HYVÄ YRITYS, JOKA EI ONNISTUNUT

Tarinan taustaa: Osallistuin Kaunomielen kirjoituskilpailuun, mutta en sijoittunut. Olin pettynyt, sillä tämä sekä tarina Povikuningatar ovat olleet näyttävästi esillä etusivulla. Parempi onni seuraavalla kerralla, ehkä…

Esittely: Tarottulkitsija Mama osallistuu luovan hulluttelun kirjoittamisen kurssille neljän ystävän kanssa.

Kirjaston olokolossa oli odottava tunnelma. Pullea poninhäntäpoika Mikke katseli ympärille. Ilmoittautuneita oli vain viisi, mutta päättäjät ennakoivat, että suosio kasvaisi jatkossa.

– Tervetuloa luovan kirjoittamisen kurssille. Lupaan elämyksiä ja toivon, että suhtaudutte avoimin mielin harjoitustehtäviin. Lukeminen on vapaaehtoista ja annan henkilökohtaista palautetta, Mikke aloitti.

– Kerro vähän itsestäsi, osallistujista vanhin hopeahiuksinen Mama pyysi.

– Olen julkaissut omaelämäkerrallisen romaanin, joka kertoo vaikeista nuoruusvuosista maaseudulla. Kokemusta opettamisesta ei ole paljoa, mutta intoa sitä enemmän, Mikke hymyili. – Teidän vuoronne, nimi ja lyhyt kuvaus, mikä innosti osallistumaan.

– Voin aloittaa, olen eläkkeellä ja kaipaan virkistystä. Yritän kirjoittaa muistelmia, mutta se on yllättävän vaikeaa, Mama kertoi spontaanisti.

–  Me ollaan sisaruksia, Terttu ja Kerttu, pirteä punakiharainen tyttö viittasi. –  Opiskelen kuvataidetta ja mielestäni kuvan ja tekstin yhdistäminen toimii. Suunnitteilla on kuvitettu satukirja aikuisille.

– Minä olen saanut tarpeekseni tieteellisen tekstin kirjoittamisesta opiskeluaikana ja haluan irrotella, Kerttu jatkoi.

– Sitten vielä nuoripari. Huomasin, että pidätte toisianne kädestä, Mikke hymyili.

– Joo, ollaan menty kihloihin ja halutaan tehdä kaikkea yhdessä. Tavattiin laulu- ja soittokeikalla. Minä olen Mirkku ja poikakaveri on Petteri, reipas tyttö esittäytyi. – Ollaan harrastajia, mutta halutaan oppia.

Sulhanen katsoi Mirkkua lammasmaisesti ja nyökytteli olevansa samaa mieltä.

– Hienoa, teemme kurssilla lyhyitä harjoituksia ja saatte kirjoittaa pitempiä tekstejä kotona. Aloitamme spontaanisti, kuvatkaa tämän hetken mielentilaanne. Tunnelmia, toiveita, haaveita, pelkoja. Aikaa on viisi minuuttia, Mikke ohjeisti.

Kynät rapisivat, kun kurssilaiset keskittyivät. Mikke oli tyytyväinen, että ryhmä oli pieni, sillä se takasi, että jokainen saisi äänensä kuuluviin.

Kun halukkaat olivat lukeneet, Mikke virnisti ja kertoi, että halusi haastaa heidät. – Kotitehtävän aihe voi tuntua yllättävältä, mutta ottakaa huumorin kannalta. Teksteissä saa käyttää mielikuvitusta ja se on suorastaan suositeltavaa. Otsikko kuuluu, haluan olla tuhma. Käyttäkää luovuutta, odotan innolla.

Nauruntyrske saatteli kurssilaiset kotimatkalle. Mikke katsoi kelloa ja totesi ehtivänsä sopivasti viinakauppaan. Hän oli valvonut monta yötä surressaan poikaystävän lähtöä. Se oli tullut odottamatta ja tuska riipaisi. Vain kunnon yömyssy sai hänet nukahtamaan, mutta painajaisunet aamuyön tunteina olivat ahdistavia. Kirjoittajaryhmä näytti lupaavalta. Tosin Maman osallistuminen arvelutti. Hän oli huomannut, että hän katsoi tutkivasti, miten Miken kädet tärisivät unen ja viinan puutteesta.

Terttu kutsui sisarensa luokseen iltateelle. – Hauska tehtävä, minulla on hullu idea, Tunnetko lastenkirjan Kuussa tuulee? hän kysyi.

– En, kerro lisää.

– Luin sen lapsena ja muistan vieläkin taianomaisen tunnelman. Kun kuuta ympäröi valkoinen sumukaulus, sanotaan että kuussa tuulee. Lasten on oltava silloin tarkkoina, sillä merkillisiä asioita voi tapahtua. Kun tuuli puhaltaa sydämeen, lapsista tulee tuhmia.

– Kiehtova ajatus. Tiedätkö, olen välillä halunnut olla tuhma. Olisiko nyt hyvä hetki, Kerttu naurahti.

– Kuulostaa hyvältä, kerro, kuinka tuhma haluat olla.

Pimeä yllätti, ennen kuin sisarukset malttavat lopettaa. He keksivät toinen toistaan huimempia tarinoita. Kun Kerttu malttoi lähteä kuun valaisemaan yöhön, hänen mielikuvituksensa kiiti.

Myös Terttu oli levoton. Hän ei malttanut mennä nukkumaan, vaan otti kannettavan tietokoneen syliin. Hän muisti ihastuneensa, kun kirjan pikkutytöt halusivat muuttua kenguruiksi. Tarina alkoi muotoutua kuin itsestään.

Aamu valkeni, kun Terttu lopetti. Hän lähetti kirjoituksen Kertulle ja vetäytyi peiton alle. Hän näki unta pörröisistä karhunpojista, jotka telmivät kuun kalpeassa valossa.

TERTUN TARINA – Haluan olla tuhma

Mama hyräili keittäessään taikalientä. Pörrö-kissa oli paennut sohvan alle. Sen herkkään nenään sammakonkoipien, rahkasammaleen ja pietaryrtin tuoksu oli liian voimakas. Terttu ja Kerttu istuivat jännittyneinä keittiön pöydän äärellä.

– Miksi ihmeessä haluatte muuttua kenguruiksi? Mama kysyi ja lisäsi keitokseen aimo lorauksen pirtua.

– Halutaan olla tuhmia. Mennään kaupungissa vierailevaan tivoliin ja pelotellaan ihmisiä, Terttu kertoi.

– Halutaan nähdä, miten pikkulapset juoksevat karkuun, kun heilautamme häntiä, Kerttu virnisti.

– Tiedättekö murut, minäkin halusin nuorena taikurina olla tuhma. Kiusasin naapurin ilkeää poikaa muuttumalla mustaksi pantteriksi. Olisittepa nähneet, miten hän juoksi karkuun ja pissasi housuun, Mama hekotti.

Kattilasta nousi sakea höyry. Tuoksu muistutti märkiä villasukkia.

– Ette vielä kertoneet, miksi juuri kenguruiksi?

– Haluan ottaa mukaan nenäliinan ja hammasharjan, käytännöllinen Terttu selitti.

– Asia selvä, oletteko valmiit? Keskittykää ajattelemaan kenguruja, sulkekaa silmät ja juokaa kupposet taikalientä henkeä vetämättä, Mama ohjeisti.

– Yäk, Terttu sanoi, kun sai nieltyä pahanmakuisen juoman.

– Yäk, Kerttu sanoi ja yritti välttää oksennuksen.

– Se maistui kalanmaksaöljyltä, pienempi vastasyntyneistä kenguruista valitti ja piteli vatsaansa.

– Saitte samalla kunnon vitamiiniruiskeen. Kurkistakaa nyt eteisen peiliin, Mama nauroi ilkikurisena.

Käveleminen ei onnistunut. Kengurut huomasivat nopeasti, että hyppely oli heidän juttunsa. He pomppivat eteiseen ja hurrasivat. Tertusta oli tullut vaaleanruskea kenguru, Kerttu oli tummempi. Molemmilla on hassun pienet tassut, mutta komea häntä ja vahvat jalat.

– No niin, saatte lähteä valloittamaan maailmaa. Muistakaa olla varovaisia. Taskuissanne on turvanappi. Kun painatte sitä, kengurupuku putoaa yltänne. Pitäkää hauskaa, Mama toivotti.

Olisinpa vielä nuori, lähtisin mukaan, Mama huokasi, kaatoi taikaliemen viemäriin ja valmisti itselleen kupillisen vihreää teetä. Pörrö hiipii varovasti sohvan alta. Sen päivä oli ollut painajaismainen. Ensin keittiö tuoksui kaamealta ja sen jälkeen kummalliset pomppivat otukset olivat hypelleet ympäri huonetta niin, että lattia oli tärissyt.

– Tule Pörrö, seurataan kännykästä kengurujen matkaa, Mama sanoi ja avasi ikkunat.

Terttu ja Kerttu hyppelivät innoissaan tivoliin. He puikahtivat eläintarhan aidan raosta alueelle. Viiksikarvat värisivät, kun he havaitsivat hattaroiden kutsuvan tuoksun. Eläintenhoitaja katsoi ihmeissään, kun kaksi ruskeaa otusta kähvelsi vaaleanpunaiset unelmat.

Mitä ihmettä, eihän meillä ole kenguruita, olenko saanut auringonpistoksen, mies päivitteli. Hän haki haavin ja yllätti kengurut, kun nämä loikkivat jäätelökojulta suklaatuutit tassuissa.

– Ei tässä näin pitänyt käydä, Terttu harmitteli, kun mies sulki heidät aitaukseen.

– Ei niin, ei ehditty pelästyttää vielä ketään, Kerttu totesi suklaamuruja kuonolla.

– Kas päivää, täällähän on uusia tulokkaita, ruskea karhuemo tuli tervehtimään.

Tytöt eivät ehtineet pelästyä. He hämmästyvät ymmärtäessään puhetta.

– Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Haistoin heti ihmisverta, emo selitti.

– Taidat itsekin olla muori nallen turkissa, Terttu keksi.

– Shh, älkää herättäkö nukkuvaa karhua, emo varoitti ja osoitti teltan nurkassa kuorsaavaa urosta. Lattialla telmi kolme suloista karvaturria.

– Miten ihmeessä olet tänne joutunut? Kerttu kysyi.

– Kuussa tuuli ja halusin olla tuhma. Join taikalientä, oli muuten pahaa, maistui kalanmaksaöljylle ja päädyin tänne.

– Etkö kaipaa takaisin ihmisten pariin? Terttu ihmetteli.

– Ette tiedäkään, miten ihanaa on olla karhu. Pappa on vielä vireä ja kolmoset ovat silmäteriäni. Kuvitelkaa, täällä on täysihoito ja saan nukkua talvikuukaudet. Tasapainoilu pallon päällä näytöksissä on hauskaa. Parasta on, että saan karjua vapaasti ja lapset pelkäävät, emo myhäili.

– Me ollaan vain vierailulla. Haluttiin kokeilla, miltä tuntuu olla kenguru, Terttu selitti.

– No miltä tuntuu?

– On ihana hypellä kevyesti, Kerttu vahvisti.  Hän vilkuili varovasti ympärilleen. Valtavan kokoinen uroskarhu vaikutti pelottavalta. Terttu osoitti säikähtyneen näköisenä tassullaan ulos. Kerttu hätkähti. Ilta on ehtinyt pimentyä, eikä hän erottanut muuta kuin kiiluvia silmiä.

– Menkää tuonne nurkkaan heinien päälle nukkumaan. Huomenna on vilkas tivolipäivä. Veikkaan, että tekin pääsette esiintymään, emo sanoi ja haukotteli niin, että terävät keltaiset hampaat vilahtivat.

Aamulla häkin oviaukkoon oli ilmestynyt kipollinen raikasta vettä ja puurokuppi.

­– Te ensin, emo virnisti ja hätisti pennut taakseen.

Terttu otti taskusta kaksi lusikkaa ja antoi toisen Kertulle.  Naurispuuro maistui herkulliselta. Kahvia teki mieli, mutta sitä eläintarhassa ei ollut tarjolla.

– Pujahdetaan pakoon, Terttu ehdotti, kun molempien vatsat olivat täynnä.

Karhuemo jää heiluttamaan, kun kengurut livahtavat aidan raosta markkina-alueelle.

– Katso, tuohon osallistutaan, Terttu osoitti kylttiä, jossa luvattiin hulppea palkkio parhaasta eläinasusta.  – Kisa alkaa kohta, tule mennään nopeasti.

Kengurut pomppivat lavalle, johon oli kokoontunut joukko nalleja, pupuja, tiikereitä, karhuja ja leijonia. Kaikilla oli numerolaput rintapielessä.

– Hyvä yleisö, äänestys on alkanut. Pudottakaa suosikkinne numero hattuun, juontaja kuulutti ja otti kiiltävän silinterin päästään.

– Ehditäänkö mukaan? Terttu kysyi hengästyneenä.

– Kenguruja ei näytä vielä olevankaan, tässä numerot 21 ja 22, juontaja sanoi ja kiinnitti laput Tertun ja Kertun turkkeihin. Hakaneula nipisti ikävästi.

Yleisö taputti raivokkaasti, kun kengurut hyppelivät kepeästi lavalle.

– Yllättävän todentuntuiset asut, katselijat ihmettelivät.

Äänestys kesti tuskaisen kauan. Kengurut pomppivat lavalla musiikin tahdissa ja taputtivat tassuja. Muutkin eläimet innostuivat tanssimaan. Aurinko paahtoi. Joku yleisöstä heitti lavalle vesipulloja. Kaikki nauroivat, kun kengurut joivat ahneesti ja laittoivat tyhjät pullot taskuihin.

Fanfaari sai osallistujat hyppäämään pystyyn jännityksestä.

– Kansa on äänestänyt. Ylivoimaiset voittajat ovat kengurutytöt! En muista koskaan ennen nähneeni näin oivallisia naamiaisasuja. Arvoisat kilpailijat, pyydän että riisutte eläinpukunne.

– Nyt, Terttu kuiskasi ja painoi turvanappia. Kerttu teki samoin. Molempia jännitti, toimiko taika.

Kenguruasut repesivät paukahtaen ja ilmaan leviäsi kalanmaksaöljyn tuoksu. Tytöt kumarsivat käsi kädessä.

– Ällistyttävää, lehtikuvaaja meni sanattomaksi, mutta muisti nopeasti tehtävänsä.

Kaupunkiuutisissa oli seuraavana päivänä kuva säteilevistä tytöistä kengurupuvut käsivarsilla. Teksti kertoi, että ilmassa oli taikuutta.

– Mama, saimme sievoisen summan palkkioksi ja meillä oli hauskaa. Voidaan olla toistekin tuhmia, Terttu ja Kerttu hihkuivat ojentaessaan Mamalle sarjalipun Aulangon kylpylään.

Pörrö kurkisti sohvan alta. Se on tyytyväinen, että kengurut eivät tulleet kylään. Sen viiksikarvat värisevät. Hento kalanmaksaöljyn tuoksu saa sen vetäytymään turvaan.

Kerttu lähetti sisarelleen viestin. Hurmaava tarina. Jännitin loppumetreille asti, miten meille käy. Mama on suosikkini. Kehittelin vähän vauhdikkaamman tarinan. Mitä sanot, lähdetkö kanssani yökerhoon? Join pullollisen valkoviiniä ja tarina muuttui joka lasillisen myötä villimmäksi. Nauti äläkä ujostele vaan ole kanssani tuhma. Se on virkistävää. Otin Petterin mukaan tarinaan. Tiedän, että se ärsyttää Mirkkua. Haluan olla hänellekin tuhma, sillä Mirkku epäilee minun viettelevän poikaystävänsä.

KERTUN TARINA – Haluan olla tuhma

– Sininen taivas, en minä kehtaa mennä sinne?

– Totta kai kehtaat. Tarvitaan vetävät varusteet, vai löytyykö vaatekaapistasi stringejä, verkkosukkia ja nännitupsuja?

– Ei tietenkään. Apua, en uskalla.

– Älä höpötä. Kas tässä, hankin kaksi peruukkia. Haluatko pinkinpunaisen vai yönmustan? Kun laitamme ne päähän, kukaan ei tunnista.

Terttu otti Kerttua kädestä ja astui varovasti seksivälinekauppaan. Ystävällinen tavallisen näköinen neitonen katsoo heitä pitkään tiskin takaa.

– Uusia asiakkaita, tervetuloa. Miten voin auttaa?

– Pue meidät. Haluamme mahdollisimmat vetävät asut yökerhokeikalle.

– Tulkaa perässä. Esittelen klassikkomallimme, tyttö sanoi ja johdatti sisarukset takahuoneeseen.

Tertun silmät pyörivät päässä, kun hän näki valikoiman. Kerttu oli kuin kotonaan ja sovitti tulipunaista pitsibodya, joka jätti rinnat paljaiksi.

– Kokeile , myyjä ojensi Tertulle mustan satiinikorsetin ja kiiltävät korkeakorkoiset saapikkaat.

– En ikinä uskalla käyttää näitä julkisesti, Terttu protestoi, kun tytöt tulivat ulos isot paperikassit kädessään.

– Nyt seuraa paras vaihe. Mama odottaa meitä. Lupasin mannekiinikierroksen, Kerttu virnisti.

– Voi veikkoset. Paljon olen nähnyt, mutta te olette huippuseksikkäitä, Mama nauroi. Pörröllä oli karvat pystyssä. Se ihmetteli, keitä Maman oudon näköiset vieraat olivat. Onneksi ilmassa ei ollut kalanmaksaöljyn kammottavaa tuoksua.

– Seuraan esitystä kännykällä. Sirottelen saappaisiinne taikapölyä, joka saa teidät tanssimaan paremmin kuin koskaan. Muistakaa kuitenkin, että lumous haihtuu valomerkin aikana.

– Mama, olet kultainen. Tämä on elämämme seikkailu. Tule Terttu, Petteri on luvannut tulla mukaan turvamieheksi.

Tertun sydän hakkasi. Hän ei tohtinut katsoa kuvaansa peilistä. Kerttu vakuutti, että hän on tyrmäävän kaunis. Tertun mielestä sisko näytti viettelevältä.

Yökerhon ovella loisti punainen lyhty. Mustiin samettiviittoihin pukeutuneet Terttu ja Kerttu pujahtivat takaovesta. Petteri seurasi heitä varjona taskulamppu kädessä, sillä sisällä oli pimeää. Vain pari lepattavaa tuikkua valaisi tietä.

Salista kuului villi rytmi. Oli aamuyö ja illan show loppumassa.

– Hyvät naiset ja herrat. Meillä on yllätysnumero. Olemme saaneet kaksi upeaa tanssijaa suoraan Berliinistä. Dinah ja Dorinda. Olkaa hyvät, juontaja kuulutti mikrofoniin.

Kättentaputukset saattelivat vähäpukeiset sisarukset värivaloissa säihkyvälle parketille. Petteri laittoi musiikin soimaan. Tytöt pyörivät rytmin kiihtyessä yhä vauhdikkaammin. Terttu tunsi leijailevansa. Taikapöly irrotti hänet lattiasta. Kettu liiteli höyhenenkeveästi ja teki taidokkaita piruetteja.

Miehet taputtavat silmät himosta kiiluen. Terttu sävähti, kun tahmeat sormet työnsivät seteleitä hänen stringeihinsä. Kokemus on kiihottava. Kertun silmät loistivat. Hän olisi voinut tanssia aamuun asti. Maman varoitus on unohtunut.

Petteri sammutti musiikin juuri ennen valomerkkiä. Hän otti tyttöjä kädestä ja patisti heidät verhon taakse. – Oletteko hulluja? Mikä skandaali olisikaan syntynyt, jos teidät olisi tunnistettu, hän torui.

Taika oli rauennut. Tertun jalat painoivat ja Kerttu näytti nuutuneelta. Silmämeikki oli valunut poskille ja peruukit vinossa.

– Nyt nopeasti autoon, seikkailu on ohi. Vien teidät kotiin, Petteri sanoi ja kietoi viitat tyttöjen ympärille.

Aamulla Kaupunkiuutisissa on värikuva salaperäisistä kaunottarista. Tekstissä kysyttiin, keitä valovoimaset tähdet olivat. Lehti lupasi palkkion.

Terttu nauroi hysteerisenä. Kerttu tirskui. – Oli kannattava keikka. Saimme sievoisen summan tippejä. Eiköhän viedä Mama ja Petteri kylpylään, hän ehdotti.

Terttu ja Kerttu lähettivät tarinat ryhmälle. Petteri antoi palautetta, että oli ilo olla tyttöjen kanssa yökerhossa. Mirkkua harmitti, kun Terttu ja Kerttu olivat omineet Petterin.

Minäkin haluan olla tuhma. Kostan heille. Haastan laulukilpailuun. Petteri saa olla ylin tuomari, lahjon hänet, Mirkku suunnitteli suivaantuneena luettuaan tarinat.

MIRKUN TARINA – Haluan olla tuhma

– Karaokekilpailumme on kuningattaren kruunausta vailla. Vielä viimeinen kierros. Terttu, Kerttu ja Mirkku, oletteko valmiit? Imelä-ääninen juontaja kysyi.

Arvovaltainen tuomaristo istui salin eturivissä. Yleisö taputti raivokkaasti.

Mirkku kätki hymynsä, kun Tertun ääni sammalsi kesken esityksen. Kerttu pyörtyi ennen kuin ehti aloittaa. Mirkku oli laittanut tyrmäystippoja sisarusten vesipulloihin.

– Jännitys taisi olla liikaa, juontaja hämmästeli ja kutsui viimeisen kilpailijan lavalle.

Mirkku lauloi upeasti. Petteri kruunasi hänet vuoden karaoketähdeksi. Rahapalkinto oli huikea.

Mirkku kutsui Petterin illalliselle Aulangolle. Tanssimusiikin soidessa Mirkku kosi. Petteri oli kuin sulaa vahaa. Hän suuteli Mirkkua ja lupasi olla ikuisesti uskollinen.

Oliko voitto liian helppo ja kihlaus Petterin kassa virhe? Mirkku mietti istuessaan iltaisin yksin kotona. Hän oli turhautunut, sillä arki Petterin kanssa oli tylsää. Voittorahat olivat huvenneet huomaamatta. Mirkku kävi edelleen töissä ja Petteri vietti illat kavereiden kanssa keikoilla. Vain laulu- ja soittotuokiot yhdistivät. Mirkkua harmitti, sillä Terttu ja Kerttu olivat toipuneet ja viihtyivät turhan hyvin yhdessä.

Miksi elämä on näin vaikeaa? Mirkku ihmetteli ja otti viskipaukun murheeseen.

– Hei, ollaan menossa huomenna kylpylään, tule mukaan. Mamakin tulee, Terttu kutsui, kun he tapasivat kaupassa.

Mirkku ilahtui. Ei hän halunnut olla enää tuhma. Arki oli oikeastaan ihan mukavaa.

Ovikello pirahti seuraavana iltana.

– Petteri, miten ihmeessä arvasit, että kaipaan virkistystä? Mirkku kysyi avatessaan oven.

Petterillä oli tuomisina valtava ruusukimppu, noutopizza ja pullollinen chileläistä punaviiniä.

– Otin tomaattimozzarellaa, siitähän sinä pidät, Petteri sanoi ja vei tuomiset keittiöön.

Mirkku avasi lämpimän pakkauksen ja kattoi pöydän. Yllätys oli saanut herkälle tuulelle.

– Luin kirjoituksesi, ei ollut vaikea arvata, Petteri myhäili.

– Pahus, olin silloin vähän alamaissa ja harmitti, kun olen aina yksin, Mirkku selitti nolostuneena.

– Joo, minulla on paljon soittokeikkoja, mutta en ole unohtanut sinua, Petteri sanoi.

– Sori se turhautumisjuttu. En ollut tosissani, Mirkku sanoi ja otti sormin palan pizzaa.

– Olen tällainen tylsä tyyppi, Pete nauroi ja kaatoi punaviiniä korkeisiin laseihin.

– Sovitaanko, että ollaan kavereita. Katsotaan, miten juttu etenee, Mirkku hymyili ja otti toisen palan.

Petteri päätti yllättää kirjoittajaystävät omalla panoksellaan.

PETTERIN TARINA – Olenko kiltti vai tuhma?

– Kiltti poika, söit reippaasti lautasellisen kaurapuuroa, äiti sanoi. Pihistin piparin jälkiruuaksi.

– Tuhma poika, pissasit taas housuun, päiväkodin täti sanoi. Näytin kieltä.

– Avaa suu, kalanmaksaöljy tekee sinulle hyvää, äiti sanoi. Sylkäisin kaamean litkun kukkapurkkiin, kun äiti ei nähnyt.

– Muistakaa olla kilttejä, pyhäkoulun opettaja sanoi ja liimasi enkelikiiltokuvan vihkooni. Piisin sille viikset ja mustan parran.

– Olkaa kiltisti välitunnilla, opettaja sanoi. Pujahdimme kavereiden kanssa nurkan taakse tupakalle.

– Tule kiltisti kotiin kouluhipoista, äiti sanoi. Ryyppäsimme kavereiden kanssa vessassa koskenkorvaa.

– Ole kiltti ja soita vielä Aikuinen nainen mä oon, surkeat laulajat pyysivät kapakassa. Olin kiltti ja soitin, vaikka kärsin.

– Anna sydämen johdattaa sinua matkallasi, Mama tulkitsi tarotkortin Menestys. Lupasin olla kiltti ja noudattaa hänen kultaista neuvoaan.

– Olet kiltti, kun autat meitä, Terttu ja Kerttu kehuivat, kun lupauduin turvamieheksi. Katsoin punastellen heidän upeaa tanssiaan. Halusin olla tuhma.

– Ole kiltti, pyysin tyttökaveria. Hän kietoi kädet kaulaani ja lupasi lemmenyön.

En vieläkään tiedä, haluanko olla kiltti vai tuhma.  Mirkku kerro sinä. Olenko kiltti, kun hukutan sinut suudelmiin? Olenko tuhma, kun vien sinut sänkyyn ja pidän hyvänä koko yön?

Mirkku lähetti tekstiviestin, jossa oli tulipunaisia suukonkuvia.

Miken hymy oli leveä, kun luovan kirjoittamisen ryhmä kokoontui seuraavan kerran. – Olen ylpeä teistä, kirjoititte huikeita tarinoita. Vain Maman kirjoitus puuttui, hän kehui.

– Voi veikkonen, minähän esiinnyin kaikissa, eikö se riitä? Nautin joka hetkestä, Mama virnisti.

– Kyllä vain, kirjoittaminen ja lukeminen on vapaaehtoista ja opimme toisiltamme. Olen ajatellut koota tarinat lukijoiden iloksi, ellei teillä ole mitään sitä vastaan. Saatte ehdottaa seuraavaa aihetta.

– Vain hyviä tarotennustuksia, Terttu ja Kerttu hihkaisivat yhtä aikaa.

Mama yritti kätkeä hymyn. Oli hänen vuoronsa loistaa.

MAMAN TARINA – Tarotkortit tietävät

Olin nuori ja sinisilmäinen, uskoin elämään, kun tutustuin tarotkortteihin. En pelästynyt, vaikka turbaanipäinen vanha herra ennusti surua ja pettymystä mutta myös intohimoa lomamatkallani Intiassa. Sain vuosien varrella niitä kaikkia ja voin sanoa, että olen elänyt täysillä. Minna Canthin sanoin, päivät ovat sisältäneet kaikkea muuta, paitsi nukkuvaa, puolikuollutta elämää. Olen kokenut intohimoa ja pettymyksiä rakkaudessa. Suurin suru oli, kun rakkaani kuoli liian nuorena. Olen oppinut käyttämään tarotkortteja suunnan näyttäjinä ja oppaina.

Narri edustaa minua ja johdattaa elämän mittaiselle matkalle, jossa kohtaan arkkityyppejä. He edustavat elämän eri puolia ja auttavat ymmärtämään, ettemme ole yksin, vaan tarvitsemme tukea ja ymmärrystä. Suhtaudun tarotiin huumorilla, sillä sen myötä moni vaikea hetki saa oikeat mittasuhteet. Lupaan tulkinnoissa vain hyviä ennustuksia. Tummasävyisetkin kortit voi kääntää varoituksen sanoiksi.

Olen tulkinnut kortteja useana kesänä Hämeen keskiaikafestivaalilla. Minulla on asiakkaita, jotka tulevat uskollisesti päivittämään kohtalonsa. Tapasin viimeksi nuoren äidin, joka imetti poikalasta. Hän kertoi, että mies odottaa jännittyneenä tuoretta ennustusta olutteltassa. Rouva oli saanut kolmena kesänä äitiyden kortin ja poikalapsia oli syntynyt sen myötä. Helpotus oli suuri, kun kortit lupasivat jatkossa rauhaa.

Sekoitin pakan, ajattelin teitä lämmöllä ja nostin onnenkortit. Mikke, sait Miekkojen Ritarin. Usko itseesi, niin löydät intohimoa ja rajua kiihkoa elämääsi. Terttu ja Kerttu, nostin teille yhteisen kortin, joka oli Aurinko. Se tuo kesäänne iloa, lämpöä ja ystävyyttä. Mirkku ja Petteri, teidän korttinne on Lanttien Prinsessa. Se on perheen ja äitiyden kortti. Odotettavissa on iloisia yllätyksiä. Voikaa hyvin ja pitäkää huolta toisistanne.

Mikke liikuttui luettuaan Maman tarinan. Hän halusi uskoa, että löytää vielä kumppanin, jonka kanssa voi jakaa ilot ja murheet. Tuntui, kuin Maman tulkinta olisi avannut silmät ymmärtämään, mikä elämässä oli tärkeää.