NARRIN MATKA VOI ALKAA

PROLOGI

Mama Maddalenan päätä särki. Hän kohensi ryhtiä kannettavan tietokoneen ääressä. Tämä taitaa jäädä viimeiseksi tarinakseni, hän mietti alakuloisena ja silitti sylissään lepäävää tiikeriraitaista kissaa. Se kehräsi hiljaa.

Sinulla Laku on kissanpäivät, eikä minullakaan pitäisi olla valittamista. Elämä Eevan kanssa sujuu leppoisasti ja Taru hemmottelee meitä jatkuvasti.

– Hei, toin kupillisen iltateetä ja pussillisen macaroneja, Taru kurkisti Maman huoneeseen palattuaan töistä.

– Piristät minua, tule peremmälle, Mama ilahtui ja otti kuuman mukin käteen.

– Tilkka tummaa rommia, niin saan unenpäästä kiinni, Mama virnisti.

– Olet uskomaton, osaat nauttia elämästä, Taru hymyili ja haki litteän pullon piironginlaatikosta. – Kerro, mitä sinulla on tekeillä.

– Elämäntyöni, Mama virnisti. – Olen herättänyt Suurten Salaisuuksien kortit eloon. Pääset Narrin matkassa elämäsi seikkailulle.

– Minäkö? Taru hämmästyi.

– Kyllä vain, kirjoitin sen kiitokseksi, kun olet ollut kiinnostunut tarinoistani. Olet päähenkilö, mutta kyllä minäkin olen mukana. Saat lukea tekstin tuota pikaa, lähetän sen sähköpostiisi. Tulet hämmästymään. Muistanhan oikein, että seurustelit jossain vaiheessa Jani-nimisen taideopiskelijan kanssa? Mama kysyi.

– Joo, mutta siitä on ikuisuus. Tiemme erosivat.

Mama virnisti seuraavana päivänä saatuaan viestin, jossa luki wau ja sen perässä oli peukunkuva ja kultainen sydän.

SUURET SALAISUUDET ELI ISO ARKANA

Taru värähti. Kaksi pelottavan näköistä sudenpäistä koiraa vartioi kapeaa porttia. Ohut yöpaita sai olon tuntumaan alastomalta. Hän hiipi varovasti paljain jaloin portille ja pujahti sisään. Vartijat kääntyivät katsomaan hänen peräänsä, mutta eivät tehneet elettäkään estääkseen.

Portin takaa avautui loputtoman pitkä valkoinen käytävä. Sen varrella häämötti suljettuja ovia, joiden yläpuolella näkyi numeroita. Vaikka oli yö, käytävä oli kirkas, sillä valtava oranssinhehkuinen kuu valaisi näkymän.

Taru vilkuili ympärilleen kävellessään eteenpäin. Hän ei tohtinut avata ovia, vaan jatkoi eteenpäin. Etäältä kuului kulkusten kilinää ja tuulikellojen kaikuja. Huilunsoitto johdatti eteenpäin.

Ketään ei näkynyt ja tunnelma oli aavemainen. Yhtäkkiä Taru kuuli kirkaisun ja heti sen perään koiran ulvontaa. Sydän hakkasi ja hän kääntyi juoksemaan takaisin. Jalat painoivat ja matka tuntui loputtomalta.

***

Taru heräsi hiestä märkänä ja ihmetteli, missä oli. Uni palautui elävästi mieleen. Kaikuva käytävä, salaperäiset ovet ja epäilyttävät äänet vaivasivat mieltä.

– Näin viime yönä merkillisen unen, Taru kertoi illalla ystävälleen Mama Maddalenalle.

Mama kaatoi yrttiteetä hänen kuppiinsa ja kehotti kertomaan. Hänen silmänsä välähtivät tarinan edetessä.

– Odota, haen tarotkortit. Tunnistatko tämän? hän kysyi näyttäessään Suurten Salaisuuksien korttia XVIII.

Taru hätkähti.

– Siinä on ne pelottavat koirat, jotka näin unessa. Mistä arvasit? Mikä kortti tuo on?

– Kuu ja portti kuvaavat uutta tietoisuuden tasoa. Kuu on itsetutkiskelun ja alitajunnan kortti. Portin kautta kulkee tie henkiseen kasvuun. Tarvitset kuitenkin oppaan vaarallisella matkalla, jossa voi astua harhaan ja vajota pimeyteen. Vain sydämen ääntä kuuntelemalla löytää oikean tien.

– Mama, puhut arvoituksia. Mistä voin löytää oppaan?

– Jos haluat, johdatan sinut Narrin matkalle. Hän kohtaa läheiset ihmiset ja oppii ymmärtämään elämää. Voit miettiä, ketkä ovat vaikuttaneet kasvuusi, Mama ehdotti lempeästi.

– Kiitos, tulen uudelleen luoksesi. Minun täytyy sulatella tätä hetki, Taru sanoi ja lähti pää pyörällä kotiin.

Hän ei pystynyt rauhoittumaan, sillä koirasudet ja kuunsäteet pyörivät päässä. Olo oli epämääräisen levoton. Taru löysi kaapista puoliksi juodun punaviinipullon. Hän toivoi yömyssyn antavan levollisen unen.

***

Toisin kävi. Hän vaelsi taas valkeassa käytävässä portin takana. Tällä kerralla hän uskaltautui edellistä yötä pitemmälle. Käytävän viimeisessä huoneessa oli numero XIII. Hän koputti ovelle, mutta ei saanut vastausta. Ovi aukesi narahtaen.

Taru heräsi kauhusta täristen. Henki ei tahtonut kulkea. Hän nousi ylös ja joi ison lasillisen vettä. Nukkua hän ei enää uskaltanut.

Seuraava päivä oli ankea. Väsymys painoi ja mielessä kävi myrsky. Hän odotti iltaa, jotta pääsisi tapaamaan Mamaa. Tuntui, ettei työpäivä loppunut koskaan.

– Mikä kortti numero 13 on? Taru henkäisi istuttuaan Maman sohvalle.

Pörröinen kissa oli hypännyt mielenosoituksellisesti alas ja tuijotti pistävän keltaisilla silmillä kirjahyllyn päältä.

– Kas, olet ilmeisesti kohdannut Kuolemaan, Mama virnisti ja haki korttipakan. – Näyttikö se tällaiselta?

Taru nyökkäsi katsoessaan kuvaa, jossa luurankomies virnisti häijysti viikate kädessä.

– Tiedätkö, se on itse asiassa valttikortti, eikä todellakaan ennusta kuolemaa. Sen sanoma on, että joku asia on saatu päätökseen ja on hyvä hetki aloittaa uutta. Oletko miettinyt Narrin matkaa? Aloitammeko?

– Minua pelottaa. En ilahtunut Kuoleman kohtaamisesta, Taru kertoi väristen.

– Elämässä on asioita, jotka tekevät vahvemmiksi. Esittelen sinulle Narrin. Hän on kevään jumala Dionysos ja opas matkallamme. Kortin vihreä sävy kertoo luonnon heräämisestä ja uutta luovasta voimasta. Kun vierailet seuraavan kerran portin takana, etsi huone numero 1 ja tutustu Taikuriin, joka majailee siellä, Mama kehotti.

– En halua mennä sinne enää ikinä, Taru huudahti.

– Vakuutan, että se on turvallista. Voimme itse asiassa mennä yhdessä ja Narri saattelee matkaamme. Haudutan vahvaa teetä ja saat nuuhkaista hieman taikapölyä, niin matka voi alkaa. Olet jo sopivasti herkistynyt, mutta vakuutan, että alkujärkytyksen jälkeen kaikki on helpompaa ja tulet oppimaan uusia puolia elämästä, Mama sanoi ja laittoi teeveden kiehumaan.

Tarua alkoi raukaista, kun Mama sytytti suitsukkeen ja laittoi meditaatiomusiikkia soimaan.

– Anna mielesi rauhoittua. Huomaat pian, että vartijat päästävät sinut portista. He ovat jo tottuneet yöllisiin käynteihisi, Mama rupatteli tasaisella äänellä.

***

Taru huomasi kulkevansa iloisesti hyppelevän Narrin rinnalla. Vartijat, joita Narri kutsui Anubiksiksi, nyökkäsivät kohteliaasti. Kaikesta huomasi, että Narri oli vanha tuttu.

– Tule rohkeasti, ihastut Taikuriin. Hän tietää odottaa meitä, Narri kehotti.

Taru veti henkeä, kun ykköshuoneen ovi avautui ja hän tunsi Taikurista huokuvan taianomaisen energian. Taikuri tasapainoili sirkuspallon päällä, mutta hyppäsi ketterästi alas ja kumarsi sulavasti. Hänen ihonsa oli kullanhohtoinen ja Taru huomasi kantapäissä kimaltavat siivet.

– Palveluksessanne, olen Taikuri ja Maagikko, Merkurius ja Jumalten sanansaattaja. Hallussani on onnen avaimet, mutta pyydän käyttämään niitä viisaasti. Onni on häilyväistä, hän virnisti ja heitti ketterästi kärrynpyörän.

Taru ei ollut koskaan nähnyt yhtä vauhdikasta hahmoa. Taikuri ei pysynyt hetkeäkään paikallaan. Narri seurasi kohtausta hymynkare suupielessä.

– Kuulehan veikkoseni, haluaisitko esitellä kauniille vieraallemme ystäviäsi?

– Voi totta kai, olin niin innoissani tavatessani teidät. Lupasin itse asiassa juoda lasillisen helmeilevää nektaria parhaiden ystävieni Paholaisen ja Intohimon loistavassa seurassa. Tätä tietä, olkaa hyvät.

Taru pelästyi. Ei hän halunnut tavata Paholaista ja Intohimokin kuulosti vaaralliselta. Ei kuitenkaan auttanut muu, kuin seurata opastajia, jotka hyppelivät kepeästi käytävällä.

– Meillä on yhteinen oleskelutila, sillä huoneemme ovat pieniä kuten näitte, Taikuri selitti ja avasi oven, jonka yläpuolella ei ollut numeroa.

Taru häikäistyi kristallikruunun hohteesta ja huoneessa leijailevasta imelästä tuoksusta. Hän erotti pehmeillä divaaneilla loikoilevia hahmoja. Häikäisevän kaunis alaston nainen ojensi viettelevästi hymyillen laakean viinilasin ja sarvipäinen urho täytti sen virnistäen leveästi.

– Kas vain, saimme seuraksi Taikurin ja Narrin, mutta kuka sinä olet? hän kysyi Tarulta.

Tyttö sopersi olevansa tutustumassa Narrin ystäviin.

– Niin arvelinkin, tule istumaan. Maistuuko lasillinen nektaria, Jumalten juomaa? Paholainen kysyi ja kaatoi muitta mutkitta Tarulle lasillisen kuplivaa himmeän kultaista rypälemehua.

– Osaatko tyttö soittaa ja laulaa? Entä tanssia? Rakastamme hauskanpitoa, Intohimo kysyi ja kohottautui divaanilta.

Taikuri tapaili banjosta säveliä, kun nainen nousi pöydälle ja pyörähteli sirosti.

– Lisää vauhtia, Paholainen komensi ja kaappasi Tarun villiin piiritanssiin.

– Tiedän, että Narri haluaa esitellä elämää sen kaikissa olomuodoissa. Me edustamme iloa ja riehakkuutta huumoria unohtamatta. Sanomamme on, että kaikki aistinautinnot ovat sallittuja ja niistä saa riemuita estottomasti. Tarvitsemme juhlahetkiä arjen vastapainoksi.

Taru oli hengästynyt pyörityksen jälkeen ja siemaisi lasinsa tyhjäksi. Paholainen iski silmää ja kaatoi lisää.

***

Taru havahtui, kun Mama kehotti ottamaan toisen kupillisen hunajalla terästettyä teetä.

– Herää tyttöseni, taisit tanssia itsesi pyörryksiin, Mama hymyili.

– Voi, minulla oli todella hauskaa. Taikuri lupasi onnea, Paholainen oli viettelevä ja Intohimo suloisen estoton. Kiitos, kun sain tutustua heihin, Taru kuiskasi ihmeissään oudosta kokemuksesta.

– Sanoihan, että tekee hyvää tutustua elämän monimuotoisuuteen. Mene nyt kotiin, mutta jos haluat jatkaa, lupaan vakavampaa seuraa, kun kohtaat Ylipapittaren ja Ylipapin. Myös Erakko on kiinnostava, sillä kaikki he edustavat henkistä kasvua.

– Olen utelias enkä pelkää enää, Taru halasi Mamaa lähtiessään kevein askelin.

Laku saatteli hänet eteiseen tyytyväisenä, että saisi taas vallata sohvan nurkan.

Taru mietti miten elämä olisi muuttunut, jos hän olisi ollut nuorena rohkeampi. Ankara kotikasvatus oli estänyt heittäytymistä lemmenleikkeihin, vaikka ystävät olivat houkutelleet juhlimaan. Hurmaava työtoveri oli iskenyt silmää seminaarimatkalla ja kuiskannut haluavansa viettää kiihkeän yön Tarun kanssa. Taru oli perääntynyt, vaikka sydän oli hakannut kiivaasti. Hän oli kuitenkin myöhemmin tyytyväinen, sillä mies osoittautui hurmaavaksi hulttioksi, joka kosiskeli uusia tulokkaita sumeilematta, mutta hylkäsi löydettyään uuden kiinnostuksen kohteen.

Mama oli lohduttanut ja vakuuttanut, että se oikea ilmestyisi vielä kohdalle. Toistaiseksi niin ei ollut käynyt. Paholaisen ja Intohimon ilottelu oli sykähdyttänyt siinä määrin, että Taru päätti lähteä seuraavana viikonloppuna tanssimaan ystävien kanssa. Mama oli kannustanut, sillä hänen mielestään yhdessäolo oli tärkeää.

***

Seuraavana yönä portti oli kutsuvasti avoinna. Vartijat viittoivat astumaan sisään. Ylipapitar oli näyttävä ilmestys kaavussaan seisoessaan ylväänä Ylipapin rinnalla.

Taru niiasi kohteliaasti.

– Tyttöseni, hienoa tavata sinut. Me edustamme sisäisiä arvoja ja kannustamme henkiseen kasvuun. Olemme opastajia, jos pysähdyt miettimään, mikä on sinulle ja läheisillesi tärkeää. Ymmärrys lähtee tiedosta. Ota selvää erilaisista ilmiöistä äläkä väheksy erilaisuutta. Pelko ja epäluulo ovat pahimpia vihollisia. Esittelen Erakon, joka on löytänyt sisäisen rauhan, Ylipapitar sanoi ja kutsui vaatimattoman parrakkaan miehen esiin.

– Kas päivää. Olen kulkenut pitkän ja vaikean matkan. Halusin miellyttää ja hakeuduin iloiseen seuraan. Huomasin kuitenkin nopeasti, että moni haki omaa etuaan. Oli kateutta, riitoja ja epäsopua. Turhauduin ja vetäydyin yksinäisyyteen. Ei sekään tuntunut hyvältä, sillä ajatukset pyörivät päässä ja mietin, mitä oikeasti halusin.

– Minä astuin siinä vaiheessa kuvaan, Ylipappi kertoi. – Erakko tuli hakemaan rauhaa kirkosta. Kehotin tutustumaan pyhiin kirjoituksiin ja lukemaan henkisestä kasvusta.

– Löysin todellakin rauhan, kun ymmärsin, että elämän tarkoitus on kasvaa ihmisenä ja tukea muita. Hakeuduin samoin ajattelevien seuraan ja ymmärsin olevani oikealla tiellä, Erakko kertoi.

– Esittelen sinulle erään, jota Erakko auttoi, Ylipapitar hymyili ja kutsui rujon näköisen nuorukaisen paikalle.

– Älä pelästy, nimeni on Hirtetty, sillä jumiuduin mustasukkaisuuden kurimukseen. Ihastuin viehättävään neitoon, mutta hän hylkäsi minut julmasti komeamman urhon takia. Riuduin, enkä osannut ajatella muuta kuin elämän epäoikeudenmukaisuutta. Laihduin ja lakkasin huolehtimasta itsestäni. Viina maistui paremmin kuin ruoka.

– Hän oli todella kurjassa kunnossa, Erakko vahvisti. – Annoin hänelle parhaan tietämäni lahjan. Pyysin häntä kertomaan, mikä mieltä painoi ja kuuntelin kärsivällisesti, vaikka tarina oli pitkä.

– Olen kiitollinen. Tunsin, että ystävien tuki auttaa jaksamaan. Olen jo parantumaan päin, Hirtetty sanoi silmät kosteina.

Taru kiitti Narria kohtaamisesta ja valmistautui lähtemään kotiin.

– Et ole kertonut, missä huoneessa asut? hän kysyi uteliaana.

– En missään ja samalla kaikkialla. Olen siellä, missä joku tarvitsee tien näyttäjää. Oletko valmis jatkamaan matkaa? Meillä on vielä monta kiinnostavaa iltaa tiedossa.

Taru vakuutti haluavansa tutustua kaikkiin Narrin ystäviin.

– Tai en ihan kaikkiin, kohtasin jo Kuoleman, enkä halua nähdä häntä enää, hän lisäsi.

– Mutta nämä kaksi haluat, Narri hymyili ja kumarsi kohteliaasti vastaan tuleville ylhäisille henkilöille.

– Arvon Hallitsijatar ja Hallitsija, palveluksessanne, Narri henkäisi ja Taru huomasi niiaavansa yllättyneenä.

– Olemme iltakävelyllä. Olemme jakaneet päivän mittaan runsaasti elämänohjeita ja ratkoneet erimielisyyksiä. Intohimo on välillä rasittava ja Paholainen yllyttää häntä riettaisiin vallattomuuksiin, Hallitsijatar kertoi.

– Minun piti ojentaa Taikuria, joka kujeili sirkustempuilla kesken hartaan musiikkiesityksen, Hallitsija sanoi vakavana.

– Ilman heitä meillä olisi täysi kaaos, Narri vahvisti.

– Jatkamme matkaa, hyvää yötä, Hallitsijatar hymyili. Hallitsija kumarsi ja lähti ryhdikkäänä eteenpäin.

– Näit tänään enemmän kuin olin suunnitellut, Narri kertoi. – Kohtaat huomenna Taidon ja tulet ihastumaan. Tasapaino on hänen paras ystävänsä. Rakastavaisetkin tapaat, mutta he näkevät onnen ensihuumassa vain toisensa.

***

Mama hymyili leveästi, kun Taru kertoi kokemuksista.

– Tiesin, että tulet ihastumaan. Olen tutustunut heihin jo nuoruudessa. He edustavat ihmiselämän koko kirjoa. Sinulla on tiedossa vielä riemastuttavia hetkiä.

– Olen kiinnostunut tarotista. Kerroit, että Narrin matka löytyy Suurten Salaisuuksien korteista. Mitä muuta pakka sisältää?

– Suuret Salaisuudet eli Iso Arkana liittyvät elämän tärkeisiin tapahtumiin. Niiden lisäksi löytyy Hovikortit prinsseineen ja prinsessoineen. Pienet Salaisuudet liittyvät arkeen ja juhlaan. Siellä on myös tummia sävyjä niin kuin elämässäkin. Ne ovat itse asiassa varoituksia, jotta emme heittäydy liialliseen ilotteluun tai uuvuttavaan työntekoon.

– Kuulostaa kiehtovalta. Onko sinulla opaskirja?

– Totta kai, mutta kun tutustut kortteihin, värit ja symbolit auttavat alkuun. Korttipakassa on neljä maata, jotka edustavat elämän eri puolia. Maljat ovat veden elementti, Sauvat tulen, Lantit maan ja Miekat ilman.

– Odotan innolla tapaavani loputkin Narrin ystävistä, raportoin taas sinulle, Taru lupasi.

Laku oli tottunut hänen vierailuihinsa ja suostui silitettäväksi.

***

– Taru, lupasin ikimuistoisen illan. Pidät varmasti Taidosta. Sinähän olet itsekin kädentaitaja. Taito kannustaa kokeilemaan ennakkoluulottomasti uutta.

– Hei, tule katsomaan, mitä olen tekemässä. Kehittelen veden ja tulen avulla kokeilua, jonka lopputuloksena on toivottavasti kultahippuja.

– Sehän on mahdoton tehtävä, Taru henkäisi.

– Ei tarvita muuta kuin uskoa omiin kykyihin. Moni keksintö on syntynyt kokeilujen tuloksena. Jos uskoo itseensä, kaikki on mahdollista, Taito virnisti.

– Onnea yritykseen. Vien Tarun tapaamaan seuraavaksi Tasapainoa, Narri puuttui puheeseen.

Taru katsoi ihmeissään, kun siro tyttö tasapainoili huoneeseensa pingotetulla köydellä.

– Hei, tule kokeilemaan, tämä on kivaa, hän hihkaisi ja pyörähti toisen jalan varassa.

– Olet taitava, Taru kehui.

– Joo, olen aina ollut ylivilkas ja kärsimätön. Hallitsijatar kehotti harjoittelemaan ja keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Tämä on juuri sitä ja olen rauhoittunut. Suunnittelemme Taikurin kanssa sirkusesitystä. Tulethan Narri soittamaan huilua?

– Totta kai. Odotan jo innolla, Narri lupasi ja johdatti Tarun huoneeseen VI.

– Tule hiljaa, vaikka tuskin he edes huomaavat tuloamme. He ovat vastarakastuneita ja nauttivat hetken huumasta. Olen niin kateellinen, Narri huokasi.

Rakastavaiset loikoivat sydämenmuotoisella upottavalla sohvalla vaipuneina kiihkeään suudelmaan. Hehkuvan kirkas Aurinko sai huoneen kylpemään kullanhohtoisessa valossa.

– Näit ohikiitävän hetken Intohimon vaikutusvallasta. Rakastuminen on kerrassaan suloista, mutta ensihuuma ei kestä kauan. Sitä ei voi kuvata, se pitää kokea, Narri kertoi silmät kosteina.

***

Taru uneksi, miltä tuntuisi rakastaa vapaasti ja seurauksia pelkäämättä. Hän tunsi outoa kiihkoa. Kyllä hän oli tuntenut intohimon palon päästessään taidekouluun ja saatuaan perusopetuksen jälkeen toteuttaa omaa kädenjälkeä. Päivät olivat pitkiä, sillä hänellä ei ollut varaa luopua päivätyöstä. Onneksi taideopetus tapahtui iltaisin ja viikonloppuisin.

– Käyttäkää lahjaanne nöyrästi ja muistakaa, että taiteen tekeminen vaatii elämänikäistä sitoutumista, jos haluatte kehittyä, opettaja kannusti.

Taru silmäili varovasti viereisellä maalaustelineellä työskentelevää Jania. Hänen mielestään nuori mies oli komea ja harvinaisen lahjakas. Hän sekoitti värejä ennakkoluulottomasti. Taru pitäytyi niukassa paletissa. Hänen mielestään vähemmän oli enemmän, mutta Janin esimerkki sai toisiin ajatuksiin.

Poika virnisti, kun Taru kehui hänen räiskyvää tyyliään.

– Äiti on kotoisin Espanjasta. Olen imenyt pikkupojasta lähtien Välimeren heleitä värejä ja auringon hehkua. Yritän vangita ne kankaalle, hän kertoi ruskeat silmät välkkyen. Tummat kiharat ulottuivat olkapäille asti.

– Olisi kiinnostavaa nähdä enemmänkin töitäsi, Taru sanoi spontaanisti ja katui samassa rohkeaa ehdotustaan.

Jani ei pahastunut, vaan kutsui hänet käymään työhuoneessaan.

– Vau, Taru henkäisi katsellessaan ihaillen suurikokoisia öljyvärimaalauksia.

– Isä oli taidemaalari ja kannusti rohkeaan ilmaisuun. En ole varma, mitä opettajat pitävät, mutta nämä kuvastavat minua ihmisenä.

– Olet rohkea ja omaperäinen. Minä olen aivan liian arka ja sovinnainen, Taru tunnusti.

– Jos tunnistat halusi muuttua, sinun pitää luottaa itseesi, Jani rohkaisi ja tarjosi Tarulle työhuoneen jääkaapista kylmän oluen.

Taru ei kehdannut sanoa, että olisi arvostanut enemmän viinilasillista.

– Onko sinulla omaa työtilaa? Jani kysyi yllättäen.

– Maalaan kotona, mutta tärpätin tuoksu häiritsee, Taru tunnusti.

– Niin kuin näet, täällä on runsaasti tilaa. Jos pystyt maksamaan puolet vuokrasta, olet tervetullut, Jani virnisti.

Taru ei tiennyt, mitä ajatella. Hän oli miettinyt työtilan hankkimista, mutta palkka oli pieni eikä hän uskaltanut sitoutua. Hän ynnäsi nopeasti, että tähän hänellä olisi varaa.

Yksi asia johti toiseen ja pian Taru huomasi olevansa rakastutut. Jani oli loistavaa seuraa. Taru oppi luottamaan omaan siveltimenkäyttöönsä Janin kannustuksesta. Opettajat kehuivat hänen kehittyneen merkittävästi lyhyessä ajassa.

***

– Mama, kaikki tämä ihanuus on Narrin matkan ansiota. Olen vihdoinkin uskaltanut elää ja rohkaistuin Taidon sanoista. Toki myös Intohimolla oli osuutta. Pelkäsin sitoutumista, mutta kun näin Rakastavaiset, halusin antaa Taikurin lupaamalle onnelle mahdollisuuden, Taru kertoi silmät loistaen.

Mama oli iloinen hänen puolestaan, mutta seuraavana iltana hänen ilmeensä oli outo.

– Tyttöseni, olet nähnyt toistaiseksi vain hyviä asioita. Oletko valmis kohtaamaan myös vaaroja? hän kysyi kaataessaan kahteen mukiin höyryävää teetä.

– Jos olet turvana, Taru vastasi hämmentyneenä.

– Ehkä on hyvä, että tutustut myös myllerrykseen. Keskity ja muista, että olet vain tarkkailija, Mama ohjeisti.

Taru hämmästyi. Portti oli tiukasti kiinni ja vartijat poissa. Kuu näytti entistä suuremmalta ja sen vieressä hohti kirkas Tähti. Niiden yläpuolella sametinhohtoisella tummalla taivaalla näkyi valtava silmä, joka tuntui näkevän suoraan sisimpään.

– Kuin Mordorissa, Taru kuiskasi Narrille, joka seisoi hiljaisena vieressä.

– Olet oikeassa, olen lukenut Sormusten herran, Narri vastasi ja nosti sormen huulilleen.

Taru pelästyi, kun ukkonen jyrähti ja kirkas salama halkaisi taivaan. Portti levähti auki ja kultaiseen haarniskaan pukeutunut ajaja kiihdytti oinaiden vetämien vaunujen vauhtia. Hiekka pöllysi ja kuu sammui kumeasti paukahtaen.

Taru näki himmennettyjen ikkunoiden läpi tuttuja hahmoja.

– Mihin he menevät? hän kysyi kauhuissaan.

– Vaunut vievät heidät seuraavalle portille. Uuteen tietoisuuden tasoon. Tässä maailmassa vallitsee kaaos, jota Horuksen silmä valvoo. Torni on sortunut ja ympärillä on vain raunioita. Sodassa kukaan ei ole turvassa. Vanha maailma katoaa, mutta hävityksen jälkeen uusi maailma rakennetaan tilalle. Toivottavasti parempi ja oikeudenmukaisempi.

– Kamalaa. Tiedän toki uutiskuvista, että eri puolilla soditaan. Ne ovat raakoja ja viattomat saavat kärsiä, Taru totesi surkeana.

– Raunioiden keskellä on Kohtalonpyörä. Se pyörii vankkumattomana sekasorron keskellä. Elämä jatkuu ja tärkeintä on olla tietoinen tilanteesta. Jos pystyt olemaan hätää kärsivien tukena, siitä on apua. Aikakausi on surullinen, mutta jos ajattelet elämää Maailmankaikkeuden näkökulmasta, huomaat, että pienikin ihminen voi vaikuttaa asioihin.

– Mielestäni taiteen ja kulttuurin tehtävä on ottaa kantaa maailman tilanteeseen. Nyt kirjoitetaan paljon ilmastonmuutoksesta ja luonnonkatastrofeista. Yritän omalta osaltani vaikuttaa asioihin ja herättää keskustelua, Taru mietti katsellessaan hävitystä. – Mihin vartijat joutuivat? hän muisti kysyä.

– He ovat mukana Vaunujen kyydissä. Seuraava portti on entistä ehompi ja huoneet ovat valmiit. Olen valmis siirtymään sinne, Narri sanoi ja oli hetkessä poissa.

Taru heilautti kättään. Hän oli kauhuissaan tuhosta, mutta yritti ajatella, että tuhkasta nousisi jotain hyvää.

***

– Mama, olen järkyttynyt. Matka on ollut yllätyksellinen. Juuri kun kuvittelin kaiken olevan iloista ja tasapainoista, Narri johdatti ajatukset maailman tilaan. En ole osannut ajatella muuta, kuin henkilökohtaista onnea. Niin kuin Narri sanoi, rakastuminen on ihmeellistä. Sodat ja hävitys ovat kuitenkin jokapäiväisiä, mutta en ole koskaan ymmärtänyt, että voisin helpottaa kärsimystä.

– Voit aloittaa pienin elein. Tiedäthän, että kotikaupungissamme on paljon maahanmuuttajia ja pakolaisia, jotka haluavat sopeutua? Täällä on Ukraina-keskus, joka ottaa lahjoituksia vastaan. Riittää, että suhtaudut ennakkoluulottomasti ja osallistut toimintaan.

– Luin Facebookista, että Martat auttavat lastenhoidossa silloin, kun äidit opiskelevat suomen kieltä. He järjestävät myös kokkauskursseja, joissa opetetaan tekemään edullista ja terveellistä suomalaista arkiruokaa.

– Kyllä vain ja koska sinulla on taiteen tekemisen lahja, voisit järjestää virkistystä. Yhteinen maalaustuokio auttaa sopeutumaan ja tuo iloa, Mama ehdotti.

***

Taru innostui ja kannusti myös Jania osallistumaan. Ukraina-keskus toimi paikallisen koulun tiloissa ja siellä oli tilava kuvataideluokka.

– Olen levittänyt sivupöydälle inspiraatiokortteja, Taru aloitti katsellessaan ujon oloisia osanottajia. – Siellä on suomalaisia maisemakuvia, satuhahmoja ja jos haluatte tutustua tarotkortteihin, niitäkin löytyy, hän jatkoi.

Kurssilaiset katselivat epäröiden kuvia.

– Mikä tämä hahmo on? tummahiuksinen tyttö kysyi kiihtyneenä.

– Yksi tarotkorttien kiehtovimmista. Hän on Narri, joka johdattaa taianomaiselle matkalle, Taru hymyili.

Tytön silmät välähtivät.

– Mummi ennusti, mutta hänen korteissaan oli erilaiset kuvat. Olen innoissani. Voitko kertoa enemmän?

– Jos olette kiinnostuneita, voin johdattaa halukkaat matkalle, Taru hymyili onnellisena.

Hänestä tuntui, että tulevaisuus olisi Narrin ansiosta valoisa ja hän voi jakaa hyviä asioita.

***

– Taru, olet kertonut vuolaasti Narrin matkasta. Voisinko minäkin tutustua hänen ystäviinsä? Jani kysyi yllättäen.

– Vien sinut tapaamaan haltijakummiani. Hän johdatti minut matkalle, Taru ehdotti.

Mama otti heidät hymyillen vastaan. Laku haisteli outoa vierasta epäluuloisesti.

– Kissa tottuu kyllä, jos käytte useammin, Mama rupatteli ja kantoi teepannun pöytään.

Jani silmäili ympärilleen. Hänen mielestään Maman olohuone oli vanhanaikaisen kodikas. Viherkasvit kukoistivat ja koristeelliset tyynyt toivat väriläikkiä vaaleaan sisustukseen.

Mama sytytti tuikkukynttilän ja laittoi tunnelmamusiikkia soimaan. Jani hörppi kuumaa teetä ja hämmästeli pannusta kohoavaa tuoksuvaa höyryä.

– On tärkeää, että rentoudutte. Tarulle tämä on tuttua. Pidä Jania kädestä, niin hänellä on turvallinen olo, Mama kehotti.

Jania alkoi raukaista ja hän sulki silmänsä.

Poika seurasi Tarun kepeitä askeleita kasteisen niityn poikki kohti kaukana siintävää porttia.

Taru henkäisi tunnistaessaan vartijat.

– Mitä nuo ovat? Jani kauhistui.

– Ystäviäni. Ne ovat Anubiksia, jotka vartioivat porttia, Taru selitti ja nosti kätensä tervehdykseen.

Vartijat kumarsivat kohteliaasti ja kehottivat nuoria astumaan sisään.

Valkoinen käytävä oli entistä avarampi. Taru ja Jani kävelivät varovasti peremmälle. Kepeä huilunsoitto kuului oleskeluhuoneen suunnalta.

– Ei voi olla totta, Jani henkäisi tunnistaessaan Tarun kuvauksen perusteella hilpeän seurueen.

– Kas Taru, toitko uuden opastettavan? Narri hyppeli hymyillen paikalle.

– Kyllä vain, tässä on poikaystäväni Jani, Taru esitteli.

– Hienoa, voin opastaa sinua, mutta paras ohjaajasi on Taru, joka oli yksi parhaista oppilaistani. Tulkaa nauttimaan kuplivat maljat kanssamme, Narri kutsui.

– Mieletöntä. Tämä on vielä ihmeellisempää, kuin osasin kuvitella, Jani hämmästeli.

– Tulet kokemaan ikimuistoisia hetkiä, Taru hymyili onnellisena.

***

Mama herätti heidät, kun juhlat olivat ylimmillään.

– Ehditte jatkaa toisen kerran, hän sanoi.

Mama oli herkistynyt katsellessaan, miten nuoret puristivat toisiaan kädestä.

– Kiitos Mama, saammehan tulla huomennakin? Jani kysyi ja suuteli Tarua hellästi.

Mama halasi molempia ja jäi katsomaan ikkunasta, kun nuoret malttoivat lähteä. Olo oli haikea. Hän uskoi, että Taru osaisi käyttää viisaasti Taikurin lahjoittamia onnen avaimia. Hän oli oppinut oman matkansa aikana, että kuuntelemalla sydämen ääntä ja luottamalla itseensä, elämä kantoi.

***

SUURI ARKANA – ASUKASLUETTELO

Vasen käytävä portin takana

0 Narri

1. Taikuri
2. Ylipapitar
3. Hallitsijatar
4. Hallitsija
5. Ylipappi
6. Rakastavaiset
7. Vaunut
8. Tasapaino
9. Erakko
10. Kohtalo
11. Intohimo
12. Hirtetty
13. Kuolema

Oikea käytävä

14 Taito
15 Paholainen
16 Torni
17 Tähti
18 Kuu
19 Aurinko
20 Aikakausi
21 Maailmankaikkeus

***

EPILOGI

Taru toi Mamalle valtavan kimpun pinkinpunaisia ruusuja. Hänen mukanaan tuli raikas tuulahdus kirpeää ulkoilmaa.

– Mama, olet uskomaton. Olisin voinut lukea seikkailustani Narrin matkassa pitempäänkin. Myös rakkaustarina oli hulvaton, vaikka siinä oli puolet mielikuvituksen kiitoa. Tiemme Janin kanssa erosivat jo varhain, eikä sitä ennustamaasi tummasilmäistä tytärtäkään ole kuulunut. Pidin kovasti Suvi-nimestä.

– Vielä ei ole myöhäistä. Sinähän seurustelet mukavan nuoren miehen kanssa. Taru, Suvi ja Olli, sointuvia nimiä, Mama hymyili.

Taru punastui.

– Ei vielä ole lasten aika. Sitä paitsi nykyinen työni päiväkodissa saa minut välillä hermoromahduksen partaalle, sillä ne pikkukullat osaavat olla joskus tosi rasittavia.

– Aika näyttää. Haluatko lukea jatkossa Hovikorttien kuninkaallisista?

– Totta kai, entä Pienet Salaisuudet? Taru kysyi innokkaana.

– Mietin parhaillaan, miten toteutan arkielämän ilot ja surut. Onko kukaan niistä edes kiinnostunut?

– Minä ainakin luen innolla. Eihän maailmasta tarinat lopu. Käytät mielikuvitusta ja vaihdat näkökulmaa.

– Olet oikeassa. Yritin samaistua Narrin matkassa sinun kokemuksiisi vapaasti mukaillen.

Maman silmiin oli kohonnut outo kiihko.

– Olenko mukana hovissa? Tarun kysymys palautti Maman todellisuuteen.

– Totta kai olet.

Taru halasi Mamaa ja ilmoitti olevansa valmis prinsessaunelmiin.

***

Tarina jatkuu otsikolla KIEHTOVAT KOLLAASIT, jossa seikkaillaan hovissa. Pienten Salaisuuksien kortit ovat pääosassa kertomuksessa SULKAKYNÄ JA SOPPAKAUHA.