MARRASKUUN TUNNELMA

Tarina, jossa Mama Maddalena ja tarotkortit loistavat poissa ololla. Toimiiko?

Henkilöt:
Topi, tv-ohjaaja
Tanja, kuvaussihteeri
Petri, kuvaaja
Armi, entinen Miss Suomi
Krisse, juorutoimittaja
Patrik, näyttelijä
Janne, muusikko
Kimmo, huippukokki

KUVAUSVALMISTELUJA

– Minne ihmeen korpeen olemme menossa? televisioryhmän auton takapenkillä istuva pisamanenäinen Tanja kysyi.

Hän tiesi, että ohjaaja Topi oli löytänyt ihanteellisen kuvauspaikan Kirkkonummelta, mutta ei ollut kuvitellut sen sijaitsevan keskellä autiota metsäseutua.

– Täydellinen piilopaikka, Topi oli kehunut, kun hänen päällikkönsä Aila oli kysellyt yksityiskohtia. – Huvila on rakennettu 1900-luvun alussa ja kunnostettu kurssikeskukseksi vasta pari vuotta sitten. Vetäydymme esiintyjien kanssa luonnon rauhaan. Olemme eristyksissä viikon ilman nettiyhteyttä ja kännyköitä. Keskitymme kuuntelemaan sisintämme.

– Kuulostaa utopialta. Kaikkihan ovat julkisuuden henkilöitä. Miten kuvittelet, että he suostuvat?

– Tämä on haaste. He saavat kaipaamansa lepotauon suorituspaineista. Tarkoitus on miettiä, mikä elämässä on tärkeää.

– Siis jonkinlainen Tosi-tv? Aila oli kysynyt epäilevästi.

– Ei suinkaan, vaan tutkivaa journalismia teemalla, mitä hiljaisuus ja rauha tekee stressaantuneelle nykyihmiselle. Siis eräänlainen retriitti.

– Tietävätkö he ehdot?

– Kyllä vain. Suostuttelin lupaamalla täysihoidon ja ikimuistoisia elämyksiä esiintymispalkkion lisäksi.

– Sait minut lähes vakuuttuneeksi, onnea matkaan. Epäilen kyllä, että kokemuksesta tulee raskas. Valitsemasi henkilöt ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi. Entä jos he turhautuvat ja haluavat keskeyttää?

– Villa Piilopaikka on niin syrjässä, ettei sieltä pääse julkisilla kulkuneuvoilla pois. Esiintyjät tuodaan ja haetaan tilataksilla. Olen ennakoinut kaiken.

– Entä ruokahuolto?

– Menemme kuvaajan ja kuvaussihteerin kanssa hoitamaan valmistelut edellisenä päivänä. Varaan runsaasti valmisannoksia ja Tanja on luvannut lämmittää niitä.

– Ei vaikuta kovin herkulliselta, mutta itsepä tiedät. Haluaisin olla kärpäsenä katossa, Aila hymähti. – Muistakaa kuvata ennakkotrailerit, tempausta täytyy markkinoida näyttävästi.

***

– Katsokaa, Villa Piilopaikan savupiippu näkyy, auton ratissa istuva Petri huomasi, kun he olivat ajaneet pitkän tovin kapeaa hiekkatietä. Naapureita ei ollut näkynyt kilometrien säteellä.

– Onpa hulppea, Tanja sanoi oikoessaan puutuneita jalkoja. – Vanhan ajan charmia.

– Oikeammin jugendia, Topi myhäili ja alkoi kantaa Petrin kanssa painavia ruokapakkauksia sisälle.

Tanja katsoi häikäistyneenä korkeita huoneita ja hurmaavia ruutuikkunoita. Kelpaisi minullekin, hän ajatteli auttaessaan asettelemaan eväät jääkaappiin ja pakastimeen.

– Eikö meillä ole mitään tuoretavaraa? hän kysyi huolestuneena.

– Maitoa, kermaa, leipää, leikkeleitä ja kananmunia löytyy. Mitä muuta haluaisit?

– Kasviksia ja hedelmiä ainakin.

– Ei tämä ole mikään gourmetravintola, vaikka yksi osanottajista onkin huippukokki. Emme tuhlaa kallista kuvausaikaa ruoanlaittoon, Topi sanoi päättäväisesti.

– Asia selvä, kunhan kysyin, Tanja mutisi pöyristyneenä.

Ajatus, että he söisivät seuraavan viikon vain lämmitettyjä pakasteita, ei innostanut.

– Hei rauhoitu, ruokavarastossa näyttää olevan juureksia. Perunoita, porkkanoita, punajuuria, kaalia ja sipuleita. Ne kuuluvat tilavuokraan samoin kuin keittiöstä löytyvät kuiva-aineet, Topi sanoi.

– Mihin majoitumme? Petri kysyi käytännöllisesti silmäillen ympärilleen.

– Käytävän varrella on yhden hengen huoneita ja puulämmitteinen sauna. Minä otan perimmäisen huoneen. Saatte valita vapaasti. Laita sinä Tipuli nimilaput oville, niin kaikki sujuu huomenna vaivattomasti.

– En ole mikään Tipuli, Tanja tuhahti.

– Älä nyt leikistä suutu. Otetaan rennosti. Käykää viemässä laukut huoneisiinne ja vaihtakaa mukavat vaatteet. Kokoonnutaan sen jälkeen oleskelutilaan. Minä sytytän vanhana partiolaisena takkatulen.

***

Tanja ilahtui tullessaan puolen tunnin kuluttua suihkunraikkaana tunnelmalliseen saliin, jota Topin sytyttämät tuikut ja takkatuli valaisivat. Pyöreällä pöydällä oli kuohuviinipullo jääpala-astiassa, korkeat lasit sekä kipollinen suolapähkinöitä.

– Juodaan tervetulomaljat ja ryhdytään suunnittelemaan ohjelmaa. Minulla on runko valmiina, mutta se on joustava. Haluan, että kuvaat Petri tilanteiden mukaan. Olethan varautunut tekemään pitkiä päiviä?

– Joo, ei täällä taida olla kovinkaan paljon kiusauksia, kuvaaja tuumi.

Tanja katsoi ihailevasti Petrin vankkoja käsivarsia, joilla tämä oli tottunut kantamaan painavaa kameraa. Miehen tukka kihartui vallattomasti. Hän oli vaihtanut mukavan oloasun ylleen.

– Sinä Tipuli saat pitää kirjaa päivittäisistä otoksista, niin dokumentin editointi sujuu aikanaan vauhdikkaasti Pasilassa. Ota myös tilannekuvia. Niitä tarvitaan ennakkomainonnassa.

– Selvä kapteeni, enkä edelleenkään ole Tipuli.

Tanjaa harmitti Topin määräily. Kyllä hän tiesi tehtävänsä. Epäilytti, joutuisiko hän myös juoksutytöksi.

– Eiköhän kohoteta maljat hyvälle yhteistyölle, Topi sanoi keventääkseen tunnelmaa.

***

Loppupäivä kului kuvassuunnitelman laatimisessa. Marraskuinen päivä hämärtyi nopeasti. Tanja laittoi vedenkeittimen päälle ja tarkisti, että keittiön hyvin varustetusta kaapista löytyi teepusseja. Hän leikkasi patonginpaloja ja avasi juusto- ja kinkkupakkaukset.

– Herkullinen iltapala on valmis, hän huikkasi miehille.

Topi otti baarikaapista pullollisen tummaa rommia ja kaatoi sitä avokätisesti teen sekaan.

– Mihin aikaan esiintyjät tulevat aamulla? Petri kysyi leveästi haukotellen.

– Aamukymmeneltä. Keitäthän Tipuli termoskannullisen kahvia valmiiksi?

– Tipuli keittää, Tanja hymähti. Hän halusi päästä vetäytymään omaan huoneeseen, sillä tulevat päivät näyttivät työntäyteisiltä.

***

ENSIMMÄINEN KUVAUSPÄIVÄ

Esiintyjät vilkuilivat toisiaan vaivihkaa. Kaikkien kasvot olivat tv:stä ja sanomalehdistä tuttuja.

– Tervetuloa Villa Piilopaikkaan, Topi toivotti, kun tilataksi pysähtyi pääoven eteen.

– Melkoinen paikka, juorulehden toimittaja Krisse henkäisi.

Hänellä oli aivan liian keveä asu marraskuun viileyteen. Korkeakorkoiset saapikkaat olisivat sopineet paremmin kaupunkiympäristöön.

– Tulkaa sisälle ja viekää laukut huoneisiinne. Saatte sen jälkeen aamukahvit, Topi ohjeisti.

– Kahvia ja kanelipullia, ei hassumpaa, ensimmäiseksi keittiöön ehtinyt kokki Kimmo katsoi hyväksyvästi tarjoilua. –  Omatekoisiako? Hän kysyi Tanjalta.

– Ei todellakaan. Kaikki täällä on suoraan kaupan pakastealtaista, tyttö tunnusti vaisusti.

– Pahus, odotin jotain parempaa. Katsotaan, mitä voimme tehdä.

Seuraavaksi paikalle ehti muusikko Janne.

– En juo kahvia, löytyykö teetä?

– Vedenkeittimessä on kuumaa vettä ja pöydällä on valikoima teepusseja, Tanja esitteli.

– Kelpaa, vaikka joisin mieluummin teeni haudutettuna. Onko hunajaa?

– Sokeripaloja löytyy, Tanja sanoi katsoessaan ruokakaappiin.

Kun kaikki olivat paikalla ja saaneet muumimukit eteensä, Topi taputti käsiä ja esitteli työryhmän.

– Petrin kamerasta ei tarvitse välittää. Hän ottaa tilannekuvia, joista käytämme vain murto-osan valmiissa ohjelmassa. Tanja Tipuli on assistentti, joka pitää kirjaa ja hoitaa kuvausjärjestelyjä. Minä jututan teitä ja kehittelen päivittäin ohjelmaa. Onko kysyttävää?

– Mitä se tarkoittaa, että olemme eristyksessä? Krisse kysyi kaikkien puolesta.

– Yksinkertaisesti sitä, ettei yhteyksiä ulkomaailmaan eikä mitään häiriötekijöitä ole viikkoon. Ei nettiyhteyttä, ei puhelimia, ei radiota, ei televisiota. Keskitymme vain kuuntelemaan, mitä omalla keholla on sanottavaa.

– Entä jos se on hiljaa, näyttelijä Patrik virnisti.

– Tulette hämmästymään. Joskus on tärkeää pysähtyä ja miettiä elämän arvoja. Kerään aivan ensimmäiseksi kännykkänne lukolliseen kaappiin. Saatte ne käyttöön vasta paluumatkalla, Topi sanoi.

Vieraat luopuivat vastahakoisesti puhelimistaan. Topi pysyi visusti vaiti, että hänen omansa oli makuuhuoneen yöpöydän laatikossa varmuuden vuoksi äänettömällä.

Kun kaikki olivat istuutuneet oleskeluhuoneen sohville, Petri laittoi kameran jalustalle ja Tanja keskittyi kirjaamaan otoksia pienestä monitorista, jonka alalaidassa oli näkyvissä aikakoodi. Topi kehotti kaikkia esittelemään lyhyesti itsensä.

– Minä voin aloittaa, jatkuvasti äänessä ollut Krisse hymyili leveästi. – Edustan seurapiirilehteä MeSinkut. Voin vakuuttaa, että työ on mielenkiintoista. Olen jatkuvasti ajan hermolla. Pakko myöntää, että väsyin kiireisen kesän jälkeen ja jouduin sairauslomalle. Nyt tämä mahdollisuus viikon itsensä tutkiskeluun tuli sopivasti. Palaan työelämään toivottavasti entistä ehompana.

Krisse antoi katseensa kiertää osanottajien kasvoissa. Hän huomasi, että miehet tarkkailivat kiinnostuneina hänen rentoa asuvalintaansa. Kieltämättä avokaulainen tyköistuva neule ja leopardikuvioset trikoohousut tekivät vaikutuksen. Hän oli ehostanut huolella kasvonsa, sillä kameran edessä piti olla näyttävä.

– Kiitos, jatka sinä Armi. Sait Miss Suomi -tittelin kovin nuorena. Miten se on vaikuttanut elämääsi? Topi kysyi.

Petri otti lähikuvan Armin kauniista kasvoista. Tyttö räpytteli suuria silmiään määrätietoisen näköisenä. Patrik tuijotti häntä ihailevasti.

– Jouduin sellaiseen pyöritykseen, etten tiennyt vähään aikaan, kuka olin ja miksi piti esiintyä jatkuvasti erilaisissa tilaisuuksissa. Mielipidettäni kysyttiin mitä kummallisimmista asioista. Mitä mieltä olen maailman liikakansoituksesta? Entä ilmastokatastrofista? Miten aion omalta osaltani edistää hyvinvointia? Olin helpottunut missivuoden jälkeen, kun sain palata mannekiiniksi. Teen silloin tällöin mainoskeikkoja, mutta olen todella tyytyväinen, että elämä rauhoittui.

– Sitten miehet. Kuka haluaa aloittaa?

– Taidan olla seurueen vanhin, harmaaohimoinen Kimmo vastasi. – Tiedätte varmaan, että olen esiintynyt television kokkikisoissa. Aluksi kilpailijana, myöhemmin tuomarina. Hyvä ruoka on intohimoni. Siksi kauhistuin, kun kuulin, että meille tarjotaan täällä vain pakasteita. Protestoin.

– Rauhoitu. Jos haluat kokata, ruokavarasto on käytössä, Topi vastasi vaivautuneena. Hän pelkäsi tehneensä virhearvion aterioiden suhteen.

– Minä sain huikean suosion ensimmäisestä elokuvaroolistani, mutta sen jälkeen mitään nousukiitoa ei ole tapahtunut, ruskeasilmäinen Patrik kertoi apeana.

– Etkö ole saanut uusia rooleja? Topi kysyi.

– Vain sivuosia. Masennuin ja turvauduin rauhoittaviin lääkkeisiin. Ikää ei ole paljon, mutta tuntuu, että ura on jo ohi. Naisystäväkin jätti. Piti minua luuserina.

– Kiitos, kun kerroit. Sitten vielä Janne. Millaista muusikon elämä on nykyään?

– Soitan bändissä, mutta keikkoja on harvakseltaan. Kalenteri on niin tyhjä, että uskalsin lupautua tänne viikoksi.

– Teillä kaikilla on ollut julkisuuspaineita. Se oli yksi syy, että valitsin teidät. Ehdimme keskustella tulevien päivien aikana nykytilanteesta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Saatte vertaistukea toisiltanne. Pidämme nyt pienen tauon ja annan sen jälkeen leikkimielisen tehtävän, Topi sanoi.

Hän kävi huoneessaan ja tarkisti puhelimesta, ettei ollut saanut tärkeitä viestejä. Yöpöydällä oli vajaa viskipullo. Hän otti kunnon tujauksen ennen kuin palasi saliin.

– Oletteko valmiit? Tipuli jakaa tussit ja paperiarkit. Kuvitelkaa olevanne keveitä kuin ilmapallot. Kirjatkaa asioita, jotka kannattelevat sekä sellaisia, jotka vetävät alas päin. Tyyli on vapaa.

Kun kaikki saivat kuvat valmiiksi, Tanja kiinnitti ne maalarinteipillä seinälle.

– Tulkaa katsomaan lähempää. Lopputulos on aika yhtenäinen. Täältä löytyy paljon positiivista. Kannattelevia voimia näyttävät olevan taide ja kulttuuri, musiikki, urakehitys, lomamatkat, hyvä ruoka ja juoma. Pari tärkeää juttua puuttuu eli perhe ja ystävyys, Topi kommentoi.

– Ollaan kaikki sinkkuja, Krisse huomasi yllättäen. – Vai onko jollakulla parisuhde?

Kaikki pudistivat päätään.

– Jutellaan siitä myöhemmin lisää, Topi jatkoi. – Painolasteina näyttää olevan kiire, stressi, rahahuolet, masennus, sairastuminen. Lista on pitkä ja arvattava. Meillä on paljon työtä näiden kanssa.

– Entä jos emme halua paljastaa synkkiä salaisuuksiamme? Patrik kysyi outo kiilto silmissään. Hän päätti sumuttaa ja keksiä mielikuvitustarinoita. Levottomat unet ja kauhunhetket lääkkeiden vaikutuksen alla olivat elävästi mielessä.

– Saatte vetäytyä hetkeksi omaan rauhaan. Kirjoittakaa lyhyesti, mitä odotatte lähipäiviltä. Tässä on jokaiselle muistikirja. Toivon, että jatkatte tarinoita iltaisin, sillä viimeisenä kuvauspäivänä on tarkoitus tehdä yhteenveto. Tekstit palauttavat tunnelmat mieleenne. Kokoonnumme tunnin kuluttua keittiöön lounaalle. Tipuli, katsotko, mitä pakastimesta löytyy.

– Hetkinen, saanko tulla avuksi? Kimmo kysyi.

Topi katsoi häneen hämmentyneenä ja nyökkäsi.

– Olen kiitollinen, jos otatte yhdessä keittiön haltuun.

***

– Huh, aikamoinen tahti, Tanja kommentoi, kun hän jäi kahden Petrin kanssa.

– Pääset hommiin huippukokin kanssa, Petri naurahti.

– En ole ollenkaan varma, että se on hyvä idea. Nolottaa pakasteateriamme. Mitä ihmettä Topi ajatteli hankkiessaan valmisruokaa.

– Varmaan vain ajan säästämistä, Petri kohautti olkapäitään ja ilmoitti vetäytyvänsä hetkeksi omaan huoneeseen. – Minulla on pino dekkareita. Arvelin, että ne tulevat tarpeeseen.

– Mikä on meneillään?

– Ostin Lars Keplerin uusimman Unissakävelijän. Hän keksii mielikuvituksellisia juonia, vaikka kirjat ovat aika raakoja.

– Ei kiitos minulle. Väkivalta tulee uniin. Otin mukaan pari romanttista Lucinda Rileyn romaania.

***

– Täällähän sinä olet, Kimmo tuli hetken kuluttua keittiöön ja sitoi esiliinan eteensä. – Katsotaan, mitä tämä kaikkitietävä herra ohjaaja on varannut meille.

Tanja avasi pakastimen oven ja esitteli pakkauksia.

– Kalakeittoa, broileripataa, lohifileitä, pakkaus naudan jauhelihaa, grillimakkaroita. Ei onneksi pakastepizzoja. Kelpo annoksia kaikki, ei siinä mitään, Kimmo arvioi. – Entä mitä muuta löytyy?

– Juureksia sekä kuiva-aineita. Jääkaapissa on lisäksi kaikenlaisia aamiaistarvikkeita.

– Mitä sanot tyttöseni, jos aloitamme lohikeitolla? Käyttäisin mieluiten tuoretta kalaa, mutta mennään näillä. Laita annos sulamaan. Parantelen sitä kermalla, kuivatulla tillillä ja voinokareella sekä kalafondilla. Lisukkeiksi raastettua kaalia ja porkkanaa majoneesin kera. Tuore sitruuna ja oliiviöljy sopisi paremmin, mutta käytetään olemassa olevia raaka-aineita luovasti.

***

Kaikki kokoontuivat odottavan näköisinä keittiön pöydän ääreen. Petri otti kameran käsivaralle ja seurasi, kun Kimmo kantoi höyryävän lohikeiton tarjolle.

– Hyvältä näyttää, Topi sanoi ällistyneenä. Hän oli odottanut kalpeaa annosta. Poikamiehenä hän oli tottunut tulemaan vähällä toimeen.

– Maku on kohdallaan, juuri sopivasti suolaa ja paahdetut ruispalat voin kanssa täydentävät annoksen, Krisse innostui.

– Haluaako joku lasillisen kylmää valkoviiniä vai oletteko mieluummin vesilinjalla? Topi kysyi ja toi pullon pöytään.

– Minä ja Petri ollaan töissä, mutta kaadan halukkaille, Tanja tarjoutui.

Kaikki muut paitsi Kimmo halusivat, sillä pieni kevennys tuntui hyvältä.

– Autan latomaan astiat tiskikoneeseen, Janne sanoi aterian päätteeksi.

– Hienoa, apu otetaan vastaan, Tanja hymyili. Hän oli katsellut huumorinpilkettä miehen silmissä. Vaikutti siltä, että tämä osasi hurmata hauskoilla jutuilla.

– Anteeksi uteluni, mutta mitä instrumenttia soitat? Tanja kysyi korjatessaan astioita tiskipöydälle.

– Mitä vain, mutta pääasiassa kielisoittimia. Kitaraa, banjoa, jopa luuttua sekä tietysti pianoa.

– Laulatko?

– Pienimuotoisissa karonkoissa tietysti. Otin kitaran varmuuden vuoksi mukaan.

– Sille tulee varmasti käyttöä, Tanja vakuutti ilahtuneena.

***

Janne sai soittaa jo ensimmäisenä iltana. Yhteinen lukutuokio oli ollut valaiseva, mutta hyvin ennalta arvattava. Topi piti sitä vain lämmittelynä. Hän toivoi kuulevansa syvällisempiä tunteen purkauksia, mutta rauhoitti itseään ajattelemalla, että aikaa oli runsaasti.

Illalla miehet kävivät saunassa, naiset eivät. He eivät halunneet pilata kampauksia.

– Sana on vapaa. Voitte keskustella rauhassa. Petri laittoi kameran lataukseen, Topi kertoi tullessaan saunatakissa takan ääreen.

– Johan tässä onkin jännitetty, Krisse puuskahti ja kaatoi itselleen tukevan paukun pöydällä olevasta viskipullosta.

Jannella ja Patrikilla oli oluttölkit kädessä. Tanja ja Armi nauttivat täyteläistä punaviiniä. Petri oli käynyt ennen saunaa lenkillä ja ilmoittanut vetäytyvänsä aikaisin.

– Kodikasta, Armi huokasi ja katsoi ripsiensä alta Patrikia, joka siirtyi välittömästi hänen viereensä sohvalle.

Krisse päätti tarkkailla tilannetta. Hän vainusi saavansa kuvausjakson päätteeksi jymyuutisen julkaistavaksi. Hän oli jo ehtinyt kirjoittaa ensivaikutelmiaan.

KRISSE

Tunnen kutkuttavaa jännitystä, sillä vaikka näennäisesti olemme samalla viivalla, pinnan alla on vaarallisia tunteita. En usko, että oli sattuma valita osallistujiksi julkisuuden henkilöitä, joilla kaikilla on ollut vaikeaa. Sain jo ennakkomakua, että yhdellä on itsetunto hukassa, toinen käyttää mielialalääkkeitä, kolmannella on ongelmia toimeentulossa, neljännellä ikä painaa enkä minäkään ole puhdas pulmunen. Kenelläkään ei vaikuta olevan vakituista parisuhdetta. Tästä tulee mielenkiintoista.

Topi on ärhäkkä kuin terrieri, mutta pitää toistaiseksi matalaa profiilia. Kuvaussihteerityttö on tehokas. En ymmärrä, miksi hän antaa ohjaajan pompottaa. Kuvaajasta en osaa sanoa mitään. Hän piileksii vähin äänin kameran takana. Seuraan erityisen tarkasti Armin ja Patrikin suhteen edistymistä. Ensioireet ovat jo nähtävissä… Hyvä, kun Topi ei huomannut pyytää meiltä vaitiololupausta. Voin siis herkutella vapaasti.

***

Illanvietto sujui vaisusti. Topi yritti piristää tilannetta paistamalla takassa makkaraa, mutta onnistui vain käristämään palat mustanpuhuviksi.

– Janne, kuulin, että sinulla on kitara mukana. Soittaisitko meille unimusiikkia, Topi pyysi huomatessaan, etteivät vieraat olleet puhetuulella.

– Mitä haluatte kuulla? Janne kysyi palattuaan kitaran kanssa.

– Jotain haikeaa, Kimmo pyysi. – Kävin nuoruudessani silloisessa Neuvostoliitossa seminaarimatkalla ja ihastuin slaavilaiseen melankoliaan.

– Sopiiko Uralin pihlaja? Janne kysyi ja näppäili säveliä.

Tanja yllätti kaikki laulamalla kirkkaalla äänellä kertosäkeistön.

– Minäkin olen ollut työmatkoilla Venäjällä, hän kertoi.

– Tunnet varmaan tämän? Janne kysyi ja soitti tunteikkaasti Moskovan valot.

Tanjan silmät kostuivat. Hän muisteli kaihoisasti liian nuorena kuollutta rakastettuaan.

***

TOINEN KUVAUSPÄIVÄ

Topi haukotteli aamulla ja otti päänsärkytabletin. Ulkona satoi keveitä lumihiutaleita. Yömyssy oli tullut tarpeeseen, mutta nyt olo tuntui raskaalta. Hän arveli mustan kahvin piristävän ja lähti keittiöön. Vain Tanja, Petri ja Kimmo olivat paikalla. Termoskannussa oli kuumaa vastakeitettyä kahvia ja liedellä poreili kullankeltainen munakas.

– Olen pahoillani, pekonia ei löytynyt, mutta paahtoleipää senkin edestä. Maistuuko? Kimmo kysyi.

Topi nyökkäsi, vaikka arveli, ettei saisi palaakaan alas. Miksi hänen piti juoda liikaa? Ensimmäinen kuvauspäivä oli sujunut kohtalaisesti, mutta oliko se ollut liian vaisu. Tänään olisi syytä yrittää enemmän.

Tanja kävi Topin kehotuksesta koputtamassa oville. Itse kukin tuli silmiä hieroen aamiaiselle. Tanja lastasi astianpesukoneen täyteen heti, kun viimeisetkin olivat valmiit. Topi yllätti ehdottamalla ulkoilua.

– Olemme villin luonnon armoilla. Tehdään yhdessä retki ja keskustellaan sen jälkeen liikunnan merkityksestä. Laittakaa lämmintä päälle, sillä lumisade on yltynyt.

Tanja pudisteli päätään, kun näki Krissen liukastelevan lenkkitossuilla. Olivat ne kyllä astetta paremmat kuin korolliset nilkkurit. Armi oli kietonut pörröisen hartiahuivin ympärilleen ja näytti suloisen tyttömäiseltä. Patrik piti hänelle seuraa.

– Lähellä on hieno kukkula ja sen huipulta upea näköala, Topi kannusti ja johdatti joukkoa kapeaa metsäpolkua ylöspäin.

– Onko pakko? Eihän sieltä näe tässä säässä mitään, Krisse purnasi, mutta seurasi kiltisti.

Petri kulki kameran kanssa edellä takaperin, jotta sai kasvokuvia. Janne harppoi pitkin askelin ja otti Krisseä käsipuolesta, kun mäki muuttui yhä jyrkemmäksi. Kimmolla oli selvästi vaikeuksia pysyä muiden vauhdissa.

– Onko tämä ihan viisasta? Tanja kysyi pelätessään, että joku liukastuu.

Hänen pelkonsa ei ollut turha, sillä Krisse parahti kaatuessaan.

– Nilkka taisi murtua, miten ihmeessä pääsen takaisin, hän valitti suureen ääneen.

– Palataan koko porukka, Topi päätti ja tuki Jannen kanssa Krisseä.

Tämä nilkutti, mutta Tanja epäili, että hän kaipasi vain huomiota. Topi kietoi tukisiteen, kun he pääsivät takaisin ja sanoi, ettei vamma ollut vakava.

– Nilkkasi on vain nyrjähtänyt, se on aamulla kunnossa. Annan sinulle viskipaukun, niin toivut saman tien.

Krisse nautti saamastaan erikoiskohtelusta ja kohotti lasinsa voitonriemuisesti.

– Salut, parasta lääkettä mitä tiedän.

– Retkemme jäi vähän kesken, mutta kokoonnutaan oleskelutilaan. Kertokaa spontaanisti, mitä luonto teille merkitsee, Topi kehotti.

Kun Petri käynnisti kameran, Patrik aloitti.

– Olen kaupunkilaispoika ja pelkään eksyväni metsään. Uskalsin tulla mukaan vain, kun meillä oli kokenut opas.

– Luotin sinuun. En arvannut, että olisimme eksyneet kahdestaan, Armi hihitti Patrikin kainalossa.

– Minä olen vanha eränkävijä. Jos joudumme suunnistamaan täältä pois, johdatan teidät turvaan, Kimmo vakuutti.

Tanjalla oli ennakkoaavistus, että niin voisi todellakin tapahtua. Janne vakuutti seuraavansa epäröimättä Kimmoa.

– Minä lähden täältä vain ambulanssilla, Krisse voihki ja hieroi näyttävästi kipeää nilkkaa.

– Unohdetaan tämä seikkailu, Topi sanoi turhautuneena. – En odottanut tällaista lopputulosta. Pidetään tauko ja kokoonnutaan puolen tunnin kuluttua lounaalle. Tipuli, mitä herkkuja taiot meille tänään?

– Jos et muista, olen Tanja ja yritän tehdä parhaani Kimmon kanssa, Tanja puuskahti turhautuneena.

– Hyvä on, odotamme innolla, Topi rauhoitteli ja lähti huoneeseensa. Hän katsoi puolillaan odottavaa viskipulloa kuin rakastettua. Aamupäivän ohjelma ei ollut sujunut suunnitelmien mukaan, mutta päivä oli vielä nuori.

***

– Tyttöseni, mitä kokkaisimme tänään? Kimmo kysyi.

– Lämmitämme varmaankin jonkun valmisannoksen, Tanja vastasi nolona.

– Ei hätä ole tämän näköinen. Mitä sanoisit uunijuureksista ja makkarasta?

– Sopii mainiosti, mutta kypsennys kestää.

– Et ehkä kuullut, mutta sovin Topin kanssa, että meillä on tunnin tauko. Ehdimme mainiosti, jos autat pilkkomaan ainekset.

Kun keittiöstä tulvi tuoksuja, vieraat istahtivat pöydän ääreen.

– Maistuuko aperitiivi? Topi kysyi toiveikkaana. Päänsärky oli yltynyt ja hän kaipasi loivennusta.

– Mitä on tarjolla? Patrik kysyi.

– Viiniä ja väkevämpiäkin löytyy. Varustin baarikaapin viimeisen päälle.

– Minulle Gin tonic, mitä muut haluavat?

– Lasillinen valkoviiniä, Armi ja Krisse sanoivat yhteen ääneen.

– Minulle kylmä olut, Janne pyysi.

– Entä sinulle Kimmo?

– Ei kiitos mitään. Haluan maistaa annostamme selvin päin.

Tulikuuma vuoka kermalla ja yrttisuolalla maustettuja uunijuureksia sekä sinapilla valeltuja makkarakuutiota sai suosiota.

– Aika hyvät nämä pakasteannokset, Topi yritti vitsailla.

Tanja loi häneen jääkylmän katseen, mutta malttoi olla moittimatta.

***

– Haluan, että sukellamme iltapäivällä syvemmälle mielen sopukoihin. Kertokaa spontaanisti pahimmista peloistanne, Topi kehotti, kun kaikki olivat kokoontuneet oleskelutilaan.

Hän pettyi, sillä keskustelu soljui mitään sanomattomissa teemoissa. Löytyi pimeänpelkoa, ahdistusta ja turhautumista, mutta ei mitään konkreettista. Esiintyjät olivat selvästi varovaisia sanoissaan.

– Saatte vetäytyä kirjoittamaan tunteistanne. Odotan rohkeita kannanottoja, Topi tyytyi sanomaan terästetyn iltateen jälkeen.

TOPI

Mikä tätä porukkaa vaivaa? Kaikki vain hymistelevät, vaikka odotin railakkaita kannanottoja. Valitsinko turhaan esiintyjiä, joilla kuvittelin olevan luurankoja kaapissa. Krisse on kokenut burn outin, Armin väitetään päässeen missiksi naisellisilla avuilla, Patrik kärsii mielenterveysongelmista, Janne on tuurijuoppo ja Kimmo entinen alkoholisti. Hän ei ilmeisesti voi ottaa enää tippaakaan viinaa. Ei minunkaan pitäisi, mutta en välitä. Tästä viikosta täytyy selvitä voittajana. Työkaverit löivät vetoa, että ohjelmasta tulee floppi. Jos se minusta riippuu, ei taatusti tule.

***

KOLMAS KUVAUSPÄIVÄ

– Jaatko Tipuli osanottajille paperit ja käsipeilit. Saatte piirtää oman kuvanne. Käytämme niitä ennakkomainonnassa, Topi virnisti. – Ottakaa huumorin kannalta. Kyseessä ei ole taidonnäyte vaan käsitys itsestänne.

Kuvista tuli hulvattomia. Krisse piirsi itsensä kuumana puumanaisena. Armi oli prinsessa. Patrik piiloutui naamion taakse. Jannen kuvassa oli kitaraa soittava karhu ja Kimmo oli kuvannut itsensä kokinhattu päässä.

– Hienoa, olen vaikuttunut, Topi myhäili. – Jatkamme seuraavaksi samaa teemaa. Kertokaa spontaanisti, miltä tuntuisi olla vieressä istuvan henkilön roolissa.

Esiintyjät yllättyivät, mutta lähtivät piirrosilottelun innoittamina leikkiin. Krisse katsoi Patrikia ja ilmoitti vaihtavansa mielellään työtehtäviä.

– Minun mielestäni näyttelijän tärkein ominaisuus on hypätä roolihahmon mielenmaisemaan. Se onnistuu tarkkailemalla ihmisiä. Miten he puhuvat, liikkuvat, millaisia maneereja itse kullakin on. Ilmeillä voi kertoa paljon.

– Olet oikeassa. Sain kiitosta elokuvaroolistani, kun esitin elämän murjomaa nuorukaista. Se oli itse asiassa lähellä omia kokemuksiani, Patrik tunnusti.

– Miltä tuntuisi kuvitella olevansa missi? Topi kysyi.

– Se kuulostaa ylelliseltä. Saisin paistatella valokeilassa, osallistua juhliin ja tavata tärkeitä ihmisiä.

– Kaikkea sitä kyllä, mutta arvaa, miten raskasta on hymyillä kuin kone. Nousta varhain meikkiin, olla koko päivä jaloillaan muotinäytöksissä. Syödä kuin lintu, ettei liho ja viettää muutenkin kurinalaista elämää, Armi puuskahti. – Lisäksi naistenlehdet ovat jatkuvasti kimpussa ja kirjoittavat mitä sattuu.

Armi loi rikinkatkuisen katseen Krissen suuntaan.

– Älä minulle suutu, teen vain työtäni, Krisse vastasi närkästyneenä.

– Rauhoittukaa, miltä sinusta Armi tuntuisi olla muusikko?

– Kunpa osaisinkin soittaa. Olen aivan surkea, vaikka vanhemmat laittoivat jo pikkutyttönä pianotunneille. Lopetin heti, kun sain itse päättää. Laulutaidossakaan ei ole kehumista.

– Olet oikeassa. Muusikoiksi ei synnytä, vaan se vaatii jatkuvaa harjoittelua eikä leipä todellakaan ole leveä. Työajatkin ovat kamalia, sillä keikat venyvät usein aamuyön tunneille, Janne kertoi.

– Millainen kokki olisit? Topi jatkoi kyselyä.

– Olen tottunut syömään keikoilla noutoruokaa. Siihen kyllästyi nopeasti, mutta vaihtoehtoja ei ollut. En ole myöskään kummoinen kotikokki. Arvostan niitä, joilla ruuanlaittotaito on hyppysissä.

– Otan tuon kohteliaisuutena, Kimmo hymähti. – Ei minunkaan urani ollut itsestään selvä. Sain tehdä vuosikausia hanttihommia ennen kuin kelpasin keittiömestariksi. Televisio toi julkisuutta, mutta sillä oli kääntöpuolensa. Olin usein kunniavieraana kosteilla illallisilla. Tuli ylilyöntejä, joten katsoin parhaaksi lopettaa alkoholin juonnin kerralla.

Hän jätti kertomatta, että se oli lääkärin määräys, jos hän haluaisi elää ja jatkaa uraansa.

– Minulle kyllä maistuu, nilkkaa särkee edelleen vietävästi, Krisse korotti äänensä.

– Asia ymmärretty. Tarjoan aperitiivit sillä aikaa, kun odottelemme Tipulin ja Kimmon tämänpäiväistä yllätyslounasta.

***

– Minulla ei ole mitään ideaa, Tanja valitti tuskastuneena.

– Katsotaan yhdessä. Jauheliha maistuu varmasti kaikille. Olen tyytyväinen, ettei kenelläkään ole ruokarajoitteita. Se olisi näissä olosuhteissa katastrofi, Kimmo sanoi tutkiessaan kuiva-aineita. – Laitetaan tukeva makaronilaatikko uuniin. Lisukkeiksi tomaattimurskalla ja sipulilla maustettua jauhelihaa, kuohukermaa ja juustoraastetta. Ei ehkä maailman terveellisin ateria, mutta makua riittää.

Muut olivat samaa mieltä.

– Kunnon kotiruokaa, Krisse huokasi juotuaan ison lasillisen punaviiniä.

– Jatkamme tunnin tauon jälkeen, Topi ilmoitti, kun kaikki olivat kylläisiä.

– Olet pelastanut ruokahetket, Tanja kiitteli Kimmoa tyytyväisenä.

– Vähintä mitä voin tehdä. Mitä jos tarjoamme huomenna kunnon punajuuripihvejä? Keitän juurekset jo illalla, niin voimme raastaa ne ja lisätä taikinaan kananmunia ja korppujauhoja sekä rutkasti mausteita. Lisäksi vain kuoriperunoita ja valkokastiketta. Sinapilla maustettu kermaviilikastike olisi kelpo vaihtoehto, mutta hapanmaitotuotteita ei ole. Onneksi jääkaapissa on edelleen maitoa ja kermaa. Ilman niitä kokkaus olisi turhan haastavaa.

– Huomaan, ettet todellakaan ole innostunut pakasteannoksista. Olen samaa mieltä, että tuoreista aineksista valmistettu ruoka on paljon parempaa.

– Juureksia riittää loppuviikoksi. Mietitään yhdessä, mitä säästämme viimeiseksi päiväksi. Tarjotaan lounaaksi kevyt keitto ja herkutellaan vasta illallisella, Kimmo mietti.

– Olet todella oikealla alalla. Huomasitko, että pakastimessa on lohifileitä? Niistä voisi saada juhla-aterian.

– Minulla on ajatus. Luuletko, että kaikki pitävät graavikalasta?

Tanjan silmät kirkastuivat.

– Minä ainakin. Mitä sen kanssa?

– Iso vadillinen kermaperunoita. Harmi, kun meillä ei ole tuoretta salaattia, tilliä eikä tomaatteja.

– Haudutetaan kaali- sipuli- ja porkkasuikaleita lisukkeeksi, Tanja ehdotti.

– Hyvä tyttö, Kimmo ilahtui. – Mutta nyt on tauon paikka. Levähdän hetken ja suosittelen samaa sinulle.

***

Topi hermostui iltapäivällä, kun kaikki olivat nuutuneita aamun innostuksen jälkeen. Hän antoi luvan mennä etuajassa kirjoittamaan päivän tunnelmista.

– Laitan saunan pesään tulen. Kuinka moni on kiinnostunut?

Yllättäen myös naiset ilmoittivat tulevansa löylyyn ja suihkuun.

***

– Olet todella sievä, Krisse katsoi arvioiden Armin alastonta vartaloa.

– Pakko pitää itsensä kurissa. Arvaa vain, tekeekö välillä mieli kunnon pizzaa ja jäätelöä.

– Minulle maistuu turhankin hyvin, Krisse tunnusti. – Kilot kertyvät huomaamatta. Yritän välillä syödä pelkkää salaattia, mutta täällä se ei onnistu.

– Ei todellakaan. Kimmon kokkaukset ovat maukkaita, mutta aika tukevia, Armi sanoi.

– Olin aluksi kauhuissani pakasteaterioista. En ymmärrä, miten hän onnistuu saamaan annokset herkullisiksi.

– Maista ja mausta, mummillani oli tapana sanoa, Armi virnisti.

– Hei, mahtuuko vielä yksi? Tanja huikkasi ovelta.

– Eiköhän, Krisse sanoi ja teki tilaa ylälauteilla. – Miltä tuntuu tehdä töitä tällaisten diivojen kanssa?

– Tiedättekö, että tässä ammatissa kohtaa erilaisia ihmisiä. Olen huomannut, että kaikilla on tarve tulla hyväksytyiksi ja näyttää parhaat puolet kameran edessä. Se on varsinainen taikakalu.

– Pelkään, näyttäväni pulleammalta kuin olenkaan, Krisse tunnusti.

– Ole vain rehellisesti oma itsesi, Tanja hymähti.

– Oletko paljon työmatkoilla? Armi kysyi.

– Ihan riittävästi. Olen sinkku, joten matkustelu on oikeastaan mukavaa, mutta välillä raskasta.

– Onko ollut kiihkeitä romansseja? Krisse kysyi uteliaana.

– Jotain pientä silmäpeliä. Kun ollaan työkavereiden kanssa monta viikkoa yhdessä myös vapaa-ajalla, siltä ei voi välttyä.

– Miten perheelliset selviävät? Armi kysyi.

– Aika huonosti. Tv-maailmassa on paljon ihastumisia ja pettymyksiä. Niiden seurauksena sitten avioeroja. Eräs hyvä ystäväni sinnittelee, sillä hänen mielestään aviomies ei vaihtamalla parane, Tanja kertoi.

– Eiköhän vaikeuksia ole joka ammatissa. Meillä toimittajilla on jatkuva kilpailu kiinnostavimmista jutuista. Se on aika armotonta, Krisse tunnusti.

– Entä muotimaailma? Kilpailua käydään kaikilla mahdollisilla aseilla, Armi sanoi.

– Kerro lisää, Krisse kannusti.

– Älä kuvittelekaan, että saat minulta jymypaljastuksia, Armi vastasi ja lähti pesuhuoneeseen.

– Se siitä, tyttö on kovapintaisempi, kuin antaa ymmärtää. Epäilen, että viattomuus on vain pintakiiltoa, Krisse puuskahti.

– Tiedän, että Topi toivoo jotain räväkkää uutisointia, mutta tuskin sentään henkilökohtaisia tunnustuksia, Tanja arveli.

– Onhan tämä loistava tilaisuus päästä loistamaan. Minunkin pitää lähteä suihkuun, Krisse sanoi.

Tanja jäi yksin löylyyn ja harmitteli, että oli kertonut liikaa Topin tavoitteista. Oliko se työtoverin luottamuksen pettämistä?

***

TANJA

Keikka on puolessa välissä. Tuntuu, että olemme olleet täällä Piilopaikan vankeina ikuisuuden. Kukaan ei ole onneksi vielä protestoinut. Hiljaisuus tuntuu itse asiassa hyvältä. Olemme kuin ulkoavaruudessa. En kaipaa radiota enkä televisiota, mutta netti- ja puhelinyhteyttä kylläkin. Olin kuulevinani Topin huoneesta puhetta, vaikka hän oli yksin. En yhtään ihmettelisi, jos hän on pitänyt kännykkänsä, vaikka vaati kaikkia muita luopumaan niistä. Siis myös minua ja Petriä. En ymmärrä sitä, mutta ehkä hän ajatteli, että heltyisimme lainaamaan omiamme.

Minulla on outo tunne, että itse kukin esiintyjistä kätkee sisäänsä salaisuuksia. Saunassa tihkui pieniä tunnustuksia, mutta en aio kertoa niistä Topille. Pidimme ideointipalaverin ja innostuin, sillä huomiseksi on luvassa teatteria. Petri lupasi ottaa taas kameran käsivaralle, jotta hän saa kaiken taltioitua eri kuvakulmista.

***

NELJÄS KUVAUSPÄIVÄ

– Mitä ihmettä? Tuoreita sämpylöitä, Tanja ilahtui tullessaan seuraavana aamuna keittiöön.

Kimmo oli nostanut pellillisen jäähtymään työtasolle.

– Olen kyllästynyt iänikuiseen valkoiseen paahtoleipään. Sukelsin keittiön alakaappiin ja löysin vehnäjauhoja, kauraryynejä ja kuivahiivaa. Voin leipoa jatkossakin, Kimmo kehui.

– Appelsiinimarmeladia, ei ole totta. Mistä tämä ilmestyi?

– Yläkaapista, olen tehnyt täydellisen tutkimusretken, Kimmo virnisti.

Topi tuli paikalle uupuneen näköisenä. Hän ei kiinnittänyt mitään huomiota leivonnaisiin, vaan vajosi istumaan ja painoi pään käsiin.

– Vatsassa kiertää, pelkään sairastuvani. En pysty syömään mitään.

– Mene vielä hetkeksi lepäämään. Mitä toivot, että teemme aamupäivällä? Tanja kysyi huolissaan.

– Siirretään teatteriesitykset iltapäivään. Kerro Tipuli kaikille suunnitelmista. He voivat valmistautua, vaikka ajattelin ensin improvisaatiota.

– Asia selvä pomo, enkä ole edelleenkään Tipuli.

– Älä suutu, en jaksa nyt riidellä, Topi sanoi ja lähti takaisin huoneeseensa.

***

Tanja otti tilanteen haltuun, kun kaikki kokoontuivat oleskeluhuoneeseen.

– Topi on vähän huonovointinen. Olemme suunnitelleet tälle päivälle hauskaa ohjelmaa. Nostakaa silmät kiinni pussista pallot.

Krisse ja Patrik saivat punaiset, Armi, Janne ja Kimmo vihreät.

– Tehtävänne on suunnitella ja esittää jotain, joka liittyy ammattiinne ja identiteettinne. Huumori on edelleen sallittua, samoin rekvisiitan käyttö. Kertokaa etukäteen Petrille, mitä on odotettavissa, niin hän saa kaiken oleellisen talteen.

– Kuinka pitkä esitys voi olla? Krisse kysyi käytännöllisesti.

– Sovitaanko, että korkeintaan viisi minuuttia. Joudutte tiivistämään sanomanne, Tanja päätti.

– Valtaamme saunan pukuhuoneen suunnittelua varten, Janne päätti ryhmän puolesta ja otti mukaan täyden viskipullon. – Tarvitsemme vähän neuvoa antavaa.

– Minä ja Patrik jäämme takan ääreen. Nojatuoli ja jalkarahi sopivat mielentilaani, Krisse virnisti.

Kun Tanja poistui paikalta, Patrik virnisti ja haki heillekin viskiä.

– Erinomaisen hyvin varustettu baarikaappi, Krisse kikatti. – Eiköhän näillä eväillä jotain synny.

***

KIMMO

Päivä meni lekkeripeliksi. En kestänyt katsella, kun Janne litki kaksin käsin viskiä ja tarjoili auliisti Armillekin. Lähdin vähin äänin ja uppouduin ranskalaisen keittokirjan saloihin. En ymmärrä, miten perheenäidit jaksoivat aikoinaan hauduttaa ruokia tuntitolkulla. Nykyisen kalliin sähkön aikana se ei todellakaan ole taloudellista, vaikka aikaa olisikin. Löysin ilokseni keittiön kaapista jauhojen lisäksi purkillisen kuivattuja suppilovahveroita. Laitoin niitä vaivihkaa likoamaan, sillä haluan yllättää Tanjan. Tyttö tekee parhaansa, mutta ei hänkään voi mitään ainesten surkeudelle.

En aio osallistua teatteriesitykseen. Joku raja minullakin on. Olemme olleet mielestäni liiankin suorapuheisia. Oli pakko kertoa alkoholiongelmasta, sillä Topi on tarjoillut avokätisesti juhlajuomia. Ei se tietenkään ollut mikään salaisuus. Kohtalotovereita on pilvin pimein. Epäilen, että täällä on muitakin, joiden olisi parasta liittyä kerhoon…

***

Topi ei tullut lounaalle. Tanja katsoi kauhuissaan, miten huppelissa joukkueet Kimmoa lukuun ottamatta olivat. Hän koputti varovasti Topin ovelle ja huomasi, että tämä oli samassa kunnossa kuin muutkin.

– Taidetaan jättää tämän päivän ohjelma väliin, hän ehdotti ja kertoi, mitä muut olivat puuhailleet.

– Oli ehkä irtioton aika, Topi tuumi ja yritti tarjota Tanjalle lasillisen.

– Ei kiitos, jonkun pitää olla tässä hullunmyllyssä selvin päin.

– Onko Petri kuvannut mitään? Topin silmiin syttyi kiihko.

– Arvaa vain. Petri on kulkenut kamera olalla ottamassa tilannekuvia. Porukka ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota.

– Mainiota, saamme aitoa tunnelmaa. Pidä loppupäivä vapaata ja kerro Petrillekin. Lupaan olla huomenna kunnossa, Topi sanoi ja rojahti takaisin vuoteelle.

***

VIIDES JA VIIMEINEN KUVAUSPÄIVÄ

Kukaan ei kieltäytynyt, kun Topi laittoi aamiaisen jälkeen viskipullon kiertämään.

– Rohkaisuryypyt, nyt on teatteriesitysten aika, hän sanoi ja asettui mukavasti nojatuoliin. – Armi ja Janne, olkaa hyvät. En voi pakottaa sinua Kimmo, jos et halua esiintyä.

– Nämä kaksi juoppoa eivät tarvitse minua, Kimmo murahti. Hän oli pettynyt, kun kukaan muu kuin Tanja ei ollut arvostanut herkullista sienimunakasta.

Kaikki taputtivat, kun Armi ja Janne astuivat keskilattialle. Armilla oli vaaleanpunainen puuhka, järkyttävän lyhyt mekko, korkokengät ja vaalea peruukki. Tanja ihmetteli, mistä hän oli ne löytänyt. Jannella oli kitara olalla, musta lierihattu ja kimaltava liivi. Se oli niin tiukka, että Tanja arveli sen olevan peräisin Armin matkalaukusta.

Riemu yltyi, kun Janne kuulutti heidän esittävän kappaleen Tahdon olla sulle hellä. Armin laulu ei osunut nuotilleen, mutta tunnelma oli tärkein. Janne yhtyi esitykseen sellaisella intensiteetillä, että Patrik oli kateellinen.

– Kiitos esityksestä, se ei muita sanoja kaivannut, Topi taputti käsiä. – Panetteko Krisse ja Patrik paremmaksi?

– Yritystä on. Krisse on ylhäisörouva, joka lepäilee sattuneesta syystä divaanilla. Minä olen hovimestari, joka tyydytän kaikki hänen tarpeensa, Patrik esittäytyi.

Hän sai katsojien hymyt huulille tarjoillessaan Krisselle aluksi teetä ja leivoksia. Tanja tunnisti ne perunanpuolikkaiksi. Seuraavaksi vuorossa oli kristallipikari, johon Patrik kaatoi suurieleisesti kuplajuomaa.

– Samppanja ja sinä olette suosikkejani, Krisse kujersi ja kietoi kädet Patrikin kaulaan. Kohtaus päättyi tuliseen suudelmaan.

– Siitä ei tunnetta puuttunut, Topi nauroi. – Molemmat esitykset olivat hyviä, mutta odotin enemmän henkilökohtaisuutta.

– Mehän paljastimme todelliset tunteemme, Patrik virnisti, mutta katsoi Armia.

– Hyvä, tämä oli tässä. Meillä on viimeinen kuvauspäivä ja samalla juhlapäivä, sillä illan ohjelmassa on karonkka. Kimmo on luvannut taikoa herkkuillallisen ja sauna on kuumana. Puramme huomenna leirin. Tilataksi tulee hakemaan teidät kymmeneltä. Me jäämme siivoamaan ja palaamme iltapäivällä Pasilaan, Topi kertoi.

– Puhuit jotain yhteenvedosta. Onko kohta sen aika? Kimmo kysyi.

– Kyllä vain, mutta nautitaan sitä ennen lupaamasi kevytlounas. Mitä on tarjolla?

– Haaste on ollut melkoinen. Toivottavasti tomaattikeitto maistuu. Kokkasin sen suoraan purkista. Lisukkeina on vain paahtoleipää.

– Menettelee, odotamme illalliselta enemmän, Topi tyytyi sanomaan.

Kimmo virnisti katsellessaan, miten pettyneitä osanottajat olivat. Sitä saa mitä tilaa, hän ajatteli happamasti.

***

– Toivon, että kerrotte vapaasti kuvausviikon tunnelmista tai luette muistiinpanojanne ääneen, Topi aloitti, kun kaikki olivat kokoontuneet sohvaryhmään.

Petri oli pystyttänyt kameran jalustalle ja virittänyt monitorin sivupöydälle.

– Emmekö saa ollenkaan juotavaa? Krisse kysyi muka kauhuissaan.

– Tipuli, hakisitko viinipullon. Säästetään väkevät illaksi, Topi kehotti.

– Kyllä pomo, Tipuli hakee, Tanja vastasi.

– Kuka haluaa aloittaa? Topi kysyi, kun halukkaat olivat saaneet lasit eteensä.

– Minä voin, Armi yllätti. – Viikon hauskin elämys oli yhteistyö Jannen kanssa. Nautin esityksestämme, vaikka en mikään laulaja olekaan.

– Eläydyit täysillä, minullakin oli mukavaa, Janne kiitteli. – Olen seurannut sivusta sinun ja Patrikin silmäpeliä. Oletko ihastunut?

Armi katsoi Janneen järkyttyneenä.

– Se on meidän asiamme, eikä kuulu sinulle eikä kenellekään muullekaan. Ei ainakaan Krisselle.

– Arvasin, että teillä on jotain, Krisse innostui.

– Hetkinen, eihän ollut tarkoitus mennä henkilökohtaisuuksiin, vai oliko? Patrik sihahti. – Olen sitä paitsi huomannut, että dokaat koko ajan salaa. Miten ylipäänsä pystyt hoitamaan työsi?

– Mitä se sinulle kuuluu? Janne sanoi vihaisena. Hän oli kuvitellut naivisti, ettei kukaan huomaisi mitään. – Oletko itse muka parempi. Vedät rauhoittavia viinan kanssa. Ihme, että olet ylipäänsä järjissäsi.

Topi kuunteli tyytyväisenä, että viimeisenä päivänä tunteet tulivat pintaan. Draaman ainekset olivat jo nyt kasassa.

– Entä sinä Krisse, olet ollut hiljainen?

– Toimenkuvaani kuuluu tarkkailu. Vainuan nyt ensimmäisen kerran, että ilmassa on vahvoja tunteita.

– Sinäkin olet ilmiselvästi ihastunut Patrikiin, Armi heitti myrkyllisen katseen Krissen suuntaan.

– Älä hermostu kultaseni. Vietimme vain yhden kuuman yön yhdessä.

Armi puhkesi itkuun.

– Arvasin sen. Senkin narttu, teit sen vain minun kiusakseni.

– Etkö tiedä, että siihen tarvitaan kaksi, vai mitä Patrik?

Patrik oli kalmankalpea ja pakeni paikalta.

– Meni ottamaan nappeja, Janne paljasti.

– Tämähän menee rajuksi, Kimmo hämmästeli.

– Älä ole olevinasi parempi muita, vaikka et ryyppääkään. Olet ilmeisesti juonut elämäsi aikana enemmän kuin kukaan meistä.

– En olisi Topista niinkään varma, Kimmo vastasi.

Topi hätkähti. Ei dokumentissa voisi paljastaa hänen riippuvuuttaan.

– Jättäkää minut keskustelun ulkopuolelle, hän sanoi varoittavasti.

– Armi, et sinäkään taida olla niin puhtoinen kuin uskottelet. Tunnusta pois, että olet hypännyt sänkyyn yhden, jos toisenkin tuomarin kanssa, Krisse sanoi häijysti.

– Olette ilkeitä, en suostu osallistumaan enää tähän panetteluun, Armi sanoi ja lähti korot kopisten.

– No niin, meitä on enää kolme jäljellä, Kimmo totesi. – Kertokaa nyt loputkin kauheudet, niin päästään vapaalle.

– Kerro itse, vaikka olet ollut huippukokki, mikä tilanne on nyt? Krisse kysyi.

– Huono, tv-keikat loppuivat kuin seinään, kun nuoremmat astuivat kuvioihin. Osallistuminen tämä projektiin on itse asiassa surkea veto korjata maineeni. Toivottavasti Petri on kuvannut yritykseni loihtia herkkuja lähes tyhjästä.

– Olet todellakin tehnyt hyvää työtä, Topi kiitteli.

– Krisse, ei sinullakaan taida mennä kovin hyvin, Kimmo jatkoi.

– Olen uupunut, kilpailu lehtialalla vie voimat. Pitäisi olla jatkuvasti uusia ideoita. Kuvittelin, että saan hiljaisuudesta voimaa, mutta en ole vakuuttunut. Entä Janne, et sinäkään taida olla vahvoilla?

– No en, suosio on romahtanut. Olen jo liian vanha ja väsynyt kilpailemaan, Janne sanoi vaisusti.

– Kiitos, että olette avautuneet. Arvostan rehellisyyttänne, Topi sanoi ja ilmoitti menevänsä lämmittämään saunaa.

– Tuletko Tanja kanssani keittiövuoroon? Se taitaa olla lähes viimeinen, Kimmo pyysi.

– Tulen tietysti, menkää te muut hetkeksi vetäytymään. Kutsun juhlaillalliselle, kun olemme valmiit, Tanja sanoi ja seurasi Kimmoa kevein askelin.

Tuntui hyvältä, että kuvaukset olivat melkein ohi. Petri oli luvannut taltioida viimeisen illan tunnelmia, mutta Tanja arveli ehtivänsä koodata otokset Pasilassa.

***

– Riittää, että katat pöydän. Lohi on graavattu, kermaperunat uunissa ja kasvikset hautumassa, Kimmo sanoi tyytyväisenä.

Häntä kadutti karu lounaskeitto. Toivottavasti maukas illallinen korvaisi sen. Topi kaatoi halukkaille snapsit, kun Kimmo toi vadit pöytään.

– Pidit lupauksesi, ruoka on gourmet tasoa, Topi kohotti maljan.

Patrikin silmät harottivat, kun hän ryyppäsi snapsin kerralla. Armi näytti itkettyneeltä, Krisse voitonriemuiselta.

– Haluavatko arvon naiset saunaan tänä iltana? Topi kysyi, kun vadit olivat tyhjät ja pullollinen punaviiniä nautittu. – Jos ette, me pojat menemme.

Patrik ja Janne seurasivat Topia. Kimmo jäi auttamaan Tanjaa astioiden korjaamisessa.

– Menen lepäämään takan ääreen, Krisse sanoi, eikä tehnyt elettäkään viedäkseen edes oman lautasensa keittiöön.

– Diiva mikä diiva, Tanja puuskahti. – Näytelmä kuvasi hienosti hänen rappiotaan.

***

Kun miehiä ei ruvennut kuulumaan, Tanja pyysi Kimmoa käymään katsomassa, ettei kukaan ollut pyörtynyt löylyyn.

– Laulaa hoilottavat pukuhuoneessa pyyhkeet ympärillä. Patrik on riehaantunut ja syyttää kovaäänisesti Topia kunnianloukkauksesta, Kimmo kertoi huvittuneena.

– Pelkään, että siinä on leikki kaukana. Entä Janne?

– Täysin muissa maailmoissa. On juonut yksin lähes koko viskipullon ja pari saunakaljaa sen lisäksi tyhjistä tölkeistä päätellen.

– Kamalaa, toivottavasti saamme heidät aamulla kunnialla taksiin, Tanja sanoi aavistellen pahaa.

Hän ei kuitenkaan arvannut, että tilanne riistäytyisi käsistä. Patrik sai paniikkikohtauksen ja huusi, että hänen piti päästä heti lähtemään.

– Anna kännykkäni ja kuvausauton avaimet, en kestä enää, hän kiljui.

– Auton avaimet ovat Petrillä ja puhelimesi saat vasta aamulla, Topi ilmoitti kylmästi.

– Jumalauta, olet sadisti. Kaapin avaimet tänne ja heti.

Topi otti avaimen naulassa riippuvien housujensa taskusta ja heitti sen mielenosoituksellisesti saunan tulipesään. Avain vääntyi kuumassa liekissä käyttökelvottomaksi.

Patrik hurjistui ja löi Topia nyrkillä. Mies tuupertui penkille Jannen viereen. Tämä nojasi silmät kiinni seinään, eikä reagoinut mitenkään.

Patrik ryntäsi ulos paljain jaloin vain saunapyyhe verhonaan. Petri avasi huoneensa oven hämmästyneenä. Hän oli vienyt kameran lataukseen ja valmistautui lähtemään löylyihin.

– Autonavaimet tänne ja heti, Patrik vaati.

– Älä unta näe, et ole ajokunnossa, Petri vastasi rauhallisesti ja laittoi pöydällä olevat avaimet taskuunsa.

Nyrkinisku tuli odottamatta. Petri kaatui ja löi päänsä sängyn laitaan. Hän menetti tajuntansa eikä ollut näkemässä, kun Patrik otti avaimet, ryntäsi ulos ja kaasutti yön selkään.

Tanja oli kuullut metelin ja meni Kimmon kanssa katsomaan, mitä oli tekeillä. Hän kauhistui nähdessään Petrin lattialla. Päästä oli tullut runsaasti verta ja mies oli tajuton.

– Nyt tarvitaan kiireesti apua, Tanja huudahti ja riuhtaisi saunan pukuhuoneen auki. Hän kauhistui nähdessään tajuttomat miehet.

– Kimmo, mitä teemme. Näistä idiooteista ei ole apua. Kuulin auton äänen. Ilmeisesti Patrik on paennut ja Petri tarvitsee kiireapua.

Armi ja Krisse tulivat katsomaan kauhuissaan tappelun jälkiä.

– Meillä ei ole puhelinta, ei autoa eikä nettiyhteyttä, mitä ihmettä voimme tehdä?

– Odottakaa, tarkistakaa, että Topin huoneen ovi on lukitsematta. Auttakaa minua löytämään hänen puhelimensa. Olen varma, että se on siellä.

Puhelin löytyi yöpöydän laatikosta, mutta Tanjalla ei ollut tietoa pin-koodista.

– Hätänumeroon voi soittaa ilman sitä, Krisse tiesi.

***

Seuraava tunti oli piinaava. Kun ambulanssi lopulta kaarsi pihaan, Tanja purskahti helpotuksesta itkuun.

– Täällä on ollut kunnon bileet, toinen nuorista ensihoitajista totesi katsellessaan jälkiä. – Nuoren miehen tila on vakaa. Haava ei onneksi ole syvä, vaikka verta onkin tullut paljon. Viemme hänet ensiapuun tikattavaksi. Nämä muut herrat selviävät aamuun mennessä. Veikkaan, että krapula on mahtava, hoitaja sanoi ja nosti kaverinsa kanssa Petrin paareille.

***

Ennustus osui oikeaan. Topi tärisi kuin horkassa, eikä Jannen tila ollut yhtään sen parempi. Kimmo oli kerrankin tyytyväinen, ettei ollut samassa jamassa.

Kun tilataksi saapui, esiintyjät sanoivat vaisut hyvästit ja lähtivät ilman kännyköitään. Topi ei muistanut hävittäneensä kaapin avaimen, mutta lupasi hoitaa asian ensi tilassa.

– Olipa keikka, Tanja tuumi valvotun yön jälkeen.

– Olemme kahdestaan, Petri toipuu, Topi sanoi ja kertoi soittaneensa sairaalaan. – Siivotaan pikaisesti ja tilaan sen jälkeen meille taksin, niin pääsemme taas sivistyksen pariin.

Tanja halasi häntä ujostelematta ja sanoi, että ohjelmasta tulisi jymymenestys.

***

MYÖHEMMIN

Tanjan arvio osui oikeaan. Topi kutsui esiintyjät ja lehdistön edustajat Pasilaan ennakkokatseluun, kun dokumentti valmistui.

Iltapäivälehtien otsikot kirkuivat. Julkkikset ilmiriidassa keskenään todentuntuisessa tv-dokumentissa. Viikon piina päättyi rajuun tappeluun.

– Topi ja Tanja, olette mahtavia. Katsojaluvut kohosivat ennätyslukemiin. Esiintyjät eivät ole valittaneet. Päinvastoin, olen kuullut, että he ovat saaneet uusia työtarjouksia ja ovat jatkuvasti lehtien palstoilla. MeSinkut lehden toimittaja Krisse on ylennetty päätoimittajaksi. Armi ja Patrik ovat menneet kihloihin. Kimmo on saanut esiintymissopimuksen suosittuun tv:n kokkikisaan ja Janne soittaa taustabändissä. Huhutaan, että he ovat muuttaneet yhteen.

– Kuka sanoo, ettei televisio-ohjelmilla on vaikutusta, Tanja hymähti.

– Siitä tuli mieleen, haluatko osallistua seurantaohjelman kuvauksiin? Aila kysyi Tanjalta.

– En todellakaan. Pidän huolta Petristä, joka on vielä sairauslomalla. Ehkä sen jälkeen.

Tanja tapasi muutaman päivää myöhemmin Krissen läheisessä kahvilassa.

– Kiitos tyttöseni, kun autoit minua takavarikoimaan muistikirjat osanottajien huoneista. Sain arvokasta sisäpiirin tietoa pitkäksi aikaa, Krisse hymyili ja halasi Tanjaa.

************

SATEEN ROPINAA

OSA II – PALUU PIILOPAIKKAAN

Tanja oli riemuissaan, mutta samalla pelokas, kun Aila ehdotti seurantaohjelman kuvaamista Villa Piilopaikassa.

– Olen saanut paljon katsojapalautetta, jossa toivotaan päivitystä viimekertaisen dokumentin osallistujien tilanteeseen. Mitä mieltä olet? Ohjaaja tosin vaihtuu, sillä Topi on joutunut hoitoon. En tiedä, palaako hän kuvioihin.

– Kuka tulee tilalle? Tanja kysyi.

– Haluan antaa mahdollisuuden vastatulleelle Kasperille. Hänellä on ideoita ja hän tuntee kulttuurikenttää toimittuaan alalla.

– En ole varma, haluanko tehdä töitä Patrikin kanssa. Hän oli aivan sekaisin loppuvaiheessa.

– Juttelin lääkärin kanssa. Hän vakuutti, että tilanne on hallinnassa. Myös suhde Armin kanssa näyttää toimivan, mikäli lehtikirjoituksiin on uskominen, Aila kertoi.

– Toivoisin, että Petri tulee taas kuvaajaksi. Hän tuntee paikan ja luotan hänen ammattitaitoonsa, Tanja ehdotti.

– Eiköhän se onnistu. Olen ottanut yhteyttä Kimmoon ja hän suostuu sillä ehdolla, että saa hankkia itse ruokatarvikkeet. Pakasteannokset olivat liikaa hänen kunnianhimolleen.

– Entä Krisse ja Janne, suostuvatko he tulemaan? Tanja kysyi.

– Kyllä vain samoin kuin Armi. Tuttu joukkue on siis koossa.

– Olen mukana, Tanja vakuutti, vaikka hänellä oli kutina, ettei keikasta tulisi helppoa.

ENSIMMÄINEN KUVAUSPÄIVÄ

Kasper oli pukeutunut mustaan kauluspaitaan ja mustiin farkkuihin. Hän oli sitonut kaulaansa punakirjavan huivin ja koonnut rastahiukset sykeröksi päälaelle.

– Villa Piilopaikka on teille tutumpi kuin minulle, mutta olen innoissani. Oletteko ehtineet majoittua? hän kysyi, kun esiintyjät saapuivat laukkuineen.

Tanja huomasi, että yksi puuttui. Oli elokuu ja kesä kauneimmillaan. Katettu terassi näytti kutsuvalta. Siellä oli mukava korituoliryhmä ja pitkä ruokapöytä. Pihalla oli näyttäviä kukkaistutuksia.

– Saimme entiset huoneet. Olen pahoillani, ettei Armi voinut osallistua. Hän on viimeisillään raskaana ja lääkärin mielestä lepo on tarpeen, Patrik kertoi.

– Armin ja vauvan terveys ovat tietenkin etusijalla, Kasper kuittasi.

– Olen valmis ottamaan keittiön haltuun, Kimmo ilmoitti leveästi hymyillen.

– Kuulostaa hyvältä. Olen iloinen, että olet lupautunut kokkaamaan. Tilaamasi ruokatarvikkeet ovat tulleet ja ne ovat kylmässä. Aloitamme kahvikupillisten kera terassilla, Kasper sanoi.

– Eikö kuohuviiniä? Krisse kysyi pettyneenä.

– Ei edes alkoholitonta. Katsojat paheksuivat, että edellisessä ohjelmassa ryypättiin koko ajan. Pidämme matalaa profiilia. Lupaan kyllä lounaalla viiniä tai olutta, mutta väkevät jätämme vapaa-ajalle.

Tanja toivotti tutut esiintyjät tervetulleiksi.

– Krisse, olet ainoa nainen täällä minun lisäkseni, Tanja totesi katsellessaan miesvaltaista joukkuetta.

– Olemme kuin kaksi prinsessaa. Krisse heläytti naurun ja oikaisi ryhtiä. Hänen pukeutumisensa oli edelleen räväkkää. Tyköistuva trikoopaita ja tiukat housut toivat rehevät muodot esiin. Hiukset olivat liekehtivän punaiset samoin kuin kynnet.

– Pysyttelen taka-alalla, sinä saat loistaa, Tanja hymähti.

– Vaikka tunnettekin toisenne, kerrataan nykytilanne, Kasper puuttui puheeseen. –  Niin kuin kuulitte, Kimmo hoitaa kokkauksen ja Tanja on luvannut olla apuna. Tällä kerralla saatte pitää puhelimet, mutta jättäkää ne kuvausten ajaksi huoneisiinne. Baarikaappi pysyy kiinni iltaan asti. Olen kuullut, että edellisellä kerralla oli häiriöitä.

Janne ja Patrik vilkaisivat toisiaan nolon näköisinä.

– No joo, tuli vähän ylilyöntejä. Otetaan nyt rauhallisesti.

– Kuvataan nopea kierros, jossa saatte kertoa yhdellä sanalla, mikä innostaa ja mikä painostaa. Havainnollistakaa ne piirroksilla. Nuoli ylös, positiivinen tunne, nuoli alas negatiivinen ja alle oma nimi.

Petri otti lähikuvat piirroksista. Krissen nuolet olivat valta ja kiire, Patrikin nuolten molemmissa päissä luki Armi, Janne hehkutti nousukiitoa ja valitti unenpuutetta, Kimmon nuolenpäissä luki kokkauskisa ja terveysongelmat.

Kasper oli tyytyväinen yhteenvetoon. Hän suunnitteli esittävänsä piirrokset ohjelman ennakkomainoksessa. Ne herättäisivät taatusti katsojien kiinnostuksen.

– Aloitetaan sinusta Patrik. Mitä tarkoitit sillä, että Armi on sekä innoittaja että painolasti?

– Juuri sitä. Hänen mielialansa vaihtelevat jatkuvasti. Välillä olen maailman ihanin. Varsinkin silloin, kun tuon kotiin kukkia ja herkkuja. Seuraavassa hetkessä hän itkee ja valittaa, että ura on ohi, eikä hän halua äidiksi. Synnytys ja yövalvomiset pelottavat.  En todellakaan ymmärrä häntä.

– Raskaana olevat naiset ovat herkässä mielentilassa, Krisse huomautti.

– Todella, vähempikin riittäisi. Kukaan ei ajattele tulevan isän tunteita, Patrik puuskahti.

– Mennään eteenpäin. Jatka sinä Krisse.

– Minulla ei ole lapsia, mutta tunnen välillä olevani lastentarhassa, kun jutut eivät valmistu ajoissa. Paineita riittää, mutta kun uusi kiiltäväkantinen lehti ilmestyy, tunnen ylpeyttä, että olen saanut vaikuttaa sisältöön.

– Televisio-ohjelmien kanssa on samanlaista. Ensin tuntuu, etteivät palaset loksahda kohdilleen, mutta lopputulos yllättää aina, Kasper kertoi.

– Meillä on kokemusta, Janne sanoi ja katsoi Kimmoa. – Harjoituksissa kaikki on levällään, mutta kun kuvausvalot syttyvät, tapahtuu ihme. Jännittääkö sinua Kimmo koskaan?

– Kyllä vain, mutta kokkauskisa on niin kiehtova, että hämmästyn jatkuvasti, joko suora lähetys on ohi.

– Sama täällä. Meillä on yleensä rankat harjoitukset bändin kanssa, mutta olen huomannut, että lähetyksissä kaikki sujuu, Janne kertoi.

– Oletan, että sinulla on tälläkin kerralla kitara mukana? Kasper kysyi.

– Totta kai. Harjoittelen itse asiassa uutta kappaletta. Eiköhän iltaisin ole aikaa.

– Voit harjoitella vapaasti takkahuoneessa, Kasper lupasi. – Saatte tuttuun tapaan kirjata tuntemuksia ja kertoa omin sanoin paineista. Katsojapalautteen mukaan henkilökohtaiset tarinat kiinnostavat. Moni on kysellyt taustoistanne. Palataan teemaan iltapäivällä. Kokkiryhmä saa nyt lähteä hommiin ja te muut voitte pitää mietintätauon.

Tanja seurasi Kimmoa keittiöön. Miehen huulilla karehti hymy.

– Tulet yllättymään. Olen suunnitellut viikon ruokalistan ja hankkinut tarvittavat ainekset.

– Mitä hyvää kokkaat tänään?

– Aloitamme komeasti, sillä haluan tehdä vaikutuksen viimekertaisen katastrofin jälkeen. Teema on kansainvälinen, mutta hyödynnän kotimaisia raaka-aineita ja satokauden tarjontaa. Toivon, että ehdin jossain välissä sienimetsään.

– Sait minut uteliaaksi, Tanja sanoi ja katsoi, kun Kimmo otti esiin värikkäitä vihanneksia ja yrttiruukkuja.

– Kävin torilla. Löysin upeita napakoita kesäkurpitsoja, makeita tomaatteja ja paprikoita. Sen lisäksi tässä on nippu tuoreita sipuleita ja lehtikaalia. Laita riisit kiehumaan. Ne kypsyvät runsaassa kymmenessä minuutissa. Halkaisen sillä aikaa kasvikset ja silppuan sipulit.

– Arvaanko oikein, saamme uunissa haudutettuja täytettyjä tomaatteja, punaisia paprikoita ja pieniä kesäkurpitsoja?

– Kyllä vain, niissä on loppukesän makua. Sekoitan kypsän riisin joukkoon tuoretta sipulia, lehtikaalisilppua ja yrttimausteita. Tässä on ruukulliset timjamia, rosmariinia ja basilikaa. Päälle tulee vielä vahvaa juustoraastetta.

– Entä nämä kullankeltaiset kukat? Ovatko ne syötäviä? Tanja ihmetteli.

– Hyvinkin. Ne ovat kesäkurpitsankukkia. Kastan ne keveään frittikastikkeeseen ja kypsennän öljyssä, Kimmo hehkutti.

– Upeita värejä, Petri kehui ja otti runsaasti lähikuvia.

***

– Oho, onpa ruoan ulkonäkö parantunut, Krisse henkäisi tullessaan ensimmäisenä pöytään.

– Odota kun saat maistaa, Kimmo virnisti ja kuulutti lounaan olevan valmis.

– Ihanaa, maku on kohdallaan ja valkoviini kylmää. Tämä pelasti päiväni, Krisse kiitteli vuolaasti.

– Olutkin menettelee ja ruoka on hyvää. En olisi uskonut, että kasvisruoka maistuu herkulliselta. Tulee Välimeren keittiö mieleen, Patrik innostui kehumaan.

– Hyvin huomattu. Olemme tänään kreikka- ja italiatunnelmissa. Huominen on yllätys, Kimmo sanoi salaperäisesti. – Tarjoan päiväkahvin kanssa omenapiirakkaa. Jättäkää sille vähän tilaa.

– Tuuli on yltynyt ja terassilla on viileää. Jatketaan kuvauksia oleskelutilassa, Kasper päätti lounaan lopuksi.

– Piirretäänkö ja askarrellaan taas? Krisse virnuili, kun Tanja jakoi uudet paperit.

– Kyllä vain. Viime kerralla omakuvanne toimivat loistavasti ennakkomainoksissa. Saatte nyt tarkkailla toisianne ja piirtää vierustoverinne. Olkaa spontaaneja ja käyttäkää mielikuvitusta.

Krisse hihitti sommitellessaan Patrikin kuvaan vauvan, röyhelöisen ruokalapun ja tuttipullon. Patrik katseli vieressään istuvaa Jannea arvioiden. Kuvaan ilmestyi parrakas huuliharppua soittava hylje, joka tasapainoili pallon päällä.

– Ei kurkita, hän sanoi, kun Janne käänsi päätään.

– Yritän vain nähdä tarkemmin vastapäätä istuvan Kimmon, hän selitti.

– Niin varmaan, sait helpon mallin. Silmälasit ja käteen soppakauha.

– Kiitos vinkistä, Janne virnisti.

Kimmo tuijotti Krissen avointa kaula-aukkoa ja piirsi hahmottelemalleen naiselle mahtavat puolipallot.

– Otan tuon kohteliaisuutena, Krisse nauroi hersyvästi.

– Kun olette valmiit, kirjoittakaa varmuuden vuoksi alle oma ja kuvan kohteen nimi, Kasper pyysi. – Saatte hengähdystauon sillä aikaa, kun Tanja kiinnittää kuvat seinälle ja Petri ottaa lähikuvat.

***

Taidenäyttely herätti ristiriitaisia tunteita.

– Älkää hullua yllyttäkö. Näen jo painajaisia vauvan itkusta ja vaippojen imelästä tuoksusta Armista puhumattakaan. En uskalla edes kuvitella, miten hän jaksaa herätä öisin imettämään. Siis jos hän suostuu imettämään. Olen täällä viikon turvassa, mutta sen jälkeen pelkään, että helvetti repeää, Patrik tuskaili.

– Kuvasi minusta keikkumassa pallon päällä on osuva. Tunnen todellakin olevani sirkuspelle, jonka tulevaisuus riippuu kansan suosiosta, Janne tunnusti.

– Entä minä? Soppakauha kuvastaa uraani, mutta entä sitten, kun kokkikisa on ohi ja olen taas tyhjän päällä, Kimmo sanoi vaisusti.

– Onni on katoavaista, mutta naisellisia avuja riittää, Krisse kihersi.

Tanja oli katsonut huolestuneena, kun nainen oli täyttänyt viinilasinsa omatoimisesti moneen kertaan lounaalla.

– Pääsimme asiaan, Kasper sanoi ja lupasi kahvitauon. – Jatkamme sen jälkeen teemaa. Niin kuin kerroin, henkilökohtaiset tarinat kiinnostavat. Olette kaikki tienhaarassa. Tai Krissellä on toistaiseksi turvattu asema, mutta teillä muilla tulevaisuus on avoin. Onko sinulla Patrik tiedossa uusia rooleja?

– Pahuksen mainoskuvauksia vain. Tunnen itseni pelleksi esitellessäni puhtaanvalkeita hyvältä tuoksuvia kalsareita ja mieskuntoa kohottavia vitamiineja.

– Ei taida vaatia kummoisia roolisuorituksia, Kasper erehtyi sanomaan.

Patrik loi häneen murhanhimoisen katseen. Kasper kohotti kätensä.

– Rauha, kahvi ja omenapiirakka kutsuvat.

TANJA

Tuntuu nostalgiselta olla taas täällä Piilopaikassa, vaikka edellinen kerta päättyi katastrofiin. Olen nyt luottavaisella mielellä, sillä Patrik vaikuttaa tasapainoiselta. Armin poissaolo on menetys. Esiintyjistä vain yksi on nainen, mutta kyllä Krisse selviytyy mainiosti miesjoukkueen keskipisteenä.

Piirrokset olivat hersyviä. Näen ne jo ruudussa. Kasper on ottanut sujuvasti ohjaajan roolin. Ei hänellä tosin ole Topin auktoriteettia . Baarikaapin sulkeminen päiväksi on hyvä asia, sillä viimeksi viina aiheutti ylilyöntejä. Minulla ei ole muuta valittamista, kuin Petrin omituinen käytös. Rohkaisen illalla mieleni ja kysyn suoraan.

***

Iltapäivällä keskustelu oli väkinäistä. Aamun riehakas tunnelma oli hiipunut. Kasper yritti turhaan provosoida osallistujia puhumaan lisää paineistaan.

– Hyvä on, olemme saaneet jo näin ensimmäisenä päivänä paljon aikaiseksi. Voitte vetäytyä tekemään muistiinpanoja tai vain lepäämään. Jatkamme kuvauksia huomenna. Kimmo on luvannut tarjota kevyttä iltapalaa ja baarikaappi on avoinna. Nauttikaa vapaasti. Laitan saunan kuumaksi.

– Päästiin asiaan, Janne ilahtui istuessaan Patrikin kanssa takan ääressä. – Pelkäsin hetken, että joudumme nääntymään kuivin suin.

Molemmilla oli viskilasit kädessä.

– Tarvitsetko apua saunan lämmittämisessä? Krisse kysyi istuuduttuaan alalauteelle Kasperin seuraksi.

– Koivuhalot ovat kuivia. Pärjään mainiosti, mutta jos haluat hakea minulle oluttölkin ja jotain itsellesi, se sopii. Vahdin tulta vielä hetken.

– Kyllä pomo, Krisse hymyili ja palasi hetken kulutta juomien kanssa. – Olet paljon mukavampi kuin Topi, vaikka pihtaatkin juomien kanssa.

– Sain päälliköltä varoituksen, ettei kuvissa saa näkyä kuin korkeintaan viinilasit ruokailun yhteydessä.

– Ryypätään siis salaa, Krisse tuumi ja kohotti viinilasinsa. – Oletko sinkku?

– Kyllä vain. Klassinen tarina, sitä oikeaa ei ole löytynyt.

– Minä en enää edes kuvittele. Pidän hauskaa nuorten miesten kanssa, mutta en halua vakiintua.

Kasper katsahti seuralaiseensa. Kutsu näkyi tämän silmissä. Häntä puistatti, sillä nainen oli tuplasti häntä vanhempi.

– Olet varmaan suosittu, Kasper totesi.

– Arvaa vain. Toimitusharjoittelijat kilpailevat huomiosta siinä toivossa, että annan mahdollisuuden jatkaa. Valta on kiihottavaa.

– Näin olen ymmärtänyt. Olet päässyt pitkälle.

– Ei se ole ollut itsestään selvää. Kyllä minunkin piti tehdä nuoruudessa myönnytyksiä. Ei siinä ollut mistään rakkaudesta kysymys.

– Oletko tyytyväinen nykyiseen asemaasi?

– Olen ja en. Pinnalla pysyminen vaatii teräviä kyynärpäitä. Joskus on rentouttavaa ajatella vain itseään. Tuletko poika pesemään selkäni, kun sauna on kuuma?

– Voin tullakin, Kasperin oli pakko sanoa, vaikka hän olisi halunnut paeta hikiseksi muuttuneesta tilanteesta.

KRISSE

En tiedä mikä piru minuun meni, kun kiusasin herttaista ohjaajapoikaa. Hän näytti siltä, että haluaisi olla missä tahansa muualla kuin minun seurassani. Ehkä jätän hänet rauhaan. Itse asiassa kunnon yöunet ovat tarpeen, sillä haluan näyttää mukiinmenevältä kameran edessä. Minulla on nyt ainutlaatuinen tilaisuus loistaa, kun kuvankaunis Armi on poissa pelistä. Olikohan raskaus vahinko? En todellakaan osaa kuvitella häntä äitinä. No, eihän asia minulle kuulu, mutta Patrik näyttää olevan kauhuissaan.

***

TOINEN KUVAUSPÄIVÄ

– Tänään on ulkoilupäivä. Sää on mitä parhain. Suunnistamme läheisille kallioille, joiden kupeesta Kimmo uskoo löytävänsä sieniä, Kasper ilmoitti tukevan aamiaisen jälkeen.

Kimmo oli tarjonnut kahvin ja paahtoleipien lisäksi paistosta, jossa oli ollut puolikkaita rosmariinilla maustettuja tomaatteja, kananmunia ja pekonia.

– Näillä eväillä jaksamme tai sitten ei, Krisse oli huokaillut.

Metsäpolku oli yökasteen jäljiltä kuvankaunis. Petri kehotti osallistujia kulkemaan rauhallisesti, jotta hän sai otettua runsaasti tilannekuvia. Kun ensimmäiset kantarellit löytyivät, Patrik riemastui.

– Näin hauskaa minulla kaupunkilaispoikana ei ole ollut aikoihin. Luulin, että sieniä saa vain torilta ja kaupan tuoretiskistä.

– Tulkaa katsomaan, täältä sammaleiden seasta löytyy ensimmäisiä suppilovahveroita, Kimmo hihkaisi. – Ne ovat vielä turhan pieniä poimittaviksi. Löysin sen sijaan muutaman muhkean lampaankäävän. Miltä sienipihvit kuulostavat?

– Herkullisilta, Tanja ilahtui. Sieniruoat olivat tuttuja, sillä hänen vanhempansa olivat innokkaita keräilijöitä.

– Jos löydämme vielä herkkutatteja, saatte huikean lounaan, Kimmo innostui.

Hän piti lupauksensa, kun Janne onnistui löytämään muutaman hyväkuntoisen herkkutatin.

– Hieno retki, Kasper kiitteli ja lupasi lepotauon ennen lounasta.

– Katan terassille, herkkuateria on valmis tunnin kuluttua, Kimmo ilmoitti. – Tanja, tässä on suolalla ja pippurilla maustettuja korppujauhoja ja toisessa kulhossa vatkattu kananmuna. Dippaa leikkaamani tattipihvit ja lampaankäävät molemmissa. Paistan ne pannulla voissa, Kimmo kehotti.

– Mitä tarjoat lisukkeeksi?

– Juuresmuhennosta, kasvikset ovat jo kypsymässä kiehuvassa vedessä. Lisäksi vain vihreää salaattia piparjuurella maustetun kermaviilin kera. Vähemmän on enemmän.

***

– Mieletöntä. Jos en tietäisi, kuvittelisin syöväni lihapihviä, Patrik hämmästeli.

– Tämän tuoreempana ei lähiruokaa voi saada. Voin paljastaa, että huomenna on tarjolla tuoretta kalaa.

– Puhuit kansainvälisistä aterioista. Tänään on ilmeisesti kotimainen teema. Entä jatkossa? Janne kysyi.

– Herkkuja riittää. Parempi, etten paljasta etukäteen, Kimmo myhäili tyytyväisenä.

***

Kasper kutsui ryhmän koolle heti lounaan jälkeen.

– Muistatte varmaan teatteriesityksen viime kerralta. Nyt itse kukin saa esittää monologin. Aiheena on tulevaisuuden visio. Niin kuin aina, tyyli ja sävellaji on vapaa. Saatte valmistella esitystä tunnin ajan.

– Onko baarikaappi auki? Krisse kysyi.

– Hyvä on, jos haluatte lasilliset neuvoa antavaa, se on sallittua, mutta ne eivät saa näkyä Petrin kuvissa.

Kasper ei halunnut seurata, miten isoja paukkuja esiintyjät kaatoivat muumimukeihin. Hän vetäytyi huoneeseensa ja pohti, miten selviäisi seuraavista päivistä. Kaikki oli toistaiseksi hyvin, mutta pinnan alla oli jännitteitä. Hän oli hädin tuskin välttynyt Krissen lähentelystä edellisenä iltana. Pelkkä ajatuskin intiimistä yöstä sai hänet tuntemaan itsensä teinipojaksi.

Tanja oli samoilla linjoilla. Ystävyys Petrin kanssa oli ollut suloista, mutta nyt mies vaikutti etäiseltä. Ei puhettakaan, että hän olisi halunnut viettää kiihkeitä öitä Tanjan kanssa. Seurustelu oli ollut sattumanvaraista. Molemmat pitivät elokuvista ja kävivät silloin tällöin yhdessä juomassa oluttuopit näytösten jälkeen. Lemmenhetket olivat harvinaista herkkua. Nyt kun se olisi ollut mahdollista, Petri piti välimatkaa. Tanja ei ymmärtänyt, mistä oli kysymys.

– Ei millään pahalla, mutta olen löytänyt toisen, Petri tunnusti, kun Tanja vaati selitystä.

– Asia selvä, en siis kelpaa sinulle enää? hän oli kysynyt lähes hysteerisenä.

– Ei siitä ole kysymys, mutta minusta on tulossa isä. Vietin yhden hullun yön Tiikerin kanssa, enkä ollut varautunut kondomilla. Siinä kävi huonosti, Petri oli tunnustanut.

– Rakastatko tätä Tiikeriä? Tanja oli kysynyt ahdistuneena.

– En todellakaan, mutta mitä voin tehdä? Ymmärrätkö, hän on tulevan lapseni äiti.

– Oletko varma, ettei muita isäkandidaatteja olo?

– En halua ajatella sitä.

– Kaikkea hyvää sinulle, Tanja oli vastannut ja päättänyt, ettei ikinä rakastu. Hän oli nähnyt tarpeeksi epäonnisia tarinoita.

***

– Oletteko valmiit? Kuka aloittaa, Kasper kysyi reippaasti.

Hänkin oli ottanut pienen konjakin baarikaapista rauhoittaakseen hermoja.

– Minä tietysti, eivätkö naiset ole aina etusijalla? Krisse virnisti. – Esitän viimekertaiseen tapaan naista, joka rakastaa elämää eikä kadu mitään.

Krisse asteli etualalle yllään kimaltava iltapuku ja Petriltä lainaamansa mikrofoni.

Non, rien de rien
Non, je ne regrette rien
Ni le bien qu’on m’a fait
Ni le mal
Tout ça m’est bien égal
Non, rien de rien
Non, je ne regrette rien

Krissen käheä ääni sopi yllättävän hyvin Edit Piafin säveliin.

– Kiitos, hieno esitys. Tarkenna vielä, mitä halusit laulullasi sanoa, Kasper pyysi.

– Yksinkertaisesti sitä, että elämä on kuljettanut myrskyjen yli ja olen edelleen pinnalla katumatta mitään.

– Hyvä, kuka on seuraava?

Patrik kohotti kätensä ja asteli pitkin harppauksen etualalle.

– Ette varmaankaan halua kuulla Hamletin pohdintaa ollako vai eikö olla. Se on kuitenkin teemani. Haluan olla kelpo aviomies ja isä. Pelkään kuollakseni ja pohdin, miten pääsen pälkähästä. Hankalampi tilanne on Armilla, joka joutuu pian synnyttämään pienokaisemme. Ymmärrän, että rauhallinen elämämme muuttuu, mutta en ymmärrä, miten paljon. Olen kauhuissani. Haluaisin paeta, mutta en tietenkään voi. Olen ehkä täällä vuoden kuluttua seesteisenä isänä kertomassa, että lapsen saaminen on ihmeellistä. En kuitenkaan usko ihmeisiin. Auttakaa minua.

– Kiitos Patrik, olit rehellinen ja varmasti moni nuori isä on kokenut samoja tunnetiloja. Lähetä vielä terveisiä Armille, Kasper kannusti.

– Armaani, lupaan olla tukenasi, Patrik puhui suoraan kameralle.

– Olemme kuulleet kaksi vahvaa esitystä. Janne ja Kimmo, teidän vuoronne, Kasper kehotti.

– Vaikka kyseessä piti olla yksinpuhelu, päätimme viskilasillisen jälkeen esittää dialogin, Janne sanoi ja asteli Kimmon käsipuolessa lattialle.

– Olkaa hyvät, Kasper kehotti.

– Voivatko kaksi herraa ihastua toisiinsa? Vastaamme, miksi ei. Mitä Janne ajattelet ystävyydestämme?

– En olisi voinut kuvitella, että nukun partaisen kaverin vieressä samassa sängyssä ja saan herätä kutkuttavaan kahvin tuoksuun. Elämäni muuttui kerralla, kun vastasit tanssiinkutsuuni.

– En todellakaan halunnut vietellä sinua, mutta niin vain kävi. Arkemme on juhlaa ja juhlamme astetta parempaa. Viihdytät minua iltaisin soitollasi ja minusta on ihana kokata lempiruokiasi. Harmi, kun täällä ei ole tilavia perhehuoneita.

– Janne ja Kimmo, tulitte ulos kaapista, arvostan, Kasper innostui. – Tästä tulee jymyuutinen.

– Emme halua enää piilotella. Tämä on loistava tilaisuus kertoa yleisölle, että rakastamme toisiamme, Janne hehkutti.

***

Kasper kaatoi itselleen tukevan konjakin, kun kuvaukset olivat ohi. Hän oli enemmän kuin tyytyväinen paljastuksiin. Edes Krissen silmänräpyttelyt eivät varjostaneet hänen hyvää tuultaan.

– Penni ajatuksistasi, Tanja kysyi istuutuessaan Kasperin viereen viinilasi kädessään. – Oletko tyytyväinen päivän kuvauksiin?

– Enemmän kuin tyytyväinen. Ymmärrätkö tyttöseni, että olemme saaneet jättipotin. Kuuluisa muusikko ja huippukokki julkistivat juuri rakkaustarinansa.

– Oletko varma, etteivät he pluffanneet? Julkisuuden tavoittelu menee monesti totuuden ohi.

– Älä maalaile kauhukuvia, mitä tarkoitat?

– Yksinkertaisesti sitä, että he asuvat kyllä yhdessä taloudellista syistä, mutta ovatko he oikeasti rakastavaisia?

– Mitä väliä sillä on. Itsehän he tunnustivat suhteen.

– Kyllä vain, mutta se voi olla mainostemppu.

– Älä pilaa iltaani, olin haltioissani.

– Siitä vain, taidan nähdä piruja seinillä, Tanja sanoi ja ilmoitti auttavansa Kimmoa iltapalan laittamisessa.

– Saamme sienipiirakka ja teetä, maistuu varmaan sinullekin, hän kertoi lähtiessään.

KASPER

En tiedä, mitä ajatella. Kuvittelin, että sain jymyuutisen, mutta Tanja palautti minut maan pinnalle. Teenkö itseni naurettavaksi, jos miesten näennäinen avoimuus osoittautuu virhearvioksi. Huomasin, että Krissekin innostui. Ehkä on parasta jutella hänen kanssaan. Tai ei sittenkään, pelkään sitä puumaa. Hänen silmäniskunsa ovat liian tuttavallisia. En ole enää viaton, mutta ikääntyneet röyhkeät naiset pelottavat hemmetisti. Olen saanut kunnon kotikasvatuksen, joten vastaan sanominen ei ihan helposti onnistu.

***

KOLMAS KUVAUSPÄIVÄ

Sade ropisi ikkunaan eikä terassille ollut asiaa. Kimmoa harmitti, sillä hän oli suunnitellut grillaavansa kalat ulkona. Oli pakko ottaa varasuunnitelma käyttöön.

– Ihanaa, saamme lämpimäisiä, Tanja tuli suu hymyssä keittiöön.

– Pyöräytin sämpylät ja yrttimunakas on hyytymässä. Otatko saman tien kupin kahvia?

– Mielelläni. Olen iloinen, että saamme sinun ansiostasi kunnon ruokaa.

– Tämä on kunnia. Tuoreista aineksista ei saa muuta kuin hyvää. Keli on kurja, mutta onhan meillä täällä sisällä kuivaa ja lämmintä. Petri on sytyttänyt jo takkatulen. Hänen mielestään se on oiva kuvausympäristö.

– Huomenta, tuoksuupa hyvälle, Krisse tuli haukotellen paikalle. – Nukuin mainiosti. Eilinen sauna teki hyvää.

Kun Patrik, Janne ja Petri olivat liittyneet seuraan, Kimmo kantoi munakkaan pöytään.

– Näyttää herkulliselta. Mitä ruohoja olet laittanut sekaan? Patrik kysyi.

– Vihersilppua, siinä on tuoretta basilikaa ja ruohosipulia. Ne antavat väriä ja makua.

– Minnehän Kasper on jäänyt, Tanja huolestui, kun miestä ei kuulunut. – Käyn katsomassa.

Kasper hätkähti hereille kuullessaan Tanjan koputuksen.

– En ymmärrä, miten en kuullut puhelinherätystä, hän sanoi nolona.

– Muut ovat jo nauttineet aamiaisen, tule vilkkaasti.

Kasper hotkaisi nopeasti sämpylän ja kuivahtaneen munakkaan lopun. Hän oli pettynyt katsoessaan ikkunan takaa näkyvää alakuloista maisemaa. Taivas oli harmaa ja sade näytti yltyvän.

– Kokoonnutaan takkahuoneeseen. Ulos ei ole asiaa ainakaan ilman saappaita, Kasper sanoi pyyhkien suupieliä.

Kun esiintyjät olivat ryhmittyneen tulen ääreen, Kasper kertoi aamupäivän tehtävän.

– Haaveet ja arkipäivä eivät aina kohtaa. Kuvitelkaa millaista olisi, jos joku täyttäisi yllättäen toiveenne. Saatte esittää spontaanisti kuvitteellisen vuoropuhelun parin kanssa. Krisse ja Janne aloittavat.

– Voinko hakea kitaran avuksi? Janne kysyi.

– Hyvä ajatus, hae pois.

Krisse siirsi korituolin keskemmälle ja pyysi Jannea esittämään hänelle serenadin.

– Mitä kauniilla rouvalla on mielessä? Janne kysyi kohteliaasti.

Anna mulle tähtitaivas.

Janne näppäili tutun sävelen ja lauloi antaumuksella.

– Etpä vähään tyytynytkään. Saanko esittää nyt omasta puolestani toiveen?

Ole hyvä.

Janne virnisti ja esitti kappaleen Niin mahtava peräsin ja pulleat purjeet.

Katsojat räjähtivät nauruun, kun Krisse ja Janne kumarsivat.

– Hieno esitys, joka ei selityksiä kaipaa, Kasper kiitti ja kehotti Patrikia ja Kimmoa panemaan paremmaksi.

– Hovimestari, saisinko pullollisen parasta samppanjaanne ja sen kanssa pieniä paahtoleipiä mustan kaviaarin kera. Voitteko kutsua samalla tuon kaunottaren naapuripöydästä seuraani, Patrik komensi.

Kimmo kumarsi kohteliaasti Tanjalle, joka ei voinut muuta kuin seurata.

– Kaunis neito, olen katsellut teitä ihaillen. Suostutteko nauttimaan vaatimattoman aterian kanssani?

– Se on unelmien täyttymys. Harmaat ohimonne kiihottavat minua.

Kimmo palasi ja asetti ruokailijoiden eteen muumimukit ja sämpylän puolikkaat.

– Hyvää ruokahalua. On ilo palvella teitä.

– Istu hyvä mies seuraamme, äläkä ole noin tärkeä. Kuplajuomaa riittää sinullekin.

Kolmikko kumarsi esityksen päätteeksi kättentaputusten saattelemina.

– Olette mainioita. Kiitos Tanja, kun osallistuit.

– En osaa kuvitella, miten selität, että ohjelmassa näkyy yhtäkkiä tuntematon nainen.

– Selvitämme sen aikanaan. Sinähän olit Patrikin unelma.

TANJA

Apua, en tiedä, miten tästä selvitään, mutta ilmestymiseni tyhjästä on Kasperin ja leikkaajan ongelma. Päivän ohjelma jatkui suoraan sanoen aika tyhjänpäiväisellä keskustelulla haaveista ja pettymyksistä. Kimmon ja Jannen oletettuun suhteeseen ei palattu. Lounaskin oli pieni pettymys, sillä Kimmon paistamissa ahvenfileissä oli ruotoja. Maku oli kyllä kohdallaan, sillä hän ei voita säästele. Lisukkeina oli uusia perunoita ja runsas vihreä salaatti, mutta tällä kerralla yllätykset puuttuivat. Odotin enemmän.

Krisselle valkoviini maistui. Miehet joivat olutta, Petrikin. Hänellä tuntuu olevan vaikeaa. En säälittele, itse hän on petinsä petannut. Kasper antoi iltapäivätunnit aikaa kirjoittaa muistiinpanoja loppuyhteenvetoa varten. Sain yllättäen vapaata. Teki mieli lähteä ulos jaloittelemaan, mutta tulin toisiin ajatuksiin kurkistettuani ulos. Onneksi minulla on romanttista luettavaa.

***

– Iltaohjelma on vapaa. Oletteko huomanneet, että kirjahyllyssä on lautapelejä, Kasper osoitti laatikkopinoa.

– Löytyykö pelikortteja? Patrik kysyi.

– Kaksi pakkaa, mitä ehdotat?

– Pokeria tai canastaa, onko kukaan kiinnostunut?

Yllättäen Krisse ilmoitti olevansa korttihai. Pian hän, Patrik ja Janne syventyivät peliin viskilasit edessään. Janne näppäili haikeita säveliä kitarasta. Petriä ei näkynyt, sillä Kasper oli sanonut, että päivän kuvaukset olivat pulkassa. Tanja selasi hajamielisesti naistenlehtiä ja Kasper täytti sudokua. Hän halusi nollata päässä pyörivät ajatukset.

Kun Kimmo huhuili keittiöstä iltapalan olevan valmis, kaikki piristyivät.

– Teetä ja pannukakkua mansikoiden kera, olet aikamoinen velho, Krisse kiitteli ja lorautti reilusti rommia mukiinsa.

KIMMO

Kolme kuvaus- ja kokkauspäivää takana. Olen nauttinut joka hetkestä ja toivon, että yllätyspaljastuksemme Jannen kanssa saa yleisön kiinnostumaan meistä. Molempien työtehtävät ovat kiinni kansan suosiosta. Minulla on vielä kaksi päivää aikaa säväyttää kokintaidoilla. Pakko myöntää, etten tehnyt tänään vaikutusta. Kansainvälinen teemakin on melkein unohtunut, kun innostuin metsäsienistä.

Tehtävät ovat olleet innostavia ja tunnelma rauhallisempi kuin edellisellä kerralla. Kasper ja Tanja tekevät hyvää työtä. En tiedä, mikä kuvaajaa vaivaa. Hän ei juurikaan puhele. Krisse sitäkin enemmän. Hänellä riittää virtaa ja viina maistuu entiseen malliin. Niin näyttää maistuvan Jannellekin. Pitäisikö olla huolissaan…

***

NELJÄS KUVAUSPÄIVÄ, JOKA JÄI VIIMEISEKSI

– Sää on kirkastanut, Kimmo ilmoitti iloisena Tanjalle, joka tuli tapansa mukaan auttamaan aamiaisen valmisteluissa.

– Hyvä, olemmeko ehkä ulkoruokinnassa?

– Toivottavasti. Suunnittelen vokkaavani muurikalla aasialaisia makuja. Toivottavasti kaikki pitävät kookoksesta ja chilistä.

– Minä ainakin. Paikalle tullut Krisse oli kuullut Kimmon sanat. – Ehdotan, että maustat kohtuullisesti ja laitat vahvaa ekstrachiliä tarjolle. Kaikki eivät myöskään pidä korianterista. Huomasin, että sinulla on sitä ruukullinen.

– Se antaa aitoa makua, mutta olet oikeassa, sitäkin voi lisätä valmiisiin annoksiin.

Kasperkin ilahtui huomatessaan, että he voivat aloittaa päivän ohjelman terassilla.

– Pidin kovasti eilisistä esityksistänne. Olette taitavia improvisoimaan. Otetaan lämmittelykierros. Esittäkää lempikappale, joka kuvastaa sisintänne.

Esiintyjät vilkuilivat toisiaan.

– Rohkeasti, näppäilen sävelet kitaralla. Otin sen varmuuden vuoksi mukaan, Janne kehotti.

– Aloita itse, sinähän se muusikko olet, Krisse vastasi.

Janne mietti hetken. Surujen kitaran alakuloiset sävelet kaikuivat pitkälle kuulaassa elokuun aamussa.

– Kaunista, mikä sai sinut valitsemaan juuri tuon kappaleen? Kasper kysyi.

– Se kuvaa mielenmaisemaani.

– Millainen Krissen maisema on? Kasper kysyi.

– Esitän kappaleen oopperasta Rigoletto.

Krisse nousi seisomaan ja kajautti komeasti.

La donna è mobile
Qual piuma al vento
Muta d’accento
E di pensier
E di pensier
E di pensier

– Bravo, en tiennytkään, että sinulla on noin komea ääni, Kasper ihasteli. – Mitä sanoo Patrik?

Haluaisin laulaa Armin kunniaksi Tahdon olla sulle hellä, mutta hän tietää sen jo. Valitsen sen sijaan iki-ihanan kappaleen Näin minä neitonen sinulle laulan.

– Olipa kaunista. Uskon, että Armin silmät kostuvat, kun hän kuulee serenadisi. Sitten vielä Kimmo. Kuulemmeko leipurin laulun?

– Ette todellakaan. Minua viehättää Mörrimöykky. Se tuli mieleen, kun kuuntelin eilen sateen ropinaa.

– Kiitos, se oli valaiseva kierros. Jatketaan, jos saisitte valita vapaasti, mikä hahmo tai eläin olisitte?

– Haluaisin olla iloinen pyöriäinen tai delfiini, joka kisailee kavereiden kanssa vedessä. Pieni pulleus olisi vain etu, Krisse heläytti.

– Minä voisin olla prinssi Hamlet. En vieläkään osaa päättää ollako vai eikö olla, Patrik mietti apeana.

– Valitsen Hamelnin pillipiiparin, joka johtaa lumotulla huilulla lasten kulkuetta, Janne keksi.

– Sadussa on muistaakseni surullinen loppu. Lapset päätyivät suljetun vuoren sisälle.

– Eikö satujen pidä päättyä hyvin tyyliin, he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti? Krisse kysyi.

– Siksi ne ovatkin satuja, Patrik virnisti.

– Kimmo, sinun vuorosi.

– Voisin olla pehmonalle, jota joku hellisi.

Kaikki nauroivat. Krisse kysyi yllättäen, mikä Kasper haluaisi olla.

– Kapellimestari. Minulla olisi taikasauva ja ohjaisin orkesteria soittamaan taianomaisia säveliä.

– Sitähän sinä juuri nyt teet. Voisitko ohjata meidät nyt tauolle, Krisse pyysi.

Tanja huomasi, että tämä kävi kaatamassa vaivihkaa viiniä mukiinsa.

– Saatte kirjoitusaikaa, sillä Kimmolla on hommaa lounaan valmisteluissa. Autathan taas Tanja.

– Totta kai. Lupasin jo aamulla, että pilkon ainekset sillä aikaa, kun Kimmo valmistaa maustekastikkeet.

– Kertokaa meille muillekin, mitä hyvää saamme, Patrik pyysi.

– Laitan muurikan kuumaksi. Vokkaan kasviksia ja jättirapuja aasialaiseen tapaan. Eihän kenelläkään ole ennakkoluuloja tulisia makuja kohtaan?

– Medium kiitos, Krisse vastasi.

– Minulle chili sopii, Janne sanoi.

– Samoin, mutta kohtuudella. Sain lomamatkalla Bangkokissa papaijasalaattia, joka oli räjäyttää tajunnan, Patrik kertoi.

***

– Parasta ruokaa ikinä, liemi oli herkullista ja valkosipulissa paistetut ravut taivaallisia, Krisse kommentoi. Hänkin oli siirtynyt olueen, kun Kimmo oli vakuuttanut sen sopivan paremmin thaimakuihin.

– Täysi kymppi, Kasper kommentoi. Miten aioit panna huomenna paremmaksi?

– Se on vielä salaisuus, Kimmo hymyili iloisena onnistumisesta.

***

Loppuhuipennusta ei koskaan tullut, sillä Patrik sai iltapäivällä soiton sairaalasta.

– Tule pian, vauva syntyy millä hetkellä tahansa. Otin taksin ja haluan, että olet vieressäni, Armi itki puhelimessa.

– Rauhoitu, tulen niin nopeasti kuin pääsen, Patrik vastasi ja kiirehti pakkaamaan tavaransa.

– Vien sinut kuvausryhmän autolla, Kasper tarjoutui kuullessaan tilanteesta. –  Ota sinä Tanja komento. Tiedät kuvaussuunnitelman. Tulen vielä illalla takaisin.

***

Kasper ei tullut takaisin. Patrik patisti häntä ajamaan nopeammin. Kun leveä tukkirekka tuli vastaan kapealla tiellä, Kasper väisti liian pitkälle sateen kastelemalle savipenkalle ja auto syöksyi rinnettä alas. Se kierähti katolleen ja syttyi tuleen. Patrik jäi liekkeihin ja kuoli savuun. Kasper pääsi vääntäytymään ulos ja menetti tajuntansa.

Hän heräsi vasta sairaalassa, mutta ei muistanut onnettomuutta. Kylkiluut olivat murtuneet ja jalka kipsissä.

– Olet saanut rajun aivotärähdyksen. Pidämme sinut tarkkailussa komplikaatioiden varalta, lääkäri sanoi.

***

Piilopaikassa tunnelma oli odottava. Kimmo keitti rauhoittavaa yrttiteetä. Kun ilta pimeni, kaikki vetäytyivät huoneisiinsa.

Kun Kasper ei palannut aamullakaan, Tanja huolestui toden teolla. Hän yritti soittaa turhaan miehen puhelimeen. Myöskään Patrik ei vastannut.

– Petri, en ymmärrä, mitä on tapahtunut. Mitä tehdään? Tanja kysyi hädissään.

– Soita päällikölle. Kaikki ei ole nyt kohdallaan.

Aila vastasi Pasilasta.

– Kuulin juuri poliiseilta, että illalla on tapahtunut paha onnettomuus. Kasper on sairaalassa ja hänen vieressään istunut Patrik on kuollut. Lähetän talon auton hakemaan teidät. Kuvaukset ovat tällä erää ohi.

Tanja purskahti itkuun. Tämä ei ollut todellista. Kun Tanja sai koottua itsensä, hän kutsui porukan paikalle ja kertoi suru-uutisen.

– Lähdemme kaikki tänään kotiin. Menkää pakkaamaan. En voi uskoa, ettei Patrikia enää ole.

– Miten ihmeessä Armi selviää? Krisse päivitteli.

Hän suunnitteli jo sensaatiomaisia otsikoita lehdessään.

***

Armi oli shokissa. Pikkuinen tyttövauva kurkisteli sinisillä silmillä kaukalosta, kun Armin äiti tuli katsomaan vastasyntynyttä.

– Sait huonot eväät, mutta kyllä me selviämme, mummi leperteli pienokaiselle.

Iltapäivälehtien otsikot suorastaan kiljuivat. Traaginen onnettomuus televisiokuvauksissa. Tunnettu näyttelijä menehtyi ja ohjaaja sairaalassa. Entinen Miss Suomi shokissa miehensä kuoleman vuoksi. Vauva jäi isättömäksi syntymähetkellä.

********

KUKKIVA KEVÄT

OSA III – LUOVAA KIRJOITTAMISTA VILLA PIILOPAIKASSA

Henkilöt:
Emil, tv-ohjaaja
Tanja, kuvaussihteeri
Petri, kuvaaja
Kimmo, kokki
Orvokki, kirjailija ja ohjaaja
Armi, Emmi, Anni ja Akseli kurssilaisia
Pilvi, Armin tytär

Aila kutsui Tanjan ja Emilin työhuoneeseensa.

– Seurantadokumenttia Piilopaikan esiintyjistä ei voitu esittää Patrikin kuoleman takia. Armin perhe oli tiukasti vastaan ja olen samaa mieltä. Emme halua herkutella onnettomuudella toisin kuin sensaatiolehdet.

– Uutisointi oli järkyttävän kamalaa, Tanja totesi.

– Minulla on kuitenkin rakentava ehdotus. Se tuli itse asiassa Armilta. Hän haluaa jatkaa elämää äitiyslomallaan ja on kiinnostunut kirjoittamaan avainromaanin rankoista kokemuksista. Sillä on tietysti kysyntää, mutta ei se ole pelkästään tv-dokumentin arvoinen. Sen sijaan luovan kirjoittamisen kurssi kiinnostaa kulttuurin suurkuluttajia.

– Tarkoitatko, että tekisimme ohjelman ryhmästä? Emil kysyi.

– Kyllä vain. Tunnettu kirjailija ja kurssin vetäjä Orvokki vihjasi varanneensa Villa Piilopaikan kesäkurssia varten. Hän otti yhteyttä, koska oli nähnyt ensimmäisen siellä kuvatun ohjelmamme.

– Kiinnostavaa, mutta oletko tosissasi? Palaisimme sinne vielä kerran, Tanja kysyi järkyttyneenä.

– Minusta ajatus on hyvä. Opetus toteutuu kesäkuun alussa ja osanottajat on tarkasti valittu. Kyseessä on romaanin kirjoittamisen kesäkurssi. Armin lisäksi oppilaita on vain kolme.  Kun Orvokki kysyi käytännön järjestelyistä, suosittelin Kimmoa kokiksi. Tiedän, että hän on suostunut. Mitä sanotte?

– Olen kahden vaiheilla. Paikka on ihana, mutta raskaat muistot tulevat uniin. Patrikin kuolema oli järkyttävä eivätkä Topi ja Kasper ole toipuneet entiselleen, Tanja vastasi ahdistuneena.

– Jos sinua yhtään lohduttaa, Petri on lupautunut kuvaajaksi ja toivoo, että tulet mukaan.

Tanja sydän sykähti. Hän ei ollut tavannut Petriä edellisen yhteisen keikan jälkeen kuin ohimennen.

– Taidan suostua. Tuletko Emil ohjaajaksi? Etkö pelkää, että tv-ohjaajia kohtaa Piilopaikan kirous?

– Näin on tarkoitus. Olen katsonut ensimmäisen dokumentin ja toisesta materiaalin. Sääli, kun se jäi käyttämättä.

– Ehkä Armi muuttaa mielensä, kun aikaa kuluu. Ajattelin itse asiassa ehdottaa, että se voisi toteutua hänen kirjansa julkaisun aikaan. Tiedän, että hänellä on kustantaja, joka edellyttää, että romaani ehtii joulumyyntiin.

– Entä Armin vauva, tuleeko se mukaan?

– Ei, mummi on luvannut hoidella pienokaista kurssiviikon ajan. Ymmärsin, että tyttönen on hänen silmäteränsä.

***

PALUU VILLA PIILOPAIKKAAN

Tanja katsoi kesäkuun heleää maisemaa ristiriitaisin tuntein. Metsätie kurssikeskukseen oli yhtä pitkä kuin ennenkin, mutta tuulessa huojuvat hiirenkorvalla olevat koivut lupailivat alkavaa hellettä.

– Hurmaava paikka, Emil totesi, kun kuvausryhmän auto kaartoi pihaan.

– Tutulta näyttää, mutta jokin on muuttunut, Petri totesi nostellessaan laukkuja auton perältä.

– Olet oikeassa. Pihalle on ilmestynyt grillikatos. Kimmo on varmaan innoissaan.

– Tervetuloa, täällähän on tuttuja, kokki tuli vastaan.

– Hei, emme ole tavanneet. Olen tv-projektin ohjaaja Emil.

– Hauska tutustua ja mukava kun olet mukana Tanja. Arvostan apuasi keittiössä. Toivottavasti yhteistyömme jatkuu suotuisten tähtien alla. Tai mieluummin ulkona auringonpaisteessa. Tervehdys Petri, miten pyyhkii?

– Siinähän se, yritän parhaani. Harmitti, kun edelliset kuvat jäivät käyttämättä.

– Elämä on arvaamatonta. En todellakaan olisi toivonut Patrikin kuolemaa. Mies parhaassa iässä.

– Koska kirjoittajaryhmä saapuu? Tanja kysyi.

– Aamulla, ehditte majoittua ja valita parhaat huoneet.

– Entiset käyvät mainiosti. Onko sauna kuuma?

– Totta kai, ruokatarvikkeet ovat kylmässä ja baarikaappi täytetty, mutta vain meidän käyttöömme. Kirjoittajakurssi on raitis ja he ovat toivoneet saavansa kasvisruokaa. Saanko tarjota aperitiivit?

– Kuulostaa ylelliseltä, Emil ilahtui.

– Majoittukaa ja tulkaa sen jälkeen keittiöön. Tarjoan pientä iltapalaa.

TANJA

Miten ihana kuvausviikon aloitus. Kimmo halasi lämpimästi. Emil katseli ihmeissään ympärilleen. Muistan, että upea huvila teki minuunkin ensimmäisellä kerralla vaikutuksen. Huoneet ovat korkeat ja katettu terassi ylellinen. Kesäkuinen ilta oli viileä ja hyttyset parveilivat verenhimoisina, joten katsoimme viisaammiksi nauttia lasilliset kuohuviiniä ja Kimmon paistamaa fetapinaattipiirakkaa takkahuoneessa.

En tiedä, mitä ajatella Emilistä. Topi oli jämäkkä ja Kasper nuori ja hulvaton. Ei Emilkään ole vanha, mutta hän vaikuttaa turhan vakavalta. Pilke silmäkulmissa puuttuu. Tiedän, että hän on kokenut urheiluohjaaja, mutta kulttuuri taitaa olla vieraslaji. Hän vakuutti kaivanneensa vaihtelua, mutta pahat kielet kertovat, että nuoremmat syrjäyttivät hänet. Minäkö ennakkoluuloinen, kyllä.

***

ENSIMMÄINEN KURSSIPÄIVÄ

Emil esitteli kuvausryhmän ja lupasi, että he pysyttelevät taka-alalla.

– Otamme näin aluksi vain tilannekuvia. Kamerasta ei tarvitse välittää. Kun ehditte pitemmälle, saatte kertoa vapaasti suunnitelmistanne. Annan nyt puheenvuoron ohjaajallenne Orvokille.

– Mukava tavata näin ihastuttavassa paikassa. Oletteko ehtineet majoittua?

– Joo, mukava kun saatiin yhden hengen huoneet, sisaruksista vanhempi Anni vastasi.

– Aamupala oli hurjan herkullinen, Akseli kehui.

– Hyvä, aloitamme täällä takkahuoneessa päivittäin aamiaisen jälkeen yhteisellä tilannekatsauksella ja pienillä viriketehtävillä. Sen jälkeen saatte valita mieleisen paikan kirjoittamiselle. Suosittelen ulkoterassia ainakin sinulle Emmi. Saat vaikutteita runoihisi suoraan luonnosta.

– Sopii, olen ihastunut haikuihin. Lupaan lausua niitä iloksenne halusitte tai ette, Emmi virnisti.

– Kertokaa muutkin aihevalinnoistanne. Aloita sinä Armi.

Tanja huomasi, että tyttö oli kaunistunut entisestään. Hiukset oli letitetty pään ympäri ja hän oli pukeutunut yksinkertaisesti valkoiseen t-paitaan ja farkkuihin.

– Kaikki varmaan tietävät, että koin yhden järkyttävän päivän aikana iloa ja surua, kun tyttäreni Pilvi syntyi ja lapsen isä Patrik kuoli. Yritän terapeuttisen kirjoittamisen avulla pysyä järjissäni.

– Minkä ikäinen tyttö on nyt? Orvokki kysyi.

– Vajaat kymmenen kuukautta. Hän on mummin hyvässä hoidossa. Lupasin soitella päivittäin.

– Hyvä kun saat hetken aikaa itsellesi. Sitten sisarukset Emmi ja Anni. Emmillä on siis runokirja tulossa. Anni, sinä olet innostunut taiteesta samoin kuin Akseli. Onko teillä yhteinen projekti?

– Kyllä vain. Tapasimme taidekoulussa ja suunnittelemme kuvakertomuksia. Minun innoittajani on Edward Hopper ja Akseli kehittelee Salvador Dalin surrealististen maalausten pohjalta kauhutarinoita.

– Pitää paikkansa. Mielikuvitus kiitää, kun vain katselen eriskummallisia teoksia.

– Dalin maailma on todella outo. Kerro Anni vähän Hopperista.

– Minulla on tässä postikortteja hänen maalauksistaan, Anni sanoi ja laittoi pinon kiertämään.

– Pysähtynyt ja alakuloinen tunnelma, Orvokki arvioi.

– Näin vuosia sitten Tampereen elokuvajuhlilla lyhytfilmin, jossa maalausten henkilöt heräsivät eloon. Yritän tehdä jotain samansuuntaista kirjoittamalla.

– Kaikilla teillä on kiinnostavat aiheet. Odotan innolla, miten edistytte viikon aikana. Saatte kurssilla henkilökohtaista ohjausta. Puhutaan päivittäin myös yhdessä, sillä vertaistuki antaa virikkeitä. Tavataan täällä lounaan jälkeen ennen kuin päästän teidät kirjoitusvapaalle.

***

– Onpa mukava olla taas kanssasi keittiössä, Tanja hymyili Kimmolle.

– Samoin, täällä olisi yksinäistä ilman sinua.

– Mitä hyvää laitat?

– Tiesitkö, että meillä on edessä Orvokin toivomuksesta kasvisruokaviikko. Minulle se sopii mainiosti, sillä nyt keväällä vihannekset ovat parhaimmillaan. Olen kaltannut meheviä tomaatteja ja huuhdellut linssit. Ota esiliina eteesi ja ryhdy pilkkomaan porkkanoita, sipuleita ja kesäkurpitsaa.

– Sopii mainiosti. Saamme myös tuoreita yrttejä. Ovatpa ne reheviä.

– Värikäs ruoka, värikäs elämä, Kimmo myhäili.

Emil oli hiukan pettynyt kuullessaan joutuvansa syömään pelkkiä rehuja. Toisaalta oli helpotus päästä valmiiseen ruokapöytään. Hän kuittasi kotona turhan usein ateriat voileivillä ja oluella. Alkoholiakaan ei aterioilla ollut tarjolla. Hän muisteli näkemänsä dokumentin, jossa viski virtasi. Nyt ilmeisesti oli toinen komento. Onneksi hän oli varautunut omalla kossupullolla.

ORVOKKI

Alku näyttää lupaavalta. Jännitin kuvausryhmän tuloa, mutta vaikuttaa, ettei heistä ole harmia. Päin vastoin, toivon ohjelman myötä saavani lisää opetuslapsia. Kurssille olisi mahtunut enemmänkin, mutta korkea hinta vaikutti ilmeisesti asiaan. Tämähän on lähes hemmotteluloma. Mukavaa yhdessäoloa, luovaa kirjoittamista ja hyvää terveellistä kasvisruokaa. Huomasin Emilin pettyneen ilmeen, kun hän kuuli, ettei saisi kalaa eikä lihaa viinistä puhumattakaan. Vakuutin, että kasvikset ovat herkullisia, kun kokki osaa asiansa.

En paljastanut, että minullakin on romaani työn alla. Tarinani sijoittuu aikaan, jolloin tämä ihastuttava huvila on valmistunut. Saan kirjahyllystä löytämästäni paikkakunnan historiikista loistavaa taustamateriaalia. Kuvittelen täällä asuneen ylhäisönaisia, jotka soittivat flyygeliä ja kulkivat pitkissä hameissa. He kirjoittivat kynttilän valossa päiväkirjaa ja haaveilivat rikkaista kosijoista. Olen syntynyt väärällä vuosisadalla.

Armin tarinasta tulee koskettava. Kannustan häntä maalailemaan kokemuksiaan suurella siveltimellä. Runous on vaikea laji, eivätkä kustantajat ole kovinkaan halukkaita julkaisemaan niitä. Taidetarinat kuulostavat kiehtovilta. Kuvat ja niiden innoittamat tarinat tukevat toisiaan. Epäilen, että Anni ja Akseli ovat pari, sillä he ovat selvästi samalla aaltopituudella. Mitä pikkusisko siitä tuumii, se jää nähtäväksi.

***

Luovan kirjoittamisen ryhmä kokoontui lounaan jälkeen. Orvokki pyysi yllättäen kaikkia kertomaan runon säkein kevätpäivän tunnelmasta.

– Runojen kirjoittaminen käy rentoutusharjoituksesta. Käykää haistelemassa ulkoilmaa ja palatkaa puolen tunnin kuluttua.

– Tämä tuli ihan puskista. Kuvittelin, että työstämme omia aiheitamme, Akseli protestoi.

– Kurssin tarkoitus on antaa virikkeitä. Huomaatte nopeasti, että kirjoittaminen jumiutuu. Silloin on hyvä vetää henkeä, ulkoilla ja kokeilla muita tapoja. Pidättehän kaikki päiväkirjaa? Orvokki kysyi.

– Yritän kirjata aamuisin tuntemuksia. Se helpottaa hetkeksi, Armi tunnusti.

– Ne ovat tarkoitettu vain sinulle itsellesi. Huomaat, kun palaat teksteihin myöhemmin, että pahin tuska on hellittänyt.

Petri seurasi joukkoa ulos. Hän mietti, mitä itse kirjoittaisi. Suhde Tiikerin kanssa oli päättynyt, kun Petri oli ihmetellyt, miksi raskaus ei etene. Kävi ilmi, että tyttö oli harhauttanut hänet, eikä mitään lasta ollut tulossa. Petri oli lähtenyt turhautuneena, mutta myös helpottuneena.

Taivaansiniset lobeliat sekä keltaisen ja oranssinhehkuiset samettikukat hehkuivat auringossa. Armi istuutui korituoliin kukkaistutusten viereen. Petrin kamera vangitsi hänen tyttömäisen kauneutensa. Emmi vaelteli mustikanvarpujen seassa. Anni ja Akseli istuutuivat puutarhakeinuun ja keskustelivat tehtävänannosta.

– En arvannut, että joudumme runoilemaan. Se on enemmän siskosi alaa, Akseli hämmästeli.

– Haikut ovat helppoja. Katso ympärillesi ja eläydy. Tiedän, että niissä on kyse tunteesta ja luonnosta. Kokeillaanko runorobottia? Emmi esitteli sitä kerran. Riittää, että kirjoitat hakukenttiin keksimäsi sanat.

– Onko se joku tekoälyjuttu?

– Ilmeisesti, en tiedä miten se toimii, mutta testataan. Onhan sinulla puhelin taskussa?

Aleksi otti kännykän esiin ja löysi Googlen avulla robotin. Hän valitsi sanat hellyys ja keinu. Anni katseli istutuksia ja kirjoitti vuorollaan sanat kukkaset ja rakkaus. Aleksi nauroi lukiessaan oman haikunsa.

Kohtaamme tässä
keinu kuuntelee, kun
hellyys kuiskailee.

– Aika hyvä ja kuvastaa mielentilaani. Saanko suukon?

– Älä yritä, se vaatii omaa panostasi.

– Minähän tein kaiken, kun annoin taikasanat. Sinun vuorosi.

Annia huvitti, kun hän luki robotin ehdottaman haikun.

Rakkaus lähestyy
kevein askelin
kukkaset kumartavat.

– Se oli kaunista, mutta rivitys ei tainnut mennä ihan oikein, Anni laski.

– Ajatus on tärkein. Olen hulluna sinuun, Aleksi sanoi ja antoi kevyen suukon Annin poskelle.

***

– Emmi ole hyvä, sinä olet ekspertti, Orvokki kehotti, kun kaikki olivat taas paikalla.

Mustikka kuiskaa
korvaani salaisuuden
haave toteutuu.

– Teit meidät uteliaiksi. Kuulemmeko jatkossa haaveestasi?

– Aika näyttää, Emmi sanoi salaperäisesti.

Kun Anni ja Akseli lukivat haikunsa, Emmi katsoi heitä epäluuloisesti.

– Olivatko tekstit omianne? hän kysyi.

– Pyysimme runorobotilta vähän uskonvahvistusta, Akseli virnisti.

– Kaikki keinot ovat nykyään sallittuja, Orvokki sanoi sovittelevasti. –  Sitten vielä sinun vuorosi Armi.

Sydämessäni
menetys kasvaa vain
suru ei väisty.

– Runosi ei kaipaa selityksiä. Toivon, että kurssi tuo helpotusta, Orvokki sanoi osaaottavasti. – Saatte nyt jatkaa omia tarinoitanne. Tapaamme lounaalla.

***

Kimmo oli työn touhussa, kun Tanja ehti keittiöön. Hän oli ehtinyt koodata Petrin otokset. Ulkokuvat olivat hänen mielestään loistavia.

– Myöhästyinkö? hän kysyi pestessään käsiä.

– Ehdit mainiosti. Laitan munakoisovuoan kuumaan uuniin. Saat raastaa mehevää varhaiskaalia ja kattaa pöydän. Teen sillä välin raikkaan salaatinkastikkeen.

– Sopii, syömmehän ulkona.

– Totta kai. Otetaan ilo irti näistä kauniista kevätpäivistä.

***

– Mieletöntä. Oliiviöljyssä ja valkosipulissa haudutetut munakoisot ja kirpeä tomaatti-paprika-chilikastike ovat kuin suoraan gourmetravintolasta, Orvokki hehkutti.

– Kaalisalaatti kevyen majoneesikastikkeen kera sopii hyvin lisukkeeksi, Emmi sanoi ja otti toisen annoksen.

– Tarvitsen ruokalevon tämän ihanuuden jälkeen, Akseli totesi ja vilkaisi Annia.

– Olen samoilla linjoilla, tyttö vastasi hymyillen.

Emmi katsoi pitkään, kun sisko seurasi Akselia tämän huoneeseen.

***

– Oletteko valmiit jatkamaan? Orvokki kysyi, kun ryhmä kokoontui päiväkahvin jälkeen takkahuoneeseen.

– Kyllä pomo, Akseli vastasi kaikkien puolesta.

– Annan uuden haasteen. Valitkaa näistä inspiraatiokorteista sellainen, joka puhuttelee. Voitte kirjoittaa mielikuvitustarinan tai vaihtoehtona hyödyntää kuvaa romaaninne käsikirjoituksessa. Monesti yllättävä käänne vie kerrontaa eteenpäin.

Armi katseli kuvia. Hänellä ei ollut mitään ennakko-odotuksia. Romaanin kirjoittaminen oli pakokeino arjesta. Vaikka Pilvi oli helppo lapsi, hän tunsi jääneensä loukkuun. Tuula-äiti oli jo iäkäs ja Armi pelkäsi, että yövalvomiset olivat hänelle liian suuri rasitus. Onneksi Pilvi oli tottunut tuttipulloon ja sai nykyään jo muutakin ruokaa. Makeat soseet saivat tytön suun hymyyn. Peruna sitä vastoin ei maistunut. Lentokoneen kuva ja tuulessa huojuvat palmut saivat kaukokaipuun heräämään. Armi kirjoitti haaveestaan päästä irti arjen harmaudesta.

Emmi valitsi idyllisen järvimaiseman. Hänen mielestään kesäloman huipennus oli viettää laatuaikaa perheen mökillä. Häntä harmitti, ettei isosiskolla ollut enää aikaa eikä halua lomailla hänen kanssaan. Nytkin hän suunnitteli interrail-matkaa Eurooppaan Akselin kanssa.

– Valitaanko yhteinen aihe? Emmi kuuli Annin kysymyksen Akselille.

Tietenkin, en kestä heidän imelää yhdessäoloaan, Emmi puhisi itsekseen.

***

Kun tuli aika lukea vuodatukset, Anni ja Akseli saivat raikuvat taputukset, kun he olivat kehitelleet huikean tutkimusmatkan jäämerelle.

– Olen huolissani jäävuorten sulamisesta. Yritän omalta osaltani herättää keskustelua ilmaston lämpenemisen seurauksista, Anni kertoi.

– Valaiden pyynti pitäisi lopettaa. Tosi moni eläinlaji on kuolemassa sukupuuttoon, Akseli jatkoi.

– Olette oikealla asialla. Kirjoituksenne eivät kuitenkaan liity omiin tarinoihinne.

– Ei se mitään. Tuntui tarpeelliselta heittäytyä miettimään maailman tilaa.

– Saatte nyt omaa aikaa. Tulkaa vetämään hihasta, jos haluatte keskustella käsikirjoituksistanne, Orvokki sanoi.

TOINEN KURSSIPÄIVÄ

Tanja venytteli herättyään. Hän oli istunut illalla Petrin kanssa terassilla. Mies oli loihtinut jostain punaviinipullon ja he olivat jakaneet sen tasapuolisesti.

– Annatko minulle anteeksi. Olen taas vapaa ja haluaisin oikeasti seurustella kanssasi, Petri oli sanonut.

– Entä se sinun Tiikerisi? Joko vauva on syntynyt? Tanja kysyi kireästi.

– Ei ole mitään suhdetta eikä lasta. Kaikki oli erehdystä, Petri oli vastannut.

– En ymmärrä, mitä tapahtui?

– Tiikeri sumutti. Ei hän ollut raskaana, mutta halusi pitää minut koukussa. Lähdin ovet paukkuen, kun ymmärsin huijauksen.

– Pahus vieköön, aika rajua.

– Sano muuta. Yksi hullu yö oli viedä minut perikatoon.

– En osaa sääliä sinua, mutta on mukava, että olet edelleen rinnallani, Tanja oli sanonut, mutta ei suostunut viettämään yötä Petrin kanssa. – Katsotaan, miten juttu etenee, hän oli sanonut ja lähtenyt omaan huoneeseensa.

Aamulla hän mietti, oliko ollut turhan tyly.

***

– Emmi, lupasit meille aamujen virkistykseksi haikun, Orvokki sanoi aamiaisen jälkeen.

– Se on ilo. Mitä sanotte tästä?

Kuppi espressoa
nautinto ja rauha
hengenvetoja.

– Se kertoo taas kerran aamutunnelmasta. Sopiiko, että aloitamme hengenvedoilla. Olen oppinut joogatunneilla, että oikea hengitys on tärkeää. Rentoutukaa ja nouskaa ylös. Ottakaa hyvä asento ja vetäkää syvään ilmaa nenän kautta ja suun kautta ulos, Orvokki ohjeisti. – Aamun virikeharjoitus liittyy sekin hyvinvointiin. Koska meillä on täällä huippukokki, joka valmistaa terveellistä kasvisruokaa, saatte esittää toiveita. Kimmo on luvannut toteuttaa niitä mahdollisuuksien mukaan.

Armi ei keksinyt muuta kuin marjasmoothiet. Emmi listasi lempijälkiruokiaan. Anni ja Akseli toivoivat grilliannoksia.

– Uskon, että ehdotuksenne toteutuvat, Orvokki totesi ja lupasi viedä Kimmolle terveiset.

***

– Huomaan, että sinulla on lounasainekset valmiina, Tanja sanoi tullessaan keittiöön aamun kuvausten jälkeen.

– Kävin keräämässä tuoreita nokkosia ja vuohenputkia. Laitan kevyen viherkeiton, jossa on kevään vitamiinit parhaimmillaan. Tarjoan sen kanssa uppomunia, siemennäkkäriä ja tsatsikia. Kaikki on luomua, terveellistä ja maukasta, Kimmo kertoi.

– Haluan nähdä, miten kokkaat munat.

– Salaisuus on siinä, että poreilevaan etikalla maustettuun veteen tehdään kierre ja munat pudotetaan yksi kerrallaan sekaan. Kolme neljä minuuttia riittää, jotta keltuainen jää juoksevaksi.

– Kuulostaa taitolajilta. Mitä voin tehdä?

– Riittää, että katat pöydän. Onneksi voimme tänäänkin syödä ulkona.

– Onko jälkiruokaa?

– Totta kai. Raparperikiisseli on jäähtymässä ja pakasteesta löytyy pistaasijäätelöä, Kimmo hymyili.

– Olet loistokokki. En todellakaan kaipaa liharuokia.

– Entä viiniä tai olutta?

– No jaa, minähän olen töissä. Illalla kyllä maistuisi.

– Kerron salaisuuden. Vaikka baarikaappi on kurssilaisille kiinni, se on käytössänne kuvausten jälkeen.

Tanja halasi Kimmoa ja lupasi kertoa Petrille ja Emilille.

***

– Olemme saaneet taltioitua runsaasti tilannekuvia ja runonsäkeitä. Haluaisin seuraavaksi jututtaa kurssilaisia, Emil sanoi lounaan jälkeen.

Hän oli hämmästellyt, miten hyvältä kasvisruoka maistui.

– Kysy Orvokilta, suostuuko hän ensimmäisenä haastatteluun, Emil pyysi Tanjaa.

Kun Orvokki oli antanut kurssilaisille ohjeet iltapäivän harjoitukseen, hän istuutui Petrin kehotuksesta puutarhakeinuun.

– Kerro omin sanoin, mitä tavoitteita sinulla on kurssin suhteen, Emil pyysi.

– Romaanin kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa. Vertaistuen ansiosta se on helpompaa ja minun tehtäväni on kannustaa ja auttaa löytämään uusia näkökulmia. Armi on hieman hukassa, miten hän pystyy muotoilemaan rankat kokemuksensa. Emmi on runotyttö, jonka tunteet liitelevät pilvissä. Uskon Annin ja Akselin taidetarinoihin, mutta he kaipaavat selkeää linjaa ja jonkun yhdistävän tekijän sinänsä irrallisiin teksteihin.

– Kuulostaa haastavalta. Entä sinä itse? Opetat, mutta kirjoitatko edelleen?

– On vielä liian aikaista puhua, mutta nautin huvilan tunnelmasta. Eläydyn menneeseen maailmaan, Orvokki kertoi.

– Jäämme odottamaan, jututan mielelläni kurssilaisia, mutta vasta loppuviikolla, jolloin heillä pitäisi olla näkemys, onko kurssista hyötyä, Emil lopetti haastattelun.

***

KOLMAS KURSSIPÄIVÄ

Tanja hämmästyi aamulla, kun taksi pysäköi pääoven eteen ja kuljettaja auttoi iäkkään naisen ulos autosta. Sen jälkeen vuorossa oli vauvan kantokoppa ja lastenvaunut.

– Hyvää huomenta, täällä on yllätysvieraita, taksikuski huhuili kantaessaan kopan sisälle.

– Päivää, minä olen Armin äiti, onhan tytär täällä? nainen tervehti.

– Haen hänet, istukaa hetkeksi, Tanja sanoi ihmeissään ja kiiruhti Armin huoneeseen.

Tämä oli vielä yöpaidassa ja meikkasi parhaillaan kasvoja.

– Pukeudu nopeasti, äitisi ja vauva ovat täällä.

– Mitä ihmettä, Armi hätkähti.

Kun hän tuli oleskelutilaan, vauva parahti itkemään.

– Kulta pieni, mami on tässä, Armi rauhoitteli ja nosti lapsen syliinsä. – Miksi te tänne tupsahditte?

– Rinnasta otti niin, että lääkäri määräsi lepäämään. Olen menossa vastaanotolle ja joudun ilmeisesti jäämään tarkkailuun, sillä verenpaine on koholla. En voi ottaa Pilviä mukaan, mummi selitti hätääntyneenä. – Vaunuissa on maitojauhetta ja vaippoja. Soittelen, kun tiedän enemmän.

Armi jäi tuijottamaan taksin perään tyrmistyneenä.

– Apua, miten voin hoitaa tyttöä ja keskittyä kirjoittamiseen. Kustantaja odottaa valmista käsikirjoitusta heti kurssin jälkeen.

– Kirjoitat, kun vauva nukkuu, paikalle tullut Orvokki rauhoitteli.

– Mitä pikkuinen syö? Kimmo kysyi käytännöllisesti.

– Maidon ja vellin lisäksi erilaisia soseita, Armi kertoi.

– Voin pyöräyttää perunasta ja porkkanasta muhennosta ja sen lisäksi marjasoseita, kelpaako? Kimmo kysyi.

– Loistavasti. Laitetaan ensimmäiseksi maitopullo lämpiämään. Onneksi äiti huomasi tuoda jättipakkauksen vaippoja. Niitä kuluu todella paljon.

Tyttö katseli vierasta ympäristöä äitinsä sylissä. Kurssilaiset tulivat ihmettelemään kuultuaan itkua.

– Voi miten pieni, Anni hämmästeli.

– Isohan tämä jo on, painaakin kamalasti, Armi sanoi. – Aloittakaa vain, syötän Pilvin ja vaihdan kuiviin. Tulen sen jälkeen takkahuoneeseen.

***

– Emmi, lupasit meille joka-aamuiseen tapaan runon, Orvokki aloitti.

Hän oli huolissaan, miten lapsen mukanaolo vaikuttaisi tunnelmaan ja Armin keskittymiseen.

– Keksin tämän juuri, Emmi sanoi ja lausui hymyillen.

Vauva heräilee
mummi jätti heitteille
kiljuu hurjasti.

– Älä lue tuota Armille, hänellä on muutenkin vaikeaa, Orvokki sanoi.

– Tuli vain ensimmäisenä mieleen.

– Olet ajan hermolla. Aloitetaan kuitenkin ohjelman mukaisella teemalla. Miettikää omien tarinoidenne heikkouksia ja vahvuuksia ja kirjatkaa niitä ranskalaisilla viivoilla. Käydään listat sen jälkeen yhdessä läpi.

***

Petri oli kierrellyt aamiaisen jälkeen kamera olallaan. Hän oli onnistunut kuvaamaan Armin ja tämän äidin kohtaamisen ja saanut hellyttäviä kuvia lapsesta. Emil oli ilahtunut kurssipäivän saamasta käänteestä.

– Dramatiikkaa, juuri sitä kaipasin. Kirjoittajaryhmä viettää paljon aikaa omissa oloissaan. Ohjelmasta tulee kiinnostava, kun saamme mukaan uusia käänteitä. Sovitko Tanja, että jututan Emmiä, Annia ja Akselia päiväkahvin jälkeen.

– Ulkona on hyvä valo, kun taivas on pilvessä, Petri totesi.

– Terassin sohvaryhmä sopii hyvin, Emil sanoi.

***

Armi tuli hermostuneen näköisenä takkahuoneeseen, kun kurssilaiset olivat syventyneet tehtävään.

– Pilvi nukkuu nyt. Missä mennään?

– Muut kirjoittavat ajatuksistaan oman tekstin suhteen. Minä voisin käydä tehtävän sinun kanssasi kasvotusten. Mennään ulos, niin kuulet samalla, jos tyttö herää.

– Tiesin, että äiti on vanha ja hänellä on huono sydän, mutta miksi tämän piti sattua juuri nyt, Armi valitti.

– Ehkä hän rasittui liikaa. Vauvan hoitaminen on kokopäivätyötä.

– Totta, minä kun kuvittelin naivisti, että saan levätä hetken. Ei siltä näytä.

– Autan sinua tekstin kanssa. Kerro, miten olet edistynyt.

– Olen kirjoittanut puhtaaksi päiväkirjamerkintöjä ja yrittänyt valita kiinnostavimmat katkelmat. Suurin osa on silkkaa valitusta elämän kurjuudesta. Minusta on tullut katkera, vaikka tiedän, etten ole ainoa yksinhuoltajaäiti.

– Se on samalla vahvuutesi. Kirjoita konkreettisesti, miten päiväsi kuluvat. Voit käyttää mainiosti päiväkirjamuotoa, sillä se sitoo tapahtumat toisiinsa.

– Ongelma on, ettei ole paljon tapahtumia. Päivät ja yöt ovat yhtä sumua. En muista, koska olen nukkunut kunnon yöunia ennen tänne tuloa. Vaikeinta on tekstin aloitus. Tiedän, että sen pitäisi olla koukuttava.

– Sinullahan on todelliset draaman ainekset. Aloita onnettomuuden kuvauksella, vaikka sen muisteleminen sattuu. Lukijat kiinnostuvat. Voit kertoa takaumien avulla tapaamisesta Patrikin kanssa ja miten suhteenne kehittyi. Ole rehellinen, niin tekstistä tulee koskettava.

– Kiitos, annoit minulle ajattelemisen aihetta. Kaikkihan alkoi täällä Piilopaikassa ja muistot tulevat elävästi mieleen. Kielsin tv-dokumentin esittämisen, mutta olen tullut toisiin ajatuksiin. Mitä mieltä olet, voisiko sen esittää kirjani julkaisutilaisuudessa ja myöhemmin televisiossa?

– Loistava ajatus. Oletko miettinyt nimeä?

– Pilvinen päivä tuli ensimmäiseksi mieleen, mutta nimen pitäisi olla rajumpi. Päivä, jolloin elämä meni uusiksi, jotain siihen tyyliin.

– Mieti vielä, mutta olet oikeilla linjoilla. Yllättävät tapahtumat ja tragedia kiinnostavat yleisöä. Kukaan ei innostu, jos päähenkilöllä menee liian hyvin. Minä menen nyt takaisin toisten luo. Haluatko jatkaa kirjoittamista täällä ulkona?

– Yritän, mutta tiedän kokemuksesta, että Pilvi herää pian nälkäisenä. Käyn katsomassa, mitä Kimmo on laittanut.

***

– Sileää kasvissosetta ja sitä riittää huomiseksikin, Kimmo esitteli.

– Olet aarre, en tiedä, mitä olisin tehnyt ilman sinua, Armi kiitteli liikuttuneena.

– Ei tästä ollut vaivaa. Tiedäthän, että perunan tai banaanin voi muussata haarukallakin ja laittaa maitoa sekaan, ei siihen yleiskoneita ja huippukokkia vaadita, Kimmo naurahti.

– Ostan käteviä Piltti-purkkeja, Armi tunnusti.

– Itse tehty ruoka tulee halvemmaksi ja maistuu paremmalta.

– Niin äitikin sanoo, mutta en minä osaa.

– Älä huoli, hoidetaan homma yhdessä. Eihän teillä ole enää kuin pari päivää kurssiaikaa.

– Sehän tässä huolettaa. Käsikirjoitus on pahasti kesken enkä pysty keskittymään.

– Kuulin, mitä sanoit. Saanko osallistua Pilvin hoitoon? Tanja kysyi yllättäen.

Hän oli auttanut Kimmoa lounaan valmistelussa.

– Tyttö taisi herätä. Käyn hakemassa hänet. Haluatko seurata, miten vaippa vaihdetaan ja auttaa sen jälkeen syöttämisessä? Armi kysyi ällistyneenä.

– Totta kai, jos luotat minuun. Kokemusta ei juuri ole.

Tanja katsoi tarkkaan, kun Armi pesi Pilvin pyllyn, laittoi talkkia ja pujotti vaippahousut jalkaan.

– Syöttötuolia ei ole, mutta nostan kaukalon tuolille. Katsotaan, miten sose maistuu, Armi sanoi ja laittoi talouspaperia ruokalapuksi.

Pilvi maiskutti ja hetkessä lautanen oli tyhjä.

– Kokeile, onko tuttipullo sopivan lämmin. Jätin sen vesihauteeseen, Armi kehotti.

– Vaikuttaa hyvältä, saanko ottaa Pilvin syliin ja tarjota maitoa, Tanja kysyi.

– Ole hyvä, mutta hän voi pulauttaa.

Armi katsoi ihmeissään, miten hyvin lapsi imi eikä vierastanut. Silmät painuivat uneen, ennen kuin pullo oli tyhjä.

– Laita hänet nyt vaunuihin, niin lähdemme lenkille. Minua ei tarvita kuvauksissa ennen kahvitaukoa, Tanja hymyili.

– Saanko lähteä kaveriksi? Petri kysyi. – Emil on huoneessaan, eikä täällä tapahdu mitään ennen lounasta.

***

Kevätpäivä oli leuto. Tanjalla oli pyörryttävä tunne, kun hän työnsi vaunuja ja Petri harppoi vieressä.

– En olisi uskonut Pasilasta lähtiessämme, että leikin hetken äitiä, hän huokasi.

– Hyvinhän tuo sujuu. Onko pikkuisella tuttia, jos hän herää kesken unien?

Tanja kurkisti vaunun koppaan ja huomasi siellä pinkinvärisen tutin.

– Homma hallussa, hyvä huomio, mutta tyttösellä on kaikki hyvin. Metsätie on kuoppainen ja vaunut keikkuvat unettavasti. Ilma on raikas ja masu täynnä. Olitko helpottunut, kun sinusta ei tullutkaan isää? Tanja kysyi.

– Olin, sillä en osannut kuvitella elämää Tiikerin kanssa. Romanssimme oli vain hetken huumaa. Ei meillä ollut mitään yhteistä. Entä itse, miltä tuntuisi olla äiti?

– En osaa kuvitella. Eikä siitä mitään tulisikaan tässä ammatissa. Keikkoja riittää ja työajat Pasilassakin ovat epäsäännöllisiä.

– Järjestelykysymys. Aina voi hakeutua päivätöihin, Petri tuumi.

– Et sinä ainakaan.

– Miksi en, studiohommat pitäisivät minut Pasilassa.

Tanja jäi miettimään. Hän tajusi, että Petri oli oikeassa. Useat hänen kollegoistaan olivat valinneet perhe-elämän ja sen myötä rauhallisemman työtahdin.

– Nyt on aika kääntyä takaisin, myöhästymme muuten, Petri sanoi vilkaistessaan älykelloaan. – Olen kuvannut päivittäin Kimmon kasvisannokset. Emilin mielestä ne ovat niin näyttäviä, että ansaitsevat päästä mukaan ohjelmaan.

***

Kimmon hymy oli leveä, kun hän kantoi pinon vihreitä nokkoslettuja tarjolle.

– Lisukkeina on uunissa haudutettuja pikkupunajuuria ja nauriita, kermaviilikastiketta ja kirpeää puolukkahilloa. Nauttikaa.

Petri ehti hädin tuskin ottaa tarpeelliset kuvat ennen kuin letut katosivat parempiin suihin.

– Jos saisin kotonakin näin hyvää ruokaa, olisin valmis ryhtymään kasvissyöjäksi, Emil huokasi ja otti vielä yhden.

– Saatte kahvin kanssa tuoreita kanelipullia, Kimmo lupasi korjatessaan Tanjan kanssa astioita.

– Hienoa, kuvaamme nuorten haastattelun terassilla. Kahvimukit ja pullat sopivat hyvin rekvisiitaksi, Emil ilahtui.

***

Emmi, Anni ja Akseli tulivat aran oloisina paikalle. Petri oli laittanut kameran jalustalle. Tanja seurasi kuvausta pienestä monitorista ja kirjasi puheenvuorojen aikakoodit.

– Emmi, mistä löydät aiheet? Emil aloitti.

– Vastaan haikulla, Emmi virnisti

Sydämessäni
runosuoni pulppuaa
innostus hehkuu.

– Sinulla on todellakin sana hallussa. Keksitkö runot lennossa?

– Ne vain tulevat hetken tunnelmasta.

– Onko sinulla teema tulevassa kirjassa?

– Luonto, saan siitä jatkuvasti innoitusta. Jaan runoteoksen neljään vuodenaikaan samaan tapaan kuin Vivaldi.

– Onnea matkaan, oletko keksinyt jo nimen?

– Jos Tuulen viemää ei olisi kirjoitettu, valitsisin sen. Ehkä jotain tyyliin Haikujen lumoissa.

– Kiitos Emmi. Sisaresi Anni ja poikaystävä Akseli. Teillä on yhteinen projekti?

– Taide yhdistää, keksimme tarinoita kuvien pohjalta. Dali on niin hulvaton, etteivät aiheet lopu. Orvokki kehotti valitsemaan samoja kuvia. Hän vihjasi, että niiden avulla saamme tekstiin yllätyksiä, Anni selitti.

– Joo, ei tullut itselle mieleen, että esimerkiksi suosikistani Muiston pysyvyydestä, jossa on valuvia kelloja, saa mitä vain. Kauhutarinan tai mietelmiä elämän katoavaisuudesta, jopa toisesta todellisuudesta.  Akseli jatkoi.

– Teiltä ei todellakaan aiheet lopu. Myös sinun valintasi yhdysvaltalainen taidemaalari Edward Hopper on kiinnostava yksinäisyyden ja vieraantumisen kuvaaja, Emil arvioi.

– Vaikka erot Daliin ovat suuret, yhteneväisyyksiä löytyy. Esimerkiksi maalaus, jossa kaksi yöllistä kulkijaa on istuutunut baaritiskille, antaa mielikuvitukselle tilaa.

– Onko teillä nimiehdotus?

– Sanon samoin kuin Emmi. Jos Kadonnutta aikaa etsimässä ei olisi jo kirjoitettu, valitsin sen, Anni naurahti.

– Tai Pahan kukkia, Akseli jatkoi.

– Jätän teidät miettimään. Kiitos haastattelusta, Emil sanoi kohteliaasti ja pyysi Petriä sammuttamaan kameran.

– Olen tyytyväinen, kun olemme saaneet vapaasti taltioida toimintaanne. Olemme suunnitelleet Orvokin kanssa, että vietämme viimeisenä iltana aikaa pienimuotoisen karonkan merkeissä. Suostutteko esittämään silloin potpurin ja lukemaan näytteitä tulevista kirjoistanne? Emil kysyi.

– Kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa, Emmi virnisti ja lupasi keksiä lennossa haikuja.

– Valitsemme pari taideteosta. Petri voi ottaa niistä kuvat ja kerromme omat versiot sisällöstä, Anni vastasi molempien puolesta.

– Hienoa, toivottavasti myös Armi suostuu osallistumaan.

– Kaikki taiteen ja kulttuurin puolesta, Emmi sanoi luottavaisesti.

Armi ei innostunut, mutta ei kehdannut kieltäytyäkään. Hän päätti valita tunnetta tihkuvan päiväkirjamerkinnän.

– Orvokki, voinko lukea tämän otteen loppujuhlissa? hän kysyi, kun Pilvi konttasi lattialla pallon perässä. Tanja oli luvannut vahtia silmä tarkkana.

– Lue ääneen, Orvokki kehotti.

ARMIN PÄIVÄKIRJA

Tammikuun toinen päivä aamulla levottoman yön jälkeen. Edessä kahvikuppi, vierellä tiskipöytä täynnä likaisia astioita. Kylpyhuoneessa vauvan pyykkiä narulla kuivumassa.

Uusi vuosi on ohi. En juhlinut, sillä minulla ei ole enää mitään syytä juhliin. En usko, että tuleekaan, sillä näen tulevaisuuden synkkänä. Elän päivät sumussa ja yöt ovat täynnä painajaisia. Juuri kun nukahdan, runsaan kuukauden ikäinen Pilvi herää itkemään. En imetä, mutta se olisi voinut olla helpompaa kuin nousta tokkuraisena lämmittämään tuttipulloa.

En ymmärrä, miten muut jaksavat. Minulla on periaatteessa kaikki hyvin. Oma asunto, ruokaa ja kauniita vaatteita. Ystävät käyvät tuomassa pikkuiselle pehmoleluja ja helistimiä. Äiti asuu lähellä ja käy lähes päivittäin. Hän hellittelee Pilviä ja patistaa minut hetkeksi lepäämään. Kunpa saisinkin nukkua edes yhden yön rauhassa.

Itkettää ja vituttaa. Jos sanon suoraan, tulin vahingossa raskaaksi. En ollut varautunut tulemaan näin nuorena äidiksi. Pahuksen Patrik, joka meni kuolemaan juuri, kun olisin tarvinnut häntä. Suunnittelimme huoletonta elämää, sopivasti työkeikkoja, pitkiä lomamatkoja, hyviä aterioita, hemmottelua kylpylöissä. Mitä sain? Yksinhuoltajan arjen ilman loistavaa tulevaisuutta. Itkettää ja harmittaa. Elämä on epäoikeudenmukaista.

***

– Kiitos, rohkeaa ja rehellistä tekstiä. Pystytkö todellakin lukemaan sen kameran edessä ääneen?

– Yritän ainakin. Toivon, että saan jatkossa vertaistukea.

– Pilvi on herttainen lapsi ja kasvaa nopeasti. Huomaat pian, että hänestä on seuraa.

– Sinnittelen, en voi muutakaan, Armi sanoi ja lähti hetkeksi ulos rauhoittumaan.

***

– Sauna on kuuma, Kimmo tuli kutsumaan iltapalan jälkeen. Hän oli paistanut uunipellillisen tuoreilla tomaateilla, sipulilla ja mozzarellalla täytettyä piirakkaa. – Naiset ensin.

Orvokki ja Tanja päättivät mennä kahdestaan, sillä Armi oli vetäytynyt Pilvin kanssa huoneeseensa lepäämään. Emmi ja Anni olivat ulkona Akselin kanssa. He olivat vetäneet lenkkiasut ylleen ja suunnittelivat juoksevansa metsätien päästä päähän.

– Oletteko tyytyväisiä kuvauksiin? Orvokki kysyi, kun he istuivat kuumassa löylyssä.

– Erittäin, mutta odotamme innolla loppuhuipennusta. Petri on tallentanut Emmin runoja, mutta muiden tarinoita emme ole vielä kuulleet.

– Voitte odottaa Armilta kiinnostavaa tekstiä. Myös Anni ja Akseli ovat luvanneet yllättää.

– Hienoa, mitä itse olet pitänyt opettamisesta?

– Olen paremminkin ohjaaja. Nuorilla on perusasiat hallussa peruskurssin jäljiltä. Armi luottaa päiväkirjamerkintöihin. Kannustan kaikkia kirjoittamista harrastavia kirjaamaan päivittäin ajatuksia ja tunteita. Niitä on kiinnostavaa lukea myöhemmin.

– Ei tässä työssä ole juurikaan aikaa paneutua omiin juttuihin, Tanja sanoi.

– Aina on mahdollista tehdä pieniä muistiinpanoja.

– Harmittelen, etten ole kirjannut mitään kuvauskeikoilta. Ne ovat kiireisiä ja pitää olla koko ajan askeleen edellä.

– Olen huomannut, että teet huomaamattomasti valmisteluja ja ehdit vielä auttaa keittiössäkin.

– En todellakaan ollut varautunut vauvan hoitoon. Toimenkuvani on monipuolinen, Tanja virnisti.

– Entä tämä nuorimies Petri? Viihdytte ilmiselvästi yhdessä.

– Ollaan vain ystäviä, Tanja sanoi ja lähti pesuhuoneeseen, ettei Orvokki kyselisi enempää.

 Hän ei itsekään tiennyt, seuraisiko ystävyydestä jotain syvempää.

***

Kun lenkkeilijät palasivat punaposkisina, he menivät ujostelematta kolmistaan saunaan. Kun miesten vuoro tuli, vain Emil ja Petri halusivat löylyyn. Kimmo kertoi käyvänsä suihkussa ja menevänsä aikaisin nukkumaan.

– Ollaan jo voiton puolella, Emil totesi.

– Hyvä niin. Pelkään, että ohjelmasta tulee tylsä, kun kurssilaiset puurtavat omissa oloissaan eikä kuvattavaa juuri ole.

– Armin tyttären tulo oli onnekas sattuma, Emil myönsi.

– Kimmon kokkaukset ovat omaa luokkaansa. Eikö häntäkin kannattaisi haastatella?

Emil katsoi Petriä ihmeissään.

– Se ei kuulu käsikirjoitukseen, mutta olet oikeassa. Hän on taikuri ja annokset ovat kuvankauniita. Meillä on vielä kaksi päivää aikaa, eikä loppuhuipennusta lukuun ottamatta ole mitään pakollista.

– Löytyisiköhän meille saunakaljat? Petri kysyi, kun he istahtivat jäähdyttelemään terassille.

– Minulla on parempi ehdotus. Muistathan, että Tanja kertoi baarikaapin olevan iltaisin käytössä. Hae nuorimmaiseksi kunnon paukut.

– Se teki hyvää. Päivät ovat olleet turhankin raittiita, Emil huokasi tyytyväisenä tyhjennyttäneensä puolikkaan viskipullon Petrin kanssa. Hän ilmoitti lähtevänsä suosiolla lepäämään.

Kesäilta oli valoisa, eikä Petri malttanut mennä vielä nukkumaan. Hän haki hetken mielijohteesta baarikaapista punaviinipullon ja koputti Tanjan ovelle. Tämä tuli avaamaan saunatakissa pyyheliinaturbaani märkien hiusten suojana.

– Sori, en ole kovin edustuskelpoinen, mutta tule sisään. Toitko tuliaisia?

– Maistuuko?

– Ehdin juoda saunan jälkeen oluttölkillisen, mutta kyllä kiitos maistuu. Onko meillä laseja?

– Hammasmukit, haen huoneestani itselleni, Petri virnisti.

– Miten Emilin kanssa sujui?

– Ei siinä mitään. Hän oli hieman huolissaan ohjelman sisällöstä. Kirjoittajista ei saa paljon irti.

– Olen samaa mieltä. Haastattelut toimivat, mutta tarvitsemme tarinoita niiden tueksi.

– Panen toivoni karonkkaan, mutta riittääkö se? Ehdotin itse asiassa Emilille, että Kimmon jututtaminen sopisi ruokakuviin.

– Hyvä idea. Satun tietämään, että hän kokkaa huomenna ulkona muurikalla kasviksia. Emilhän voi olla apukokkina, niin keskustelu on luontevaa.

– Olet nero. Saamme maukkaan tunnelmapalan.

***

NELJÄS KURSSIPÄIVÄ

Pilvi oli herättänyt Armin parin tunnin välein. Aamiaisaikaan tyttö oli syvässä unessa ulkona terassilla. Armi oli kalpea väsymyksestä.

– En ole kovinkaan kuvauksellinen, hän valitti tullessaan takkahuoneeseen.

– Aamun aiheena on huomisen karonkan suunnittelu. Emil toivoo näyttävää esitystä. Voitko Armi ottaa Pilvin syliin, kun luet päiväkirjamerkintäsi. Se korostaisi äitiyttäsi, Orvokki ehdotti.

– Entä jos tyttö itkee?

– Se kuuluu elämään. Syötä hänet hyvissä ajoin. Ei haittaa, jos hän nukkuu.

– Sopii minulle. Prinsessa pääsee valokeilaan, Armi hymähti.

– Emmi, runotyttö. Onko sinulla matkassa kesämekkoa?

– On yksi, mutta viihdyn paremmin farkuissa, miksi?

– Voisit tulla eteen hypellen keveässä hameessa ja kukkaseppele päässäsi. Syntyisikö siltä pohjalta runo?

Vaikka heti, Emmi hymyili.

Aamutervehdys
seppele hiuksissani
olen kevään airut

– Olet mainio. Uskon, että herätät ihastusta. Anni ja Akseli, oletteko valinneet yhteiset kuvat?

– Kyllä vain. Dalin valuvat kellot ovat omaperäisiä, vaikka maalaus on hyvinkin tuttu. Valitsimme sen pariksi Hopperin Yökyöpelit. Tarinamme tukevat toisiaan ja tulkinnat ovat omiamme. Eikö se ole katsojan oikeus?

– Totta kai. Taiteen tehtävä on herättää ajatuksia, Orvokki kannusti. – Lukekaa ääneen potpurissa esitettävät otteet. Ne eivät saa olla liian pitkiä. Kumpi aloittaa.

– Minä voin, Anni sanoi ja otti kannettavan tietokoneen esiin.

MUISTON PYSYVYYS JA YÖKYÖPELIT

Eiväthän muistot ole pysyviä, vaan muuttuvat ajan myötä. Osa unohtuu, osa muuttuu eikä enää tiedä, mikä oli totta. Salvador Dalin maalauksessa on unenomainen tunnelma. Valuvat kellot näyttävät eri aikaa ja saavat katsojan hämilleen. Tutut esineet käyttäytyvät oudolla tavalla. Vain taustalla näkyvä maisema on vakaa. Valot ja varjotkin ovat epätodellisia. Tunnelma on pysähtynyt samoin kuin Edward Hopperin teoksessa Nighthawks. Se on realistinen, mutta siinä on jotain vierasta. Katsoja ei tiedä, mikä häntä ahdistaa.

Kuljen kepeästi Dalin surrealistisessa maisemassa, mutta havahdun yökahvilassa Greenwich Villagessa. Tilaan mustan kahvin ja katson vieressäni istuvaa vaiteliasta miestä. Emme vaihda sanaakaan, mutta tiedän istuneeni hänen seurassaan monena yönä.  Kahvilassa on toinenkin hattupäinen herra, joka tarkkailee meitä. Kun herään, olen ymmälläni. Yritän muistaa jotain tärkeää, mutta se katoaa enkä tavoita oleellista. Voiko maalauksiin upota? Vakuutan, että voi. Odotan pelonsekaisella jännityksellä seuraavaa yötä.

***

– Kiitos Anni. Tunnetila tuli hyvin esiin. Onko sinulla Akseli samansuuntaisia ajatuksia?

– Anni on pohdiskeleva. Minä annoin mielikuvituksen kiitää, poika hymyili ja luki oman versionsa.

YÖKAHVILA ON KOHTALONI

Mitähän tuo nainen täältä hakee? Ei ainakaan minun seuraani. Istuu yöstä toiseen hiljaa ja juo loputtomasti mustaa kahvia. Niinhän minäkin teen, mutta tämä on parempaa kuin kärsiä jatkuvista painajaisunista. Näen valuvia kelloja, verenhimoisia muurahaisia ja epämääräisiä hahmoja, joiden alkuperästä en tiedä. Ne ovat ahdistavia, sillä esineet ovat tuttuja, mutta käyttäytyvä oudosti.

En todellakaan halua tehdä tuttavuutta. Paikalla on toinenkin mies, mutta hän pysyttelee omissa oloissaan. Ehkä hänkään ei saa nukuttua. Tai sitten hän on rikollinen, joka piileskelee päivät ja viettää yöt kahviloissa odottaen pölyn laskeutumista. Naisellakin on todennäköisesti hämärä menneisyys. Ei hän muuten istuisi öisin lähes autiossa kahvilassa. Jatkan tarkkailua, sillä yritän kerätä materiaalia rikosromaania varten. Yökulkijat antavat siihen oivan tilaisuuden. Kahvi närästää, mutta mitä sitä ei tekisi taiteen vuoksi.

***

– Akseli, tarinanne puhuivat samaa kieltä. Minusta ne toimivat varsinkin sen jälkeen, kun katsojat näkevät alkuperäiset maalaukset.

– Sinun ehdotuksesi yhteistyöstä toimii. Meillä on ollut hauskaa, Anni kertoi.

– Paketti on aika hyvin kasassa. Viimeistelkää kirjoituksenne, tavataan lounaalla, Orvokki kehotti tyytyväisenä kurssilaisten suunnitelmiin.

***

Emil otti Petrin ehdotuksen vastaan ja ilmestyi ennen lounasaikaa pihalle musta esiliina edessään. Petrillä oli kamera käsivaralla.

– Tunnen olevani pudotushaasteen alla, mutta autan parhaani mukaan kokkaamisessa, Emil sanoi katsoessaan, miten näyttävästi Kimmo oli levittänyt värikkäitä kasviksia muurikan viereiselle apupöydälle.

– Apu kelpaa. Huomasin, että Tanja viihdyttää Pilviä. Tässä on terävä veitsi ja leikkuulauta. Saat paloitella paprikoita, munakoisoja, kesäkurpitsaa, tuoreita sipuleita sekä herkkusieniä lohkoiksi. Olen esikeittänyt maissintähkät ja pyörittelen ne lopuksi valkosipuliöljyssä.

– Olen ihaillut, miten taitavasti käsittelet yksinkertaisia raaka-aineita.

– Tuoreet kasvikset ovat tähän aikaan vuodesta parhaimmillaan. Tomaatinpuolikkaat ja kypsät nektariinit pääsevät nekin pannulle.

– Miten olet viihtynyt täällä Piilopaikassa?

– Erinomaisesti nyt, kun ei ole esiintymispaineita. Kokkaus on intohimoni.

– Onko jatkosta tietoa?

– Kesäkursseja riittää, mutta syksy on vielä avoin. Toivon tietenkin, että saan valmistaa herkkuannoksia jatkossakin.

– Mitä ystävällesi Jannelle kuuluu? Emil yllätti suoralla kysymyksellä.

– Emme asu enää yhdessä. Janne on soittokiertueella koko kesän.

– Pidättekö yhteyttä?

– Soittelemme silloin tällöin. Hänellä on tyttöystävä ja romanssi on kiihkeä. Ei hän minua kaipaa, Kimmo kertoi vältellen.

– Kiitos, ovatko palat kelvollisia?

– Menettelee. Eivät ne ole kovin tasalaatuisia, mutta maku on tärkein.

Emil riisui esiliinan, kun Petri oli sammuttanut kameran. Kimmon paljastus Jannen suhteesta oli pieni uutinen, sillä lehdet olivat kohisseet miesten läheisestä ystävyydestä.

KIMMO

Pahuksen Emil. Suostuin mielelläni haastatteluun, mutta en arvannut, että hän kysyy suhteestani Janneen. Keksin hätäpäissä romanssin, joka ei tietenkään ole totta. Täytyy varoittaa, ettei hän paljasta minua. En kommentoi, on paras tapa vastata kyselyihin. Pelkään, ettei Janne halua julkistaa suhdettamme, josta tuli kuin tulikin totta. Liioittelin vähän myös kesäkurssien suhteen. Onhan niitä pari tiedossa, mutta eivät ne minua elätä. En ymmärrä, miksi saan vielä ikämiehenä hakea jatkuvasti töitä. Hanttihommia kyllä löytyy, mutta kaipaan aikaa, jolloin olin pinnalla.

***

VIIDES JA VIIMEINEN KURSSIPÄIVÄ

– Hyvää huomenta, oletteko nukkuneet hyvin? Orvokki kysyi, kun kurssilaiset olivat kokoontuneet terassille. Aamu oli kuulas ja yllättävän lämmin.

– Kaikkea muuta. En ymmärrä, miksi pikkuneiti valvoo yöllä ja nukkuu sitten makeasti päiväunia. Olen aivan poikki, Armi valitti.

– Mene vielä hetkeksi lepäämään. Pidän silmällä vaunuja ja tulen hakemaan sinut, kun Pilvi herää.

– Kiitos, olet kultainen, Armi sanoi ja lähti saman tien.

– Emmiseni, kuulemmeko tänäkin aamuna runon?

– Vaikka kaksi, Emmi naurahti.

Kohtasimme
piilopaikassamme
ikävä tulee.

– Olet oikeassa. Meillä on viimeinen kurssipäivä ja paluu arkeen huomenna. Keskustellaan, miten jatkatte kirjoittamista.

– Minä olen saanut paljon eväitä ja yhteistyömme Akselin kanssa toimii, Anni sanoi kiitollisena.

– Asutteko yhdessä?

– Ei, mutta soittelemme ja vaihdamme viestejä päivittäin. Suunnittelemme tapaamisia, sillä kesälomaa on vielä jäljellä.

– Minä kirjoittelen jatkuvasti runoja. Suurin vaikeus on valita niistä parhaimmat.

– Ryhmittele teemoittain, Orvokki kannusti. – Viimeistelkää nyt kaikessa rauhassa illalla esitettävät tarinat.

***

Tanja, Petri ja Emil istuivat kahvimukit edessään keittiössä.

– Meillä on tarpeeksi kuvia kirjoittajaryhmän opetustilanteista. Olen katsonut haastattelut ja ne toimivat. Panostetaan illan karonkkaan. Sinulle Petri tulee kiire, että saat kaiken taltioitua.

– Eiköhän se onnistu rutiinilla, mies naurahti. – Olen ollut kuumemmissakin paikoissa.

Kimmo kuunteli keskustelua ja tuli kertomaan, että hän valmistaa päivällä vain sosekeittoa ja tarjoaa illalla yllätysaterian.

– Syömme pitkän kaavan mukaan.

– Kuulostaa ylelliseltä, Tanja ilahtui. – Saammeko viiniäkin?

– Näin ajattelin, jos se sopii myös Orvokille.

– Odotamme jännittyneinä, Emil sanoi.

– Otan vielä tunnelmakuvia, aamuvalo on siihen omiaan, Petri ilmoitti ja lähti hakemaan kameran.

– Minäkin menen ulos. Saan istua ensi viikolla sisällä editissä, Tanja sanoi.

– Olen pohtinut työnjakoa. Merkitsin haastattelujen alku- ja loppukoodit. Sopiiko sinulle Tanja, että hoidat kuvituksen yhdessä Petrin kanssa? Emil kysyi yllättäen.

– Etkö aio osallistua jutun leikkaamiseen? Tanja hämmästyi.

– Urheilutoimituksen päällikkö soitti eilen ja kysyi, haluanko ohjata ison kisatapahtuman. Sen suunnittelu alkaa ensi viikolla.

– Lupasitko?

– Totta kai, se on upea tilaisuus. Ethän jätä minua pulaan?

– Jos luotat ammattitaitooni, eiköhän se onnistu. Oletko puhunut Ailan kanssa?

– Kyllä ja hän oli sitä mieltä, että selviät hienosti urakasta. Materiaalihan on tuttu.

– Aikamoinen vastuu, mutta teen parhaani. Onneksi Petri hoitaa teknisen puolen.

***

Tanjan askeleet olivat kevyet, kun lähti kävelemään metsätielle. Petriä ei näkynyt. Tuntui hyvältä olla yksin ja pohtia tulevaa tehtävää. Istuminen helteellä sisällä monitoreja tuijottaen ei ollut ehkä parasta kesänviettoa, mutta loma elokuussa korvaisi sen.

Tanja hätkähti, kun vastaan tuli auto, joka pysähtyi hänen kohdalleen.

– Ei ole totta, Janne oletko se sinä? Tanja huudahti.

– Minähän se. Kimmo soitti ja kutsui illan karonkkaan. Lupasin soittaa pari kappaletta kitaralla.

– Hienoa tavata sinut. Tämä on mukava yllätys.

– Tuletko kyytiin?

– Kävelen takaisin, ilma niin upea ja minun pitää selvitellä ajatuksia.

***

Janne ja Kimmo halasivat lämpimästi. Emil katsoi hämmästyneenä ja kysyi, mistä moinen hellyys.

– Ollaan kavereita. Ehti olla jo ikävä, Kimmo selitti ja esitteli Jannen.

– Luvassa on siis musiikkia, se sopii mainiosti ohjelmaan, Emil sanoi ja tarkasteli soittajaa. – Sinähän olit mukana edellisissä kuvauksissa?

– Kyllä vain. Sääli, kun sitä ei ole esitetty.

– Voi olla, että senkin aika tulee vielä. Katsoin materiaalin. Paljastitte, että teillä on suhde.

– Niin teimme, vaikka se ei ollut silloin vielä totta, mutta nyt on.

Emil vilkaisi Kimmoa hämmästyneenä.

– Kerroit haastattelussa jotain muuta, en ymmärrä.

– Pelkäsin, ettei Janne halua julkisuutta.

– Päin vastoin, Kimmo on parasta elämässäni, Janne tunnusti silmät kosteina.

– Sopiiko, että leikkaamme haastattelusi lopun pois, Emil päätti.

***

Päivä kului nopeasti. Kurssilaiset pähkäilivät, mitä pukisivat ylleen. Anni auttoi Emmiä sitomaan apiloista ja saniaisista hurmaavan seppeleen.

– Näytät hyvältä. Aiotko esiintyä paljain jaloin?

– Ilman muuta, se sopii keijukaisasuuni. Sinun ja Akselin asut ovat rennot. Farkut, värikkäät t-paidat, tennarit ja olkihatut, vau.

– Mitähän Armi tuumaa, en ole nähnyt häntä koko päivänä, Anni ihmetteli.

– Ottaa varmaan kauneusunia. Huomasin, että Tanja syötti Pilvin.

– Olettepa tyylikkäitä, Orvokki tuli paikalle. Hän oli pukeutunut tyylikkääseen pitkään mekkoon ja kilisevään kaulakoruun.

– Näytät ihan vieraalta, Emmi hämmästeli.

– Vaatteet tekevät ihmeitä. Meillähän on juhlailta. Missä Armi on?

– Huoneessaan varmaan.

– Hänen pitäisi olla jo valmis. Käyn katsomassa. Orvokin äänessä kuului huoli.

***

Armi ei vastannut koputuksiin. Kun Orvokki astui sisälle, hän pelästyi. Armi makasi vuoteessa umpiunessa. Vieressä oli purkillinen mielialalääkkeitä.

Orvokki yritti herätellä, mutta Armi ei reagoinut.

– Nyt tarvitaan pikaista apua, Orvokki ryntäsi hakemaan Emilin.

– Soita 112:een, tyttö on pahassa jamassa, Emil päätti koetettuaan tuskin tuntuvaa pulssia.

Ambulanssi tuli vajaassa puolessa tunnissa. Ensihoitajat päättivät viedä Armin sairaalaan.

– Entä Pilvi? Tanja kysyi hädissään.

– Emme voi ottaa vauvaa mukaan. Äiti ei pysty vähään aikaan huolehtimaan hänestä.

Petri ehti saada kuvan pois ajavasta ambulanssista. Hän arveli sen olevan tarpeen, sillä loppujuhlat tuskin toteutuisivat. Kaikki olivat järkytyksestä kalpeita.

– Karonkka on peruutettu. Tulkaa syömään, sillä Kimmo on valmistellut ruokia koko päivän, Orvokki sanoi päättäväisesti.

Tanja otti Pilvin syliin ja antoi tälle banaanin mutusteltavaksi. Kenelläkään ei ollut nälkä, vaikka Kimmon huolella valmistamat tapakset näyttivät herkullisilta. Pääruoaksi tarjotut metsäsienillä täytetyt tortillat saivat kiitosta, mutta kukaan ei ottanut lisää.

Kimmo näytti surkealta. Hän korjasi vähin äänin ruoanloput kylmään. Kaikki pudistivat päätä hänen kysyessään, maistuisiko jälkiruoka.

Emil kiersi kaatamassa viiniä halukkaiden laseihin. Pilvi puhkesi itkuun, eikä Tanja tiennyt, miten rauhoitella lasta. Yllättäen Janne tuli apuun. Kitaran sävelet rauhoittivat ja Pilvi nukahti Tanjan syliin. Hän nosti lapsen varovasti vaunuihin.

Kaikki olivat epätietoisia, mitä pitäisi tehdä.

– Olipa kurja loppu, Emil totesi, kun hän jäi istumaan Tanjan ja Petrin kanssa takan ääreen.

Heillä oli mukillinen kuumaa rommiteetä käsissä.

– Kuka ottaa Pilvin viereensä yön ajaksi?

– Minä tietenkin. Olen hoidellut häntä eniten, kyllä me pärjäämme. Laitan maitopullon valmiiksi ja lämmitän sen, kun tyttö herää, Tanja vastasi.

– Jos tarvitset apua, tule herättämään, Petri lupasi.

Tanja ei saanut heti unta. Pilvi kitisi hiljaa vaunuissa, mutta tutti rauhoitti.

Miten ihmeessä päätän dokumentin, kun loppuhuipennusta ei tullut? Tanja tuskaili.

Hän näki unta, että ambulanssi kiidätti Pilviä enkelinä leijailevan Armin luo.

***

KURSSIN JÄLKIMAININKEJA

Emil soitti aamulla sairaalaan ja sai kuulla, että Armi toipuu, mutta joutuu jäämään pariksi päiväksi tarkkailuun.

– Mitä ihmettä teemme tälle lapselle? Tanja ihmetteli pakatessaan laukkuaan.

– Viedään hänet Armin äidin luo, Emil ehdotti.

Soitto mummille ei tuottanut tulosta, sillä tämä oli joutunut toipilaskotiin sydänvaivojen vuoksi.

– En taatusti vie tyttöä mihinkään lastenhuoltoon, Tanja sanoi päättäväisesti kerätessään Armin ja Pilvin varusteita.

– Me ollaan Akselin kanssa kesälomalla. Voitaisiinko jäädä tänne viikonlopun yli, niin hoitaisimme Pilviä yhdessä? Anni kysyi avuliaasti.

Orvokki otti selvää Villa Piilopaikan varaustilanteesta.

– Onnistuu, seuraava kurssi alkaa vasta viikon kuluttua. Entä ruokahuolto? Onko sinulla Kimmo aikaa?

– On kyllä, voin hyvin jäädä vielä muutamaksi päiväksi. Ruokaakin jäi niin paljon yli, että pärjäämme. Lupaan katsoa vähän näiden nuorten perään.

Tanja tunsi helpotusta. Edellinen yö oli antanut ensimakua, millaista olisi elää pienen lapsen kanssa. Yllättäen myös Janne ilmoitti jäävänsä. Kun Petri käynnisti kuvausryhmän auton, Tanjalla oli itku kurkussa.

– En voi ymmärtää, miksi jokainen täällä kuvattu ohjelma päättyy traagisissa merkeissä, hän sanoi vaisusti.

– Puhuit jotain Villa Piilopaikan kirouksesta. Alan pikkuhiljaa uskoa siihen, Emil vastasi.

***

Ailakin oli vaitelias, kun Tanja ja Petri tapasivat hänet maanantaiaamuna toimituksessa.

– Emil kertoi surulliset uutiset. Laitamme nyt tämänkin ohjelman esittämisen jäihin. Armi on aiheuttanut paljon hankaluuksia, mutta emme voi julkisesti näyttää hänen murtumistaan. Odotan niin kauan, kun hän toipuu ja päätän sen jälkeen, miten toimimme. Jos haluatte pitää nyt kesäloman, se sopii.

Tanja sai idean, kun hän istui Petrin kanssa kahviossa.

– Mitä sanot, palataanko Villa Piilopaikkaan?

– Luit ajatukseni. Otan kameran mukaan, Petri virnisti.

***

Kimmo tuli ovelle vastaan, kun Petrin auto kaartoi pihaan.

– Mitä ihmettä, teidänhän piti olla työn touhussa.

– Niin piti, mutta elämä yllättää. Ohjelman editointia siirrettiin ja pääsimme vapaalle, Tanja selitti. – Miten täällä jaksellaan?

– Hyvin ja huonosti. Pilvi kaipaa äitiä ja on levoton. Vain Jannen kitaransoitto rauhoittaa. Anni nukkuu parhaillaan valvottuaan viime yönä. Ihmettelimme juuri, kuka jaksaa hoitaa seuraavan vuoron.

– Se taidan olla minä. Tulimme auttamaan.

***

Pilvi riemastui tunnistaessaan Tanjan. Anni hieroi silmiään tullessaan puolen päivän aikaan keittiöön.

– Näenkö ihanaa unta? Tanja ja Petri, kuinka ihmeessä olette täällä?

– Saatiin kesäloma aikaisemmin kuin olimme suunnitelleet. Miten viikonloppu sujui?

– Olimme sipi hiljaa, kun Pilvi nukkui. Sunnuntaipäivä meni hyvin, mutta yö oli vaikea.

– Onko Armista kuulunut mitään?

– Hän pääsee todennäköisesti huomenna kotiin. Juttelin lääkärin kanssa ja hän sanoi, että Armi tarvitsee lepoa. Mitä jos hän tulisi tänne loppuviikoksi? Autamme kaikki Pilvin hoidossa. Yksin kotona se on hänelle liian raskasta, Kimmo ehdotti.

– Sittenhän meitä on lähes koko ryhmä kasassa. Vain Orvokki ja Emmi puuttuvat ja olemme saaneet Jannen ja kitaran vahvistukseksi, Petri totesi.

***

Armi näytti nuutuneelta saapuessaan taksilla, mutta hymyili vaisusti kuultuaan, että Pilvi oli ollut hyvässä hoidossa.

– En jaksanut ajatella muuta kuin omaa kurjuuttani. Anteeksi, että pilasin loppujuhlat.

– Sinulla on ollut vaikeaa. Miten voit nyt? Tanja kysyi.

– Toivun pikkuhiljaa. Sain rauhoittavia lääkkeitä ja terapiaa on luvassa. Sosiaalihoitaja järjestää Pilville päivähoitopaikan.

– Kuulostaa hyvältä. Olet ollut aivan liian yksin. Jaksatko kirjoittaa päiväkirjaa?

– Yritän. Juuri nyt tuntuu kurjalta, mutta olen yllättänyt, miten ihania olette, Armi sanoi ja suukotti Pilviä. Tyttö kikatti ihastuksesta.

***

JUHLAHETKI

Armin kohukirja ilmestyi hyvissä ajoin ennen joulua. Kutsuvieraat kustantajan tiloissa olivat ihastuksissaan tavatessaan hymyilevän Armin, joka piti sylissään pinkkiin tyllimekkoon ja suureen rusettiin puettua Pilviä. Paikalla oli lehtikuvaajia ja toimittajia. Tanja tunnisti Krissen, jolla oli eturivin paikka lähellä Armia.

– Olen onnellinen, että sain kirjan valmiiksi. Eikä siinä kaikki. Dokumentit Villa Piilopaikan kursseista esitetään jouluviikolla. Näette tänään ennakkomainokset. Olen kokenut järkyttäviä asioita, joista Patrikin kuolema oli pahin. Yritin löytää helpotuksen lääkkeiden avulla, mutta en voinut jättää pikkuprinsessaani.

Yleisö taputti raivokkaasti. Armi ojensi Pilvin Tanjalle, jotta voi keskittyä jakamaan omistuskirjoituksia. Kustantaja rykäisi ja kutsui Orvokin, Emmin, Annin ja Akselin esiin.

– Armi ei ole ainoa esikoiskirjailija täällä. Annan puheenvuoron Orvokille, joka on ohjannut näitä nuoria.

– Hyvää iltaa minunkin puolestani, tyylikkäästi pukeutunut Orvokki aloitti. – Vedin viime keväänä luovan kirjoittamisen kurssin Villa Piilopaikassa. Olen ylpeä voidessani jakaa ilon Emmin herkän runoteoksen johdosta. Anni ja Akseli ovat kirjoittaneet taiteesta. Kuvien yhdistäminen mielikuvitustarinoihin saa teokset näyttäytymään uudella tavalla. Maljat lahjakkaille nuorille!

Tanja kilisti lasia Petrin kanssa.

– Uskomaton seikkailu, joka päättyi onnellisesti. Oliko tämä vain satua?

– Unta ja viinien huumaa, Petri virnisti ja antoi kevyen suukon Tanjan poskelle.

********

SADEPILVIÄ

OSA IV – MUISTIKUVIA VILLA PIILOPAIKASTA

Henkilöt:
Orvokki, kirjailija ja luovan kirjoituksen ohjaaja
Tanja ja Petri, aloittelijoita
Emmi, runotyttö
Ilona ja Oiva, kokeneita kirjoittajia

KURSSIN ALOITUS

Orvokki käynnisti Zoom-etäyhteyden ja toivotti kurssilaiset tervetulleiksi.

– Tämä verkkokurssi on tarkoitettu työelämässä mukana oleville. Tapaamme neljänä viikonloppuna netin välityksellä. Ohjaan teitä omissa teksteissänne ja annan pieniä viriketehtäviä. Toivon, että kerrotte toiveistanne ja teette rohkeasti kysymyksiä. Aloitetaan esittelykierroksella.

Tanja veti henkeä. Hän oli ilmoittautunut kurssille hulluuden puuskassa. Hän ja Petri olivat saaneet työnantajalta kannustusrahan hyvästä suorituksesta kuvauksissa Villa Piilopaikassa. Tanja oli juhlistanut harvinaista tapausta Petrin kanssa puolikkaalla pizzalla ja punaviinillä työpäivän jälkeen. He olivat muistelleet yhteisiä kokemuksia.

– Ihailin Orvokin tapaa ohjata luovan kirjoittamisen kurssilaisten tekstejä. Luin kirjat ja olin vaikuttunut. Haluaisin osata kirjoittaa yhtä hyvin kuin Anni ja Akseli, Tanja oli sanonut.

– Miksi et ryhdy opiskelemaan? Kuulin, että Orvokki järjestää etäkurssin.

– Kiinnostaa kovasti, muta vain sillä ehdolla, että sinäkin tulet mukaan.

Petri oli virnistänyt ja sanonut, että se sopii poikamiehelle, jota työnantaja kannustaa entistä parempiin ja monipuolisempiin suorituksiin.

Tässä he nyt olivat. Petri oli siirtänyt tuolinsa Tanjan viereen kannettavan tietokoneen luo. Tanja oli hymyillyt, kun Petri oli asentanut kirkkaan kuvausvalon. Työpöydällä oli vadillinen pähkinöitä ja teemukit.

– Olet ammattimies, Tanja oli ihastellut katsoessaan heidän lähikuviaan näytöltä.

– Lähdin mukaan, koska kaipaan virikkeitä työn ohella. Olen aloittelija, mutta toivon oppivani rentoa tarinankerrontaa, Tanja aloitti.

– Hienoa, että olet mukana. Muistan sinut ja Petrin kesäkurssilta. Olette selvästi tehneet uuden aluevaltauksen.

– Kyllä vain, tämä hullu nainen houkutteli mukaan, Petri virnisti.

– Täällä on muitakin tuttuja. Olen iloinen, että sinä Emmi osallistut, vaikka et ole aloittelija. Kirjoitatko edelleen runoja?

– Kyllä vain, haikut ovat intohimoni, mutta en aina jaksa laskea tavuja, vaan irrottelen. Lupaan ilahduttaa teitä, Emmi naurahti.

– Kaikki tyylit ovat sallittuja. Entä muut? Ymmärsin, että tekin olette kokeneita kirjoittajia.

– Ollaan Ilonan kanssa tavattu parilla kurssilla ja löydetty yhteinen sävel, punaposkinen Oiva kertoi.

– Joo, meistä tarinoiden keksiminen on hauskaa. Pidän blogia ja julkaisen parhaita juttuja tuttavien iloksi, Ilona jatkoi.

– Onko sinulla seuraajia?

– Muutama kymmenen. En ole tehnyt vielä läpimurtoa, Ilona naurahti.

– Sosiaalinen media on loistava ympäristö saada palautetta. Netistä löytyy erilaisia kirjoituskursseja, mutta olkaa varovaisia. Jotkut niistä ovat kalliita, eikä rahalle saa välttämättä vastinetta.

– Millainen ohjelma meillä on? Emmi kysyi malttamattomana.

– Jutellaan yhdessä, tehdään pieniä virikeharjoituksia ja saatte lähettää tulevia viikonloppuja varten tekstejä toisillenne ja minulle. Viisi liuskaa on maksimimäärä kerralla ja palautteen kirjoittaminen on vapaaehtoista. Minä tietenkin kommentoin, Orvokki kertoi.

– Kuulostaa lupaavalta, Ilona sanoi.

– Aloitetaan ensimmäisellä kirjoitustehtävällä. Näytän ruudulla muutamia inspiraatiokortteja. Aikaa on vain kymmenen minuuttia. Tarinat syntyvät helposti, kun ette mieti liikaa. Panostakaa tunnelmiin.

Tanja valitsi sateenkaaren. Hänen mielestään se edusti toivoa. Petri hehkutti, miten hienoa oli pyydystää komea kalavonkale. Emmi haaveili kasteisesta aamusta kukkakedolla. Ilona valitsi saman kuvan, mutta kauhisteli auringonkilossa kiilteleviä hämähäkinseittejä. Myös Oiva innostui kalastuskuvasta ja kertoi, että kokkaisi siitä maukkaita haukipullia.

– Pääsitte heti vauhtiin. Miltä harjoitus tuntui? Orvokki kysyi, kun jokainen oli lukenut vuodatuksensa ääneen.

– Kuvat toimivat, Ilona kiitteli. – Minusta on jännittävää, miten erilaisia tarinoita syntyy.

– Haluatko Emmi kertoa sisaresi ja Akselin taidekirjaprojektista? Orvokki kysyi.

– Joo, he valitsivat kuvia taideteoksista ja herättivät henkilöt eloon, Emmi vastasi.

– Minä osallistuin joitain vuosia sitten ihanalle kurssille, jossa istuimme piirissä taidegalleriassa ja käytimme teoksia inspiraation lähteinä, Ilona innostui kuvailemaan.

– Taide elävöittää, Orvokki hymyili. – Mennään eteenpäin. Teillä kaikilla on varmaan kotona kirjahylly. Valitkaa sattumanvaraisesti joku teos ja aukaiskaa se. Ensimmäisenä silmiinne osuva kappaleen ensimmäinen virke on seuraavan tehtävän alkulause. Saatte nyt vähän enemmän aikaa älkääkä pluffatko, Orvokki varoitti. – Joskus on hyvä olla mukavuusrajan ulkopuolella.

Tanja ja Petri menivät tutkimaan, mitä löytäisivät.

– Sinulla on hyvä valikoima, Petri sanoi ja otti hyllystä keltaiseen kirjastoon kuuluvan Alice Munron Karkulaisen.

Sivu 203 Suurin osa tarjoilijattarista lähti työn jälkeen takaisin kouluun tai collegeen, Petri luki. – Tästä voisi kehitellä draaman. He ovat köyhiä opiskelijoita, jotka haluavat päästä elämässä eteenpäin, mutta se vaati uhrauksia. Yksi heistä jää kiinni varastettuaan kanankoiven.

– Hyvä, jatka vain, Tanja sanoi ja selasi Vivi-Ann Sjögrenin teosta Mustaa kahvia ja keksinmuruja. – Sivu 38 En odota mitään muuta ateriaa yhtä malttamattomasti kuin aamiaista. Aamuateriaa.

Kun tuli hänen vuoronsa lukea, Tanja kehui Kimmon kokkaamia kasvisannoksia Villa Piilopaikassa.

– Huomaatteko, innoitusta voi saada yllättävistä paikoista. Tanjan oivallus kirjoittaa makuelämyksistä toimi loistavasti. Emmi, sinun hyllystäsi löytyy todennäköisesti runokirjoja, Orvokki arveli.

– Valitsin Marta Keravuoren Kirsikankukat. Sivulla 92 on herkkä runo otsikolla Aaltojen välkettä aamuauringossa.

Meren lakeus
kimaltelee tyynenä
päivän noustessa,
sellaisena maailman
toivoisin myös olevan

Kehittelin sen innoittamana oman version.

Tyyni merenselkä
heleä kimallus
kurkottaa valoon.

– Kiitos Emmi. Mitä sanovat muut?

– En ymmärrä runoja, mutta kyllä se kolahti, Ilona sanoi.

– Yksinkertaisen kaunista, luonto puhuttelee, Oiva myönsi. – Me valitsimme yhteisen kirjan Kazuo Ishiguron Menneen maailman maalari. Minun tekstini on sivulta 130 Isä, miksi olet leikannut bambun tuolla tavalla? Se näyttää aivan epäsuhtaiselta. Kehittelin tarinan, jossa japanilainen puutarhuri uuttaa kasveista myrkkyjä ja pitää pikkukaupunkia kauhun vallassa. Ilona kyllä nauroi ja sanoi, ettei bambu ole vaarallinen.

– Kuulostaa omaperäiseltä. Entä Ilona. Mikä kohta sinulle avautui?

Sivu 144 Äitini syyttää minua aina siitä, että olen vailla sävelkorvaa. Sen vuoksi minä en luota ollenkaan omaan makuuni, ja minun on pakko kysyä häneltä, keitä säveltäjiä minun on ihailtava. Valitsin tämän siksi, että minulla on samanlaisia tuntemuksia. Kirjoitin pelottavista laulukokeista koulussa. Taisin saada jonkinlaisen trauman.

– Otteet toimivat hyvin, eikä niitä tarvitse käyttää valmiissa tekstissä. Ne antoivat sysäyksen kirjoittaa omakohtaisesti.

***

Kun etäyhteys päättyi, Tanja tunsi kihelmöivää jännitystä.

– Tästä tulee hauskaa. Nautin harjoituksista, mutta en ymmärrä, mistä kirjoitan kotitehtävän.

– Mitä jos muistelemme kuvausviikkoja Villa Piilopaikassa. Siellä tapahtui niin paljon outoja juttuja, että niistä saisi kokonaisen romaanin.

– Hyvä ajatus. Kirjoitetaan molemmat omasta näkökulmasta, Tanja innostui.

– Sopii, mutta nyt minun pitää kiitää kotiin. Huomenna on aikainen herätys.

Tanja oli hieman pettynyt, mutta ei houkutellut Petriä jäämään.

***

Seuraavana lauantaina Tanja sai yövieraan.

– Tanja-täti, puolitoistavuotias Pilvi ryntäsi halaamaan Tanjaa.

– Ihana, kun lupasit hoitaa tyttöä. Minulla on ihan pakollinen meno, eikä äidistä ole enää apua. Tässä on Pilville vaihtovaatteet ja leluja, Armi sanoi ja ojensi kestokassillisen tavaraa.

– Minulla on nalle mukana, Pilvi esitteli unikaveriaan.

– Kulta, haen sinut aamulla. Ole kiltti tyttö.

Pilvi vilkutti äidille ja levitti olohuoneen matolle pehmoleluja ja kuvakirjoja.

– Hyvä, kun sinulla on mukana kaikkea kivaa. Mitä haluat, että teemme?

– Leikitään. Minä olen plinsessa, Pilvi sanoi ja laittoi kimaltavan tiaran hiuksilleen.

– Minä voin olla sinun ihailijasi. Mitä arvon prinsessa haluaa?

– Kalkkia, Pilvi riemastui.

– Sopiiko, että syödään ensin jotain suolaista. Saat herkkuja jälkiruoaksi.

***

Petri löysi heidät syventyneenä Prinsessa Ruususeen tullessaan iltamyöhällä käymään.

– Moi, pääsin vasta nyt töistä. Nauhoitus studiolla venähti. Näyttää idylliseltä, kun istutte sohvalla kohdelampun valossa, hän hymyili.

– Odottelinkin sinua, meillä on ollut mukavaa.

– Joo, syötiin spagettia ja jauhelihakastiketta, se oli huljan hyvää.

– Eikö karkkia ollenkaan? Petri hämmästeli.

– Joo, lakuja. Katso, miten mustat minun hampaat ovat.

– Niin näkyy, onhan sinulla hammasharja mukana?

– Pilvillä on vaikka mitä. Tulehan, näytetään Petri-sedälle, miten hienosti osaat itse harjata. Saat käydä suihkussa ja peittelen sinut sitten sänkyyn.

***

– Tyttö nukahti saman tien, Tanja kertoi tultuaan hetken kuluttua makuuhuoneesta.

– Jäikö sitä spagettia minullekin? Petri kysyi.

– Kyllä vain ja saat lasillisen punkkua. Se rentouttaa pitkän päivän jälkeen.

– Pilvi on kasvanut hurjasti ja puhuu jo hyvin. Miten Armi voi?

– Vaikutti kiireiseltä. Hän tekee nykyään mainoskeikkoja ja Pilvi on päiväkodissa. Elämä vaikuttaa tasoittuneen.

– Vieläkö hän kirjoittaa? Se päiväkirjamuistelu oli vaikuttava, Petri kysyi kiinnostuneena.

– En usko, tai kyllä hän varmaan pitää edelleen päiväkirjaa. Mitään paljastuksia ei taida olla luvassa.

– Olen muistellut dramaattisia viikkoja Villa Piilopaikassa. Joko olet aloittanut kotitehtävän?

– Kirjoittelen parhaillaan muistikuvia, mutta en tiedä, miten järjestän ne kokonaisuudeksi, Tanja kertoi.

– Käytä samaa metodia kuin Armi. Kerro kronologisessa järjestyksessä, mitä tapahtui.

– Se kuulostaa enemmänkin reportaasilta. Haluan mukaan omia tuntemuksia.

– Anna palaa. Minäkin olen aloittanut ja luvassa on paljastuksia. Vaihdetaan tekstejä sähköpostilla.

TANJAN MUISTOJA VILLA PIILOPAIKASTA

Villa Piilopaikka piilotteli nimensä mukaisesti valtavien kuusien katveessa. Pihassa oli ohut lumikerros. Talvi oli tullut odotettua aikaisemmin. Sisällä oli kotoisaa. Vanhan huvilan tunnelma oli kuin menneestä maailmasta. En tiennyt, mitä odottaa, mutta jokin paikassa herätti väristyksiä. Kuvittelin, että ullakolla asusti aaveita, jotka tulisivat uniin. Ohjaajamme Topi ja kuvaaja Petri naurahtivat ennakkoaavistuksilleni. Lasillinen kuohuviiniä rauhoitti hermoja. Olin tyytyväinen pieneen huoneeseeni, sillä se oli kodikas. Ikkunasta oli näköala suoraan metsään. Vedin verhot eteen, vaikka lähipiirissä ei naapureita ollutkaan. Läpitunkematon pimeys tuntui oudolta kaupungin valojen jälkeen.

Topi oli vauhdissa juotuamme yömyssyiksi vahvaa teetä ja tummaa rommia takkatulen ääressä. Olo oli rento, mutta esiintyjien tulo jännitti. En tiennyt heistä muuta kuin sen, että kaikki olivat julkkiksia. Armi oli entinen Miss Suomi, Krisse toimittaja, Patrik näyttelijä, Janne muusikko ja Kimmo arvostettu kokki. Hirvitti ajatella, mitä hän sanoisi Topin hankkimista pakasteannoksista. Nolotti jo etukäteen.

Tavoitteena on viettää viikko eristyksissä, jotta esiintyjät saavat tauon stressaavaan arkeen. Minusta Topin päätös, ettei kukaan saa olla yhteydessä ulkomaailmaan, kuulosti liioitellulta. Minun ja Petrinkin piti luopua puhelimista. Toisaalta se oli helpottavaa, sillä kukaan ei pääsisi häiritsemään. Olin iloinen, kun Petri tuli kuvaajaksi. Hän on tunnollinen ja taitava, mutta ei mikään tiukkapipo. Hän jäi täyttämään rommimukeja, kun vetäydyin nukkumaan. Harmittaa, kun Topi nimittelee minua Tipuliksi. En ole mikään pikkutyttö, mutta yritän kestää, sillä meidän pitää tulla viikko toimeen.

***

Tanja lähetti tarinan Petrille ja odotti tämän vastausta. Se tuli seuraavana päivänä.

Rehellistä ja omakohtaista tekstiä. Odotan jatkoa. Saat vapaasti kehua komeaa kuvaajaa!

Tanja lähetti peukunkuvan ja oli tyytyväinen reaktioon. Hän sai pari päivää myöhemmin Petrin tarinan.

PETRI KOHTAA PAHIMMAN PELKONSA

En ole tunnustanut aikaisemmin, että pelkään pimeää. Kuvauskeikka keskellä metsää marraskuussa ei innostanut ja ajatus eristyksessä olemisesta sai vatsan sekaisin. Yritin olla urhea. Miltä se olisi näyttänyt, jos riski mies hätkähtää jokaista risausta.

Tuuli vinkui, kun ajoimme Villa Piilopaikan pihaan. Vain autonvalot loivat kalpeaa hohtoa kapealla metsätiellä. Tähtiäkään ei näkynyt, sillä taivas oli pilvessä. Helpotti, kun Topi sytytti ulkovalot saavuttuamme. Kauhistutti pelkkä ajatus, jos sähköt katkeaisivat. Olin varautunut tehokkaalla taskulampulla. Oloni parani, kun istuin Topin kanssa rommimuki kädessä takkatulen ääressä. Viehättävä kuvaussihteeri Tanja oli pitänyt hetken meille seuraa, mutta päätti mennä ajoissa nukkumaan. Näin hänen kasvoistaan, että tuleva viikko jännitti. Päivänvalossa en pelkää mitään, mutta yön aaveet saavat levottomaksi. Siksi Topin auliisti tarjoama rommi maistui paremmin kuin hyvin.

***

Aikamoinen tunnustus, en arvannut, että sinulla oli vaikeuksia. Peitit ne täysin, Tanja tekstasi.

Hyvinhän minä selvisin. Oikeastaan ennakkopelko oli pahin. Kun huomasin, ettei minun tarvinnut liikkua ulkona pimeässä, rauhoituin.

***

Orvokki antoi palautteen seuraavalla tapaamiskerralla.

– Tanja ja Petri. Pidän kovasti tavastanne muistella yhteisiä kokemuksia. Kuten huomasitte, tunteilla on merkitystä tarinan kerronnan kannalta. Jos luettelisitte vain, mitä tapahtui, se ei puhuttelisi lukijoita. Odotan lisää kuvauksia, sillä paikka teki minuunkin vaikutuksen. Tanjan aavistus ullakolla majailevista aaveista sai mielikuvituksen liikkeelle. Petrin pimeänpelko ei yllätä, sillä kaupungissahan on aina valoja. Saat lukijoilta myötätuntoa, kun tunnustit heikkoutesi. Jatkakaa samaan tyyliin. Uskon, että tulette yllättymään, miten eri lailla tapaukset vaikuttivat mielentilaanne.

Tanja sai Orvokin sanoista uskonvahvistusta ja jatkoi muistelua.

JULKKISTEN SEURASSA

Olen tavannut kuvauskeikoilla lukuisia julkisuuden henkilöitä. Kaikilla on rooli, kun kamera käynnistetään. Vapaa-ajalla heitä tuskin tuntee, sillä kaikilla on arkiminä. Armi on oikeasti kuvankaunis, kun hän meikkaa ja pukeutuu tyylikkäästi. Nähdessäni hänet saunapuhtaana ja hiukset märkinä, en ollut tuntea.

Krisse on kovapintainen. Oikeastaan pieni pulleus pukee häntä, sillä muodot ovat kohdillaan eikä hän häpeä käyttää avokaulaisia puseroita ja tiukkoja leopardikuvioisia housuja. Miehet katsovat häntä himokkaasti. Krisse nauraa ja flirttailee häpeilemättä. Voin kuvitella, että hän saa sänkyynsä kenet vain haluaa. Esimerkiksi Patrikin.

Nuori näyttelijä piiloutuu roolihenkilöiden taakse, mutta vapaa-ajalla hän vaikuttaa pojanklopilta. Patrik ei saa silmiään Krissen pyöreistä rinnoista. Armia hän jumaloi. Istuu viereen ja katsoo lammasmaisesti. Tyttöä ihailu hivelee. Hän luo Krisseen jääkylmiä katseita, jos tämä on liian lähellä Patrikia. Kolmiodraaman aineksia on ilmassa.

Janne on velikulta, joka viihdyttää meitä iltaisin kitaran sävelillä. Topi kannustaa soittamaan toivelauluja vielä silloinkin, kun porukka haluaisi vetäytyä nukkumaan. Janne sanoi eräänä herkkänä hetkenä, ettei soittajalla ole koskaan vapaa-aikaa. Hänen ystävyytensä Kimmon kanssa herättää epäilyksiä. Se taitaa olla vakavampaa kuin he antavat ymmärtää.

Pidän Kimmosta, sillä hän taikoo olemattomista aineksista herkullisia annoksia. Mitä hyvää saisimmekaan, jos meillä olisi tuoretuotteita käytössä. Autan parhaani mukaan, se on mukavaa vaihtelua. Kimmo on porukasta ainoa, joka ei juo alkoholia. Epäilen, että hän on jo viinansa juonut.

Välillä ahdistaa, kun pakopaikkaa ei ole. Ulos ei tee mieli ja vetäytyminen omaan huoneeseen vaikuttaisi oudolta. Pidän kirjaa Petrin otoksista, sillä se nopeuttaa dokumentin editointia Pasilassa. Petri ottaa oma-aloitteisesti runsaasti tunnelmakuvia. Ihailen hänen taiteellista tyyliään. Täytyy myöntää, että Topin keksimät tehtävät ovat nerokkaita. Erityisesti piirrokset ja spontaanit näytelmät saavat minutkin herkistymään.

***

– En tiennytkään, että olet terävä tarkkailija, Petri kehui, kun hän istui Tanjan kanssa kahvilla työpäivän lomassa.

– Viikossa ehtii huomata kaikenlaista ja toinen kuvausjakso vain vahvisti mielipiteitäni, Tanja hymähti.

– Olet ollut monessa mukana niin kuin minäkin. On kiinnostavaa lukea ajatuksistasi.

– Pane paremmaksi, Tanja naurahti ja lähti toimitukseen hymy huulillaan.

POJAT RYYPPÄÄVÄT

– Tule ottamaan paukku kanssani, Topi kehotti lähes joka ilta.

En kehdannut kieltäytyä, vaikka tiesin, että uni olisi raskas. Vanhat painajaiset palaavat aamuyön pimeinä tunteina. Olisin halunnut painautua Tanjan kainaloon, mutta en tohtinut edes ehdottaa. Pasilassa on sanonta, ettei kuormasta syödä. Ei se niin mene, sillä yhden tai useamman yön juttuja keikoilla riittää. Kunnioitan Tanjan kärsivällisyyttä. Hän sietää yllättävän hyvin Topin tytöttelyä. Ihmettelen, mitä iloa mies saa kuvaussihteerin pompottelusta. Topin itsetunto oli ilmeisesti heikko mahtavista puheista huolimatta. Huomasin, että hänen yöpöydällään oli jatkuvasti viskipullo. Kuinkahan monta niitä on jo kulunut? Patrik ja Janne liittyvät mielellään seuraan. Muistan edelleen kauhulla viimeistä päivää, jolloin pojat irrottelivat kuvausviikon päätteeksi.

Kaikki alkoi viattomasti. Kimmon juhlakattaus oli viikon herkullisin. Saimme graavilohta, kermaperunoita ja vokkikasviksia sekä snapsit ja erinomaista punaviiniä. Olin helpottunut, kun pääsin vapaalle aterian jälkeen. Oikaisin sängyn päälle ja päätin mennä myöhemmin saunaan. En halunnut mennä muiden kanssa, sillä epäilin tunteiden kuumentuvan. Patrik kävi ylikierroksilla. Hän oli ilmeisesti nauttinut muutakin kuin viinaa. Topilla oli viskipullo mukana ja arvasin hänen tarjoavan auliisti paukkuja. Kuulin miten he hoilasivat juomalauluja pukuhuoneessa. Janne ilmeisesti simahti, sillä vain Patrikin ja Topin kiihtyneet äänet kuuluivat huoneeseeni asti. Ihmettelin, mistä he riitelivät.

Päätin lähteä katsomaan, kun Patrik ryntäsi huoneeseeni ja vaati auton avaimia. Hän oli saanut paniikkikohtauksen. Kieltäydyin jyrkästi. Sen jälkeen en muista mitään. Heräsin sairaalassa rivi tikkejä otsassa. Työkeikat ovat toden totta vaarallisia, mutta olin kuin taivaassa, sillä ihana Tanja hoiti minut kuntoon.

***

– Minäkin olin järkyttynyt. Sillä kuvausviikolla juotiin ihan liikaa viinaa, Tanja totesi luettuaan Petrin kirjoituksen. – Kiteytit hyvin. Kuvittelin, että kuvausviikko oli elämäni järkyttävin, mutta seuraava oli katastrofi.

– Niin oli. Muistelen vieläkin kauhulla Patrikin kuolemaa ja Armin synnytystä. Molemmat samana päivänä. Se oli julmaa.

– Olen iloinen, että saan olla mukana Pilvin elämässä. Tyttö on kerrassaan suloinen.

– Huomasin, että teillä menee hyvin. Toivottavasti Armi osaa arvostaa ystävyyttänne.

– Hän on löytänyt omien sanojensa mukaan elämänsä miehen. Lupasin, etten paljasta kuka hän on.

– Eiköhän Krisse saa nopeasti vihiä. Oletteko pitäneet yhteyttä?

– Emme todellakaan. Hänellä on omat ympyrät enkä kuulu niihin.

– Voisit kirjoittaa teidän naisten kokemuksista kuvausviikoilla, Petri kannusti.

***

ETÄKURSSI JATKUU

– Meillä on jo kolmas yhteinen viikonloppu, Orvokki hymyili tietokoneen näytöllä. –  Miltä kirjoittaminen on tuntunut?

– Kiitos kannustuksesta, minä ja Petri olemme sukeltaneet synkkään menneisyyteen.

– Toivottavasti ette liian syvälle.

– Kerrataan kuvausviikkoja Villa Piilopaikassa, niin kuin tiedätte. Se on oikeasti terapeuttista, Petri tunnusti.

– Minun runoni heräävät uuteen kiitoon näin keväällä, Emmi julisti.

– Saammeko kuulla tunnelmapalan? Orvokki kysyi.

– Tietysti. Kävin kävelyllä läheisessä puistossa, katselin heräävää luontoa ja kuuntelin lintujen laulua. Teki mieli laulaa itsekin.

Koivut virittävät
 hiljaiset soittimensa,
 ilo laulaa soolon.

– Tavoitit kevään tunnelman. Jatka samaan tapaan, Orvokki kannusti. – Miltä Ilona ja Oiva teistä kirjoittaminen tuntuu?

– Minä olen vähän hukassa. Töissä on kiirettä, enkä ehdi keskittyä. Teen vain lyhyitä muistiinpanoja ja ajattelin koota niistä jonkinlaisen yhteenvedon, Ilona sanoi.

– Se on hyvä tapa edetä. Entä Oiva?

– Sama juttu, paineita riittää. Puran niitä iltaisin lähinnä omaksi iloksi sepittämällä kauhutarinoita lohduttomasta tulevaisuudesta.

– Toivottavasti ne eivät tule uniisi. Odotan taas tekstejä ensi kerraksi, joka on jo viimeinen. Saatte tällä kerralla tehdä kepeitä harjoituksia. Proosarunoissa ei tarvitse riimitellä eikä laskea tavuja. Riittää, että tunnelmoitte samaan tapaan kuin Emmi keväthuumassa. Aikaa on viisitoista minuuttia.

EMMI

Riehaannun
laulan ja tanssin
olen perhonen
kepeä kuin lintunen.

Sade kastelee hiukseni
auringonsäteet kuivaavat kasvoni.

Huudan tuuleen
elän, rakastan
minua rakastetaan,
hullaannun.

– Kukaan ei voi olla huomaamatta, että olet rakastunut. Se on ihana tunne. Saat voimaa hehkuttaa hyvää oloa ympärillesi, Orvokki kehui.

OIVA

Avaruusolennot ovat vallanneet maapallon
taivas on mustanpuhuva
kukaan ei säästy säteilyltä
onko ihmisillä tulevaisuutta?

Kauhu leviää
taistelut herruudesta kiihtyvät
miten meidän käy?

– Pelottava kauhukuva. Dystopia on kiehtovaa ja samalla pelottavaa, sillä se voi joku päivä olla todellisuutta, Orvokki mietti.

ILONA

Kiire, työpaineet, valvominen,
miten ihmeessä jaksan
auttaisiko viini tai huumeet
ei
lähden ulos
annan tuulen hyväillä
annan kevätauringon lämmittää
yritän uskoa tulevaisuuteen.

– Ymmärrän hyvin tunteesi. Lepo, ulkoilu ja terveellinen ravinto auttavat masennukseen, Orvokki kommentoi lempeästi.

PETRI

Sydämeni valittu
miksi pidät etäisyyttä
enkö kelpaa
onko sinulla toinen
en halua muuta
kuin pitää sinua hyvänä.

Tanjan silmät kostuivat. Osoittiko Petri sanansa hänelle?

TANJA

En uskalla rakastaa
pelkään hylätyksi tulemista
olen epävarma
sydän sykkii sinulle
uskallanko?

Petri kietoi kädet Tanjan ympärille, kun Orvokki sammutti etäyhteyden ja toivotti iloa kirjoittamisen parissa.

– Saanko jäädä yöksi? Petri kysyi hiljaa.

– Saat, Tanja vastasi.

TANJAN MIETTEITÄ

Tarkkailin ensimmäisellä kuvausviikolla Armia ja Krisseä. Miten erilaisia he olivatkaan. Armi esitti viatonta kaupunkilaistyttöä, mutta näin hänen silmissään taistelutahtoa. Vaistosin, että Armi oli kokenut kovia päästäkseen päämääräänsä.

Krisse oli häikäilemätön. Hän tiesi mitä halusi ja sai sen naisellisilla avuilla. Mistä hän itsevarmuutensa ammensi, en tiedä. Hän sanoi itse, että valta kiihottaa. Sillä on kuitenkin kääntöpuolensa, sillä Krisse kertoi saaneensa burn outin ja joutuneensa käyttämään mielialalääkkeitä. Kun lupasin auttaa häntä takavarikoimaan esiintyjien muistiinpanot, en tiedä mikä minuun meni, sillä suostuin. Krisse tarjosi kiitokseksi hulppean illallisen viineineen. Ei meistä ystäviä tullut, mutta tunsin tehneeni ystävänpalveluksen.

En minäkään ole viaton, sillä haluan pitää naisten puolta. Ärsytti, että miehet kohtelevat meitä alentuvasti. Topi oli pahin. Ei Petrikään puolustanut minua, vaan piiloutui kameran taakse. Ehkä se oli hyväkin, sillä en halunnut joutua silmätikuksi. Janne ja Kimmo näkivät vain toisensa. En aluksi ymmärtänyt, mistä oli kyse. Paljastus heidän suhteestaan tuli täytenä yllätyksenä. Vaistosin jotenkin, että he huijasivat.

PETRIN MIETTEITÄ KUVAUSVIIKOILTA

En pitänyt Topin komentelusta, mutta täytyy tunnustaa, että hän tiesi, mitä teki. Hän provosoi esiintyjiä paljastamaan tunteensa. Jopa siinä määrin, että Patrikin mitta tuli täyteen. Janne vihjasi, että Patrik käytti rauhoittavia lääkkeitä. Yhdistelmä runsaan ryyppäämisen kanssa sai hänet sekoamaan kohtalokkain seurauksin. Tyrmäävä isku tuli täytenä yllätyksenä.

Kasper oli ohjaajana toista maata kuin Topi. Pidin hänen rennosta tyylistään, sillä tunnelma oli vapautunut. Huomasin, että Krisse yritti lähennellä, eikä Kasper tiennyt, miten suhtautua. Ei se kuitenkaan ollut ilmeisesti vakavaa. En ymmärrä, miten Patrik suostui osallistumaan, vaikka Armi oli viimeisillään raskaana. Huonostihan siinä kävi. Olimme kaikki järkyttyneitä. En tiedä, mitä Kasperille kuuluu, sillä hän jäi sairauslomalle aivotärähdyksen jälkeen. Toivottavasti piruparka on selvinnyt. On varmaan järkyttävää herätä sairaalassa ja kuulla, että Patrik on kuollut. Armin tunteita en halua edes kuvitella.

***

– Tarinanne täydentävät toisiaan ja ovat uskottavia, Orvokki arvioi luettuaan Tanjan ja Petrin muistelut. – Jatkakaa tapaamisestamme Villa Piilopaikassa luovan kirjoittamisen kurssin merkeissä.

– Pelotti palata sinne. Minulla oli tunne, että paikka on kirottu. Onneksi sillä kerralla ei sattunut kuolemantapauksia, Tanja muisteli.

– Läheltä piti. Onneksi Armi selvisi hengissä otettuaan rauhoittavia lääkkeitä, Orvokki sanoi. – Harmitti, kun ohjelma jäi sillä erää esittämättä, mutta tilanne korjautui Armin kirjan julkaisun jälkeen. Olen saanut uusia oppilaita enemmän kuin pystyn ottamaan.

– Jotain hyvääkin. Kiitokset tästä kurssista. Ehkä osallistumme seuraavallekin, Tanja sanoi etäyhteyden lopuksi.

– Kiitokset minunkin puolestani, tuntui raskaalta, mutta samalla helpottavalta kerrata traagisia muistoja, Petri vahvisti.

– Me olemme oppineet paljon, Ilona ja Oiva kehuivat.

– Minä jatkan runoilua, Emmi heläytti ja lausui kaikkien puolesta kiitossanat.

Muistot jäävät
ystävyys ja haikeus
kun kurssi loppuu.

– Näihin säkeisiin on hyvä lopettaa, mutta toivottavasti tapaamme uusissa merkeissä. Kirjoittamisen iloa, Orvokki toivotti.

TANJA

Kirjoituskurssi herätti muistot eloon. Oli terapeuttista kerrata, mitä tapahtui. Yhteistyömme Petrin kanssa lähensi. Olemme todellakin samalla aaltopituudella ja tapaamme entistä useammin. En osaa sanoa, kehittyykö suhteemme vakavammaksi. Olemme molemmat edelleen työvuorojen armoilla. Jos onnistumme saamaan kesäloman yhtä aikaa, karkaamme rantalomalle. Olen yrittänyt säästää huonolla menestyksellä. Ehkä joku äkkilähtötarjous?

Odotan innolla ensi viikonloppua, sillä Armi on kutsunut yllätysjuhliin. Jo paikan valinta oli yllätys, sillä palaamme vielä kerran Villa Piilopaikkaan. Toivottavasti viimeisen kerran ja iloisissa merkeissä, sillä minulla on ennakkoaavistus.

JUHLATUNNELMAA

Tanja ja Petri saapuivat kesäasuissa Villa Piilopaikkaan. Lipputangossa liehui sinivalkoinen viiri.

– Tervetuloa, unelmankevyeen tyllihameeseen pukeutunut Armi tuli Pilvin kanssa vastaan. Tytöllä oli valkoinen hellehattu ja kirsikanpunainen kesämekko.

Tanja halasi Armia ja kehui, miten viehättävältä tämä näytti.

– Tulkaa terassille. Osa vieraista on jo täällä, Armi kehotti.

– Kimmo, arvasin, että tapaamme, Petri tervehti.

– Olen iloinen, kun Armi kutsui minut. Lasillinen vaaleanpunaista kuohuviiniä, olkaa hyvät, Kimmo hymyili.

Tanja ja Petri ottivat juomat ja kiersivät tervehtimässä juhlavieraita.

– Kasper, ihana nähdä sinua. Oletko tervehtynyt? Tanja kysyi ja halasi lämpimästi.

– Kyllä vain, vaikka aikaa siihen kului. Tuntuu epätodelliselta olla taas täällä.

Armi tuli Kasperin viereen ja taputti käsiään.

– Odotamme vielä kahta vierasta. Janne on tulossa kitaran kanssa ja kutsuin myös Krissen. Haluan, että kaikki minulle rakkaat ystävät ovat juhlistamassa päivää minun ja Kasperin kanssa.

Petriä huimasi. Tanja ei ollut paljastanut Armin miesystävän henkilöllisyyttä. Tuntui uskomattomalta, että se oli juuri Kasper, jonka kyydissä Patrik oli menehtynyt.

Kun kaikki olivat paikalla, Armi kohotti lasia ja kertoi, että hän ja Kasper olivat menneet kihloihin. Kaikki taputtivat, kun Kimmo kantoi komean kermakakun tarjolle. Krissellä oli mukanaan valokuvaaja, joka pyysi Armia ja Kasperia poseeraamaan.

– Minä kanssa, Pilvi ryntäsi Armin syliin.

Kuvat levisivät salamavauhtia somessa. Armi paistatteli julkisuudessa ja Krisse hykerteli tyytyväisenä, sillä Armi oli antanut hänen lehdelleen etuoikeuden julkaista näyttävän jutun onnellisesta tapauksesta.

– Villa Piilopaikan kirous on vihdoinkin kumottu, Tanja kuiskasi Petrille kotimatkalla.

*********

VALKOINEN VIETTELYS

OSA V – KOKKIKISA VILLA PIILOPAIKASSA

Henkilöt:
Kimmo, tuomari
Armi, juontaja
Pilvi, Armin kaksivuotias tytär
Kasper, tv-ohjaaja
Tanja, kuvaussihteeri
Petri, kuvaaja
Krisse, Janne, Orvokki ja Anni, kilpailijat

Tanja ja Petri katselivat tuttua maisemaa saapuessaan elokuussa Villa Piilopaikkaan. Tanja oli yrittänyt sanoa, ettei halunnut palata, mutta Petri sai hänet muuttamaan mielensä vakuuttamalla, ettei kirousta enää ollut.

– Armi ja Kasper viettivät täällä kihlajaisia ja ovat nyt onnellisesti naimisissa. Kasper ohjaa televisiolle kokkikisan, jonka osanottajista kaikki ovat tuttuja. Hauska tavata taas Kimmo, Janne, Orvokki ja Anni. Krissestä en ole ihan varma.

– Taidamme kuulua jo vakiokalustukseen, Tanja naurahti.

– Kasper kertoi, että kaksi huoneista on kalustettu perhekäyttöön. Uskoisitko, että saamme niistä toisen, Petri virnisti.

– Olette ilmeisesti hyvissä väleissä. Olisin veikannut, että Kimmo ja Janne ovat vahvoilla.

– Ei kaikkea voi saada, ollaan tyytyväisiä. Suostuin tulemaan nimittäin sillä ehdolla, Petri vastasi ilkikurisesti.

***

– Paikka on kauneimmillaan näin kesällä, Tanja ihasteli.

Perhehuoneessa oli leveä parivuode ja iso ikkuna pihalle päin.

– Ylellistä, Petri hihkaisi ja heittäytyi sängyn päälle. – Tule viereen.

– Älä unta näe. Kasper kehotti tulemaan terassille heti, kun olemme majoittuneet.

Jälleennäkeminen oli iloinen tapahtuma. Kaksivuotias Pilvi kirmaili pihalla paljain jaloin. Kimmo tarjoili kuplajuomaa ja kaikki vaihtoivat kuulumisia. Armi säteili entistä kauniimpana.

– Kerro Kasper ohjelmasta, Krisse pyysi tyhjennettyään lasinsa.

– Kuvio on yksinkertainen. Minä ohjaan tuttuun tapaan, Petri kuvaa ja Tanja on assistentti. Armi on lupautunut juontajaksi. Kyseessä on leikkimielinen kokkauskisa, jossa Kimmo toimii lahjomattomana tuomarina.

– Mitä voittaja saa palkinnoksi? Janne kysyi.

– Mainetta ja kunniaa sekä lahjakortin valitsemaansa liikkeeseen. Sopiihan, että aloitamme lounaan jälkeen täällä ulkona.

***

Kimmon paistama lohipiirakka maistui herkulliselta. Orvokki oli kertonut lisänneensä ruokavalioon kalan ja äyriäiset sekä broilerin, mutta punaista lihaa hän suostunut edelleenkään syömään.

– En muistanutkaan, miten ihana on tulla valmiiseen ruokapöytään, Krisse huokasi syötyään kaksi palaa ja juotuaan tuopillisen olutta.

– Päivän tehtävät liittyvät laulun sanoihin. Kukin saa keksiä vuorollaan säkeitä, jotka liittyvät ruokaan, Armi juonsi pukeutuneena kukalliseen kesämekkoon ja korkeakorkoisiin sandaaleihin. Vaaleanpunainen huulipuna sai hänet näyttämään teinitytöltä.

– Porsaita äidin oomme kaikki, Janne heläytti.

– Kelpaa, syötäviähän ne possut ovat, Kimmo naurahti. – Lisää.

– Pienet sammakot, ne lystikkäitä on, Krisse jatkoi samoilla linjoilla.

– Tarkoitin kyllä oikeita ruokalajeja, mutta menköön, Kimmo hymähti.

– Oon juonut viinii wienissä, Orvokki hyräili.

– Jäätelökesä sekä Mannapuuroo ja mansikoita, Anni keksi.

– Hienoa, ensimmäinen kierros takana. Janne, sinun vuorosi taas.

– Varpunen jouluyönä, tyttöhän tarjoaa siemenen linnulle.

– Totta, vähän kaukaa haettu, mutta kelpaa. – Sitten Krisse.

– Yhtenä iltana paljon jos viiniä jois.

– Eikö löydy yhtään oikeaa ruokalajia? Kimmo hämmästeli.

– En keksi enempää, Orvokki sanoi ja luovutti.

– Popsi, popsi porkkanaa, Anni keksi.

– Hyvä, vieläkö Janne löydät uusia sanoituksia?

– Appelsiinipuita aavikkoon.

– Hienoa, Anni?

– Annan periksi.

– Janne ja Krisse, jatkatteko?

– Ol lautalla pienoinen kahvila, Janne näppäili säveliä kitaralla.

– Näissä tunnelmissa, piste soittoniekalle, Krisse hymähti ja kohotti kädet antautumisen merkiksi.

– Siitä puheen ollen, pidetään kahvitauko ja käynnistetään sen jälkeen seuraava kisa, Armi sanoi ja pyysi Petriä sammuttamaan kameran.

– Hyvin alkoi, olitte kekseliäitä. Tehtävä ei ollut ihan helppo, Kasper kommentoi. – Pääsette seuraavaksi tositoimiin. Koska tilat ovat rajalliset, kokkaatte pareittain. Ottakaa sokkona esiliinat.

Krisse ja Anni saivat punaiset, Janne ja Orvokki vihreät.

– Aloitamme alkupaloilla. Saatte puoli tuntia aikaa valmistaa kymmenen pikkuannosta.

– Haa, taidan ymmärtää jutun juonen. Kokkaamme siis koko porukalle illallisen pitkän kaavan mukaan, Krisse hihkaisi.

– Tarkka havainto, Kimmo myönsi. – Kannattaa valita mieluisia raaka-aineita. Ruokavarasto on käytössä.

Krisse ja Anni pitivät hetken mietintätauon ennen kuin aloittivat. Janne ja Orvokki ryntäsit varastoon katsomaan, mitä sieltä löytyi. He päätyivät valitsemaan katkarapuja, avokadoja ja majoneesia.

– Halkaisen avokadot ja täytän ne Annin kuorimilla ravuilla, joihin sekoitan majoneesia, hienonnettua ruohosipulia, yrttimausteita sekä puristettua sitruunaa, Krisse selitti Armille.

– Kuulostaa yksinkertaisen hyvälle. Entä toinen ryhmä?

– Mietimme purjo-perunasosekeittoa, mutta emme ota riskiä, etteivät perunat kypsy ajoissa. Päädyimme valitsemaan kypsiä tomaatteja, jotka kalttaamme ja soseutamme kerman kera alkukeitoksi. Maustamme tuoreella oreganolla, Orvokki selitti.

– Hienoa, annokset täydentävät toisiaan, Kimmo nyökkäsi hyväksyvästi.

– Kilpailijat, viisi minuuttia aikaa! Armi kuulutti.

Kaikki katsoivat toisiaan yllättyneinä.

– Ei voi olla totta, vastahan me aloitimme, Krisse parahti.

Kun Armi laski viimeiset kymmenen sekuntia, kilpailijat kohottivat kädet.

– Ehdittiin sittenkin, Anni hymyili helpottuneena.

– Armi, tuletko maistelemaan kanssani, Kimmo kehotti.

Armi asettui työtason taakse. Petri otti annoksista lähikuvia.

– Ulkonäön perusteella molemmat ryhmät tekivät hyvää työtä. Avokadot ovat kauniin vihreitä ja katkaravut meheviä. Tomaattikeitto on samettisen sileää ja vihreä oregano näyttää hyvältä sen pinnalla. Maku ratkaisee.

– Pidän molemmista, Armi vakuutti.

– Niin minäkin, toistaiseksi siis tasapisteet. Viekää annokset viileään odottamaan illallista. Arvaatte varmaan, että seuraavaksi vuorossa on pääruoka. Aikaa on 45 minuuttia ja se alkaa nyt!

– Perunat ehtivät kypsyä mainiosti. Sopiiko purjoperunamuhennos ja silakkapihvit? Janne ehdotti.

– Se on kyllä aika simppeli annos, mutta minulle ainakin maistuu. Löytyykö tuoretta tilliä? Orvokki kysyi.

– Kyllä ja sitruunoita. Saamme väriä lautasille.

– Tulee vesi kielelle, kun katson kullankeltaisia fileitä pannulla. Paistatko Janne ne voissa? Armi kysyi.

– Tietenkin ja perunamuhennokseenkin tulee aimo kimpale.

– Krisse ja Anni, teillä on pannu kuumana, Armi totesi siirtyessään toisen ryhmän luokse.

– Kasvispaistos on pian valmis. Paprikaa, parsakaalia ja punasipulia sekä pieni keltainen chilipalko, Anni esitteli.

– Paistamme juuri ennen tarjoilua halloumia. Riittää, että pinta ruskistuu, Krisse kertoi.

– Värit ovat kohdallaan ja ehditte mainiosti. Aikaa on vielä kymmenen minuuttia.

Kaikille tuli kuitenkin kiire, sillä he halusivat asetella tuomarin annoksen kauniisti.

– Olen saanut teistä vakavasti otettavia kilpailijoita urallani, Kimmo virnisti maistettuaan Armin kanssa pääruokia. – Annokset olivat kauniin värikkäitä ja maku oli kohdallaan. Silakkapihvit olivat hieman liian suolaisia eikä muhennos ollut sileää. Siksi kasvisannos voitti, mutta jälkiruoka ratkaisee. Oletteko valmiit jatkamaan? Kimmo kysyi.

– Yksinkertainen on parasta, mitä sanot marjoista ja vaniljakastikkeesta. Voisimme valmistaa sen itse, Orvokki ehdotti.

– Käytetään koristeena mintunlehtiä, ne antavat raikkautta, Janne ehdotti.

– Omenoita ja murotaikinaa, sopiiko Anni? Krisse kysyi.

– Katson onko pakastimessa jäätelöä, se kruunaa annoksen, Anni sanoi. – Löysin vanhan ajan vaniljaa, kelpaako?

– Täydellisesti. Nämä kotimaiset omenat ovat mukavan hapokkaita, Krisse arvioi maistettuaan yhtä. – Meidän pitää saada nopeasti paistos uuniin. Sekoita kauraryynejä, vaniljasokeria ja sulatettua voita.

– Ihana tuoksu, Armi tuli paikalle, kun Krisse otti omenapiirakan työtasolle jäähtymään.

– Jälleen kerran kauniita annoksia, Kimmo kehui, kun kilpailijat asettivat luomuksensa hänen eteensä. – Mitä sanot Armi?

– Olen häikäistynyt. Sopiihan, että saamme ylimääräisen maistelijan? Armi hymyili ja nosti Pilvin syliinsä.

– Kumpi on parempaa? Kimmo kysyi.

– Jätski, Pilvi julisti.

– Olet loistava tuomari, olen täsmälleen samaa mieltä. Lämmin kirpeä omenapiirakka ja kylmä jäätelö toimivat loistavasti yhdessä. Mansikat ja mustaherukat vaniljakastikkeen kera olivat myös hyviä, mutta jäivät tällä kerralla kakkosiksi, Kimmo arvioi.

– Mikä on pistetilanne? Armi kysyi.

– Krisse ja Anni, olette päivän voittajia kahdella pisteellä. Jannella on yksi piste, kun voitit ensimmäisen tehtävän. Orvokki, sinun pitää huomenna kiriä. Kiitos tämän päivän annista, pääsette nyt herkuttelemaan, Kimmo sanoi.

– Oli mukavaa, Krisse huoahti ja kaatoi itselleen muitta mutkitta ison lasillisen punaviiniä. – Olen tämän ansainnut.

– Baarikaappi on avoin kaikille, itsepalvelu, Kasper hymyili ja otti viskipaukun.

Orvokki puisti päätään, mutta ei näyttänyt närkästyneeltä. Armi, Anni ja Tanja valitsivat lasilliset kylmää valkoviiniä ja Petri olutta. Pilvi sai pillimehun.

– Tykkään päälynästä, hän kehui.

***

– Tämä on melkein kuin lomaa, Janne hehkutti Kimmolle, kun he istuivat ulkona jäähyllä saunan jälkeen.

– En todellakaan tiedä parempaa tapaa tehdä työtä. Uskon saavani uusia työtarjouksia tv-ohjelman esityksen jälkeen.

– Kelpaisi minullekin. Hienoa, kun kutsuit osallistumaan. Voitto ei ole tärkeää, vaan mukava yhdessäolo.

– Mitä äijät? Kasper tuli paikalle froteepyyhe ympärillään. – Naiset ovat saunassa, saamme olla hetken rauhassa.

– Menikö Armikin? Janne kysyi.

– Ei tietenkään, hänen pitää varjella kallista kampausta. Tanja lupasi kylvettää Pilvin.

– Mukava, kun pikkutyttö on mukana. Hän on kasvanut hurjasti, Kimmo kehui.

– Niin on ja viihtyy mainiosti päiväkodissa. Kaipaa vain parasta kaveriaan Vilmaa.

– Voin kuvitella. Ette ole ajatelleet hankkia yhteisiä lapsia? Janne kysyi yllättäen.

– Ei todellakaan. Armilla oli vaikeaa, kun hän hoiti Pilviä yksin. Nyt tilanne on rauhoittunut ja viihdymme yhdessä. Minunkin toipumiseni kesti.

– Näytät voivan hyvin. Miltä työnteko tuntuu pitkän tauon jälkeen?

– Hyvältä. Varsinkin nyt, kun minulla on tuttuja ympärillä. Täällä tulee viileää, eiköhän siirrytä takkatulen ääreen.

TOINEN KOKKAUSPÄIVÄ

– Jatkamme verryttelytehtävän parissa, Armi juonsi seuraavana aamuna.

Hän oli nukkunut hyvin ja näytti pirteältä toisin kuin Janne, joka oli valvonut myöhään Krissen ja viskipullon seurassa. Kimmo oli kohotellut kulmiaan ja jättänyt heidät kahden.

– Pitääkö meidän taas riimitellä? Krisse kysyi. Puuteri ei peittänyt hänen tummia silmänalusiaan, vaikka Tanja oli yrittänyt parhaansa.

– Muistelkaa lempikirjojanne, joissa herkutellaan, Armi kehotti. – Orvokki, sinä olet hännillä, joten saat aloittaa.

– Rakastan Nalle Puhia ja hunajaa, Orvokki vastasi.

– Seuraavaksi Janne, mitä tulee ensimmäisenä mieleen?

– Laivakorput, joita merimiehet söivät. Koska tuoretta ruokaa ei ollut kuukausimääriin, he sairastuivat keripukkiin.

– Se oli surullista aikaa, Kimmo totesi, mutta vaati Jannea muistelemaan kirjan nimeä.

Janne pudisti päätään ja luovutti.

– Anni, sinun vuorosi.

– Ahmin lapsena kaikki Viisikot. Heillä oli kokonaisia kakkuja eväinä ja ihmettelin, mitä on inkivääriolut, jota he joivat.

– Jonkinlaista limonadia, Kimmo vastasi. –  Sitten Krisse.

– Tutustuin markkinoilla tarotkortteihin. Ylitsevuotavat maljat kuulostivat ylellisiltä. Anteeksi, poistun hetkeksi.

Tanja epäili, että Krisse meni kaatamaan kahvimukiinsa vahvistusta.

– Toinen kierros, Orvokki ole hyvä.

– Härkäpapua sarvista, se on vegaaninen keittokirja ja lempilukemistani.

– Tässä kisassa ruokaohjeet eivät kelpaa, ne ovat liian itsestään selvä valinta. Anni, sinun vuorosi.

– Grimmin veljesten satu Hannu ja Kerttu. He törmäävät noiduttuun piparkakkutaloon metsässä.

– Hyvin keksitty. Krisse jatkatko? Näytät kalpealta.

– Voin vähän huonosti, vetäydyn hetkeksi lepäämään. Jatkakaa ilman minua, Krisse sanoi vaisusti ja lähti huoneeseensa.

– Orvokki, saat uuden mahdollisuuden, Kimmo lupasi.

– Seuraan Annia satumaailmaan. Vastaan Lumikki. Hänhän puraisi myrkytettyä omenaa ja päätyi seitsemän pienen kääpiön mökkiin.

– Lisäpiste sille, joka muistaa kääpiöiden nimet, Kimmo yllätti kysymällä.

– Jörö, Viisas, Unelias, Nuhanenä, Vilkas, Ujo, Lystikäs, Orvokki luetteli sujuvasti.

– Unohdin, että olet kirjallisuuden tuntija, Kimmo sanoi.

– Kysy mitä vain, Orvokki hymyili.

– Ensin on Annin vuoro. Lisää satuja?

– En keksi muuta kuin Kippari-Kallen, joka sai voimaa pinaatista.

– Orvokki, tuleeko vielä jotain?

– Tuli täydellinen oikosulku.

– Kiitos aamun kisasta, Orvokki, sinä voitit. Menkää hetkeksi ulkoilemaan. Vihannekset ovat iltapäivän haaste. Huomasitte varmaan, että talon takana on pieni kasvihuone. Kerätkää sieltä mieleisiänne raaka-aineita. Myös kaikki syötäväksi kelpaava luonnosta löytyvä käy. Tarjoan kevyen lounaan ja saatte sen jälkeen keittiön haltuunne. Toivottavasti Krisse toipuu siihen mennessä. Vaihdamme pareja tasapuolisuuden nimissä, Kimmo ohjeisti.

***

– Haa, me kaksi taas iskussa, Krisse loi Janneen paljonpuhuvan katseen tullessaan selvästi piristyneenä keittiöön. Hänen poskensa olivat punehtuneet.

– Eiköhän päihitetä muut, Janne vahvisti. – Keräsin kelpo aineksia luonnosta. Tiedäthän, että teemme kasvisruokaa.

– Olen ymmärtänyt, että tällä viikolla ei pihvejä paisteta.

Kun Anni ja Orvokki tulivat vihanneskoria kantaen, Armi aloitti kertomalla, että aikaa oli tunti ja vain perusainekset olivat käytössä. – Ruokavarasto on kiinni, mutta työtasoilta löytyy maitoa, kermaa, kananmunia, jauhoja ja mausteita. Voitte aloittaa.

– Mitä koristanne löytyy? Armi kysyi Annilta ja Orvokilta.

– Villivihanneksia kuten voikukan lehtiä ja vuohenputkia. Poimimme kasvihuoneesta tomaatteja sekä tuoreita yrttejä.

– Mitä suunnittelette?

– Koska meillä on täällä herkkusuu tuomari Pilvi, paistamme suolaisia ja makeita räiskäleitä.

– Aika ovela veto, Armi hymyili. – Pilvi rakastaa lettuja. Krisse ja Janne, teillä on jotain muuta mielessä?

– Salainen ase, sukelsin läheiseen sammalikkoon ja poimin pulleita kantarelleja, Janne ilmoitti ylpeänä ja näytti kullankeltaista sientä. – Kasvihuoneesta löytyi tuoretta sipulia ja onneksi tarjolla on myös kuohukermaa. Kokkaamme ihanan sienipiirakan.

– Ettekö laita mitään vihreää? Armi kysyi.

– Kiitos vinkistä, kipaise Krisse hakemassa salaatinkerä kasvihuoneesta. Minä teen sillä aikaa taikinan. Olen seurannut, miten taitavasti Kimmo leipoo, mutta eiköhän se minultakin onnistu, Janne kehui.

Kimmo katsoi huolestuneena, kun taikina jäi löysäksi, eikä kohonnut, sillä hiivaa ei ollut käytössä.

– Kuule Janne, ehdit ottaa varasuunnitelman käyttöön. En usko, että piirakkapohja onnistuu.

Kun tuli tuomaroinnin aika, Orvokki kantoi tarjolle uunissa kuumentamansa letturullat.

– Täytteenä on valkokastiketta, johon silppusimme viherainekset. Lisukkeena on raikas tomaattisipulisalaatti.

– Näyttää ja tuoksuu herkulliselta. Vain juustokuorrutus puuttuu, Kimmo arvioi. – Entä makeat letut? Tuletko Pilvi maistamaan.

– Juu, saanko sokelia kanssa?

– Saat makeaa omenasosetta, Armi lupasi.

– Kiitos, kaikki maistui hyvältä ja pidin erityisesti suolaisten räiskäleiden täytteestä, se oli sopiman mehevä ja terveellinen, Kimmo arvioi. – Sitten toinen ryhmä, olkaa hyvät.

Janne näytti musertuneelta kantaessaan kermaisen sienikeiton pöytään. – Harmitti, kun ei ollut perunoita. En keksinyt muuta kuin kokata keittoa, hän selitti.

– Vihreän salaatin joukossa on kirsikkatomaatteja, Krisse kertoi.

– Maistamme Armin kanssa. Pikkuneiti ilmoitti, ettei tykkää sienistä, Kimmo sanoi.

Krisse ja Janne istuutuivat Annin ja Orvokin seuraan.

– Tuomarit ovat antaneet pisteet, Kimmo sanoi hetken maisteltuaan. – Lettumestarit veivät voiton kirkkaasti. Sienikeittonne ja salaatti olivat kyllä hyviä, mutta olisin kaivannut enemmän luovuutta. Annos oli liian tavallinen loistaakseen. Anni ja Orvokki ovat pistetilaston kärjessä.

Janne ja Krisse taputtivat vaisusti.

– Huomenna on taas uudet haasteet. Krisse ja Orvokki ovat pari sekä Anni ja Janne. Muistakaa levätä kunnolla, Kimmo sanoi ja katsoi merkitsevästi Jannea ja Krisseä.

TANJA

Mukavia tehtäviä ja kokkaus toimii aina. Lettukestit olivat mahtavat. Pilvi sai hampaissa ratisevaa sokeriakin. Kimmo keitteli uusia perunoita sienikastikkeen lisukkeeksi. Mielestäni annos oli herkullinen. Istuin illalla Petrin kanssa terassilla tuikkukynttilöiden valossa. Joimme punkkua ja Petri sanoi, ettei pelkää pimeää, kun pidän häntä kädestä. Olisipa tällaisia keikkoja useammin. Pasilassa on jatkuva kiire.

Armi ja Kasper vetäytyivät aikaisin huoneeseensa. Kuulin, kun Armi lupasi lukea Pilville sadun Lumikista. Krisse sulkeutui huoneeseensa viinipullon kera. En ymmärrä, miten hän jaksaa ryypätä jatkuvasti. Annilla on kannettava tietokone mukana. Hän kertoi jatkavansa kirjoittelua. Janne auttoi Kimmoa siivoamaan keittiön. Hän oli selvästi nolo vietettyään edellisen illan Krissen kanssa.

NELJÄS KOKKAUSPÄIVÄ

– Jatkamme tänään samaan tapaan kuin edellisinä päivinä. Kisa huipentuu huomenna finaaliin. Oletteko innoissanne? Kasper kysyi aamulla.

– Joo, viriketehtävät ovat hauskoja ja kokkaamiseen voi jäädä koukkuun, Janne kehui.

– Seuraava kisa vaatii taas kekseliäisyyttä. Arvasitte varmaan, että tänäänkin kyse on ruoasta. Siirrymme taiteen maailmaan, mutta nyt saatte enemmän aikaa, Armi selitti ja pyysi Tanjaa jakamaan kynät ja paperia. – Kirjatkaa taideteoksia, joissa näkyy syötävää.

Kaikki hiljenivät miettimään.

– Kuulostaa helpolta, mutta ei ole. Pitääkö tietää taiteilijakin? Orvokki varmisti.

– Totta kai, mutta vuosiluvut voitte unohtaa, Kimmo vastasi.

Puolen tunnin kuluttua Armi keräsi vastaukset.

– Käykää juomassa toiset kupilliset kahvia, sitä löytyy termoskannusta, Kimmo kehotti.

Hän tuli hetken kuluttua julistamaan tulokset.

– Neljänneksi tuli Janne. Sait vain kolme hyväksyttyä pistettä. Taistelevat metsot ovat toki syötäviä, mutta maalauksessa ne ovat vielä hengissä.

– Mietin myös Rumaa ankanpoikasta, Janne virnisti.

Kimmo katsoi häneen varottavasti ja jatkoi.

– Krisse oli kolmas. Hyvän tiedon puu, Aatami ja Eeva Edenin paratiisissa oli hyvin oivallettu samoin kuin Leonardo da Vinci Viimeinen ehtoollinen. Kirjasit myös hollantilaiset mestarit ja heidän vanitas-maalauksensa. Hyväksyin sen.

– Innostuin niistä, koska ne kertovat elämän katoavaisuudesta, Krisse selvensi.

– Anni on ilmeisesti kiinnostunut grafiikasta, sillä Pentti Kaskipuron Limppu oli kiinnostava löytö. Listasit muitakin nimiä, jotka olivat minulle tuntemattomia. Jouduin tarkistamaan googlesta, ettet huijannut. Muistit myös Andy Warhollin kuuluisan työn Campbellin keitosta.

Orvokki tunsi pulssinsa kiihtyvän tajutessaan voittavansa.

– Edouard Manet’n Aamiainen ruohikolla, Paul Cézannen appelsiinit sekä Rene Magritten vihreä omena tekivät vaikutuksen.

Kaikki taputtivat, kun Kimmo lupasi tarjota lounaaksi kesäkeittoa tuoreiden sämpylöiden kera.

– Saatte iltapäivän kokkaukseen saman raaka-aineen. Odotan tänään kekseliäitä annoksia sinänsä yksinkertaisesta vihanneksesta. Paljastan yllätyksen vasta sitten, kun aloitamme, Kimmo kertoi salaperäisesti.

– Se on varmaan peruna, Krisse arveli.

– Jotain kasvihuoneesta, ehkä porkkana tai sipuli, Anni mietti.

***

Arvoitus ratkesi, kun kisaajat tulivat lounaan jälkeen keittiöön.

– Kesäkurpitsa, hienoa, Orvokki ilahtui. Hän tiesi heti, mitä ehdottaisi Krisselle.

– Onko ideoita? Krisse kysyi. Hän oli vahvistanut oloaan punaviinillä.

– Sopiiko, että leivotaan mehevä kesäkurpitsakakku? Orvokki kysyi.

– En ole ikinä maistanut, mutta tunnut tietävän, että kurpitsa sopii makeaan.

– Se raastetaan ja sekoitetaan taikinaan. Kun kakku on kypsä ja hieman jäähtynyt, pinta kuorrutetaan tuorejuustolla ja tomusokerilla.

– Taidat pelata varman päälle ja luottaa Pilviin, Krisse virnisti.

– Pidän ideastanne, Armi sanoi kuullessaan suunnitelman. – Se ei olisi tullut itselle ensimmäiseksi mieleen.

Anni ja Janne miettivät, mitä muuta kesäkurpitsasta voisi kokata kuin sosekeittoa tai vokkikasviksia.

– Koverretaan sisus ja sekoitetaan siihen smetanaa, herkkusieniä, tomaattikuutioita ja sipulia sekä yrttejä. Paahdetaan kuumassa uunissa ja laitetaan päälle vahvaa juustoa, Anni ehdotti.

– Kuulostaa hyvältä. Nyt pitäisi varmaan olla lisukkeena muutakin kuin vihreää salaattia, Janne mietti.

– Coleslow on raikasta. Minä käsittelen kurpitsat, raasta sinä varhaiskaalia, Anni kehotti.

– Ihanaa, saamme sekä suolaista että makeaa. Kilpailijat, aikaa puoli tuntia, Armi kuulutti.

– Ehtiikö kakku kypsyä? Krisse huolehti.

– Menee viimeisille minuuteille. Onko kuorrutus valmis?

– On, laitoin sen kylmään. Ajattelin hakea koristeeksi syötäviä kukkia.

– Loistoidea, toivotaan parasta.

Orvokki otti kakun uunista viisi minuuttia ennen kilpailuajan päättymistä. Hän pelkäsi, että kuorrute sulaa.

– Jännittävä kisa on nyt tuomarointia vailla, Armi sanoi ja pyysi ensin suolaisen annoksen tarjolle.

– Makua löytyy ja pinta on gratinoitunut upeasti, Kimmo kehui.

– Kaipaisin seuraksi jotain kirpeää esimerkiksi herukkahilloa. Kaaliraaste on kyllä terveellistä, mutta maut eivät tue toisiaan, Armi arvioi.

– Olet oikeassa, vaikka annos on herkullinen, se ei yksin riitä. Maistamme seuraavaksi kakkua. Pilvi, leikkaanko sinulle palan? Kimmo kysyi.

– Joo, mutta en halua syödä kukkia.

– Ei tarvitse, ne ovat koristeita, Armi rauhoitteli.

– Onnittelut, kakku on todella mehevä ja kaunis. Oranssinkeltaiset krassit saavat sen näyttämään upealta, Kimmo kehui. – Kiitos kaikille, Orvokki ja Krisse olette tämän illan voittajat.

ORVOKKI

Olen hullaantunut. Miten se menikään, valta kiihottaa. Niin myös voittaminen. En tiennytkään, että olen näin kilpailuhenkinen. Huomenna on jo finaali. Jännittää. Ilmeisesti myös Krisseä, sillä hän hakee tukea alkoholista. Olen huomannut, että se on petollista. Hetken hyvän olon jälkeen mieliala laskee ja siihen auttaa ilmeisesti vain uusi paukku. Onneksi en ole koskaan jäänyt koukkuun.

Jannella on sama vika. En usko, että hän ottaa kisaa vakavasti, mutta toivoo tietenkin julkisuuden auttavan uralla. Ihmettelen, kauanko Kimmo jaksaa katsoa hänen sekoiluaan. Armi ottaa lasillisen seuraksi, samoin kuin Anni. Kasperilla on selvästi suorituspaineita, mutta kaikki on sujunut toistaiseksi käsikirjoituksen mukaan. Ihailen Tanjaa ja Petriä, jotka hoitavat tehtävänsä ammattitaitoisesti. Herttaista, kun he seurustelevat ja viettävät ujostelematta yöt yhdessä. Olisinpa vielä nuori.

FINAALI

Kasper katsoi kilpailijoita, jotka olivat kerääntyneet terassille ilmeisen jännittyneinä.

– Kisa on loppuhuipennusta vailla. Oletteko valmiit?

– Joo, Krisse vastasi kaikkien puolesta.

– Tänään on yksilökilpailu. Viriketehtäviä ei ole, vaan saatte keskittyä suorituksiin. Onneksi päivä on poutainen, sillä kokkaatte ulkona. Tai ainakin valmistelette siellä ainekset. Jos haluatte käyttää jääkaappia, liesiä ja uuneja, se onnistuu vain sisällä. Käytössä on muurikka, mutta joudutte vuorottelemaan. Aikaa on puolitoista tuntia ja saatte käyttää aamun suunnitteluun. Kyseessä on siis vapaavalinnainen pää- ja jälkiruoka. Ruokavarasto ja kasvihuone ovat käytössä. Muistakaa, maku ja luovuus ratkaisevat.

Krisse ja Janne kävivät hakemassa vähin äänin lasilliset valkoviiniä. Petri auttoi Kimmoa kantamaan työtasot terassille.

– Otan kameran käsivaralle, niin voin sujuvasti seurata työskentelyä, Petri kertoi Kasperille.

– Oikein hyvä. Tanja, otathan puffikuvia. Ennakkomainonta on tärkeää, Kasper pyysi.

– Totta kai ja voisimme varmaan kuvata myös trailerin. Täällä ulkona on tunnelmaa, Tanja ehdotti.

***

Kisa käynnistyi ennen puolta päivää. Työtasot oli sijoitettu puolikaaren muotoon muurikan ympärille. Armi oli pukeutunut heleään kesämekkoon. Hän oli sitonut hiukset löysälle sykerölle.

– Näytät hyvältä, Kasper kuiskasi.

Armi aloitti, kun kilpailijat olivat asettuneet paikoilleen. Kaikilla oli värikkäät essut edessä.

– Tervetuloa finaaliin. Olette kokanneet pareittain tällä viikolla. Olette nyt omillanne. Saatte loistaa ja loihtia annokset, jotka kuvastavat teitä. Aika alkaa nyt!

Kilpailijat ryntäsivät ruokavarastolle ja palasivat korit pullollaan raaka-aineita.

– Krisse, aloitat selvästi jälkiruoalla. Mitä on tulossa?

– Pannacottaa. Maustan sen tuoreella mintulla ja teen punaherukoista hilloa. Uskon, että makuyhdistelmä toimii. Pitää saada nämä nopeasti jäähtymään. Vien ne jääkaappiin.

– Entä pääruoka?

– Olen vähän kyllästynyt pelkkiin kasviksiin. Löysin ruokavarastosta upeita jättiravun pyrstöjä. Vokkaan ne muurikalla valkosipuliöljyssä.

– Mitä tarjoat lisukkeeksi?

– Mietin kermaperunoita, mutta annoksesta tulee liian raskas. Teen raikkaan caesarsalaatin. Ravut tulevat päällimmäisiksi tuoreen tillin ja sitruunalohkojen kera.

– Annoksesta tulee varmasti kuvauksellinen, mutta riittääkö se pääruoaksi? Armi kysyi haastavasti.

– Ainakin meille naisille, miehet kaipaavat ehkä tukevampaa.

– Jatka vain, Armi sanoi ja siirtyi Jannen luo.

– Kokkaan kelpo hampurilaiset. Harmi, kun Orvokki ei syö lihaa. Valitsin kanajauhelihaa, jonka maustoin ranskalaisella sipulikeitolla. Vanha niksi, joka pelittää, Janne naurahti.

– Entä jälkiruoka?

– En edes yritä leipoa, mutta uskon jäätelön ja hedelmäsalaatin makuyhdistelmään.

– Eikö se ole liian yksinkertaista? Armi kysyi hämmästyneenä.

– Voi olla, keksin annokseen vielä jonkun rapean elementin, Janne mietti otsa rypyssä.

– Onnea, entä Anni?

– Kokkaan munakoisovuokaa, johon tulee vahva tomaattipohjainen kastike. Lisään siihen paahdettuja paprikoita, chiliä ja runsaasti valkosipulia. Lisukkeeksi raikasta kermaviilikastiketta ja hölskykurkkuja.

– Makujen sinfoniaa. Kurkkuihin tulee siis etikkapohjainen kastike?

– Kyllä, sain niitä lapsena mummolassa. Laitan jälkiruokapannarin ihan kohta uuniin. Tarjoan sen tuoreiden mansikoiden ja kermavaahdon kera.

– Tulee vesi kielelle. Uskon, että pikkutuomarillekin maistuu, Armi hymyili.

– Orvokki, olet kasvisruoan ystävä. Onko sinulla joku suosikkiresepti?

– Kyllä vain, kokkaan vahvaa linssikeittoa. Se vie kielen mennessään. Käytän tuoreyrttejä mausteena. Leivon lisäksi siemennäkkäriä. Hyvää, terveellistä ja ravitsevaa, Orvokki kertoi.

– Mitä hyvää laitat jälkiruoaksi?

– Suussa sulavaa moussea, käytän tummaa suklaata ja runsaasti kermaa. Siitä tulee yksinkertaisesti hyvää. Päälle vielä raastettua suklaata ja nonparelleja.

– Pilvi rakastaa sitä. Hyvä valinta, Armi kehui.

***

Tuomarit maistelivat annoksia hyvällä halulla. Kilpailijat saivat odottaa pitkään kommentteja ja pisteitä.

– Mikä kestää? Krisse tuskaili siemaillen punaviiniä. Jannella oli oluttölkki kädessä.

– Vihdoinkin, Anni huudahti, kun Kimmo ja Armi tulivat sohvaryhmän luo.

– Jännittikö? Armi kysyi kujeellisena.

– Arvaa vaan, olemme hermoraunioita, Krisse vastasi ja joi muumimukiin kaatamansa viinin loppuun.

– Olitte kaikki niin hyviä, että valinta oli tosi vaikea. Aloitetaan sinusta Krisse. Pannacotta ei valitettavasti ennättänyt hyytyä kunnolla, mutta maku oli loistava. Pidin myös ravunpyrstöistä raikkaan salaatin kanssa. Se olisi ollut alkuruokana voittaja-ainesta, mutta pääruoaksi liian pieni. Et lisännyt myöskään krutonkeja, jotka kuuluvat perinteiseen annokseen.

– En pidä niistä, siinä syy, Krisse tokaisi harmistuneena ja meni täyttämään mukinsa.

– Sitten Janne. Hampurilaisesi maistui, mutta liha oli liian suolaista. Käytitkö koko pussillisen sipulikeittoa?

– Joo, sinähän sanot aina, että makua pitää olla.

– Kyllä, mutta liiallinen suola ja lisäaineet ovat haitallisia. Jälkiruokasi oli pieni pettymys minulle, mutta pikkutuomarille jäätelö ja hedelmäsalaatti maistuivat. Keksit, joita lisäsit annokseen, taisivat olla paketista.

Janne kohautti olkapäitään sen näköisenä, että tuomarit olivat puolueellisia.

– Anni, meillä oli vaikea valinta sinun munakoisovuokasi ja Orvokin linssikeiton välillä. Kurkut olivat nostalgisia ja siemennäkkäri rapeaa, mutta pannukakku oli turhan raskas ja jäi keskeltä raa’aksi. Orvokin suklaamousse oli ilmavaa, eikä liian makeaa. Pikkuneiti olisi halunnut syödä koko annoksen, Kimmo hymyili.

– Kerro jo, kuka oli paras, Krisse vaati.

– Orvokki on koko kisan voittaja, sillä hän selvisi parhaiten myös viriketehtävistä, Kimmo julisti.

Armi tarjoili lasilliset kuohuviiniä.

– Olen ylpeä teistä kaikista. Kisa oli jännittävä ja yllättävän tasapuolinen. Olette kelpo kokkeja!

KASPER

Olen helpottunut, kun kisa on ohi ja Orvokki osoittautui voittajaksi. Hän punastui kuin nuori tyttö, kun Kimmo ojensi ruusukimpun ja lahjakortin. Muutkin saivat pienet lohdutuspalkinnot. Pilvillä oli suupielet suklaassa, kun hän sai toisen annoksen moussea. Minun mielestäni Jannen kanahampurilainen oli loistava. En ymmärrä naisia, joille riittää pieni salaatti. Pidin myös munakoisopadasta, sillä siinä oli potkua. Tarjosin juhla-aterian kanssa snapsit. Kimmo ja Orvokki tietysti kieltäytyivät, mutta Krisse ja Janne ryyppäsivät heidänkin edestään.

Puramme leirin huomenna ja edessä on rankka editointivaihe. Onneksi Tanja on pitänyt tunnollisesti kirjaa ja Petri on taitava leikkaaja. En ole tehnyt haastatteluja, mutta puhetta on tallessa sitäkin enemmän. Janne innostui soittamaan toivekappaleita, kun istuimme illalla takkahuoneessa. Kukaan ei halunnut saunaan. En minäkään, sillä ikävät muistot palaavat mieleen. Ihailen Armia, joka on ollut koko viikon hyväntuulinen ja hoitanut juonnot ammattimaisesti. Toivon, että uusia yhteisiä keikkoja on luvassa.

KOKKIKISAN KATSELU

– Olemme taas kaikki koolla. Tai melkein kaikki, Pilvi on päiväkodissa. Hän jäi aamulla heiluttamaan pehmonalle kainalossa paras kaveri Venla vieressään, Kasper kertoi.

– Mukava, että ohjelma on kasassa. Oltiinko me hyviä? Krisse kysyi hymyillen.

– Olitte tosi hyviä. Täällä paikalla on myös päällikkömme Aila sekä lehdistön edustajia, Kasper esitteli. – Laitan ohjelman pyörimään.

Seinänkokoiselle näytölle ilmestyi ulkokuva Villa Piilopaikasta. Petrin kamera herkutteli näyttämällä kukkaistutuksia ja lähikuvia vanhan huvilan charmista. Armi ilmestyi kuvaan kiharat tuulessa liehuen ja esitteli vieraat. Nämä hymyilivät ja vakuuttivat olevansa valmiit tiukkaan kisaan. Krisseä nauratti huomatessaan, miten touhukkaasti Kimmo hoiti tuomaroinnin.

– Viriketehtävät olivat kiinnostavia, eivätkä ollenkaan helppoja, Aila kommentoi innoissaan.

– Kokkauskin sujui mainiosti, vaikka kukaan teistä ei ollut ammattilainen, yksi toimittajista kiitteli.

– Pidin erityisesti Orvokin kasvisannoksista. Minulla on ehdotus, Aila sanoi salaperäisen näköisenä. – Haluaisitteko jatkaa studiossa? Rakastan suoria lähetyksiä, mutta kokkaaminen lyhyessä ajassa on turhan iso haaste. Voisimme nauhoittaa ja koostaa huippukohdista valmiin kokonaisuuden. Kiinnostaako?

– Totta kai, Krisse ja Orvokki ja vakuuttivat.

– Minulla on tiukka opiskelujakso meneillään, Anni valitti.

– Entä Janne, taidat soittaa mieluummin, Aila arveli.

– Kaikki käy, olen mukana, jos Kimmokin on, Janne vakuutti.

– Totta kai. Olette hurmaava tiimi ja Kasper on luvannut jatkaa ohjaajana ja Armi juontajana. Entä Tanja ja Petri, miltä kuulostaa?

– Täydelliseltä, koska aloitamme? Tanja kysyi.

– Ajattelin, että taltioimme kaksi ohjelmaa ennen joulua. Ensimmäinen tulee ulos pikkujouluaikaan ja toisessa voitte keskittyä jouluherkkuihin.

– Sopii mainiosti, Krisse julisti kaikkien puolesta. – Olen jouluihminen viimeisen päälle.

**************

JOULUN TAIKAA

OSA VI -JOULUHERKKUJA

– Tervetuloa entiset ja uudet vieraat, joulunpunaiseen mekkoon pukeutunut Armi hymyili studiovaloissa. – Krisse ja Orvokki, osallistuitte viime kesänä Villa Piilopaikassa järjestettyyn kisaan. Anni ei päässyt tällä kerralla paikalle, mutta hän suositteli pikkusiskoaan Emmiä. Jannekaan ei ole mukana kuvioissa, sillä hän sai kiinnityksen joulukiertueelle. Oskari on uusi ja vaarallinen kilpailija, sillä hän on omien sanojensa mukaan innokas kotikokki. Tuttu tuomari Kimmo jatkaa lahjomattomana tuomarina.

Esiintyjien hymyt olivat leveät. Kasper ja Tanja istuivat kerrosta ylempänä ohjaamossa. Studiokameroita oli kolme. Tanja oli iloinen, että Petri oli mukana.

– Kakkoseen, lähikuva Armista, Kasper komensi.

– Haluatte varmaan kuulla tehtävän. Ensimmäinen on tekninen. Leipokaa kymmenen tuulihattua ja täyttäkää ne makealla tai suolaisella. Tarvikkeet ovat työtasoilla ja ruokavarasto on käytössä, mutta reseptiä ei ole. Aikaa on tunti. Se kuulostaa paljolta, mutta vakuutan, että lopussa tulee kiire.

Kilpailijat ryntäsivät työpisteille. Krisse vilkuili viereisen pöydän taakse asettunutta Oskaria. Nuorella miehellä oli pukevat sarvisankaiset silmälasit ja viikset. Ruskeat hiukset oli suittu taakse. Silmät tuikkivat iloisesti.

– Tsemppiä, Oskari huikkasi.

– Samoin, Krisse hymyili ja tutki aineksia.

Hän oli lukenut kotona leivontakirjaa ja tiesi, että voi-vesiseoksen piti kiehahtaa ennen jauhojen lisäämistä. Taikinaa kannatti jäähdyttää hetki, etteivät kananmunat kypsyisi ennen aikojaan. Teki mieli hyräillä, sillä hän tunsi olevansa vahvoilla.

Emmi voihki ääneen, kun munat paakkuuntuivat.

– Ehdit aloittaa alusta, Armi rauhoitteli.

Orvokki sai ensimmäisenä tuulihatut uunista.

– Ovat kohonneet kauniisti, Armi arvioi. – Millä täytät ne?

– Suosin edelleen kasvisvaihtoehtoja. Raastan kermaviilin ja majoneesin joukkoon ripauksen piparjuurta sekä hienoksi viipaloituja retiisejä. Ilahduin, kun huomasin ne vihannesten joukossa.

– Oskari, sinulla on makea täyte tulossa.

– Rakastan suklaata ja kahvia. Vatkasin kerman kera ilmavan moussen. Uskon sen maistuvan tuomarille.

– Entä Emmi, sait tehtyä uuden taikinan.

– Joo, toivottavasti ehdin, sillä tuulihatut ovat vielä uunissa, Emmi tuskaili katsoessaan suurta kelloa studion seinällä.

Hän ehti pursottaa makean kermavaahdon viime hetkellä ennen kuin Armi laski viimeiset sekunnit.

– Meillä on nyt herkkuhetki Kimmon kanssa, Armi hehkutti, kun kilpailijat olivat kantaneet leivonnaiset tuomarin pöydälle.

Jännitys tiivistyi kaikkien odotellessa päätöstä.

– Neljänneksi tuli Emmi, sillä kermavaahto suli liian kuumien tuulihattujen sisällä. Sen lisäksi ne eivät kohonneet tarpeeksi. Kolmanneksi tuli Krisse. Leivonnaisesi olivat moitteettomia, mutta lohenmätitäyte oli aivan liian suolaista. Etkö maistanut sitä ennen täyttämistä? Kimmo kysyi.

– En ehtinyt, sillä lopussa tuli hervoton kiire.

– Orvokki oli toinen, retiisit olivat kitkeriä. Sinulle samat sanat, muista maistaa. Teknisen tehtävän voittaja on Oskari, onnittelut. Täyte ei ollut yhtään liian makea ja kahvin maku sopi erinomaisesti suklaan kanssa.

– Oletteko valmiit luovuuskisaan? Armi kysyi pienen tauon jälkeen.

Järjestäjä oli kerännyt leivonta-aineet pois ja pyyhkinyt työtasot. Kilpailijat vakuuttivat olevansa. Armi antoi heille vapaat kädet leipoa kääretorttu.

– Muistakaa, sen täytyy olla mehevä. Täytteen saatte valita vapaasti, ruokavarasto on käytössä.

Oskari kunnostautui taas luottamalla kahvin ja kanelin yhdistelmään, mutta hävisi Orvokille, joka taikoi raikkaan unelmatortun. Sen täytteenä oli rahkaa, kermaa ja kirsikkahilloa.

– Makeaa ja kirpeää, maut sopivat hienosti yhteen, Kimmo kehui.

Emmi vaikutti epätoivoiselta, vaikka ei jäänyt viimeiseksi mansikkakermavaahdolla täytettyyn ja strösseleillä koristellulla tortulla. Krisse naurahti ja sanoi päihittävänsä muut seuraavalla kerralla. Hänen leipomuksensa kärähti uunissa.

***

– Mennäänkö hukuttamaan murheet lasillisten ääressä, Krisse kysyi Oskarilta, kun he kävelivät hienoisessa lumisateessa.

– Sopii näin poikamiehelle, Oskari vastasi yllättyneenä.

Krissen asunnon lähellä oli kodikas pubi. He istuutuivat nurkkapöytään ja tilasivat oluttuopit.

– Mitä pidit kisasta? Krisse kysyi tuttavallisesti.

– Tunnelma oli hyvä, sillä kaikki muut paitsi minä näyttivät tuntevan toisensa, Oskari vastasi.

– Mukava, kun saatiin komea mieskin mukaan, Krisse keimaili.

– Tasapuolisuuden nimissä, Oskari virnisti ja pyyhki olutvaahtoa viiksistään.

EMMI

Pahuksen Krisse. Hän kaappasi Oskarin kainaloonsa heti studiolta lähdettyämme. Kyllä minullekin seura olisi kelvannut. Oskari on hyvän näköinen ja vaikutti huumorintajuiselta. Krisse kuvittelee olevansa viettelevä, vaikka on paljon Oskaria vanhempi. Oli laittanut oikein sotameikin. Seuraan tilannetta…

***

Emmi valitsi seuraavalla viikolla työtason Oskarin vierestä ennen kuin Krisse ehti vallata sen.

– Moi, jännittääkö? hän kysyi ja räpytteli silmiä.

– Ei, pitäisikö, Oskari vastasi ja tarkasteli hyväksyvästi Emmin päätä kiertäviä lettejä. – Näytät ihan pikkutytöltä.

– Pelkkää hämäystä, Emmi nauroi.

Krisse loi heihin kylmän katseen. Studiossa on tunnelmallinen valaistus led-tuikkujen ansiosta. Lavastaja oli ripustanut kultaisia palloja työtasojen yläpuolelle. Armi jakoi esiintyjille heleän punaiset essut.

– Tehtäviä on vain yksi, mutta sitäkin vaativampi. Saatte leikkiä arkkitehtejä. Työtasoilla on valmista piparkakkutaikinaa. Käyttäkää sitä rakennusaineena, mutta tärkeintä on luova mielikuvitus. Aika alkaa nyt! Armi juonsi.

Krisse päätti yllättää rakentamalla pyramidin. Hän oli käynyt Egyptissä ja arveli erottuvansa joukosta omaperäisellä rakennelmalla.

Emmi luotti muistikuviinsa lapsuuden jouluista, jolloin hänellä ja Annilla oli ollut ilo koristella äidin tekemä mökki, jossa oli ollut ikkunaluukut ja katolla tomusokerilunta.

Orvokki sommitteli lapinmaiseman. Keskellä oli kota ja sen ympärillä tonttujen piiri, poroja ja joulukuusia. Hän oli tyytyväinen, että käytössä oli sopivia muotteja.

Oskarin ratkaisu oli tekninen. Hän rakensi korkean tornin ja koristeli sen sydämenmuotoisilla pipareilla. Rakennelma horjui uhkaavasti, kun hän kantoi sen tuomarin pöydälle.

– Kiitos kilpailijat, valinta on todella vaikea, Kimmo sanoi tarkastellessaan luomuksia.

Kameramiehet olivat saaneet upeita lähikuvia ennen maistelua.

– Meillä on yllätystuomari pikkutonttu Pilvi, Armi ilmoitti ja kutsui tytön paikalle.

Pilvi ujosteli hetken, mutta kun hän sai suun makeaksi, hymykin oli herkässä.

– Maku ja luovuus ratkaisivat, Kimmo julisti. – Mistä sinä Pilvi pidit eniten?

– Tontuista.

– Niin minäkin. Orvokki, olet rakentanut hienon jouluisen asetelman. Kun sitä kääntää, löytyy uusia elementtejä. Oli hauska oivallus, kun laitoit tuikun kodan sisään. Voi kuvitella, että siellä paistetaan räiskäleitä.

Orvokki hymyili ja sanoi, että hän on aina rakastanut pipareita.

– Emmi, sinun piparkakkutalosi oli kauniisti koristeltu, mutta ei kovin omaperäinen. Oskari, hyvä että tornisi pysyi pystyssä, vaikka epäilin sen sortuvan. Se oli teknisesti taidokkain, mutta Krissen pyramidi veti vertoja. Mielikuvituksesi oli huikea, sillä tunnistin egyptiläisiä symboleja. Horuksen silmä valvoi huipulla. Siksi sinä olet  tämän kisan voittaja.

Kaikki taputtivat ja kohottivat glögimaljat. Tanja ja Kasper tulivat ohjaamosta, kun studiovalot oli sammutettu.

– Taltioimme hienon ohjelman jouluviikolle. Toivottavasti se kannustaa perheitä leipomaan lasten kanssa, Kasper kiitteli.

– Mikä parasta, minulla on terveiset päälliköltä. Hän toivoo, että jatkatte kevätkaudella, Tanja ilmoitti.

KRISSE

Käärin sydämenmuotoisen suklaarasian kultapaperiin ja annoin sen vaivihkaa Oskarille, kun studiolähetys oli ohi. Hän näytti hämmästyneeltä ja sanoi, että lahja oli ihan liikaa. Kun ehdotin taas poikkeamista lähipubiin, hän ei tietenkään voinut kieltäytyä. Emmi katsoi pahansuovasti peräämme. Epäilen, että hän on vähän ihastunut Oskariin. Onhan tämä hyvän näköinen ja hyvätapainen. Jopa niin kohtelias, että saattoi minut asunnolle ja suostui tulemaan yömyssylle. Sekoitin vahvan gin tonicin. Lopun voi arvata…

***

Emmi sai vihiä seurustelusta seurattuaan Krisseä ja Oskaria tammikuun nauhoituksen jälkeen matkan päästä. Hän istahti baaritiskin ääreen ja tilasi siiderin. Juotuaan lasillisen hän rohkaistui tervehtimään. Krisse ja Oskari istuivat peränurkassa eivätkä olleet huomanneet hänen saapumistaan.

– Moi, kävelin ohi ja arvasin, että olette täällä, hän sanoi huolettomasti.

Krisse vilkaisi Emmiin epäluuloisesti.

– Tämä on kantapaikkani ja kutsuin Oskarin lasilliselle, hän totesi kuivasti.

– Istu alas, Oskari sanoi ja osoitti vapaata tuolia. – Saanko tarjota jotain?

– Lasillinen valkkaria, kiitos. Mitä te juotte?

– Hehkuviiniä, se lämmittää näin kylmänä päivänä. Mitä pidit päivän kisasta? Krisse kysyi.

– Huh, en todellakaan ole hyvä pullakranssin leipomisessa, mutta yritin parhaani. Sinä selvisit hienosti.

– On tullut harjoiteltua. Mokkapalat ovat itse asiassa helppoja tehdä. Oskarin laskiaispullat olivat herkkua. Orvokki on kova vastustaja, sillä hänen marsipaanileivonnaisensa voittivat. Toivon, että seuraavalla kerralla saamme kokata jotain suolaista.

Kun lasit olivat tyhjät, Emmi kysyi, lähtisikö Oskari saattamaan hänet kotiin. Hän vetosi siihen, että jalkakäytävät olivat liukkaat.

Oskari toivotti Krisselle hauskaa iltaa ja lähti Emmin kanssa.

– Oho, tyttö heitti yllättävän haasteen, Krisse mietti kävellessään yksin kotiin.

OSKARI

En ymmärrä, miten minusta on tullut näin suosittu. Krisse ja Emmi kilpailevat huomiosta. Krissen lähentely imartelee, mutta myös pelottaa. Hän osaa olla hurmaava niin halutessaan. Hemmottelee ja tarjoaa auliisti kuohuviiniä.

Yhteinen yö oli hekumallinen. Olin pyörällä päästäni kilpailujännityksestä ja gin tonicista. En ole tottunut juomaan vahvoja toisin kuin Krisse. Hänen hyväilynsä tuntuivat suloisilta, mutta aamulla nolotti. Krissen paljaat rinnat roikkuivat ikävästi. Lähdin vähin äänin ja vannoin itselleni, että se sai jäädä ainoaksi kerraksi. Ilahduin, kun suloinen Emmi pelasti minut tänään. Saatoin hänet kotiovelle, mutta en mennyt sisään. Ei hän kyllä kutsunutkaan.

***

Petri muutti kevään edetessä Tanjan luo. Tilaa ei ollut kovinkaan paljon, mutta Tanja järjesti vaatekaappinsa uusiksi ja raivasi lipaston laatikosta säilytyspaikan Petrin tärkeille tavaroille. Yhteinen elämä tuntui riemastuttavalta, mutta myös vähän pelottavalta. Vuokranmaksun jakaminen helpotti arjen pyöritystä. Yhteistä vapaa-aikaa ei ollut paljon, sillä työajat vaihtelivat. Tanja oli vähentänyt tietoisesti keikkoja ja Petri sanoi viihtyvänsä studiolla.

Kun Aila kysyi, halusivatko Tanja ja Kasper lähteä vielä kerran Villa Piilopaikkaan, molemmat vastasivat epäröimättä suostuvansa.

– Kyseessä on kevätkauden huipennus. Studiolähetykset ovat toimineet hyvin, mutta olen saanut palautetta, että katsojat kaipaavat uutta ilmettä. Olen tiedustellut vakioesiintyjiltä, ovatko he valmiit viettämään pitkän viikonlopun toukokuussa luonnon helmassa. Emmille, Krisselle ja Oskarille sopii. Orvokilla on muuta ohjelmaa, joten hän joutui kieltäytymään. Ette varmaan ole pahoillanne, jos Janne palaa kuvioihin.

– Jatkavatko Armi ja Kimmo myös? Tanja kysyi.

– Kyllä vain ja toivottavasti myös Petri.

Tanjan sydän hypähti ilosta. Hän vakuutti, että uskoi keikan sopivan miehellekin.

– Olen kuullut, että olette yhdessä, Aila hymyili.

***********

HIIRENKORVIA

OSA VII – KEVÄINEN VIIKONLOPPU VILLA PIILOPAIKASSA

– En voi uskoa, että olemme taas täällä, Tanja iloitsi, kun kuvausryhmän auto tuli perille tuttuun pihapiiriin.

Kevät oli myöhässä ja maisema oli talven jäljiltä karu. Lunta oli satanut vielä vappuna.

– Ei haittaa, päivät ovat valoisia ja katettu terassi käytössä, Petri sanoi katsellessaan arvioivasti ympärilleen.

Kimmo ja Janne olivat majoittuneet kotoisasti keittiön pöydän ääreen.

– Sieltähän herrasväki saapuu, Kimmo nousi tervehtimään.

– Täällähän me. Joko Armi, Pilvi ja Kasper ovat tulleet?

– Kasper soitti ja pyysi, että laitan saunan kuumaksi. He ovat täällä millä hetkellä hyvänsä. Kuohuviini ja saunaoluet ovat kylmässä. Olemme vallanneet Jannen kanssa toisen perhehuoneista, joten saatte tyytyä yhden hengen vuoteisiin, Kimmo myhäili.

– Ehkä kestämme sen, Tanja hymähti.

Tuntui melkein helpottavalta, että hän saisi vaihteeksi omaa rauhaa. Yhteiselämä Petrin kanssa oli välillä uuvuttavaa.

– Kilpailijat tulevat vasta huomenna. Ehdimme ottaa tänään rennosti, Janne sanoi ja ilmoitti menevänsä Kimmon kanssa testaamaan löylyt.

Petri sytytti takkatulen ja veti Tanjan viereensä.

– Täällä ollaan taas. Mitä tuumaat?

– Olemme kokeneet iloisia ja traagisia hetkiä. Toivottavasti kaikki sujuu nyt rauhallisesti.

***

Tanjan toive ei toteutunut, sillä viikonlopusta tuli enemmän kuin vauhdikas. Armi oli väsymyksestä harmaa, sillä Pilvillä oli ollut korvatulehdus ja hän oli itkenyt ennen kuin antibiootit tehosivat.

– En ikinä totu yövalvomisiin ja tämä minun parempi puolisoni vain kuorsaa sujuvasti tulpat korvissaan, Armi valitti suureen ääneen.

– Älä nyt liioittele, minun on pakko jaksaa päivät töissä, Kasper puolustautui.

– Toivottavasti saatte levättyä, Kimmo rauhoitteli ja tarjosi lasilliset kuohuviiniä tervetulotoivotukseksi.

– Menettekö perhesaunaan? Janne kysyi.

– Minä jätän väliin. Vetäydyn Pilvin kanssa saman tien nukkumaan. Päivä on ollut raskas, Armi sanoi haukotellen.

– Minulle sopii, tulethan Petri kaveriksi, Kasper ehdotti.

– Jos et pane pahaksesi Tanja, Petri katsoi kysyvästi tyttöystäväänsä.

– Menkää vaan. Käyn teidän jälkeenne pikaisesti suihkussa.

Tanja oli tyytyväinen, kun Kimmo ja Janne pitivät hänelle seuraa. Tilavat huoneet ja takkatuli tuntuivat ylelliseltä pienen kerrostalokodin jälkeen.

– Miten Janne sinun kiertueesi sujui?

– Hyvinhän se. En kyllä ole kovin innostunut valvomaan jatkuvasti aamuyön tunneille, mutta kaikkeen tottuu.

– Kimmo, on ollut mukava tehdä yhteistyötä. Oletko suunnitellut vaativia tehtäviä esiintyjillemme? Tanja kysyi.

– Totta kai. Tiedossa on tiukkoja kaksintaisteluja. Kerron huomenna.

– Hyvä, odotan innolla haasteita, Tanja hymähti.

***

Krisse, Emmi ja Oskari tulivat taksilla. Oskari ihaili Villa Piilopaikan komeaa hirsirakennusta.

– Vau, tämähän on kuin suoraan menneestä maailmasta, hän ihmetteli.

– Odota, kun näet hulppeat sisätilat, Krisse virnisti.

– Toivottavasti saamme omat huoneet.

Krisse katsoi Oskaria vihjailevasti.

– Voisin ihan hyvin jakaa sängyn kanssasi.

Emmi ei halunnut kuulla enempää, vaan otti laukkunsa ja lähti päätä puistaen sisälle.

Kun esiintyjät olivat majoittuneet ja juoneet aamukahvit, Kasper kutsui heidät takkahuoneeseen.

– Ulkona on vielä viileä. Aloitamme täällä. Voit Petri käynnistää kameran ja Armi kertoo ohjelmasta.

– Hyvää kisapäivää, olemme taas kerran Villa Piilopaikassa. Studiolähetyksistä tutut kilpailijat saavat nauttia viikonlopun ajan hyvästä seurasta ja kiinnostavasta kokkauksesta, Armi aloitti.

Hänen kasvonsa olivat kalpeat runsaan puuterikerroksen alla ja silmät väsyneet. Tanja oli kuullut yöllä viereisestä perhehuoneesta riitelyn ääniä ja Pilvin surkeaa itkua.

– Mitä olette suunnitelleet? Krisse kysyi.

Hänkään ei näyttänyt kovin hehkeältä juotuaan illalla runsaasti uskon vahvistusta, niin kuin hän itse sanoi. Kun Armi yritti kertoa lisää, Pilvi syöksyi hänen syliinsä ja kiljui.

– Äiti, minun korviini sattuu kamalasti.

Petri sammutti kameran Kasperin kehotuksesta.

– Kultapieni, olet aivan kuuma. Meidän on pakko lähteä lääkäriin.

Kasper katsoi Armiin tyrmistyneenä.

– Et voi jättää meitä pulaan.

– Kuule nyt, Pilvin terveys on tärkeintä. Pärjätkää, tilaan meille taksin.

– Tulkaa juomaan toinen kupillinen kahvia, niin mietitään jatkoa, Kimmo laukaisi tilanteen, kun Armi pakkasi vastaväitteitä kuuntelematta laukkunsa ja kantoi Pilvin pihalla odottavaan autoon.

– Kyllä he varmaan tulevat pian takaisin, Kasper sanoi luottavaisesti.

***

Armi ja Pilvi eivät palanneet iltapäivään mennessä. Kasper yritti soittaa lukuisia kertoja, mutta Armin puhelimeen ei saatu yhteyttä.

– Aikataulu menee uusiksi, kukaan ei pysty keskittymään, Kasper valitti hermostuneena. – Siirretään kuvaukset huomiseksi, olette vapaalla.

Kaikki henkäisivät helpotuksesta. Oli tuskastuttavaa odottaa epätietoisina. Armi soitti vasta illalla.

– Ollaan nyt kotona. Jouduimme jonottamaan monta tuntia ja puhelimestani loppui akku. En todellakaan tule enää sinne, sillä Pilvi on tosi sairas. Hän sai uuden lääkekuurin ja nukkuu nyt. Toivon, että kuume laskee yön aikana.

Kasper kaatoi itselleen viskipaukun.

– Pidetään kriisikokous, hän sanoi Kimmolle. – Suostutko hoitamaan myös juonnot. Tiedät tehtävät, emmekä voi menettää tilaisuutta taltioida kisa.

– Rauhoitu, kyllä me pärjäämme. Annetaan porukan levätä tänään ja aloitetaan huomenna heti aamiaisen jälkeen ilman Armia.

***

Tanja ei ollut pahoillaan Armin lähdöstä. Hän oli vaistonnut, että tunnelma hänen ja Kasperin välillä oli kireä. Krisse korkkasi punaviinipullon ja tarjosi halukkaille vatsahermojen rauhoitusta. Emmi otti lasillisen, mutta Oskari valitsi mieluummin oluttölkin. Kasper ilmoitti, että hänen päätään särkee ja vetäytyi aikaisin yksinäiseen parivuoteeseen. Kukaan ei hennonut ehdottaa, että hän vaihtaisi huonetta.

Tanja houkutteli Petrin kanssaan kävelylenkille. Kun he palasivat, Krisse ja Janne istuivat tuttuun tapaan takan äärellä. He olivat vaihtaneet miedot juomat terästettyyn teehen.

– Kyyhkyläiset, liittykää seuraan, Krisse kihersi.

Tanja pudisti päätä ja ilmoitti valitsevansa dekkarin kaveriksi. Petri joi nopeasti oluen ja ilmoitti hänkin vetäytyvänsä.

– Niin Kimmokin sanoi, mikä teitä kaikkia vaivaa, Janne ihmetteli.

– Missä Emmi ja Oskari ovat? Petri kysäisi.

– En tiedä, enkä haluakaan, Krisse vastasi nopeasti.

Häntä harmitti, ettei Oskari ollut kiinnostunut hänen seurastaan.

***

Tanja heräsi keskellä yötä koputukseen, joka kuului vastapäisen huoneen ovelta. Hän tiesi, että Oskari majaili siellä.

Kun vastausta ei kuulunut, ovi avattiin, mutta paiskattiin saman tien kiinni.

KRISSE

Mitä se pojankloppi kuvittelee. Hylkäsi minut kuin vanhan rukkasen. Kun ehdotin lasillista huoneessani, hän kieltäytyi. Istuin sitten Jannen kanssa ryyppäämässä, mutta sisälläni kiehui. Pitääkö hän minua vanhana? Pelkään, että pikkutyttö Emmi on kietonut hänet pauloihinsa.

En saanut unta, vaan koputin yöllä Oskarin ovelle. Se ei ollut lukossa, joten kurkistin toiveikkaana sisälle. Järkytyin, kun huone oli tyhjä. Hiivin Emmin ovelle ja kuulin hihitystä sisältä. En kestä hylätyksi tulemista. Kostan vielä.

***

Kimmo oli pukeutunut valkoiseen kokintakkiin, kun hän tuli aamiaisen jälkeen takkahuoneeseen.

– Aloitetaan alusta, Kasper sanoi ja kehotti Petriä käynnistämään kameran. – Näin toukokuisena viikonloppuna on mukava tavata studiolähetyksistä tutut kisaajat täällä idyllisessä Villa Piilopaikassa, Kimmo aloitti hymyillen. – Valitettavasti Armi ei päässyt osallistumaan. Yritän kaikkeni, että selviän kunnialla sekä juonnoista että tuomaroinnista.

Kimmo jatkoi kyselemällä kilpailijoiden tunnelmista. Krisse oli pukeutunut tyköistuvaan neuleeseen ja kapeisiin housuihin. Korot olivat korkeat ja meikkiä oli runsaasti. Kaulassa hänellä oli kilisevä riipus.

– Odotan jännittyneenä. Olen harjoitellut ja oppinut kevään aikana uusia niksejä, hän hymyili voitonriemuisesti.

– Minua jännittää, mutta yritän parhaani, Emmi vastasi.

Hän oli koonnut vaaleat hiuksensa sykerölle ja pukeutunut heleänsiniseen mekkoon, joka korosti silmien väriä. Oskari katsoi tyttöä ihailevasti.

– Janne ja Oskari, annatteko näille kauniille naisille kunnon vastuksen? Kimmo kysyi.

– Käytämme kaiken viehätysvoimamme, Oskari virnisti.

– Sitä tarvitsette, sillä kyseessä ovat kaksintaistelut. Kilpailette pareittain ja voittaja saa pisteen. Arvomme ensimmäisen tehtävän parit. Nostakaa sokkona essut, Kimmo kehotti.

Krisse ja Oskari saivat punaiset, Emmi ja Janne vihreät.

– Tehtävä on yksinkertainen. Saatte kokata tuttuja ruokalajeja, mutta toivon teidän uudistavan ne moderneiksi. Aloitamme Krissen ja Oskarin kanssa tuiki tavallisista lihapullista. Siirtykää työtasoille, ruokavarasto on avoinna ja aikaa entiseen tapaan tunti. Se alkaa nyt!

Krisse mietti, mitä ihmettä keksisi. Hän valitsi naudan jauhelihaa, sipulinipun ja pieniä punajuuria naatteineen. Taikinaan tuli pari kananmunaa, rutkasti yrttimausteita ja vähän jauhoja sekä puoli purkillista smetanaa.

Oskari suikaloi naudanpaistia ja marinoi sen soijakastikkeella, valkosipulilla, chilijauheella sekä puristetulla sitruunanmehulla. Hän toivoi, että kananmuna ja korppujauhot sekä kermatilkka pitäisivät pihvit koossa. Oskari muotoili aineksista litteitä pihvejä ja paistoi ne muurikalla. Lisukkeeksi riitti tomaattisipulisalaatti.

Tunti kului aivan liian nopeasti. Krisselle tuli kiire saada perunamuhennos valmiiksi.

– Aika loppui nyt, Kimmo ilmoitti ja pyysi Krisseä ja Oskaria tuomaan annokset maisteluun.

Hän olisi toivonut Armia kumppaniksi, mutta nyt piti selvitä luottaen vain omaan makuaistiin. Hän yllättyi, kun Kasper puuttui peliin.

– Hei, pieni mietintätauko. Sopiiko sinulle Kimmo, jos toinen kilpailupari osallistuu maisteluun?

Kimmo totesi ehdotuksen erinomaiseksi. Emmi ja Janne asettuivat hänen viereensä ilahtuneina. He pitivät pikaneuvottelun ennen kuin Kimmo julisti tuloksen.

– Krisse, pidimme tavastasi lisätä tuttuun lihapullataikinaan hienoksi silputtuja punajuuren naatteja. Annos oli värikäs, mutta valitettavasti perunamuhennos jäi kokkareiseksi. Loppuiko aika kesken?

– Perunoiden kypsyminen vei kauemmin kuin odotin, Krisse myönsi harmissaan.

– Sitten Oskari. Lihapullasi olivat pikemminkin suikalepihvejä, mutta maku oli kohdallaan. Tomaattisipulisalaatti sopi täydellisesti lisukkeeksi. Olet tämän ensimmäisen kisan voittaja yhdellä pisteellä.

Emmi ja Janne taputtivat käsiä. Krisse näytti pettyneeltä.

– Jatkamme pienen tauon jälkeen, Kasper ilmoitti ja kehotti kilpailijoita siistimään työtasot.

– Lihapullien jälkeen vuorossa on broileri. Niin kuin tiedätte, siitä on moneksi. Käytössä on maustamattomia suikaleita. Odotan jälleen kerran makuelämyksiä, Kimmo käynnisti toisen kisan.

Emmi päätti luottaa maustamistaitoonsa. Hän paistoi suikaleet runsaassa voioliiviöljyseoksessa ja otti ne sivuun jäähtymään. Maustekastikkeeseen tuli makeaa chiliä, soijakastiketta, kevät- ja valkosipulia, savupaprikaa ja paseerattua tomaattia. Hän pilkkoi muurikalle tuoretta paprikaa, kirsikkatomaatteja, salottisipuleita ja herkkusieniä. Kun ne saivat vähän väriä, hän sekoitti joukkoon broilerin ja kastikkeen.

– Ihana tuoksu, Kimmo tuli paikalle kysymään, mitä oli tulossa.

– Maukkain paistos ikinä. Lisään valmiiseen ruokaan vielä puristettua sitruunanmehua ja tuoretta korianteria, Emmi kehui.

– Uunistakin tulee tuoksua, Kimmo palasi keittiöön tarkkailemaan Jannen kokkausta.

– Joo, uskon tuttuihin makuihin. Paistoin suikaleet ensin pannulla, jotta ne saivat väriä. Ladoin uunivuokaan runsaasti vihanneksia ja sekoitin broilerin joukkoon. Tarjoan lisäksi basmatiriisiä. Sen pitäisi olla pian kypsä.

– Odotamme maistiaisia, aikaa on enää viisi minuuttia, Kimmo kuulutti.

Krisse ja Oskari tarkastelivat värikkäitä annoksia, kun tuli tuomaroinnin aika.

– Mitä sanotte? Kimmo kysyi, kun kaikki olivat maistelleet.

– Minusta Emmin annos on raikkaampi. Pidän kovasti korianterista. Annoksessa on aasialainen vivahde, Oskari kehui vilpittömästi.

Krisse piti Jannen annosta parempana. Hän epäili, että Oskari suosi Emmiä aivan muista kuin kokkaukseen liittyvistä syistä.

– Tuomarin ääni siis ratkaisee. Olen samaa mieltä kuin Oskari. Emmi osaa todellakin maustaa. Tavallinen broileri on imenyt maut sisäänsä. Emmille siis piste tästä kisasta. Pidämme lounastauon, sillä ruuat ovat nyt parhaimmillaan. Jatkamme iltapäivällä, Kimmo päätti tyytyväisenä aamupäivän kokkauksiin.

***

Iltapäivällä oli aika vaihtaa pareja. Kimmo käytti tuomarin valtaa ja ilmoitti, että ensimmäisten kisojen voittajat kokkaisivat ensin.

Oskari vilkaisi Emmiä ja nosti peukun. Emmi virnisti ja vakuutti ottavansa haasteen tosissaan.

– Jatkamme samassa hengessä, nyt on jälkiruokien vuoro. Haluan, että teette hedelmäsalaatista jotain erityistä.

Emmi ja Oskari ryntäsivät ruokavarastoon. Oskari toivoi löytävänsä eksoottisia hedelmiä. Hän pettyi, sillä valinnanvaraa ei juuri ollut. Oskari palasi työpisteelle korissa tuore ananas, omenoita ja terttu tummia viinirypäleitä.

Emmi oli yhtä epätietoinen. Hän päätyi valitsemaan vesimelonin ja mansikoita sekä purkillisen kermaa ja rahkaa. Kimmo, Krisse ja Janne seurasivat tarkkaavaisesti, mitä aineksista syntyi. Kun tuli maistelun aika, he yllättyivät.

– Emmi, olen jälkiruokataivaassa, Janne hehkutti maistellessaan kirpeää sorbettia ja sen kanssa tarjottua tummalla suklaalla ja mantelikekseillä koristeltua rahkaseosta.

– Makujen tasapainoa, makeaa ja hapanta, pehmeää ja rouskuvaa, Kimmo kiitteli vuolaasti.

Krisse oli eri mieltä.

– Annos oli liian helppo. Sekoitit vain ainekset ja käytit valmiita aineksia. Jos olisit temperoinut suklaan ja tehnyt itse keksit, se olisi voittaja-ainesta. Minun mielestäni Oskarin perinteisessä hedelmäsalaatissa oli raikkautta. Tuore lime taittoi ananaksen ja karamellisoitujen omenoiden makeuden. Viinirypäleet toivat annokseen sekä makua että väriä.

– Kiitos aputuomarit, Kimmo sanoi. – Kisa oli tasaväkinen, mutta Emmin annos oli monipuolisempi. Tunti on liian lyhyt aika kokata kaikkia elementtejä itse ja haluamme kannustaa kotikokkeja käyttämään hyväksi valmiita tuotteita. Emmi saa yhden lisäpisteen ja johtaa kisaa. Oletteko Krisse ja Janne valmiit jatkamaan saman tien?

Molemmat nyökkäsivät, mutta Krisse näytti happamelta. Hänen mielestään tuomari suosi Emmiä.

– Saatte näyttää leivontataitojanne. Odotan näkeväni tunnin kuluttua kakun, joka häikäisee, Kimmo hymyili valloittavasti.

– Apua, liian lyhyt aika, Krisse parahti.

– Olet oikeassa, en halua maistaa raakoja tekeleitä. Saatte ruhtinaalliset puolitoista tuntia, Kimmo heltyi.

Krisse päätti toteuttaa oman suosikkinsa pavlovan. Hän tiesi, että marenkipohjan valmistus ei onnistuisi annetussa ajassa, mutta ruokavarastosta löytyi valmiita levyjä. Hetken harmitti, että hän oli moittinut Emmiä valmisaineiden käytöstä.

Juustokakku oli yksi Jannen ja Kimmon suosikeista. Valmistus oli riski, sillä Janne ei ollut varma, ehtisikö pohja hyytyä jääkaapissa tarpeeksi. Hän päätti kuitenkin ottaa riskin, sillä Kimmo oli kuiskannut vaivihkaa, että myös pakastin oli käytössä.

Kun aika loppui, Krisse ja Janne pyyhkivät otsaansa ja halasivat toisiaan.

– En todellakaan pidä siitä, että aikaa on rajallisesti, Krisse puuskahti.

– Se kuuluu pelin henkeen. Tuokaa jälkkärit tarjolle, Kimmo pyysi. – Emmi ja Oskari, miltä maistuu?

– Krissen pavlova on yksi parhaista ja kauneimmista jälkiruoista, joita olen maistanut, Oskari kiitteli vilpittömästi.

– Olen samaa mieltä. Makea marenki, raikas kermavaahto ja kirpeät punaherukat täydentävät toisiaan. Onnistuit hienosti, Kimmo sanoi.

– Minun mielestäni Jannen juustokakussa on hieno aromi, mutta se on liian löysä, Emmi arvioi.

– Laita se vielä jäähtymään, niin saamme herkutella myöhemmin, Kimmo kehotti ja julisti Krissen ylivoimaiseksi voittajaksi. – Sinulla on nyt yksi piste samoin kuin Oskarilla. Emmi johtaa kahdella pisteellä. Janne, sinun pitää huomenna kiriä, Kimmo kuittasi.

***

Kasper yritti illalla soittaa Armille, mutta tämä ei vastannut. Hän huokasi ja sanoi, että ilmeisesti meneillään oli mykkäkoulu. Janne yritti piristää tunnelmaa ottamalla kitaran esiin, mutta kukaan ei innostunut laulamaan.

– Arvaan, että teitä jännittää huominen loppukisa. Paljastan tehtävän jo tänään, niin saatte miettimisaikaa, Kimmo yllätti.

– Nukkumisesta ei sitten tule mitään, Krisse tuhahti.

Hän oli juonut tapansa mukaan enemmän kuin muut. Janne oli pitänyt seuraa, mutta Emmi ja Oskari olivat kieltäytyneet tarjoilusta. Kasper oli hukuttanut huoliaan vodkapaukuilla.

– Parit ovat Emmi ja Krisse sekä Janne ja Oskari. Mietimme Kasperin kanssa, miten yllätämme teidät. Te saatte itse asiassa yllättää meidät. Haastakaa parinne, mutta älkää paljastako vielä tänään, mitä hänen pitää kokata.

Kaikki vetivät henkeä. Krisse tajusi, että nyt oli hänen tilaisuutensa kostaa Emmille. Pahantahtoinen suunnitelma kypsyi välittömästi.

***

Tanjaa pelotti, miten seuraavan päivän kisa onnistuu. Tunnelma oli illan aikana kiristynyt entisestään. Yöllä hän heräsi Kasperin huoneesta kuuluvaan puheeseen. Seinät olivat ohuet ja hän erotti Krissen äänen.

– Sinulla on täällä leveä vuode eikä ketään lämmittämässä, Krisse sanoi hunajaisella äänellä.

Tanja epäili, että Kasper oli ollut unessa, sillä hänen äänensä oli vaimea.

– Löysin jääkaapista pullollisen kuohuviiniä. Haluat varmaan juhlia kanssani, Krisse jatkoi.

Tanja kuuli, miten pullonkorkki lensi kattoon. Häntä puistatti. Miten Krisse kehtasi.

Puhelin pirahti naapurihuoneessa, vaikka oli jo myöhä.

Kasper kohotti sormen huulilleen huomatessaan, että soittaja oli Armi.

– Herätinkö? Sori kun en ole vastannut, on ollut kiireitä.

– En minä nukkunut, miten Pilvi voi?

– Paremmin, kuume on laskenut. Kuulostat oudolta, onko joku kanssasi? Armi kysyi.

Krisse oli noussut kaatamaan lisää kuohuviiniä lasiinsa. Kasper yritti vakuuttaa olevansa yksin. Armi lopetti puhelun epäluuloisena.

***

Kimmo oli valmistamassa aamiaista, kun taksi pysäköi aamuvarhain oven eteen. Hän hämmästyi, kun Armi ryntäsi sisään ja marssi muitta mutkitta Kasperin huoneeseen.

Mies oli täydessä unessa. Krisse hätkähti hereille hänen vierestään vain läpinäkyvä yöpaita yllään. Pöydällä oli tyhjä kuohuviinipullo ja kaksi lasia.

– Arvasin, senkin narttu! Armi huusi.

Kasper säpsähti ja kauhistui nähdessään Armin.

– Mistä sinä tänne tupsahdit? hän kysyi järkyttyneenä.

– Kuulin äänestäsi, että jotain oli meneillään. Jätin Pilvin naapuriin ja lähdin katsomaan. Krisse, jos et häivy heti, en vastaa teoistani.

Krisse haali vaatteensa ja poistui vähin äänin.

– Saat luvan lähteä mukaani, Armi vaati. – Auto odottaa pihassa.

– Onhan minulla omakin auto, Kasper yritti selvittää ajatuksiaan.

– Et todellakaan ole ajokunnossa.

– Mutta meillä on vielä kuvaukset kesken.

– Porukka pärjää kyllä ilman sinua, kerää tavarasi, Armi vaati.

Kasperin ei auttanut muu kuin seurata. Hän huikkasi Kimmolle, että nyt on pakkorako.

***

Krisse oli aamulla vauhdissa. Hän selitti vuolaasti, että Armi oli seonnut ja hakenut Kasperin kotiin. Omasta osuudestaan hän ei kertonut.

Kimmo tarjoili aamukahvia normaaliin tapaan. Tanjasta tuntui, ettei päivästä todellakaan tulisi normaalia. Hän ja Petri olivat tuskin vaihtaneet sanaakaan ennen kuin molemmat vetäytyivät omiin huoneisiin.

Kimmo otti ohjat käsiinsä.

– Tiedätte päivän tehtävän. Aloitamme kuvaukset ilman Kasperia, hän ilmoitti tomerasti. – Naiset ensin, oletteko Emmi ja Krisse valmiit? Saatte nyt paljastaa, mitä parinne kokkaa.

Krisse katsoi Emmiä häijysti.

– Toivottavasti olet harjoitellut. Saat valmistaa täydellisiä täytettyjä tuulihattuja.

Emmi kalpeni. Hän muisti ensimmäisen yrityksensä, jolloin hän joutui tekemään taikinan uusiksi.

– Sinä saat luvan paistaa täydellisiä maksapihvejä, Emmi antoi vastaiskun.

Krisse oli erehtynyt kertomaan, että hän inhosi maksan tuoksua. Krisse tunsi pahoinvointia pelkästä ajatuksesta. Emmi oli osoittautunut kovaksi vastustajaksi.

Emmin tuulihattutaikina onnistui yli odotusten. Kaikki henkäisivät ihastuksesta, kun hän nosti hyvin kohonneet leivonnaiset jäähtymään.

– Millä aiot täyttää nämä kaunokaiset? Kimmo kysyi.

– Kylmäsavulohella, tuoreella tillillä ja creme fraisella, johon sekoitan sitruunamehua.

– Hienoa, sitten Krisse. Näytät sairaalta.

– Voin todella huonosti, luovutan, Krisse voihkaisi ja kiiruhti kylpyhuoneeseen.

Emmi säteili tajutessaan, että hän voittaisi koko kilpailun.

***

– Janne ja Oskari, mitä hyvää kokkaatte? Kimmo kysyi, kun miehet asettuivat työpisteille.

– Haastan Jannen leipomaan sienipiirakan, Oskari hymyili vinosti.

– Odota vain, olen harjoitellut. Sinä saat osoittaa taitosi kalamiehenä. Fileoi muutama ahven ja paista muurikalla.

Oskari vihelteli tyytyväisenä. Hän oli perannut jo pikkupoikana onkimansa kalat. Fileeraus oli tuttua puuhaa.

Ei ollut vaikea arvata, kumpi vei voiton. Jannen piirakkapohja jäi raa’aksi, sillä sienikastike oli löysää. Voissa ja valkosipulissa kypsyvät ahvenet olivat niin herkullisia, että Oskari joutui paistamaan niitä lisää lounaaksi.

– Kiitos kisaajat, olette suoriutuneet hienosti. Hurraahuudot Emmille, olet antanut kovan vastuksen muille, Kimmo hehkutti.

Petri pakkasi kameran ja ilmoitti, että hän ja Tanja lähtisivät iltapäivällä.

– Piilopaikka on käytössä huomiseen asti. Taksi tulee noutamaan teidät Emmi, Krisse ja Oskari aamiaisen jälkeen. Minä ja Janne jäämme siivoamaan paikat, Kimmo ilmoitti. – Viettäkää rento ilta, laitan saunan kuumaksi ja baarikaappi on avoinna.

***

– Hyvä veto, en todellakaan olisi halunnut jäädä enää, Tanja sanoi Petrille kotimatkalla.

– En minäkään. Emmi vaikutti onnelliselta Oskarin kainalossa, mutta Krisse oli vihreä harmista ja pahoinvoinnista, Petri hymähti.

– En olisi uskonut, että Emmi oli niin ovela, että käytti hyväkseen toisen heikkoutta. Ehkä hänellä oli syynsä, Tanja mietti, mutta ei paljastanut tietävänsä nuorten yhteisistä öistä.

***

Villa Piilopaikassa dramatiikkaa, iltapäivälehdet otsikoivat, kun Armi ilmoitti erosta Kasperin kanssa. Hän oli kieltäytynyt osallistumasta kisalähetyksen katseluun.

Tanja oli päättänyt, ettei hän palaisi enää ikinä Piilopaikkaan. Päällikkö oli ollut tyytyväinen, että Tanja ja Petri olivat suostuneet hoitamaan kuvaukset loppuun ilman ohjaajaa.

– Saatte kannustusrahan. Onko haaveita, mihin käytätte sen? Aila oli kysynyt.

– Tarjousmatkaan Välimerelle, se on ollut jo pitkään suunnitelmissa, Petri oli sanonut ja katsonut hellästi Tanjaan.

*************

OSA VIII – VALOKEILASSA

PILVIPOUTAA

Henkilöt:
Tanja, kuvaussihteeri
Petri, kuvaaja
Kasper, ohjaaja
Kimmo, juontaja ja tuomari
Armi, tytär Pilvi, Krisse, Oskari ja Jasmiini, kisaajia

Kesäinen lomaviikko kuvankauniilla Korfun saarella oli Tanjan unelmien täyttymys. Paluu työelämään elokuussa tuntui ylivoimaiselta. Kun päällikkö Aila kutsui hänet ja Petrin työhuoneeseensa, Tanja pelkäsi kuulevansa epämiellyttäviä uutisia.

– Oliko lomanne onnistunut? Aila kysyi hymyillen ja tarjosi kitkerää kahvia pahvimukeista.

Tanja ja Petri kertoivat kilpaa, miten he olivat nauttineet Kreikan hehkuvasta auringosta.

– Hienoa, näytätte levänneiltä ja olette paahtuneet kullanruskeiksi. Minulla on kerrottavaa.

Tanja värähti. Ei ainakaan työmatka Villa Piilopaikkaan, hän toivoi.

Aila näytti lukevan hänen ajatuksensa.

– Koska selvisitte upeasti vaativista kuvauksista, toivon, että jatkatte samoilla linjoilla. Ikävä kyllä budjettia on taas supistettu ja ohjelmat on pakko taltioida entistä pienemmillä kustannuksilla.

– Tätä minun uneni tiesi, Petri mutisi hiljaa.

– Studiotuotanto on edullista, mutta tarvitsemme raportteja myös ihmisten arjesta. Suunnitteilla on ohjelmasarja Valokeilassa, jossa ennestään tutut kisaajat saavat uusia luovia haasteita. Kasper ohjaa ja Kimmo on lupautunut hoitamaan juonnot. Hän toimii edelleen myös lahjomattomana tuomarina, Aila selitti.

– En suostu lähtemään enää Villa Piilopaikkaan. Siellä on koettu liikaa tragedioita, Tanja puuskahti.

– En ole sitä ehdottamassakaan. Tehtävä on yksinkertaisempi. Vierailette vuorotellen kilpailijoiden kodeissa. Se on uutta katsojille. On kiinnostavaa nähdä, miten julkisuuden henkilöt asuvat, sillä se kertoo heidän persoonistaan.

– Keitä on mukana? Tanja kysyi käytännöllisesti.

– Kasper hoitaa kuvausjärjestelyt esiintyjien kanssa. Armi ja Pilvi ovat tietysti mukana. He asuvat nykyään kahdestaan. Armille julkisuus on tärkeää ja hän on ehdottanut mukaan ystäväänsä Jasmiinia. Krisse hihkui ilosta kuullessaan, että saa jatkaa. Myös Oskari on mukana. Hän toivoi Emmin osallistuvan, mutta tyttö on päässyt opiskelemaan eikä hänellä ole aikaa.

– Laskenko oikein, kolme naista ja vain yksi mies, Tanja varmisti.

– Kyllä ja lisäksi Kimmo. Mitä sanotte?

– Tuntuu, että joku puuttuu. Eikö Janne osallistu?

– Ei tällä kerralla, Aila totesi lyhyesti.

– Millainen aikataulu? Petri kysyi.

– Neljä osaa syksyn aikana ja ehkä vielä yhteenveto edellisistä jouluviikolla. Jos ne saavat hyvää katsojapalautetta, voitte jatkaa keväällä. Pitäkää suunnittelupalaveri Kasperin ja Kimmon kanssa. Sovi Tanja sen jälkeen kuvauspäivät, Aila kehotti ja päätti palaverin.

***

SUUNITTELUA

– Kuulostaa leppoisalta, Petri arveli, kun he ehtivät työhuoneeseen.

– Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, draamalta ei voi välttyä. Armin ja Kasperin erosta ei ole kovinkaan pitkä aika, toivottavasti he tulevat toimeen. Uusi tyttö voi sekoittaa kuvioita, Tanja mietti.

– Mitähän Jannelle kuuluu Aila oli kovin vähäsanainen, Petri hämmästeli.

Ikävä todellisuus paljastui, kun Kasper kutsui suunnitteluryhmän saunatupaan seuraavana päivänä . Tanja oli tilannut kinkkukiusausta ja fetasalaattia. Jääkaapissa oli olutta ja pöydällä punaviiniä.

– Hyvän näköiset tarjoilut, Kimmo ilahtui.

– Tekisit itse taatusti herkullisempia, mutta menettelee, Kasper vakuutti.

Miehet olivat tulleet yhdessä. Tanja tarjoili juomia ja kehotti istumaan pyöreän pöydän ääreen.

– Aila varmaan kertoi ideasta, Kasper varmisti Tanjalta ja Petriltä.

– Kyllä, tiedämme perusasiat, mutta emme yksityiskohtia.

– Neljä esiintyjää, neljä kuvauspäivää ja mielellään peräkkäin. Onneksi he asuvat pääkaupunkiseudulla, joten matkoihin ei kulu aikaa. Menen etukäteen kuvauspaikoille ja varmistan, että kaikki on valmista ennen kuin te muut tulette.

– Kyseessä on siis kokkauskisa? Tanja kysyi.

– Kyllä vain, yleisön toiveesta. Kisaajat saavat itse päättää yllätysnumerosta. Tarkoitus on valottaa heidän persoonallisuuttaan. Olen vihjannut etukäteen, että he saavat esitellä parhaita puolia itsestään, Kasper kertoi.

– Kenen luona aloitamme? Petri halusi tietää.

– Olen kysellyt alustavasti, miten kiireisiä esiintyjät ovat. Armi ja Jasmiini lähtevät syksyllä kiertueelle, joten aloitamme heidän kanssaan. Krisselle ja Oskarille sopii milloin vain, Kasper kertoi.

– Osallistuvatko muut kisaajat maisteluun?

– Ajattelin, että jokainen voi pyytää yhden heistä vieraaksi.

– Olet tehnyt hyvää pohjatyötä. Entä sinä Kimmo, onko muita kiireitä tiedossa?

– Ei todellakaan. Olen ollut vähän alamaissa, sillä Janne on sairastunut ja on nyt kuntoutuksessa.

– Kurja kuulla, onko ennuste hyvä?

– Ei kovinkaan. Lääkäri on kieltänyt alkoholin käytön ja Janne valittaa, ettei hänellä ole enää mitään iloa elämässä.

Tanja ei ihmetellyt, sillä Janne oli juonut tasaiseen tahtiin viskiä aikaisemmissa kuvauksissa ja Krisse oli pitänyt auliisti seuraa.

– Sovin Armin kanssa, koska aloitamme ja varmistan aikataulun muiden kanssa, Tanja lupasi palaverin päätteeksi.

***

ARMI

Jännittää ja pelottaa, mutta haluan olla mukana, jotta yleisö ei unohda minua. Pilvi oli innoissaan, kun kerroin kuvauksista. Otan hänet pikkuapuriksi ja suunnittelin, että kokkaamme tytön lempiruokia. En haluaisi tavata Kasperia, mutta sitä ei voi välttää. Olin ehkä turhan äkkipikainen, kun hain välittömästi eroa hänen petettyään minua. Vielä vähemmän haluan tavata Krisseä.

Jasmiini tuli käymään kuohuviinipullon kanssa, kun hän sai kuulla pääsevänsä osallistumaan suosituksestani. Istuimme sohvalla ja kilistimme maljat ystävyydelle. Pilvi kilisti pillimehulla.  Jasmiini vakuutti, että kestän kyllä Kasperin ja Krissen tapaamiset, sillä kyse on vain muutamasta kuvauspäivästä. Sinnittelen, pystyn mihin vain, kun haluan.

***

Tanja katseli ihaillen ympärilleen. Armin avara kolmio vanhassa töölöläisessä kerrostalossa oli hurmaava. Kalustus oli tyylikäs ja naisellinen. Tekstiilit olivat värikkäitä ja matot pehmeitä. Pilvin huone oli oikea prinsessaunelma. Tyttö esitteli ylpeänä pehmoleluja ja vaatekaappia, jossa oli rivissä sieviä röyhelömekkoja.

Armi poseerasi tottuneesti, kun Petri kuvasi häntä kotioloissa. Armi oli miettinyt pitkään, miten pukeutuu. Tanjan mielestä hän oli onnistunut hyvin, sillä yksinkertainen punaruskea mekko ja kapeat polvipituiset housut saivat hänet näyttämään entistä nuoremmilta. Hiukset oli koottu ylös ja meikkiä oli tuskin nimeksi.

– Näytät hurmaavalta, Kasper sanoi kohteliaasti.

– Siirrytään keittiöön. Kerro, mitä olette Pilvin kanssa valmistaneet, Kimmo kysyi, kun Petri seurasi heitä kameran kanssa.

– Äiti lupasi, että saan toivoa, Pilvi paljasti ujosti.

– Hienoa, saammeko karkkia? Kimmo kysyi.

– Joo, mutta äiti sanoi, että ensin pitää syödä kunnon ruokaa.

– Mikä sinusta on kunnon ruokaa?

– Spagetti ja jauhelihakastike, Pilvi hihkaisi.

– Syömme todellakin lapsen ehdoilla, Armi paljasti ja kantoi höyryävän annoksen pöytään.

– Olet kutsunut vieraaksi yhden kisaajista. Tervetuloa Jasmiini, Kimmo jatkoi, kun esiintyjät istuutuivat ruokapöydän ääreen.

– Olemme ystävystyneet työkuvioissa. Hienoa päästä mukaan, tyylikäs Jasmiini hehkutti.

Hän oli pitkä ja Tanjan mielestä liian hoikka.

– Vierailemme seuraavaksi sinun kotonasi, mutta kerro, mitä teet työksesi.

– En ainakaan kokkaa, mutta rakastan hyvää ruokaa. Ainoa huono puoli on, että pitää varoa lihomasta. Se ei ole mallin työssä sallittua.

– Vähän mutta hyvää, on mainio ohje. Maistetaan, Kimmo sanoi ja otti annoksen. – Pilvi, autoitko äitiä?

– Joo, sain sekoittaa ja lisätä kastikkeeseen purkillisen kuohukermaa.

– Makua riittää, tämä on yksinkertaisen hyvää kotiruokaa, Kimmo arvioi. – Jos jotain voisin toivoa, kaipaisin jotain vihreää lisukkeena.

– Minullekin raikas salaatti maistuisi, Jasmiini totesi.

– Tuolla se salaatinkerä on jääkaapissa. Pahus, unohdin kiireessä, Armi puuskahti.

– Äiti, söin kaiken. Saadaanko nyt jälkkäriä? Pilvi kysyi malttamattomana.

– Ihan kohta kulta, auta viemään astiat tiskikoneeseen.

Armin jälkiruoaksi tarjoama suklaamousse praliinien kera sai Pilvin silmät säihkymään. Jasmiinikin suostui maistamaan, vaikka oli sitä mieltä, ettei se sopinut hänen linjoilleen.

– Kiitos, kaikki oli hyvää, Kimmo kehui aterian jälkeen. – Julkistan pisteet vasta sen jälkeen, kun kaikki ovat kokanneet. Jasmiini, sinä saat arvioida annokset asteikolla 1-5, mitä sanot.

– Apua, en ollut varautunut. Makumaailma oli herkullinen, mutta olisin toivonut jotain kevennystä. Annan kolmosen.

– Hienoa. Pidetään luova tauko, ennen kuin jatkamme, Kimmo sanoi.

Armi vaikutti salaperäiseltä valmistautuessaan Pilvin kanssa yllätysnumeroon. Petri asetti kameran jalustalle olohuoneen nurkkaan. Armi oli pyytänyt tunnelmavalaistusta. Kasper otti käteen vahvan kohdevalon, jolla hän seurasi esiintyjiä. Taustalla soi instrumentaalimusiikki.

Pilvi hypähti perhosena keskelle lattiaa ja esitti huiman tanssinumeron, joka päättyi kuperkeikkaan. Hän sai raikuvat taputukset.

Tanja veti ihastuksesta henkeä, kun Armi ilmestyi pukeutuneena pitkään seitinohueen viittaan. Hiukset olivat auki ja silmät oli maalattu rohkein vedoin. Kun musiikki kiihtyi, Armi heitti viitan lattialle ja esitti notkeasti paljain jaloin viettelevän tanssinumeron vain kimaltavat rintaliivit ja väljät housut verhonaan.

Hän kutsui tanssin päätteeksi Pilvin viereensä ja molemmat kumarsivat viehkeästi.

– Kunnon glamouria, Kasper virnisti tyytyväisenä, sillä esitys oli upea vastakohta arkiselle kokkaukselle.

Hän oli tyytyväinen hoidettuaan kuvausjärjestelyt ammattimaisesti eikä puhunut Armin kanssa yksityisasioista.

– Kiitokset tästä upeasta päivästä, Kimmo päätti juonnon.

Petri pakkasi kameran tyytyväisenä onnistuneeseen aloitukseen. Tanja oli helpottunut kuvausten sujumisesta. Hän oli pelännyt, että Armi ja Kasper järjestäisivät ikäviä yllätyksiä riitelemällä.

***

JASMIINI

Mikä mahtava tilaisuus päästä esiintymään televisiossa. Olen ollut pinnalla muotilehdissä, mutta uskon kisan nostavan minut valokeilaan. Vein Armille samppanjapullon kiitokseksi, kun hän suositteli minua. En todellakaan ole mikään kokkaaja, mutta julkisuuden eteen pitää yrittää kaikkensa. Jännittää sopivasti.

***

Jasmiinin koti oli tyystin erilainen kuin Armin. Tanjan mielestä se oli kuin suoraan muotilehdestä. Värejä ei ollut, vain tyylikästä mustaa ja valkoista. Moderneja lamppuja, peilejä, laattalattiat, baaripöytä ja korkeat jakkarat. Seinillä oli muotijulisteita. Makuuhuonetta hallitsi leveä parisänky.

Jasmiini oli pukeutunut yksinkertaiseen kalliin näköiseen mustaan housuasuun, korkokenkiin ja vyötärölle sitomaansa mustavalkoruutuiseen esiliinaan. Hän näytti päätä pitemmälle Kasperia, joka oli tullut tuntia aikaisemmin tarkistamaan, että kaikki oli valmista kuvausta varten.

– Tervetuloa vaatimattomaan kotiini, Jasmiini toivotti herttaisesti.

Tanja huomasi, että hän oli ehostanut kasvonsa taidokkaasti.

– Kenet olet kutsunut vieraaksi? Kimmo kysyi.

– Tietenkin sen ainoan herrahenkilön, joka osallistuu kisaan, Jasmiini hymyili.

– Olisin voinut arvata, Kimmo naurahti Oskarin saapuessa.

Petri käynnisti kameran, kun Jasmiini oli asettunut sirosti korkealle jakkaralle.

– Sinut tunnetaan muotimaailmassa. Miten kotikokkaus sujuu? Kimmo aloitti.

– Syön yleensä valmissalaatteja, sillä en juurikaan ennätä valmistaa kotiruokaa kiireisen aikataulun vuoksi. Olen kattanut pöytään pieniä cocktailpaloja, joita tarjoilen usein vieraille.

Jasmiini nosti baaritiskille tarjottimen, jossa oli valikoima pieniä koristeltuja voileipiä.

– Saaristolaisleipä kylmäsavulohen kanssa on ehdoton suosikkini, Oskari arvioi maistellessaan Kimmon kanssa kuvankauniita suupaloja.

Jasmiini oli kaatanut lasilliset kuohuviiniä korkeisiin laseihin.

– Kerro vähän lisää näiden täytteistä, Kimmo pyysi.

– Pidän enemmän kalasta kuin lihasta. Sekoitin tonnikalaa kermaviilin joukkoon ja maustoin sipulilla ja puristetulla sitruunalla. Käytin myös katkarapuja ja avokadoa, niiden maut sopivat yhteen.

– Kiitos, kaikki oli herkullista, Kimmo sanoi, kun vati oli tyhjä.

Oskari odotti saavansa seuraavaksi pääruokaa, mutta pettyi. Jasmiini toi tarjolle raikkaat kirsikanmakuiset smoothiet ja kipollisen saksanpähkinöitä.

– Näillä minä elän ja voin hyvin, Jasmiini hymyili.

– Kiitos, sinun vuorosi Oskari, montako pistettä annat?

Oskari oli vaikean valinnan edessä. Tarjoilu oli ollut ylellinen, mutta aivan liian vähäinen.

– Annan mausta nelosen ja määrästä kakkosen. Keskiarvo on siis kolmonen, Oskari virnisti.

Hän päätti poiketa hampurilaisbaariin kotimatkalla.

– Minkä yllätyksen olet varannut katsojille? Kimmo kysyi, kun astiat oli korjattu.

– Esittelen mallikansioni, Jasmiini katsoi kameraan vihreillä silmillään ja otti esiin näyttävän näköisen valokuvakokoelman.

Petri otti lähikuvia kiiltäväpintaisista otoksista, joissa Jasmiini poseerasi muotiasuissa.

– Vaikuttavaa, ehditkö harrastaa mitään mallintöiden ohella? Kimmo kysyi.

– Käyn salilla ja vesijumpassa tai kylpylässä aina kun ehdin. Kuvat edustavat tämän hetkistä elämääni. Muotinäytökset ja kiertueet sekä lehtikuvaus täyttävät päiväni, Jasmiini kertoi. Hän ei ollut varma, oliko hän kehunut liikaa itseään.

***

– Mitä tuumit, kaksi upeaa naista, tai oikeammin kolme, sillä Pilvi on varsinainen hurmuri, Tanja kysyi illalla Petriltä.

– Minua viehätti, miten erilaiset kodit ja erilaiset tarjoilut olivat. Nehän olivat lähes toistensa vastakohtia.

– En osaa kuvitella, millaista luksuselämää Jasmiini viettää. Kokkaus oli sitä, että hän kokosi valmiista aineksista ylellisiä herkkuja.

– Veikkaan, että Kimmo ottaa sen huomioon loppuarvioinnissa, Petri mietti. – Olisin itse asiassa halunnut maistaa, mutta Oskari söi viimeisetkin.

– Kelpaisiko kunnon viipale ruisleipää kinkun ja oluen kanssa? Tanja naurahti.

***

OSKARI

Poikamiesboksini ei todellakaan ole kuvauksellinen. Yritän siivoilla vähän. Mietin, mitä kokkaan ja päädyin kalaan. Huomasin kaupan tuoretiskillä tuoretta turskaa. Se ei ole kovin suosittua, mutta haudutan fileet meheviksi ja tarjoan sakean kermaisen valkokastikkeen kera lipeäkalan tapaan. Lisäksi kuoriperunoita, niissä maku on parhaimmillaan. Salaattia, enpä tiedä. Seuralaisen valinta on vaikea. Valinnanvara on vähissä, sillä Armi ehti valita Jasmiinin. Pakko kutsua Krisse, vaikka hänen kohtaamisensa tuntuu kiusalliselta.

***

Krisse tuli valtavan ruusukimpun kanssa. Oskari ei tiennyt, mitä tehdä, sillä hänellä ei ollut niille sopivaa maljakkoa.

– Käytkö muoviämpäri? hän kysyi hädissään.

– Ei todellakaan. Lyhennän varsia, niin ne mahtuvat vesikarahviin, Krisse sanoi närkästyneenä.

– Taas toisenlainen koti, Petri totesi silmäillessään ympärilleen pienessä yksiössä.

– Äijäluola, Oskari nauroi hieman hämillisenä.

– Onhan sinulla sentään verhot ja värikkäitä tyynyjä sängyn päällä, Tanja totesi.

– Emmin käsialaa. Hän patistaa jatkuvasti siivoamaan. En ymmärrä miksi, Oskari hymähti.

– Mitä olet kokannut? Kimmo kysyi.

– Olen kalamies. Kävin nuoruudessani Jäämerellä ja ihastuin turskaan. Sitä ei moni arvosta, mutta oikeasti kala on mureaa ja miedon makuista. Tarjoan sen valkokastikkeen, purkkiherneiden ja perunoiden kera.

Krisse istuutui pöydän ääreen, kun Oskari kantoi ruoat tarjolle.

– Maukasta, kala on todella hyvää, hän kehui. Löytyisikö myös valkoviiniä?

– Olutta on, ei muuta.

– Menettelee, Krisse sanoi selvästi pettyneenä.

Oskari tarjosi jälkiruoksi vaniljajäätelöä ja mansikkahilloa.

– Hillo on Emmin käsialaa, hän toi sitä hiljattain, Oskari tunnusti.

– Kiitos, pidin kalasta kovasti ja jäätelö kelpaa aina. Annan neljä pistettä, Krisse kehui ja katsoi keimailevasti Oskaria.

– Minunkin mielestäni onnistuit erinomaisesti. Jälkiruoka ei tosin ollut omatekoinen, siitä miinuspiste. Entä miten kuvailisit persoonaasi? Kimmo kysyi aterian jälkeen.

– Tuo kuva seinällä kertoo kaiken oleellisen, Oskari sanoi. – Olin kesällä Tenolla ja sain perholla elämäni tammukan. Laskin sen takaisin jokeen kuvan ottamisen jälkeen.

– Kiitos sinulle kalamies, kireitä siimoja jatkossakin, Kimmo päätti keskustelun.

***

KRISSE

Minulla on nyt näytön paikka. Olisin halunnut kutsua Oskarin vieraaksi, mutta pahuksen muotiguru Jasmiini ehti ensin. Tiedän mitä haluan ja nuoret miehet ovat olleet aina kärkipäässä listallani. Oskari ei ole jäänyt kunnolla koukkuun. Hän ei reagoinut, vaikka yritin olla hurmaava maistelutilaisuudessa ja annoin säälipisteitä. Kalassa ei tosin ollut moitteen sijaa, mutta viiniin ja jälkiruokaan olisi voinut panostaa.

En ymmärrä, mitä hän siinä pikkuvanhassa Emmissä näkee. Ainoa vaihtoehto on siis kutsua Armi ja pikkuriiviö Pilvi. Kokkaan gourmet annoksen ja yllätän jälkiruokacocktaileilla. Ehkä esitän avarakatseista ja teen tytölle lastencocktailin sädetikun ja päivänvarjon kera. Osallistuin hiljattain maistelutilaisuuteen ja sain loistavia vinkkejä.

***

– Neljä kisaajaa ja neljä aivan erilaista kotia. Katsojat saavat kiinnostavan näkökulman julkkiksiin, Tanja arvioi.

Krisse toimi sädehtivänä emäntänä pitkässä avarakaulaisessa kotipuvussa. Hän oli sisustanut kotinsa antiikkihuonekaluin ja itämaisin matoin. Tanjan mieleen tuli kotimuseo, sillä pikkuesineitä ja pitsiliinoja oli kaikkien kaappien ja hyllyjen päällä.

– Istuutukaa saman tien pöytään, sain juuri risoton valmiiksi, Krisse pyysi, kun Petri oli nostanut kameran jalustalle.

Armi ja Pilvi asettuivat pitkän barokkipöydän ääreen. Krisse oli kattanut sinivalkoiset posliinilautaset ja kankaiset servietit. Pöydässä oli korkeat lasit ja samppanjapullo jääpala-astiassa.

– Olen lukenut, että prinsessa Dianalle tarjottiin samppanjarisottoa hänen viimeiseksi jääneenä päivänä Pariisissa. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan ole meidän viimeisemme, Krisse hehkutti ja kaatoi Armille ja itselleen kuohujuomaa.

– Maistuuko pikkuneidille vadelmamehu?

– Kyllä kiitos, mutta ei noin hienosta lasista, Armi kiiruhti sanomaan.

Krisse haki maitolasin ja kehotti maistamaan.

– Mielenkiintoisen makuista, aika hapanta. Tässä taitaa olla reippaasti kuplajuomaa, Armi arveli.

–  Vain makua antamassa, myös kokille, alkoholi on kiehunut pois, Krisse vakuutti.

– Äiti, tämä maistuu pahalta, Pilvi sanoi ja työnsi lautasen syrjään.

– No voi, harmi, ettei sinulle kelpaa, Krisse tokaisi, mutta ei tehnyt elettäkään tuodakseen tytölle jotain muuta.

– Kiitos minullekin riittää, Armi sanoi maistettuaan.

– Tarjoan jälkiruoaksi cocktailit, Krisse ilmoitti ja vei risottokulhon keittiöön.

Armi auttoi korjaamaan lautaset tiskikoneeseen. Krisse palasi hetken kuluttua värikkään tarjottimen kera.

– Onko Piña Colada tuttu? Ananasmehua, vaaleaa rommia, kookoskermaa ja jäämurskaa. Tämä on suosikkini. Pikkuneidille tietenkin ilman rommia.

Pilvi ihastui paperiseen aurinkovarjoon, mutta ei pitänyt juomasta.

– Tykkään enemmän pillimehusta, hän ilmoitti päättäväisesti.

Krisse katsoi tyttöä murhaavasti.

– Kiitos, ateria oli omaperäinen ja kovasti sinun näköisesi, Armi sanoi jätettyään puolet drinkistä juomatta. – Annan kuitenkin vain kaksi tähteä, sillä risotto ei sopinut lapselle, eikä vaihtoehtoja ollut. Cocktail oli maukas, mutta en ole tottunut juomaan väkeviä keskellä päivää.

Krisse naurahti ja sanoi, että he elävät eri maailmassa. Kimmon mielestä Krisse oli tehnyt rohkean valinnan kokatessaan risottoa ja onnistunut siinä yllättävän hyvin.

– Entä miten haluat esitellä persoonaasi? hän kysyi.

– Eikö se tullut jo selväksi. Rakastan herkkuja ja mielestäni juhlajuomat kuuluvat juhlahetkiin. Eikö nyt ole sellainen? Ajattelin esitellä hyvin varustetun baarikaappini.

Armi veti henkeä. Krisse oli uskomaton. Ensin hän tarjoili lounaalla samppanjaa, sen jälkeen paukkuja ja näytti lopuksi vielä koko viinavarastonsa.

***

– Huh, olipa esitys. Minunkin mielestäni Krisse teki virheen. En usko, että hän saa katsojilta pisteitä, Tanja mietti kotimatkalla.

– Epäilen, että hän haluaa loistaa julkisuudessa juhlatilaisuuksien emäntänä, Petri sanoi.

– Huomasin, että Kasper oli kauhuissaan. Toisaalta sarjan parasta antia on ihmisten erilaisuus. Kuulin kun Armi lohdutti Pilviä lupaamalla laittaa kotona jotain hyvää. Tyttö valitti olevansa nälissään.

***

KASPER

Neljä ensimmäistä ohjelmaa on nyt kuvattu ja editoitu. Yllätyin, miten kiinnostavia esiintyjien kodit ja kokkaukset olivat. Krisse teki mielestäni virhearvion. Muut selvisivät kohtalaisesti, vaikka Jasmiinin cocktailpaloja voi tuskin kutsua ruoanlaitoksi. Armi hurmasi ottamalla Pilvin toiveet huomioon. Siitä piste, mutta ruoka oli kovin arkista. Pidin henkilökohtaisesti eniten Oskarin kala-annoksesta. Jos jälkiruoka olisi ollut omatekoinen, hän olisi varma voittaja.

Taltioimme joululähetyksen studiolla. Se ei ole kilpailu, vaan jokainen saa tuoda hänelle joulupöytään kuuluvan herkun. Kimmo julistaa kisan voittajan. Keskustelimme siitä ja valinta oli itse asiassa helppo. Ehdotin Ailalle, että jatkamme keväällä suorien lähetysten merkeissä studiolla. Hän vastasi, että se riippuu katsojaluvuista. Olen luottavainen, sillä olemme panostaneet ennakkomainontaan ja katsojien tirkistelyhaluun.

***

JOULUHERKKUJA

Kisaajat kokoontuivat studiolle iloisen odotuksen merkeissä. Tanja jakoi punaiset esiliinat ja tonttulakit. Jasmiini kysyi, onko pakko, sillä hän oli käynyt kampaajalla. Kasper pyysi kaikkia istuutumaan mukavasti pyöreän pöydän ääreen ja ottamaan esiin tuomansa herkut.

– Minulla on pipareita. Leivoin ja koristelin ihan itse, Pilvi ilmoitti tomerasti.

– Hienoa, saat esitellä ne yhdessä äidin kanssa, Kimmo hymyili.

– Joo, äiti kaulitsi taikinan ja minä sain valita muotit. Tykkään muumipeikosta ja hattivateista, Pilvi sanoi ja nosti piparit korkealle.

– Saanhan maistaa yhden, Kimmo pyysi ja haukkasi palan.

– Todella herkullisia. Entä mitä sinä Armi toit?

– Omatekoista rosollia. Mielestäni se kuuluu jouluun. En pidä sillistä, joten jätin sen pois. Värjäsin kermavaahdon oikeaoppisesti punajuuren mehulla.

– Vaaleanpunainen vaahto on hyvää, Pilvi sanoi innoissaan.

– Mitä muuta jouluunne kuuluu? Kimmo kysyi testattuaan värikkään rosollin maun.

– Lahjoja!  Minä olen ollut kiltti. Äiti sanoo, että tontut kurkkivat, Pilvi hihkaisi.

– Hienoa, seuraavaksi Jasmiini.

– Teen ystäville lahjoiksi konjakkisinappia, saa maistaa, Jasmiini kertoi ja esitteli punaisella nauhalla koristellun lasipurkin.

–  Vahvaa ja hyvää. Mitä nautit sinapin kanssa?

– Vähärasvaista kalkkunaa, punaista lihaa en syö.

– Omatekoiset lahjat ovat parhaita, Kimmo kehui ja kääntyi Krissen puoleen.

– Toin pullollisen hehkuviiniä. Se saa posket punaisiksi ja silmät säihkymään.

– Olet oikeassa, se lämmittää mukavasti. Oletko samaa mieltä Oskari?

– Tyydyn vahvaan jouluolueen. Toin purkillisen säilykeherneitä. Ne maistuvat laatikoiden kanssa ja haudutetun punakaalin kanssa. Ihmettelen, miksi en syö niitä koskaan muulloin.

– Minunkin mielestäni on outoa, että niin hyviä kuin jouluruoat ovat, laatikoita tulee syötyä harvoin.

– Minä tykkään lihaperunasoselaatikosta, Pilvi puuttui keskusteluun.

– Se onkin hyvää, Kimmo vakuutti ja jatkoi. – Haluatte varmaan kuulla kilpailun tulokset. Pilvi, sinä ja äitisi olette vahvoilla, sillä kotoinen arkiruoka toimii aina. Sait Armi pisteitä, kun valmistit kaiken alusta alkaen itse. Krissekin kunnostautui risoton teossa, mutta et ottanut huomioon lapsen makumaailmaa. Jasmiinin cocktailpalat olivat herkullisia, mutta vieraasi Oskari olisi kaivannut tukevampaa ruokaa. Sinä Oskari veit voiton maukkaalla turskalla. Vaikka jälkiruokasi ei ollut omatekoinen, se täydensi sopivasti aterian.

Kaikki hurrasivat, kun Kimmo ojensi Oskarille lahjakortin.

– Oletteko valmiit jatkamaan keväällä? Kimmo kysyi nauhoituksen lopuksi.

Muut nyökkäsivät, mutta Jasmiini halusi tietää päivämäärät, sillä hän valitti kalenterinsa olevan lähes täynnä.

– Yritetään sovitella. Toivotan teille ihanaa joululomaa, Kimmo sanoi lopuksi.

Krisse kaatoi pieniin laseihin hehkuviiniä ja ojensi juhlallisesti pillimehun Pilville.

***

TANJA

Syksyn kuvaukset ovat ohi ja pääsen kaivatulle joululomalle Petrin kanssa. Yhteiselomme on sujunut kohtalaisesti, mutta jotain puuttuu. Huomaan, että Petri on levoton ja vetäytyy usein ennen minua makuuhuoneeseen. En tiedä, mistä on kyse.

***

KEVÄÄN STUDIOLÄHETYKSET

Aila oli tyytyväinen katsojatilastoihin ja antoi luvan jatkaa ruokaohjelmien parissa.

– Jos kaikki kisaajat jatkavat, neljä suoraa lähetystä on sopiva määrä. Ehkä niiden jälkeen vielä jonkinlainen loppuhuipennus. Tarkistatko Tanja, että aikataulu sopii kaikille, Aila pyysi.

Kävi ilmi, että kaikille muille paitsi Jasmiinille sopi.

– Armi ja Pilvi, Krisse ja Oskari, tarvitsemme vielä yhden lisää, Kasper pähkäili.

– Voisin kysyä Emmiltä, Tanja keksi.

– Eihän kaikkien tarvitse osallistua jokaiseen lähetykseen. Mitä jos kisaajat kutsuvat oman vieraan seuraksi. Aila korosti, että katsojat toivovat kokkauksen lisäksi tarinoita. Kotien esittely vetosi, Kasper mietti.

Tanjan puhelinsoittokierros tuotti tulosta. Armi kertoi kutsuvansa Pilvin päiväkotiohjaaja Tuovin. Krisse oli käynyt katsomassa Jannea ja uskoi, että tämän tarina kiinnostaa katsojia. Oskari sai suostuteltua Jasmiinin vieraakseen ja Emmi kutsui sisarensa Annin.

– Hienoa, kaikki ovat tuttuja ja sopivan erilaisia, Kasper ilahtui, kun päivämäärät oli sovittu.

***

PETRI

Työpäivät kuluvat studiolla. Mieli tekisi keikoille, mutta matkustusrahat ovat ilmeisesti minimissä. En tiedä, onko tämä kaamosmasennusta tai kevätväsymystä, sillä tunnen jääneeni loukkuun. Työnteossa ei ole juurikaan haasteita ja Tanjan pieni asunto ahdistaa. Kipinää välillämme ei enää ole.

Minulla on hullu haave. Olen katsellut jo pitkään Armin suloista olemusta. Hän hurmasi ensin Patrikin ja sitten Kasperin, mutta on nykyään minun tietääkseni yksin. Armi näyttää omistautuneen Pilville, mutta aistin hymyssä kaipuuta. Tarjosin hänelle kakkosen kuppilassa kahvikupillisen ja juttelimme hetken. Tuntuu, kuin olisimme samalla aaltopituudella…

***

ARMI

Olen huomannut herttaisen kuvaajan Petrin kiinnostuksen. Se hivelee. Välillä tuntuu, että minusta on tullut hajuton ja mauton perheenäiti. Olen kuitenkin vielä nuori ja täynnä elämänhalua. Mitä jos kutsuisin hänet iltateelle? Eihän siinä ole mitään sopimatonta…

***

– Armi, Pilvi ja Tuovi, tervetuloa kevään ensimmäiseen kokkaushaasteeseen, Kimmo hymyili.

– Mukava, kun saimme tulla, Armi sanoi ja esitteli Tuovin Pilvin lempiohjaajana. Tämä oli pullea, harmaat silmät tuikkivat iloisesti. Pilvi piti häntä kädestä.

– Ollaan arkipäivät yhdessä, Tuovi sanoi. – Kerro Pilvi, onko päiväkodissa kivaa.

– On, me askarrellaan ja leivotaan yhdessä. Tehtiin viimeksi kuppikakkuja. Minä sain pursottaa kermavaahtoa päälle.

– Hienoa, toitteko niitä mukananne?

– Kyllä vain, Tuovi sanoi ja avasi värikkäitä leivonnaisia sisältävän rasian.

– Näyttävät tosi herkullisia, Kimmo sanoi ja maistoi yhtä. – Armi, mitä kokkaatte Pilvin kanssa kotioloissa.

– Meillä on viikonloppuisin tapana valmistaa Pilvin lempiruokia. Kerrotko, mitä teimme viimeksi.

– Joo, makaronilaatikkoa. Se oli hurjan hyvää. Laitoin paljon ketsuppia päälle.

Armi hymyili ja vakuutti kotikokkauksen olevan mukavaa. Tuovi kertoi, että päiväkodissa oli oma keittäjä, joka kuunteli lasten toiveita.

– Meillä oli nauravia nakkeja, Pilvi hihkui.

– Yritämme luovia terveellisyyden ja lempiruokien välimaastossa, Tuovi vakuutti.

– Teillä on muutakin kuin kuppikakkuja tuomisina, Kimmo johdatti keskustelua.

– Toimme terveisiä päiväkodin maistelutempauksesta, Tuovi sanoi ja esitteli lasten kokkaamia vihanneksia. Porkkanoista oli muotoiltu ruusuja ja kurkuista veneitä.

– Kaikki maistuu hyvältä, kun pikkukokit saavat suunnitella itse tarjottavat. Laastaria tarvitaan silloin tällöin, mutta yritämme olla varovaisia veitsien kanssa.

– Tässä on hauskoja vinkkejä katsojille. Ottakaa lapset mukaan keittiöön, Kimmo kiitti lopuksi.

***

Petrin sydän hakkasi hullun lailla, kun hän soitti ovisummeria.

– Voi kiitos, ihania ruusuja, ei sinun olisi tarvinnut, Armi hymyili kotiasussa.

Petrin mielestä hän näytti suloiselta.

– Tule peremmälle. Pilvi on naapurissa leikkimässä. Minulla on lihapasteijoita uunissa lämpenemässä ja haudutin kannullisen mustaa teetä. Ulkona taitaa olla kaamea ilma, Armi rupatteli ja kehotti Petriä istumaan keittiöön.

– Sinulla on kodikasta ja uunista tulee herkullinen tuoksu.

– Leivottiin viikonloppuna Pilvin kanssa valmistaikinasta, Armi selitti ja nosti vadin pöytään.

– Yksinkertaisesti hyvää, Petri vakuutti ja otti toisen.

– Oletko kävellen? Maistuuko pieni terästys teen joukkoon, Armi kysyi yllättäen.

– Kyllä kiitos, Petri hymyili.

Hänestä tuntui hyvältä. Keskustelu oli kevyttä, mutta molemmat aistivat ilmassa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

Petri kiitti kohteliaasti ja lähti, kun Pilvi tuli kotiin.

– Hei sitten Petti-setä. Tule taas, Pilvi vilkutti oven raosta.

***

– Kevään toisen studiokeskustelun aiheena on ystävyys ja tukena oleminen silloin, kun elämä satuttaa. Krisse ja Janne, olette tunteneet pitkään, Kimmo aloitti juonnon.

Krisse oli valinnut tummanpunaisen pehmeän neulemekon ja pukevat saapikkaat. Jannella oli farkkupaita ja suorat housut. Hän oli laihtunut ja silmien alla oli varjot. Kimmo oli halannut ystäväänsä lempeästi ja vakuuttanut, että lähetys onnistuu, jos Janne kertoo rehellisesti sairastumisestaan.

– Toin tuliaisiksi perunaleivoksia. Eivät ne ole omatekoisia, mutta tiedän Jannen pitävän niistä, Krisse kertoi ja avasi pahvirasian. – Termospullossa on vahvaa kahvia. Eiköhän herkutella.

– Janne, olet vielä toipilas. Kertoisitkö katsojille, miten voit, Kimmo kehotti, kun kaikki saivat kahvikupit eteensä.

– Olen elänyt, pelannut ja laulanut sekä ryypännyt, mutta nyt kaikki ilo on ohi, Janne sanoi sarkastisesti. – Voin vakuuttaa, ettei muusikon elämä ole ruusuilla tanssimista. Keikoilla ajomatkat olivat uuvuttavia, esitykset venyivät aamuyön tunneille ja uni jäi vähäiseksi. Viski auttoi jaksamaan, vai mitä Krisse?

– Olet oikeassa. Katsojat eivät ehkä usko, että olen pohjimmiltani arka. Drinkki silloin tällöin auttoi kohtaamaan päivän haasteet. Olihan meillä hauskoja hetkiä yhdessä, mutta krapula aamuisin oli karmeaa. Siihen auttoi vain uusi paukku, Krisse tunnusti.

– Olen iloinen, että kerrotte rehellisesti. Hienoa Krisse, kun olet ollut Jannen tukena, Kimmo sanoi silmät kosteina.

– Pidämme jatkossakin yhteyttä. Olen jättänyt väkevät ja tyydyn nykyään vain viinin suomaan lohtuun, Krisse vakuutti.

Kimmo epäili, että se oli vain väliaikaista ja hyväksynnän kaipuuta, mutta ei kommentoinut.

– Tapaamme teidät molemmat vielä kevään viimeisessä lähetyksessä. Toivotan onnea ja jaksamista, Kimmo sanoi keskustelun päätteeksi.

Tanja tilasi Jannelle taksin kuntoutuskeskukseen. Hän huomasi, että Krisse oli istahtanut kahvilan puolelle ja kaatoi parhaillaan taskumatista terästystä teekuppiinsa.

Se siitä raitistumisesta, Tanja ajatteli pahansuovasti.

***

KRISSE

Tunnen itseni tekopyhäksi. Miksi ihmeessä menin sanomaan, etten juo enää väkeviä. Se on vain toiveajattelua. Sydän hakkasi niin, että oli pakko ottaa huikka studiolähetyksen jälkeen. Janne-parka on kuivilla, mutta näyttää surkealta. En todellakaan toivo itselleni samaa kohtaloa…

***

– Olemme edenneet jo kolmanteen studiolähetykseen. Hienoa, että pääsit mukaan Jasmiini, vaikka sinulla on tiukka aikataulu, Kimmo aloitti.

Oskari oli pukeutunut rennosti, mutta Jasmiini tuli kuin suoraan näytöksestä. Hiukset olivat saaneet pukevat raidat ja hänen asunsa oli viimeisen muodin mukainen.

– En voinut vastustaa, kun Oskari kutsui, Jasmiini hymyili leveästi. Hänellä oli tasaisen valkoinen hammasrivi. Kasvot hehkuivat himmeän puuterin alla.

– Teillä on tuliaisia, Kimmo sanoi ja katsoi kysyvästi paperikassia, jonka Oskari oli asettanut pöydälle.

– Seuraan Jasmiinin esimerkkiä ja tarjoan kevyttä syötävää. Pyörittelin omin pikku kätösin vietnamilaisia kesäkääryleitä. Uskon, että ne maistuvat, Oskari sanoi ja asetteli läpikuultavia rullia mukanaan tuomalle lautaselle.

– Upeaa, täytteenä on tuoreita kasviksia, nuudeleita sekä yrttejä. Tunnistan korianterin, Jasmiini ihasteli.

– Ne sopivat vartalollesi. Kokeile dipata tähän kastikkeeseen. Siinä on soijaa, chilitahnaa, puristettua limeä ja valkosipulia.

– Oskari, olet onnistunut erinomaisesti. Kääryleet ovat mietoja ja raikkaita, dippikastike antaa potkua, Kimmo kehui maistettuaan. – Kerro Jasmiini, mitä arkeesi kuuluu.

– Muotikiertueita, lehtikuvauksia, epäsäännöllistä ruokailua, kuohuviiniä, Jasmiini luetteli.

– Entä yöunet, nukutko riittävästi?

– En todellakaan. Aion pitää kunnon loman, kun työtahti hellittää.

– Oskari, miten sinulla menee?

– Seurustelen Emmin kanssa. Hän pitää huolta, että syön ainakin yhden lämpimän aterian päivässä. Kokkaamme viikonloppuisin yhdessä. Teimme viimeksi itse pellillisen tonnikalapizzaa. Siitä tuli paljon parempaa, kuin pakasteversiot, joita olen tottunut lämmittämään.

– Hauska kuulla. Tapaamme teidätkin muutaman viikon kuluttua kevään viimeisessä lähetyksessä.

– Ei taida onnistua. Olen silloin Milanossa, Jasmiini sanoi vilkaistuaan puhelimen kalenteria.

– Kiitos kuitenkin, että pääsit nyt, Kimmo lopetti keskustelun.

***

JASMIINI

Harmittaa, mutta en voi päällekkäisyyksille mitään. Televisio tuo enemmän julkisuutta kuin muotikuvaukset, mutta sopimuksesta täytyy pitää kiinni. Oskari oli herttainen, kun kutsui minut. Hän oli selvästi miettinyt, mitä tarjoaa. Olin varautunut maistamaan tukevampaakin ruokaa, mutta ilahduin kevyestä ja raikkaasta tarjonnasta. Vesi herahti kielelle, kun Oskari kertoi kotipizzasta. Se on minulle kiellettyä herkkua.

En tiedä, kauanko jaksan sinnitellä. Yritän säästää, mutta muotivaatteiden hankinta, kampaaja ja kauneushoitola ovat yllättävän kalliita. Saan toki alennuksia, mutta en halua esiintyä samoissa asuissa monta kertaa. Sulhaskandidaatteja on tarjolla, en vain ole löytänyt sitä oikeaa. Enkä senkin aika vielä tulee. Olen seurannut sivusta, miten Armi säteilee. Hän kertoi luottamuksellisesti, että on ihastunut Petriin. Mitä Tanja siitä arvelee, en osaa edes kuvitella.

***

Emmi näytti pikkutytöltä letteineen, kun hän tuli studiolle isosiskonsa Annin kanssa.

– Hei, tuotte tuulahduksen keväästä, Kimmo aloitti viitattuaan tyttöjä istumaan pöydän ääreen.

– Ulkona on ihana ilma. Hyvä, kun liukkaat kelit ovat takana, Anni henkäisi.

– Olette molemmat opiskelijoita. Kirjallisuutta? Kimmo kysyi.

– Näin on. Minä julkaisen syksyllä runoteoksen ja Anni kirjoittaa historiallista romaania, Emmi kertoi.

– Ehdittekö kokkaamaan vai syöttekö pikaruokaa?

– Tapaamme viikonloppuisin joka Oskarin luona tai Annin ja Akselin kodissa. Minun opiskelijaboksissani ei mahdu tekemään juuri mitään, Emmi kertoi.

– Oskari kehui pizzaanne. Mitä olette tuoneet mukana?

– Pidimme karjalanpiirakkatalkoot. Äiti teki niitä kotona, kun olimme lapsia. Halusimme kokeilla, miten se onnistuu, Anni kertoi ja otti esille pinon riisipiirakoita.

– Eivät nämä kovin kauniita ole, mutta maku on kohdallaan, Emmi sanoi.

– Nostan hattua, näissä oli tekemistä, Kimmo ihasteli.

– Meitä oli neljä, joten se sujui kohtalaisesti. Keitin puuron valmiiksi ja Anni kaulitsi ruistaikinan. Rypytys olikin sitten toinen juttu. Tässä on lisäksi munavoita.

– Hienosti toimittu. Kuvittelin, että nuoret syövät tänä päivänä vain hampurilaisia, Kimmo kiitteli.

***

EMMI

Karjalanpiirakat maistuivat. Tarjosimme loput kameramiehille. He vakuuttivat, etteivät olleet ikinä syöneet yhtä hyviä. Kun Tanja ja Kasper tulivat ohjaamosta, he ehtivät saada viimeiset. Tuli hyvä mieli. Oli mukava tavata taas tuttua porukkaa. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, joten vaihtelu kelpaa. Olemme puhuneet Oskarin kanssa yhteen muuttamisesta, mutta kummallakaan ei ole tarpeeksi tilaa. Ehkä sitten, jos runokirjani menestyy…

***

Aila yllätti työryhmän lupaamalla, että kevään viimeisen ohjelman taltiointi onnistuu kylpylässä.

– Katsojapalautteen mukaan ruokateema kiinnostaa ja olette onnistuneet valaisemaan kisaajien persoonallisuuksia, hän kiitteli.

Tanja, Petri ja Kasper ajoivat kuvausryhmän autolla rehevän puutarhan ympäröimään kylpylähotelliin. Kimmo, Armi, Krisse, Oskari ja Emmi tulivat taksilla.

– Missä pikkuneiti on? Tanja kysyi, kun huomasi Armin tulleen ilman tyttöä.

– Pilvi halusi mennä päiväkotikaverin luo yökylään. Olen pitkästä aikaa vapaalla, Armi hymyili.

– Majoittukaa ja käykää nauttimassa kylpylän ihanuuksista. Tapaamme illallisella hotellin kabinetissa, Kasper ohjeisti. Hän oli sopinut Kimmon kanssa, että tänään oli aihetta juhlaan.

Esiintyjät vetivät henkeä, kun he asettuivat kauniisti katetun pitkän pöydän ääreen.

– Tänään ei kenenkään tarvitse kokata, vaan saatte nauttia maistelumenusta. Petri on ottanut jo kuvia annoksista, Kasper selitti.

Tarjolla oli keväisiä herkkuja. Armi huokasi ihastuksesta otettuaan annoksen vihreää tuoreella rucolalla ja granaattiomenoiden siemenillä koristettua salaattia.

– Miten upea kattaus. Tästä ei väriloisto parane, Emmi ilahtui. Hänen lautasellaan oli voisulassa uivia vihreitä parsoja ja oreganolla maustettuja terttutomaatteja.

–Friteeratut pikkumuikut ovat mahtavia, Oskari kiitteli ja kasasi pinon lautaselleen varhaisperunoiden kaveriksi.

– Minulle maistuvat nämä punajuuripihvit tartarkastikkeen kera, Krisse kehui ja kohotti valkoviinilasiaan. – Malja sille, että olemme selvinneet näin pitkälle!

Ilta jatkui railakkaasti, kun pöytään kannettiin liekitettyä jäätelöä ja tuoreita marjoja. Kasper tarjoili espresson kanssa hyvää konjakkia.

– Olen aivan pyörryksissä, Armi sanoi maisteltuaan reippaasti kaikkea.

– Eiköhän pyörähdetä hetki tanssiparketilla, Krisse kikatti.

Tanja ja Kimmo istuivat kahdestaan katselemassa, miten Kasper pyöritti Krisseä. Armi liiteli Petrin käsivarsilla. Tanja ihmetteli, miten sulavasti heidän askeleensa sopivat yhteen.

Tanjaa väsytti, sillä päivän ohjelma oli ollut raskas. Ensin uinti, sitten ylellinen illallinen. Tuntui helpottavalta, kun kuvaukset olivat onnellisesti ohi. Seuraavana päivänä oli määrä lähteä paluumatkalle vasta puolen päivän aikaan. Hän päätti nukkua pitkään ja syödä myöhäisen aamiaisen.

Uni ei kuitenkaan tullut. Tanja pyöri sängyssä, kunnes päätti koputtaa Petrin oveen. Hän tuli toisiin ajatuksiin kuullessaan hotellihuoneesta Armin iloisen naurun ja lasien kilahduksen.

Ei ole todellista, hän tajusi yhtäkkiä. Petri oli ollut kovin hiljainen ja viettänyt iltaisin aikaa juoksulenkeillä. Olivatko ne suuntautuneet Armin luo?