KOIRAKAVERI

Julkaisin tarinan kuukausia sitten otsikolla Teppo ja Nappi. Kauhistuin, kun näin tilastoista, että lukijoita oli satamäärin. Epäilin jotain kyberhyökkäystä ja poistin kirjoituksen. Kokeilen nyt varovasti uudelleen. Sain arvauksia, että Matin ja Tepon fanittajat olivat erehtyneet klikkaamaan otsikkoa.

***

Kun Nappi tuli perheeseen, tiesin elämän muuttuvan. Isä löysi sen harhailemasta kadulla. Koira oli nälkiintynyt ja takkuturkkinen. Isä on luonnonsuojelija ja haluaa kaikille hyvää, myös eläimille. Äiti katsoi kauhuissaan, kun koira ravisteli turkkia keskellä keittiötä.

– Teppo, tästä tulee lemmikkisi. Vie se kylpyyn ja harjaa kuivaksi, isä sanoi annettuaan koiralle vettä ja makkaranpalan. Se hotki herkun saman tien.

– Saat antaa sille nimen ja hankkia pannan ja talutushihnan, isä jatkoi.

Houkuttelin koiran kylpyhuoneeseen ja saippuoin suihkun alla. Olimme molemmat märkiä, ennen kuin koira oli huuhdeltu. Se pelkäsi hiustenkuivainta, mutta rauhoittui, kun lämmin ilmavirta hiveli märkää turkkia. Se katsoi minua ruskeilla nappisilmillä.

Päätin oitis, että kutsun sitä Napiksi. Illalla se hyppäsi sänkyni jalkopäähän, vaikka olin laittanut lattialle huovan. Annoin sen nukkua ja päätin, etten kerro äidille. Hän pelkäsi, että koirassa on kirppuja ja kielsi ottamasta vuoteeseen.

***

Mama tapasi Tepon ja Napin seuraavana päivänä pihalla.

– Hei, olet muuttanut tänne hiljattain. Onko koira sinun? Mama kysyi ja kumartui rapsuttamaan Nappia korvan takaa.

– Joo, se on oikeasti löytökoira, mutta koska sillä ei ollut pantaa, isä pelasti sen, Teppo kertoi innokkaasti.

– Hienoa, että se löysi kodin, pidä hyvää huolta, Mama hymyili.

Hänestä oli mukavaa, että taloon muutti koiraperhe. Mama tutustui nopeasti myös Tepon vanhempiin.

– Muutettiin Pohjanmaalta. Sain töitä läheisessä marketissa, Tepon Seija-äiti kertoi.

– Entä miehesi?

– Voi Markku on taivaanrannanmaalari. Hän on mukana luonnonsuojelutyössä ja kartoittaa soita ja vanhoja metsiä. Ei sillä rikastu, mutta hän kokee tekevänsä tärkeää työtä. Olen huolissani Tepon kavereista. Pelkään, että poikaa kiusataan koulussa. Teppo puhuu leveää Etelä-Pohjanmaan murretta. Ystävät jäivät taakse ja Markku arveli koiran lievittävän pojan ikävää.

Mama tunnisti tutun tarinan. Kenelläkään ei ollut helppoa. Seuraavana päivänä hän havahtui päivätorkuilta ovikellon pirahdukseen. Teppo oli ovella itku kurkussa.

– Mama, en tiedä, mitä tekisin. Nappi karkasi jonkun narttukoiran perään remmi kaulassa. Olen etsinyt epätoivoisesti monta tuntia.

Mama kutsui pojan sisälle ja antoi lasillisen vettä.

– Rauhoitu, autan sinua. Eivätkö vanhempasi ole kotona?

– Ei, molemmat ovat töissä. Pelkään, että Nappi juoksee auton alle tai hihna on takertunut johonkin, poika nikotteli.

– Älä huoli, sehän oli tottunut kulkemaan kaupungissa. Odota, niin haen meille kätevän kulkupelin.

Teppo hämmästyi, kun Mama palasi kellarikomerosta mattokäärön kanssa.

– Mennään parvekkeelle. Taikamatto kestää hyvin painomme ja voimme tarkkailla yläilmoista, missä koira liikkuu.

– Vau, mahtavaa, Teppo hihkui, kun he kohosivat kattojen ylle. – Näin Napin viimeksi tuolla linnanpuistossa, poika osoitti laajaa nurmikenttää Vanjaveden rannalla. – Hei, tuolla pensaikossa on jotain. Laskeudu nopeasti, se taitaa olla Nappi.

Poika hyppäsi ketterästi kyydistä ennen kuin Mama ehti kunnolla laskeutua. Koira riuhtoi hihnaa ruusupensaan ympäriltä. Se vinkaisi ilosta tunnistaessaan Tepon.

– Hypätkää kyytiin. En halua herättää huomiota, Mama huikkasi.

Hän myöhästyi, sillä Tepon luokkatoverit ympäröivät maton.

– Ei ole todellista, olet piknikillä ikivanhan muorin kanssa, he virnuilivat.

– Näytetään niille, Teppo virnisti.

Pojat jäivät tuijottamaan suu auki, kun matto kohosi ilmaan. Yksi heistä ehti napata kännykkäkuvan, joka levisi nopeasti somessa.

– Mama, olet uskomaton. Kiitos avusta, mutta pelkään, että kavereista on vielä harmia, Teppo halasi Mamaa, kun he laskeutuivat parvekkeelle.

– Älä sure, osaan pitää huolta itsestäni. Pidä sinä huolta Napista, Mama rauhoitteli.

Hänellä oli kuitenkin ennakkoaavistus, ettei lentoseikkailu päättynyt tähän. Pojat olivat olleet liian kiinnostuneita eriskummallisesta kulkupelistä ja seuranneet juosten, mihin he laskeutuivat. Mama mietti, minne kätkisi taikamaton. Hän sai loistavan ajatuksen ja rullasi olohuoneen lähes samanlaisen maton. Taikamaton hän levitti tilalle. Mattokäärö päätyi kellarivarastoon.

Maman aavistus toteutui, sillä muutaman päivän kuluttua varastoon oli murtauduttu ja matto oli hävinnyt.

– Siinähän käynnistelette sitä, Mama virnisti.

TELTTARETKI

Markku ehdotti viikonloppuna telttaretkeä Evolle.

– Kuule Teppo, eikö olisi mukava viettää leirielämää? hän kysyi. – Otetaan teltta mukaan ja eväät. Äiti kertoi olevansa lauantaina työvuorossa. Jätetään kännykät kotiin, niin voidaan keskittyä luonnonrauhaan.

– Saahan Nappi tulla meidän kanssa?

– Totta kai. Tiedän mukavan leiripaikan rannalla. Otetaan onget mukaan.

– Oletteko katsoneet sääennustetta. Luvassa on myrskyä? Seija puuttui puheeseen.

– Ei meitä pieni tuuli haittaa. Pakataan lämpimät makuupussit mukaan, Markku tuumi.

***

Lauantai oli pilvinen, mutta mukavan lämmin. Teppo pulahti uimaan, kun he pääsivät perille. Nappi haukkui vimmatusti pelätessään pojan hukkuvan. Teppo yritti turhaan houkutella sitä veteen.

– Auta minua pystyttämään teltta, Markku pyysi, kun poika kuivaili itseään.

– Täällä on nuotiopaikka, voidaan paistaa illalla makkaraa, Teppo innostui.

– Jos hyvin käy, paistetaan pari ahventa kaveriksi, Markku myhäili.

Kala ei kuitenkaan syönyt, joten retkeläiset saivat tyytyä grillimakkaraan ja tukeviin voileipiin.

Markku katseli huolissaan taivaalle, kun tuuli yltyi.

– Taitaa tulla sade, mennään ajoissa telttaan, ettei kastuta, hän kehotti ja sammutti nuotion.

Teppo kuunteli metsän ääniä. Tuulenpuuskat ravistelivat oksia ja aallot löivät rantakivikkoon. Nappi uikutti, kun ukkonen jyrähti.

– Kyllä se menee pian ohi, Markku yritti rauhoitella.

Yöuni oli levotonta. Teppo uneksi lentävänsä tuulen nopeudella järven yllä. Hän heräsi, kun teltan seiniltä tippui vettä. Oli kylmä ja aamu vasta valkenemassa. Nappi oli painautunut hänen kylkeensä. Markku kuorsasi ja kääntyi unissaan.

Teppo hypähti kauhuissaan ylös, kun metsässä rytisi ja vanha laho mänty kaatui myrskyn voimasta teltan päälle. Markku voihkaisi, kun hänen jalkansa jäi puun alle.

– Isä, miten kävi? Teppo kysyi kasvot valkeina.

– Auta siirtämään runkoa, jalkani on tulessa, Markku voihkaisi.

Hän katui katkerasti, ettei pystynyt hälyttämään apua.

Teppo ähki, mutta runko oli liian painava. Nappi hyöri hädissään ympärillä.

– Juokse hakemaan apua, en pysty liikkumaan, Markku kehotti pyörtymäisillään.

Teppo ja Nappi pinkaisivat matkaan, mutta eivät tienneet, minne pitäisi mennä. Joka puolella oli sakeaa metsää.

***

Seija hätääntyi, kun retkeläisistä ei kuulunut mitään.

Hän kertoi huolensa Mamalle.  –  Viime yönä oli kamala myrsky. Pelkään, että heille on sattunut jotain. Kummallakaan ei ole puhelinta mukana.

– Teen pienen tutkimusmatkan. Tiedätkö tarkemmin, minne he leiriytyivät? Mama kysyi.

– Tiedän vain, että jonkun lammen rannalle Evolla, mutta alue on iso, Seija nyyhkytti.

– Selvä, mene kotiin odottamaan, jos he tulevat. Soita minulle, jos niin käy, Mama sanoi ja laittoi sadetakin ylle.

Seijan lähdettyä hän vei taikamaton parvekkeelle ja kohosi ilmaan. Miten ihmeessä löydän teltan metsän keskeltä? Mama pähkäili ja katseli maastoa. Hetkinen, tuolla liikkuu joku, hän huomasi.

– Teppo ja Nappi, mikä hätänä? Missä Markku on? Mama kysyi laskeuduttuaan metsäpolulle.

Teppo puhkesi itkuun.

– Puu kaatui teltan päälle ja isä on pinteessä.

– Hypätkää kyytiin ja näyttäkää tietä, Mama sanoi.

Markku oli puoliksi tajuton, kun he löysivät hänet romahtaneesta teltasta. Mama ja Teppo onnistuivat yhteisvoimin siirtämään runkoa. He raahasivat Markun maton päälle.

– Olkaa reippaita ja jääkää odottamaan, vien isän ensiapuun. Palaan sen jälkeen hakemaan teidät. Matto ei kestä meidän kaikkien painoa, Mama selitti.

Seikkailu päättyi onnellisesti, kun Mama lennätti pojan ja koiran kotiin. Seija oli helpottunut, mutta järkyttynyt. Markun nilkka oli murtunut ja kipsattu. Mies joutuisi kulkemaan kyynärsauvan varassa seuraavat viikot.

– Teppo ja Nappi, olitte neuvokkaita, kun löysitte nopeasti apua, Markku kiitteli. Lentomatkasta hän ei muistanut mitään.

Mama laittoi sormen huulille ja kuiskasi Tepolle, ettei hänen tarvinnut tietää taikamatosta.

VASTOINKÄYMISIÄ

Mamalla oli ikävä aavistus, ettei kaikki ollut kohdallaan, kun Teppo kävi esittelemässä äidin ostamia uusia merkkifarkkuja.

– Kaikilla kavereilla on ja äiti sanoi, että hankkii minullekin, poika kehui.

– Ymmärsin, että äitisi palkka on pieni ja isäsi tekee lähinnä vapaaehtoistyötä, Mama ihmetteli.

Kun Seija poikkesi Maman kutsusta kahville, hän huomasi vieraan käyneen kampaajalla ja hankkineen pukevat kuparinpunaiset raidat.

– Näytät hyvältä ja Teppo oli ylpeä uusista farkuista, Mama kommentoi.

– Olen tehnyt ylitöitä, Seija selitti hieman syyllisen oloisena.

– Lapsiperheillä on rankkaa, hienoa, että teillä menee hyvin.

– Olen vaatimattomasta perheestä samoin kuin Markku. Haluan, että Tepolla on kaikkea, mitä hän tarvitsee. Nuoret ovat nykyään tarkkoja kavereista. Näin muuten somessa kuvan, jossa joku epämääräinen hahmo lensi taikamatolla. Tiedätkö siitä mitään? Seija kysyi yllättäen.

– En todellakaan, kuvia voi nykyään manipuloida, Mama vähätteli.

– Niin arvelinkin. Teppo nauroi, että hänen kaverinsa väittävät nähneensä hänet ja Napin kyydissä, mutta eihän se ole mahdollista.

– Ei tietenkään, Mama hymyili ja kaatoi Seijalle toisen kupillisen kahvia.

***

– Toivottavasti elämä jatkuu rauhallisena, Mama kuiskasi Pörrölle.

Hänellä oli kuitenkin aavistus, ettei Seijan perheessä kaikki ollut kunnossa. Hän kuuli huhuja, että marketissa, jossa Seija oli töissä, oli tapahtunut näpistyksiä. Vain kalliit merkkituotteet olivat kelvanneet. Seijaa ja hänen työtovereitaan kuulusteltiin. Mitään ei selvinnyt, mutta epäilyksen ilmapiiri kiristi välejä.

Seuraavalla viikolla rupesi tapahtumaan.

– Mama, äiti on pidätetty ja hänet on viety kuulusteltavaksi poliisiasemalle, Teppo kertoi itkuisena.

– Epäilinkin teidän vaurastumistanne, Mama sanoi ja kysyi, tiesikö Teppo enemmän.

– Joo, äiti toi usein kotiin herkkuja, joihin meillä ei ennen ollut varaa, poika tunnusti.

– Olen pahoillani, vaikuttaa, että hän on käyttänyt tilaisuutta hyväkseen. Jos hän on ensikertalainen, hän selviää todennäköisesti sakoilla, mutta menettää työpaikan ja saa merkinnän rikosrekisteriin, Mama arveli.

***

Seija palasi allapäin kotiin.

– Tein kaiken perheen hyväksi. Kun olin iltavuorossa, kukaan ei epäillyt aluksi mitään. Tilaisuus teki varkaan, hän kertoi masentuneena.

– Mitä ajattelit tehdä nyt? Mama kysyi huolestuneena.

– Jäin työttömäksi ja selvisin sakoilla. Saan aluksi jotain korvausta. Ei se iso ole, mutta pystymme maksamaan vuokran. Markulta otetaan parin viikon kuluttua kipsi pois. Hän on luvannut etsiä palkkatyötä, Seija kertoi.

Teppo ja Nappi tulivat usein Maman luo syömään. Teppo kertoi, että heidän ruokalistallaan oli usein vain makaronia ja tonnikalaa. Mama hemmotteli poikaa tukevilla pihveillä ja tuoreilla vihanneksilla. Nappi ei ollut vaativa. Nappulat kelpasivat, mutta makkaranpala oli herkkua.

MARKKU

Muutimme suurin toivein etelään, mutta tuntuu, että kaikki epäonnistuu. Seija oli innoissaan työpaikasta. Ihmettelin, kun hän hankki uusia vaatteita ja kävi kalliilla kampaajalla. Hän kertoi saavansa herkkuruokia henkilökuntahinnalla. Meillä syötiin välillä jopa hummeria. Minusta silakkapihvit olisivat olleet parempia, mutta Seijan mielestä olimme ansainneet hiukkasen ylellisyyttä.

Huonostihan siinä kävi. Seija sai potkut ja reseptin mielialalääkkeisiin. Hän nukkuu huonosti ja näkee painajaisia. Olen turhautunut sisällä oloon ja kireään tunnelmaan. Onneksi tämä piina loppuu pian. Nilkkaa särkee ja kipsi kutittaa. Haaveilen kävelyretkistä metsässä, mutta lääkärin mukaan minun pitää olla aluksi varovainen. Onneksi Teppo lenkittää tunnollisesti koiran ennen kouluun lähtöä. Olen huomannut, että Napista on pojalle lohtua.

Olen nähnyt unta lentävästä matosta. En todellakaan tiedä, miten pääsin ensiapuun. Mama saattoi minut ja myhäilee vain, kun yritän kysellä. Hänestä on ollut seuraa Seijalle ja Tepolle. Naapuriapu on tarpeen, sillä Seija palaa virkistyneenä Maman luota. Hän käy siellä lähes joka ilta. Hämmästyin eilen, kun näin Maman pihalla, vaikka Seija oli sanonut olevansa hänen luonaan. Jotain outoa on meneillään. En tiedä, miten elämä jatkuu. Pelkään, että oli virhe lähteä Pohjanmaalta. Viihdyin siellä, mutta Seijalle oli tärkeää muuttaa. Emme voi palatakaan, sillä entistä kotia ei enää ole.

***

Kun Markun kipsi poistettiin, hän kävi päivittäin ulkona kävelemässä.

– Istu penkille viereeni, Mama huikkasi, kun huomasi miehen.

– Mielelläni ja haluan kiittää, kun pidät jatkuvasti Seijalle seuraa. Hän on ollut masentunut, mutta selvästi paranemaan päin, Markku kertoi.

Mama katsoi häntä pitkään.

– Hauska kuulla, vaimollasi on ollut vaikeaa. Olen kehottanut häntä hakeutumaan terapiaan. Seija sanoo, että keskustelu minun kanssani riittää. Miten Tepolla menee?

– Poika pitää sinusta kovasti ja Nappi seuraa häntä kuin varjo. Toivon, että Teppo löytäisi ystäviä, mutta hänen koulukaverinsa kulkevat omissa porukoissa, Markku kertoi.

***

Seija poikkesi illalla tapamaan Mamaa.

– Siitä on jo kauan, kun olet viimeksi käynyt. Mitä satuja olet syöttänyt miehellesi? Mama kysyi suorasukaisesti.

Seija punastui.

– Ethän kerro Markulle. Tutustuin työpaikalla mukavaan esimieheen ja olemme tavanneet lähikapakassa. Hän on eronnut ja haluaa seurustella kanssani. En tietenkään voi paljastaa juttua, mutta olen hänen ansiostaan alkanut taas elää.

Mama kuunteli huolestuneen näköisenä.

– Voi Seija, sinulla on ihana perhe. Haluatko vaarantaa kaiken?

– Arki on tylsää, varsinkin nyt, kun minulla ei ole töitä ja Markku on aina kotona. Haluaisin matkustella ja kokea elämyksiä, mutta raha riittää vain välttämättömään. Sain hetken maistaa makeaa elämää, mutta se oli vain unta.

– Ymmärrän kyllä tuskasi, mutta mieti, mikä elämässä on arvokasta. Jos menetät Tepon ja Markun, onko hetken ihastus sen arvoista? Mama kysyi.

– Ei tämä ole vakavaa, Seija puuskahti ja lähti.

Mamalla oli tunne, että kyseessä oli todella vakava erehdys.

Hänen aavistuksensa osoittautui pian oikeaksi. Markku sai salasuhteen selville ja raivostui. Teppo kärsi, kun vanhemmat riitelivät ja olivat sen jälkeen puhumattomia. Tepolla oli tapana lähteä iltaisin Napin kanssa ulos. Usein kaksikko päätyi Maman luo, jolla oli aina tarjolla kupillinen kaakaota lohdutukseksi.

SEIJA

Olen kuin kuumeessa, hullaantunut ja riehakas. Onni on parasta, mitä olen kokenut. Vietimme yhteisen hotelliviikonlopun. En selittänyt Markulle mitään, lähdin vain raivokkaan riidan jälkeen.

Onni piti minua hyvänä. Kuunteli ja ymmärsi ja vakuutti, että olen hänelle tärkeä. En tiedä, miksi hän erosi vaimostaan, enkä halua tietääkään. Minulle riittää tämä onni, siis Onni. Kuulostaa kliseeltä, että meillä on vain yksi elämä. Arki on puuduttavaa seurana sohvan nurkassa makaava mies, joka katselee päivät pitkät urheilua. Koira loikoo hänen jaloissaan. Se riemastuu aina, kun Teppo tulee koulusta.

En tiedä, mitä tulevaisuus tuo, mutta haluan uskoa kokevani vielä jotain ihanaa. Meillä meni aluksi Markun kanssa hyvin, mutta hän on arkinen ja idealistinen. Jaksaa puhua luomuruuan puolesta ja ilmastomuutoksen torjunnasta. Haikailee menetettyä kasvimaata ja yrittää kasvattaa parvekkeella yrttejä ja tomaatintaimia.

Onni vei minut kalliiseen ravintolaan. Herkuttelimme blineillä, joiden kanssa tarjolla oli suolakurkkuja, hunajaa, muikunmätiä ja smetanaa. Joimme aperitiiviksi Camparit ja blinien kanssa snapsit. Onni tilasi maailmanmiehen tavoin jälkiruoaksi espressot ja Calvadosit. Olin pyörällä päästäni, kun hän johdatti minut hotellihuoneeseen, jossa oli odottamassa pullollinen aitoa samppanjaa ja valtava tulipunainen ruusukimppu. Hihitin hysteerisenä kuvitellen, mitä Markku olisi sanonut, jos olisi ollut kärpäsenä katossa.

***

Seijan perheen arki jatkui vaisuna. Markku onnistui hankkimaan osa-aikatyötä Ikimetsä-myymälässä. Seija nautti saadessaan olla päivät omissa oloissa. Uutta työpaikkaa ei löytynyt, vaikka hän laittoi toiveikkaana hakemuksia. Hän tapasi edelleen Onnia, mutta yllättäen miehellä alkoi olla muita menoja.

– Ota rauhallisesti. Töissä on kiireitä ja joudun lähtemään seminaarimatkalle, Onni selitti.

Seija toivoi kiihkeästi miehen ehdottavan, että hän tulisi mukaan. Kutsua ei kuitenkaan kuulunut. Vierähti viikko ja vielä toinenkin, ennen kuin he tapasivat. Onni kertoi vuolaasti Barcelonan nähtävyyksistä ja ojensi Seijalle tuliaisiksi kirjavan silkkihuivin. Seija ei kehdannut sanoa, että se oli hänen mielestään turhan räikeä. Yhteisistä hotelliviikonlopuista ei enää puhuttu. Seija elätteli toivoa, että miehen ottama etäisyys oli vain tilapäistä.

Katkera totuus paljastui, kun Seija käveli näyteikkunaostoksilla kaupungilla. Hän tunnisti Onnin ja aikoi huikata tervehdyksen. Hän perääntyi kuitenkin nopeasti, sillä häkellyttävän nuori blondi otti Onnia kädestä ja moiskautti suukon tämän poskelle.

– Vaihtoi nuorempaan ja nätimpään, Seija itki illalla Mamalle.

– Anna ajan kulua, olet vielä kiitollinen, ettei mitään peruuttamatonta tapahtunut, Mama lohdutti ja tarjosi Seijalle yrttiteetä.

Seija ja Markku sopivat välinsä, mutta entinen luottamus oli menetetty.

– Jatkan kanssasi Tepon takia, Seija sanoi välttelevästi.

– Ei tämä ole minullekaan ollut helppoa, Markku myönsi apeana. – Yritän unohtaa harharetkesi. Kuulin, että Fidassa kaivataan tilapäistä apua. Voisit kysyä, niin saataisiin vähän lisää tuloja.

Seija ei innostunut kellarilta tuoksuvista käytetyistä vaatteista, mutta myönsi, että pienikin lisätulo oli tervetullut.

UINTIRETKI

Mama katseli parvekkeelta Tepon ja Napin pallopeliä. Koira juoksi kieli pitkällä pölyisellä pihalla pallon perässä ja toi sen pojalle uutta heittoa varten.

– Haluaisitteko lähteä piknikille linnanpuistoon? Siellä on ruohikkoa juoksennella ja minulla on tuoreita sämpylöitä? Mama huikkasi.

Teppo ja Nappi olivat heti valmiita. Mama pakkasi eväät koriin. He leiriytyivät rantakoivujen juurelle. Leivonnaiset maistuivat ja Nappi hotki janoisena veden.

Teppo pelästyi kuullessaan naurunremakan. Kaksi hänen luokkakaveriaan tuli paikalle ja toinen potkaisi rehvakkaasti pallon järveen.

 Mama ei pelästynyt, vaan korotti ääntä ja vaati, että pojan piti käydä hakemassa pallo.

– Älä mummo unta näe, kiusanhenki nauroi ja pinkaisi karkuun.

Mama lähetti hänen peräänsä tulikivenkatkuisen loitsun. Poika hämmästyi, kun vauhti kasvoi ja hän huomasi kaartavansa rantaan ja hyppäävänsä vaatteet päällä veteen.

– Tuo pallo tänne, Mama komensi ankarasti.

Poika kauhoi rantaan ja heitti pallon Napille. Se syöksyi vauhdilla lempilelunsa kimppuun ja murisi.

– Jos vielä kiusaat, uitan sinut uudelleen, Mama uhkasi.

Ohikulkijat olivat nähneet tapauksen.

– Olit reipas, kun uit hakemaan koiran pallon, joku huikkasi.

– Isä, mitä sinä täällä teet? Teppo hämmästeli.

– Olen lenkillä, kiva kun kaverisi ovat avuliaita, Markku kehui.

Mama ei oikaissut, mitä oli tapahtunut, vaan kutsui miehen kahvikupposelle.

***

Seuraavana päivänä opettaja antoi kirjoitustehtäväksi kuvata sunnuntaipäivän viettoa. Teppo sai lukea ääneen tarinansa vauhdikkaasta uintiretkestä. Opettaja ei huomannut, että Lare karahti hehkuvan punaiseksi sitä mukaa, kun tarina eteni.

– Sinulla on vilkas mielikuvitus. Mama on kiinnostava hahmo, vaikka ei kovinkaan uskottava, opettaja kommentoi.

Lare tuli välitunnilla Tepon luo.

– Olit reilu, kun et maininnut nimeäni, hän kiitti hämillisen oloisena.

– Sehän olisi ollut kantelua, Teppo hämmästyi kommenttia.

– Joo, mutta kiitos kuitenkin. Sinulla on hieno koira. Voisin tulla joku päivä heittelemään sen kanssa palloa, Lare virnisti.

MAMA

Seija tuli eräänä iltana luokseni itkuisen näköisenä. Hän pyysi, että ennustaisin korteista. Lupasin, että ne selkiyttävät ajatuksia, mutta toisin kävi. Seija nosti ensin Pettymyksen ja ohjekortiksi Epäonnistumisen. Hän tunnusti, ettei mikään sujunut. Töitä ei juurikaan ollut, rahaa ei ollut tuhlattavaksi ja Markku suhtautui epäluuloisesti hänen vähiin menoihinsa. Teppo vietti aikaa Napin ja Laren kanssa. Pojat olivat ystävystyneet uintiretken jälkeen.

Pelkään, että Seija tekee jotain peruuttamatonta. Hänen ilmeensä oli surullinen, mutta lähtiessään hän sanoi suunnittelevansa irtiottoa. Hän ei selittänyt tarkemmin, mutta tuskin se tietää perhe-elämälle mitään myönteistä.

***

Teppo kertoi viikkoa myöhemmin, että äiti oli poissa ja jättänyt pöydälle kirjalapun, jossa ilmoitti lähtevänsä etsimään parempaa elämää ja toivotti Tepolle ja Markulle jaksamista. Kirje loppui sanoihin, että hän ilmoittaisi aikanaan kuulumisia.

– Mistä hän sai rahaa matkustaakseen? Mama ihmetteli.

– Äidin ja isän yhteinen pankkitili oli tyhjennetty, Teppo paljasti. – Ei siellä paljon ollut, muta riittävästi halpaan matkaan. Iskä arveli, että hän on ottanut äkkilähtömatkan jonnekin etelään.

– Paljon mahdollista. Todennäköisesti äitisi palaa heti, kun rahat loppuvat, Mama lohdutti.

Seijaa ei kuitenkaan kuulunut takaisin. Markku oli huolesta suunniltaan, mutta ei osannut tehdä mitään. Teppo kaipasi äitiä ja nyyhkytti iltaisin. Nappi nukkui hänen vieressään ja nuoli pojan kasvot lohdutukseksi.

SEIJA

Karkasin, se oli parasta mitä keksin, kun Onni oli jättänyt minut. Norwegianin tarjouslento Malagaan oli ällistyttävän edullinen. Minulle jäi vielä rahaa halpaan hosteliin. Jatkoin kuitenkin pian matkaa Aurinkorannikolle. Sain töitä suomalaisten lomakohteessa Fuengirolassa. Autan tavernan keittiössä, tarjoilen ja kerään astioita. Työpäivät ovat pitkät, mutta saan majoituksen ja ruuan, joten en valita. Kyllä tämä kotiolot voittaa.

Teppoa on ikävä, Markkua ei. Hänestä tuli ikävä ihminen, kun seikkailuni Onnin kanssa paljastui. En tiedä jatkosta, mutta tällä hetkellä en ajattele mitään, vaan nautin valosta ja lämmöstä. Työtoverit ovat avuliaita ja opastavat käytännön asioissa. Olen oppinut muutaman sanan espanjaa ja muistan hymyillä asiakkaille. Odotan malttamattomana ensimmäistä palkkaa ja vapaapäivää. Näin paikallisella torilla muodikkaita kesämekkoja, jotka eivät olleet kalliita. Elämä hymyilee, kun antaa sille mahdollisuuden.

***

Seijan onni kukoisti turistikauden. Syksyllä hiljeni ja tilapäiset apulaiset saivat lähteä. Seija päätti, ettei hän halua palata kotiin. Rahaa ei ollut säästössä, sillä hän oli käyttänyt pienen palkkansa vaatteisiin ja kenkiin.

Apu löytyi odottamattomalta taholta. Aloitteleva lupaava taiteilija Eetu oli saanut apurahan ja residenssin kaupungin laidalta. Hän oli katsellut kesän aikana Seijaa tavernassa käydessään. Hän ehdotti yhteistyötä tämän viimeisellä työviikolla.

– Kuule, minulla on edullinen kämppä. Haluaisitko tulla alastonmalliksi? Ei minulla oli paljonkaan rahaa, mutta saisit asua toisessa huoneessa. Ruoka ja viini ovat halpoja.

Seija katsoi yllättyneenä parrakasta laihaa miestä. Farkut olivat risaiset ja paita pesun tarpeessa.

– Oletko tosissasi? En ole ikinä ollut mallina, mutta ei kai se kovin vaikeaa ole, hän mietti ääneen.

– Minulla on sovittu näyttelyaika Suomi-Centerissä joulun aikaan. Haluaisin yllättää kaverit rohkeilla töillä.

***

Seija keräsi vähäiset tavaransa ja muutti pieneen vierashuoneeseen. Hän siivosi ensi töikseen asunnon, joka toden totta kaipasi naisen kättä. Eetu oli hankkinut hänen tulonsa kunniaksi rasvaa tihkuvan salamipizzan ja halpaa tölkkiviiniä.

– Nyt juhlitaan, hän virnisti ja täytti molempien lasit. Kun toinenkin tölkki oli tyhjennetty, Eetu veti Seijan kainaloonsa ja kaatoi hänet kapealle sohvalle.

Aamu oli vaisu. Keittiön komerosta löytyi koskenkorvapullo. Eetu laittoi kunnon lorauksen kahvikuppiinsa ja tarjosi Seijallekin. Tämä oli kalpea, mutta toisen mukillisen jälkeen väri palasi poskille.

EETU

Seija on suloinen, mutta kaipaa selvästi tasokkaampaa elämää. Hän nyrpisti aluksi halvoille tarjottaville, mutta nykyään kaikki kelpaa. Ostamme noutoruokaa. Läheisestä kiinalaisesta saa edullisia riisi- ja nuudeliannoksia. Olen aloittanut maalaamisen. Seija oli vaivautunut riisuutuessaan, mutta kun tarjosin muutaman drinkin, hän rentoutui. Pidän hänen rehevistä rinnoistaan ja lantion kaaresta. Seija halusi nähdä, mitä maalaan, mutta sanoin, etten halua esitellä keskeneräisiä töitä.

Näyttelyn ripustukseen on vain kuukausi aikaa. Pitää ryhdistäytyä ja saada vielä monta työtä aikaiseksi. Tasapainoilen ryyppäämisen, rakastelun ja maalaamisen ihanassa maailmassa.

***

Eetun tasapainoilu kääntyi nopeasti ryyppäämisen puolelle ja Seija teki hänelle alkujärkytyksen jälkeen innokkaasti seuraa. He viettivät railakasta elämää, johon Eetun taiteilijakaverit osallistuivat lähes joka ilta. Kun tuli näyttelyn ripustuksen aika, valmiita töitä oli gallerian kokoon nähden aivan liian vähän. Eetu oli nolo selitellessään keskittyneensä enemmän laatuun kuin määrään. Galleristi rypisti otsaa ja sanoi, ettei se laatukaan ollut kummoinen. Yhtään työtä ei myyty.

Eetu tunnusti tappion, pakkasi tavarat ja lahjoitti Seijalle alastonkuvan. Seija inhosi naivistista työtä, jossa hänen rintansa olivat liioitellun suuret. Hän sulloi maalauksen roskapussiin. Eetu lähti vähin äänin Suomeen ja Seija jäi tyhjän päälle. Hän huomasi kauhukseen, ettei hänellä ollut asuntoa, ei rahaa eikä toimeentuloa.

MARKKU

Seijan lähtö oli ensijärkytyksen jälkeen uuden elämän alku. Totuimme Tepon kanssa kahden miehen talouteen. Opettelin laittamaan kelvollista kotiruokaa. Olen iloinen, että poika on saanut koulukavereista seuraa. Hän on vähitellen rauhoittunut, eikä juuri puhu äidistä, mutta näen surun hänen silmissään.

Tämä on varmasti ennen aikaista, mutta olen hullaantunut. Saimme Ikimetsä-liikkeeseen uuden työntekijän. Päivikki on nimensä mukaisesti päivänsäde. Hän on iloinen ja kiinnostunut luonnonsuojelusta. Olemme käyneet yhdessä retkillä ja ihailen, miten hyvin hän tuntee kasveja ja lintujen ääniä.

Tyttö kertoi olevansa sinkku, kun kyselin varovasti. En paljastanut, etten itse ole. Tuli katala ajatus, etten halua Seijan palaavan, missä ikinä hän onkaan. Kutsuin Päivikin eräänä sunnuntaina luokseni lounaalle. Teppo oli koiran kanssa kaverinsa luona yökylässä. Kokkasin ahvenfileitä, perunamuhennosta ja tein näyttävän salaatin. Päivikille maistui jopa lasillinen luomuvalkoviiniä. Tunsin itseni teinipojaksi, joka oli ensimmäisillä treffeillä ja näin yöllä unta hekumallisista suudelmista.

***

Seijan paluu oli kaikille järkytys. Hän oli onnistunut lainaamaan eräältä Eetun kaverilta matkarahat. Suomessa oli reilusti lunta ja kireä pakkanen. Seija värisi ohuessa takissa ja ohutpohjaisissa kengissä kahlatessaan linja-autoasemalta kotiin.

Rappukäytävässä leijui pullantuoksu, kun hän pääsi perille. Markku tuli hämmästyneen näköisenä avaamaan oven.

– Oho, mikäs sinut tänne lennätti, hän henkäisi. – Näytät paleltuneelta, hän lisäsi tarkastellessaan lähes tuntemattomaksi muuttunutta vaimoaan.

Seija hieroi kylmästä sinertäviä käsiä ja astui peremmälle. Hän hätkähti huomatessaan vieraan naisen keittiössä.

– Kuka sinä olet? hän melkein huusi.

– Markun työtoveri Päivikki, leivottiin juuri Tepon kanssa korvapuusteja.

– Äiti, Teppo juoksi paikalle. Hän halasi Seijaa ja katsoi sitten laihtunutta äitiään. –  Mikä sinulla on? Näytät sairaalta ja kamalalta, hän kysyi suorasukaisesti.

– Kerron kyllä kaiken, mutta nyt haluaisin vain nukkua ja sinä tyttönen, voisitko häipyä kodistani, Seija puuskahti.

Päivikki lähti saman tien Markun estelyistä välittämättä. Hän vaikutti järkyttyneeltä.

SEIJA

En odottanut tällaista kotiinpaluuta. En odottanut oikeastaan mitään, mutta Markun ihastus johonkin pullaa paistavaan tytönheitukkaan oli liikaa. Kun toivuin, haukuin miehen petturiksi. Teppo lähti korviaan pidellen koiran kanssa ulos. En välittänyt. Enhän minä kuvitellut riemukkaita paluujuhlia, mutta se, ettei minua kaivattu, oli liikaa. Teppokin katsoi minua kuin vierasta. Ehkä olenkin. Paluu taisi olla paha virhe, mutta en keksinyt, mitä muutakaan olisin voinut tehdä.

***

Teppo oli paennut Maman luo. Tämä kuunteli hänen surkeaa kertomustaan myötätuntoisesti.

– Etkö ilahtunut, kun äiti palasi? hän kysyi.

– Ei se ole enää sama. Sen silmät on surulliset ja se haukkuu rumasti isää, Teppo itki. –  Päivikki on paljon kivampi.

– Voi Teppo, Seija on kuitenkin äitisi. Ehkä hän toipuu ja elämä jatkuu.

***

Kevät oli surkea. Seija vaipui masennukseen. Mikään ei kiinnostanut. Hän turvautui viinipulloon heti, kun Teppo oli lähtenyt kouluun ja Markku töihin. Mies löysi hänet eräänä iltana tajuttomana vuoteesta. Teppo kertoi, että äiti oli nukkunut jo iltapäivällä eikä herännyt, vaikka hän oli ravistellut.

Markku hätääntyi huomatessaan yöpöydällä purkillisen unilääkkeitä. Hän hälytti ambulanssin, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Seija kuoli tajuihinsa tulematta.

Mama yritti lohduttaa Teppoa.

– Ehkä näin oli parasta. Äidilläsi ei ollut enää elämänhalua.

Markku ei tiennyt mitä ajatella. Hänellä oli huono omatunto, sillä hän oli soimannut Seijaa holtittomasta elämästä ja lapsen hylkäämisestä. Välit Päivikin kanssa olivat etääntyneet Seijan paluun jälkeen. Onnelliset hetket olivat haihtuneet sen myötä. Kotona oli jatkuvasti kireä tunnelma, josta kaikki kärsivät.

Hautajaiset pidettiin perhepiirissä. Kevät tuli myöhään ja harmaat sateentihkuiset päivät seurasivat lohduttomana jonona toisiaan. Teppo ei jaksanut keskittyä läksyihin, vaan vaelsi mieluummin Napin kanssa omilla retkillä. Markku oli kiitollinen, että poika sain lohtua koiran seurasta.

MARKKU

Elämästä on tullut ahdistavaa. En iloinnut Seijan paluusta, mutta en todellakaan toivonut hänen kuolemaansa. Pyysin eräänä kevätiltana Päivikin illalliselle. Hän taisi ymmärtää, että haluan puhua. Istuimme keittiön pöydän ääressä. Tarjosin kalakeittoa ja kotikaljaa. Tunnustin, että minulla on ollut häntä ikävä. Päivikki punastui ja kysyi, miksi en ollut kertonut Seijasta. Sanoin, että ei ole mukava tunnustaa tulleensa petetyksi ja jätetyksi. Päivikki oli myötätuntoinen, mutta sanoi, ettei olisi suostunut seurustelemaan ukkomiehen kanssa, jos olisi tiennyt. Virnistin, että juuri siksi en kertonut ja naurahdimme molemmat. Ilta päättyi keveään suudelmaan. Olen luottavainen, että tästä voi kehittyä vielä jotain.

***

MAMA

Olen seurannut pelonsekaisin tuntein Tepon perheen elämää. Nuorilla ei todellakaan ole helppoa, jos ei meillä vanhoillakaan. Kävin silmälääkärissä ja hän totesi näön heikkenemisen johtuvan kaihista. Sain leikkausajan muutaman kuukauden päähän. Jännittää ja pelottaa, vaikka kaikki vakuuttavat sen olevan rutiinia. Nostin tarotkortin, joka lupasi uupumusta. Olen todellakin ollut tavallista väsyneempi ja huolissani jaksamisesta. Markku lupasi lähteä silmäklinikalle saattajaksi. Toipilasaika kestää kaksi viikkoa. Markku tarjoutui hakemaan autolla ruokatarpeita, sillä kantaminen ja kumartelu ovat kiellettyjä.

Teppo ja Nappi piristävät päiviäni ja saavat unohtamaan tulevan koettelemuksen. Poika kärttää tarinoita taikamaailmasta. Keksin hänelle mielikuvituksellisia juttuja. Koirakin kuuntelee korvan höröllä. Pörrö ei välitä siitä, mutta pakenee varmuuden vuoksi kirjahyllyn päälle.

***

Mieliala kohentui kesän myötä. Markku ja Päivikki viihtyivät toistensa seurassa. Seijan muisto kalpeni, eikä hänestä puhuttu. Teppo meni viikon kesäleirille ja Nappi jäi Markun hoidettavaksi. Koira kierteli iltaisin etsimässä Teppoa, mutta tottui pian pujahtamaan Markun sängyn viereen levitetylle huovalle.

Markku rohkaisi mielensä ja kutsui Päivikin illalliselle. Vapaa viikonloppu tuntui houkuttelevalta mahdollisuudelta yhdessäoloon.

Päivikki oli ajatellut samoin, sillä hänellä oli mukanaan yöpymistarvikkeet.

– Täällä on ihana tuoksu, tyttö sanoi tullessaan keittiöön.

– Istu pöytään. Olen kokannut meille alkukesän herkkuja. Saat vihreää parsaa, nokkosmuhennosta ja kullankeltaisia varhaisperunoita, Markku hymyili ja kantoi annokset pöytään.

– Olet loistava kotikokki, Päivikki ihaili ja maisteli hyvällä halulla rapeita parsoja.

– Odotahan, kun ehdimme jälkiruokaan, Markku hymyili salaperäisesti.

– Et kai ole leiponut?

– En sentään, jätän sen puolen sinulle, mutta ostin tuokkosen mansikoita ja vatkasin kyytipojaksi kermaa ja rahkaa, Markku kehui.

Päivikki huokasi tyytyväisenä aterian päätteeksi. He korjasivat yhdessä astiat ja laittoivat tiskikoneen pyörimään.

– Tule istumaan sohvalle, tarjoan kupillisen teetä yömyssyksi, Markku kehotti.

Päivikki tunsi olevansa turvassa Markun kainalossa. Hän toivoi onnen jatkuvan.

***

Niin Markkukin toivoi. Kun Teppo palasi leiriltä, hän huomasi Päivikin muuttaneen isän luo. Markku vaikutti tyytyväiseltä, eikä Tepolla ollut mitään hänen tyttöystäväänsä vastaan. Pitkästä aikaa kotona oli taas mukavaa, sillä Päivikki puuhaili mielellään arkiaskareissa. Teppo auttoi häntä siivoamisessa. Pöydällä oli aina tuoreita luonnonkukkia ja keittiö siisti.

Mama tapasi Päivikin pihalla, kun tämä oli tuulettamassa mattoja.

– Hei, Teppo on kertonut vuolaasti sinusta, Mama tervehti.

– Toivottavasti pelkkää hyvää, Päivikki hymyili.

– Kyllä vain, olen iloinen, että pidät Markulle ja Tepolle seuraa. Heillä oli vaikea talvi.

– Kiitos, viihdyn mainiosti ja teen parhaani, Päivikki kertoi.

– Poikkea kahville tai teelle, kun sinulle sopii, Mama kehotti.

***

Päivikki soitti jo seuraavana iltana ovikelloa. Pörrö tuli kiehnäämään jalkoihin.

– Kissa taitaa pitää sinusta, Mama sanoi ja kehotti tyttöä tulemaan pöydän ääreen. – Haudutin juuri pannullisen mustaa teetä. Käytätkö maitoa tai sokeria?

– Maitoa kiitos. Sinulla on kodikasta. Olet saanut viherkasvit menestymään.

– Juttelen niille ja kissalle. On vaihteeksi mukava saada kunnon puheseuraa, Mama hymyili.

– Huomaan, että sinulla on tarotkortit. Ennustatko?

– Kotitarpeiksi, mutta puhun mieluummin korttien tulkinnasta. Tunnetko tarotia?

– Mummoni ennusti, mutta en ole itse tutustunut.

– Haluatko nostaa onnenkortin? Mama kysyi ja sekoitti pakan.

– En halua kuulla mitään surullista. Yhdessäolomme Markun kanssa on vielä herkkää. Viihdyn hänen ja Tepon seurassa, mutta en tiedä, onko tämä kestävää. Markku on välillä alakuloinen ja poika pian murrosiässä. Hän kulkee koiran kanssa omilla retkillä eikä paljon puhele.

Mama pyysi Päivikkiä keskittymään ja nostamaan yhden kortin.

– Valitse sellainen, joka haluaa tulla, hän kehotti.

Päivikki käänsi valitsemansa kortin ja puhkesi hymyyn.

– Näen tässä valtavan auringon. Se ei vaikuta pelottavalta.

– Olet tuonut auringonpaistetta Markun ja Tepon elämään. Saat sitä myös itse, sillä olette kaikki sen tarpeessa. Luota tulevaisuuteen ja kuuntele sydämen ääntä.

PÄIVIKKI

Työpaikan vaihdos ja Markun läheisyys ovat tuoneet valoa elämään. Toivottavasti eksäni ei tule enää koskaan tekemään vahinkoa. Olin helpottunut, kun hän joutui vankilaan, mutta pelkään hänen ilmestyvän kuvioihin päästyään vapaaksi. En halua ajatella häntä, mutta joskus öisin mustat pilvet kulkevat unissa. En ole kertonut Markulle surkeasta menneisyydestä. Esitän ehkä liiankin herkästi kaiken olevan hyvin.

***

Kun Maman kaihileikkauspäivä tuli, hän lähti Markun kanssa matkaan pelko sydämessä. Silmäklinikalla oli ruuhkaa ja kiireelliset potilaat otettiin ensimmäisinä vastaan.

Mama joutui odottamaan kaksi tuntia laajennustipat silmissä, ennen kuin hän pääsi toimenpidehuoneeseen. Hän oli luvannut soittaa Markulle, kun leikkaus olisi ohi.

– Miten meni? Markku kysyi loputtoman pitkältä tuntuneen operaation jälkeen.

– Ei se sattunut, mutta oli aika epämiellyttävää, Mama kertoi.

Hän vältteli katsomasta peiliin, sillä silmillä on muoviset suojakilvet. Maailma näytti niiden takaa epäselvältä.

– Vien sinut kotiin, niin saat levätä. Näytät väsyneeltä, Markku totesi ja otti Mamaa kädestä.

Pörrö katseli ihmeissään, miten oudolta Mama näytti.

– Älä välitä, saan nämä hökötykset aamulla pois, Mama kertoi ja keitti kupillisen vahvaa kahvia.

Hän tiesi, ettei saisi kahteen viikkoon kumarrella eikä kantaa mitään painavaa. Jääkaapissa oli ruokaa kotitarpeiksi. Vaikein muistettava oli ottaa antibioottitippoja säännöllisesti neljä kertaa päivässä.

Ovikello pirahti illalla.

– Toin palan lämmintä sienipiirakkaa, maistuuhan? Päivikki tuli käymään tuoksuvan tuliaisen kanssa.

– Olet herttainen. Jos sinulla ei ole kiirettä, istu hetkeksi seuraksi. En näe lukea enkä katsella televisiota. Radio on ainoa viihdyke, Mama kertoi.

– Toivottavasti huomenna on kaikki paremmin, Päivikki sanoi ja istuutui keittiön pöydän ääreen.

– Todella maukasta piirakkaa. Mitä sieniä tässä on? Mama kysyi.

– Viime syksyn suppilovahveroita. Ne ovat suosikkejani, Päivikki kertoi.

– Mitä teidän perheelle kuuluu?

– Tavallista arkea. Päivät kuluvat töissä ja illat kotihommissa. Teppo vetäytyy läksykirjojen ääreen ja käy vielä iltamyöhällä Napin kanssa lenkillä.

– Oletko viihtynyt?

– On ihana tunne, kun minua tarvitaan, Päivikki hymyili lähtiessään.

– Pörröseni, toivon todella, että tytön onni on kestävää, Mama huokasi.

Hän ei tiennyt, miksi Päivikin iloisuus vaikutti pinnistetyltä.

RAMI

Mama katseli ikkunasta, miten nuori lippalakkipäinen mies kierteli pihassa ja tavaili nimikylttejä.

– Etsii varmaan tuttavia, Mama arveli ääneen.

Pörrö kallisti päätä.

Kun mies ilmestyi myös seuraavana päivänä, Maman mielenkiinto heräsi. Hän otti roskapussin ja meni ulos.

– Hei, kaipaatko jotakin? hän kysyi mieheltä.

– Et satu tuntemaan vaaleapalmikkoista tyttöä? Minulla on hänelle asiaa, mies kysyi välinpitämättömän näköisenä.

Mama pudisti päätä. Hänestä mies vaikutti epäilyttävältä.

Päivikki kalpeni, kun Mama kertoi tapaamisesta.

– Pelkään pahoin, että hän on entinen poikaystävä Rami. Jäi kiinni murrosta ja joutui vankilaan, mutta tiedän, että hän on päässyt vapaaksi. Seurustelimme hetken, mutta hän osoittautui väkivaltaiseksi. Olen helpottunut, kun pääsin hänestä eroon, Päivikki puuskahti.

– Hän taitaa olla edelleen kiinnostunut sinusta. Ole varovainen, Mama sanoi pelko sydämessä.

– En tiedä, miten hän on osannut tulla tänne. Hän kävi liikkeessä uhoamassa, mutta vaikeni, kun sinne tuli muita asiakkaita. Markku ei ollut onneksi paikalla. Ehkä hän seurasi minua kotimatkalla, Päivikki mietti.

– Jos hän maleksii vielä pihalla, ilmoitan sinulle, Mama lupasi.

***

Seuraavalla viikolla rupesi tapahtumaan. Päivikki tuli polkupyörällä pihaan. Kun hän sai pyörän lukittua, Rami juoksi varjosta paikalle ja tarttui tyttöä käsivarresta. Mama kuuli avonaisesta ikkunasta, miten mies uhkasi tappaa, jos Päivikki ei palaisi hänen luokseen. Tyttö kiljaisi ja yritti riuhtaista itsensä irti. Jostain ilmestyi puukko Ramin käteen.

Myös Teppo oli nähnyt kohtaamisen ja riensi Napin kanssa apuun. Hän yritti saada Päivikin ja Ramin erotettua, mutta mies kääntyi pojan puoleen ja iski häntä puukolla. Nappi haukkui raivokkaasti ja tarrasi miestä säären.

Mama ryntäsi huohottaen seurauksia ajattelematta paikalle. Hän kohotti kätensä ja lausui tulikivenkatkuisen lamautuskäskyn.

Ramin ote herpaantui ja hän jäi hölmistyneenä seisomaan paikalleen.

Päivikki purskahti helpottuneeseen itkuun.

– Teppo, miten sinun kävi? hän kysyi kauhuissaan.

– Pelkkä pintanaarmu, poika sanoi huulet valkeina ja painoi käsivartta.

Verta tuli paljon, mutta Päivikki näki, ettei haava ollut paha.

– Juoskaa molemmat kotiin ja laittakaa ovi lukkoon. Tämä poika ei kiusaa teitä enää, Mama sanoi Päivikille ja kutsui poliisit paikalle.

Rami sai syytteen tappouhkauksesta, vahingonteosta ja lähestymiskiellon.

Markku kietoi kädet Päivikin ympärille ja silitti hänen hiuksiaan.

– Lupaan suojella sinua. Miksi et kertonut häiriköstä?

– Halusin unohtaa hänet ja kauhun hetket. Rami on väkivaltainen ja mustasukkainen, Päivikki nyyhkytti.

– Onneksi meillä on Mama. Kutsutaan hänet illalla teelle, Markku ehdotti.

Teposta tuli sankari. Hän hymyili koulussa leveästi valkoinen side käden ympärillä.

MAMA

Olen helpottunut, kun voin auttaa. Miten paljon pahuutta ja epätoivoa tässä maailmassa onkaan. Toivon todella, että Tepon elämä rauhoittuu rakkaiden parissa. Minullakin on hyvä olla, sillä kaihileikkauksen myötä näkö on kirkastunut ja Pörrö pitää seuraa. Taitaa olla iltapalan aika ja minä olen ansainnut tilkan rommia teen joukkoon.