Olen päivittänyt arjen ja juhlien tapahtumia. Lukaisin läpi syksyn 2024 mietteet ja huomasin, että suru rupeaa pikku hiljaa hellittämään. Silmät kostuvat edelleen, kun selaan valokuvia hymyilevästä Jussista ajalta, jolloin kaikki oli hyvin. Nyt vain onnelliset muistot ovat jäljellä. Lapset, lastenlapset, ystävät ja erityisesti sisko ovat auttaneet uskomaan, että elämä jatkuu. Pienimuotoinen taidenäyttelyni Paperihuoneella ja toisen kirjani julkaisu ovat olleet tämän syksyn tähtihetkiä.

VALOA TAIVAANRANNASSA

ke 14.8.2024

Helteet palasivat eikä parvekkeelle ole keskipäivän tunteina asiaa. Illat ovat kyllä olleet samettisen pehmeitä. Kuuntelen Linnan marttojen suosituskirjaa Kaunokaisia, juon pari lasillista viiniä ja viihdyn. Tunsin itseni eilen hyväksi ihmiseksi, kun syksyn kuntosalivuorot alkoivat kesätauon jälkeen. Jaksoin mielestäni kohtuullisesti, sillä olen yrittänyt kesän aikana venytellä päivittäin. Kävimme Ilman kanssa pitkästä aikaa parantamassa maailmaa Amarillon terassilla ja saimme Jaanan sekä Fidun seuraamme.

Huomenna on jännittävä päivä, sillä olen tilannut ensimmäistä kertaa elämässä kotisiivouksen. Pitäisikö vähän siivota ennen sitä?

pe 16.8.2024

Evelyn tuli touhukkaan oloisena ja laittoi tuulemaan. Hän ehti runsaassa kolmessa tunnissa siistiä paikat ja hävittää pölykoiralauman vuodesohvan takaa. Olen tyytyväinen ja palkkasin tytön tulemaan jatkossa kerran kuukaudessa. Ei se halpaa ole, mutta tiedossa on kotitalousvähennys. Omat rahanmenot ovat muutenkin minimissä, mutta mökin remontti ja lasten avustus ovat tarpeen.

Fidel oli eilen pariinkin otteeseen vierihoidossa, sillä Jaana sai vieraita ja kävi vielä illalla heidän kanssaan kirkkokonsertissa Hattulassa. Anna vinkkasi mielenkiintoisesta japanilaisesta dekkarista Uskollinen naapuri. Se vei heti mennessään, joten ilta sujui mukavasti parvekkeella.

su 18.8.2024

Olen mökillä muutaman viikon tauon jälkeen. Anna vahti eilen pikkuväkeä, jotka uivat pitkään, vaikka vesi on jo viilentynyt. Laura maalasi viimeisiä lautoja ja Miika purki ruostuneen rännin. Uusi on luvassa tänään. Minä en tehnyt mitään järkevää, tai tein, paistoin illalla lettuja – sisällä, sillä Miikan aika kului tikapuilla eikä hän ehtinyt viritellä muurikkaa.

Päivä oli kesäisen lämmin ja oli ilo olla ulkona. Pääsin illan edellä saunaankin, sillä se oli jatkuvasti lämmin uimareita varten. Minusta tuntuu, että mökkikesä oli tässä. Olen ollut täällä vähemmän kuin edellisinä vuosina, mutta mielestäni ihan riittävästi. Mäki rantaan tuntuu entistä raskaammalta ja liikkuminen epätasaisessa maastossa ei muutenkaan suju ketterästi. Huomaan, että minusta on tullut mukavuudenhaluinen. Jussi kaipasi viimeisinä aikoina ”lepäilevää elämää”, niin kuin hän totesi. Taidan seurata hänen jalanjäljissään…

Istuimme illalla Annan kanssa ulkona tietokoneen äärellä, sillä hän sai Linnan martoilta haasteen toteuttaa juhlaohjelman taitto. Toimin tarkkailijana. Harmittelimme, että tiedot olivat vielä vähäisiä, joten emme voineet tehdä kuin summittaisen esityksen. Toinen rajoitus oli, että marttojen sivuilta löytyivät tarkat rajoitukset värien ja fonttien käytöstä.

la 24.8.2024

Lämmin ja epävakainen viikko on loppusuoralla. Alkuviikolla oli puuhaa, kuten meillä molemmilla kuntosali ja keskiviikkona kävelimme porukalla ystävä Ilman ihastuttavaan puutarhaan Pellavatielle. Olemme kokanneet vuoropäivinä enemmän tai vähemmän terveellisiä lounaita. Jaana kunnostautui paistamalla herkulliset ahvenfileet ja minä valmistin bravuuriani tuoretomaattikeittoa.

Tänään testaamme tortilloja kaikilla lisukkeilla ja huomenna olen luvannut tarjota kymmenelle hengelle gourmetruokaa. Se tarkoittaa tietenkin lapsille jauhelihakastiketta tortillojen kera ja meille aikuisille blinejä. Kävin aamulla kaupassa ostamassa tuoreita tattarijauhoja ja asianmukaisia lisukkeita. Olin jo paluumatkalla, kun muistin, etten ostanut herkkukurkkuja. Ei blinejä voi tarjota ilman niitä. Oli siis palattava, vaikka kassit painoivat.

Olin eilen innosta piukea, kun huomasin, että lokakuun pajataiteilija peruutti näyttelyn. Olin haaveillut, että voisin ripustaa pop up -näyttelyn yhtä aikaa kirjani julkkareiden kanssa. Nyt se yhtäkkiä näyttää onnistuvan! Paperihuoneella olevan työhuoneeni ja kellarivarasto pullistelee valmiita kehystettyjä töitä. Olen todellakin valmis myymään niitä puoleen hintaan!

ti 26.8.2024

Sunnuntaikokkaus kymmenelle hengelle pienessä kodissani onnistui, mutta vedin helpottuneena henkeä, kun jäimme Jaanan ja Fidelin kanssa kolmistaan. Sisko oli ihaillut, kun seisoin lieden äärellä paistamassa blinejä otsa hiestä märkänä. Hän haki omasta viinikaapistaan pullollisen kuohuviiniä ja sanoi, että olemme ansainneet virkistystä. Miten hyvin yllätysjuoma maistuikaan.

Miika toi tuliaisina kimpun lehtikaalia ja pussillisen maa-artisokkia kasvimaalta. Kokkasin eilen terveellisen caldo verde -lehtikaalikeiton. Sitä riittää vielä täksi päiväksi. Ruuanlaitto on mukavaa, mutta välillä ideat ovat hukassa. Silloin turvaudumme valmisannoksiin ja joskus jopa pizzaan.

Anna ja Jaana ovat tehneet mahtavan urakan, kun he ovat löytäneet lukuisia kirjoitusvirheitä tekstistäni. Itse en todellakaan löytänyt niistä ensimmäistäkään, vaan luin sanat vaistomaisesti oikein. Saan tällä viikolla viimeiset korjaukset taittajalle ja sen jälkeen teksti menee painoon. Työvoitto.

la 31.8.2024

Aurinkoiset hellepäivät ovat vaihtuneet vesisateeseen. Vietimme Jaanan ja Fidun kanssa mukavia lämpimiä päiviä mökillä. Jaana sai pestyä kesäautomme ja maalattua koristeellisen tuolin.

– Kaksi ruksia taas hoidettu, hän ilmoitti iloisesti.

Minä vietin laatuaikaa keinulla ja kuuntelin äänikirjana Eppu Nuotion Vetoa. Se oli eroottinen veijaritarina, joka koukutti. Juuri sopivaa kesälukemista.

Meillä oli kyläkutsu uuden naapurini luo. Veimme hehkuvan auringonkukan tuliaisiksi. Leena tarjosi kupilliset kahvia ja lasilliset kuohuviiniä. Oli kiinnostavaa nähdä, miten erilainen koti hänellä oli, vaikka pohja on sama. Istuimme pienellä parvekkeella, josta oli näkymä sisäpihalle.

Illalla kävimme Jaanan kanssa saunassa. Hän sai vaihdettua vuoron tuntia aikaisemmaksi. Se oli hyvä, sillä odottaminen iltakahdeksaan asti tuntui pitkältä.

su 1.9.2024

Syyskuu, minne kesä on kadonnut. Olen ollut mökillä vähemmän kuin edellisinä vuosina. Haluaisin siirtää sen lapsille, mutta en tiedä, miten saamme verot mahdollisimman alhaisiksi. Kaupunkikoti on viihtyisä ja vietän laatuaikaa parvekkeella. Lenkkeilen, totta kai, niin kauan kun ei ole vielä jääkelejä.

Tapaamme siskon kanssa lähes päivittäin. Siitä on tullut jo elämäntapa. Kokkasin viikolla sekä lehtikaali- että maa-artisokkakeittoa. Söimme niitä kahtena päivänä peräkkäin ja maku vain parani. Nyt minulla on kyläkutsu Jaanan luo. Hän testaa parhaillaan älyuuniaan. Soitti, että ainakin valo palaa ja kaalilaatikko on kypsymässä.

ti 3.9.2024

Kaalilaatikko oli maittavaa, samoin tuore puolukkahillo. Meidän piti syödä sitä eilenkin, mutta Jaana yllätti tulemalla kuntosalilta Picnicin uuniperunoiden kera. Yllätykset ovat mukavia.

Eilen satoi ja vielä tänä aamunakin, mutta loppuviikoksi on luvassa poutaa ja jopa hellettä. Kun katsoo ikkunasta ulos, ei ihan heti usko, sillä maisema on sumuinen ja ilma kolea.

Tänään on ollut puuhapäivä. Sukelsimme Jaanan ja Fidun kanssa työhuoneeni uumeniin ja raivasimme pari tuntia suloista sekamelskaa. Kannoimme säkkikaupalla turhaa tavaraa kuivajätteeseen ja laitoimme varaston puolelle noutopöydän, josta graafikkoystävät voivat hakea taidetarvikkeita, joita en enää itse tarvitse. Suurin saavutus oli, että sain työpöydän tyhjäksi ja päälle kauniin Thaimaasta tuodun pöytäliinan. Hyvä me.

Ei vielä valmista tullut mutta hyvää edistystä. Palkitsin meidät oluttuopillisilla Linna Bistron terassilla. Istuimme vielä illalla parvekkeellani ja nautimme pehmeästä illasta.

pe 6.9.2024

Helle on uuvuttanut minut. En jaksanut eilen illalla kävellä kuuman kaupungin halki Kynäilijöiden tapaamiseen. Lähdin matkaan, mutta käännyin takaisin, sillä voimat eivät riittäneet. Istuimme Jaanan ja Fidun kanssa parvekkeellani valkkarilasillisten äärellä ja olin kovasti tyytyväinen, etten yrittänyt liikaa.

Jo aamupäivä otti voimille, sillä vietin silmälääkärissä yli tunnin aikaa. Näkö oli parantunut huomattavasti kaihileikkauksen jälkeen. Olin äärimmäisen helpottunut.

Ilahduin tänään, kun sain Jarilta viimeisimmän taittovedoksen. Katsastin kaikki korjaukset ja tavutuksen ja hyväksi havaitsin. Kirja lähtee seuraavaksi painoon ja minun osuuteni on tehty. Hyvä minä ja luottolukijani Anna ja Jaana, jotka löysivät yllättävän paljon korjattavaa.

la 7.9.2024

Tänään on kulunut tasan vuosi tähtihetkestäni Aviadorin Kulttuurikulmassa Helsingissä, jossa juhlistimme ensimmäisen kirjani julkistamista. Seuraava kohokohta on runsaan kuukauden kuluttua grafiikanpaja Paperihuoneella. Ponnistus oli isompi, kuin olin ennakoinut, mutta tuotti tyydytystä.

Nuoriso rehkii mökillä valtavan roskalavan täyttämisessä. Ehdotin, että kipatkaa koko autotalli kyytiin, sillä siellä ei ole mitään säilyttämisen arvoista homeen vuoksi.

Jaana tarjosi lounaan minulle ja uudelle naapurilleni Leenalle. Loimulohisalaattia jäi vielä huomiseksikin. Mietin, pitäisikö meidän ajella mökille, mutta ehkä annamme nuorison raataa keskenään…

ti 10.9.2024

Saimme sunnuntaipäivän aikana hurjan näköisiä kuvia mökkiurakasta. Nuoriso poikkesi illalla luokseni. Miika toi taas kimpun reheviä lehtikaaleja Espoon kasvimaalta. Istutimme mökillekin taimia, mutta ne eivät selvinneet. Kesän parasta satoa ovat tuottaneet basilika ja timjami. Myös samettikukat ovat viihtyneet kasvulaatikoiden väripilkkuina.

Tänään on taas kuntosalipäivä ja käyn samalla matkalla terveyskeskuksessa piikitettävänä. Saan sekä korona- että influenssarokotukset. Jos olen oikein reipas, käyn myös työhuoneella, sillä raivattavaa riittää.

Kyllä vain, olin hetken reipas, mutta sitten väsähdin. Onkohan iällä vaikutusta? Siivosin työhuoneella toista tuntia ja sain paljon aikaiseksi. Kävelin puuskaisessa tuulessa Vanajaveden sillan yli terkkariin ja sain koronarokotuksen. Influenssarokotteet eivät olleet vielä saapuneet. Tapasin tuttuja ja istuimme hetken kahvilassa.

Paluumatkalla polvet olivat hervottomat ja totesin, etten jaksa lähteä Tasapainoklinikalle. Olin aivan voipunut, kun raahaudun kaupassa käynnin jälkeen kotiin. Sisko toi virkistystä, sillä soitin, etten lähde tänään enää minnekään. Sain lautasellisen lohipastaa ja istuimme hetken parvekkeellani. Ihana kun huolto pelaa.

ke 11.9.2024

Olen taas kunnossa, mutta lupasin itselleni, että saan viettää lepopäivän. Ulkona sataa ja ilma on kolea. Sisälläkin on pimeää, tuntuu aivan syksyltä. Samanlaista keliä on luvassa loppuviikon, mutta ensi viikolla lämpenee.

Meillä ei ole mitään tarkkoja suunnitelmia. Se on hyvä, sillä ex tempore voi lähteä ulkoilemaan ja keksiä hyvää syötävää. Sukelsin tänään pienen pakastimeni uumeniin ja kuvittelin ottavani kantarelleja sulamaan, mutta ne olivatkin karvalaukkuja. Lupasin kokata niistä lehtikaalin ja sipulin kera metsäsienikastikkeen ja keittelen perunoita kaveriksi. Siis kotiruokaa talon tapaan.

la 14.9.2024

Keittiössä on huumaava tuoksu. Parvekkeen ovi on selällään. Ulkona on sateentihkua ja suorastaan kylmä. Kaivoin kevyttoppatakin kaapista, eikä se ollut liikaa, sillä mittarissa oli vain 15 astetta. Kävin aamulla kaupassa ja kokkaan parhaillaan herkkutattirisottoa lounasvieraille. Siskon lisäksi naapurin Leena on tulossa. Teen vain esivalmisteluja, sillä risottoa ei voi tehdä valmiiksi. Leena lupasi tuoda kuohuviiniä. Suunnittelin, että juomme rauhassa aperitiivit sillä aikaa, kun riisit kypsyvät. Haudutin valmiiksi hienoksi silputtua lehtikaalia, punasipulin, valkosipulin ja Jaanan keräämät herkkutatit, jotka sulatin hitaasti jääkaapissa. Teen valmiiksi myös maukkaan liemen, jota varten ostin kasvisfondia. Valkoviiniäkin löytyy, sekä ruokaan että kokille.

Olemme jatkaneet siskon kanssa aherrusta työhuoneella ja siellä näyttää jo hyvältä. Jaana on tehnyt löytöjä ja ehdottelee monipuolista valikoimaa pajanäyttelyyn. Kauhistelen jälleen kerran, miten valtavasti minulla on valmiiksi kehystettyjä maalauksia ja grafiikanvedoksia. Voisin järjestää näyttelyn joka kuukausi. Huh. Onhan se hyvä, että on mistä valita, mutta ei se helppoa ole.

Jaana kokkasi eilen erinomaisen hyvää kreikkalaista salaattia, sillä tomaatit ovat makeita ja kurkut hyviä, ei vielä kellarinmakuisia. Hän teki myös tsatsikia, jossa ei valkosipulia säästelty.

Kokkaan risottoa reilulla kädellä ja jos hyvin käy, syömme sitä vielä huomennakin. Jos ei, keksin jotain muuta. Emme pääse näillä keleillä terassille, joten vaihtoehdot ovat vähissä, sillä Jaana ei halua jättää Fideliä yksin kotiin.

Olen löytänyt uudelleen kokkaamisen ilon. Yksin se ei toiminut, mutta nykyään katan kauniisti ja otan ahkerasti valokuvia. Kotisivuillani Leenan keittiö on selvästi piristynyt.

Olen kirjoitellut aamuisin jatkoa Maman tarinalle. Hän on joutunut hoivakotiin ja totuttelee sen arkeen. Olen toden totta hyödyntänyt kahden vuoden kokemukset vierailuistani Jussin luona. Maman hoivakodin olen nimennyt Elä vanhaksi -kodiksi, mutta Visaranta on esikuvani. Sain tänään tekstin valmiiksi ja nyt on hyvä hetki kehitellä jotain uutta. Mitä se on, en tiedä vielä. Pitäisikö siirtyä taas taikamaailman pariin?

Anna suositteli jännittävää trilleriä Kotiapulainen. Istuin eilen myöhään jännittämässä loppuratkaisua. Latasin saman tien jatko-osan Kotiapulaisen salaisuus. Hyvin nämä illat näinkin sujuvat, kun televisiosta ei tule mitään mielenkiintoista. Onhan meillä YLE Areena, mutta kaipaan iltaisin jotain kevyttä. Onneksi näen myös Ruutu plussan ja seuraan MasterChef Australiaa ilman mainoksia. Uusia jaksoja ilmestyy vain harmittavan vähän eli kaksi viikossa. Minäkö hätäinen, kyllä.

su 15.9.2024

Eiliset herkkutattirisottokestit onnistuivat mainiosti. Maltoin pysyä lieden ääressä niin kauan, kun riisien täsmäkypsennys kesti. Olihan siinä vaiheessa valkoviinipullo jo korkattu. Sitä hyvää riitti pannulle ja kokille.

Jaana on luvannut kokata tänään ylellisen sunnuntailounaan, tonnikalapihvit, vihreitä papuja ja tsatsikia. Risottoa jäi vielä huomiseksi, mutta suunnittelin päivittäväni sen hauduttamalla uunissa täytettyjä paprikoita ja tomaatteja. Se on ollut yksi suosikkiannoksistani Kreikan lomilla.

Sateet ovat väistyneet, mutta parvekkeen ovesta tulvii sisälle kylmää ilmaa. Ei ole mitään asiaa mennä sinne lueskelemaan. Viikolla on luvassa lämpenevää, sopii minulle. Otin jo eilen kevyttoppatakin käyttöön, mutta se taisi olla liioittelua.

ke 18.9.2024

Vaihdoin tänään sähköpostiviestejä, kun en ole kuullut pariin viikkoon mitään taikapölyrintamalta. Sain kuulla, että kirja ehtii ajoissa painosta ja julkaisutilaisuus pitäisi onnistua suunniteltuna iltana. Helpotti. En ole vielä hehkuttanut somessa, sillä haluan varmistuksen, että kaikki pelittää.

Alkuviikko on ollut rauhallinen. Eilen oli kuntosalipäivä ja kävin samalla matkalla vähän täydentämässä vaatevarastoa. Olen oikeasti huono shoppailija, mutta joskus on pakko. Onneksi kaupat ovat lähellä.

Varasin huomiseksi kampaajan, sillä nyt on todellakin aika saada kasvojenkohotusta. Tai ainakin hiustenkohotusta. Siskolla on ollut ohjelmaa harva se päivä, joten olemme tavanneet harvemmin. Tänään on luvassa kalakeittoa. Hyvä niin, se kelpaa aina. Radiossa oli juttua, että suomalaiset syövät liian vähän kalaa. Olemme yrittäneet parhaamme.

pe 20.9.2024

Tänään on rapujuhlapäivä, jee. Immo yllätti soittamalla, että laittaa merrat järveen ja tulee rapujen kanssa. Mielestäni oli aika uhkarohkeaa luvata juhlia, kun rapuja ei ollut vielä pyydystetty, mutta sain eilen viestin, että nyt on.

Sain taas kerran punaväriä hiuksiin ja hain samalla matkalla uudet lasit Silmäasemalta. Ne tuntuivat aluksi hyviltä, mutta pahus, jos ihmisellä on pitkät silmäripset, niistä on vain riesaa. Joudun pyytämään nenäkappaleiden korotusta.

Fidel on ollut toipilas silmäleikkauksen ja trimmauksen jälkeen. Vatsa meni sekaisin ja siskolla on ollut levoton yö. Toivottavasti molemmat toipuvat juhliin mennessä. En tiedä vielä aikataulua, mutta odottelen vieraita iltapäivän puolella.

la 21.9.2024

Vieraat tulivat vasta kuuden jälkeen, mutta malttoivat istua herkkupöydän äärellä pitkään. Mikä ilo olikaan syödä rapuja pitkästä aikaa. Ne olivat loistavia. Maku oli kohdallaan ja lisukkeita oli riittävästi, myös kuohu- ja valkoviiniä. Emäntä kiittää!

su 22.9.2024

Mittari oli nollassa, kun nousin aamulla puoli seitsemältä. Olin tyytyväinen, etten mennyt nuorison kanssa mökille, sillä siellä on kylmä. Minusta on tullut mukavuudenhaluinen. En haikaile enää matkoille, sillä liikkuminen ei ole enää yhtä ketterää kuin aikaisemmin. Portaat ilman kaidetta ovat kauhistus. Minusta on tullut vähän ylivarovainen, sillä pelkään kaatumista. Lähellä on monta ikäistäni eläkeläistä, jotka ovat loukanneet käden tai jalan liukastuttuaan.

Mama Maddalena viihdyttää minua edelleen aamuisin. Olen kirjoitellut omaksi iloksi pari tarinaa, joissa Mama loistaa ihan ilman taikuuttakin. Tarotkortit ovat tietenkin aina mukana. Ensimmäinen teksti kertoo, miten Mama joutuu hoivakotiin, mutta pääsee muuttamaan vanhaan omakotitaloon ystävänsä Eevan ja hoitajansa Tarun kanssa. Siis selviytymistarina. Toisessa Mama osallistuu parille kesäkurssille, ensin luovana kirjoittajana, sitten kollaasitaiteilijana. Kehittelen parhaillaan kolmatta tarinaa kollaasien pohjalta. Siinä Mama kertoo hovikorttien kuninkaallisten tarinat.

Olen osallistunut myös lukuisiin kirjoituskilpailuihin, joiden aiheet ovat kolahtaneet. Kaunomieli julkisti novellikilpailun, johon lähetin tekstin Haluan olla tuhma. Eniten uskon tarinaan Paha silmä, joka lähti Outokumman kisaan. Kaksi muutakin on matkalla. Kasvu on nimensä mukaisesti kasvutarina ja Portti herättää Suurten Salaisuuksien kortit eloon. Vaikka en voittaisi mitään, kirjoittaminen on ollut kiehtovaa. Ehkä julkaisen tarinat joku kaunis päivä kotisivuillani.

Taikapölyä ja mystisiä murhia jää luultavaksi ainoaksi julkaistuksi kaunokirjalliseksi teokseksi. Hyvä niin, ei minusta best seller -kirjailijaa tulisikaan, mutta tulipa koettua tämäkin prosessi.

pe 27.9.2024

Otsikoin tuoreimman blogipäivityksen Sateet tulivat. Tiistaista lähtien sitä iloa on riittänyt ja tänäänkin on luvassa lisää vettä. Pihapiiri on kaamean kurainen. Jaana kahlasi eilen lounaalle pitkät saappaat jalassa.

Hän kävi aamupäivällä Fidelin kanssa tutustumassa uuteen koirahoitajaan Katumalla. Tapaaminen oli sujunut hyvin. Minua ilahdutti, sillä Fidu saa tulla koska tahansa minulle vierihoitoon muutamaksi tunniksi, mutta lenkittämistä jännitän, sillä pikkukoira vetää yllättävän voimakkaasti.

Minä jatkoin työhuoneen järjestämistä tulevaa näyttelyä varten. Edistyin hyvin. Nyt teokset on laputettu ja grafiikanpajan puolelle menevät valittu. Saan viikon kuluttua galleriatyöntekijä Jerryn, sisko Jaanan ja ystävä Raijan apujoukoiksi ripustukseen.

Jaana tuli avuksi puolen päivän aikoihin. Hän laittoi sellofaanit kehystämättömiin teoksiin. Kun olimme valmiit, totesimme ettemme ihan heti lähde ulos kaatosateeseen. Jaana ja Fidel tulivat autolla, mutta pihan poikki piti juosta. Tiina-Katriina tuli sopivasti paikalle ja kävi alakerrassa ihastelemassa työhuoneeni uutta ilmettä. Se lämmitti.

Sain tänään uskonvahvistusta, että projektini kantavat. Hehkutin Facebookissa taidenäyttelyä ja kirjan julkaisua. Peukunkuvia on tullut runsaasti. Lähetin kutsuja martoille ja kirjoittajakavereille sekä tutuille toimittajille Kaupunkiuutisiin ja Hämeen Sanomiin. Ihana Marika Riikonen vastasi paluupostissa, että lähetä lisätietoja. Hän voi julkaista jutun pikapuoliin. Siis Hämeen Sanomissa. Wau, kirjoitti Anna.

ti 15.10.2024

Olen ollut viimeiset viikot valokeilassa. Päivitys on tyystin unohtunut, mutta ajattelin nyt tiivistää tunnelmat. Löytöjä työhuoneelta -näyttelyn avajaisissa oli lämmin tunnelma ja sopivasti vieraita. Sykähdytti, kun kouluaikainen ystävä Merja ajeli Lahden suunnalta ja serkkutyttö Liisa Järvenpäästä. Viisi taulua pääsi uuteen kotiin ja ensimmäisen kaunokirjani Taikapölyä ja mystisiä murhia -julkkareissa sekä kirjoja että tauluja meni kaupaksi. Toinen serkkuni Ilpo ja vaimonsa Merja tulivat niin ikään yllätyksenä pääkaupunkiseudulta tervehtimään. Kotona on ollut jo toista viikkoa kukkameri ja jääkaapissa kuohuviinipulloja odottamassa seuraavaa juhlahetkeä.

su 20.10.2024

Elämä valokeilassa jatkui eilen Paperihuoneella. Olin lupautunut päivystämään ja ilahduin kun tuttu toimittaja Riikka tuli tekemään haastattelun Kaupunkiuutisiin. Sain poseerata Taikapöly-kirja kädessäni pajan ja työhuoneen puolella.

Eikä ilo siihen loppunut, sillä Riikan lähdettyä nuori tyttö tuli katselemaan näyttelyä ja ihastui alakerrassa olevaan öljyvärityöhön Kultakukkia, jonka olin maalannut kymmenen vuotta sitten taidekoulun lopputyönäyttelyyn. Sävyt olivat tummanvihreät. En kuvitellut, että kukaan ihastuu siihen, mutta kukissa käyttämäni lehtikulta sai ostajan silmät kiiltämään. Taiteilija kiittää, sillä se oli kallein tähän asti myymäni teos. Tosin puoleen hintaan, mutta hyvä niinkin.

Kolmas iloinen tapaus oli, kun kouluaikainen ystävä Kaarina tuli tervehtimään. Samoin kummityttö Päivi tyttärensä Pinjan kanssa. Päivin silmät levisivät, kun hän tunnisti Kaarinan, joka oli myös hänen äitinsä Tuiren koulukaveri. Saimme poseerata valokuvassa, jonka Päivi lupasi lähettää äidilleen. Maailma on pieni.

to 24.10.2024

Viikko on ollut rauhallinen. Arkirutiinit ovat jatkuneet ja sää on suosinut ulkona liikkumista. Eilen tosin oli niin puuskainen tuuli, että pelkäsin sen kaatavan mummon kumoon. Selvisin pystyssä ja hämmästelin nuoria, jotka yrittivät turhaan saada lehtipuhaltimilla lehdet katukäytäviltä siisteihin kasoihin.

pe 25.10.2024

Olin eilen reipas. Askeleitä kertyi lähes 12000. Kävelin illalla Paperihuoneelle ja takaisin. Sitä ennen olin käynyt aamulenkillä. Lupasin itselleni, että tänään on lepopäivä. Vietin lähes tunnin keittiössä kokkaamassa terveellistä syyslounasta. Se tarkoittaa perunamuhennosta punasipuli- ja lehtikaalilisäyksellä, tomaattisalsaa, kaalisalaattia sekä kylmäsavulohta. Yhteisistä ruokahetkistä on tullut jo rutiinia.

Jaana kävi viikolla tapaamassa entisiä työkavereita Helsingissä ja Fidel oli hoidossa Katumalla. Juhlistimme vapaahetkeä käymällä thairavintola Arunassa syömässä. Punacurry kanan kera ja wokkipaistos kasvisten ja tofun kanssa maistuivat.

Hankin pitkästä aikaa thaiaineksia kotiinkin. Kaapista löytyy nyt sitruunaruoho- ja tom yam makuja, chili-valkosipulitahnaa sekä kookoskermaa. Yllätän joku päivä maukkaalla tuoksuvalla annoksella. Muutama keltainen tuore chilikin on vielä jäljellä. Ne ovat peräisin Miikan kasvimaalta.

la 26.10.2024

Olen päässyt hurmaavaan flow-tilaan aamuisin tietokoneen äärellä. Meneillään on tarina otsikolla Villiverso. Se kertoo kustannusliikkeen arjesta. Onhan minulla kahden kirjan vankka kokemus kustannustoimittajan työstä asiakkaan kanssa. Kokemukset ovat olleet pelkästään kannustavia.

Naapuri Leena on kutsunut tänään Jaanan ja minut kalasopalle. Se sopii mainiosti, sillä välillä ideat ovat vähissä. Kaupassa pitää silti käydä, sillä perustarvikkeet kuten tuore leipä ja leikkeleet ovat lopussa.

Ihana Miska täyttää tänään 10 vuotta. Anna soitti, että poika ei halua kakkua, mutta vaniljadonitsi kelpaisi. Kaverisynttärit Miikan perheen kanssa ovat vuorossa iltapäivällä Duudson parkissa. Onneksi se ei koska vanhaa mummia.

su 27.10.2024

Rauhallinen sunnuntai. Olen herkässä mielentilassa, sillä huomenna on Jussin kuolinpäivä. Toivon todella, että seuraava vuosi on helpompi. Vaikka mies ehti olla lähes kaksi vuotta hoivakodissa, menetys oli lopullinen. Vaikeinta oli ymmärtää, ettei häntä enää ole.

Arkirutiinit pelastavat päiväni. Tein lettutaikinan, se on lohturuokaa parhaimmillaan. Kokkaan tänään terveellisen version meille kahdelle lounaaksi. Keittelin vahvan tomaattisalsan chilin ja valkosipulin kera. Raastoin taikinan joukkoon valkokaalia. Tulossa on siis suolainen annos, jota makeankirpeä karpalohillo piristää.

Älykello ja tietokone ovat siirtyneet sujuvasti talviaikaan, mutta seinäkello ei. Jaana lupasi kiipeillä hoitamaan homman. Minä en enää kiipeile. Jaksan kuitenkin kotijumpata joka ikinen päivä tai oikeammin tehdä venytyksiä. Ensin aamulla sängyssä ja sen jälkeen olohuoneen matolla. Olen ollut toistaiseksi terve ja olen ulkoillut melkein joka päivä. Joskus tosin annan itselleni luvan olla laiska.

Nautin eilen saunavuoron jälkeen pari lasillista punaviiniä iki-ihanan Pretty Womanin seurassa. Olen nähnyt elokuvan ties kuinka monta kertaa, mutta aina se säväyttää.

ke 30.10.2024

Olen hekumoinut taas valokeilassa. Hämeenlinnan kaupunkiuutiset julkaisivat näyttävän jutun Taikapölystä. Hymyilen kuvassa Paperihuoneella omien maalausten keskellä.

Hämmästelin, miten paljon sain eilen virtaa. Kävin Jaanan luona syömässä terveellisen proteiinipitoisen lounaan kuntosalin jälkeen. Tarjolla oli kanan rintafilettä, salaattia ja valkoviiniä. Ei hiilareita. Hyvin maistui. Iltapäivällä Jerry lähetti viestin, että yksi kukkatauluistani on myyty.

Siis kaikki tämä ensimmäisenä päivänä Jussin kuoleman vuosipäivän jälkeen. Haluan uskoa, että tuleva toinen vuosi palauttaa elämänhalun.

to 31.10.2024

Lokakuu loppuu tänään ja marraskuun kylmyys on antanut jo esimakua. Eilen puuskainen tuuli oli pelottavan voimakas. Kävin purkamassa pajanäyttelyni Paperihuoneella. Taulut ovat nyt pinoissa alakerran työhuoneellani. Siellä on jatkuvasti avoimet ovet, sillä toivon edelleen myyntiä. Tuntuu turhauttavalta maksaa työhuoneesta, joka tällä hetkellä on pikemminkin varastotila. Ryhdistäydyn joku kirkas päivä ja käyn asettelemassa työt houkuttelevasti esille.

Poikkesin eilisen urakan jälkeen siskon luona viinilasillisella. Suloinen Fidel kiipesi syliin. Olihan siitä jo monta tuntia, kun oltiin viimeksi nähty. Halloween viikonloppu näyttää rauhalliselta. Se tarkoittaa päivittäisiä tapaamisia siskon kanssa lounaiden merkeissä, kynttilänvaloa ja tuokioita television ääressä. Olemme molemmat ihastuneet Stanley Tuccin ruokamatkoihin Italiassa. Ehkä mekin vielä innostumme kevättuulien myötä… Ei voi tietää.