiliinoja ei ole koskaan liikaa, Reino totesi ja otti suklaakonvehdin.

– Olen iloinen, että jäimme, Tähti huokasi illalla.

– Kynttilänvalo ja rakas kainalossa, en osaisi toivoa enempää, Reino vakuutti.

QUUN JOULUTERVEHDYS

Hei Tähti ja Elli, saatte yhteisen viestin Suomen Lapista, lumen ja jään keskeltä, joulupukin maasta. Täällä on kaamos. Päivänvalo on lyhyt, mutta upean kullanhehkuinen. Olen ihastunut lumisten puiden kauneuteen. Onnistuimme taltioimaan jopa revontulia. En ole koskaan ennen nähnyt mitään niin kaunista. Taivas hehkui heleän vihreänä. Uskomatonta.

Olen päässyt moottorikelkan kyytiin ja ajanut koiravaljakolla. Työpäivät ovat pitkiä, niin kuin aina. Olen löytänyt kiinnostavia esiintyjiä. Lappilaiset ovat innokkaita tarinoiden kertojia. Olen eläytynyt noitarumpujen kuminaan sekä riimujen ja seitojen saloihin.

Kelohotelli on tarjonnut parasta lappilaista ruokaa ikinä. Olen saanut maistaa poronkäristyksen lisäksi upeaa nieriää ja jäämeren kuningasrapuja. Niistä voi etelässä vain haaveilla. Kulttuurimakasiinin talvijaksoissa on luvassa taikoja ja magiikkaa. Lämpimät halaukset perheillenne. Pakkaspäivän terveisin Quu, melkein Lapin noita

CAFÉ TÄHDENLENTO

Tammikuussa satoi ennätysmäärin lunta. Reino heräsi aamuisin katsomaan pyryä, joka tuntui jatkuvan ikuisesti.  Hänen oli pakko vetää haalarit päälle ja kolata pihapolku ennen kahvilan avaamista. Reino oli kiitollinen autotallista, sillä Annukan päiväkotiin oli parin kilometrin matka. Tyttö oli sopeutunut hyvin alkujännityksen jälkeen.  Hän kertoi innoissaan, että oli saanut sydänystäväksi tummahipiäisen Essin. Reino suunnitteli, että hän kuljettaisi Annukkaa keväällä polkupyörän kyydissä.

Kun pakkaset kiristyivät, kahvilan asiakkaiden määrä putosi rajusti.

– Kukaan ei halua lähteä lämpimästä kodista minnekään, Tähti harmitteli.

Hän ei päässyt päiväkausiin Ulpukan kanssa ulos, sillä korvatulehdus oli uusiutunut. Tyttö oli kärttyisä ja Tähti jatkuvasti väsynyt.

– Lapsiperheen arkea, hän valitti Quulle puhelimessa.

– Ei minullakaan mene kovin hyvin. Istun päivät pitkät leikkaamossa kahdestaan Jannen kanssa. Lähden pimeän aikana kotoa ja kun palaan, katuvalot ovat syttyneet. Haen kaupasta pikaruokaa, syön ja rojahdan sänkyyn.

– Saat sentään nukkua yösi rauhassa toisin kuin me, Tähti puuskahti.

– Anteeksi, taidat tosiaan olla unen tarpeessa. Tulen käymään heti kun insertit on leikattu, Quu lupasi.

Hän tajusi valittaneensa turhasta.

***

Quu piti lupauksensa laskiaisviikolla.

– Olen pitkästä aikaa vapaalla, sillä ylityötunteja ehti kertyä. Annukka, kummityttöni, lähdetäänkö pulkkamäkeen? Quu kysyi ja ojensi tytölle suklaalevyn.

– Juu, linnan valleilla saa hienoja liukuja, tyttö innostui.

– Menkää vaan, laitan sillä välin iltapalaa, Tähti lupasi. –  Ulpukka on vielä toipilas, mutta onneksi korva ei ole enää kipeä.

– Hyvä, lupaan lukea tytöille iltasadun, Quu hymyili.

– Voitko uskoa, että Quu lupasi meille vapaaillan, Tähti kertoi Reinolle.

– Vaikea kuvitella, mutta kyllä se minulle sopii. Mitä haluat tehdä? Mennäänkö elokuviin ja sen jälkeen ulos syömään, Reino ehdotti.

– Mieluiten nukkuisin vuorokauden ympäri, mutta se ei taida onnistua, Tähti hymähti.

Elokuva osoittautui raskaaksi eikä loppuratkaisu miellyttänyt kumpaakaan.

– Voitaisiinko ihan oikeasti haukata epäterveelliset hampurilaiset ja mennä kotiin nukkumaan, Tähti ehdotti.

– Yritetään hiipiä makuuhuoneeseen niin, ettei kukaan huomaa, pidän sinua hyvänä, Reino virnisti.

Suunnitelma ei onnistunut. Yläkerrasta kuului vaimeaa itkua, kun Tähti ja Reino saapuivat. Tähti avasi lastenhuoneen oven ja näki, miten Quu yritti turhaan rauhoitella itkusta punaista Annukkaa. Kun tyttö huomasi äidin, hän ryntäsi tämän syliin ja nikotteli, että hänellä oli ollut kauhean ikävä.

– Annukka ei suostunut nukahtamaan, ennen kuin tulet, Quu selitti harmissaan. – Yritin kaikkeni, luin satuja ja tarjosin lämmintä maitoa, mutta mikään ei kelvannut.

Tähti otti Annukan syliin ja lupasi laulaa tälle unilaulun. Tyttö puristi nallea tiukasti kainaloon, mutta rauhoittui nopeasti.

– Tulkaa yömyssyille, Reino sanoi, kun Annukka oli viimein nukahtanut.

– Minulle riittää kupillinen teetä, olen aivan poikki, Tähti huokasi.

– Minä voisin ottaa lasillisen viiniä, jos teillä on, Quu sanoi. Hän tunsi itsensä surkeaksi lastenhoitajaksi.

***

Tähti haukotteli aamulla katkonaisen yöunen jälkeen. Reino oli tyytyväinen, kun lumisade oli viimein lakannut, eikä hänen tarvinnut viedä Annukkaa hoitoon, sillä oli sunnuntai. Vapaapäivä tuntui ansaitulta.

– Lähden päiväjunalla, Quu ilmoitti aamiaispöydässä.

Hän näytti kalpealta.

– Nukuin huonosti, hän selitti ja tyytyi pelkkään mustaan kahviin.

Annukka ja Ulpukka lusikoivat puuroa runsaan mansikkahillon kera. Reino paistoi kullankeltaisia munakkaita, mutta Quu kieltäytyi maistamasta.

– Luulin, että sinulla on pitempi loma, Tähti katsoi sisartaan hämmästyneenä.

– Joo, mutta kotona on puuhaa, Quu sanoi vältellen.

Tähti epäili, että hän oli mielestään tehnyt jo tarpeeksi Tähden hyvinvoinnin eteen eikä lastenhoito kiinnostanut enää.

– Voin heittää sinut asemalle, Reino tarjoutui.

– Kävelen mieluummin, keli on vaihteeksi ihan hyvä, Quu sanoi ja pakkasi reppunsa.

– Kiitos nyt kuitenkin avusta. Oli mukava, että olit hetken pikkutyttöjen kanssa, Tähti sanoi.

– Voikaa hyvin, soitellaan, Quu sanoi ja lähti kiireesti hyvästelemättä Annukkaa ja Ulpukkaa.

Tähti ja Reino jäivät katsomaan hänen peräänsä.

– En taida oppia koskaan tuntemaan naisia, Reino kiteytti molempien ajatukset.

VILLA MAMA

– Hauska kun poikkesit, Mama sanoi, kun Tähti soitti eräänä lumisena päivänä ovikelloa.

– Ulpukka nukkuu, voinko tuoda vaunut parvekkeelle? hän kysyi.

– Totta kai, maistuuko inkivääritee näin kylmänä päivänä?

– Maistuu kiitos, oli pakko lähteä tuulettumaan, kun Ulpukka on taas terve. Olemme olleet viikkoja sisällä.

– Näytät väsyneeltä. Istu mukavasti, tuon sinulle kupillisen hunajan kera, Mama touhusi.

– Olen aivan poikki. Ulpukka menee aikaisin nukkumaan, mutta herää monta kertaa öisin. Vuorottelemme Reinon kanssa, mutta olen silti väsynyt.

– Tyttöseni, nuku täällä päiväunet. Pidän silmällä Ulpukkaa ja nostan sisälle, kun hän herää, Mama ehdotti.

– Voi, olet kultainen, Tähti sanoi ja rojahti pitkäkseen sohvalle.

Pörrö hyppäsi mielenosoituksellisesti lattialle ja katsoi häntä loukkaantuneena. Mama levitti torkkuhuovan Tähden päälle ja veti verhot ikkunoiden eteen.

Kun Tähti heräsi, hän oli hetken pyörällä päästään. Mama istui korituolissa Ulpukka sylissään ja luki tälle vaunuista löytämäänsä kuvakirjaa. Tyttö imeskeli tyytyväisenä näkkileivän palaa.

– Mitä kana sanoo?

– Kot-kot-kot, Ulpukka kikatti.

– Mitä ankka sanoo?

– Kvaak-vaak, tyttö riemastui ja taputti käsiään.

Tähti katsoi hymyillen, miten luottavaisesti Ulpukka suhtautui Mamaan.

– Teillä näyttää olevan mukavaa, hän sanoi ja vilkaisi kelloa. – Hyvänen aika, nukuin toista tuntia. Olin kyllä sen tarpeessa.

– Olisit voinut nukkua vieläkin pitempään, ei meillä ole mitään hätää, Mama rauhoitteli.

– Kiitos sinulle, meidän pitää kiiruhtaa takaisin. Reino on jo hakemassa Annukkaa, he ihmettelevät, jos emme ole kotona.

– Tulkaa toistekin, minulla on ollut mukava iltapäivä pikkuneidin kanssa.

CAFÉ TÄHDENLENTO

– Näytät pirteältä, oliko hyvä vaunukeli? Reino kysyi, kun hän palasi punaposkisen Annukan kanssa.

­– Meillä oli kivaa, leikittiin lumessa koko päivä, tämä kertoi innoissaan.

– Terveiset Mamalta. Hän seurusteli Ulpukan kanssa sillä aikaa, kun minä otin päiväunet. Mama tarjoutui viemään Ulpukan päiväkävelyille heti, kun lumet sulavat, eikä ole enää liukasta, Tähti kertoi ilahtuneena.

– Kuulostaa hyvältä. Saat hetken levähdettyä.

– Voin auttaa silloin myös kahvilassa. Mukava, kun asiakkaat ovat palanneet.

– Kiirettä pitää, meillä on pian säästössä rahat Espanjan matkaa varten, Reino virnisti.

– Ehkä syksyllä. Voitaisiin pitää kunnon loma sen jälkeen, kun kesäkahvila suljetaan, Tähti mietti.

Hänen mielestään matka-ajatus oli houkutteleva.

– Olet oikeassa ja voimme miettiä kaikessa rauhassa lomaohjelmaa.

– En kaipaa mitään muuta, kuin aurinkoisia päiviä, mukavaa yhdessäoloa ja tietysti hyvää ruokaa, Tähti unelmoi.

– Siitä puheen olleen, arvaa ketkä tulevat illalliselle? Saamme yllätysvieraita.

– En osaa arvata, Tähti hämmästyi.

– Marko ja Juha-Pekka kävivät juomassa kahvit. He kertoivat, että suunnittelevat uutta matkaa. Minulla oli kiire, sillä pöydät olivat täynnä. Kutsuin heidät ex tempore käymään ja lupasin tarjota iltapalaa.

– Sopiihan se, mitä ajattelit kokata?

– Herrat käyvät usein ulkona syömässä, joten arvelin, että tavallinen omatekoinen lasagne maistuisi. Tytötkin tykkäävät. Vuoka on jo uunissa ja jääkaapissa on kylmää olutta.

***

Marko ja Juha-Pekka tulivat ja ojensivat Tähdelle valtavan tulppaanikimpun.

– Lempikukkiani, ne enteilevät kevättä, hän ilahtui.

– Istuutukaan keittiön pöydän ääreen. Lasagne on juuri valmista, Reino kehotti ja nosti vuoan pöytään.

– Kotiruokaa parhaimmillaan, Marko kiitteli otettuaan toisen annoksen.

– Maistuu minullekin, pitäisikö meidänkin kokata useammin kotona, J-P mietti.

Annukka ja Ulpukka söivät omat annoksensa pikavauhdilla ketsupin kanssa. He pinkaisivat omiin leikkeihinsä heti, kun lautaset olivat tyhjät.

– Saadaan istua rauhassa, maistuuko kahvi jälkiruoaksi? Voidaan siirtyä salin puolelle, Reino ehdotti.

– Keittiössä on kodikasta. Emme viivy kauan, mutta oli mukava, kun kutsuit. Meillä on uusi projekti meneillään, Marko kertoi.

– Lähdettekö taas viidakkoseikkailulle? Tähti kysyi uteliaana.

– Emme todellakaan. Matka oli ainutkertainen ja siitä jäi mahtavat muistot. Suunnittelemme patikkaretkeä Lappiin. Pakkaamme mukaan rinkat ja teltan. Suunnistamme Saariselän maastoon, sytytämme leirinuotion ja paistamme iltaisin rommilettuja, J-P unelmoi.

– Entä mäkärät ja verenhimoiset sääsket? Maastossa voi olla karhujakin, Reino nauroi.

– Emme pelkää mitään, onhan meillä toisemme, Marko sanoi ja katsoi hellästi J-P:tä.

– Onnenne näyttää kukoistavan edelleen, oletteko olleet tyytyväisiä Myllymäen taloon?

– Todellakin, se on viihtyisä ja tarpeeksi tilava, kun J-P kaipaa rauhaa runosuonen pulpahdellessa. Minulla on silloin tapana lähteä juoksulenkille, Marko kertoi.

– Puhuit projektista, Reino muistutti.

– Olen tutkinut saamelaistarinoita. Minua kiinnostaa Lapin mystiikka ja erityisesti luonto ja uskomukset. Haen innoitusta rinkkaretkeltämme ja Marko haluaa ottaa maisemakuvia. Ehkä löydämme haltijoitakin, J-P maalaili.

– Onnea matkaan, mutta pitäkää kuitenkin jalat maassa, Reino toivotti, kun miehet olivat lähdössä.

– En halua udella, mutta miten Quu voi? Marko kysyi yllättäen.

– Hän on uppoutunut työn tekoon. Sulhaskandidaatteja ei ole näkynyt viime aikoina, Reino kuittasi lyhyesti.

Marko ei kysellyt enempää eikä lähettänyt terveisiä.

QUU TAPAA MARKON TYTTÄREN

Quun kevät oli kiireinen, sillä Lapin tarinat ja studiohaastattelujen sopiminen veivät aikaa. Kaisla auttoi parhaansa mukaan, mutta hänellä oli muitakin töitä. Quu oli rauhaton ja kaipasi piristystä arkeen. Hän hämmästyi, kun Leena otti yllättäen yhteyttä.

– Moi, voitaisiinko tavata? Olen huolissani iskästä, hän kysyi.

– Emme seurustele enää, Quu vastasi hämmästyneenä.

– Joo, tiedän, siksi haluaisinkin puhua.

– Selvä, tavataan alakerran ravintolassa. Tarjoan sinulle kokiksen.

– Voin ottaa mieluummin siiderin, tyttö vastasi ja lupasi tulla sovittuun aikaan.

Quu ei ilahtunut, mutta ajatteli, että voi kuunnella hetken Leenan murheita.

Hän ei erehtynyt, sillä Leena oli itkuinen ja selvästi huolissaan.

– Mikä tyyppi se iskän kaveri on? Hän on kutsunut käymään, mutta en halua tavata, tyttö selitti ahdistuneena.

– Kuule, en osaa auttaa sinua. Olen itsekin ymmälläni. Sen verran tiedän, että Juha-Pekka on runoilija ja heidän suhteensa on intiimi. Marko valitsi J-P:n eikä minua, Quu kertoi katkerana.

– Niin epäilinkin. En ikinä voi uskoa iskästä sellaista, Leena puuskahti ja itki vuolaasti.

– Hei, elämä ei ole reilua, mutta emme voi sille mitään. Oletko pitänyt yhteyttä?

– En, tai Lasse on, hän ei välitä. Veljelle riittää, että iskä maksaa yhtiövastikkeen ja antaa kuukausirahaa. Kyllä hän avustaa minuakin. En haluaisi ottaa rahaa vastaan, mutta opiskelu maksaa, Leena nyyhkytti.

– Älä sitä sure. Satun tietämään, ettei isälläsi ole rahasta tiukkaa. Tärkeintä on, että hän haluaisi varmasta tavata ja ikävöi sinua.

– Olen niin yksin ja minulla on ikävä äitiä, Leena tunnusti.

– Haluatko tulla katsomaan, miten asun? Quu kysyi Leenan yllätykseksi.

– Joo, voin mä tulla.

Leena katseli ympärilleen. Hän ihastui vaaleisiin sävyihin ja kehui vuolaasti Tähden maalausta turkoosilla seinällä.

– Vau, minä maalaan mieluiten abstraktia, mutta opettajat pakottavat kokeilemaan eri tyylejä. Käydään parhaillaan läpi kaikki ismit. Abstrakti ekspressionismi on minun juttuni, Leena kertoi.

– Tärkeintä on löytää tekemisen ilo. Jos päätät käydä tapaamassa isääsi, poikkea samalla matkalla sisareni Tähden kahvilaan. Hänellä on alakerrassa ateljee. Voisitte keskustella taiteesta, Quu ehdotti.

– Sori, jos arvostelin sinua, kun tapasimme. Olet ihan ok, Leena sanoi lähtiessään.

Quu muisteli omaa nuoruuden ehdottomuuttaan. Tytöllä oli ollut vaikeaa. Ensin äidin kuolema ja nyt isän uusi odottamaton suhde. Leena oli joutunut miettimään selvästi elämän arvoja. Quu toivoi, että hän selvittäisi välit Markon kanssa oman mielenrauhansa vuoksi.

LAPPIKISAN ENSIMMÄINEN NAUHOITUSPÄIVÄ STUDIOLLA

– Quu ja Tapsa, lapintarinat ovat olleet kiinnostavia. Olen saanut runsaasti toiveita katsojilta. He suorastaan vaativat, että jatkatte niitä. Mietin, jos järjestäisimme syyskauden alkajaiseksi maisteluillan studiossa. Kutsutaan alan kokkeja ja innokkaita Lapin ystäviä, Jaska ehdotti.

– Tiedän useita, jotka innostuvat. Esimerkiksi Luoston hengetär Kata voisi tulla kokkaamaan lempiruokaansa, Quu innostui.

– Minullakin on tiedossa ystäviä, jotka käyvät joka vuosi vaeltamassa ruska-aikaan ja hiihtämässä keväthangilla, Tapsa kertoi. – Juttelin hiljattain Markon ja Juha-Pekan kanssa. Heillä on tekeillä mielenkiintoinen taidekirja Lapin uskomuksista. Se syntyi patikkamatkan innoittamana.

Quu kuunteli kauhuissaan. Hän ei ihastunut Tapsan ideaan, mutta Jaskan kanta ratkaisi. Hän sanoi päättäväisesti, ettei henkilökemia saanut mennä ammatin edelle. Quu joutui nielemään ylpeytensä ja lupasi käyttäytyä sivistyneesti.

– Jos se olisi kilpailu, jännitys takaisi katsojien kiinnostuksen, Quu mietti. – Palkintona voisi olla esimerkiksi luksusloma Luostolla.

– Entä jos Luoston kokki voittaa? Tapsa kysyi.

– No sitten luksusloma Saariselällä, Quu naurahti.

– Kelpaisi minullekin, Jaska hymyili. – Tehkää ehdotus ja katsotaan yhdessä, keitä kutsumme. Lavastetaan studioon aito tunturimaisema, hän ideoi.

– Kota ja nokipannu, porontaljoja ja kuukkeleita kärkkymässä makupaloja, Quu nauroi.

– Mieluummin tyylikäs keloravintola, siinä on lavastajallekin vähän haastetta, Tapsa ehdotti.

***

Lavastaja vastasi haasteeseen. Hän rakensi studioon kodikkaan kelohirsisen nurkkauksen, jossa oli toimiva keittiö ja pitkä tukeva pöytä, jonka ääressä kilpailijat mahtuivat työskentelemään. Seinälle oli heijastettu syksyinen tunturimaisema.

Quu ja Tapsa olivat kutsuneet kolme ammattikokkia ja kolme innokasta Lapin ystävää kisaamaan. Tapsa halusi, että heillä oli koko päivää aikaa valmistaa annokset. Materiaalista editoitaisiin myöhemmin parhaat palat. Hän kaavaili, että kulttuurimakasiinin syksyn ensimmäisissä jaksoissa esitettäisiin alkukarsinta, semifinaali ja lopuksi näyttävä finaali.

– Kilpailijat, aloitamme kisan niin, että kaikki kokkaavat tänään. Teitä on kuusi, joista kaksi putoaa. Neljä seuraavaa ovat mukana seuraavassa vaiheessa ja kilpailu huipentuu kaksintaisteluun, Quu juonsi nauhoituksen aluksi.

Ammattikokit Kata, Jouni ja Piritta vilkuilivat toisiaan. Kata oli työskennellyt vuosia Luostolla, Jouni ja Piritta olivat uusia tulokkaita Saariselän tunturihotellissa. Kaikille heille oli kunnia-asia päästä vähintään jatkoon.

– Kilpailijat kertovat kilpailun lomassa tarinansa. Kyseessä on siis ammattikokkien kisa Lapin ystäviä vastaan, Quu kertoi kameralle.

– Marko ja Juha-Pekka, olette juuri palanneet patikkaretkeltä Saariselältä, ihastuitteko Lappiin? Tapsa kysyi.

– Se oli upea seikkailu, vaikka kastuimme moneen kertaan, tuuli riepotti telttaa ja mäkärät purivat, Marko kertoi.

– Mottomme oli, erämaa on armoillamme, mutta kyllä siinä kävi toisin päin. Rinkat painoivat, tosin loppumatkalla helpotti. Otamme seuraavalle matkalle vain kevytmuonaa mukaan, Juha-Pekka virnisti.

Kolmas fani oli sirkeäsilmäinen Karita, joka kertoi retkeilleensä Lapissa pikkutytöstä lähtien. Hän kasvatti lapinkoiria ammatikseen.

– Ensimmäinen tehtävä on yksinkertainen. Ruokavarastossa on tuttuja raaka-aineita. Valmistakaa alkuruoka, joka herättää ruokahalun ja tuo Lapin muistot mieleen. Aikaa on 45 minuuttia, Quu kuulutti.

Kaikki ryntäilivät keräämään tarvikkeita koreihin. Quu huomasi, että useimmat valitsivat kalaa ja marjoja.

– Meillä on upeita raaka-aineita, Tapsa vahvisti, kun Quu kysyi, mitä oli tarjolla. – Keskittyisin puhtaisiin makuihin, vähemmän on enemmän.

Hän oli oikeassa, sillä ammattikokkien graavattu siika, paistetut muikut ja lohitartar saivat kelpo pisteet. Marko luotti kylmäsavustettuun poroon ja Juha-Pekka tarjosi paistettua nieriää puikulaperunoiden kera. Tapsan mielestä annos oli alkuruuaksi liian tukeva. Karita yllätti kaikki tarjoamalla piparjuurikermalla maustettuja punajuuripihvejä kirpeän lakkasurvoksen kera.

– Kiitos, onnistuitte mainiosti. Karita teki alkukierroksen parhaan annoksen. Makuyhdistelmä oli yllättävä ja raikas. Pidin myös Markon pororullista, jotka hän tarjosi hillosipuleiden kera. Te kaksi olette jatkossa, samoin Kata loistavalla siika-annoksella ja Piritta lohitartarilla. Valitettavasti Jounin paistetut muikut olivat liian raskaita alkupaloiksi. Pääruokana perunamuhennoksen kera ne olisivat olleet erinomaisia. Juha-Pekan perunat jäivät ikävä kyllä raaoiksi.

Juha-Pekka ja Jouni siirtyivät mukisematta sivummalle. Jaska oli kysynyt, pitäisikö tuomareita olla kaksi, mutta Olli-Tapio oli vakuuttanut selviävänä loistavasti yksin. Quu epäili, että hänkin pelkäsi Meriitan putkahtavan taas paikalle.

Pienen tauon jälkeen Quu käynnisti semifinaalin. Kilpailijat odottivat jännittyneinä tehtävänantoa.

– Ettei tästä tule liian helppoa, saatte nostaa arvat. Niissä on kuvattu Lapissa kasvavia marjoja. Teillä on saman verran aikaa käytössä kuin ensimmäisellä kierroksella, mutta marjojen pitää loistaa annosten tähtenä. Olkaa hyvät.

Kilpailijat nostivat arvat sokkoina ja esittelivät sen jälkeen omansa kameralle. Kata sai lakan, Piritta karpalon, Marko tyrnin ja Karita puolukan.

– Annos voi olla makea tai suolainen, ruokavarasto on käytössä, aika alkaa nyt! Quu kuulutti.

– Tapsa, mitä kokkaisit? Quu kysyi.

– Marjoista on moneen. Jälkiruoat tulevat ensimmäisenä mieleen, mutta erityisesti puolukat sopivat liha- ja kaaliruokien kaveriksi. Tyrni taitaa olla vaikein.

– Mennään katsomaan, mitä syntyy, Quu kehotti ja siirtyi Katan työpisteelle.

– Pidän lakoista, niissä on upea aromi, Kata säteili ja sekoitti kattilassa aineksia jäätelöpohjaan.

– Kerro, miten käytät lakkoja.

– Kahdella tavalla. Kiehautan marjat ruokosokerin kera ja siivilöin ne. Maustan jäätelön seoksella ja koristelen valmiin annoksen tuoreilla lakoilla. Teen kaveriksi vielä mantelikeksejä, jotka dippaan sulaan suklaaseen.

– Kuulostaa herkulliselta, Quu hymyili ja siirtyi Karitan viereen.

– Sait puolukan, kokkaatko poronkäristystä puolukoiden ja perunamuhennoksen kera?

– Se olisi liian itsestään selvää, vaikka hyvää onkin. Kokkaan kaalikääryleitä, joiden sisällä on poronjauhelihaa ja salottisipulia. Puolukoista teen yksinkertaista kevyesti sokeroitua hilloa. Uskon, että maut ovat kohdallaan. Valelen kääryleet siirapilla, joka taittaa puolukoiden kitkeryyttä.

– Marko, onko tyrni sinulle tuttu marja? Tapsa kysyi.

Quu oli vaatinut, ettei hänen tarvitse haastatella miestä.

– On ja ei, olen kyllä maistanut, mutta se on makuuni turhan hapokas. Mietin parhaillaan, miten kesytän sen. Keittelen hiljalleen hunajan kanssa ja maistelen ahkerasti.

– Työtasollasi on myös tuoreita kantarelleja ja sipulinippu. Miten ajattelit yhdistää ne tyrnin kanssa?

– Sain idean, kun löysimme patikkamatkamme aikana runsaasti kantarelleja tunturikoivikosta. Paistoimme niitä retkipannulla voissa ja harmittelimme, kun matkassa ei ollut sipulia. Keksimme lisätä sieniä valmiiseen lettutaikinaan. Maku oli kohdallaan, Marko kertoi.

– Ymmärsinkö oikein, paistat siis sienilettuja ja tarjoat niiden kanssa tyrnihilloa.

– Kyllä vain ja lisäksi paksua smetanaa vähän blinien tapaan.

– Mielenkiintoista, Tapsa sanoi arvoituksellisesti ja siirtyi Piritan luo.

– Upeita tummanpunaisia karpaloita. Miten käytät niitä?

– Paistan uunissa pieniä torttuja, jotka täytän mascarbonevaahdolla ja tomusokerissa pyörittämilläni karpaloilla. Tuore minttu voisi sopia makuyhdistelmään, siis makeaa ja kirpeää sekä ripaus raikkautta, Pirita suunnitteli.

– Kilpailijat, aikaa on enää 15 minuuttia. Asetelkaa kauniit annokset tarjolle, Quu kuulutti.

Kaikille tuli tuttuun tapaan kiire. Juha-Pekka ja Jouni kannustivat taputtaen käsiä, kun aika loppui.

– Aloitamme kaalikääryleistä, istu Quu maistelemaan kanssani, Tapsa kehotti.

– Aivan kuin mummon tekemiä. En ole koskaan itse kokeillut, sillä nämä ovat isotöisiä, Quu kommentoi.

– Karita, onnistuit mainiosti, mutta jos aikaa olisi ollut enemmän, kaalista olisi tullut mehevämpää, Tapsa arvioi. – Sitten toinen suolainen annos, Marko ole hyvä.

– Rakastan lettuja, näissä on muutakin kuin sieniä ja sipulia? Tapsa kysyi.

– Pilkoin savupekonia antamaan makua, sillä kantarellit ovat mietoja. Hunaja sopi mielestäni hyvin tasoittamaan tyrnin happamuutta.

– Todella mielenkiintoinen makuyhdistelmä. Pidän kovasti, Tapsa kehui.

– Sinun vuorosi Kata. Ehtikö jäätelö valmistua? Quu kysyi.

– Kyllä vain ja lakka maistuu upeasti, tyttö kehui silmät säihkyen.

– Jos tällaista tarjottaisiin missä tahansa ravintolassa, olisin onnellinen, Tapsa sanoi ja lusikoi jäätelökipon tyhjäksi. – Temperoituun suklaaseen kastettu mantelikeksi sopi täydellisesti annokseen.

– Vielä viimeinen jäljellä, Pirita ole hyvä, Quu kehotti.

– Rapeita torttuja, makeaa vaahtoa ja kirpeitä karpaloita, olkaa hyvät, tyttö hymyili.

– Meille tulee Quun kanssa vaikea valinta, Tapsa huokasi maistettuaan kaikkea. – Pidetään hetken tauko, niin mietimme, sillä kaikki annokset onnistuivat yli odotusten.

– Quu, mitä sanot? Tapsa kysyi, kun hän istui Quun kanssa juomassa muovimukeista studio-ohjaajan tarjoamaa laihaa kahvia.

– Olet aina sanonut, että maku ratkaisee. Minusta lisäansio on, että annoksissa on jotain yllättävää. Karitan kaalikääryleet olivat herkullisia, mutta ennalta arvattava valinta. Samoin lakat ja jäätelö, vaikka ne maistuivat herkullisilta. Mielestäni Markon sieniletut toimivat tyrnin kanssa ja Piritan karpalot olivat vertaansa vailla.

– Olen samoilla linjoilla. Olemmeko tehneet päätöksen? Tapsa kysyi.

– Sinä olet, eiköhän mennä kertomaan kilpailijoille, Quu hymyili.

Hän luotti täysin Tapsan ammattitaitoon, mutta korvia hiveli, kun tämä kysyi hänen mielipidettään.

– Nauha käy, onko studiossa valmista? Jaskan ääni kuului korvanapeista.

– Hyvät katsojat, semifinaalin tulos on nyt selvillä. Kilpailu oli kovatasoinen ja äärimmäisen jännittävä. Tapsa, kerrotko tulokset, Quu aloitti.

– Kiitokset kovasta kisasta. Lapin marjat innoittivat kilpailijat keksimään toimivia makuyhdistelmiä. Pitemmittä puheitta, kaikki ovat voittajia, mutta kaksi jatkaa vielä finaaliin. Maku ja kekseliäisyys ratkaisivat. Piritta ja Marko, valmistautukaa kaksintaisteluun.

Nauhoitus päättyi raikuviin kättentaputuksiin. Juha-Pekka ryntäsi halaamaan Markoa, joka näytti hämmästyneeltä menestyksen vuoksi.

– Menkää kotiin lepäämään, huomenna on jännittävä päivä. Olemme kutsuneet yleisöä seuraamaan finaalia. Tavataan aamulla meikissä, Quu sanoi studiopäivän päätteeksi.

LAPPIKISAN TOINEN NAUHOITUSPÄIVÄ STUDIOLLA

– Tänään on suuri päivä, vuorossa on kaksintaistelu ammattikokki Piritta vastassaan Lapin ystävä Marko, Quu hehkutti finaalipäivänä.

Hän silmäili ympärilleen. Lavastaja oli muuttanut taustaseinän tunturimaiseman valaistuksen. Syysmaisema oli vaihtunut hiljaiseen lumisateeseen. Studion pitkä pöytä oli korvattu kahdella erillisellä työtasolla. Piritta ja Marko olivat asettuneet niiden taakse valkoiset kokintakit yllään.

Keittiönurkkauksen vieressä oli katsomo, jonka eturivissä eilisen päivän pudonneet kilpailijat istuivat. Heidän takanaan oli kilpailijoiden omaisia ja ystäviä. Quu tunnisti yllättäen Leenan ja Lassen. Reinokin oli paikalla. Hän oli tervehtinyt aamulla pikaisesti Quuta ja kertonut, ettei Tähti päässyt mukaan pikkutyttöjen hoidon vuoksi. Tapsa heilautti kättä Jokelle, joka lupasi kannustaa tasapuolisesti molempia finalisteja.

– Kilpailijat ovat varmaan pähkäilleet viime yön, mitä kokkaisivat, jos saisivat vapaasti valita. Toivon, ettette suunnitelleet kala-annoksia, sillä saatte molemmat saman pääraaka-aineen, nimittäin poron. Voitte valita vapaasti, mitä siitä teette. Ruokavarasto on luonnollisesti käytössä ja työtasoilta löytyy perustarvikkeita. Aikaa on puolitoista tuntia ja se alkaa nyt! Quu julisti kisan alkaneeksi.

Yleisö taputti ja yritti kurkkia, mitä Piritan ja Markon koreissa oli.

– Toivottavasti he muistavat, ettei helpoin ratkaisu ole aina paras. Odotan tänäänkin yllättäviä mutta ennen kaikkia maukkaita annoksia, Tapsa pohti.

– Kokkausaika on pitkä. Ehtiikö uunipaisti kysyä? Quu kysyi.

– Riippuu, millaista lihaa valitsee. Poroa voi jauhaa tai tehdä esimerkiksi palapaistia porkkanoiden ja sipulin kera, Tapsa mietti. – Myös lisukkeet ratkaisevat. Makujen pitää sopia yhteen.

– Marjat ovat edelleen käytössä. Ehkä he huomaavat käyttää niitä hyödyksi, Quu mietti.

Tapsa ja Quu siirtyivät työtasojen luo.

– Mitä ihmettä Piritta, sinulla on edessäsi kasa poron luita. Mitä niistä syntyy? Quu hämmästeli.

– Teen pikkuporonluukeittoa. Se on perinneruoka, jonka reseptin olen saanut mummolta.

– Kerro vähän, mitä siihen tulee.

– Otan riskin, sillä luita pitäisi hauduttaa pitkään. Käytän apuna painekattilaa. Laitan poronluut kylmään veteen ja lisään liemeen ison sipulin ja porkkanan kuorimatta, palan palsternakkaa ja mieluiten naurista, mutta ruokakomerosta löytyi vain lanttua sekä nipun persiljaa ja katajanmarjoja sekä suolaa ja pippureita. Kypsennän ja siivilöin liemen. Puhdistan luut ja kuutioin juurekset. Laitan ainekset kiehumaan purjoviipaleiden kera ja tarkistan maun. Lisään lopuksi pinnalle runsaasti persiljaa.

– Tarkka resepti, kiitos ja onnea matkaan. Toivon, että liha ehtii kypsyä, Quu sanoi ihailevasti.

Hänellä on kutkuttava tunne, että Piritalla oli hyvät mahdollisuudet voittaa.

– Marko, kokkasit alkupalaksi kylmäsavuporoa ja hillosipuleita. Mitä nyt on mielessä? Tapsa kysyi.

– Mietin poropullia. Löysin ruokavarastosta valmiiksi jauhettua lihaa. Sekoitan taikinaan kermaa, kananmunia, korppujauhoja sekä mausteita ja sipulisilppua, myös valkosipulia. Paistan voissa salvian kera. Mietin, mitä tarjoan pullien kanssa. Perunamuhennos tietysti sopii, mutta onko annos liian tavallinen?

– Odotan teiltä molemmilta jotain yllättävää, Tapsa sanoi ja toivotti kekseliästä ratkaisua.

– Iskä, muista äidin ja minun lempiruoka, Leena hihkaisi katsomosta.

Kun Marko kääntyi katsomaan tyttöä, hänen silmänsä kirkastuivat. Marketan bravuuri lasten olleessa pieniä oli ollut juuresmuhennos. Hän ryntäsi ruokavarastoon ja keräsi tarvittavat ainekset koriin.

– Kilpailijat, enää puoli tuntia jäljellä.

Quu jännitti, miten Piritta ehtisi saada annoksen tarjolle, sillä hän otti vasta tässä vaiheessa poronluut painekattilasta. Liemi oli tulikuuma ja tytön kädet tärisivät, kun hän puhdisti luita. Liha näytti irtoavan hyvin.

– Kilpailijat, viimeinen hetki laittaa annokset tarjolle, Quu kuulutti.

Katsomo taputti rajusti, kun Piritta ja Marko saivat viime hetkellä kaiken lautasille.

– Naiset ensin, Piritta ole hyvä, Tapsa kehotti.

– Pikkuporonluukeittoa, lämpimiä ohrarieskoja ja Lapin kultaa, tyttö esitteli.

– Pelkkä keitto ei ehkä riitä voittoon, mutta maistamme, Tapsa arvioi. – Oletko itse tyytyväinen kokkaukseen?

– Tein parhaani mummon kunniaksi. Hänellä on tapana sanoa, että porosta pitää kaikki käyttää ravinnoksi, Piritta kertoi silmät kosteina.

– Mielettömän hyvää. Tässä on vahva lihakeiton maku ja katajanmarjat antavat jännittävän vivahteen, Quu kiitteli.

– Olet oikeassa. Annos näyttää vaatimattomalta, mutta siinä on todella paljon makua. Voin kuvitella, miten tällainen on lämmittänyt kylminä pakkaspäivinä, Tapsa kehui.

– Marko, poropullia, jotain vihreää ja puolukanpunaista, mitä kokkasit?

– Muistin, miten meillä herkuteltiin vuosia sitten juuresmuhennoksella. Siinä on perunaa, hienoksi silputtua sipulia, porkkanaa, juuriselleriä sekä tuoretta pinaattia. Kun lapset epäilivät, että mukana oli heidän inhokkiaan sipulia, vaimollani oli tapana sanoa, että ne ovat herkkuhitusia.

– Hauska tarina. Poropullat ovat maukkaita, mutta suolaa olisi saanut olla enemmän. Puolukkasurvos sitoo annoksen yhteen. Meillä on taas vaikea valinta, vai mitä Quu?

– Tuomari päättää, minä pidin tasapuolisesti molemmista, Quu sanoi diplomaattisesti.

Jaska tuli ohjaamosta ja kuulutti.

– Pidetään hetken tauko ennen lopullista tulosta.  Järjestäjä on kattanut tuonne sivummalle kahvia ja täytettyjä sämpylöitä. Käykää ottamassa, jatkamme puolen tunnin kuluttua, hän sanoi.

– Sopiihan, että minäkin saan maistaa, hän virnisti tullessaan tuomarinpöydän luo.

– Haluatko vaikuttaa päätökseen? Tapsa naurahti.

– En tietenkään. Luotan sinuun, mutta uteliaisuus heräsi. Olen maistanut nuoruudessani nuotiolla kokattua porokeittoa ja se teki lähtemättömän vaikutuksen. Haluan testata, onko Piritan annos yhtä hyvä.

– Mitä sanot? Quu kysyi, kun Jaska oli lusikoinut kipollisen.

– Voittaja-ainesta, tämä hymyili ja palasi rappuja ylös ohjaamon puolelle.

Tapsa taputti käsiä ja kutsui kaikki paikalle.

–  Oletteko valmiit, Grande finale voi alkaa!

Yleisö hurrasi riemukkaasti, kun Quu julisti Piritan voittajaksi.

– Terveiset mummolle, teit perinneruoalle kunniaa ja maku oli mielettömän täyteläinen, Tapsa hehkutti. – Kiitos myös toiseksi tulleelle Markolle. Annoksesi oli värikäs ja siihenkin sisältyi tarina. Tarjolla on juhlan kunniaksi kuohuviiniä ja kermakakkua!

JATKOT LASSEN LUONA

Marko ja Juha-Pekka tulivat nauhoituksen jälkeen Lassen luo mukanaan kaksi noutopizzaa, pullollinen punaviiniä ja muutama tölkki coca-colaa.

– Kiitos kun sain luvan tulla, Juha-Pekka sanoi ja avasi pizzalaatikot. – Nuorisolle kasvista, meillä raavaille miehille pekonia, hän sanoi ja nosti laatikot keittiön pöydälle.

Marko haki vitriinistä viinilasit.

– Et Lasse ole tehnyt mitään muutoksia, hän totesi tarkastellessaan entistä asuntoaan.

– Olisiko pitänyt? Tää on ihan ok.

– Voisit laittaa ainakin verhot ja vähän viherkasveja, Leena sanoi.

– Äh, miksi? En kuitenkaan muistaisi kastella.

– Tulkaa syömään älkääkä kinastelko, pizzat jäähtyvät, Marko komensi.

– Olit iskä aika hyvä kokki, Leena yllätti kehumalla.

– Kiitos vinkistä, olin hetken ihan hukassa, Marko vastasi.

Juha-Pekka kuunteli sananvaihtoa osallistumatta siihen.

– Onko sinulla lapsia? Leena kysyi yllättäen häneltä.

– Ei ole, olen ollut sinkku koko ikäni. Vasta teidän isänne sai minut ymmärtämään, että elämässä voi olla ystävyyttä ja jopa rakkautta, J-P sanoi koruttomasti.

– Me ei Lassen kanssa ymmärretä, mutta ehkä meidän ei tarvitsekaan.

– Olet vielä kovin nuori. Jokaisen meistä pitää löytää oma tiensä. Et ehkä usko, mutta isälläsi ja minulla on hyvä olla yhdessä.

Leena painoi katseensa alas ja oli hiljaa. Hän oli suunnitellut moiteryöppyä, mutta se tuntui yhtäkkiä turhalta.

– Voisin tulla käymään luonanne Hämeenlinnassa. Iskä on kutsunut monta kertaa, hän sanoi hiljaa.

– Tule koska vain. Vietämme siellä kesän, mutta lähdemme syksyllä Kreetalle. Muistathan, että minulla on siellä lomaosake, Marko sanoi.

– Joo, kävit siellä Quun kanssa. En halunnut tuppautua, vaikka kutsuit. Jos tarjous on yhä voimassa, voisin tulla viikoksi tai pariksi, Leena ehdotti.

– Entä sinä Lasse?

– En missään tapauksessa. Luonnonsuojelijat eivät lennä, me emme saastuta ilmakehää, Lasse vastasi topakasti. – Luin hiljattain David Attenboroughin kirjan Yksi elämä, yksi planeetta. Se oli järkyttävä, suosittelen teillekin.

– Meidän pitää nyt lähteä, että ehdimme kotiin ennen puolta yötä. Pidetään yhteyttä, Marko sanoi helpottuneena lasten reaktioihin. Hänestä tuntui, että pahin oli voitettu.

KULTTUURIMAKASIININ KIRJAN SATOA ILTA

– Olemme kutsuneet tämän illan lähetykseen kolme kirjailijaa, jotka ovat kohauttaneet tänä syksynä, Quu aloitti. – Pyydän ensimmäisenä paikalle Meriitan, jonka keittokirja ”Ei samppanjaa tosikoille” on saanut ristiriitaisen vastaanoton.

Meriitta asteli itsevarmasti studioon ja istuutui nojatuolille. Tapsa nosti esiin hänen kirjansa, jonka kannessa oli Veuve Qlicqout -pullo ja kullankeltaisia kampasimpukoita rautapannulla. Hän kysyi, mistä Meriitta sai kimmokkeen esitellä gourmet annoksia.

– Meitä kokkeja on erilaisia, samoin hyvän ruoan ystäviä. En aio kertoa, miten makaronilaatikkoa tai makkarakastiketta kokataan, vaan tarjoan elämyksiä niille, jotka arvostavat, hän sanoi ylimielisesti hymyillen.

Tapsa selaili kirjaa ja näytti kameralle, että sieltä löytyi hummereita, ostereita, jättiravun pyrstöjä, tuoreita tonnikalapihvejä sekä kaviaaritäytteisiä tuulihattuja.

– Ainekset ovat kalliita, keillä arvelet olevan varaa kokata näitä?

– Oi, kyllä varakkaita riittää. Meillä on vain yksi elämä, josta kannattaa ottaa ilo irti, Meriitta hehkutti.

– Kiitos haastattelusta. Quu esittelee seuraavaksi toisenlaisen keittokirjan. Reino, tuot maistiaisia kotipuutarhasta, Tapsa sanoi ja osoitti nojatuolia Meriitan vieressä.

– Kyllä vain, Reino sanoi ja laittoi tarjolle nipun oranssinkeltaisia porkkanoita, joissa oli naatit tallella.

– Sopivat teemaan, kirjasi nimi on ”Porkkanan parahdus”. Kannessa on riemastuttava piirroskuva pörröisestä kanista, joka vetää jättisuurta porkkanaa kasvimaalta. Kuka on taiteilija? Quu kysyi, vaikka tiesi vastauksen.

– Puolisoni Tähti on kuvittanut kirjan. Halusimme antaa virikkeitä kiireisille lapsiperheille. Kirja on omistettu tyttärillemme Annukalle ja Ulpukalle.

– Kyseessä on siis tyystin toisenlaisia reseptejä kuin Meriitan kirjassa?

– Helppoja, hauskoja ja nopeatekoisia. Siellä on paljon jälkiruokaherkkuja, joita tytöt rakastavat.

– Tänne niiden joukkoon on eksynyt munanpuolikkaita, Quu huomasi.

– Kyseessä ovat suklaamunat, jotka näyttävät aidoilta. Rakastan silmänhämäystä, Reino nauroi.

– Muistan, että valmistit samanlaisia kokkikisassa. Lapset olivat tikahtua naurusta, kun he huomasivat, että ne olivat suklaata, Quu hymyili.

– Kiitos, meillä on ohjelmassa vielä yksi yllättäjä. Tai oikeammin kaksi, tervetuloa Marko ja Juha-Pekka. Olette kirjoittaneet hurmaavan lapintarinan otsikolla ”Usvaporoja”, Tapsa sanoi ja nosti kirjan kameran eteen.

– Tunnelmakuvia patikkamatkaltamme Saariselältä. Olimme Luirojärven autiotuvassa ja heräsimme varhain eräänä aamuna. Maisema oli kadonnut, sillä järvestä kohosi aavemainen usva. Otin kameran kaulalle ja sain uskomattoman runollisia kuvia, jotka sopivat Juha-Pekan tekstiin. Kun huomasin tunturin rinteellä vaeltavat porot, olin haltioissani, Marko kertoi.

– Tämä on taidekirja, jota kriitikot ovat ylistäneet. Kuvat ja teksti tukevat toisiaan, Tapsa sanoi ihaillen.

– Tämä on jo toinen yhteinen projektimme. Ensimmäinen ”Elämässä eksyneet” sai hyvän vastaanoton. Suunnittelemme parhaillaan kolmatta projektia, mutta vielä on ennen aikaista puhua siitä, Juha-Pekka kertoi salaperäisen näköisenä.

– Kiitos teille kaikille. Kirjat ovat erilaisia, mutta kiinnostuneita lukijoita riittää varmasti. Tapaammehan seuraavan kerran Helsingin kirjamessuilla? Quu päätti keskustelun.

QUUN PÄIVÄKIRJA

Studiossa oli kaksi exää eikä yhtään nykyistä. En ymmärrä, miten törmään jatkuvasti Markoon, eikä Meriittakaan jätä rauhaan. Hän putkahtaa aina kuin korkki pinnalle. Yritin olla mahdollisimman viileä ja pysytellä asialinjalla. Marko halusi tulla juttelemaan lähetyksen jälkeen, mutta valitin kiirettä. En osaa vieläkään suhtautua luontevasti hänen ja J-P:n suhteeseen. Taidan olla vanhanaikainen. Kuulin, että Leena on tehnyt aselevon isänsä kanssa. Olen iloinen, sillä me kaikki tarvitsemme tukea.

Tiedossa on kauan kaivattu syysloma. Haaveilen Espanjan matkasta, toivottavasti se toteutuu. Norwegianin lennot Malagaan ovat onneksi edullisia ja Elli on luvannut täysihoidon. Olen sen tarpeessa, sillä jatkuva stressi vaatii veronsa. Olen siirtynyt ostamaan hanapakkauksia yömyssyksi. Nukahdan herkästi, mutta unet ovat raskaita. Ihmettelen, mihin alkuinnostus on kadonnut. Viihdyn kyllä työssä, mutta rutiinitehtävät eivät innosta. Jaska odottaa uusia ideoita, mutta mitään ei synny. Ehkä loma auttaa.

QUU SAA YLLÄTTÄVÄN TARJOUKSEN

– Miksi moinen salaperäisyys? Quu ihmetteli, kun Jaska kutsui hänet seuraavana päivänä palaveriin, mutta ei kertonut syytä.

– Tulet yllättymään. Sinua on pyydetty uuteen projektiin, hän oli sanonut ja nostanut peukkua.

Quu pukeutui normaalia paremmin, sillä hän arveli tapaavansa muitakin kuin tuottajan. Huulipunaa ja suihkaus kevyttä appelsiininkukkaistuoksua saivat olon tuntumaan itsevarmalta. Vatsanpohjassa oli kutina, että jotain tapahtuisi.

– Quu, tule peremmälle. Tässä on Robert, hänellä on oma tuotantofirma, joka on keskittynyt tekemään mainosten ohella myös kunnianhimoisempia projekteja. Hänen kanssaan on toimittaja Monika, Jaska esitteli vieraat.

– Olen kuullut teistä. Viininmaistelumatka Loiren laaksoon oli huikea, Quu sanoi.

– Suunnittelemme parhaillaan Euroopan kiertuetta. Haluamme keskittyä suomalaisten menestykseen maailmalla. Juha Berglundin Sancerre viinit olivat siitä hyvä esimerkki. Olisitko kiinnostunut lähtemään makumatkalle? Robert kysyi.

– Että olisinko, totta hitossa, Quu innostui. –  Tai siis jos saan virkavapaata, en halua menettää työpaikkaani kulttuuritoimituksessa, hän korjasi nopeasti.

– Siksi minä olen täällä, Jaska vahvisti. – Kulttuurimakasiinin syksy on turvattu, sillä materiaalia on tarpeeksi. Ehdit koostaa kesällä kuvatut jutut ennen lähtöä.

– Siis koska on tarkoitus aloittaa? Minulla on syysloma rästissä ja sisareni Ellinoora odottaa seuraani Espanjassa, Quu kertoi syyllisen näköisenä.

– Ota rauhallisesti. Suunnittelimme, että kierrämme kotoisasti pakulla loppuvuoden ajan. Mukaan lähtee kuvaaja Ken, Monika ja minä sekä järjestäjä Seppo. Hän taitaa olla tuttusi kokkikisan ajoilta, Robert kertoi. – Monika ja Ken editoivat autossa päivän aikana kuvatut materiaalit. Tarvitsen sinua juontamaan jaksot. Suunnittelen kokkaavani leirintäalueilla paikallisia herkkuja, Robert maalaili.

– Pärjään englannilla ja osaan jonkin verran ranskaa ja espanjaa, Quu kertoi.

– Hyvä, jututamme suomalaisia yrittäjiä, mutta kielitaidosta ei ole haittaa. Puhun itse myös italiaa ja Monika osaa mitä vain, jopa portugalia.

– Asuin joitakin vuosia Lissabonissa. Minulla on siellä tuttavia, jotka pyörittävät kahvilaa. Pastel de nata on parasta, mitä leivostaivaassa tarjotaan.

– Kuulostaa mahtavalta. Jaska, saanko ihan oikeasti lähteä?

– Et muuten olisi täällä. Esitämme jaksot kevätkaudella kulttuurimakasiinissa, joten työsuhteesi jatkuu saumatta, Jaska hymyili.

– Mikä helpotus, olen innoissani, Quu sanoi.

Hän halusi syleillä kaikkia, mutta hillitsi itsensä. Olen ansainnut pullollisen samppanjaa ihan itsekseni, hän haaveili lähtiessään kotiin.

SYYSLOMA ESPANJASSA

Tähti parahti nähdessään punaiset pilkut Annukan kasvoissa. Soitto päiväkotiin varmisti, että liikkeellä oli herkästi tarttuvaa vesirokkoa.

– Matkaan on enää viikko, toivottavasti Annukka ehtii parantua siihen mennessä, hän voihki. – Olen odottanut lomaa kuin kuuta nousevaksi. Varsinkin kun Quu lähtee mukaan.

– Pidetään Annukka kotona ja toivotaan parasta. Hänellä tuntuu olevan vähän kuumetta, Reino sanoi järkevästi.

Annukka toipui nopeasti, mutta Ulpukka itki sydäntä särkevästi, kun hän sai tartunnan. Näppylät kutisivat ja tyttö raapi niitä herkeämättä, vaikka Tähti yritti levittää lievittävää voidetta.

– Ei onnistu, emme voi ottaa sairasta lasta mukaan. Matka on pakko peruuttaa, Tähti valitti.

– Kuule tähtiseni, minulla on ehdotus. Jään tyttöjen kanssa kotiin. Kahvila on kiinni, joten minulla on hyvää aikaa lukea satuja ja voimme katsella piirrettyjä. Loma tekee sinulle hyvää. Soitetaan joka ilta videopuhelu, Reino ehdotti.

– Et ole tosissani, en minä voi jättää teitä.

– Tietenkin voit, ei meillä ole hätää. Rentoudut ja palaat entistä säteilevämpänä. Minä voin viettää poikamiesillan palattuasi, Reino sanoi ja halasi Tähteä.

Tämän silmät kirkastuivat. Viikko vapaalla täysihoidossa sisarten kanssa. Ajatus oli huimaava.

***

Reino jäi heiluttamaan tytöt kainaloissaan, kun Tähti lähti kevyen matkalaukun kanssa lentoasemalle. Quu oli lähtöaulassa odottamassa, kun hän pääsi perille.

– A-luokan matka, tämä hymyili.

Lento Malagaan sujui rattoisasti rupatellessa. Espanjassa oli kesäisen lämmintä, kun sisarukset pääsivät ulos. Manuel oli lupauksensa mukaan heitä vastassa. Hän antoi molemmille poskisuudelmat.

– Quu, siitä on kauan, kun näyttelimme yhdessä, Manuel virnisti.

– Sinusta on tullut kunnon perheenisä. Kolme somaa tytärtä, Quu hymyili.

– Kyllä minulla on edelleen pilkettä silmissä, odota vaan, mies virnisti.

Ellinoora tuli pihalle vastaan pikkutytöt kintereillään.

– Olen vilkuillut kelloa tuntikausia. Ihana kun olette täällä. Tulkaa puutarhapöytään, Patrik tuo virvokkeita, hän touhusi.

– Rauhoitu Elli, meillä on viikko aikaa. Voisimme majoittua ja käydä ensin suihkussa, Tähti ehdotti.

– Kauniit sisarukset, tervetuloa matalaan majaani, Patrik tuli cavapullon ja korkeiden lasien kanssa.

– Olet komistunut entisestään, Quu kehui ja istuutui muitta mutkitta pöydän ääreen. Tähti seurasi hänen esimerkkiään, vaikka tunsi itsensä nuhruiseksi matkan jälkeen.

– Olen laittanut vuoteet valmiiksi vierasmajaan. Pääsette siestalle tuota pikaa, Elli sanoi ja kohotti lasia. – Terveydeksi, siitä on ikuisuus, kun olemme olleet kolmestaan koolla, hän iloitsi.

– Tulee mieleen ensitapaamisemme Teneriffalla, Patrik sanoi ja katsoi ihailevasti Quuta. – Sinun elokuva- ja televisiourasi kunniaksi, hän kilisti lasia Quun kanssa.

– Kiitos Patrik, olen saanut kokea ikimuistoisia hetkiä sinun ansiostasi.

– Muistan, kun tanssit flamencoa Ilonan roolissa, Patrik hymyili.

– Niin ja juoksin rannalla paita märkänä sateessa ja sain toisen kerran jalat alleni, kun Sofia hääti minut pois, Quu virnisti.

– Tähti, miten tytöt voivat? Ikävä, kun he eivät päässeet mukaan. Pikkuiset pettyivät, kun kuulivat, etteivät he tulekaan, Elli vaihtoi keskustelunaihetta.

– Reino soittaa illalla videopuhelun. Tytöt voivat tulla vilkuttamaan, Tähti vastasi.

***

Quu ja Tähti majoittuivat kodikkaaseen vierasmajaan. Tähti ei malttanut ottaa päiväunia, vaan siirtyi suihkun jälkeen puutarhan puolelle.

– Olen niin iloinen, että pääsitte tulemaan, Ellinoora tuli seuraksi. – Illallisaika on pian. Patrik on valmistanut tulonne kunniaksi valtavan padallisen paellaa. Olen vähän huolissani hänestä, sillä työpäivät ovat pitkiä ja hän on usein väsynyt.

– Paella kuulostaa hyvältä. Lupasin ottaa Reinolle runsaasti valokuvia, Tähti kertoi.

– Täällä vaan juorutaan, Quu tuli haukotellen paikalle.

– Kerro, mitä televisiomaailmaan kuuluu, Elli kehotti.

– Minulla on uutisia, mutta puhutaan myöhemmin. Pakerran toistaiseksi kulttuurimakasiinin kimpussa, Quu sanoi, mutta hänen silmänsä paljastivat, että luvassa oli muutakin.

– Kerro aikanaan. Eiköhän siirrytä tavernan puolelle, Ellinoora kehotti.

Quu ja Tähti kehuivat vuolaasti mereneläväpaellaa. Patrik otti kuvia, joissa sisarukset poseerasivat vadin takana. Kun videopuhelu tuli, Annukka ja Ulpukka hihkuivat yhteen ääneen, että hekin haluavat maistaa.

– Tyttökullat, isi kokkaa teille oman annoksen, Tähti sanoi silmät kosteina. – Onko kaikki hyvin?

– Joo, Mama-täti kävi päivällä ja luki satuja. Oli kivaa, Annukka kertoi.

– Reino, miten Ulpukka voi? Tähti kysyi ja yritti tarkastella, oliko punaisia näppyjä edelleen.

– Paranemaan päin. Ollaan vielä sisätiloissa, mutta pärjätään, Reino kertoi.

– Hyvä, soitetaan taas huomenna, Tähti lähetti lentosuukkoja.

Hänestä tuntui kurjalta, että perhe oli kaukana.

***

Tähti piristyi seuraavana päivänä, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Ellinoora ehdotti tukevan aamiaisen jälkeen kävelyretkeä kaupungille. Tähti pukeutui uuteen mekkoonsa ja laittoi leveälierisen aurinkohatun päähän.

– Näytät hyvältä, Quu kommentoi.

– On hauska pukeutua vielä kesäasuun. Ellinoora, sinullakin on pukeva mekko, Tähti kommentoi huomatessaan, että sisko oli panostanut pukeutumiseen.

– Minusta on tullut turhamainen. Täällä on parina päivänä viikossa hulppea tori, josta saa muotivaatteita edullisesti. Eiköhän lähdetä.

Sisarukset palasivat iltapäivällä paperikasseja heilutellen. Patrik nauroi ja sanoi, että naiset ovat aina naisia, shoppailua ei mikään voita.

– Juotiin rantabulevardin varrella sangriaa ja katseltiin meren aaltoja. Tällaista ei Hämeenlinnassa näe, Tähti huokasi tyytyväisenä.

– Ehdotan, että vetäydytte hetkeksi siestalle. Meillä on tänään musiikki-ilta. Näette flamencoa ja voitte osallistua, Patrik kertoi.

– En minä osaa, mutta katselen sujuvasti, Tähti lupasi.

– Quu, saat lainaksi puvun, jos haluat pyörähdellä, Ellinoora ehdotti.

– Ei minusta tiedä, voi olla, että innostun, Quu hymyili.

Kun Reino soitti illalla videopuhelun, Tähti käänsi puhelimen kameraa niin, että kotiväki näki iloisen juhlatunnelman.

– Näyttää upealta, mukava kun viihdyt, Reino kommentoi.

– Äiti, mekin halutaan tanssia ja minä haluan samanlaisen puvun kuin Quu-tädillä, Annukka hihkaisi.

– Tullaan seuraavan kerran yhdessä, Tähti lupasi liikuttuneena.

Oli jo myöhä, kun Patrik istuutui sisarusten seuraan.

– Vieraita oli ennätysmäärä. Baarissa oli suorastaan tungosta, hän huokasi ja pyyhki otsaansa. –  Olen nyt paukun tarpeessa, hän sanoi ja kohotti viskilasia.

– Teet aivan liikaa töitä, Ellinoora sanoi ja katsoi huolestuneen näköisenä miestään.

– Olen itse osani valinnut ja viihdyn, mutta välillä tuntuu, etteivät voimat riitä. En vain osaa olla tekemättä mitään.

– Voi Patrik, meidän pitäisi karata lomalle tai sinä voisit jäädä eläkkeelle, Ellinoora ehdotti.

– En osaa kuvitella. Söisin ja joisin liikaa, lihoisin ja laiskistuisin, sitäkö sinä haluat? hän löi asian leikiksi.

Tunnelma oli haikea. Kun Ellinoora ja Patrik lähtivät nukkumaan, Quu ja Tähti eivät malttaneet vetäytyä. He kävelivät rannalle ja katselivat täysikuuta.

– Muistan tämän hetken ikuisesti, Tähti sanoi ihaillessaan tähtikirkasta yötä.

– Sinä onnellinen, olet löytänyt mielenrauhan. Minä etsin jatkuvasti turhaan onnea, Quu tunnusti.

– Vihjasit, että sinulla on jotain kerrottavaa, Tähti muistutti.

– Elämäni seikkailu odottaa. Lähden loman jälkeen Euroopan kiertueelle uuden tuotantoryhmän kanssa, Quu kertoi.

– Sinä onnellinen, minä palaan tylsään arkeen, Tähti kommentoi.

Hänellä oli taas kerran tunne, että Quun elämä oli paljon jännittävämpää kuin hänen.

– Minulla on ikävä aavistus, että Ellinooran ja Patrikin onni on vaarassa. Mies oli väsymyksestä harmaa ja Elli kovasti huolissaan, Quu mietti.

– Ei maalailla piruja seinälle, Tähti sanoi tomerasti.

Sisarukset palasivat käsi kädessä tavernalle, mutta eivät osanneet aavistaa, mitä seuraava päivä toisi tullessaan.

VILLA MAMA

Tähti ja Quu istuivat vakavina Maman luona. Tämä tarjoili kahvia ja karjalanpiirakoita.

– En pysty syömään mitään, Tähti sanoi ja puhkesi itkuun.

– Tuon sinulle lasillisen vettä ja paperinenäliinoja, Mama rauhoitteli. Kertokaa, miten kaikki kävi.

– Patrik sai yöllä sydänkohtauksen, eikä herännyt, vaikka ambulanssi tuli nopeasti, Quu kertoi surullisen näköisenä.

– Hyvänen aika, miten Elli voi?

– Huonosti, hän ei pysty ymmärtämään, ettei Patrikia ole enää. Hän on tulossa Suomeen tuhkauurnan kanssa, Tähti kertoi.

– Tuleeko hän pysyvästi? Mama kysyi.

– Kukaan ei tiedä. Luulen, ettei Elli itsekään. Mietimme Reinon kanssa, pitääkö meidän muuttaa pois Ellinooran talosta, Tähti nyyhkytti.

– Asioilla on tapana järjestyä, Mama tyytyi sanomaan, mutta hänen sydämensä oli raskas. Tuntui kohtalon ivalta, että Ellinoora jäi jo toisen kerran leskeksi.

– Laitan hänelle surunvalitteluviestin, Mama lupasi, kun sisarukset lähtivät.

MAMAN VIESTI ELLINOORALLE

Rakas ystävä, otan vilpittömästi osaa suruusi. Olisin toivonut teille vielä monta yhteistä vuotta. Olen kuitenkin iloinen, että palaat Suomeen. Alkuaika on raskasta, lupaan olla tukena. Niin tietysti sisaresikin.

Oletko ajatellut muuttaa kotitaloosi? Minulla on rakentava ehdotus. Naapuritalossani täällä Suomen kasarmin alueella on vuokrattavana hulppea kaksio. Mitä jos muuttaisit kerrostaloon? Ei lumitöitä eikä puutarhaa hoidettavana. Asunnossa on lasitettu parveke, jossa voi kasvattaa yrttejä ja kesäkukkia. Saunakin löytyy, tiedän, että olet haikaillut sellaista. Voitaisiin kahvitella yhdessä ja käydä päiväkävelyillä. Tämä on vain ehdotus, mutta arvelin sen piristävän sinua. Ilmoittele itsestäsi, rakkain terveisin Mama

ELLINOORAN VASTAUS

Voi Mama, olen niin onneton. Olin tietoinen, ettei Patrikilla ollut kaikki hyvin, mutta en osannut ennakoida sydänkohtausta. Kaikki kävi niin äkkiä. Olen itkenyt silmät punaisiksi, mutta yritän selvitä arjesta. Sofia on ollut tukena, samoin Maria ja Manuel. Pikkutytöt eivät ymmärrä, miksi Nonna on surullinen.

Lennän Suomeen heti, kun järjestelyt on hoidettu. Syysauringon säteet ilkkuvat enkä jaksa keskittyä mihinkään. Sain rauhoittavia lääkkeitä, mutta en halua turruttaa itseäni. Ilmoitan paluustani, kiitos piristyksestä. Olen katsonut vuokra-asuntoa netistä ja melkein innostuin. Voit kertoa Tähdelle, että hän ja Reino saavat asua kaupunkitalossani. Se on minulle liian suuri ja raskas hoitaa. Surullisin terveisin Ellinoora

Tarina jatkuu otsikolla MAKUMATKA