to 17.10.2024

OMIA KIRJOJA OMASSA KIRJAHYLLYSSÄ

Näin Radio Häme kertoi sääennusteessa. Hyvät lenkkikelit, sanon minä, joka ajattelen jo kauhulla tulevia vaarallisen liukkaita jalkakäytäviä.

Viikko on ollut hiljainen, mutta loppua kohden vilkastuu. Tapaan ystävä Merjan huomenna ja päivystän lauantaina Paperihuoneella. Näyttelyni pajan ja työhuoneen puolella jatkuu 30. lokakuuta asti.

Toimittaja Riikka otti yhteyttä ja lupasi tulla tekemään pienen jutun kirjastani Kaupunkiuutisiin. Julkisuus ei ole pahasta, sillä olohuoneen nurkassa on pinossa ruskeita pahvilaatikoita, jotka sisältävät runsaasti Taikapölyä. En todellakaan tiedä, mitä niillä teen.

Julkaisutilaisuudessa kirjat menivät hyvin kaupaksi, mutta nyt suurin osa tutuista on jo saanut oman kappaleen. Ensimmäiset kommentit ovat olleet hyviä. ”Hykerryttävän hauska, karmivan nokkelia murhia, hyvät ruuat ja juomat”. Dekkarikirjailija kiittää ja kehittelee vauhdilla uusia tarinoita. Ei kuitenkaan enää murhia, mutta tarotkortit ja Mama Maddalena ovat kestosuosikkeja.

pe 18.10.2024

LEHTIKELI

Päivä oli pilvipoutainen. Kiirehdin puolen päivän aikaan Paperihuoneelle, sillä ystävä Merja oli luvannut tulla Hollolasta valitsemaan pyöreitä vuosia täyttävälle kollegalle lahjaksi taulun.

KOLME NEITOA

Sellainen löytyi ja taiteilija kiittää taas kerran kannatuksesta. Vieraani nauroi, että heillä on kolmen naisen kopla, Merja, Pirjo ja Tarja. Kaikki nimiä, joita Hesarin kirjoituksen mukaan kukaan ei enää anna pikkulapsille. Kävimme uudistetussa Uomassa maittavalla lounaalla ja vaihdoimme kuulumisia. Vanhojen ystävien tapaaminen on harvinainen ilo.

Päivystän taas huomenna Paperihuoneella ja toivon tapaavani runsaasti taiteesta ja kirjallisuudesta kiinnostuneita mahdollisia ostajia. Ehkä se on liikaa toivottu, mutta koskaan ei voi tietää.

la 19.10.2024

SYYSASTEREITA KAUPUNKIMAISEMASSA

Ikävystyn yleensä päivystäessäni, sillä silloin on vaikea keskittyä lukemiseen tai muuhun ajanvietteeseen, vaikka olisi hiljaista. Tänään oli erilainen päivä. Kävijöitä riitti tasaiseen tahtiin ja sain esitellä näyttelyä ja tuoretta kirjaani. Ensimmäinen kävijä oli Riikka, joka viihtyi seurassani melkein tunnin. Hän lupasi, että juttu ja valokuva kirjastani julkaistaan Kaupunkiuutisiin varmasti, mutta se, ehtiikö näyttelyinfo ajoissa, oli epävarmaa. Poseerasin kirja kädessäni grafiikanpajan puolella ja alakerran työhuoneellani. Hetki valokeilassa, miten kiehtovaa.

Iltapäivällä paikalle tuli nuori tyttö, joka ihastui alakerrassa olevaan suurikokoiseen öljyvärityöhön nimeltä Kultakukat. Olin käyttänyt siinä Thaimaasta tuotua Buddhan kultaa. Mikä ilo oli kääriä arvokas maalaus pakettiin!

KAARINA ON YSTÄVÄ KOULUAJOILTA

Eikä ilo tähän loppunut, sillä kouluaikainen ystävä Kaarina poikkesi rupattelemaan. Hetken kuluttua ovi kävi ja hämmästyimme molemmat, kun kummityttöni Päivi ja hänen tyttärensä Pinja tulivat. He tunnistivat Kaarinan, sillä Päivin äiti Tuire oli luokkatoverimme. Vieraat viihtyivät niin kauan, että tuli aika sulkea ovet. Lisää tällaisia iloisia ja yllättäviä tapaamisia, kiitos. Päivystys oli todellakin ilo ja kirjojakin meni kaupaksi.

ULPU LÄHIMETSÄSSÄ ISOLLA KIVELLÄ

Päivän kohokohtia oli ollut muillakin. Sain ilokseni lähes reaaliajassa tunnelmakuvia lasten perheiltä.

MISKA JA SAMU LINTSILLÄ

ILOISIA ILMEITÄ

Linnanmäki oli viimeistä viikonloppua avoinna. Anna ja pojat ehtivät ajoissa.