su 22.9.2024

SILMÄNILOA

Piti katsoa aamulla kaksi kertaa, voiko mittari todellakin näyttää nollaa. Yö on ollut todella kylmä. Ilahduin eilen, kun parvekkeella oli vielä lämmintä, vaikka ulkolämpötila oli vain 13 astetta. Yritän nauttia kesäpäivistä niin kauan, kun niitä riittää.

Pitkä talvi on pian edessä. Selasin vanhoina hyvinä aikoina matkatarjouksia tähän aikaan vuodesta, mutta en enää. Ihmettelin vuosia sitten, kun vanhemmat työtoverit totesivat, etteivät he enää matkustele. En ymmärtänyt ollenkaan, mutta nyt olen vähän samaa mieltä… Minusta on tullut mukavuudenhaluinen ja kotona on helppo viettää arkea.

Jussin kuolemasta tulee lokakuussa vuosi. Ensimmäinen vuosi on pahin, niin ystävät sanovat ja olen samaa mieltä. Rupean pikku hiljaa toipumaan, mutta tämä on ollut yllättävän raskasta. En olisi uskonut, sillä tiesin, ettei mies kuntoutuisi niin paljon, että voisi palata hoivakodista kotiin. Kuolema on kuitenkin niin lopullista, etten vieläkään pysty ymmärtämään sitä. Käynnit Jussin luona rytmittivät viikkoja.

Ulkoilen edelleen, mutta useimmiten vain kauppareissuilla. Olen ollut mökilläkin tänä kesänä vähemmän kuin ennen. Onneksi nuoriso on ottanut sen hoitoon. Niin se vain on, että aikansa kutakin. Nykyään päiviä rytmittävät tapaamiset siskon ja Fidel-koiran kanssa. Olen iloinen, että löysimme toisemme monen vuoden jälkeen. Ystäviä ei todellakaan ole koskaan liikaa.

Nuoriso tuli iltapäivällä mökiltä. He olivat olleet tarmokkaita ja siivonneet paikat talvea enteillen. Lapset olivat uineet, vaikka järvivesi oli heidänkin mielestään ollut jo kylmää. Miika nosti laiturin pois. Vedet ovat vielä päällä, samoin jääkaappi ja pakastin.

TULIAISIA METSÄSTÄ JA KASVIMAALTA

Sain tuliaisiksi runsaasti lehtikaalia, rehevää basilikaa sekä metsäsieniä. Lupasin laittaa ne pakkaseen ja jakelen pusseja talven mittaan.

TULINEN PAPAIJASALAATTI SAI HIEN OTSALLE JA HUULET KIRVELEMÄÄN

Kävimme myöhäisellä lounaalla ravintola Arunassa, josta löytyi myös lastenannoksia. Yksi suosikeista Thaimaan matkoillani oli Som tam, tulinen papaijasalaatti. Tilasimme keskivahvan, joka oikeasti oli tosi vahva ja täynnä makua.

KYMMENEN HENGEN JOUKKUEEMME RAVINTOLA ARUNASSA

Pääruuista paras oli Tom Kha, sitruunanruohon tuoksuinen kookosmaitokanakeitto. Maistelimme myös punaista ja vihreää currya, mutta molemmat olivat turhan makeita.

Päivän kohokohta oli, kun Anna, Miika, Laura ja Ulpu tulivat valitsemaan taidetta laajasta valikoimastani Paperihuoneella. Ilahduin, kun he ihastuivat vanhoihin töihini. Parhaat jäävät nyt sukuun. Luovun mielelläni suurimmasta osasta. Toivottavasti mahdolliset ostajat löytävät mieleisiä töitä lokakuun näyttelystä. Hehkutin jo tänään Facebookissa.

ma 23.9.2024

Laitoin aamupäivällä karvalaukut ja tatit pakkaseen. Kokkasin kantarelleista ja lehtikaalista meille maukkaan lounaan. Lisukkeina oli Miikan graavaamaa lohta ja kuoriperunoita sekä salaattia. Siis kotiruokaa parhaimmillaan.

KOIRAKAVERI

Fidu oli lähes koko päivän luonani vierihoidossa. Koira jäi nukkumaan sohvalle, kun vetäydyin hetkeksi levolle makuuhuoneeseen. Ei kestänyt kuin hetken, kun koira tuli viereen. En ymmärrä, miten se mahtui, mutta mukavaa oli.

ti 24.9.2024

Jos eläkeläisellä on kolme menoa päivässä, siinä on jo kaksi liikaa. Onneksi kaikki olivat mukavia.

KUKAT HEHKUVAT VIELÄ LOKAKUUN LOPPUPUOLELLA

Kävelin sumuisessa aamussa työhuoneelle, sillä havahduin huomaamaan, että näyttelyni alkuun on vain puolitoista viikkoa aikaa ja tehtävää on vielä paljon.

Valitsin grafiikanpajan puolelle mahdollisimman erilaisia teoksia. Saan ripustuspäivänä apua ja toivon, että he ovat kriittisiä. Ystävä Raija on lupautunut kuratoimaan, galleriatyöntekijämme Jerry avustaa ja sisko Jaanan makuun voi luottaa.

Vaikeinta oli hinnoitella teokset. Krittereinä oli tekniikka ja koko. Laputus oli iso juttu, sillä työhuoneellani töitä on runsaasti. Yritin parhaani, mutta urakka jäi kesken, sillä piti kiirehtiä kuntosalille. Harmitti, etten huomannut ottaa ensimmäistäkään valokuvaa työhuoneelta. Seuraavalla kerralla sitten.

Tunnin treenien jälkeen kävimme ystävä Ilman kanssa parantamassa taas kerran maailmaa viinilasillisten äärellä Amarillossa. Kello oli jo lähes puoli neljä iltapäivällä, kun ehdin Jaanan ja Fidelin luo. Tarjolla oli erinomaisen maukasta kantarellipastaa ja uunikasviksia. Sisko kiittää.