TAIKUUTTA ILMASSA

Tarinan taustaa. Myönnän olevani pettynyt, sillä en todellakaan ole menestynyt valtakunnallisissa kirjoituskilpailuissa. Odotin paljon Outokumman haasteesta, sillä latasin tähän tarinaan rutkasti taikuutta ja dramatiikkaa. Luin tekstin pitkän tauon jälkeen ja hämmästelin, mistä juoni pulppusi. Se kehittyi tarinan edetessä ilman ennakkosuunnittelua. Mielestäni tämä on yksi kiinnostavimmista. Saa kommentoida. Kirjoitin jopa synopsiksen kisaa varten. Otsikkokuvan muokkasin Photoshopilla taidekurssilla tekemästäni kollaasista.

SYNOPSIS

OSA I PAHA SILMÄ

Usva ja Kristalli muuttavat Maman naapuriin ja perustavat pihapiiriin taikapuodin. Usva varastaa Maman taikajauhetta ja käyttää sitä vahingon tekoon. Kristalli karkaa kotoa ymmärrettyään, että äiti on pahuuden takana. Mama järjestää tytölle opiskelupaikan taidegalleriaan. Klaus tulee pyörremyrskyn lailla Usvan elämään. Hän kasvattaa omakotitalonsa piharakennuksessa lohikäärmeitä ja tarjoaa niitä myytäväksi taikapuotiin. Usva kyllästyy nopeasti lemmikkeihin, sillä tulipalon vaara on todellinen. Hän päättää lähettää ne Korkeasaareen.

Klaus haluaa osakkaaksi varastettuaan Usvalta ihmeitä tekevän taikajauheen. Usva tunnustaa saaneensa jauheen Mamalta.  Klaus murtautuu hänen asuntoonsa, mutta ei löydä mitään. Mama pelkää henkensä puolesta ja muuttaa Klausin lohikäärmeeksi. Korkeasaaren auto hakee hänet lohikäärmeaitaukseen. Kalle (siis Klaus) ja hänen toverinsa karkaavat ja lentävät Hämeen keskiaikafestivaalille, jossa Usvalla on torikoju ja Mamalla ennustusteltta. Mama pelkää Klausin kostavan hänelle, ottaa taikamaton esiin ja pommittaa lohikäärmeitä nauriilla. Ne pakenevat, kun Mama uhkaa muuttaa ne sammakoiksi. Lohikäärmeet laskeutuvat Turkuun, varastavat ryynimakkaraa ja lämmittävät niitä tulenliekeillä. Siitä alkaa Turun palo. Otukset otetaan kiinni ja palautetaan eläintarhaan.

Kristalli valtaa kavereidensa kanssa Klausin tyhjäksi jääneen talon. Usva huomaa kasvimaalla käydessään myrkyllisiä sormustinkukkia ja ottaa talteen. Kalle ja Kaisa lohikäärmeet saavat Kai-Ka tyttären, joka osoittautuu puolilohikäärmeeksi. Usva adoptoi tytön ja Kristallin poikaystävä Neo saa mainetta dokumenttielokuvallaan. Kun Kai-Ka kasvaa ja voi huonosti, Mama muuttaa hänet lohikäärmeeksi ja tyttö pääsee vanhempiensa luokse.

Taikapuoti kukoistaa, kun Usva alkaa myydä taikateetä, jonka avulla ostajat voivat tehdä kiusaa vihamiehille. Usva pelästyy lisääntyviä kyselyjä ja päättää lähteä lomamatkalle Intiaan. Hän ostaa markkinoilta taikasieniä, joista tulee hittituote. Usva jää koukkuun. Mama epäilee huumeita ja tutkituttaa sienijauheen. Kristalli saa puhuttua äitinsä lääkäriin ja vieroitushoitoon. Usva toipuu kirjoittaessaan kirjan Taikapuoti – sen nousu ja tuho. Neo käy varastamassa taikasienipussit ja myy niitä kuriirien välityksellä. Hän jää kiinni ja saa valita vankilan ja työpalvelun välillä. Neon toive päästä hoitamaan lohikäärmeitä, toteutuu. Kun hän alkaa epäillä, että Kalle on alun perin ihminen, Usva harhauttaa hänet uskomaan, että lohikäärmeet hyökkäävät. Neo pelästyy ja anoo siirtoa vanhusten hoivakotiin.

OSA II TAIKAPUOTI – SEN NOUSU JA TUHO

Mama palauttaa Klausin ihmishahmoon Usvan pyynnöstä. Yhteiselämä tuntuu hyvältä. Usva kirjoittaa kirjan Minä Uljas Musta, lohikäärme. Se on Klausin tilitys elämästä lohikäärmeenä. Usva järjestää kokkikisan tarotkorttien innoittamana. Kolme tunnettua ammattikokkia osallistuu huikean palkkion toivossa.

Ensimmäisen päivän jälkeen Reino ja Meriitta selviytyvät jatkoon. Reinon tarotkortti on Taikuri ja hän kokkaa chilimausteista jäätelöä suolaisen kinuskin ja pääkallokaramellien kera. Meriitta nostaa Intohimon ja haluaisi tarjota syntisiä ostereita, mutta joutuu tyytymään sydämenmuotoisiin vohveleihin rommivadelmien kera. Tuomarit pitävät annosta turhan yksinkertaisena, mutta Meriitta saa jatkaa, sillä Tapsa epäonnistuu kylmän kasviskeiton ja ohutleipien kanssa. Meriitan ja Reinon tehtävä on kokata kahden tarotkortin innoittamana loppukilpailussa. Reinon makea liekitetty luumusorbetti onnistuu. Klaus yllättää kilpailijat ja yleisön hotkimalla kaikki Meriitan valmistamat kotilot ja sammakonreidet. Kilpailu päättyy skandaaliin.

Taikapuoti hyötyy julkisuudesta, mutta Usvalla on vaikeaa, sillä Klaus ihastuu Meriittaan ja hän pelkää jäävänsä yksin. Aavistus toteutuu, kun Klaus lähtee Meriitan matkaan. Usva kirjottaa lapsille suunnatun kokkauskirjan ja suostuu, kun Meriitta ehdottaa kokkauskurssia sen innoittamana. Lasten vanhemmat protestoivat, kun Meriitta tarjoilee ylen määrin makeisia. Klaus vaatii Usvaa maksamaan hänen osuutensa taikapuodista ja Kristallin kavereita luovuttamaan talon takaisin.

Usva miettii, mistä hankkii rahat. Hän varaa äkkilähtömatkan Espanjaan löytääkseen jotain kiinnostavaa taikapuotiin. Kristallin poikaystävä Neo vapautuu työpalvelusta ja muuttaa loman ajaksi Usvan asuntoon. Usva tekee päiväretken Tangeriin ja hankkii kaksi uudenaikaista lentävää mattoa. Ne toimivat akuilla ja niissä on vilkkuvalot sekä turvavyöt. Lentotempauksesta tulee menestys ja taikapuoti kukoistaa jälleen. Kristalli ja Neo vuokraavat asunnon. Usva on saanut matkakipinän ja lähtee jumaltarujen innoittamana Islantiin. Hän näkee viikinkijuhlissa tulevaisuuteen viikinkihaltijan noitarummun avulla. Taikapuotia uhkaa homevaurion myötä tuho.

OSA III – SAFIIRI

Yksinhuoltajaksi jäänyt Kristalli synnyttää noitatytär Safiirin. Maman onnenkortti Hallitsijatar lupaa lapselle voimaa. Taikapuoti on suljettu ja toimeentulo on vaarassa. Usva onnistuu saamaan pankkilainan ja kunnostaa tilat talkoovoimin. Kristalli löytää Safiirille hoitopaikan naapuritalosta.

Maria on kotoisin Tallinnasta. Usva lähtee hänen ja pikkutyttöjen kanssa tapaamaan Marian vanhempia ja kuulee, että Gerdan äidillä on ollut taikarumpu. Usva kokeilee oman rumpunsa tehoa ja pelästyy nähdessään välähdyksiä tulevaisuudesta. Klaus on joutunut sirkukseen muututtuaan puoliksi lohikäärmeeksi. Neo kuvaa häntä dokumenttia varten. Usva näkee kauhukuvan, jossa Klaus murtautuu häkistä ja uhkaa Meriittaa väkivallalla. Mama suostuu turvautumaan vielä kerran taikajauheeseen ja muuttaa Klausin pysyvästi lohikäärmeeksi. Korkeasaaressa iloitaan Kallen paluusta. Meriitta kirjoittaa kohukirjan kauhukokemuksista Klausin kanssa.

Safiiri kasvaa, aloittaa koulunkäynnin ja kokee ensimmäisen ihastuksen. Välit Aijun kanssa oli hetken huonot, mutta tilanne ratkeaa onnekkaasti. Kristalli voittaa taidekilpailun ja saa rahapalkinnon lisäksi tilaisuuden ripustaa oma taidenäyttely. Safiiri ja Aiju auttavat koulun jälkeen taikapuodissa. Myynti ja suosio kasvavat, kun nuoret järjestävät musiikkiesityksiä. Usva tuhoaa noitarummun. Meriitan kirjasta Lohikäärmeen vankina tulee menestystarina ja Neo saa kunniamaininnan dokumentista Lohikäärmeiden valtakunta. Taikapuodin kesäjuhlissa on iloinen tunnelma. Mama ja Usva sopivat, etteivät käytä enää taikavoimia. Mama suostuu, mutta taikoo vielä viimeisen kerran vieraiden iloksi tuliperhosten tanssin.

Safiirin ja Aijun välit kiristyvät, kun tytöt saavat tietää taikavoimistaan. Laulukilpailu ja
tavoittelu rumpalipojan suosiosta kiristävät välejä. Mama ja Gerda yhdistävät voimat
ja tilanne rauhoittuu. Safiiri tapaa isänsä Neon, mutta pettyy. Hän tulee toisiin
ajatuksiin saatuaan luvan käyttää Neon dokumenttimateriaalia uuden levyn
mainoksessa. Lohikäärmerockista tulee maailmanlaajuinen hitti.

Usva tuo Tallinnasta ihmeköynnöksiä taikapuotiin. Ne kasvavat uskomattoman
nopeasti ja valtaavat pihapiirin. Tilanne kärjistyy, kun köynnökset uhkaavat kuristaa
Usvan. Mama joutuu vielä kerran turvautumaan taikakeinoihin saadakseen ne
hävitettyä. Usva on kiitollinen ja keksii, että hän hyödyntää kokemuksia kirjan
muodossa. Tarinasta Älä kokeile tätä kotona tulee menestys ja taikapuodissa riittää
asiakkaita. Tarina päättyy, kun Usva sairastuu köynnösten aiheuttamaan nokkosrokkoon ja
luovuttaa taikapuodin Safiirille. Siellä tehdään suurimuotoinen remontti. Ennen pimeä
tila saa aurinkoisen ilmeen ja avajaiset ovat iloiset. Safiiri kilistää maljan ja kertoo
terveiset Usvalta, joka on siirtynyt pilven päälle.

OSA IV – TOR UKKOSEN POIKA

Lapissa kasvanut Tor osallistuu kavereiden kanssa Hämeen keskiaikafestivaalille. Pojat myyvät onnea tuottavia riipuksia ja Tor ennustaa kädestä. Hänen Kerttu-muorinsa on huolissaan, miten poika selviytyy etelässä. Hän ottaa vanhan noitarummun esiin ja vaipuu horrokseen. Hän näkee sumun läpi, että Tor ihastuu Safiiriin, joka on Maman kanssa festivaalilla. Nuoret rakastuvat. Tor kutsuu Safiirin vieraisille Lappiin. Tyttö kysyy Mamalta, voivatko he lähteä yhdessä taikamatolla. Matka toteutuu, mutta Mama pelästyy, kun Kerttu pyytää häntä kokeilemaan taikarummun tehoa.

Mama näkee taikapuodissa lohikäärmeen ja tuntee savun hajua. Hänen pelkonsa toteutuu, kun Meriitta keksii järjestää lehdistötilaisuuden. Kai-Ka tuodaan Korkeasaaresta vetonaulaksi. Lohikäärme tunnistaa vihaamansa Meriitan ja sytyttää tulenlieskoilla palon. Taikapuoti saa tarvitsemaansa julkisuutta ja sen suosio kasvaa. Kertomus päättyy, kun Tor muuttaa Safiirin luo ja Mama kilistää maljan heidän onnekseen.

*********

Henkilöt:
Mama Maddalena, tarottulkitsija ja noita
Usva, taikapuodin omistaja, noita
Kristalli, Usvan tytär
Neo, Kristallin poikaystävä, tekee dokumenttielokuvan lohikäärmeistä
Safiiri, Kristallin ja Neon tytär, noita
Maria, Safiirin hoitaja
Aiju, Marian tytär, noita
Gerda, Aijun mummi, noita
Klaus, Usvan poikaystävä, muuttuu lohikäärmeeksi
Kai-Ka, Klausin ja lohikäärme Kaisan tytär
Meriitta, Klausin rakastatar
Tor, Safiirin poikaystävä, selvänäkijä

OSA I – PAHA SILMÄ

– Uusia naapureita, tule Pörrö katsomaan, Mama katseli pitsisten ikkunanverhojen takaa kerrostalon pihalle parkkeerattua valtavaa muuttoautoa. Kissa hyppäsi ikkunalaudalle ja sähähti.

–  Mikä sinulle tuli? Mama hämmästyi, sillä Pörrö oli yleensä rauhallinen.

Mustahiuksinen pitkänhuiskea tyttö kantoi kaktusruukkua sylissään. Hänen perässään tuli hoikka vahvasti meikattu nainen, ilmeisesti äiti, lintuhäkki kädessään. Muuttomiehet purkivat tummia huonekaluja kyydistä.

Mama tapasi uudet naapurit jo seuraavana päivänä lähtiessään kauppaan.

– Tervetuloa, hän toivotti lämpimästi.

Tyttö käänsi päänsä poispäin, mutta äiti suostui nyökkäämään.

– Muutto on raskas, mutta toivottavasti saamme nopeasti tavarat paikalleen. Otin mukaan vain välttämättömät, hän sanoi.

– Poiketkaa kahville, kun ehditte, Mama sanoi kohteliaasti ja jatkoi matkaa.

***

 Hänelle jäi epämiellyttävä tunne, ettei perheellä ollut kaikki kohdallaan. Tunne vahvistui, kun Usvaksi esittäytynyt nainen soitti ovikelloa.

– Tulin tutustumaan, tyttärelläni Kristallilla oli menoja, hän sanoi ja ojensi Mamalle piikikkään kaktuksenalun.

Pörrö oli livistänyt sohvan alle ja katseli silmät kiiluen vierasta.

– Kahvia vai teetä? Mama kysyi.

– Mustaa kahvia, ei sokeria, kiitos, Usva vastasi ja istuutui keittiön pyöreän pöydän ääreen. – Muutto oli pakkorako. Mies vaihtoi nuorempaan. Meillä oli yritys, mutta se ei kannattanut. Sinnittelemme nyt tyttären kanssa vähäisillä säästöillä. Krisse on masentunut, kun ei päässyt opiskelemaan, eikä meillä ole varaa kalliisiin yksityiskouluihin.

– Siinä on vastoinkäymisiä kerrakseen. Minulla on tapana sanoa, että asioilla on tapana järjestyä, Mama yritti lohduttaa ja kaatoi kahvia muumimukeihin.

Usva valitsi tummansinisen Mörön, Mama otti vaaleanpunainen Muumimamman.

– Mantelikeksejä, maistuuko? hän kysyi.

– En yleensä syö makeaa, mutta nyt masentaa. Jaksoin touhuta, mutta kun muutto on takana, olo on tyhjä, Usva puuskahti.

– Onko Usva oikea nimesi? Mama kysyi.

– Olen Ulla, naurettava nimi, vähän niin kuin mollamaija. Usva kuulostaa paremmalta, vieras hymähti.

– Entä Kristalli? Aika harvinainen etunimi.

– Tyttöä kutsutaan Krisseksi. Hurahdin onnea tuottaviin kiviin, siitä nimivalinta, Usva naurahti.

Hän oli saanut vähän väriä poskille kahvin myötä.

– Millainen yritys teillä oli?

– Monen mielestä huuhaata. Valikoima onnea tuottavia esineitä, erilaisia korttipakkoja ja opaskirjoja sekä tuoksukynttilöitä ja suitsukkeita. Järjestin tarotkursseja ja tulkitsin kortteja. Olen selvänäkijä, joten se oli helppoa ja ihmiset uskovat mitä haluavat, Usva kertoi.

Maman silmät välähtivät.

– Tiedätkö, olen kiinnostunut samoista jutuista. Tai lähinnä tarotista. Minäkin olen tulkinnut kortteja, viimeksi Hämeen keskiaikafestivaalilla.

Usva katsahti häneen hämmästyneenä. Hän oli kuvitellut, että Mama oli harmiton, vaikkakin utelias naapurin mummo.

– Entä taikakeinot? Usva kysyi uteliaana.

– No jaa, omiksi tarpeiksi, Mama sanoi ja taputti huomaamatta kaulallaan riippuvaa nahkapussia.

Hän huomasi liian myöhään Usvan silmien välähtävän, mutta käänsi nopeasti puheen käytännön asioihin.

– Jos tarvitset apua tai tietoja, kysy rohkeasti, Mama sanoi ja saattoi vieraan ovelle.

Pörrö ryömi sohvan alta ja ravisti turkkiaan. Mama silitteli sitä ja kuiskasi, ettei tiennyt, oliko vieras hyvä vai paha.

***

Se selvisi ennen kuin hän osasi aavistaa. Taloyhtiöllä oli perjantaisin lenkkisauna. Mamalla oli tapana käydä sauvakävelyllä ennen löylyjä. Hän huomasi saapuessaan punaposkisena saunalle, että pukuhuoneessa oli kahdet mustat vaatteet. Mama ripusti omansa naulakkoon ja kätki nahkapussin takin taskuun.

– Lauteille mahtuu, Usva huhuili höyryn keskeltä.

Mama ähkäisi ja totesi, että lämpö tekee hyvää reippaan kävelyn jälkeen. Hän erotti Kristallin hahmon Usvan viereltä.

– Miten olette kotiutuneet? Mama kysyi.

– Ei tämä kodilta tunnu. Kaipaan omakotitaloamme, joka oli luonnon keskellä. Sain voimaa puutarhasta, jossa kasvatin yrttejä. Minulla oli tapana halata ikivanhoja tammia, Usva kertoi.

– Entä Kristalli, oletko saanut kavereita?

Tyttö mutisi jotain ja katosi pesuhuoneen puolelle. Mama huomasi, että hänellä oli selässä vaikuttava korppikotkatatuointi.

– Käytiin Intiassa, Krisse ihastui nähdessään siellä valtavia lintuja, Usva selitti.

Äiti ja tytär lähtivät saunasta ennen Mamaa. Kun hän tuli pukuhuoneeseen, tunne siitä, että jokin oli vialla, vahvistui. Mama huomasi kauhukseen, että nahkapussi oli hävinnyt. Hän harmitteli varomattomuuttaan. Taikajauhe olisi vaarallista sellaisten käsissä, jolla oli pahat mielessä.

Mama oli saanut ohjeen nuoruudessa isoäidiltä, jolla oli näkijän ja parantajan lahja. Hän oli tarkistanut heti Maman synnyttyä, oliko tällä syntymämerkki korvan takana. Kun sellainen löytyi, isoäiti tiesi, että tyttö perisi hänen kykynsä. Hän opasti Mamaa lapsesta lähtien magiikan saloihin.

Mama oli kerännyt isoäidin ohjeen mukaan sammakoita, lepakoita, hämähäkkejä, jäkälää ja punaisia kärpässieniä. Hän oli kuivattanut ne auringossa ja jauhanut hienoksi kuunvalossa. Isoäiti oli lisännyt hyppysellisen yrttiä, jonka hän piti omana tietonaan. Isoäiti oli painottanut, että jauhetta piti käyttää vain äärimmäisessä hädässä. Mama oli vannonut huolettomasti noudattavansa ohjetta. Hän ei aavistanut, että tulisi päivä, jolloin hänen olisi pakko pettää lupauksensa.

Mama säilytti kallisarvoista purkkia kylpyhuoneessa. Päällä oli varmuuden vuoksi teksti, että se sisälsi wc:n puhdistusainetta. Mama kantoi pientä erää nahkapussissa pahan päivän varalle.

– Voi Pörrö, miten meidän käy? Taikajauhe on vaarallisen tehokasta, eikä sitä pidä käyttää muuta kuin hippusellinen ja ehdottomasti vain hyviin tarkoituksiin, Mama voihki.

***

Paikallislehdessä oli seuraavalla viikolla pieni uutinen, että taikapuodin kauppias oli kuollut salaperäisesti. Hän oli ollut kavereiden kanssa kaljalla, kun yllättävä rintakipu oli saanut miehen putoamaan baarijakkaralta. Hänellä ei tiettävästi ollut aikaisemmin sydänoireita. Tekstin mukaan puoliso ja tytär jäivät suremaan. Uutta tyttöystävää ei mainittu.

Usva ei näyttänyt surevalta leskeltä. Päinvastoin, hänen kasvonsa loistivat.

– Ukkokulta sai, mitä ansaitsi. Pärjäämme nyt Kristallin kanssa talon myynnistä saaduilla rahoilla. Onneksi mies ei ehtinyt ryypätä kaikkea. Suunnittelen avaavani uuden puodin ja tytär saa luvan tulla apuun, Usva hehkutti.

Mama painoi käden sydämelle ja toivotti vaisusti onnea.

– Oliko kuolema luonnollinen? hän onnistui kysymään.

– Totta kai, lääkäri kirjoitti saman tien kuolintodistuksen, Usva vastasi, mutta katsoi Mamaa tutkivasti. – Epäiletkö jotain?

– Tuntuu vain yllättävältä, jos hänellä ei ollut aikaisemmin terveysongelmia.

– Kohtaus voi tulla kenelle vain, Usva sanoi.

Mama tunsi yhtäkkiä itsensä turvattomaksi, sillä Usvan ilme oli uhkaava.

– En kysele enempää, sinulla on suruaika. Toivottavasti toivut nopeasti.

– Pörrö, minua pelottaa, sillä olen ollut varomaton. Usvalla on paha silmä ja pelkään, että tytär ottaa häneltä oppia, Mama voihki keitellessään yrttiteetä. Hän toivoi, että se rauhoittaisi levottoman mielen.

Mama näki yöllä unen, jossa hän seisoi kallion jyrkänteellä vastassaan vihreää tulta syöksevä Usva. Tämän otsassa loisti pahaenteisesti kolmas silmä. Kristalli hyökkäsi korppikotkan hahmossa ja yritti syöstä hänet rotkoon.

Mama heräsi yltä päältä hiessä. Suunnitelma muotoutui aamuyön tunteina. Mama laittoi uuden pussillisen taikajauhetta kaulalle ja piilotti sen puseron alle. Hän sekoitti hyppysellisen kaakaomukiin ja soitti Usvan ovikelloa. Tämä tuli avaamaan leveästi haukotellen.

– Nukuin makeasti, sillä tuntuu, että huolet hälvenevät, Usva sanoi.

– Olen ajatellut sinua ja toin mukillisen kaakaota lämmikkeeksi, Mama hymyili valheellisesti.

Usva katsoi häntä pitkään, mutta otti mukin vastaan.

– Kauniisti tehty, säästyn aamukahvin keitolta. Krisse nukkuu vielä, mutta minulle maistuu, hän sanoi ja lupasi palauttaa mukin myöhemmin.

– Nyt jännittää, Mama kuiskasi Pörrölle palattuaan kotiin.

***

Parin päivän kuluttua paikallislehdessä oli yllättävä uutinen.

Taikakauppiaan kuolemantapaus on osoittautunut murhaksi. Hänen puolisonsa on tunnustanut ja kertonut, että kyseessä oli kosto. Poliisi ja lääkäri ovat ihmeissään, onko kyseessä rikos, sillä myrkystä ei ollut jäänyt jälkiä.

– Mikä sai sinut tunnustamaan? Mama kysyi viattomasti.

– Sain sydämentykytystä ja outo ääni sisälläni vaati, että minun pitää mennä poliisin puheille. Selviän ilman syytettä, sillä mitään jälkiä ei ole löydetty. Minua pidetään vain häiriintyneenä ja julkisuuden kipeänä, Usva selitti.

– Toivottavasti otat opiksesi, Mama sanoi tuimasti.

Usva jäi katsomaan silmät viiruina hänen peräänsä.

MAMA

Johan nyt myrkyn lykkäsi – kirjaimellisesti, kun sain mokomat naapurit. Olen huolissani, sillä Usva on paatunut roisto. Edes rikoksen tunnustaminen ei pehmittänyt häntä, päinvastoin, hän ylpeilee ylivoimaisuudella. Taikajauhe saa hänet tuntemaan olevansa muiden yläpuolella. Mitä vielä tapahtuukaan, en halua edes kuvitella.

***

Maman pelko toteutui, kun Usva perusti entistä ehomman taikapuodin. Hän vuokrasi vanhasta kasarmirakennuksesta kellarin, jossa oli korkeat huoneet ja kapeat ikkunat katonrajassa.

Mama oli niin utelias, että jonotti kaupunkilaisten kanssa avajaisiin. Ulkotulet johdattivat jyrkkään portaikkoon ja sieltä lähes pimeään saliin. Katosta riippui kristalleja, jotka välkkyivät mustien kynttilöiden loisteessa. Myyntipöydät hehkuivat kohdevaloissa. Aavemainen musiikki kaikui korvissa, kun Mama tutki valikoimaa. Hän oli ottanut myrkynvihreän tervetulomaljan, mutta jätti sen vaivihkaa juomatta.

Usva taputti käsiä, kun sali täyttyi vieraista.

– Tervetuloa, puoti on täynnä taikuutta. Opastan mielelläni henkilökohtaisesti magiikan saloihin. Voitte täyttää henkilötiedot ja saatte jatkossa taikapostia. Järjestän kursseja ja tulkitsen tarotkortteja. Tyttäreni Kristalli tekee tatuointeja. Nauttikaa tunnelmasta, kohotetaan maljat.

Mama lähti kauhistuneena. Hän aisti ilmassa pahuutta ja harmitteli, että vieraat näyttivät nielevän kaiken, mitä Usva mainosti.

USVA

Nostin pakasta Taikurikortin. Uskon, että sen myötä onneni kääntyy. Pääsin jo eroon petturimiehestäni ja perin omaisuuden Krissen kanssa. Onneksi eksä ei vienyt vihille tytönheitukkaa. Ei olisi voinutkaan, sille en olisi antanut eroa. Tyttöparka kauhistui, kun hänen kultaiset hiuksensa putosivat yllättäen. Krisse hätkähti ja katsoi minua kauhuissaan, kun kerroin, että tyttö kulkee nyt peruukki päässä. En tietenkään tunnustanut, että olin kiusan takana. Se oli vain pieni opetus, pystyn parempaankin.

Kristalli on tosikko. Petyin, kun huomasin hänen synnyttyään, ettei korvan takana ollut syntymämerkkiä. Muistelen isoäidin kertoneen, että näkemisen lahja periytyy äidiltä tyttären tyttärelle. Hän varoitti, ettei kykyä saa käyttää pahan tekemiseen. Olen eri mieltä, sillä tuli mahtava tunne, kun ukko kupsahti. Mielestäni se oli hyvä teko.

Naapurini Mama huolestuttaa. Epäilen, että hän tietää minun pihistäneen taikajauheen. En tietenkään tunnusta. Ihmettelen vieläkin, mikä sai minut menemään poliisin puheille. Oliko Mamalla sormet pelissä? Hän vaikuttaa vaarattomalta, mutta en ole aivan varma. Seuraan hänen liikkeitään. Voi olla, että Mamankin kiharat ovat vaarassa.

KRISTALLI

Inhoan äitiä. Hän määrää kaikesta ja pakottaa minut tekemään tatskoja, vaikka olisin mieluummin taidekoulussa. Harmittaa, kun en päässyt, mutta aion pyrkiä uudelleen. Haluaisin olla aivan tavallinen, mutta Usvan mielestä on hienoa, että esitän kovapintaista. Sopii imagoon, hän sanoo. Äiti vaatii, että kyselen asiakkailta heidän yksityiselämästään. Hän käyttää tietoja hyväksi tulkitessaan kortteja.

Hän tekee muutakin, oikeasti kauhistuttavia asioita, mutta en halua olla niiden kanssa missään tekemisissä. Olen nähnyt nahkapussin, joka sisältää pahalta haisevaa jauhetta. Usva suuttui, kun kysyin ja sanoi, että minun on parasta pitää huoli vain omista asioista. Se herätti uteliaisuuden. Olen päättänyt vakoilla, mihin hän käyttää jauhetta.

***

Kaupungissa alkoi tapahtua outoja asioita. Mama seurasi ikkunasta, millaista väkeä taikapuodissa kävi. Hän oppi pian tunnistamaan vakioasiakkaita. Paikallislehdessä oli tuon tuostakin uutisia, että liikkeellä oli outoja tauteja. Vatsavaivoja, kutiavia näppylöitä, kramppeja ja hiusten lähtöä. Ei mitään vakavaa, mutta sitäkin kiusallisempaa.

– Oletko sinä ja Kristalli olleet terveitä? Luin lehdestä, että kaupungissa riehuu erilaisia epidemioita, Mama kysyi Usvalta, kun he tapasivat rappukäytävässä.

– Mikä pahan tappaisi, Usva tokaisi. – Entä itse?

– No, minulla on tavallisia vanhan ihmisen remppoja, niiden kanssa pitää oppia elämään, Mama vastasi ympäripyöreästi. – Miten taikapuoti menestyy?

– Loistavasti, kaupunkilaiset ovat uteliaita ja haluavat elämyksiä. Tarjoan niitä roppakaupalla. Sinua ei ole näkynyt?

– Kävin kyllä avajaisissa ja olin häkeltynyt, miten hienoksi olet koristanut paikan.

– Pientä yritystä, onneksi vanhan puodin varasto oli käytettävissä. Minun pitää nyt kiitää, terapiaistunto alkaa kohta, Usva sanoi ja jatkoi matkaa.

Mama jäi katsomaan hänen peräänsä. Usvan ryhti oli kohentunut ja hän vaikutti entistä itsevarmemmalta. Mama tuskaili, pitäisikö hänen ottaa selvää Usvan toimista. Hän teki raskaan päätöksen ja keitti kupillisen kaakaota. Pörrö ryömi sohvan alle, kun taikajauheen tuoksu levisi huoneeseen.

Mama maisteli varovasti juomaa ja keskittyi ajattelemaan Usvaa ja tämän puuhia. Alitajuntaan levisi lämpö. Mama erotti savun keskeltä tumman huoneen, jota vain tuikku valaisi. Usva istui asiakkaan kanssa pienen pöydän äärellä. Molemmilla oli höyryävät teekupit edessä.

– Maista tilkka yrttiteetä ja keskity ajattelemaan henkilöä, jolle toivot pientä kiusaa. Se ei ole vaarallista, mutta saa hänet tuntemaan olon kurjaksi. Kerroit, että haluat kostaa perheellesi tehdyn vääryyden.

Mama näki, miten asiakas rentoutui juotuaan teen ja vaipui kevyeen horrokseen. Usva johdatti hänen ajatuksensa kohteeseen. Kun vieras heräsi, hän ei muistanut tapauksesta mitään.

– Taisin torkahtaa, mutta olo on hyvä. Oliko teessä jotain huumaavaa?

– Vain rauhoittavaa, kaikki on hyvin, mutta älä kerro kenellekään, mitä koit. Vakuutan, että toiveesi toteutuu.

***

Mama sai myöhemmin kuulla, että asiakkaan toive oli mennyt perille. Lähisukulainen oli saanut niin pahan ripulin, ettei voinut lähteä viikkokausiin kotoaan.

Mama päätti, että oli aika antaa Usvalle palautetta. Hän huokasi ja otti taikajauheen esille. Hän oli herkistynyt sille ja tiesi, että riittää, jos hän vain nuuhkii pussin sisältöä ja lähettää ikävän tervehdyksen Usvalle.

– Sitä saa, mitä tilaa. Tämä on pakkorako, vaikka mieluummin toivoisin vain hyviä asioita, Mama kuiskasi Pörrölle, joka tuijotti häntä paheksuvasti.

***

Kristalli soitti seuraavana päivänä Maman ovikelloa.

– Voi Mama, äiti on kamalan kipeä. Hän on läikikkään punainen. Kädet ja jalat kutisevat niin, ettei hän pysty hoitamaan taikapuotia. Laitoin ovelle lapun, että se on suljettu sairastapauksen vuoksi.

– Olen kuullut, että liikkeellä on syyhyä. Se on sitkeää, eivätkä apteekin lääkkeet tehoa. Annan purkillisen rauhoittavaa voidetta. Sivele sitä hansikkaat kädessä ja varo, ettet itse saa tartuntaa, Mama sanoi ja haki kylpyhuoneesta aamulla valmistamansa yrttisalvan.

Usva parani viikossa, mutta hänen silmissään oli epäluuloinen katse, kun hän kävi kiittämässä Mamaa.

– Voide auttoi, mutta en ymmärrä, mistä sain tartunnan? hän ihmetteli.

– Niin kuin itse sanoit, liikkeellä on vakavia tauteja. Suosittelen, että vältät levittämästä niitä, Mama sanoi tuimasti.

USVA

Pahuksen Mama, epäilen, että hän on kaiken kiusan takana, mutta en voi todistaa. Yritin lähettää vastaiskun, mutta silmissä kipunoi ja hiukset olivat syttyä tuleen, kun laitoin kostoviestin matkaan. Pakko myöntää, Mama on vahvempi noita kuin minä. Yritän pysyä väleissä, sillä taikavoimat voivat yllättää ikävästi. Syyhy oli järkyttävän kamala.

Krisse purnaa, ettei halua tehdä enää tatuointeja. Hän sanoo ahdistuvansa ikkunattomassa huoneessa pääkallojen keskellä. Hän haluaa muuttaa pois kotoa, mutta miten hän kuvittelee tulevansa toimeen? Sanoin tiukasti, että tytön pitää säästää ennen kuin hän voi lähteä. Toisaalta olisi hyvä olla vapaa. En voi tuoda Krissen nähden miesvieraita kotiin. Pari asiakasta katselee minua sillä silmällä. Se on kiihottavaa, mutta haluan säilyttää itsenäisyyden. Ex-miehen muisto on katkera.

***

Kristalli vakoili Usvan toimia ja järkyttyi. Hän oksensi rajusti, kun ymmärsi äitinsä olevan syyllinen sairastapauksiin.

Usva soitti myöhään illalla Maman ovikelloa. Hän oli kalmankalpea ja tärisi.

– Tule sisään, mikä hätänä? Mama kysyi.

Hän oli kietonut nopeasti aamutakin ylleen ennen kuin avasi oven. Pörrö pysytteli makuuhuoneessa.

– Krisse on ollut jo pari päivää kateissa. Hän kertoi menevänsä kaverin luokse, mutta en tiedä kenen. En edes tiedä, onko hänellä ystäviä. Sain äsken tekstiviestin, että Krisse tietää jotain kamalaa minusta, eikä aio tulla kotiin. Olen huolesta suunniltani. Tyttö ei vastaa puhelimeen.

– Mistä kamalasta hän puhuu? Mama kysyi ja laittoi vedenkeittimen päälle.

– En minä tiedä. Tyttö on ihan sekaisin. Kieltäytyi tekemästä tatuointeja, vaikka tilauksia olisi ollut.

– Istu alas, keitän rauhoittavaa yrttiteetä, Mama sanoi.

– En pysty nukkumaan, enkä ymmärrä, mikä tyttöä vaivaa. Hänellä on kaikkea, mitä nuori voi toivoa. Koti, täysihoito, työpaikka, omaa rahaa, Usva puuskahti.

– Entä rakkaus, luottamus, vapaa-aika ja ystävät? Mama kysyi.

– Ei meillä kovin hyvin ole mennyt, mutta ainahan nuoret kapinoivat.

– En osaa sanoa muuta, kuin anna ajan kulua. Kristalli tulee kotiin, kun rahat loppuvat. On hyvä merkki, että hän laittoi kuitenkin viestin, Mama rauhoitteli ja kaatoi molemmille kupilliset teetä.

– Olet oikeassa, en voi muuta kuin odotella. Onneksi se kaamea syyhy on ohi, Usva sanoi ja katsoi tutkivasti Mamaa.

– Olen kuullut, ettei kaupungissakaan ole enää epidemioita, Mama hymyili.

KRISTALLI

Karkasin, en kestä enää äitiä. Hän on tekopyhä ja käyttää taikakeinoja toisten vahingoittamiseen. Mama vaikuttaa rehelliseltä. Luotan häneen ja otan yhteyttä, kun palaan. Olen serkkuni luona ja vannotin, ettei hän saa paljastaa äidille turvapaikkaani. Serkku oli ihmeissään, mutta lupasi olla hiljaa.

Herään öisin painajaisiin, joissa lepakot ja hämähäkit ahdistelevat. Ne ovat olleet suosittuja tatuointiaiheita. En tiedä, mihin ryhdyn, mutta en todellakaan aio jatkaa taikapuodissa. Pelkkä tuoksu saa voimaan pahoin.

***

Kului viikko. Mama ei nähnyt Usvaa, mutta huomasi, että taikapuoti oli taas avoinna. Hän istui parvekkeella, kun Kristalli laahusti reppu selässä pihaan. Hän pälyili hermostuneesti ympärilleen. Mama kumartui katteen yli ja kutsui luokseen.

– Mama, toivoinkin tapaavani sinut. En halua mennä kotiin, mutta minulla ei ole muutakaan paikkaa.

– Tule sisälle, minulla on kalakeitto kiehumassa. Maistuu varmaan sinullekin.

Kristalli ahmi kaksi lautasellista kermaista lohikeittoa ja voiteli niiden seuraksi tukevia ruisleivän viipaleita.

– Ruoka ei ole maistunut, mutta tämä oli tosi hyvää, hän kehui.

– Ymmärsinkö oikein, teillä on välirikko äitisi kanssa? Mama kysyi.

– Usva on paha, en halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan, Kristalli puuskahti.

– Olet täysi-ikäinen, mitä aiot tehdä?

– En tiedä, rahat ovat vähissä, en päässyt taidekouluun eikä asuntoakaan ole, tyttö parahti.

– Ei hätä ole tämän näköinen. Tein vähän tiedusteluja. Minulla on hyvä ystävä Marlena, joka pyörittää taidegalleriaa. Hän etsii parhaillaan apulaista. Kyseeseen voisi tulla oppisopimuskoulutus. Olisitko kiinnostunut?

Kristallin silmät kirkastuivat.

– Olisin, hän henkäisi.

– Lähetän sinut Marlenan puheille. Parasta kaikesta, gallerian takahuoneessa on taukotila, jossa on leveä sohva. Voisit varmaan aluksi nukkua siellä.

Kristalli nousi silmät kosteina halaamaan Mamaa.

– Olet haltijakummi, miten voin kiittää?

– Vakuuttamalla Marlena, että olet tosissasi ja haluat oppia. Satun tietämään, että alakerrassa on työhuone, jossa voit vapaa-aikoina maalata.

Mama lähetti energiansäteitä tytön perään.

***

Usva sai nopeasti selville Maman ja Kristallin aikeet.

– Senkin petturi, tapasit tyttäreni, etkä kertonut, hän raivosi.

– En ole tilivelvollinen sinulle. Pitäisit parempaa huolta Kristallista, Mama tyytyi sanomaan, vaikka häntä harmitti.

– Kävin gallerialla ja tyttö melkein heitti minut ulos. Hän sanoi, ettei vieraiden kuullen saa korottaa ääntä.

– Suosittelen, että annat Kristallin löytää oma paikkansa. Ehkä välinne sen jälkeen paranevat, Mama yritti rauhoitella.

– Olen pettynyt sinuun ja vielä enemmän tyttöön. Vaikuttaa siltä, että olette liittoutuneet minua vastaan.

– Malttia, ei kukaan syytä sinua. Nuorten pitää itsenäistyä, vain siitä on kysymys.

Usva lähti ovi paukkuen. Pörrö oli hypännyt pelästyneenä kirjahyllyn päälle ja mulkoili Mamaa.

– Kulta, tule alas, ilkeä Usva lähti jo, Mama maanitteli.

USVA

En ymmärrä, miksi elämästä on tullut kurjaa. Hetki sitten meni vielä hyvin, mutta sitten Kristalli rupesi kiukuttelemaan. En halunnut myöntää, mutta olin huolesta sekaisin, kun hän karkasi riitamme jälkeen. Tyttö syytti minua taikakeinojen väärinkäytöstä. Mitä roskaa.

Pahuksen Mama, tyttö turvautui palattuaan häneen eikä äitiinsä. Pakko sanoa, että Kristalli vaikutti onnelliselta, kun kävin galleriassa. Hän kertoi saavansa päivystää ja aloittaa maalausopinnot heti, kun Marlenalla on aikaa. Ehkä tyttö on todellakin enemmän omalla alalla kuin tatuointeja tehdessään. Sain kuulla jatkuvaa marinaa, ettei hän viihtynyt.

Jotain positiivistakin on tapahtunut. Olen saanut ihailijan. Klaus on tumma ja komea, harrastaa voimailulajeja ja on kiinnostunut tarotista. Yllättävä yhdistelmä. Hän on myös kiinnostunut minusta. Kutsui illalliselle. En muista, koska olen ollut ulkona herraseurassa. Käänsin itselleni onnenkortin. Se oli Varovaisuus. Ainahan minä olen varovainen, mutta vähän hämmästytti. Odotan kuitenkin tapaamista innolla.

***

Klaus tuli Usvan elämään pyörremyrskyn lailla. Mies oli itsevarma ja hänellä oli valloittava hymy. Hän tarjosi kaupungin parhaassa ravintolassa mahtavan illallisen.

– Toast Skagen, talon pippuripihvi ja piparkakkujäätelöä, aperitiivit, täyteläistä punaviiniä, espressot ja calvadosia, Usva huokasi voipuneena.

– Loistavalle naiselle loistava illallinen, olet sen arvoinen, Klaus hymyili suden hampailla.

– Olen sanaton, eikä se ole tapaistani, Usva kiitteli.

Hän oli täysin unohtanut tarotkorttien varoituksen.

– Haluaisin jatkaa tuttavuutta. Taikapuotisi on ainutlaatuinen. Minulla on jotain erityistä näytettävää, mutta ei tänään. Saanhan saattaa sinut kotiin?

Usva ei edes halunnut kieltäytyä. Hän oli salaa tyytyväinen, että asui nykyään yksin. Klaus tuli mielellään sisälle, eikä kieltäytynyt, kun Usva ehdotti häpeämättä yhteistä yötä.

– Halusit näyttää jotain, onko tänään sopiva hetki? Puoti on kiinni ja olen vapaalla, Usva kysyi aamulla tarjoillessaan kahvia ja voisarvia.

– Kiva kotiaamiainen, Klaus kehui ja otti toisen croissantin. – Sopii, otetaan taksi ja ajetaan minun luokseni, tulet yllättymään.

Usva ei ollut uskoa silmiään, kun Klaus johdatti hänet omakotitalonsa piharakennukseen.

– Mitä ihmettä? Onko sinulla oikeasti lohikäärmeitä?

– Suoraan Transilvaniasta, mitä pidät?

– Punaisia ja vihreitä, jopa keltavioletti, ei voi olla totta. Osaavatko ne lentää?

– Ne ovat vasta nuoria ja yrittävät räpiköidä siivilleen. Olen kasvattanut niitä vuoden verran ja myyn netin kautta. Yritän jalostaa, mutta se on yllättävän vaikeaa. Olen ylpeä tuosta kaksivärisestä. Tuli mieleen, haluaisitko ottaa näitä taikapuotiin myyntiin? Ne ovat kilttejä, mitä nyt välillä syöksevät tulta, mutta vaahtosammuttimella sekin hoituu.

– Huikea myyntivaltti, totta kai. Miten niitä hoidetaan?

– Minulla on valmista rehua, josta ne pitävät. Oppivat käymään hiekkalaatikossa, eivätkä tarvitse muuta kuin rapsutusta ja raikasta vettä.

– Olet uskomaton, näitä täytyy mainostaa. Veikkaan, että puotiin on pian jono.

***

Paikallislehdessä oli jo seuraavalla viikolla mainos, jossa taikapuoti hehkutti trendikkäitä lemmikkejä. Usvan ennustus toteutui, sillä uteliaita kävijöitä riitti. Hän vei vihreän lohikäärmevauvan tuliaisiksi taidegalleriaan, mutta Kristalli pelästyi.

– En todellakaan halua tuollaista hirviötä. Kävijät kauhistuisivat, hän sanoi ja kieltäytyi ehdottomasti.

– Tyttö ei ymmärrä hyvän päälle, Usva valitti Klausille.

Usva huomasi pian, etteivät hellyttävät lohikäärmeet olleet niin helppoja hoidettavia, kuin Klaus oli antanut ymmärtää. Ne kasvoivat nopeasti ja ahmivat kallista rehua enemmän, kuin Usva oli arvioinut. Hän sai olla jatkuvasti varuillaan tulipalon vuoksi. Palohälytin pärähti soimaan harva se päivä. Usva levitti iltaisin lohikäärmeiden häkin päälle suojapeitteen ja toivoi, että puoti olisi vielä seuraavana aamuna kunnossa. Hän nukkui huonosti ja oli aamuisin väsymyksestä kalpea.

***

Usva sai eräänä päivänä tarpeekseen, kun palokunta oli käynyt jo toisen kerran sammuttamassa uhkaavan tulipalon.

– Saat ottaa nuo pirulaiset takaisin, en jaksa enää, Usva puuskahti puhelimessa Klausille.

– Älä unta näe, olet ne maksanut ja ne ovat sinun, mies vastasi tylysti.

Usva laittoi myynti-ilmoituksen nettiin, mutta se ei tuottanut toivottua tulosta. Ei edes roskalava toiminut, vaikka hän lupasi lemmikit ilmaiseksi.

– Mama, olen epätoivoinen, lasken ne kohta vapaiksi, Usva valitti tuskastuneena.

– Saisit todennäköisesti syytteen heitteillejätöstä. Ajattele, millaisen kaaoksen ne saisivat aikaiseksi, kun ihmiset pelästyvät. Oletko kysynyt Korkeasaaresta?

– Arvasin, että sinulla on hyviä ideoita, otan heti yhteyttä, Usva ilahtui.

***

Lohikäärmeet lastattiin kuorma-autoon. Usva leperteli niille ja antoi matkaevääksi loput rehusäkit. Hän pyyhki hikeä otsalta, kun auto kaartoi matkaan.

– Ei enää koskaan lohikäärmelemmikkejä, hän päätti helpottuneena.

Klaus ei lannistunut, vaan piiritti tarmokkaasti Usvaa.

– Harmi, ettei kokeilu onnistunut, mutta minulla on muitakin lemmikkejä, hän aloitti.

– Älä kerro, en halua kuulla sanaakaan lepakoista, yksisarvisista ja jättiläiskäärmeistä, Usva torjui hänet välittömästi ja löi oven kiinni Klausin nenän edestä.

– Se siitä suhteesta ja pahuksen lemmikeistä, hän puhisi. – Olisi pitänyt uskoa tarotkorttia, joka kehotti varovaisuuteen.

USVA

Kuvittelin löytäneeni prinssin, mutta hän olikin sammakko. En halua enää ikinä nähdä sitä konnaa. Maksoin isot rahat lohikäärmeistä, kun kuvittelin rikastuvani niillä. Asiakkaat halusivat palauttaa ostamansa lemmikit, mutta vastasin, ettei se käy. Mitä niille tapahtui, en edes halua tietää.

Ensi-innostus on mennyt ja asiakkaita käy harvakseltaan. Pelkään, että joudun luopumaan puodista, jos myynti ei kasva. Olen luopunut myös terapiaistunnoista, mutta tulkitsen edelleen tarotkortteja. Pitäisi keksiä joku tempaus, joka toisi väkeä. Mietin, kysynkö Mamalta neuvoa, mutta niin alas en vajoa. Ainakaan vielä. Pitäisikö ottaa taas taikajauhe käyttöön…

MAMA

Olen huolissani Usvasta. Miksi minun piti saada tällainen hankala naapuri? Hänellä on hyviä ja huonoja hetkiä, useimmin huonoja. Tiuskii ja tuskin vastaa, kun kohtaamme. Tytär on toista maata. Hän kukoistaa saadessaan toteuttaa itseään galleriassa.

Poikkesin katsomassa, mitä hän on saanut aikaiseksi. Alakerran työhuoneessa oli tekeillä värikkäitä öljyvärimaalauksia. Kristalli kertoi aloittaneensa mustavalkoisilla kauhukuvilla tatuointien muistoissa, mutta nyt värit olivat heleät. Hän punastui, kun kehuin vilpittömästi. Marlena kiitteli, että Kristallista on paljon apua. Se hiveli korviani, sillä minähän tyttöä suosittelin.

***

Mama huomasi keväällä, että Klaus vieraili taas Usvan luona, vaikka tämä oli vakuuttanut hetkellisessä luottamuksen puuskassa, ettei katso mieheen päinkään.

– Meillä on liikeasioita, Usva tokaisi, kun hän tuli Klausin kanssa Mamaa vastaan pihalla.

Mama ihmetteli, miksi hänen piti selitellä tapaamista.

Klaus heittäytyi sohvalle ja veti Usvan viereensä.

– Meidän pitää yhdistää voimat. Haluaisin tulla osakkaaksi taikapuotiin. Saamme sen vielä kukoistamaan, hän ehdotti.

Usva jäi miettimään, sillä myynti oli hiljaista ja hän oli huolissaan hankkeen kannattavuudesta.

– Mitä sinulla on mielessä?

– Näyttävä mainoskampanja, maistiaisia tulevasta, pop up -taikatempaus, yllätyksiä, tarjouksia, mies luetteli.

– Ehdota jotain konkreettista, tuo on vain sanahelinää.

– Mama, jonka kohtasimme pihalla, voisi olla paikan vetonaula. Hän tulkitsee tarotkortteja ja voisi houkutella paikalle eläkeläisiä, joilla on rahaa, mutta he ovat epäluuloisia uusia yrittäjiä kohtaan. Mama näyttää harmittomalta, mutta uskon hänen kykyihinsä. Kävin viime kesänä festivaaleilla ja Maman teltalle oli pitkä jono.

– Kannattaa harkita. En ole varma, suostuuko hän, sillä hän epäilee minua, en kyllä ymmärrä miksi, Usva selitti.

– Voin jutella hänen kanssaan, Klaus lupasi.

KLAUS

Suunnitelma etenee lupaavasti. Usva on luvannut harkita ottavansa minut osakkaaksi. Piiritän häntä, vien kukkia ja suukottelen, vaikka se tuntuu vastenmieliseltä. Harmittaa, ettei lohikäärmekokeilu onnistunut. Se oli virhearviointi, mutta ideoita riittää jatkossakin. Kuvittelin, että rikastun ihmeotuksilla, mutta kun pihavajani paloi kaksi kertaa, oli pakko luopua lopuistakin.

 Kävin tapaamassa Kristallia ja kehuin hänen maalauksiaan, vaikka en ymmärtänyt niistä mitään. Kyselin, mikä hiersi välejä Usvan kanssa. Tyttö erehtyi puhumaan sivu suunsa. Hän paljasti, että Usvalla on ihmeitä tekevää taikajauhetta, jota tämä käyttää kiusantekoon.

Olen turhaan yrittänyt löytää purkin. Tutkin Usvan kylpyhuoneen tarkkaan, mutta en ymmärtänyt kauneudenhoitotuotteista tuon taivaallista. Mihin ihmeeseen naiset tarvitsevat kymmeniä voiteita? Yritin kääntää keskustelun taikatuotteisiin, mutta Usva sanoi, ettei sellaisia ole. Hän sanoi myyvänsä mielikuvia, sillä asiakkaat haluavat uskoa ihmeitä tekeviin kalliisiin voiteisiin. Ovelaa, mutta aion jatkaa etsimistä.

Mama osoittautui hankalaksi tapaukseksi. Kuvittelin, että hän innostuu tempauksesta, mutta ei. Mama sanoi, että hänellä on kanta-asiakkaita, jotka käyvät kesäisin päivittämässä kohtalon festivaalilla. Sen lisäksi hän kertoi tulkitsevansa kortteja ystävien juhlatilaisuuksissa, mutta ei halua osallistua kaupalliseen toimintaan. En voi pakottaa, mutta ehkä Usva puhaltaa taikajauhetta ilmaan!

***

Taikapuodin vapputempaus naamioitiin iloiseksi kansanjuhlaksi. Usva pystytti kasarmin pihalle myyntipöydän. Klaus sitoi vanhoihin lehmuksiin viirejä ja ilmapalloja. Kristalli oli leppynyt ja hääräili grillipisteellä paistamassa makkaroita. Tarjolla oli niiden lisäksi perunasalaattia, sokerimunkkeja ja simaa.

Usva oli mainostanut tempausta näyttävästi paikallislehdessä ja luvannut halukkaille ilmaisia tarottulkintoja saadakseen väkeä paikalle. Hän arvioi, että myyntipöytä tuottaisi sievoista voittoa ja asiakkaat löytäisivät tiensä taas puotiin, jossa oli luvassa kevätalennusmyynti.

Mama oli miettinyt pyyntöä ja päättänyt, että naapurisopu oli tärkeää. Varsinkin sen jälkeen, kun Usva oli lähettänyt harmaana kevätpäivänä yllättäviä valonsäteitä hänen ilokseen. Pörrö oli riemastunut ja kellinyt autuaana aurinkoläikässä.

 Mama istui telttakatoksessa pukeutuneena hopeanhohtoiseen viittaan. Usva toi hänelle pullollisen kuplavettä ja kertoi, että oli jakanut nipun jonotusnumeroita. Mama hymyili ja kertoi olevansa valmis. Hän vakuutti, ettei todellakaan halunnut maksua tulkinnoista, vaan oli päättänyt viettää rattoisan päivän ihmisten parissa.

– Olen aivan liikaa kotosalla, vaikka sinun kanssasi se on mukavaa, hän oli kuiskannut Pörrölle.

Kissa oli katsellut häntä pää kallellaan sen näköisenä, että oli samaa mieltä.

Klaus seurasi tyytyväisenä, kun väkeä virtasi paikalle. Hän piti henkilökohtaisena voittona, että Mama oli sittenkin suostunut tulemaan paikalle. Tosin hän epäili, että Usva oli käyttänyt taikajauhetta suostuttelukeinona. Usva oli hymyillyt salaperäisen näköisenä, kun Klaus oli ihmetellyt Maman myöntymistä.

– Meillä naisilla on oikeus tai suorastaan velvollisuus vaihtaa mielipiteitä, Usva oli sanonut.

Kun tempaus oli lopuillaan, Klaus istahti Maman telttaan ja kysyi, saisiko hän päivän päätteeksi ennustuksen.

– Puhun mieluummin korttien tulkinnasta, mutta totta kai. Valitse kolme korttia, ota sellaiset, jotka haluavat tulla, Mama ohjeisti sekoitettuaan pakan ja levitettyään kortit selkäpuoli ylöspäin pöydälle.

Klaus naurahti ja sanoi, ettei uskonut ennustuksiin, mutta tuli uteliaisuudesta.

– Ensimmäinen kortti kertoo menneisyydestä. Se on Miekkojen kahdeksikko Häirintä.

– Pitää paikkansa, olen yrittänyt ehkä liikaakin, mutta lohikäärmeiden kasvatus oli liikaa. Turhauduin, kun kaikki meni pieleen.

– Se on takana, katsotaan tämän päivän kortti, Mama sanoi ja käänsi seuraavan. Hän huomasi, että Klaus jännitti tahtomattaan.

– Sauvojen kahdeksikko Nopeus kertoo vahvasta reaktiokyvystä, uusien asioiden omaksumisesta ja heittäytymisestä epäröimättä käden ulottuvilla oleviin tilaisuuksiin.

– Hienoa, en tiedä, onko Usva kertonut, mutta toivon pääseväni yhtiökumppaniksi. Minulla on paljon ajatuksia, miten taikapuodin toimintaa voisi kehittää, Klaus kertoi silmät vilkkuen. – Vaikka Usva väittää, ettei taikuutta ole, en usko.

Mama katsoi mieheen miettivästi. Hän epäili, että tällä oli sisäpiiritietoa.

– Kolmas kortti kertoo tulevaisuudesta. Oletko valmis?

– En, mutta käännä kuitenkin, tästähän tulee jännittävää, Klaus sanoi ääni värähtäen.

– Sauvojen viitonen Taistelu kertoo epäonnistumisen pelosta ja turhautumisesta. Joudut tekemään töitä itsellesi tärkeiden asioiden toteutumisen puolesta ja se vaatii henkien taistelua. Toivottavasti olet valmis haasteisiin.

Klaus yritti naurahtaa, mutta hänen silmistään kuvastui epäilys.

– Eiköhän meistä jokainen ole oman elämänsä valtias. Olen toki valmis tekemään töitä menestyksen eteen, Klaus sanoi.

Mamalle jäi epämiellyttävä tunne, että odotettavissa oli todellakin taistelu taikapuodin herruudesta. Usvalla oli vahva tahto, mutta Mama pelkäsi, että Klausin charmi oli saanut hänet ihastumaan ja toimimaan vastoin parempaa tietoa.

MAMA

Minusta on tullut pehmeä, kun suostuin taikapuodin vapputapahtumaan. Usva haluaa selvästi tulla toimeen kanssani. Kadun syvästi, että kiusasin häntä syyhyllä, mutta olin silloin niin tuohtunut, etten ajatellut seurauksia. Yllättävää kyllä, sillä on tehoa, Usva ei uskalla vahingoittaa minua. Ehkä hän tuntee syyllisyyttä taikajauheen varkaudesta. Olin suunnitellut vastatoimia, jos hän olisi jatkanut kaupunkilaisten kiusaamista, mutta tilanne on rauhoittunut. Tyyntä myrskyn edellä, toivottavasti ei.

En saa Klausin aikeista selvää. Hän vaikuttaa vilpittömältä liikemieheltä, mutta en ole varma. Jokin hänen asenteessaan vaivaa. Hän vaikuttaa turhan kiinnostuneelta taikavoimista. Jos hän tietää jauheesta, olemme pulassa. En voi varoittaa Usvaa, mutta seuraan tilannetta. Jos on pakko, keitän taas kupillisen kaakaota. Toivottavasti ei tarvitse, sillä saan siitä päänsärkyä.

***

Taikapuodin kevätale oli menestys. Klaus laittoi viehätysvoimansa peliin. Ikäneidot jonottivat hänen magiikan vastaanotolleen. Klaus oli laatinut ilmoituksen, jossa hän kehui poistavansa elämää rajoittavat lukot ja lupasi mielenrauhan lisäksi huikeita elämyksiä. Usva ei halunnut tietää, mitä ne olivat, mutta hän oli onnellinen, että heillä oli kiihkeä suhde ja kauppa kannatti.

Kaupungissa kiiri huhu, että taikapuodin vastaanotolla sai kiihottavia kokemuksia. Kukaan ei paljastanut, mitä ne olivat, mutta varauskalenteri täyttyi nopeasti. Klaus myhäili ja kehui Usvalle, että hänellä oli onnen avaimet. Usvalla oli epäilyksiä, mutta niin kauan, kun kassa näytti plussaa, hän sulki silmänsä.

Mama ei tiennyt, mitä ajatella. Toisaalta tuntui hyvältä, kun kaikki olivat tyytyväisiä, mutta millä hinnalla? Oliko Klaus löytänyt taikajauheen ja käytti sitä häikäilemättä hyväkseen?

KLAUS

Elämä hymyilee ja minä myös. Löysin kuin löysinkin Usvan taikajauheen. Olisi pitänyt heti arvata, että maustekaappi oli oikea osoite. Nuuskin joka purkin ja kaamea haju paljasti oikean. Etiketissä luki oksennusjuuri, kuka sellaista tarvitsee ja miksi se oli mausteiden joukossa? Testasin varovasti ja sekoitin hippusen Usvan yrttiteehen. Lorautin joukkoon aimo annoksen tummaa rommia. Usva oli lemmekkäällä tuulella. Kikatti ja halaili juotuaan mukillisen. Keskityin toivomaan, että hän jättää minut rauhaan ja nukkuu koko sunnuntaipäivän. Näin tapahtui, eikä hän muistanut tapauksesta mitään.

Pihistin jauheen ja testasin seuraavana päivänä ensimmäiseen asiakkaaseen. Hän toivoi, että opiskelijatoveri ihastuisi häneen. Sekoitin hyppysellisen jauhetta vesilasiin ja kehotin tyttöä ajattelemaan intohimoisesti poikaa. Tyttö palasi parin päivän kuluttua luokseni ja halasi. Hän lupasi levittää ilosanomaa kavereilleen. Vaadin, että hän pitää matalaa profiilia, sillä menetelmä on luottamuksellinen. Nyt minulla on kuukauden jono, eikä loppua ole näkyvissä. En välitä, vaikka Usva on epäluuloinen. Vakuutan, että kaikki johtuu charmistani. Olen päättänyt korottaa hintoja, sillä nyt on hyvä hetki takoa rahaa.

***

Taikapuoti kukoisti. Usva ihmetteli, miten nopeasti Klaus oli saanut vakioasiakkaita. Joukossa oli nuoria tyttöjä ja elämässä pettyneitä ikäneitoja.

– Olen kehitellyt uutuustuotteen. Tarjoamme kävijöille yrttiteetä niin kuin ennenkin, mutta myymme myös taikateepusseja kertapakkauksissa ja kovaan hintaan, Klaus ilmoitti.

– Kuka sellaisia ostaisi, ruokakaupasta saa halvemmalla? Usva kysyi hämmästyneenä.

– Ei tällaisia. Olen lisännyt salaisen ainesosan. Tulet hämmästymään sen tehoa, Klaus virnisti.

Taikatee teki hyvin kauppansa. Usva ihmetteli, kun asiakkaat kävivät halaamassa miestä ja kuiskuttelivat posket punaisina salaisuuksia Klausin korvaan. Tippipurkkiin ilmestyi jopa seteleitä.

Usvan epäluulo heräsi ja hän ryntäsi kotiin ehdittyään maustekaapille. Hän katui varomattomuuttaan huomatessaan yhden purkin hävinneen.

– Klaus, taidan tietää, mikä sinun salainen aineosasi on, Usva puuskahti.

– Älä yritä mitään, laitoin vain hyvän kiertämään, vai oletko kuullut valituksia?

Usva tunsi jääneensä alakynteen. Ei hän voinut mennä poliisin eikä edes Maman puheille kertomaan varkaudesta. Klaus virnisti omahyväisesti ja lupasi lunastaa Usvan osuuden taikapuodista, jos tämä halusi vetäytyä. Usva ilmoitti olevansa seuraavan viikon sairauslomalla. Klaus saisi pitää yksin putiikkia pystyssä. Mies vihelteli ja sanoi, että hän hankkisi ruuhkahuippuina apuvoimia.

KLAUS

Olo on mahtava, kun osuin kultasuoneen. Naiset ovat sulaa vahaa käsissäni. Kaupungissa on onnellisia parisuhteita enemmän kuin koskaan. Turhaan valitetaan, että ihmiset ovat yksinäisiä, eivätkä löydä kumppania. Ei tarvita kuin hitunen taikajauhetta, niin estot häviävät ja tunteet kuumenevat. Sana kiirii ja lemmenkipeitä riittää.

Ainoa huoli on, että jauhe loppuu kesken, vaikka yhteen teepussiin tarvitaan vain hitunen. Lisään sen valmiisiin teepusseihin ja vaihdan nimilapun. Helppo homma ja voittoa tulee. Yritin udella Usvalta, mistä hän sai alkuperäisen jauheen, mutta nainen ei suostu paljastamaan. Olen yrittänyt turhaan hyvällä ja pahalla. Epäilen, että Mama tietää, mutta ei hänkään puhu. Pirullista.

***

Klausin huoli osoittautui todelliseksi, sillä taikateepussit loppuivat jo juhannuksena. Asiakkaat pettyivät, kun Klaus joutui valittamaan toimitusvaikeuksia. Hän mietti kuumeisesti, mistä saisi hankittua uutta jauhetta. Nettikaupassa oli myynnissä taikatuotteita, mutta ei mitään vastaavaa.

Usva tunnusti pitkän hiillostamisen jälkeen, että oli löytänyt pussillisen Maman takin taskusta. Klaus henkäisi, suukoti Usvaa ja sanoi, että tieto oli kullanarvoinen.

Mama oli täysin tietämätön vaarasta, kun hän lähti viikoksi ystävänsä kesämökille. Pörrö oli kauhuissaan joutuessaan kantolaukkuun, mutta rauhoittui, kun Mama istuutui sen viereen auton takapenkille.

– Ei meillä ole mitään hätää. Pääset jahtaamaan hiiriä ja minä saan rupatella kaikessa rauhassa isäntäväen kanssa, Mama kuiskutteli.

Pörrö kierähti selälleen ja nukahti. Mama katsoi sitä hellästi verkkoikkunan läpi.

Viikko kului nopeasti. Mama nautti täysihoidosta ja hyvästä seurasta. Hän hätkähti eräänä aamuna, kun Pörrö toi sänkyyn pyydystämänsä metsämyyrän. Mama kiitteli vuolaasti odottamattomasta lahjasta, vaikka oli lievästi kauhistunut.

– Kuulehan pörröseni, huomenna ollaan taas kotona, et sitten katoa omille teillesi, hän kertoi.

Pörrö naukaisi ja kipitti keittiöön.

– Tiedän, koti on siellä, missä ruokakuppi, Mama nauroi.

***

Ystävä vei Maman ja Pörrön kotiovelle, mutta kieltäytyi kahvikutsusta. Mama kauhistui, kun hän avasi oven. Asunto oli myllätty perin pohjin. Huonekalut olivat kumossa, keittiön ja kylpyhuoneen kaappien ovet olivat auki ja purkit levällään. Mama ei kuitenkaan huomannut, että mitään oli hävinnyt.

– Voi Pörrö, minulla oli aavistus, että ilmassa on pahuutta. Onneksi otin taikajauhepurkin varmuuden vuoksi mukaan, Mama siunaili ja laittoi teevettä kiehumaan.

Sotku oli pian siivottu. Mama istahti parvekkeelle ja sekoitti teen joukkoon aimo annoksen rommia. Vain lääkkeeksi, hän rauhoitteli itseään. Epäily, että taikapuodin omistajat olivat hävityksen takana, voimistui. Hän oli seurannut ikkunan takaa, miten paljon asiakkaita puodissa kävi. Mutta koska hänen korviinsa ei ollut kantautunut mitään ikävää, hän oli arvellut, että kaikki oli hyvin.

Miten erehdyinkään ja pelkään olevani todellisessa vaarassa. Pörrö, minun on ilmeisesti pakko turvautua taas kaakaoon, Mama päätti seuraavana aamuna. Hän oli valvonut pitkään ja nähnyt sen jälkeen levottomia unia.

Pörrö pakeni parvekkeelle, kun Mama otti taikajauheen esiin.

En haluaisi tehdä tätä, mutta pakkohan minun on suojella itseäni ja sinua Pörrö, Mama huokasi ja vaipui unenkaltaiseen horrokseen. Kun savu hälveni, hän näki Klausin riehuvan asunnossaan. Tämä kävi ensimmäiseksi maustekaapin kimppuun ja jatkoi sen jälkeen kylpyhuoneeseen. Klaus potkaisi ovea lähtiessään ja vannoi, että Mama joutuisi kärsimään ja luovuttamaan taikajauheen hänelle.

Mama värähti kauhusta. Klausin ilme oli ollut mielipuolinen. Mama joi toisen kupillisen kaakaota ja lähetti vahvimman osaamansa loitsun matkaan.

***

Klaus ja Usva järjestelivät myyntipöytää ennen ovien avaamista. Klaus tunsi yllättäen sähköiskun rinnassaan. Hän vajosi polvilleen ja piteli päätään.

– Mikä sinulle tuli? Usva hätääntyi.

Klaus sätki kauhuissaan ja kiljui tuskasta, kun suomut alkoivat kasvaa. Usva kirkaisi eikä ollut uskoa silmiään, kun mies muuttui hänen silmiensä edessä kiiltävän mustaksi lohikäärmeeksi.

Usva pyörtyi. Kun hän heräsi, lohikäärme räpiköi taikapuodissa ja yritti kohota siivilleen. Usva pakeni työhuoneeseen ja soitti hätäkeskukseen. Ei kestänyt kuin hetken, kun kaksi rotevaa ensihoitajaa tuli paikalle.

– Rouva, mistä olette hankkinut lohikäärmeen? Niidenhän pitäisi olla häkissä Korkeasaaressa, toinen miehistä kysyi tuimasti.

– Tämä on uusi ja vastasyntynyt, Usva änkytti.

– Ei tuo pienokaiselta näytä, pikemminkin kunnon urokselta, toinen miehistä tokaisi ja otti puhelimen esiin. – Soitan Korkeasaareen, saavat tulla hakemaan tuon pedon pois. Onko se vaarallinen?

– En minä tiedä, Usva kuiskasi ja katsoi varovasti otusta. Sen vihreät silmät välähtivät.

– Toivottavasti se ei polta koko puotia. Parasta, että eläinlääkäri tulee antamaan rauhoittavan piikin, ensihoitaja sanoi.

Usva jäi katsomaan, kun rimpuileva lohikäärme tainnutettiin ja Korkeasaaren auto kävi hakemassa sen.

***

– Mama, et usko, mitä tapahtui, Usva kertoi silmät säikähdystä selällään, kun Mama poikkesi taikapuotiin. Hän ei malttanut pysyä pois, vaan halusi varmistaa, että taika oli tehonnut.

– Oletko sinä tämän kamalauuden takana? Usva oivalsi.

– Oli pakko puolustautua. Haluatko tulla varmistamaan, kun hävitän loput taikajauheesta, siitä on ollut jo tarpeeksi harmia? Mama kysyi.

Usva laittoi puodin kiinni ja seurasi Mamaa tämän kotiin. Kylpyhuoneeseen levisi kaamea tuoksu, kun Mama tyhjensi taikajauhepurkin sisällön wc-pönttöön ja veti sen. Pörrö uikutti ja kiipesi kirjahyllyn päälle.

– Se oli tämän tarinan loppu, Mama sanoi ja saattoi vieraansa ovelle.

Usva oli järkytyksestä kalpea.

– Lepää tämä päivä, kaikki kääntyy vielä hyväksi, taikajauhe ei pilaa enää kenenkään elämää, Mama lohdutti.

Hän jätti kertomatta, että oli kätkenyt pienen nahkapussillisen rintojensa väliin. Pörrö ei suostunut tulemaan viikkoon kylpyhuoneeseen. Mama joutui siirtämään sen hiekkalaatikon olohuoneen puolelle.

MAMA

Koville otti. Isoäiti kauhistuisi, jos tietäisi. Hän on noitien taivaassa, toivottavasti sellainen on. Tein sen minkä tein itsepuolustukseksi. En halua elää jatkuvassa pelossa. En tiedä, miten Usva selviää ja onko taikapuodilla tulevaisuutta. Toivon, ettei minun tarvitse enää koskaan turvautua taikajauheeseen, mutta viisas varautuu.

Olen luvannut mennä tänäkin kesänä Hämeen keskiaikafestivaalille. Tuntuu, etten jaksa, mutta en voi enää kieltäytyä. Ehdotin Usvalle, että hän voi pystyttää torikojun telttani viereen. Kristalli innostui ja lupasi tulla auttamaan. Hän kertoi askarrelleensa taidekortteja. Hän on kehittynyt valtavasti ja on hakenut uudelleen taidekouluun. Tulokset eivät ole vielä tulleet, mutta olen lähettänyt energiansäteitä. Niihin ei tarvita edes taikajauhetta. Sääennuste lupaa epävakaista. Telttani pitää vettä, mutta taikaesineet tarvitsevat kunnon katoksen. Onneksi pressut on keksitty.

USVA

En voi uskoa, että herttainen Mama oli kauheuden takana. Kehenkään ei voi luottaa. Sain karvaasti kokea taikuuden kaamean tehon. Klaus aiheutti itse itselleen vaikeuksia, mutta lohikäärmejuttu oli liian rankka.

En tiedä, miten toivun. Onneksi Mama hävitti myrkkyjauheen. Olen menossa katsomaan Klausia Korkeasaareen. Jännittää ja pelottaa, mutta koen sen velvollisuudeksi. Soitin ja kysyin, mitä otukset syövät. Kuulemma valmisrehua, mutta sammakot ovat niiden herkkua. Popsivat liekitettyinä, eläinten hoitaja lohkaisi ja nauroi makeasti.

***

Usva pakkasi reppuun porkkanoita, joista arveli lohikäärmeiden pitävän. Hän ei ollut kuitenkaan varma, saisiko niitä syöttää. Päivä oli aurinkoinen ja merituuli tuntui hyvältä kasvoilla. Lohikäärmeaitaus löytyi helposti, sillä Korkeasaaren polut oli viitoitettu.

– Voi Klaus, miten sinä pärjäät? Usva kysyi ääni karheana, kun hän kurkottautui kaiteen yli katsomaan rosoisen kallion aurinkoläikissä lepääviä lohikäärmeitä. Osa oli uimassa aitausta ympäröivässä vesialtaassa.

Mustan lohikäärmeen silmät välähtivät sen tunnistaessa vierailijan. Se puhalsi näyttävän tulisuihkun ja taputti rintaansa.

– Kalle uhittelee, mutta on sopeutunut hyvin. Lepäilee päivisin, mutta innostuu pimeän tultua jahtaamaan sammakoita, eläintenhoitaja kehui ja kippasi rehua syöttökaukaloon. – Ei rouva, ei mitään yllättävää, niiden vatsat voivat mennä sekaisin, mies varoitti, kun Usva otti porkkanat esiin.

Usvalle tuli outo tunne, että hänkin haluaisi kokeilla elämää lohikäärmeenä. Hän tajusi, ettei se ollut mahdollista, sillä taikajauhetta ei ollut enää.

– Kalle, hyviä uutisia, Mama hävitti jauheen, eikä voi enää vahingoittaa ketään. Huono uutinen on, ettei hän voi tietenkään palauttaa sinua ihmishahmoon.

Kallen suusta purkautui entistä vaikuttavampi tulisuihku. Usva perääntyi kauhistuneena.

– Ei tarvitse pelätä. Kallella on kaikki hyvin ja sillä on rakastettukin. Näetkö tuon suloisen punavihreän neitosen, joka on vilvoittelemassa altaassa. Olen nähnyt niiden lemmiskelevän. Voi olla, että saamme pian lohikäärmevauvoja.

Usva pakeni. Hän ei osannut kuvitella, miltä tuleva pienokainen näyttäisi.

***

Hämeen keskiaikafestivaali alkoi elokuisena viikonloppuna rankkasateessa. Linnan puiston käytävät olivat mutaisia ja linnanneitojen pitkien pukujen helmat kuraisia. Mama värjötteli teltan suojassa ja harmitteli, kun kukaan ei rohjennut poiketa sinne vesipisaroiden ropistessa kattoon. Tavernassa sen sijaan oli tungosta ja sahtituopit tekivät kauppansa.

– Mama, saanko tulla hetkeksi telttaasi? Pressukatos uhkaa vuotaa eikä maksavista asiakkaista ole tietoakaan, Usva pyysi.

– Tule veikkonen, minulla on kuumaa yrttiteetä termospullossa. Terästystäkin löytyy, jos haluat, Mama sanoi ilahtuneena saadessaan seuraa.

Sade taukosi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Ilta-aurinko kultasi linnan tornit ja sai Vanajaveden välkkymään. Talkoolaisten telttaleiristä kohosi savukiemuroita ja tuuli toi tavernan suunnalta grillatun porsaan tuoksua.

Mama havahtui linnan suunnalta kajastavaan tulen kajoon. Hän terästi katsettaan ja huomasi, että lähimmällä katonharjalla istui rivi kirjavia lohikäärmeitä. Ne syöksivät lämpimikseen tulta. Yksi kohosi siivilleen ja nappasi vartaassa paistuvan kokonaisen porsaan. Markkinaväki kerääntyi katsomaan, miten se katosi hetkessä lohikäärmeiden kitoihin.

– Ei voi olla totta, ne ovat karanneet Korkeasaaresta, Usva huudahti kauhuissaan. – Mama, nyt on hätä, mitä jos Klaus, tai siis Kalle, tulee kostamaan.

Mama kokosi pitkän pukunsa helmat ja otti teltan takaosasta mattokäärön. Usva katsoi silmät hämmästyksestä ympyräisinä, kun Mama suoristi maton, mumisi jotain ja nousi ilmaan. Hän nappasi matkaan säkillisen nauriita torikauppiaan yllättyneestä huudosta välittämättä ja karautti lohikäärmeiden yläpuolelle.

Tarkat heitot saivat ne kiemurtelemaan. Pienimmät putosivat maahan ja sätkyttelivät kuralammikoissa. Kalle syöksyi vastaiskuun, mutta Mama väisteli taitavasti ja heitteli nauriita niin, että vastustaja sai tyrmäysiskun otsaansa. Se toipui kuitenkin nopeasti, mutta luovutti, kun kaverit kohosivat siivilleen ja pakenivat. Ne olivat pelästyneet, kun Mama oli huutanut taikovansa ne sammakoiksi.

Kulkee, kulkee, kulkee, tie lauman länteen kulkee, pysähdellä karja ei saa, ne lallattivat epävireisesti mennessään.

Usva ihaili, kun Mama laskeutui tyylikkäästi teltan eteen ja kääri maton rullalle.

– Aikamoinen ajopeli, mistä tuollaisia saa?

– Perintökalleus, isoäiti karautteli tällä ulkomaille asti, Mama hymyili ja varoitti maton tottelevan vain häntä. Hän ei pitänyt Usvan katseesta. Hän pälyili kääröä himokkaasti.

KALLE LOHIKÄÄRME

Lohikäärmeenä olo ei ole ollenkaan hassumpaa. Täysihoito pelaa, rehu maistuu ja sammakkojahti pitää virkeänä. Minusta on tullut jo taitava. Parasta kaikesta on, että hurmaava Kaisa on ihastunut minuun. Se kehuu kiiltävää panssariani ja vihreitä silmiäni. Olen ylpeä pitkistä viiksistä ja neulanterävistä hampaista. Taitan sammakoilta niskan yhdellä puraisulla. Kaisa on lemmenkipeä ja se sopii minulle erinomaisesti. Epäilen, että minusta tulee pian isä. Riemastuttava ajatus. Mustan, punaisen ja vihreän kirjava pikkupentu kuulostaa hyvältä.

Kaverit ovat äänestäneet minut joukon johtajaksi. Se hivelee itsetuntoani. Järjestämme päivittäin pieniä painiotteluja. Kukistin helposti epäilijät. En tiedä, oliko huono ajatus lähteä karkumatkalle, mutta halusin nähdä Usvan ja pelotella Mamaa. Siinä kävi ikävästi, sillä kaverit osoittautuivat pelkureiksi ja lensivät häntä koipien välissä karkuun.

Ei auttanut kuin seurata heitä. Suunnistimme Turkuun, mutta se oli virheliike. Laskeuduimme torille ja pihistimme ryynimakkaroita. Kauppias suuttui ja hälytti poliisit paikalle. Puolustauduimme syöksemällä tuliliekkejä. Kaupungin puutalot syttyivät tuleen ja palo levisi räjähdysmäisesti. Palokunta oli voimaton. Miehet keskittyivät pyydystämään meidät ja ikävä kyllä onnistuivat. Olemme taas Korkeasaaressa. Päivän puheenaihe on Turun palo. Luulen, että jäämme historiankirjoihin saavutuksesta.

***

Mama katseli salaa teltan ikkunan takaa, miten nuori poninhäntäpoika loi ihastuneita katseita myyntipöydän takana hyörivään Kristalliin. Tytöllä oli pitkä musta mekko ja hiusten suojana veikeä myssy. Posket olivat punehtuneet, kun poika kumartui kuiskaamaan jotain hänen korvaansa.

– Mama, olen ihastunut, voinko nostaa onnenkortin? Kristalli kysyi, kun Mama istahti korituolille teltan eteen kiireisen päivän jälkeen.

– Totta kai, sinähän aivan hehkut.

– Neo on ihana. Hänellä ja kavereilla on torikoju, jossa he myyvät itse tekemiään onnea tuottavia riipuksia. Katso, hän antoi minulle yhden, Kristalli sanoi ja näytti sydämen muotoista linnun höyhenillä koristeltua helyä.

Mamaa huvitti. Siitä oli kauan, kun hän oli saanut lahjoja. Yksi aarteista oli nuoruuden ystävän punoma tuohisormus. Hän oli pitänyt sitä kalleimpana aarteena, mutta nyt se oli unohtunut pölyttymään jonnekin laatikon pohjalle.

Mama käänsi Kristallin nostaman kortin.

–  Tämä kertoo muutoksesta. Näetkö, käärme on luonut nahkansa. Se tarkoittaa, että on hyvä hetki aloittaa jotain uutta elämässä, Mama tulkitsi.

***

Ennustus toteutui nopeammin, kuin Kristalli oli aavistanut. Hän oli päässyt taidekouluun ja oli kyllästynyt nukkumaan gallerian takahuoneessa. Sohva oli epämukava, eikä siellä ollut omaa rauhaa. Neo ehdotti, että he vuokraisivat yhteisen kämpän, mutta kummallakaan ei ollut rahaa.

Mama tuli apuun. Hän kysyi viattomasti, mitä Klausin talolle oli tapahtunut.

– Se on tyhjillään ja näyttää siltä, ettei mies palaa. Miksi kysyt? Usva kysyi epäluuloisesti.

– Ehdotin Kristallille, että hän voisi kavereineen vallata sen, Mama virnisti.

Usva katsoi häneen yllättyneenä, mutta puhkesi sitten nauruun.

– Mama, olet verraton. Taiot ensin miehen lohikäärmeeksi ja olet sen jälkeen valmis ehdottamaan, että tyttäreni hyötyy siitä. Sopii minulle, hän hekotteli.

***

Kristalli ja Neo kavereineen muuttivat saman tien. Kaikille löytyi omat huoneet. Pakastimessa oli runsaasti ruokaa ja kasvimaa rehotti. Usva suostui maksamaan sähkö- ja vesilaskut, mutta vaati, että nuoret siivoavat itse.

– Täällä on jännittävän näköisiä yrttejä ja kukkia. En edes tiedä, mitä nämä kaikki ovat, Neo ihmetteli.

Kristalli tunnisti googlen avulla sormustinkukan, joka oli myrkyllinen. Hän varoi kertomasta löydöstä Usvalle, sillä hän pelkäsi edelleen tämän taikavoimia.

Neo keksi, että piharakennuksesta saa hyvän työhuoneen riipusten tekoon ja Kristalli voi maalata siellä.

– Täällä on omituinen tuoksu, jotenkin eläimellinen, Neo ihmetteli siivotessaan tilaa.

– Taidan arvata, Klaus piti piharakennuksessa lohikäärmeitä, Kristalli paljasti.

Neo katsoi häneen hämmästyneenä. – Olet lukenut liikaa satuja, hän nauroi.

NEO

Olen kiinnostunut magiikasta. Kiertely taikapuodissa on ollut kiehtovaa. Harmittaa, etten ymmärtänyt testata taikateetä. Nyt sitä ei enää ole saatavilla. Kun huomasin, että taikapuodin torikoju oli omamme vierellä keskiaikafestareilla, pidin sitä hyvänä merkkinä. Jututin Kristallia siinä toivossa, että saan sisäpiirin tietoa.

Nyt sisäpiiri on omani. Tai siis Kristalli. Hän on suloinen. Kuvittelin, että tyttö on yhtä kovapintainen kuin äitinsä, mutta erehdyin. Krisse on herkkä ja taiteellinen. Hullaannuin, kun hän tuntui viihtyvän seurassani ja kehui vaatimattomia riipuksiamme. Innostuimme valmistamaan niitä kavereiden kanssa hetken mielijohteesta. Olen valmistunut artesaaniksi ja mielestäni kätevä käsistäni. Nettikauppa käy kohtuullisesti, mutta markkinoilla oli hauska tavata samanhenkisiä kavereita.

Talonvaltaus oli mieletöntä. En tiedä, missä omistaja on, mutta Krisse vakuutti, ettei hän palaa. Usva, Krissen äiti sanoi, että mies jahtaa nykyään sammakoita. En ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti, enkä uskaltanut kysyä. Tärkeintä on, että meillä on omaa tilaa ja voidaan jatkaa käsitöitä.

Krisse opiskelee kuvataidetta ja minun mielestäni hän on taitava. Kaverini ymmärtävät vähän puutarhanhoidosta ja ovat innoissaan kasvimaasta. Siellä kasvaa harvinaisia yrttejä. Minulle riittää, että saamme ilmaista ruokaa kuten perunoita, porkkanoita, punajuuria ja sipuleita. Voisi kuvitella, että kasvisruokavalio on halpa, mutta se ei pidä paikkaansa. Torihinnat ovat pöyristyttäviä. Kokkaamme vuorotellen. Järjestimme hillittömät tupaantuliaiset talkoomeiningillä. Vieraat toivat tarjottavaa ja omia juomia. Niitä riitti aamuyön tunneille. Olo on vieläkin hutera, mutta hauskaa oli.

USVA

Elämästä on tullut ihan hullua. Taikapuoti pyörii tasaiseen tahtiin, mutta ympärillä kuohuu. Mama oli elementissään keskiaikafestareilla. Hän lupasi vain hyviä ennustuksia ja kävijät uskoivat kaiken. Olin kateellinen, miten suosittu hän oli. Kyllä taikaesineitäkin meni kaupaksi, mutta ei niillä rikastu. Pitäisi keksiä jotain räväkkää, en vain tiedä mitä. Onneksi kassassa on rahaa, kiitos siitä Klausin lemmenkipeille asiakkaille. He käyvät edelleen kyselemässä taikateepusseja, mutta niitä ei ole eikä tule. Näin itse, miten Mama hävitti taikajauheen. Se tuntui helpottavalta, mutta myös menetykseltä. Mama ei näyttänyt huolestuneelta. Hän sanoi, että pahasta pitää päästä kerralla eroon.

Kristalli yllätti minut muuttamalla Klausin taloon. Hän kertoi järjestäneensä ystäviensä kanssa hulvattomat tupaantuliaiset. En saanut kutsua, sillä juhlat oli tarkoitettu vain nuorille. Kävin salaa katsomassa tilat myöhemmin, kun tiesin talon olevan tyhjillään. Avain löytyi kynnysmaton alta, niin kuin arvelin. Sisällä ei ollut mitään mielenkiintoista, mutta puutarha oli toista luokkaa. Tunnistin lemmenrohtoja ja yllättäen myös sormustinkukkia. Keräsin muutaman vähin äänin. En vielä tiedä, mihin käytän niitä, mutta on hyvä varautua.

***

Mama oli voipunut keskiaikafestivaalin jälkeen. Hän kertoi Pörrölle, että on jo liian vanha tekemään pitkiä päiviä, mutta ei malta lopettaa. Pörrö kallisti päätä ja oli samaa mieltä.

Mama seurasi edelleen ikkunan takaa taikapuotiin saapuvia asiakkaita. Kristalli kävi säännöllisesti, sillä Usva oli vaatinut, että hänen pitää auttaa vapaahetkinä. Taidekoulu toimi etänä. Kristalli teki harjoitustöitä kotona, sillä lähiopetusta oli vain yhtenä viikonloppuna kuukaudessa. Usvan mielestä tyttö olisi voinut olla enemmänkin taikapuodissa, mutta Kristalli ilmoitti tomerasti, että maalaaminen vaati päivänvaloa.

Usva oli rauhoittunut, kun lohikäärmeet oli palautettu Korkeasaareen. Hän ei halunnut tavata enää Klaus-Kallea, vaan päätti, että luku oli kirjoitettu loppuun. Hän tunsi itsensä yksinäiseksi ja turvattomaksi sen myötä, kun rahat vähenivät.

– Mama, olen epätoivoinen. Kauppa ei kannata, enkä tiedä, mitä teen, hän valitti, kun tapasi naapurin pihalla.

– Tule juomaan kupillinen teetä kanssani, mietitään yhdessä, Mama kutsui.

Usva tuli illalla ja rojahti istumaan sohvalle.

– En keksi, millä saisin houkuteltua lisää asiakkaita, hän valitti.

Mama toi kupillisen yrttiteetä.

– Mietin, että ihmiset ovat kiinnostuneita lempeä kohottavista rohdoista. Kerroit, että Klausin puutarhassa kasvaa yrttejä. Nyt on korkea aika kerätä satoa. Mitä jos mainostaisit maistelutapahtumaa ja kertoisit, miten jokainen voi kohottaa kuntoa ja hoitaa terveyttä luonnonmukaisesti.

– Niin ja sekoittaa lemmenrohtoja kumppanin teekuppiin. Kristalli on kertonut, että hänen kaverinsa ymmärtävät kasvien päälle. Voisin käydä tutkimassa, mitä sieltä löytyy, Usva innostui, mutta varoi visusti kertomasta keräämistään myrkkykukista.

MAMA

Usva on arvaamaton. Huomasin hänen salaavan jotain. Mielialat vaihtelivat hetkessä. Tullessaan hän oli itkuinen, mutta pursui tarmoa lähtiessään. En usko, että yrttiteen suunnittelu aiheutti niin suuren muutoksen. Pidän häntä entistä tiiviimmin silmällä.

Sensaatio Korkeasaaressa, iltapäivälehtien lööpit kirkuivat. Kuvassa näkyi pienokainen, jolla oli lohikäärmeen pää, selässä pienet siivenalut ja ihmislapsen vartalo. Taustalla näkyivät vanhemmat, komea musta ja hento punavihreä lohikäärme.

– Tällaista ei ole koskaan ennen sattunut, eläintenhoitaja kertoi haastattelussa. Hän jatkoi, etteivät he voineet hoitaa vauvaa, sillä se ei selviäisi aitauksessa, vaan vaatisi erikoishoitoa. Hän vetosi yleisöön pyytämällä yhteydenottoja, jos joku haluaisi adoptoida tyttösen. – Parasta olisi, jos mahdollisella huoltajalla on ennestään kokemusta lohikäärmeistä.

Usva luki uutisen ja tajusi, mistä oli kysymys. Hän soitti välittömästi Korkeasaareen ja ilmoittautui.

– Minulla oli taikapuodissani lohikäärmeitä, mutta ne aiheuttivat jatkuvasti palohälytyksiä, joten jouduin luopumaan. En usko, että pikkuisesta on vaaraa, hän selitti.

Korkeasaaren auto toi huopaan käärityn vauvan Usvalle. Mukana oli maitoon sekoitettua rehua.

– Pääsette näillä alkuun, hyvää jatkoa, lähetti sanoi ja jätti tytön Usvalle.

Hän otti sen syliin ja tuuditteli uneen. Tuntui hyvältä, kun oli joku, jota helliä.

USVA

Katsoin velvollisuudekseni hoitaa vauvaa. Olenhan osasyyllinen sen syntyyn. Annoin nimeksi Kai-Ka vanhempien kunniaksi. Kristalli kävi katsomassa. Hän oli aluksi kauhuissaan, mutta ihastui hellyttävään pienokaiseen. Se ei ole pelottava, vaan hassunkurinen. Ei itke, en edes tiedä, osaavatko lohikäärmeet itkeä. Syö hyvin ja nukkuu paljon. Raapii välillä selkäänsä, siivet varmaan kutittavat. Kai-Kan kynnet ovat pitkät ja terävät. Yritin leikata niitä, mutta siitä se ei pitänyt. Kristalli kysyi, saavatko hänen kaverinsa tulla katsomaan tyttöä. Lupasin.

Poikaystävä Neo innostui ja pyysi, että saisi kuvata vauvaa dokumenttia varten. Hän on päässyt opiskelemaan elokuvan tekoa. Mielestäni ajatus on hyvä, onhan hänellä ainutkertainen malli. Taikapuoti on suositumpi kuin koskaan, kun asiakkaat käyvät pällistelemässä vauvaa. Minulle se sopii.

Olen järjestänyt yrttien maistelupöydän. Kehua rötöstelen kuivattuja teenlehtisekoituksia, joilla on erilaisia tehoja. Löytyy rauhoittavia ja kiihottavia. Jotain menee kaupaksi, mutta taikajauheen suosiota niillä ei ole.

***

Mama kävi muiden tavoin ihmettelemässä lohikäärmevauvaa. Se kasvoi nopeasti ja osasi kävellä alle vuoden ikäisenä. Usva puki pienokaisen sieviin selästä avoimiin mekkoihin.

– Hei Kristalli, sinulla on maalaustarvikkeet täällä taikapuodissa, Mama huomasi.

– Teen lopputyötä. Usva ehdotti, että voin käyttää Kai-Kaa mallina. Opettaja innostui ja sanoi, että tästä tulee näyttelyn vetonaula, Kristalli kehui ja esitteli lähes valmista muotokuvaa.

– Olet maalannut tytön vihreät silmät ihmeen elävästi, Mama kehui.

Hän tunnisti niissä Klausin katseen.

– Mama, tarvitsen taas hyviä neuvoja. Kai-Ka on ruvennut harjoittelemaan tulen syöksemistä. En pidä siitä, mutta mitä voin tehdä lohikäärmeen luonnolle? Usva tuskaili.

– Olen kuullut, että esimerkiksi koiria estetään haukkumasta sitruunapannan avulla. Voisit kokeilla sen tehoa. Myös tavallinen suihkupullo voisi tepsiä, Mama ehdotti spontaanisti.

Usva huomasi ilokseen, että sitruunapanta tehosi. Kai-Ka sai suihkauksen kirpeää sitruunaa kuonolleen jo ensimmäisen tulenlieskan myötä.

– Kurjaa, mutta en halua, että sytytät puodin, Usva leperteli sille.

Kai-Ka näytti hampaitaan, mutta halasi sitten Usvaa. Heistä oli tullut nopeasti hyvät ystävät.

– Mitä sanot, tai ethän sinä puhu, mutta olisitko iloinen, jos käymme tapaamassa vanhempiasi Korkeasaaressa? Usva kysyi kesällä.

Kai-Ka nyökytteli innokkaasti. Usva oli huomannut, että tyttö ymmärsi kaiken. Se seurasi silmät viiruina Usvan toimia ja taputti käsiä, kun sai jotain hyvää.

***

Kristalli ja Neo lähtivät mukaan. Merituuli sai Kai-Kan viiksikarvat värisemään. Matkustajat vilkuilivat uteliaina lasta, mutta kukaan ei uskaltanut tulla lähelle.

– Katso, tuo kaikista komein musta lohikäärme on isäsi ja punavihreä neito hänen vierellään on äitisi, Usva kertoi.

Kai-Ka kurotti päätään aitauksen reunan yli ja tuijotti silmät suurina vanhempiaan. Kaisa heilautti pyrstöään ja Kalle suihkautti valtavan tulenliekin ilmaan. Kai-Ka taputti innoissaan käsiään.

– Tyttö on kiltti ja pidän siitä hyvää huolta, Usva huikkasi lähtiessään.

Neo kehui kotimatkalla saaneensa hellyttäviä kuvia.

Dokumentti Puolilohikäärme Kai-Ka herätti kansainvälistä huomiota. Neo sai tiedonjulkistamispalkinnon. Hän säteili lehtikuvissa ja kehui vuolaasti loistavaa malliaan.

Näyttelyvieraista moni olisi halunnut ostaa Kristallin maalauksen, mutta hän sanoi lahjoittavansa sen äidilleen. Usva oli liikuttunut ja ripusti teoksen kunniapaikalle taikapuodin seinälle. Hän teetti maalauksesta pinon tasokkaita valokuvia ja myi niitä huomattavalla voitolla.

– Kai-Ka, sinusta on ollut paljon iloa ja hyötyä, Usva kiitteli ja halasi tyttöä.

 Hän oli huolissaan, sillä lohikäärmetytön kasvu oli pysähtynyt ja se vaikutti usein alakuloiselta.

– Onko sinulla ikävä äitiä ja isää? hän kysyi.

Kai-Ka nyökytti päätään. Usvan mielestä sen ilme oli surullinen.

***

– Mama, epäilen, että Kai-Ka haluaa olla vanhempiensa lähellä. Tiedän, ettei se ole mahdollista, vai onko? Sinullahan on edelleen taikavoimia, Usva katsoi vetoavasti Mamaa.

– En lupaa mitään, mutta yritän parhaani, Mama vastasi.

Hän oli miettinyt tytön tulevaisuutta. Se olisi aina yksin ja kummajainen, vaikka Usva oli tukena.

– Pörrö, avaan parvekkeen oven. En ole keittänyt aikoihin kaakaota, mutta nyt on aika.

Pörrö luikki ulos, kun Mama otti taikajauheen esille. Hän tunsi tutun kuumotuksen, kun juoma alkoi vaikuttaa.

***

Usva oli kahdestaan Kai-Kan kanssa kotona. Tyttö ei ollut syönyt moneen päivään ja Usva oli huolissaan. Hän säikähti, kun Kai-Ka kaatui yllättäen ja kouristeli matolla.

– Kulta, mikä sinulle tuli? Usva huudahti nähdessään, kun Kai-Kan selkään kasvoi panssari ja neulanterävä pyrstö alkoi heilua.

– Sinusta on tullut oikea lohikäärme! Usva riemastui ja ryntäsi halaamaan tyttöä.

Se nousi hämmästyneenä jaloilleen ja taputti tassujaan.

Korkeasaaren auto tuli noutamaan lohikäärmeen. Eläintenhoitaja katsoi ihmeissään, kun se halasi Usvaa ja tallusteli sitten kuono koholla odottavaan autoon.

– Mama, en tiedä, enkä haluakaan tietää, miten sen teit. Mutta sen tiedän, että teit juuri kolme lohikäärmettä onnellisiksi, Usva kertoi silmät kosteina.

– Päätä särkee hillittömästi, mutta lopputulos kannatti, Mama hymyili.

KALLE LOHIKÄÄRME

Olen ylpeä isä ja onnellinen, kun tyttäremme Kai-Ka palasi luoksemme. Kaisa halasi sitä niin rajusti, että tyttö oli rusentua. Se on sopeutunut hyvin ja rakastaa liekitettyjä sammakoita. Kai-Ka hoivaa hellästi pienempiä sisaruksiaan. Meillä on niitä jo neljä, mutta esikoistytär on erityisen rakas.

 En halua enää karata, vaan nautin huolettomasta elämästä. Mitä muuta mies voisi kaivata, kun ruokaa ja rakkautta riittää. Joskus väsyttää, kun Kaisa haluaa jatkuvasti lemmiskellä, mutta paukkuja löytyy. Lähetän Mamalle lentosuukkoja. Hänen ansiostaan elämästä on tullut suloista.

***

Usva sai kuulla jatkuvasti asiakkaiden kyselyjä tehokkaammista yrttisekoituksista.

– Ukkokulta hurahti nuorempaan. Olen vihainen ja pettynyt. En halua tappaa häntä, mutta haluaisin antaa pienen opetuksen. Osaatko auttaa? Usvan entinen naapuri kyseli.

– Tiedän, miltä se tuntuu, sopisiko ikävä vatsavaiva? Vähän ripulia ja ruokahaluttomuutta, Usva kuiskasi avuliaana.

– Sitäpä juuri, jättää tytönheitukan rauhaan, jos pitää juosta jatkuvasti vessassa, naapuri ilahtui.

Usva lupasi valmistaa lääkkeen. Hän sekoitti hippusen kuivattua ja hienoksi jauhettua sormustinkukkaa vahvan yrttiteen joukkoon.

– Tässä pussillinen, laita teelusikallinen kuumaan veteen ja hauduta. Hunaja ja tumma rommi peittävät kitkerän maun. Vanno, ettet kerro kenellekään, Usva ohjeisti.

Naapuri maksoi avokätisesti ja lupasi raportoida aikanaan.

– Et usko, miten mies muuttui. Hän oli monta viikkoa ripulissa, kunnes lopetin säälistä annostuksen. Tyttöystävä oli löytänyt tällä välillä uuden uhrin. Mies on nyt täysin vallassani. Keittelen hänelle aamuisin kauravelliä, jota hän inhoaa, naapuri kikatti.

– Ethän kertonut kenellekään? Usva varmisti.

– En tietenkään, tai taisin kehua serkulleni, mutta hän ei lavertele.

Usva huolestui, sillä hänellä oli kokemusta, miten sana kiiri. Hän ei erehtynyt, sillä yhtäkkiä kyselijöiden määrä kasvoi.

– En tiedä, mitä haluatte. Myyn vain turvallisia teelaatuja, hän yritti, mutta kävijät eivät uskoneet.

Usva katsoi viisaimmaksi sulkea taikapuodin hetkeksi. Hän laittoi ovelle lapun, että on elokuun lomalla. Ajatus tuntui hyvältä, sillä hän ei ollut ehtinyt pitää pitkään aikaan vapaata.

Syyskuussa taikapuodin seinällä komeili näyttävä juliste, joka mainosti ihmeitä tekeviä taikasieniä. Luonnonmukaisesti viljeltyjä, rauhoittavat levottoman mielen ja kirkastavat ajatukset, teksti kiinnosti kävijöitä.

Usva kertoi ylpeänä tuoneensa sienet Intiasta.

– Olin lomamatkalla ja kiertelin Mapusan markkinoilla Goassa. Sain maistiaisia ja ihastuin, sillä olo oli hyvä ja elämä tuntui helpolta, hän hehkutti.

Kotiin palattuaan hän oli jauhanut kuivatut sienet ja annostellut kertakäyttöpakkauksiin. Asiakkaat saivat maistella höyryävää teetä poiketessaan ostoksille. Kun sana kiiri, uusia kokeilijoita tuli päivittäin. Usva hykerteli tyytyväisenä, kun kauppa rupesi käymään.

USVA

Taisin iskeä kultasuoneen. Taikasienet olivat mahtava löytö. Lähes hampaaton vanha muori kauppasi niitä markkinoilla. Ostin kokeeksi muutaman ja yllätyin, miten herkulliselta ne maistuivat. Tullimies ihmetteli, eikö kotimaassani kasva sieniä, kun hän tutki matkalaukkuani. Kerroin vuolaasti tateista, kantarelleista ja suppilovahveroista. Hän huitaisi kädellään ja sanoi, kiitos riittää.

Join ison tuopillisen olutta, kun selvisin kansainväliselle puolelle. Olen testannut sieniä iltaisin ja uni on ollut parempaa kuin koskaan. En kaipaa enää edes alkoholia, sillä tee rentouttaa ihanasti. Kerron asiakkaille, että sienet mullistavat elämän.

***

Kun Usva vei Mamalle muutaman teepussin, hän hämmästyi tämän reaktiota.

– Oletko varma, että nämä ovat turvallisia? Olen lukenut, että taikasienet sisältävät huumeita, Mama sanoi vakavasti ja nuuski teepussia.

– Ei kukaan ole valittanut. Juon itse kupposen tai kaksi illassa ja voin hyvin, Usva protestoi.

– Hyvä kun testaat, mutta tule kertomaan, jos olosi muuttuu, Mama sanoi ja laittoi teepussit talteen.

Kristallikin suhtautui varauksella taikasieniin.

– Miten voit myydä jotain, jonka pitkäaikaisia vaikutuksia ei ole testattu? tyttö moitti.

– Minulla on jo kahden viikon vankka kokemus ja voin mainiosti, Usva vastasi tuohtuneena.

– Pojat haluavat varmaan kokeilla, mutta ei kiitos minulle, Kristalli sanoi ja otti muutaman pussin.

***

Neo ja muut pojat innostuivat huomatessaan, että maailma kirkastui teenjuonnin myötä.

Mama tapasi Kristallin taikapuodissa ja veti tämän syrjään.

– Ethän ole kokeillut sieniä? hän kysyi.

– En todellakaan, mutta kaverit ovat hilpeitä. He pyysivät tuomaan lisää, Kristalli vastasi.

– Älä vie, epäilen, että niihin jää koukkuun. Miten ihmeessä Usva ei tajua vaaraa?

– Äiti on innoissaan, kun asiakkaat kiittelevät ja tulevat ostamaan lisää.

– Olen todella huolissani, Mama tyytyi sanomaan.

***

Mama lähetti teepussit laboratorioon tutkittaviksi. Siellä on ruuhkaa ja vastauksen saaminen venyi. Kun tulokset lopulta tulivat, Mama kauhistui. Taikasienissä oli rutkasti keskushermostoon vaikuttavaa myrkkyä. Niiden pitkäaikainen käyttö aiheutti kramppeja ja lopulta liikuntakyvyn menetyksen.

Mama soitti Kristallille ja kertoi sienten vaarallisuudesta.

– Puhu äitisi kanssa, minua hän ei usko. Suosittelen, että hän menisi käymään lääkärin vastaanotolla.

Usva suuttui, kun Kristalli yritti puhua hänelle järkeä.

– Voin hyvin, tai aamuisin jalat ovat jäykät, mutta kun keittelen pannullisen teetä, olo korjaantuu hetkessä, hän kertoi.

– Äiti, et ymmärrä. Sienissä on myrkkyä ja voit joutua loppuiäksi pyörätuoliin. Sinun pitää mennä heti tutkimuksiin, Kristalli vaati.

– Liioittelua, mutta lupaan käydä sinun mieliksesi lääkärissä, Usva myöntyi hieman pelästyneenä.

***

Tuimailmeinen lääkäri katsoi Usvaa ja kysyi, kuinka kauan hän oli käyttänyt taikasieniä.

– Olet onnekas, mitään peruuttamatonta ei ole vielä tapahtunut, mutta sinun pitää mennä välittömästi vieroitushoitoon. Ei enää yhtään kupillista vaarallista teetä. Tarvitset ravitsevaa ruokaa, olet selvästi laihtunut, sekä lepoa ja säännöllistä liikuntaa.

– Entä taikapuoti, olen yrittäjä ja tarvitsen tuloja? Usva kysyi.

– Rouva, terveys ennen kaikkea. Laittakaa putiikki kiinni ja hoitakaa itsenne kuntoon, lääkäri sanoi.

Usva itki soittaessaan Kristallille ja kertoi karun totuuden.

– Olen tukenasi, tytär tyytyi toteamaan, vaikka oli kauhuissaan.

Usva oli hiljainen, kun taksi vei hänet parantolaan. Kristalli laittoi taikapuodin ovelle lapun, että se on suljettu toistaiseksi.

Mama näki ikkunasta, miten pettyneet asiakkaat yrittivät turhaan hakata ovea. Paikallislehdessä oli pieni ilmoitus, jonka mukaan taikapuoti oli suljettu sairastapauksen vuoksi. Siinä varoitettiin taikasienten käytöstä, sillä ne oli todettu vaarallisiksi.

MAMA

Tuntui kurjalta katsoa, kun Usva lähti. Hän käveli kumarassa ja näytti laihtuneen. Kehotin Kristallia hävittämään loput taikasienet. Hän kävi kertomassa, että ne olivat hävinneet. En ymmärrä, kuka ne varasti, sillä murtojälkiä ei kuulemma ollut. Pelkään, että niistä koituu vielä ikävyyksiä. Kristalli kertoi muuttavansa poikaystävän kanssa äidin asuntoon, sillä vieroitus voi kestää pitkään.

***

Usva kärsi. Hänellä oli jatkuvasti hutera olo ja taikasienten kaipuu oli valtava. Hän rukoili Kristallia tuomaan edes muutaman pussin, mutta tyttö pysyi tiukkana.

– Sinun pitää sinnitellä. Lääkäri sanoi, että selviät kyllä, Kristalli yritti lohduttaa.

Usva huomasi, että parantolassa oli yllättävän paljon tuttuja. Hän tunnisti osan heistä asiakkaikseen. Kun nämä tajusivat, kuka hän oli, syytösten ryöppy oli musertava. Hoitajien piti tulla väliin, ettei Usva joutunut väkivallan kohteeksi.

USVA

Kadun katkerasti taikasienien myyntiä. En halunnut kenellekään pahaa, olin liian hyväuskoinen. Olihan niistä aluksi iloa, mutta nyt silmäni ovat avautuneet. Asiakkaat kertoivat tuskasta ja särystä, joita teen nauttiminen on aiheuttanut. Osa on vammautunut loppuiäksi.

Lääkäri määräsi eristykseen oman turvallisuuteni vuoksi. Istun nyt pienessä ankeassa huoneessa lukkojen takana, enkä pääse enää ulkoilemaan. Kristalli ja Mama kävivät tervehtimässä. He olivat järkyttyneitä saamastani kohtelusta. Tuntuu, että olen vankilassa ja sitähän tämä surkeus käytännössä on. Ruoka ei maita, pelkkä haju tekee pahaa. Saan rauhoittavia lääkkeitä, jotka väsyttävät. En tiedä, kauanko kestän tätä kamaluutta.

Kristalli toi kannettavan tietokoneen viihdykkeeksi. Olen ruvennut kirjoittamaan kokemuksistani taikamaailmassa. Sukellan mielen syvyyksiin ja unohdan hetkeksi vaivat. Lähetin tekstinpätkän tyttärelle. Hän kysyi, saako lukea poikaystävälle. Lupasin, mutta se taisi olla virhe, sillä Neo innostui ja pyysi minua kirjoittamaan lisää. Ei minulla muutakaan tekemistä ole, tekstiä syntyy päivittäin.

***

Neo kehui Kristallille, miten lennokas mielikuvitus Usvalla oli.

– Kuvittele, mikä fantasia. Riski mies muuttuu äitisi silmien edessä lohikäärmeeksi. Mistä ihmeestä hän keksii moista? Tarinassa on loistavan elokuvan aineksia.

Kristalli värähti. Hän toivoi, ettei Neo saa koskaan tietää totuutta.

– Oletko tosissasi? Dokumenttisi sai kiitosta, mutta fantasian toteutus on vaikeampaa, Kristalli kysyi.

– Täytyy miettiä, odotan innolla, mitä Usva kirjoittaa seuraavaksi.

Keskustelu unohtui ja arki jatkui entiseen tapaan. Kristalli oli edelleen töissä taidegalleriassa ja taikapuoti pysyi suljettuna. Kristalli ei tiennyt tarkalleen, mitä Neo puuhaili kavereiden kanssa. Hän oli tyytyväinen, että poika maksoi osan vuokrasta. Neolla tuntui olevan rutkasti rahaa, jonka alkuperästä Kristalli ei ollut selvillä.

Mamalla oli epäilyksiä, sillä hän näki ikkunan raosta, miten talossa vieraili outoja nuoria miehiä säännöllisin väliajoin.

– Pörrö, anna anteeksi, minun on pakko vakoilla vähän, Mama sanoi ja otti taikajauheen esille. Hän nuuhkaisi sitä ja keskittyi seuraamaan, mitä naapurissa tapahtui.

Mama näki, että Neo antoi vierailijalle kangaspussin, joka sisälsi pieniä kertakäyttöpakkauksia. Mama tajusi, että poika oli korjannut taikasieniteet talteen. Hän oli käynyt hakemassa ne Kristallin avaimella yön pimeinä tunteina.

– Pörrö, enhän minä voi olla aina vahdissa, Mama harmitteli.

Kissa katseli häntä syyttävän näköisenä.

***

Mama mietti, mitä tekisi. Hän soitti poliisiasemalle ja kertoi epäilystään. Poliisi vahvisti, että he tarkkailivat epäilyttäviä huumekauppiaita, mutta eivät olleet onnistuneet nappaamaan ketään.

Mama lupasi soittaa heti, kun seuraava kuriiri ilmestyisi pihaan.

Neo ja hänen asiakkaansa jäivät kiinni jo seuraavalla viikolla. Neo sai valita, meneekö vankilaan, vai suorittaako rangaistuksen työpalvelulla.

– Korkeasaaressa tarvitaan apua eläinten hoidossa. Laitamme jalkapannan, jos haluat sinne, tuomari sanoi.

Neo halusi. Hän toiveensa päästä ruokkimaan lohikäärmeitä toteutui. Neo hurmaantui katsellessaan niiden touhuja.

– Elokuva-ainesta. Tuo digikamerani tänne, hän soitti Kristallille.

Tyttö oli itkenyt ja pitänyt Neo petollisena. Hän oli rauhoittunut, kun poika oli vannonut lopettavansa rikollisen toiminnan. Kristalli oli polttanut loput taikasienipussit saunan pesässä. Niistä oli noussut valkoinen savu, joka oli haissut kammottavalta.

Usva oli nauranut ja sanonut olevansa iloinen, että niiden taru oli lopussa. Hän oli piristynyt tarinan edettyä Intian matkaan.

– Pääsen kauhukuvista eroon sitä mukaa, kun tekstiä syntyy, hän kertoi Kristallille. Tyttö lähetti tarinat Neolle.

NEO

Taikasienistä oli sittenkin iloa, sillä päivät täällä Korkeasaaressa ovat unelmien täyttymys. Rehusäkkien raahaaminen on raskasta, mutta iltapäivän tunnit lohikäärmeiden parissa ovat kiehtovia. Olen tunnistanut Kallen ja Kaisan sekä hurmaavan Kai-Kan. Se tuntee jo minut, taputtaa tassuja aina kun tulen paikalle.

Minulla on jo paljon materiaalia elokuvaa varten. Tuttu tuottaja on näyttänyt vihreää valoa. Pelkkä lohikäärmeiden kuvaus ei tietenkään riitä, vaan minun pitää kehitellä fantasiatarina. Usvan käsikirjoitus on loistava, jossa käänteitä riittää. En tiedä vielä, miten tarina toteutetaan, mutta nykytekniikalla kaikki on mahdollista. Käytämme tekoälyä, tuottaja kiteytti. Mitä se tarkoittaa, en tiedä, mutta hanke etenee, kun työvelvoite loppuu. Siihen on vielä aikaa.

Olen miettinyt elokuvalle nimeä. Miltä ”Elämäni lohikäärmeenä” kuulostaa? Tarinan sankari on uljas musta Kalle, joka alun perin oli raavas mies. Ajatus innostaa suunnittelemaan jatkoa. Saako hän ihmishahmon takaisin vai onko hän onnellinen suurperheensä parissa? Lähetin Usvalle haasteen, mutta hän ei ole vastannut.

***

Usva pelästyi ymmärtäessään, että Neo oli päässyt liian lähelle totuutta. Hän päätti kirjoittaa käänteen, joka johdattaisi pojan harhapoluille.

Neo hämmästyi lukiessaan, miten lohikäärmeet valtasivat Korkeasaaren ja pitivät hoitajia vankeina. Ne syöttivät henkilökunnalle omaa rehuaan ja popsivat itse pelkkiä sammakoita. Hoitajat sidottiin ja heitä kidutettiin raa’asti.

– Äidilläsi on selvänäkijän lahja. En todellakaan halua jäädä tänne lohikäärmeiden vangiksi, Neo soitti Kristallille.

– Äiti, olet verraton. Neo on anonut siirtoa ja pääsee seuraavaksi vanhusten hoivakotiin vaihtamaan vaippoja, Kristalli nauroi.

Neo ilmoitti tuottajalle, että elokuvahanke oli peruttu. Hän ei kertonut syytä. Tuottaja ei ollut pahoillaan, vaan vastasi, että toteutus olisi tullut joka tapauksessa liian kalliiksi.

MAMA

Tarinalla on onnellinen loppu. Usva on parantunut kirjoitusprojektin myötä. Hän on julkaissut tarinansa otsikolla ”Taikapuoti – sen nousu ja tuho”. Puoti ei tietenkään ole tuhoutunut, vaan se on avattu uudelleen. Paikallislehti hehkutti kirjaa ja asiakkaat ovat palanneet. Usvasta on tullut paikkakunnan julkkis. Hän antaa auliisti haastatteluja värikkäästä elämästään. Kukaan ei tietenkään usko tarinoita todeksi. Usva istui luonani ja toi lahjaksi omistuskirjoituksella varustetun kirjan.

Neo on kokenut uskonnollisen herätyksen nähdessään, miten paljon kärsimystä maailmassa on. Hän laulaa nykyään gospelkuorossa ja tekee vapaaehtoistyötä. Kristalli ei tiedä, miten suhtautua tilanteeseen. Arvelen, ettei heillä ole yhteistä tulevaisuutta.

**********

OSA II TAIKAPUOTI – SEN NOUSU JA TUHO

KALLE LOHIKÄÄRME

Elämä lohikäärmeenä rupeaa tympäisemään. Päivät ovat toistensa kaltaisia. Herään aamuauringon häikäiseviin säteisiin. Pidän enemmän pilvisistä ja sateisista päivistä, sillä ne vilvoittavat. En tiedä, olenko tullut vanhaksi enkä sitäkään, kuinka pitkään lohikäärmeet elävät. Tiedän vain, että tassut väsyvät, viikset harmaantuvat enkä jaksa lemmiskellä Kaisan kanssa entiseen tapaan. Lapsikatras käy voimille, sillä he haluavat painia kanssani. Silmäteräni Kai-Ka on löytänyt kaverin ja keimailee samoin, kuin Kaisa tavatessamme. Epäilen, että minusta tulee pian lohikäärmepappa.

Tuntui hämmentävältä, kun hoitajapoika Neo kuvasi meitä pikkukameralla. Oli rasittavaa vetää jatkuvasti vatsa sisään ja röyhistää rintaa. Tulisuihkunikaan eivät ole enää entisen veroisia. Näen unia Usvasta, jonka kanssa vietin rattoisia hetkiä. Kaisa ei onneksi tiedä mitään menneisyydestäni. Neo kertoi suunnittelevansa meistä elokuvaa, mutta hän huikkasi lähtiessään, että hanke on peruttu. En tiedä, olenko siitä iloinen vai pahoillani.

***

Mama levitti tarotkortit pöydälle ja käänsi onnenkortin. Hän ei tiennyt mitä ajatella, kun kortti enteili taistelua. Hän mietti, tarkoittiko se henkistä taistelua oikean ja väärän välillä.

– Pörröseni, olen iloinen, kun Usva on palannut terveenä kotiin ja Kristalli asuu hänen kanssaan. Poikaystävä Neo suorittaa vielä pakollista työpalvelua huumesienten myynnin vuoksi. Kristalli kertoi, että hän on hurahtanut johonkin lahkoon. Se kuulostaa pelottavalta.

Kissa kuunteli hetken, mutta kipitti sitten keittiöön.

– Anteeksi kulta, laitan meille molemmille aamupalaa, Mama havahtui.

Ovikello kilahti, kun kahvi oli tippumassa.

– Hyvä tuoksu, riittääkö minulle kupillinen? Usva kysyi tullessaan.

– Voin keittää lisää, mutta aloitetaan tällä, Mama hymyili. – Olet varhain liikkeellä, oletko menossa taikapuotiin?

– Avaan ovet piakkoin, mutta halusin tulla kertomaan uutisia. Olen kirjoittanut jatko-osan ensimmäiselle kirjalle ja kustantaja on innoissaan. Hän kertoi, että kyselyjä tulee jatkuvasti. Hänen mukaansa lohikäärmetarina kiihottaa lukijoita.

– Hienoa, kirjoitat vetävästi ja toden tuntuisesti, Mama virnisti.

– Pelkään ja toivon edelleen, että palautat Klausin ihmishahmon, Usva sanoi.

– En ole ajatellut, haluaisitko sitä todella?

– En tiedä, mutta tekisihän se elämästä jännittävää.

– Kerro minulle, mitä päätät, Mama sanoi vakavasti. – Jos hän palaa, lohikäärme-elämä ei ole enää sen jälkeen mahdollista.

– Mietin vakavasti. Näin unta, että Klaus tai siis Kalle kietoi pyrstönsä ympärilleni. Se tuntui ihmeen hyvältä, Usva nauroi, mutta hänen silmänsä olivat surulliset.

MAMA

Olen kahden vaiheilla. Taikajauhetta on vielä hippunen jäljellä. En todellakaan haluaisi turvautua siihen, mutta olen Usvalle velkaa Klausin palauttamisen, jos hän todella sitä haluaa. En voi vastata seurauksista, sillä en tiedä, mitä aika lohikäärmeenä on aiheuttanut hänen mielelleen. Onneksi miehellä ei ollut sukulaisia, jotka olisivat kyselleet, mihin hän on kadonnut. Toisaalta on surullista, ettei kukaan kaipaa. Kristallin ystävät ovat vallanneet hänen talonsa. Heidän pitää lähteä, jos mies palaa. Vaikea päätös, taidan kysyä korteilta neuvoa.

***

Mama otti tarotpakan, sekoitti sen ja keskittyi kysymään, mitä tekisi.

– Pörrö, olisihan se pitänyt arvata. Kortti on kohtalonpyörä, joka kertoo, että se, mikä elämässä tapahtuu, on sen arvoista. Odotan Usvan päätöstä ja toimin sen mukaan.

Usva näki seuraavana yönä unen, jossa hän lensi Klausin kanssa tähtien ympäröimänä. Avaruus säteili kullanhohtoisena. He laskeutuivat meren rannalle, rakastelivat kuun valossa ja uivat kristallinkirkkaassa vedessä.

– Mama, olen päättänyt. Otan riskin ja haluan Klausin takaisin elämääni, Usva henkäisi seuraavana aamuna.

Mama oli keittänyt kaksi kupillista kahvia ja tarjoili niiden kanssa voita tihkuvia croissanteja.

– Arvelinkin, että päätät jatkaa elämää. Ehdotan, että matkustat Korkeasaareen ja odotat huomenna ruokinta-aikaa. Taikapuotihan on viikonloppuna kiinni?

– Mama, minua jännittää, mutta olen valmis, Usva nousi halaamaan Mamaa.

Iltapäivälehtien lööpit kirkuivat sunnuntaina, että Korkeasaaressa oli tapahtunut ihme.

Mama myhäili lukiessaan, miten vierailijat olivat säikähtäneet, kun lohikäärmeistä komein Kalle oli yhtäkkiä pudottanut suomunsa ja paljastunut komeaksi alastomaksi mieheksi. Eläintenhoitaja oli pyörtynyt. Apupoika oli tuonut nopeasti huovan ja peittänyt sukukalleudet. Mies oli kiidätetty sairaalaan, jossa lääkäri oli todennut hänet terveeksi. Punasteleva Usva oli selittänyt, että kyseessä oli hänen miesystävänsä. Tapaus jäi arvoitukseksi.

USVA

Olen hämmentynyt ja innoissani, sillä Klaus on taas kotona. Hän näyttää vanhentuneelta, mutta en minäkään ole entiselläni. Kun kyselin, miltä elämä lohikäärmeeltä oli tuntunut, hän vastasi, ettei muista mitään. En usko, hän ei selvästikään halua paljastaa.

Kristalli kertoi Klausille, että hän on kavereineen pitänyt huolta talosta. Klaus murahti jotain. Hän ei osaa vielä suhtautua uuteen tilanteeseen. Hoivaan häntä parhaani mukaan. Tarjoan ravitsevaa ruokaa, silittelen ja peittelen nukkumaan. Miten elämä jatkuu, en tiedä.

***

Mama pelästyi avatessaan oven ja huomatessaan, että vihaisen näköinen Klaus pyrki sisään. Hän yritti sulkea sen, mutta Klaus laittoi jalan eteen ja tuli väkisin sisälle. Pörrö juoksi karkuun parvekkeelle.

– Mama, tiedän, että sinä olet kaiken takana, Klaus jyrisi.

– En pelkää sinua, olet saanut, mitä olet ansainnut, Mama sanoi vakaalla äänellä, vaikka miehen käytös kauhistutti.

Hän hämmästyi, kun Klaus purskahti nauruun.

– Olen kiitollinen sinulle, sillä olen elänyt parhaat vuoteni Kaisan ja lapsukaisten kanssa. Sellaisesta elämästä mies voi vain haaveilla, hän hekotti.

Mama painoi käden sydämelle, eikä tiennyt, mitä ajatella.

– Vakavasti puhuen, jatkan siitä, mihin jäin. Pyöritämme taikapuotia yhdessä Usvan kanssa. Hän vakuuttaa rakastavansa minua ja haluaa, että puoti menestyy. Meillä on yhteinen hanke. Väitin, etten muista mitään lohikäärmeenä olosta, mutta se ei pidä paikkaansa. Usva osti pullollisen hyvää punaviiniä ja olen kertoillut sen voimin kaikenlaista. Sepitän välillä omiani, mutta se tekee tarinalle hyvää, sillä lohikäärmepäivät olivat välillä yksitoikkoisia.

Mama kuunteli hämääntyneenä, mutta rauhoittui nopeasti.

– Hittikirja taitaa olla syntymässä, hän sanoi.

– Tarinoita ja yllätyksiä riittää. Nimeksi tulee Minä Uljas Musta, lohikäärme. Olemme menossa yhdessä käymään Korkeasaaressa. Haluan testata, pystynkö edelleen ymmärtämään, mitä Kaisan ja lapsosten mielessä liikkuu.

USVA

Olen saanut oman Klausin takaisin. Jännitti ja pelotti, mutta olen onnellinen, että hän on lähes oma itsensä. Asiakkaat kyselevät, missä Klaus oli ja hän kertoilee uskomattomia satuja. Kuuntelen ja käytän niitä hyväksi, kun kirjoitan kirjaa.

Kävimme Korkeasaaressa. Seurasin sivusta, kun Klaus heilautti kättä lohikäärmeille ja nämä riemastuivat. Kai-Ka taputti tassuja ja sen nuoremmat sisarukset innostuivat tanssimaan. Kaisa puhalsi mahtavia tulisuihkuja. Klausin silmät kostuivat ja huomasin, että hän liikuttui. Lupasimme käydä toistekin.

Sain Neolta lahjaksi videon, jossa lohikäärmeet lekottelevat ja uivat aitauksessa. Se pyörii nykyään taikapuodin monitorissa. Kristalli on maalannut lohikäärmeaiheisia taidekortteja. Niille on kysyntää, mutta hittituote puuttuu. En myy enää edes viatonta yrttiteetä, sillä se tuo ikävät muistot mieleen.

Klaus on käynyt katsomassa taloaan, mutta totesi, että Kristalli ja kaverit voivat asua siellä jatkossakin. Meillä on kodikasta kahdestaan. Puistattaa, kun Klaus tilaa netistä sammakonreisiä. En ole suostunut maistamaan, vaikka hän kehuu, että ne maistuvat kanalta.

***

Paikallislehden ilmoitus sai asiakkaat liikkeelle.

Taikapuodissa tapahtuu. Järjestämme kisan, jonka teema on maaginen. Kolme maamme tunnetuinta kokkia on lupautunut tekemään taianomaisia annoksia. Sponsorimme on luvannut voittajalle huikean palkinnon. Kisa pidetään viikonloppuna. Kaikki kolme kilpailevat lauantaina ja kaksi parasta sunnuntaina. Tervetuloa kannustamaan, maistiaisia luvassa.

***

Mama pukeutui hopeanhohtoiseen viittaansa ja tuli ajoissa paikalle. Taikapuodin perällä oli tukeva työpöytä keittolevyineen. Vieressä oli vesipiste ja tilava jääkaappi. Sivupöydällä on värikkäitä vihanneksia ja näyttäviä yrttiruukkuja.

Kokit Reino, Tapsa ja Meriitta uhkuivat taistelutahtoa. Palkintosumma oli mittava ja luvassa oli julkisuutta. Paikallislehden ja Radio Hämeen toimittajat olivat paikalla. Yleisöä oli enemmän, kuin saliin mahtui. Vieraat nurisivat, kun Kristalli joutui käännyttämään viimeksi tulleet pois. He lupasivat tulla jonottamaan loppukilpailua ani varhain seuraavana aamuna.

– Tervetuloa, olen iloinen, että teitä on runsaslukuisesti paikalla. Kokkimme jännittävät tehtävän antoa. Koska olemme taikapuodissa, ilmassa on tietenkin magiikkaa. Haltijakummi Mama on valmis kertomaan kilpailijoille haasteen. Jokainen teistä saa nostaa onnenkortin. Käyttäkää sitä inspiraationa annoksessanne. Aikaa on puolitoista tuntia ja kaikki sivupöydällä olevat raaka-aineet ovat käytössä, Usva kuulutti mikrofoniin.

Mama astui esiin ja kumarsi arvokkaasti. Hän levitti tarotkortit selkä ylöspäin työpöydälle ja pyysi kilpailijoita nostamaan yhden.

– Reino, korttisi on Taikuri. Se sopii hyvin kilpailun teemaan. Odotamme, että valmistat jotain yllättävää, Mama tulkitsi.

Reinon silmät välähtivät. Hän rakasti jälkiruokia ja silmänhämäys oli lähellä sydäntä.

– Selvä, lupaan yllättää teidät, hän hymyili leveästi.

– Tapsa, sinun korttisi on Miekkojen kolmonen Suru. Miten ajattelet toteuttaa teeman kokkauksessa?

– En todellakaan tiedä, mutta yritän parhaani, Tapsa sanoi hämääntyneen näköisenä.

– Meriitta, tämä taitaa olla sinulle tuttua, korttisi on Intohimo, Mama sanoi.

Naisen kasvot levisivät hymyyn.

– Napakymppi, toivottavasti tarjolla on tuoreita viikunoita ja ostereita, jotka nostattavat lempeä, hän naurahti.

– Kilpailijat, oletteko valmiit, aika alkaa nyt! Usva kuulutti.

Kaikki ryntäsivät sivupöydän luo. Meriitta parahti, kun ei löytänyt toivomiaan raaka-aineita. Hän päätyi valitsemaan tuoreita vadelmia, rahkaa ja kermaa sekä yrttejä.

Tapsa tarkasteli valikoimaa pitkään. Suruteema tuntui vaikealta. Hän päätti itkettää kesäkurpitsoja ja munakoisoja. Koska uunia ei ollut käytettävissä, hän suunnitteli kokkaavansa kylmän vihanneskeiton.

Reinon ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän otti esiin jäätelökoneen ja pussillisen pääkallokaramelleja sekä punaisen chilipalon.

– Sitä saa mitä tilaa, hän virnisti, kun Usva kysyi, mitä hänellä oli mielessä. – Pidän jännitystä yllä loppuun asti, Reino lupasi ja laittoi jäätelön alulle.

– Odotamme hillittömästi, Usva sanoi ja siirtyi Tapsan luo.

– En ole innostunut surusta, mutta yritän itkettää raaka-aineitani, Tapsa kommentoi.

– Taidat itkettää itseäsikin kirpeällä sipulilla, Usva sanoi.

– Olisin halunnut leipoa kasviskeiton kaveriksi sämpylöitä. Jos aika riittää, paistan pannulla ohutleipää ja teen sen kaveriksi vahvaa tsatsikia, Tapsa suunnitteli.

– Onnea matkaan, entä Reino? Jäätelökone pyörii, mitä kokkaat kaveriksi?

– Suolaista kinuskia, jonka koristelen pääkallokarkeilla.

– Millä olet maustanut jäätelön?

– Tuoreella timjamilla ja chililastuilla, siitä on tulossa makujen sinfonia, Reino kertoi.

– Toivottavasti se ehtii ajoissa valmiiksi. Onko sinulla varasuunnitelmaa?

– Vaniljakastiketta kaikilla mausteilla, Reino virnisti.

Aika loppui kilpailijoiden mielestä liian nopeasti. Vieraat osallistuivat äänekkäästi viimeisen kymmenen sekunnin laskemiseen.

– Klaus, minä ja Mama toimimme tuomareina. Olkaa hyvät ja tuokaa annokset tarjolle. Reino, voit aloittaa, Usva kuulutti.

Salissa oli odottava tunnelma, kun Reino toi timjaminlehdillä koristamansa jäätelön tarjolle. Hän kaatoi kinuskikastikkeen sen päälle ja ripotteli pääkallokaramelleja koristeeksi. Lehtikuvaajat ottivat innokkaasti valokuvia.

– Oho, aika vahvaa, Usva sanoi hikikarpalot otsallaan.

– Minun mielestäni makuyhdistelmä on mieletön, Klaus tuumi maistettuaan kaikkea yhdessä. – Jäätelö on vahvaa, mutta kinuski tasapainottaa maun. Pidän kovasti.

– En olisi uskonut, että chili sopii annokseen, mutta olen samaa mieltä Klausin kanssa, makuelämys on mahtava, Mama kommentoi.

– Seuraavaksi Tapsa, Usva kutsui.

– Keittosi maistuu miedolta äskeisen annoksen jälkeen. Ikävä kyllä leivät ovat jääneet raaoiksi ja tsatsikissa on liian paljon valkosipulia, Usva kommentoi.

Klaus ja Mama olivat samaa mieltä. Mama kommentoi, että kylmä keitto olisi kaivannut chilin lämpöä.

– Meriitta, mitä kokkasit? Usva kysyi.

– Olisin halunnut tarjota ostereita sitruunaviipaleiden ja samppanjan, snapsien ja rakastajan kera, mutta valitettavasti mitään niistä ei löytynyt ruokakomerosta.

Vieraat taputtivat railakkaasti.

Usva piti tauon, ennen kuin jatkoi.

–  Kerro, mitä paistoit?

– Löysin vohveliraudan ja tarjoan lemmekkäitä vohveleita vadelmien, rommin ja rahkakerman kera. Nauttikaa.

– Annos on kieltämättä herkullinen, mutta aika yksinkertainen. Puolessatoista tunnissa olisit ehtinyt valmistaa jotain muutakin, Klaus kommentoi.

– Minun mielestäni vähemmän on enemmän, pidin annoksen mauista, Mama sanoi ja otti toisen vohvelin.

– Kiitos kilpailijat. Me tuomarit vetäydymme hetkeksi tekemään vaikean päätöksen. Annokset olivat erinomaisia, mutta vain kaksi teistä jatkaa huomenna, Usva sanoi.

Yleisö odotti malttamattomana tuomareiden valintaa. Reino oli suosikki, Tapsa ja Meriitta jakoivat mielipiteitä. Salissa kohahti, kun tuomarit palasivat.

– Päätös ei ollut helppo. Reinon yllättävä makuyhdistelmä teki vaikutuksen ja hän jatkaa huomenna. Tapsan keitto oli maukas, mutta leipä oli epäonnistunut. Meriitan vohvelit olivat herkullisia, mutta aika olisi riittänyt vaativampaankin suoritukseen. Maku ratkaisi ja sen vuoksi sinä Tapsa putosit.

Yleisön taputuksista ei ollut tulla loppua, kun Reino ja Meriitta kumarsivat kiitokseksi.

Paikallislehti kirjotti, että lauantain kilpailu oli ollut jännittävä ja tasapuolinen. Reino ja Meriitta loistivat lähikuvassa.

USVA

Mieletöntä, päivän kilpailu oli yleisömenestys. Olisi pitänyt periä pääsymaksu, mutta en ymmärtänyt. Ehkä asiakkaat löytävät tiensä jatkossa, kun laitan huomiseksi erikoistarjouksia. Huomasin, että Klaus nautti roolista makutuomarina. Olen hieman huolissani, miten hekumallisesti hän katsoi Meriittaa. Nainen on kieltämättä näyttävä ja nauttii miesten suosiosta. Reinolla on perhe, mutta kyllä julkisuus hänellekin kelpaa.

Olen innoissani, sillä minulla ja Klausilla on valta ratkaista kisan voittaja. Toivottavasti Mama on samoilla linjoilla, mutta äänestyksessä voitamme. Tärkeintä ei ole rehti kilpailu vaan taikapuodin mainostus. Jatkamme tarotkorttien innoittamina, sillä se toimi loistavasti. Huominen jännittää, sillä tulevaisuutemme taikayrittäjinä riippuu yleisön suosiosta.

***

Usva heräsi sunnuntaiaamuna sateen ropinaan. Ikkunasta ulos katsoessaan hän huomasi, että asiakkaat värisivät kylmissään taikapuodin oven edustalla. Hän pukeutui nopeasti ja riensi avaamaan ovet. Usva jakoi huopia ja laittoi teevettä kiehumaan.

Sali täyttyi nopeasti ja se oli täpötäynnä, kun kisa alkoi. Usva ja Klaus esittelivät Meriitan ja Reinon, sillä suurin osa asiakkaista ei ollut edellisenä päivänä paikalla. Kilpailijat olivat pukeutuneet valkoisiin kokintakkeihin ja vakuuttivat taistelevansa loppumetreille asti.

– Hyvä yleisö ja tiedotusvälineiden edustajat, tänään on suuri päivä, sillä palkintosumma on huikea maineesta ja kunniasta puhumattakaan, Usva julisti kättentaputusten säestyksellä.

– Mama, kerrotko päivän tehtävän, Klaus pyysi.

– Mielelläni. Tänäänkin teemana on taikuus, mutta kokkaus on eilistä vaikeampi. Olen valinnut tarotkortit, jotka mielestäni kuvastavat sisintänne. Meriitta saa Miekkojen prinsessan, joka edustaa vanhojen arvojen romuttamista. Kortti lupaa uutta selkeää näkemystä ja rohkeutta toteuttaa unelmat.

Yleisö taputti innoissaan.

Mama piti hetken tauon ja jatkoi.

– Myös sinä Reino saat prinsessan, mutta hän on lempeä ja seesteinen. Tiedän, että sinulla on rakastava perhe. Lanttien prinsessa edustaa äitiyttä, tai sinun tapauksessasi isyyttä. Ruuan avulla voi osoittaa hellyyttä.

Reino punastui ja mietti kuumeisesti, mitä herkkuja valmistaisi.

– Ei ohjeistus tähän loppunut. Odotamme tarinoita ja Maman valitsemien korttien lisäksi saatte nostaa sokkona niille parin, Klaus jatkoi.

Meriitta sai hurraahuutoja ja vihellyksiä, kun hän esitteli nostamansa kortin. Se oli Paholainen. Maman mukaan se oli vahva valttikortti, joka edusti huumoria ja erotiikkaa.

– Elämästä saa nauttia kaikissa ilmenemismuodoissa, Mama virnisti.

Meriitta vaikutti ilahtuneelta ja lupasi kokata hekumallisen annoksen.

– Reino, taidamme saada tänään huippuherkullisia annoksia, sillä korttisi on Maljojen nelonen Ylellisyys, Mama hymyili ja näytti korttia, jossa oli ylitsevuotavia maljoja.

Reino nyökkäsi tyytyväisen näköisenä.

– Teillä on tänäänkin puolitoista tuntia aikaa ja se alkaa nyt! Usva kuulutti.

Meriitta ja Reino juoksivat tarkastelemaan raaka-aineita. Meriitan kaipaamia ostereita ei löytynyt, mutta hän huomasi hämmästyksekseen tarjolla olevan kotiloita ja sammakonreisiä. Hän valitsi niiden seuraksi nipun valkosipuleita, suippopaprikoita, chilipalkoja ja makeita terttutomaatteja.

– Kokkaan oikean paholaisen annoksen, hän kertoi Klausille, joka tuli työpöydän ääreen.

Klausin silmät välähtivät. Hän kertoi rakastavansa sammakonreisiä.

– Tulet hämmästymään ja toivottavasti myös ihastumaan, Meriitta hymyili ja iski silmää.

– Reino, kokkaat makeaa, teetkö tänäänkin jäätelöä? Usva kysyi.

– Vatkaan parhaillaan marenkia. Teen sen seuraksi kirpeän luumusorbetin, jonka maustan tuoreilla mintunlehdillä. Kun saan sen kylmään, minulla on aikaa kokata mantelikrokanttia, joka sulattaa sydämet, Reino kuvaili.

– Pidä kiirettä, sorbetin pitää ehtiä jähmettyä, Usva sanoi.

– Uskon ehtiväni ja minulla on tilanteeseen sopiva yllätys, Reino kertoi salaperäinen hymy huulillaan.

Usva kilisti kelloa, kun kokkausaikaa oli viisi minuuttia jäljellä.

– Kilpailijat, nyt on aika laittaa annokset lautasille. Muistakaa, että haluamme myös näyttäviä kuvia.

– Lopussa tulee aina kiire, Meriitta valitti suureen ääneen siivilöidessään kastiketta tarjoilukannuun.

Saliin oli levinnyt herkullinen tuoksu, kun kotilot ja sammakonreidet tirisivät valkosipulivoissa.

Reino haki sorbetin jääkaapista ja esitteli yleisölle, miten upeasti se oli jähmettynyt. Hän ripotteli tarjoiluvadille mantelikrokanttia ja kumosi verenpunaisen annoksen. Lopuksi hän siveli löysän marengin sorbetin päälle.

Kun aika loppui, Usva kutsui Reinon tuomarinpöydän luo. Kansa kohahti, kun Reino kaatoi annoksen päälle brandya ja liekitti sen näyttävästi.

– Vähän teatteria, hän hymyili, kun liekit hiipuivat.

– Pinta sai upean värin, Usva kiitteli salamavalojen välkkeessä.

– Eikä maussakaan ole mitään vikaa. Maistan yhtä aikaa kylmää ja kuumaa, makeaa ja suolaista, pehmeää ja rouskuvaa, Mama kiitteli.

– Maistuu minullekin, Klaus sanoi ja otti toisen annoksen.

– Meriitta, sinun vuorosi, Usva sanoi, kun jälkiruokavati oli tyhjä. – Kerro annoksestasi.

– Kokkasin paholaisen kastiketta. Varoitan, se on tosi tulista ja valkosipulia on rutkasti, Meriitta sanoi ja kaatoi tummanpuhuvaa kastiketta lautaselle, jossa kotilot ja sammakonreidet uiskentelivat voisulan peitossa.

– Täytit tehtävänannon mainiosti, jo tuoksu vie kielen mennessään. Klaus, sammakonreidet ovat herkkuasi, maista ensimmäisenä, Usva kehotti.

Klausin vihreät silmät olivat kavenneet viiruiksi ja hänen suustaan purkautui hyväksyvä murina, kun hän haukkasi palan, sitten toisen, eikä kestänyt kuin hetki, kun hän oli pistellyt koko annoksen poskeensa.

– Klaus, miten voimme arvostella, kun söit kaiken? Usva parahti.

– Voittaja-annos, en ikinä ole saanut mitään näin hyvää, Klaus julisti.

Iltapäivälehden otsikot kertoivat, että taikapuodin kokkikisa oli ollut skandaali.

Yksi tuomareista hullaantui niin, että söi yksin kotilo- ja sammakonreisiannoksen. Muut tuomarit tekivät hätäratkaisun ja julistivat kilpailun tasaväkiseksi. Palkintosumma puolitettiin ja molemmat kisaajat pääsivät lehtikuviin.

USVA

Taikapuoti sai enemmän mainosta, kuin osasimme odottaa. Klausin yllättävä veto löi yleisön ällikällä. Mies nauraa hohotti, kun yritin moittia häntä. Meriitta ja Reino olivat niin hämmästyneitä, etteivät ymmärtäneet protestoida. Maman ehdotus palkita molemmat oli pelastus.

Klaus ei muusta puhukaan kuin Meriitasta ja hänen kokkaustaidoistaan. Kuuntelin salaa, kun hän sopi tapaamisen naisen kanssa. En tiedä, olenko jäämässä toiseksi. Toisaalta miehen jatkuva läsnäolo on ruvennut ahdistamaan. Sammakonreidet tuoksuvat jatkuvasti keittiössä. Olen katsellut Klausin hampaita. Mielestäni ne ovat terävämmät kuin aikaisemmin. Toivottavasti hän ei muutu takaisin lohikäärmeeksi. Kynnetkin ovat pelottavan pitkät.

***

Usvan epäilyt toteutuivat, kun Klaus pakkasi matkalaukun, sanoi hilpeät jäähyväiset ja ilmoitti muuttavansa Meriitan luo.

– Mama, jäin taas yksin, enkä tiedä, mitä pitäisi ajatella. Klaus on muuttunut. Epäilen, että lohikäärmeaika sekoitti hänen päänsä. Toivon, että Meriitta saa palautettua kurin, Usva purki sydäntään.

– Aika näyttää, nauti vapaudesta. Onko sinulla uusia suunnitelmia? Mama kysyi.

– Taikapuoti menestyy ja Kristalli on apuna. En tiedä, miksi minulla on tunne, että tämä on tyyntä myrskyn edellä. Jäin koukkuun kirjoittamiseen. Suunnittelen noitien kokkauskirjaa tyyliin, miten hyödynnät lepakonsiipiä.

Mama nauroi ja ehdotti, ettei Usva paljasta valkosipulisammakonreisien eikä taikasienien reseptiä.

– Ei mitään pelkoa, sain molemmista tarpeekseni, Usva puisti päätään. – Vakavasti puhuen, mietin taikakirjaa lapsille ja nuorille. Kristalli innostui ajatuksesta ja lupasi kuvittaa.

Hämähäkkejä ja muita ötököitä vokkipannulla, sai nuoret lukijat innostumaan.

Klaus otti yhteyttä ja ehdotti, että Meriitta voisi järjestää kokkikursseja kirjan hengessä. Usva epäröi, mutta päätti, että hanke voisi olla kannattava. Se toisi asiakkaita ja edistäisi kirjan myyntiä.

***

Meriitta uhkui tarmoa ja ideoita, kun hän tuli paikalle mukanaan korillinen tarvikkeita. Paikallislehdessä oli ollut näyttävä ilmoitus. Terveellinen kokkauskurssi lapsille ja nuorille mustana perjantaina. Meriitta opastaa, miten lepakonsiivistä (kanaa) ja verenpunaisista punajuurista taiotaan herkkuja. Kurssilla maistellaan myös mustia karkkeja.

Klaus myhäili pystyttäessään tukevan työpöydän. Meriitta laittoi esille kanansiipiä ja mustaa makkaraa sekä tummanpuhuvia punajuuria ja sokeroitua puolukkahilloa. Kukkurallisia kipoissa oli makeisia. Lapset ahmivat kaksin käsin sokerihuurteisia lepakonsiipiä, liskoja, pääkalloja ja jättihämähäkkejä.

– Terveellistä pureskeltavaa ja vähemmän terveellisiä namuja, Meriitta nauroi, kun vanhemmat jättivät lapset hänen hoiviinsa.

Meriitta jakoi esiliinat ja veikeät noitahatut. Hän aloitti marinoimalla siivet.

– Kuvitelkaa, että nämä ovat lepakoita. Sivelen ne soijakastikkeella ja hunajalla, hän kertoi ja laittoi ne tirisevälle vokkipannulle. Sen vierellä oli kattila, jossa oli kypsymässä mustaa riisiä.

Lapset saivat paloitella makkarat ja keitetyt punajuuret. Kun siivet olivat kypsiä, Meriitta asetteli palat hopeanhohtoisille kertakäyttölautasille. Lapset keihästivät makkaranpaloja pannulta, lusikoivat puolukkahilloa vierelle ja kasasivat riisin päälle punajuuria.

Meriitta näppäili valokuvia. Hän suunnitteli julkaisevansa oman noitakokkauskirjan. Musta teema toimi hänen mielestään loistavasti.

Lapset hurrasivat, kun he popsivat kilpaa jännittäviä annoksia. Mustat karkit saivat vielä suuremman suosion. Meriitta otti kuvia iloisista ilmeistä ja lupasi päivittää ne someen.

Kun vanhemmat tulivat hakemaan lapsia, nämä kehuivat silmät kirkkaina, miten hauska päivä heillä oli ollut.

Meriitta hymyili vaatimattomasti ja kertoi, että ruokalistalla oli ollut paljon terveellisiä aineksia ja vähän makeisia. Vanhemmat vaikuttivat tyytyväisiltä.

USVA

Meriitta on huijari. Hän mainosti kokkikurssin terveellisyyttä, mutta mielestäni se oli kaikkea muuta. Kanansiivet oli valeltu hunajalla ja siirapilla ja karkkeja oli aivan liikaa. En kuitenkaan valita, sillä kirjat tekivät hyvin kauppansa. Meriitta paljasti, että hän suunnittelee omaa noitaopusta, taisi saada idean minulta. Onneksi ehdin ensin. Kurssi jatkuu viikon kuluttua ja ilmoittautumisia on tullut enemmän kuin taikapuotiin mahtuu. Arvaan, että tiedossa on entistä makeampi tapahtuma.

***

Kokkikurssi peruuntui, kun lasten vanhemmat näkivät kuvat ja kuulivat, miten paljon makeisia oli ollut tarjolla. Pienimmät lapset oksensivat kotiin päästyään ja isommat olivat hilpeässä sokerihumalassa.

Meriitta istui kurssin jälkeen Klausin ja Usvan seurassa taikapuodissa.

– Hauskaa oli. Sääli, että se loppui lyhyeen, hän kuittasi naurahtaen.

– Hammaslääkärit ovat varmasti iloisia, muista en tiedä, Usva sanoi happamasti. – Mitä aiotte tehdä jatkossa?

– Haluan, että maksat osuuteni taikapuodista ja tyttäresi palauttaa taloni, Klaus vaati.

Usva ei ollut varautunut. Tuntui, kuin raskas taakka musertaisi hänet, sillä säästöjä oli tuskin nimeksi.

– Kristalli asuu nykyään luonani. Saat itse häätää hänen kaverinsa. Tarvitsen maksuaikaa tai muuten minun pitää myydä puoti, Usva vastasi.

– Pidä kiirettä, se on sinun murheesi. Meillä on Meriitan kanssa vähän rahan tarvetta, toinen kokkikurssi olisi tullut tarpeeseen, Klaus sanoi uhkaavasti, keräsi tavarat ja lähti ovet paukkuen.

 Meriitta kipitti perässä hyvästejä sanomatta.

USVA

Arvasin, että Meriitan tapaamisesta seuraa vaikeuksia. En sure Klausin lähtöä, mutta en pysty maksamaan hänen osuuttaan. Pitäisi keksiä jotain räväkkää. Kirjan tuotto on pysähtynyt. Paikallislehti kirjoitti epäonnistuneesta kokkikurssista ja lasten vanhemmat boikotoivat nykyään taikapuotia. Muistelen haikeana taikasienien tuottamaa voittoa, mutta en voi enää myydä edes viatonta yrttiteetä. Tuntuu, että taivas kaatuu niskaan. Kristallistakaan ei ole apua. Hän totesi, että hyvä kun Klausista ja Meriitasta päästiin. Ehkä kysyn taas kerran Mamalta, voiko hän auttaa.

***

Mamalla ei ollut hyviä neuvoja. Hän oli tuskastunut Usvan oikkuihin ja halusi pysytellä omissa oloissaan. Pörrö tuijotti vierasta epäluuloisesti kirjahyllyn päältä.

– Olen valmis myymään puodin, mutta mistä löydän ostajan? Usva pähkäili.

– Mitä tyttäresi poikaystävä puuhaa nykyään? Mama kysyi jotain sanoakseen.

– Neo on vielä hoivakodissa työpalvelussa, mutta vapautuu pikapuoliin. Mitä ajattelit?

– Ehkä hän voi auttaa, hänellähän on taitavia kavereita. Ihailin keskiaikafestivaalilla poikien valmistamia onnenriipuksia. Kysy, jos he toisivat niitä myyntiin taikapuotiin.

– En usko, että niillä rikastuu, mutta kaikki keinot täytyy ottaa käyttöön, Usva sanoi lähtiessään. Hän vaikutti jo alistuneelta tappioon.

MAMA

Taikapuodista on tullut jatkuva huolen aihe. Milloin siellä kaupataan huumeita tai järjestetään epämääräisiä kursseja. Täytyy myöntää, että Meriitalla on mielikuvitusta. Mustan perjantain musta ruokateema oli nerokas, vain karkkien paljous oli virhearviointi. Reilu kokkikisa sen sijaan oli mahtava, mutta Klaus onnistui pilaamaan senkin.

En todellakaan kadehti yrittäjien arkea. Usva on tarmokas, mutta nyt tuntuu, että hänellä on puhti pois. Kristalli työskentelee taidegalleriassa ja auttaa vain vapaahetkinään. Katsotaan, tuovatko kevättuulet vastauksen Usvan pulmiin. Hän kertoi suunnittelevansa pientä irtiottoa arjesta.

***

Usva varasi uhmakkaasti äkkilähtömatkan Espanjaan. Hän ajatteli, että menkööt loputkin säästöt. Kristalli lupasi hoitaa taikapuotia lomamatkan ajan siitä ilosta, että Neo oli vapautunut. Poika muutti tilapäisesti Usvan asuntoon ja jakoi makuuhuoneen Kristallin kanssa.

– Minulla on ollut ikävä sinua, Neo halasi ja hukutti Kristallin märkiin suudelmiin.

– Toivottavasti äiti jää sille tielleen, tyttö henkäisi ja johdatti Neon omaan huoneeseensa.

– Kaverit pitivät pahana, että heidän piti lähteä Klausin talosta, Neo kertoi. – Ajateltiin vuokrata kimppakämppä. Tosin kenelläkään ei ole paljon rahaa.

– Pidetään yhdessä taikapuotia pystyssä, Kristalli ehdotti spontaanisti.

– En voi jäädä tänne, kun äitisi palaa, mutta ei ajatella sitä vielä, Neo kuiskasi ja halasi tyttöä rajusti.

KRISTALLI

Olen antanut Neolle anteeksi hänen sekoilunsa huumeiden parissa. Helppo raha tekee kenen vain sokeaksi. Äiti on hyvä esimerkki, sillä hän hurahtaa milloin mihinkäkin. Pelkään, että hän palaa Espanjasta jonkun ihmehärvelin kanssa. Sen näkee aikanaan. Keskityn nyt nauttimaan kiihkeistä öistä Neon kanssa. Olen ollut liian kauan yksin. Haaveilemme omasta asunnosta. Tiedän, että Usva haluaa auttaa, mutta sitä ennen taikapuoti pitää saada kannattavaksi.

***

Usva tuskastui muutamassa päivässä Espanjan Aurinkorannikon turistirihkamaan. Hän varasi päiväretken Marokon puolelle siinä toivossa, että löytää sieltä jotain kiinnostavaa.

Tangerilaisessa mattokaupassa tuoksui suitsukkeilta, kun Usva istahti jalat väsyneinä syvään nojatuoliin ja siemaili kohteliaan kauppiaan tarjoamaa minttuteetä.

– Rouva tuli hyvään aikaan, meillä on uusi mallisto ja erikoistarjous lentävistä matoista, mies hymyili valkoiset hampaat vilkkuen. Hänellä oli punainen fetsi päässä ja jalassa kippurakärkiset tohvelit. Kähärahiuksinen apupoika oli vierellä valmiina kaatamaan lisää teetä.

Usva tiesi heti, mitä halusi. Hän katsoi silmät loistaen kauppiaan esittelemiä malleja.

– Löytyy perinteisiä, mutta nyt jo hieman vanhanaikaisia malleja. Suosittelen näitä uusia, joissa on vilkkuvalot ja turvavyöt, mies sanoi ja nosti ilmaan neonvärisiä silkkimattoja.

Usva laski mielessään, että tinkimällä hän voisi ostaa yhden.

– Rouva hyvä, saatte kaksi yhden hinnalla, kauppias suostutteli.

– Millä ne saa ilmaan? Pitääkö muistaa salasana? Usva kyseli.

– Vanhoihin malleihin kyllä, mutta ne ovat nykyään oikullisia. Nousevat ilmaan, jos haluavat. Eivät aina halua. Nämä uudet ovat akkukäyttöisiä ja takuuvarmoja.

– Kaupat tuli, Usva myöntyi, kun hinta oli laskenut kolmasosaan alkuperäisestä pyynnöstä.

Hän hykerteli paluumatkalla ja uneksi järjestävänsä taikapuodin pihalla lentonäytöksen.

***

Meriitta julkaisi kokkikirjan Verimakkaraa ja lepakonsiipiä ennätysajassa. Kriitikot pitivät näyttäviä kuvia ja rohkeita reseptejä raikkaina ja ennalta arvaamattomina. Usva suostui vastahakoisesti ottamaan kirjan myyntiin. Häntä harmitti, että se meni paremmin kaupaksi, kuin hänen tekeleensä.

Neo ihastui lentävään mattoon ja halusi lähteä saman tien koeajelulle. Usva ja Kristalli katselivat jännittyneinä, kun matto kohosi valot välkkyen ilmaan. Neo kaarteli taikapuodin pihapiirissä ja kohosi rohkeasti kattojen tasalle. Hän hihkui riemukkaasti laskeutuessaan naisten eteen.

– Mainio kulkupeli, tunsin olevani pääsiäisnoita, hän nauroi.

– Minä haluan tulla kyytiin, Kristalli innostui.

– Ota oma, näitähän on kaksi, Neo ehdotti ja auttoi Kristallia kiinnittämään turvavyön.

– Pitäisikö olla kypärä? Usva huusi heidän peräänsä, kun nuoret kiitivät ylös hänen silmiensä edessä.

– Parempaa kuin mikään, kuinkahan pitkälle tai korkealle tällä uskaltaa lähteä? Neo kyseli, kun molemmat olivat laskeutuneet turvallisesti.

– En saanut käyttöohjetta, saatte testata. Vara-akkuja ei ole, Usva harmitteli.

Mama ja Pörrö seurasivat ikkunan takaa lentonäytöstä. Mamasta tuntui, että hänen ajopelinsä oli auttamatta vanhanaikainen.

– Kuule Pörrö, olen ollut tyytyväinen mattooni, vaikka siinä ei ole nykyajan turvavempeleitä, Mama huokasi.

Pörrön pää oli pyörällä, kun se oli seurannut ilmassa kieppuvia nuoria.

– Onneksi meidän ei tarvitse kilpailla, Mama sanoi ja nosti kissan viereensä sohvalle.

NEO

Mieletöntä, olen toki kuullut lentävistä matoista, mutta kuvittelin niiden olevan Tuhannen ja yhden yön satuja. Keksintö on ällistyttävän yksinkertainen. Kuka tahansa voisi rakentaa akuilla toimivan lentopelin, mutta en ole aikaisemmin moista nähnyt. Pelästytin lähitalon naakat, kun kaarsin niiden päiden yli. En uskaltautunut vielä pihapiiriä kauemmas, mutta kokeilut jatkuvat.

Olen puhunut Usvan kanssa, että voisimme järjestää tempauksen, jossa halukkaat saavat lentää maksua vastaan. Usva arveli, että siihen tarvitaan lentolupa, mutta ehkä emme kysele mitään. Veikkaan, että tempaus nostaa taikapuodin uuteen nousukiitoon.

***

Pihajuhlat toteutettiin poutaisena kesäpäivänä. Usva laittoi ilmoituksen paikallislehteen ja mainosti tapausta myös somessa. Oma kypärä ja rutkasti seikkailumieltä huikeaan lentomatkaan, hän hehkutti.

Piha täyttyi innokkaista lapsista ja nuorista. Myös isät olivat paikalla. Kristalli jakoi jonotusnumeroita. Mustaan nahka-asuun pukeutunut Neo taputti käsiä ja vaati huomiota. Silmillä oli suojalasit ja päässä hopeanhohtoinen kypärä.

– Turvallisuus ennen kaikkea. Näytän aluksi Kristallin kanssa, miten matot toimivat. Sen jälkeen lennätän pienimpiä ja isommat saavat kukin vuorollaan toisen maton käyttöön.

– Kestävätkö ne isiä? yksi miehistä kysyi.

– Painorajoitusta ei ole, Neo vastasi, vaikka epäili, ettei matto kestäisi yli satakiloisia.

Päivästä tuli menestys. Mama tuli ulos katselemaan, miten ilmassa risteili innokkaita lentäjiä. Naakat olivat kirkuneet ja lentäneet kauemmas turvaan. Usva myi vuoroaan odottaville virvokkeita. Hän oli tyytyväinen, että oli osannut varautua.

– Otetaan seuraavana viikonloppuna uusiksi, Neo ehdotti punaposkisena päivän päätteeksi.

– Ilman muuta, saimme voittoa enemmän kuin koko viikon myynnistä, Usva kertoi ilahtuneena.

– Onneksi kukaan ei pudonnut eikä törmäillyt, Kristalli huokasi.

Hän oli seurannut kauhuissaan, kun jotkut pojista olivat kisailleet vaarallisen näköisesti keskenään.

Paikallislehdessä oli seuraavana päivänä näyttäviä kuvia tapahtumasta.

Uusi aluevaltaus taikapuodissa. Lentotempaus herätti suurta huomiota ja kokeilijat olivat innoissaan. Suurin keksintö sitten kuumailmapallon, toimittaja kuvaili.

KRISTALLI

Nostan äidille hattua, ihailen hänen kykyään nousta yhä uudelleen vaikeuksista. Lentotempaukset ovat pelastaneet taikapuodin ja samalla minun ja Neon suhteen. Löysimme edullisen vuokra-asunnon läheltä Usvan kotia. Minä pystyn taas keskittymään taidegallerian päivystykseen ja omiin juttuihin siinä ohessa. Maalaan ja olen saanut yllättäen tilaustöitä. Ne ovat vaativia, sillä koskaan ei voi tietää, mistä asiakas pitää.

Neo hoitaa nykyään kokopäivätoimisesti taikapuotia Usvan apuna. Hän järjestää lentokokeiluja kysynnän mukaan. Kysyntää riittää, kiitos lehtijutun. Pelkään jatkuvasti, että joku loukkaantuu, mutta toistaiseksi kaikki on hyvin. Usva on rauhoittunut, mutta epäilen, että hänellä on taas jotain yllättävää suunnitteilla.

***

Usva oli päässyt matkustelun makuun onnistuneiden hankintojen jälkeen. Hän haaveili tarunhohtoisesta Islannista. Vapaa-aika kului rattoisasti hänen lukiessaan muinaisista jumalista ja kansantaruista.

– Mama, oletko käynyt koskaan Islannissa? Usva kysyi poiketessaan tämän kutsusta kahville.

– Voi veikkonen, kävin kyllä nuoruudessani. Pidin erityisesti kuumista lähteistä ja vesisuihkuja pulppuavista geysireistä. Vuoret olivat vihreän sammaleen peitossa, eikä missään näkynyt puita.

– Mietin, voisinko lähteä lentävällä matolla, mutta akku ei varmaankaan riitä niin pitkään matkaan.

Mama kätki hymynsä. Hän muisteli, miten oli itse lentänyt matollaan ilman ongelmia.

– Nykyajan keksinnöissä on hyvät ja huonot puolet. Jos sataa, voi olla, ettei kulkupeli liiku.

– Sitä minäkin epäilen. Taidan valita lentokoneen, vaikka matto olisi jännittävämpi.

***

Usva huomasi tehneensä oikean valinnan. Reykjavikissa satoi niin rankasti, ettei lähellä olevia vuoria erottanut. Usva vuokrasi pienen punaisen auton ja lähti tutkimusmatkalle. Hän oli katsonut kartasta tien kuumaiseman halki 1400-luvulla perustettuun haltijakaupunki Hafnarfjörduriin, jossa vietettiin viikinkijuhlia. Pidot olivat ylitsevuotavan runsaat ja vieraat olivat tervetulleita.

Usva huomasi tanssivansa riehakkaasti haltijoiden kanssa. Hän malttoi istahtaa pää pyörällä nuotion ääreen. Yksi isännistä ojensi kuohuvan simamukin ja istuutui viereen.

– Tämä on noitarumpu. Kuuntele rytmiä. Soitto vaivuttaa sinut kevyeen horrokseen. Vaistoan, että sinulla on näkijän lahjoja. Avaa mielesi ja ajattele keskittyneesti rakkaitasi, haltija kuiskaili ja aloitti soiton.

Usvaa raukaisi. Hän sulki silmänsä ja tunsi leijailevansa. Hän johdatti ajatukset Kristallin luo. Usva hätkähti katsellessaan, miten tytär ja Neo rakastelivat kiihkeästi. He eivät huomanneet, että kondomi repesi. Kun sumu hälveni, Usva näki, miten Kristalli piti sylissään hätkähdyttävän sinisilmäistä vauvaa. Neoa ei näkynyt.

Haltija kaatoi Usvan mukiin lisää simaa ja kehotti häntä rentoutumaan. Usva sulki uudelleen silmänsä. Klaus oli kasvanut pelottaviin mittasuhteisiin ja hänen vihreät silmänsä kiiltelivät pahaenteisesti. Meriitta oli pienentynyt ja hänen olemuksensa oli pelokas. Usva tunsi helpotusta, että oli päässyt miehestä eroon. Meriitta sai mitä ansaitsi, hän ajatteli.

Usva käänsi katseensa Maman luo, joka istui keittiön pöydän ääressä kissa polvellaan. Hän tarkasteli nostamaansa onnenkorttia. Usva hymähti huomatessaan, että se oli Mielihyvä. Mamalla on asiat hyvin, hän mutisi ja tarkensi katseensa taikapuotiin. Lattian alta kohosi vihreä hehku, joka enteili hometta.

Usva pyörtyi tajutessaan, että puoti olisi pian mennyttä. Ystävällinen haltija lopetti soiton ja peitteli Usvan peurannahalla.

– Nuku yön yli. Et muista huomenna mitään näkemästäsi, hän kuiskasi rauhoittavasti.

*********

OSA III – SAFIIRI

Kristallin sinisilmäinen tytär syntyi syksyisenä myrsky-yönä. Neo oli kauhistunut kuultuaan tulevansa isäksi ja paennut vähin äänin. Usva pyysi tytärtä palaamaan kotiin. Kristalli itki, mutta ei nähnyt muutakaan vaihtoehtoa. Taikapuoti oli suljettu homevaurioiden vuoksi. Usva oli onnistunut säästämään sen verran rahaa, että he saivat vuokran maksettua, mutta elämästä oli tullut ankeaa.

Usva oli tarkistanut heti vauvan synnyttyä, oliko tällä korvan takana syntymämerkki. Hän ilahtui löytäessään sellaisen.

– Lapsukainen, olet perinyt näkemisen lahjan, hän kuiskasi tytön korvaan, mutta ei kertonut Kristallille mitään.

Mama toi vastasyntyneelle lahjaksi kutomansa vaaleanpunaiset töppöset ja nappisilmäisen nallen unileluksi.

– Hyvä, kun et tuonut lohikäärmelelua, Usva naurahti.

– Mistä sellainen tuli mieleesi? Mama kysyi.

– Etkö ole kuullut, miten Klausille ja Meriitalle kävi?

– En sanaakaan, jotain ikävää?

– Olen helpottunut, etten ole Meriitan asemassa. Hän sai hermoromahduksen ja joutui hoitoon. Lääkärit epäilevät kaksisuuntaista mielenhäiriötä, sillä Meriitta pitää kiinni tarinasta, jonka mukaan Klausin hampaat ovat muuttuneet neulan teräviksi ja kynnet kasvaneet. Hän kertoi miehen jahtaavan yökaudet sammakoita ja pureskelevan ne raakoina, Usva kertoi vahingoniloisena.

Mama värähti kuvitellessaan veristä sammakkojahtia.

– Missä Klaus asustelee?

– Hän myi talonsa ja muutti Meriitan luo. Missä hän nyt on, en tiedä, enkä haluakaan. Jouduin maksamaan sievoisen summan hänen osuudestaan taikapuodista. Nyt se pahuksen puoti on suljettu, eikä minulla ole varaa remontoida, Usva puuskahti.

Kristalli tuli paikalle vauva sylissään. Mama huomasi heti, että pikkuisen hahtuvaisten hiusten lomasta pilkotti tumma syntymämerkki.

– Jäätkö kahville? Kristalli kysyi ja laski vauvan pitsiröyhelöillä vuorattuun koriin.

– Mielelläni, otin kortit mukaan. Ajattelin, että nostamme pikkuiselle onnenkortin, Mama rupatteli.

– Toivottavasti jotain myönteistä, meillä sellaista iloa ei ole aikoihin näkynyt, Usva puuttui puheeseen.

– Lupaan vain hyviä ennustuksia, Mama vakuutti, sekoitti pakan ja pyysi Kristallia nostamaan kortin.

– Hallitsijatar on valttikortti. Tytöstä tulee voimakastahtoinen oman elämänsä hallitsijatar. Hänestä itsestään riippuu, miten hän lahjansa käyttää, Mama tulkitsi arvoituksellisesti.

USVA

Olen onnellinen, että olen saanut näkijätyttären. En todellakaan kerro Kristallille, että lapsella on lahja. En itse tiennyt omastani ennen kuin aikuisena. Tyttö on suloinen, mutta kyllä hänellä on omaa tahtoa. Kun Krisse hermostuu vauvan itkuun, tuuditan lapsosen uneen laulamalla samoja lauluja, joita isoäiti hyräili minulle lapsena.

Olen pyytänyt arviota, mitä taikapuodin remontti tulee maksamaan. Summa on melkoinen, mutta ei mahdoton. Kävin kysymässä pankkilainaa ja yllätyin, kun sellainen myönnettiin, tosin kiskurikorolla. Avaan puodin heti, kun saan luvan. Homevaurio ei ollut niin paha, kuin pelkäsin. Krissen kaverit ovat luvanneet tulla ruoka- ja kaljapalkalla talkoisiin. Ajattelin kokata ison linssikeiton, sillä osa heistä on kasvissyöjiä.

Toin Islannista noitarummun ja aineksia niiden valmistamista varten. Olin toivonut, että saan Neolta apua, mutta hän on häipynyt raukkamaisesti. Mikä näitä nuoria vaivaa? Krisse on sitä mieltä, että on vain hyvä, että hän ja vauva saavat olla rauhassa.

Tyttö sai Safiiri-nimen kirkkaansinisten silmiensä tähden. Kaivoin vaatekomeron kätköistä Krissen kastemekon ja otin äidistä ja lapsesta herttaisia kuvia. Mamasta tuli Safiirin haltijakummi. Arvostan ja pelkään häntä, sillä Mamalla on arvaamattomia taikavoimia. En todellakaan halua, että hän suuttuessaan muuttaa minut sammakoksi tai lohikäärmeeksi. Klaus on kadonnut kuvioista. Ihmettelen, etten ole kuullut hänestä mitään. En kaipaa, mutta olen varuillani, jos hän ilmestyy yllättäen elämääni.

***

Taikapuoti avattiin muutaman kuukauden kuluttua juhlallisin menoin. Entiset asiakkaat tulivat uteliaina paikalle. Usva ja Kristalli olivat valaisseet puodin soihduilla, jotka saivat kristallit välkkymään ja loivat salaperäisiä varjoja seinille. Moni kävijöistä pettyi, kun tarjolla oli ennestään tuttuja tuotteita, mutta ei mitään sensaatiota.

– Mama, minun pitäisi keksiä jotain houkuttelevaa, Usva huokasi avajaisten jälkeen.

– Kerroit noitarummuista, eivätkö Kristallin kaverit ole käteviä käsistään?

– Totta puhut, voisin valmistaa niitä myyntiin, mutta en tiedä, ketä ne kiinnostavat.

– Hanki muitakin soittimia ja järjestä musiikki-iltoja, Mama ehdotti.

***

Ajatus jäi itämään, mutta Usvalla oli kädet täynnä töitä hänen pyörittäessään yksin puotia.

– Krisse, tarvitsen apuasi, etkö voisi laittaa Safiirin päiväkotiin? Usva tuskaili.

– Mietin samaa, olen kyllästynyt olemaan kaikki päivät kotona, Kristalli sanoi.

Apu löytyi hiekkalaatikolta. Kristalli katseli, miten Safiiri kaivoi kuoppia yhdessä samanikäisen tytön kanssa.

– Hei, olen Maria. Muutin naapuritaloon ja etsin parhaillaan hoitolapsia. Tyttäreni Aiju näyttää tulevan hyvin toimeen tuon sinisilmäisen tytön kanssa. Onko hän sinun?

– On, Safiiri tarvitsee todellakin hoitopaikan. Äiti pitää kellarikerroksessa olevaa taikapuotia ja haluaa minut avuksi, Kristalli kertoi toiveikkaana.

– Hienoa, tarvitsen vielä pari lasta lisää, jotta tulen toimeen. Työskentelin päiväkodissa Tallinnassa, mutta halusin muuttaa Suomeen, vaikka vuokra on kalliimpi kuin kotimaassa, Maria kertoi.

Kristalli otti päiväunien jälkeen Safiirin mukaan ja soitti naapuritalon ovikelloa. Maria tuli avaamaan esiliina edessään.

– Leivoin Aijun kanssa pullaa, tulkaa sisään.

Kristalli katsoi tyytyväisenä, kun pikkutytöt joivat pillimehut ja murustelivat sokeria ja voita tihkuvia pullanpaloja ennen kuin kirmasivat leikkihuoneeseen.

– Tämä taitaa toimia, hän hymyili.

MARIA

Olen jo kotiutunut Suomeen. Oli oikea päätös muuttaa, vaikka tuntui kurjalta jättää mummi ja pappa. Lupasin, että tulemme Aijun kanssa kesälomalla käymään. Hoitolapsia on nyt kolme ja se on hyvä määrä. Punatukkaiset kaksospojat Ville ja Nalle ovat riehakkaita ja heillä on jatkuva kisa keskenään. Aiju ja Safiiri vetäytyvät mielellään nukkeleikkeihin, eivätkä huoli poikia mukaan. Saan heidät rauhoittumaan piirrettyjen elokuvien pariin. Hurmaava Totoro on kaikkien suosikki.

Tapasin Kristallin äidin, kun hän toi Safiirin hoitoon. Usva halusi tavata kaikki lapset. Ihmettelin, kun hän ehdotti uutta leikkiä, jossa katsottiin korvien taakse. En ollut ennen kuullut sellaisesta. Usva yllätti minut kysymällä, oliko äidilläni samanlainen syntymämerkki, kun Aijulla. Myönsin ja kerroin, että mummilla ja papalla on Tallinnassa matkamuistomyymälä, jossa on tarjolla samantapaisia tuotteita kuin taikapuodissa.

Usva hymyili leveästi ja sanoi, että olisi mukava nähdä se. Vastasin, että olen menossa kesälomalla käymään ja hän sekä Kristalli ja Safiiri ovat tervetulleita mukaan. Tarjosin kahvit ja Usva kiitteli vuolaasti lasten kanssa paistamiamme sokerimunkkeja. Safiiri vilkutti, ennen kuin katosi Aijun kanssa leikkihuoneeseen. Usvan käynnistä jäi hyvä mieli.

***

Tallinnan matka toteutui elokuussa. Meri oli tyyni ja päivä aurinkoinen. Kristalli oli jäänyt hoitamaan taikapuotia. Usva ja Maria istuivat kannella ja seurasivat, miten pikkutytöt juoksentelivat ympäriinsä jäätelötötteröt käsissään.

Marian vanhempien talo Tallinnan laidalla oli kuin suoraan satukirjasta. Rehevän puutarhan perällä oli villiviinin peittämä tummanruskea hirsirakennus. Heleä-ääninen tiuku kilahti, kun he astuivat sisään. Usva veti henkeä katsellessaan ympärilleen. Hän huomasi seinillä irvisteleviä villisian päitä ja julmasti tuijottavia kotkia.

– Tervetuloa matalaan majaamme, Gerda toivotti ja halasi Mariaa ja Aijua. – Pappa on päiväunilla, tulkaa peremmälle.

Safiiri ujosteli hetken, mutta kirmasi pian Aijun perässä ulos.

– Kasvimaalla on herneenpalkoja ja viinimarjat ovat jo kypsiä, Gerda huusi heidän peräänsä.

Maria ja Usva istuutuivat pehmeille nojatuoleille ja siemailivat vadelmahillolla terästettyä mustaa teetä.

– Täällä on hieno soitinkokoelma, Usva ihaili kierrellessään katsomassa lahjaesineitä.

– Ne ovat tiibetiläisiä kelloja. Kokeile, miten heleästi ne soivat, Gerda esitteli ja kilautteli malliksi.

– Upeita, minulla on islantilainen noitarumpu ja ajattelin valmistaa niitä lisää. Nämä sopisivat joukkoon, Usva suunnitteli.

– Oletko tosissasi? Onko rumpu aito? Isoäidilläni oli sellainen, hän pystyi näkemään sen avulla tulevaisuuteen, Gerda kertoi järkyttyneen oloisena.

– Onko se vielä tallessa? Usva kysyi hämmästyneenä.

Hän kertoi, että oli Islannissa käydessään nähnyt unta, jossa oli viitteitä tulevista tapahtumista.

– Ei se ollut unta, noitarumpu avaa välähdyksen toiseen todellisuuteen. Isoäiti poltti rummun ennen kuolemaansa, sillä hän järkyttyi nähtyään miehensä sairastuvan vakavasti.

***

Usva mietti kotimatkalla, oliko Gerdan kertomus totta. Hän oli ostanut koko sarjan tiibetiläisiä kelloja ja suunnitteli järjestävänsä musiikkituokion. Sitä ennen hän päätti testata noitarumpua.

Eräänä iltana Usva jäi yksin taikapuotiin. Hän oli sulkenut ovet ja sytyttänyt mustan kynttilän. Taikarumpu värähti käsissä, kun hän yritti löytää oikean rytmin. Silmissä sumeni ja Usva vaipui horrokseen. Kun rytmi kiihtyi, hän keskitti ajatuksensa Safiiriin.

Usva henkäisi huomatessaan tytön olevan lähes aikuinen. Siniset silmät välkkyivät vihaisina, kun Safiiri syytti ystäväänsä Aijua petturiksi.

– Viettelit poikaystäväni, vihaan sinua.

Usva käänsi katseensa pois, sillä hän ei halunnut nähdä Aijun itkevän.

Taidan vilkaista, mitä Kristallille kuuluu, hän päätti ja ajatteli tytärtään. Kristalli seisoi näyttämöllä kultainen pokaali kädessä ja kumarsi yleisölle. Usva tarkensi katsetta ja huomasi, että Kristalli oli voittanut vuoden nuoren taiteilijan palkinnon. Jotain hyvääkin, mutta nyt haluan vihdoinkin nähdä, mitä Klausille kuuluu, Usva päätti rummun pärinän voimistuessa.

Usva huomasi kurkistavansa sirkustelttaan, jossa oli spottien valaisema häkki. Hän erotti kaltereiden takaa tutun ja samalla vieraan hahmon. Klausin vihreät viirusilmät salamoivat, kun hän murisi uhkaavasti uteliaille katsojille. Usva näki kauhukseen, että Klaus oli puoliksi ihminen, puoliksi lohikäärme. Käsissä ja jaloissa oli pitkät kynnet ja kauluspaidan alta pilkisti suomuinen pyrstö. Häkin ympärillä hääräili nuori mies videokameran kanssa. Usva tunnisti hänet Neoksi.

En todellakaan halua nähdä enempää, Usva päätti ja juoksi oksentamaan kylpyhuoneeseen. Hän ei kertonut näystä kenellekään. Noitarummun hän piilotti komeron perälle.

***

Tunnelmalliset musiikkituokiot kiinnostivat nuorisoa. Kristalli esitteli kelloja ja Usva ohjasi noitarumputyöpajaa. Hän helpottui huomatessaan, ettei niillä ollut taikaominaisuuksia. Kun Kristalli oli kysellyt alkuperäisen rummun perään, Usva oli vastannut hukanneensa sen.

Kristalli siivosi työviikon päätteeksi komeroita ja löysi noitarummun. Hän pyyhki siitä pölyt ja kokeili varovasti rummuttaa.

– Laita se heti pois, rumpu on vaarallinen, Usva huusi huomatessaan taikakalun tyttärensä kädessä.

Kristalli hämmästyi, mutta totteli.

– Puhdistin vain, se näyttää tosi vanhalta ja kuluneelta, hän selitti.

– Älä koske siihen enää, Usva vaati ja riuhtaisi rummun itselleen.

Kristalli kertoi tapauksesta Marialle. Hän hämmästyi kuultuaan Gerdan äidillä olleen samanlaisen.

– En tiedä muuta, mutta epäilen sillä olevan taikavoimia. Äidin mukaan rummun avulla voi nähdä välähdyksen tulevaisuudesta.

– Kamalaa, en todellakaan halua tietää, mitä tapahtuu, Kristalli naurahti, mutta hän tunsi epämääräistä levottomuutta. Oliko Usva nähnyt jotain pelottavaa, kun hän oli pelästynyt huomattuaan rummun Kristallin kädessä?

USVA

Olen järkyttynyt ja kauhuissani. En oikeasti halua nähdä tulevaisuuteen. En kuitenkaan halua hävittää rumpua, vaikka päätin, etten kokeile enää. Kokeilin kuitenkin. Kun näin, että Klaus murtautuu häkistä ja pakenee, soitin sirkukseen. Johtaja nauroi päin naamaa ja sanoi, että häkki kestää gorillankin voimat. Kun yritin vakuuttaa, että Klaus puhaltaa tulenlieskoja ja polttaa teltan, hän kutsui minua häiriköksi ja löi luurin korvaan. Pelottaa ajatella, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Halusin vilkaista, miten Meriitta pärjää. Se oli virhe, sillä lopetin rummutuksen, kun Klaus tunkeutui hänen kotiinsa ja uhkasi väkivallalla. Meriitta hyppäsi yöpaitasillaan parvekkeelta, loukkasi jalkansa, mutta pääsi naapureiden avulla ensiapuun. En uskalla edes kuvitella, että Klaus saa päähänsä tulla tänne. Kun kerroin hätääntyneenä Mamalle, mitä olin nähnyt, hän kalpeni.

– Usva, tämä on vakavaa. Meidän pitää yhteisvoimin katkaista pahuuden kierre, hän sanoi.

Mitä Mama aikoo tehdä, en tiedä, mutta luotan, että tilanne kääntyy paremmaksi. Pahinta on elää jatkuvassa pelossa.

***

Mama huokasi alistuneena ja otti taikajauheen esiin. Pörrö livisti välittömästi parvekkeelle ja mulkoili Mamaa oven raosta.

– Anteeksi Klaus, tämä on omaksi parhaaksesi, Mama sanoi ja lähetti vahvan loitsun matkaan.

Korkeasaaressa puhkesi riemu, kun Kalle lohikäärme palasi. Kaisa kietoi pyrstönsä sen ympärille ja lohikäärmelapset taputtivat tassujaan. Iltapäivälehdet kirjoittivat hämmästyttävästä kohtaamisesta.

Usva ja Mama kohottivat maljat onnistuneen kotiinpaluun kunniaksi.

– Mama, täytyy tunnustaa, että olet mahtava noita, Usva kiitteli.

– En jaksa enää kauan, päänsärky oli kaameaa, Mama sanoi ja kaatoi molemmille toisen lasillisen.

MAMA

Olen tullut vanhaksi. Taikajauhetta on enää hippunen jäljellä, enkä halua käyttää sitä enää koskaan. Kärsin viikon päänsärystä ja Pörrö on edelleen loukkaantunut. Tein sen minkä tein, ettei Usvan ja hänen perheensä tarvitse olla peloissaan. Kristalli ei tietenkään tiedä totuutta, mutta näen Safiirin silmissä oudon hohteen. Tytöllä on näkemisen lahja samoin kuin hänen ystävällään Aijulla. Toivon todella, että he käyttävät sitä hyvän tekemiseen.

MERIITTA

Istun kipsi jalassa ja kärsin jatkuvasta särystä. Edes punaviini ei auta. Pyysin naapuria tuomaan brandya. Hän katsoi säälivästi, mutta haki kiltisti litran pullon. Sanoi, ettei ihan heti lopu. Se on jo puolillaan, enkä tohdi pyytää toista. Kirjoitan kirjaa karvaista kokemuksista. Onhan se jotain, että on mistä kirjoittaa. Hullaannuin Klausin charmiin, mutta sitä ei kestänyt kauan. Pelästyin, kun pakastesammakonreidet eivät riittäneet, vaan hän väijyi yökaudet tuoreita otuksia. Laitoin korvatulpat, ettei tarvinnut kuulla rouskuttelua.

Oli meillä hyviäkin hetkiä. Klaus oli kiihkeä rakastaja. Hänen karhea kielensä sai minut hurmoksiin. Mutta kun kynnet kasvoivat, pelkäsin hänen vahingoittavan herkkää ihoani. Jatkuva murina tuntui pahalta ja hänen hengityksensä haisi palaneelta. Viimeinen pisara oli, kun hän lukitsi minut makuuhuoneeseen ja vaati jatkuvasti seksiä. Yritin karata, mutta hän otti kiinni ja sitoi sängynpäätyyn. Hakkasin seinään niin kiivaasti, että naapuri hälytti poliisin. Klaus vietiin putkaan rauhoittumaan. Lääkäri tutki hänet ja huomasi siiventyngät ja alkavan pyrstönkasvun. Klaus karkasi sairaalasta ja päätyi johonkin epämääräiseen ravintolaan. Pari roistoa kolkkasi hänet ja myi sirkukseen. Olin huolissani, mutta toisaalta helpottunut, ettei minun tarvinnut enää nähdä mokomaa otusta.

Kustantaja on innoissaan tarinasta. Hän kysyi, mistä ammennan mielikuvituksellisia fantasioita. Hän ei uskonut, kun kerroin niiden olevan todellisia.

– Kaunis rouva, jatkakaa samaan tapaan. Lukijat rakastavat kauhutarinoita, hän ohjeisti.

En tiedä, mitä vielä keksin, mutta päivät kuluvat rattoisasti.

***

Safiiri kasvoi nopeasti ja oli itseoikeutettu johtaja lasten leikeissä. Kun Ville ja Nalle yrittivät protestoida, Safiirin silmien nopea välähdys sai heidät hetkessä hiljaisiksi.

– Kristalli, tyttärelläsi on voimakas tahto. Muut tottelevat häntä mukisematta, Maria raportoi.

– Olen huomannut, hän tulee äitiini. En minäkään uskaltanut vastustaa lapsena Usvaa, Kristalli kertoi.

– Tytöt menevät jo ensi vuonna kouluun. En haluaisi menettää heitä, Maria suri.

– Ei tarvitse, jos Safiiri saa tulla iltapäivätunneiksi Aijun kanssa luoksesi.

– Totta kai, on ollut ilo seurata, miten hyvin he tulevat toimeen, Maria hymyili.

***

Usva seurasi huolestuneena, miten Safiirin koulunkäynti edistyi. Hänestä tuntui, että tyttö tuskin teki läksyjä, mutta todistukset olivat huipputasoa.

– Safiiri on älykäs, mutta laiska, hän kertoi Mamalle.

– Älä ole huolissasi. Hän on perinyt sinulta paljon hyvää. Toivon, että hän muistaa jatkossa, ettei kaikkea saa ilmaiseksi.

Ensimmäiset kouluhipat hiersivät Safiirin ja Aijun välejä. Molemmat ihastuivat vuotta vanhempaan Joeliin, jolla oli moottoripyörä. Hän tanssitti ystävyksiä ja pyysi heidät ajelulle.

Safiirin hiukset hulmusivat, kun hän puristi kätensä pojan nahkatakin vyötärölle.

– Hellitä vähän, Joel huikkasi ja teki näyttäviä kaarroksia.

Safiiri luovutti vastahakoisesti vuoron Aijulle. Hän katsoi, miten tuttavallisesti tämä kietoi kätensä Joelin ympärille.

– Äiti, en kestä. Olen hullaantunut, mutta Joel pitää enemmän Aijusta, Safiiri itki kotona.

– Tyttöseni, olet vielä nuori. Älä anna mokoman hurmuripojan erottaa teitä.

Safiiri ei uskonut. Tuntui, että elämän ilo ja hurmio oli kiinni Joelista. Usva muisti, miten oli nähnyt noitarummun vaikutuksen alaisena tyttöjen kiihkeän riidan. Hän kutsui Safiirin puheilleen ja kertoi, ettei teinipojan suosio ollut elämää suurempi tapaus.

– Sinä ja Aiju olette hyviä ystäviä. Älä anna kenenkään tulla väliinne, hän sanoi vakavasti.

– Inhoan Aijua, hän haluaa kaiken hyvän itselleen, Safiiri parahti.

– Käy juttelemassa Maman kanssa, hän voi auttaa, Usva kehotti.

Mama keitti Safiirille kupillisen yrttiteetä, lisäsi siihen lusikallisen hunajaa ja kehotti kertomaan, mistä kiikasti. Mamaa huvitti, kun hän ymmärsi, ettei mistään vakavasta ollut kysymys.

– Elämässä on iloja ja suruja. Pääset tästä yli ja ystävyytesi Aijun kanssa jatkuu, hän lohdutti, kun Safiiri oli itkenyt silmänsä punaisiksi.

Joel ihastui seuraavissa kouluhipoissa oman luokkansa tyttöön. Safiiri ja Aiju halasivat toisiaan helpottuneina.

– Pidetään yhtä. Pojat ovat epäluotettavia, he päättivät.

***

Usva järjesti taikapuodissa iloiset perhejuhlat, kun tieto Kristallin voitosta taidekilpailussa julkistettiin. Taiteilija punasteli, kun hän sai valtavan kimpun tummanpunaisia ruusuja ja tytöt lauloivat onnittelulaulun.

– Ryhdyn kokopäiväiseksi taiteilijaksi. Sain hulppean rahapalkinnon ja tilaisuuden ripustaa ikioma näyttely Tampereen taidemuseoon, Kristalli kertoi innostuneena.

– Olet saanut upean mahdollisuuden, Usva kehui, vaikka häntä harmitti menettäessään apulaisen.

– Me voidaan tulla hommiin koulun jälkeen, Safiiri ja Aiju tarjoutuivat.

***

Tytöistä tuli nopeasti korvaamattomia. Taikapuodissa alkoi käydä entistä enemmän nuorisoa. Safiiri esitteli kavereilleen tiibetiläisiä kelloja ja rumpuja.

– Perustetaan bändi, yksi pojista keksi.

– Pidetään harjoitukset täällä iltaisin ja järjestetään konsertti, Safiiri innostui.

Usvan silmät kostuivat, kun hän seurasi riehakasta esitystä. Safiiri ja Aiju lauloivat duettoa ja poninhäntätukkaiset pojat soittivat kellojen lisäksi kitaraa.

Musiikkiesityksistä tuli suosittuja ja taikapuoti menestyi paremmin kuin aikoihin.

MAMA

Pörröseni, mukava, kun meillä on rauhallista. Usva kukoistaa ja nauttii nuorison seurasta. Olen vaikuttunut Kristallin maalarin lahjoista. Minähän hänet ohjasin alun perin taiteen pariin. Taidenäyttely oli menestys ja tytölle satelee tilauksia.  Pikkutytöilläkin menee hyvin. Tai eivät he enää ole pikkuisia, vaan jo melkein aikuisia. Molemmat ottavat laulutunteja ja viettävät aikaa yhdessä. Juttelin Marian kanssa ja kuulin, että hänen isänsä on kuollut. Hän kertoi, että Gerda on myynyt lahjatavarapuodin ja suunnittelee muuttavansa Suomeen. Toivon saavani hänestä ystävän.

USVA

Miten elämä onkaan muuttunut. Kristalli säteilee nimensä mukaisesti. Hän lahjoitti minulle muotokuvani, jossa hymyilen taikapuodin salaperäisessä hämärässä. En tee enää taikoja ja hävitin taikarummun varmuuden vuoksi. Iloitsen viattomien rumpujen rytmistä ja tyttöjen heleästä laulusta. Olen vihdoinkin ymmärtänyt, että iloiset tapahtumat antavat voimia arjen pyörityksessä. Käyn mielelläni kahvilla Maman luona. Kissakin on lopulta hyväksynyt minut, eikä enää livistä sohvan alle.

Kävin retkellä Korkeasaaressa ja tunnistin yllättäen Meriitan. Hän nojaili lohikäärmeaitauksen kaiteeseen ja vilkutti Kallelle. Se ei ollut naista näkevinään, vaan käänsi pyrstönsä ja sukelsi uimaan. Minua huvitti ja poistuin vähin äänin, sillä en halunnut juttusille. Meriitan kauhukertomus ”Lohikäärmeen vankina” herätti huomiota ja hän sai kiitosta villistä mielikuvituksesta. Myös Neon dokumentti ”Lohikäärmeiden valtakunta” kiinnosti ja sai kunniamaininnan Tampereen elokuvajuhlilla.

Neo ei ole ottanut yhteyttä, eikä Kristalli tunnu kaipaavan häntä. Aijun mummi Gerda on muuttanut Suomeen ja vierailee usein Marian luona. Ystävystyimme ja hän auttaa taikapuodissa, kun tytöillä on omia menoja. Olen saanut arvokkaita vinkkejä uutuustuotteista. Istumme iltakaudet tietokoneen äärellä ja teemme heräteostoksia nettikaupasta. Hankin viimeksi hassunkurisia leikkilohikäärmeitä. Ne ovat vinkuleluja, joita koirien omistajat ostavat lahjoiksi toisilleen.

***

Taikapuodin kesäjuhlat keräsivät pihapiiriin runsaasti väkeä. Safiiri ja Aiju olivat pukeutuneet haltijoiksi. Heillä oli pitkät harsohameet ja kukkaseppeleet. Mama ihaili, miten ryhdikkäästi Usva kantoi hopeista kruunua. Mama oli luopunut tummista vaatteista ja iloitsi nyt kukallisesta kesämekosta ja leveälierisestä aurinkohatusta.

Nuoret soittivat hilpeää musiikkia. Kristalli kaatoi helmeilevää simaa korkeisiin laseihin. Tarjolla oli Safiirin ja Aijun paistamaa raparperipiirakkaa ja pikkuväen iloksi nauravia nakkeja ketsupin kera.

Mama ja Usva istuutuivat pihalle kannetuille korituoleille ja nauttivat auringonsäteistä.

– Muistatko Mama ensitapaamisemme? Usva kysyi.

Mama värähti. Totta kai hän muisti kauhun, kun taikajauhepussi oli hävinnyt ja sen seurauksena jännitystä ja kauhun hetkiä oli riittänyt.

– Olemme kokeneet paljon yhdessä. Toivon todella, ettei meistä kummankaan tarvitse enää koskaan turvautua taikuuteen, hän sanoi vakavasti.

– Ei pelkoa, olen onnellinen, kun minulla on ympärilläni perhe ja sinä Mama olet ystäväni, Usva hymyili.

– Voisin näin kauniin päivän innoittamana kokeilla vielä viimeisen kerran ihan pientä taikaa, Mama innostui ja nosti kätensä ilmaan.

Sadat kultasiipiset kesän ensimmäiset perhoset kohosivat lentoon ja saivat vieraat riehaantumaan ilosta.

AIJU

En tiedä, Safiirille on tapahtunut. Hänestä on tullut yllättäen itsevarma ja määräilevä. Lauluharjoitukset olivat ennen ilo, mutta nykyään Safiiri päättää kappaleet. Saimme ystäväni Minean kolmanneksi ja äänemme sointuvat hyvin yhteen. Harjoittelemme tuleviin laulukilpailuihin. Olisi hulppeaa päästä palkintosijoille. Haluaisin käydä Tallinnassa, vaikka perhe asuu nykyään täällä Suomessa. Virossa on kuitenkin lapsuudenkoti ja serkkuja. Jännittää, miten sijoitumme.

Kriitikot olivat ihmeissään, kun nopeasti maineeseen noussut tyttötrio kohautti ennen kuulumattomilla sävelmillä.

Sangen merkillistä, nuoret olivat uransa alussa tasavertaisia. Äänet sointuivat ja heitä oli vaikea erottaa toisistaan. Mitä on tapahtunut, kun vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen Safiiri loistaa ja hänen ystävänsä tuntuvat jäävän taka-alalle? Aikooko Safiiri soolouralle? Sen näemme tuota pikaa, kun valtakunnallinen kilpailu käynnistyy.

Mama luki lehtiarvostelun ja kurtisti kulmia. Oliko Safiiri käyttänyt taikakeinoja omaksi edukseen?

– Kummityttö, olet menestynyt merkillisen hyvin. Kerro, mistä suosio johtuu, Mama kysyi, kun Safiiri oli tullut hänen kutsustaan juomaan kupillisen kaakaota.

– Voi Mama, isoäiti paljasti, että minulla on näkemisen lahja samoin kuin hänellä. Usva korosti, että saan käyttää taikuutta vain hyviin tarkoituksiin. Mielestäni itsensä kehittäminen on juuri sitä.

– Mieti uudelleen. Jos sinä kukoistat muiden kustannuksella, onko se hyvä asia?

Safiiri punastui ja painoi päänsä. – Haluan kovasti voittaa laulukilpailun. Luvassa on upea rahapalkinto. Ajattelin, että voisimme lähteä äidin ja Usvan kanssa lomamatkalle.

– Ymmärrän, että haluat käyttää rahaa perheen hyvinvointiin, mutta oletko ajatellut, mitä ystäväsi tuumivat.

– Äh, heillä on varakkaat vanhemmat toisin kuin minulla, Safiiri vastasi uhmakkaasti.

– Tietääkseni Aijun perheellä ei ole juurikaan rahaa, Mama oikaisi. – Olet vielä kovin nuori. Mutta muista, taikavoimat ovat vaarallisia, älä suhtaudu niihin kevyesti. Et ehkä tiedä, että isoäitisi Usva on noita. Älä uhmaa häntä, sillä en ole vieläkään varma hänen hyvistä aikeistaan, Mama varoitti.

***

Laulukilpailun voitto oli Safiirin unelmien täyttymys. Kilpasiskot onnittelivat häntä epäilyksen pilke silmissään.

– Merkillistä, että pystyit ylivoimaiseen suoritukseen, ystävät hämmästelivät.

– Olen harjoitellut uutterasti, Safiiri kehui, mutta hän huomasi muiden katsovan häntä oudosti.

– Missä välissä? Olit bailaamassa harva se ilta.

***

Kristalli ja Usva järjestivät juhlan Safiirin voiton kunniaksi. Mama toi muhkean kukkakimpun.

– Muista varoituksen sana, sinua epäillään. Pidä huoli, ettet saa vihamiehiä, hän kuiskasi.

Safiiri värähti. Tuntui kuin kylmä kaste olisi laskeutunut hänen päälleen.

– Tyttöseni, nosta ohjekortti, Mama sanoi ja levitti tarotkortit.

Safiirin sydän takoi, kun hän valitsi yhden.

– Se on Kuu, alitajunnan, unen näkemisen ja mietiskelyn kortti. Sinusta itsestäsi riippuu, valitsetko tien valoon vai pimeyteen, Mama tulkitsi arvoituksellisesti.

SAFIIRI

Olen häikäistynyt, mutta myös ymmälläni. Olen jo pitkään epäillyt, että pystyn vaikuttamaan elämääni. Kun tivasin isoäidiltä, mistä on kysymys, hän sanoi, että olen jo kyllin vanha ymmärtämään, että olen perinyt näkemisen lahjan. Hänen mukaansa se kulkee suvussa äidiltä tyttärentyttärelle. Kysyin, mistä sen tietää ja hän osoitti syntymämerkkiä korvani takana.

– Tiesin lapseni jo silloin kun synnyit, että olet erityinen. Älä paljasta äidillesi, hänen ei tarvitse huolestua. Jos käytät lahjaasi oikein, elämästä tulee upea seikkailu.

Huomasin, että Usvan silmät kostuivat. Aavistin, että hänellä on ollut hyviä ja huonoja hetkiä. Minun pitää sulatella tätä. Kun keskitin ajatukseni laulumenestykseen, se yllätti. Kilpailun voitto tuli ehkä liian helposti, sillä huomasin, miten muut hämmästelivät ja kadehtivat menestystä. Pitää olla jatkossa varovaisempi. Ystävyytemme Aijun kanssa jatkuu, mutta hän on nykyään varuillaan. En tiedä miksi. En myöskään pidä siitä, hän viettää entistä enemmän aikaa Minean kanssa. Sanoo, että olen muuttunut. En tiedä onko lahja hyvä vai huono asia.

***

Kristalli ei tiennyt mitä vastata, kun Safiiri rupesi kyselemään, kuka hänen isänsä on. Safiiri kääntyi Usvan puoleen ja vaati vastausta.

Usva mietti tarkkaan, mitä kertoa.

– Muistatko nähneesi pari dokumenttielokuvaa lohikäärmeistä? hän kysyi.

Safiiri hämmästyi.

– Miten se tähän liittyy?

– Hyvinkin, niiden ohjaaja on isäsi, hänen nimensä on Neo. Hän seurusteli vähän aikaa Kristallin kanssa, mutta heidän tiensä erosivat ennen syntymääsi.

Safiiria huimasi.

– Äiti ei ole koskaan kertonut hänestä.

– Ei varmaankaan. Hän oli vihainen ja pettynyt, kun isäsi lähti. He molemmat olivat kovin nuoria, eikä Neo halunnut ottaa vastuuta.

– En ole varma, haluanko tavata hänet. Kiitos kuitenkin, kun kerroit, Safiiri sanoi vaisusti.

USVA

En tiedä, oliko oikein kertoa tytölle isästä. Mielestäni hänen on kuitenkin hyvä tietää. Neo on nykyään arvostettu elokuvaohjaaja ja toivottavasti kasvanut myös ihmisenä. En ole kuullut, että hänellä olisi perhettä. Taidan lähettää vähän energiansäteitä, jotta hän muistaisi tyttärensä.

***

Kristalli hämmästyi, kun Neo otti vuosien jälkeen yhteyttä.

– Tuli outo tunne, että olen unohtanut jotain, Neo selitti puhelimessa.

– Et muuta kuin sen, että saimme muutaman kiihkeän yön seurauksena tyttären. Hän on nykyään jo melkein aikuinen, Kristalli puuskahti.

Neo oli pitkään hiljaa.

– Olen yrittänyt unohtaa menneisyyden, mutta se ei jätä rauhaan. Saanko tulla tapaamaan teitä?

– Kysyn Safiirilta. En ole varma, että haluan nähdä sinua enää koskaan. Loukkasit verisesti jättämällä minut yksin.

– Minua pelotti tulla isäksi, Neo tunnusti.

– Niin varmaan, etkä koskaan ottanut yhteyttä, Kristalli moitti.

– Jos Safiiri suostuu, voinko tulla käymään?

– Minä en todellakaan halua tavata, mutta vie tyttö ulos syömään. Hän rakastaa pizzaa ja hampurilaisia.

NEO

Niin kuin Kristallille sanoin, menneisyyttä ei voi unohtaa. Olen yrittänyt, mutta olen nähnyt unta sinisilmäisestä tytöstä. Totta kai tiesin, kun hän on, kun lehdet hehkuttivat laulukilpailun voittajaa tähdenlentona. En ymmärrä, mikä sai minut ottamaan yhteyttä Kristalliin. Tuli tunne, että nyt on oikea hetki. Tapaan Safiirin Pizza-Kebabissa. En tiedä, miten hän suhtautuu. En voi enää perääntyä, mutta tapaaminen jännittää.

***

Safiiri tuijotti epäluuloisen näköisenä Neoa otsatukkansa alta. Molemmilla oli höyryävän kuuma pizza edessä. Safiiri joi Coca-Colaa, Neolla oli oluttuoppi.

– Olet kaunis, Neo onnistui sanomaan.

– Sinä olet hylännyt minut, Safiiri syytti silmät kosteina.

– Anna anteeksi. Olin suunnilleen sinun ikäisesi, kun seurustelin äitisi kanssa, Neo selitti.

– Ei se ole mikään puolustus. Olisit voinut pitää meistä huolta.

– Olen pahoillani, en pystynyt, Neo sanoi pala kurkussa. – Haluatko, että tapaamme nyt useammin?

– En ole varma. Äidin mielestä tämä ei ollut hyvä ajatus.

– Sinä päätät. Toivon, ettet ajattele minusta pahaa.

Molemmilta jäi pizzat puolitiehen, sillä itku ei ollut kaukana. Safiiri lähti melkein juosten ja Neo jäi katsomaan hänen peräänsä.

SAFIIRI

En ymmärrä mistään mitään. Odotin tuntevani jotain, kun tapasin isän, mutta hän oli vieras. Puhui kohteliaasti ja väitti olevansa pahoillaan, mutta en usko, että hän tarkoitti sitä. Vaistosin, että hän halusi palata pikaisesti omaan pieneen elämäänsä. Pakenin, sillä meillä ei ollut minkäänlaista yhteyttä. Oli virhe tavata, mutta nyt ainakin tiedän, kuka isäni on. Pelkkä mitättömyys. Olen pettynyt.

***

Safiiri järkyttyi, kun Aiju voitti seuraavan laulukilpailun.

– Mitä on tapahtunut? Lauloit jumalaisesti, hän kysyi hämmästyneenä.

– Seurasin esimerkkiäsi, harjoittelin kovasti, Aiju virnisti.

Safiiri oli pyörällä päästään. Hän päätti kysyä Usvalta, miksi taika ei enää tehonnut.

– Et ole ainoa noita. Oletko huomannut, että Aijullakin on syntymämerkki korvan takana. Olet saanut mahtavan vastustajan, Usva kertoi.

– En voi uskoa, Aiju on paras ystäväni.

– Oletko varma. Et ole enää pitkään aikaan käynyt hänen luonaan. Join eräänä päivänä kahvia Gerdan kanssa. Hän paljasti kertoneensa Aijulle hänen lahjastaan. Siinä sinulle selitys.

***

Elämästä tuli kaksintaistelu. Safiiri ja Aiju kilpailivat laulamisen lisäksi myös soittajapoikien suosiosta. Kipinät sinkoilivat, kun molemmat ihastuivat punatukkaiseen rumpali Ramiin. Ystävyydestä ei ollut enää tietoakaan.

Rami suhtautui tilanteeseen hurtilla huumorilla. Häntä huvitti tyttöjen kisa.

– Mukavahan se on olla suosittu. Suukottelen molempien kanssa, mutta ei tämä ole vakavaa, hän kerskui kavereille.

SAFIIRI

Vihaan Aijua. Lähetin hänelle tainnutusloitsun, mutta sain niin kovan vastaiskun, että putosin polvilleni. Alan uskoa, että hän on tosissaan. Mama kauhistui, kun kerroin tilanteesta. Hän ehdotti aselepoa. En halua, mutta Aiju on vaarallinen vastustaja. En tiedä, mitä teen. En kerro äidille, vaikka hän ihmettelee, miksi Aiju ei käy enää meillä. Usvasta ei ole apua. Kun pyysin, hän sanoi, että jokaisen pitää käydä oma taistelunsa. En tiedä, mitä hän tarkoitti. Olen kuullut, että on olemassa ihmeitä tekevää taikajauhetta, mutta en tiedä, mistä sellaista saa. Ei ainakaan nettikaupasta.

***

Kun Safiiri sai yllättäen kutiavia näppylöitä eikä voinut osallistua musiikkituokioihin, Mama tajusi, että Aiju oli kiusan takana.

– Gerda, etkö saa tyttöä kuriin? Mama kysyi tavatessaan Aijun isoäidin seuraavan kerran.

– Pidin puhuttelun, mutta tyttö nakkeli niskojaan ja sanoi antavansa Safiirille näpäytyksen. Heillä on riitaa jonkun soittajapojan suosiosta, Gerda kertoi.

– Meidän pitää yhdistää voimat ja antaa tytöille pieni opetus, Mama sanoi vakavasti.

– Olen samaa mieltä, en pidä tästä. Tyttäreni Maria on ihmeissään. Mitä ehdotat?

– Laitetaan kova kovaa vastaan. Tytöt saavat tehdä sovinnon, muuten meidän kaikkien elämä on yhtä kaaosta, Mama mietti.

– Luulen, että Ramikin ihastuu ratkaisuun, Gerda hihitti.

***

Safiiri ja Aiju näkivät seuraavana yönä saman unen. Rami virnisti heille ja ilmoitti, ettei välitä pikkutyttöjen seurasta. Uneen ilmestyi vaalea punahuulinen nainen, jonka hampaat välähtivät, kun Rami kumartui suutelemaan häntä hekumallisesti.

Aamulla molemmat saivat WhatsApp -viestin, jossa Rami ilmoitti menneensä kihloihin tunnetun laulaja Lolan kanssa.

Safiiri soitti Aijulle ja kysyi, tiesikö hän jo uutisesta.

– Voi Safiiri, tämä on pahaa unta. Mennäänkö yhdessä pirtelölle, Aiju ehdotti tuohtuneena.

Tilanne rauhoittui ja tytöt päättivät, etteivät katso poikiin päinkään.

Lauluduo Sielunsiskot, Safiiri ja Aiju menestyi jatkossa kahdestaan, sillä Minea oli lähtenyt pääkaupunkiin opiskelemaan.

ANTIKVARIAATTI

Safiirin silmät välkkyivät, kun hän astui hämyiseen antikvariaattiin. Hän oli eksynyt Helsingin Punavuoressa käytyään tapaamassa Mineaa. Hän oli paennut äkillistä sadekuuroa huomattuaan kyltin, joka kehotti kurkistamaan taikamaailmaan.

Ihan kuin Harry Potterissa, Safiiri ihmetteli tarkastellessaan korkeita tummia kirjahyllyjä ja kapeita ruutuikkunoita. Sade näytti yltyvän. Tiskin takana seisoi vanha herra, jolla oli sarvisankaiset silmälasit ja kupillinen mustaa teetä edessään. Muita asiakkaita ei näkynyt.

– Mikä saa nuoren neidin tulemaan luokseni? mies kysyi.

– Totta puhuen pakenin sadetta, Safiiri tunnusti ja ravisti pisaroita hiuksista.

– Maistuuko kupillinen kuumaa teetä? kauppias kysyi ystävällisesti.

– Ei kiitos, mutta voisin vilkaista, mitä täältä löytyy.

– Minkälaista kirjallisuutta neiti etsii? Romantiikkaa ei kyllä ole. Täällä on enimmäkseen tietokirjoja.

– Olen kiinnostunut taikuudesta, Safiiri sanoi varovasti.

– Hyvänen aika, onko suvussanne näkemisen lahjoja?

– Ehei, kirjoitan koulussa tutkielmaa ja tarvitsen lähdeaineistoa, Safiiri selitti nopeasti.

– Jaaha, oletko varmasti täysi-ikäinen? Magiikan kirjat voivat olla vaarallisia liian nuorten käsissä.

– Olen kyllä, henkkaria ei kyllä ole mukana, Safiiri valehteli silmät kirkkaina.

– Neiti on hyvä ja kiipeää sitten tikkaille. Taikakirjat ovat turvassa ylähyllyllä. Tulen näyttämään.

Safiirin sydän hakkasi, kun hän kiipesi huojuville tikkaille. Kauppias ei jäänyt katsomaan, sillä ovikello kilahti uuden asiakkaan merkiksi.

Täällähän on vaikka mitä, taikaliemiä, lemmenjuomia, miten kesytän lohikäärmeen, Safiiri silmäili kirjojen selkämyksiä. Hän hätkähti, kun ikkunan takaa kuului ukkosen jyrähdys. Silmäkulmassa näkyi liikettä ja hän pelkäsi tikkaiden kaatuvan. Musta kiiluvasilmäinen kissa livahti säikähtäneenä kirjahyllyn alle.

Safiiri otti taikaliemikirjan ja laskeutui vavisten alas.

– Käykö pankkikortti? hän kysyi rauhoituttuaan ja palattuaan myyntitiskin luo.

– Voi veikkonen, ei minulla ole mitään nykyajan vekottimia. Etkö huomannut ilmoitusta ovessa? Vain käteinen käy.

Safiiri laski vähäiset kolikot ja henkäisi helpotuksesta, kun ne riittivät.

– Neiti tulee vaan uudelleen. Takahuoneesta löytyy lisää taikuutta, mustaa magiaa ja yliluonnollisia ilmiöitä, kauppias kuiskasi salaliittolaisen näköisenä, kun Safiiri lähti.

Safiiri selaili kirjaa illalla. Hän ei huomannut, kun Usva tuli odottamatta paikalle.

– Sinähän aivan hätkähdit, mitä luit noin keskittyneenä? hän kysyi.

Safiiri näytti vastahakoisesti kirjan. Hän hämmästyi, kun isoäiti purskahti nauruun.

– Tyttö hyvä, tämä on satukirja. Et kai tosissasi kuvittele, että valmistat taikaliemiä kuunsäteistä ja sammakonkudusta, hän hihitti.

Safiiri nolostui.

– Löysin kirjan sattumalta. Tunnetko sen?

– Totta kai. Se kiersi nuoruudessani luokassa. Kun opettaja löysi kirjan, hän antoi jälki-istuntoa ja sanoi, ettei meidän pitkä uskoa taikuuteen. Sen jälkeen siitä tuli yhä suositumpi, mutta ohjeet ovat hölynpölyä.

Safiiria harmitti hyväuskoisuutensa. Hän pamautti kirjan kiinni ja lähti omaan huoneeseensa peittäen korvat Usvan hihitykseltä.

MAMA

Tilanne on hallinnassa, mutta en tiedä kuinka kauan. Tytöillä riittää temperamenttia. Niin kauan, kun he viihtyvät yhdessä, kaikki on hyvin. Epäilen kuitenkin, että uusia vaikeuksia on odotettavissa. Safiiri ja Aiju ovat tehneet sovinnon ja auttavat Usvaa taikapuodissa. Se on noussut uuteen kukoistukseen tyttöjen ansiosta. Nuoria parveilee paikalla, mutta myynti ei ole juuri kasvanut. Usva tuskailee taas kerran, mitä uutta keksisi. Minulla rupeaa hyvät neuvot olemaan lopussa. Kysyin, onko lentävät matot unohdettu komeron pohjalle.

– Ne ovat aikansa eläneet. Akut eivät pelitä, enkä tiedä mistä saisin uusia, Usva voihki.

– Entä tarotennustukset? Eivätkö asiakkaat halua päivittää kohtaloaan?

– Nuoret vain nauravat ja sanovat, että se on vanhojen ihmisten höpinää. Pitäisi kehitellä jotain trendikästä.

– Miten olisi aikamatkat? Olen kuullut, että on olemassa virtuaalilaseja, joilla voi kiitää menneeseen tai tulevaan aikakauteen, Mama keksi.

– Olet nero. Se voisi olla uusi vetonaula, Usva kiitteli. –  Taidan tutkia nettitarjontaa.

***

Usva sijoitti mielestään turhan suuren summan ihmeitä tekeviin laseihin. Hän laittoi taikapuodin seinälle ilmoituksen, jossa mainosti elämää mullistavaa keksintöä.

Safiiri kokeili laseja ensimmäisenä.

– Haluan nähdä, miten isä teki ensimmäisen dokumentin, hän toivoi ja laittoi lasit ja kuulokkeet päähän. Usva pyysi häntä ajattelemaan keskittyneesti Neoa. Hän lähetti tytön matkaan energiasäteitä ja toivoi kokeilun onnistuvan.

Safiiri vaipui horrokseen ja vinkaisi yllättyneenä, kun hän näki silmiensä edessä puolilohikäärme Kai-Kan vauvana. Hän tunnisti Usvan, joka tuuditti pikkuista sylissä. Neo kierteli kameran kanssa heidän ympärillään. Kai-Ka vaikutti tyytyväiseltä ja taputti tassuja, kun Usva antoi sille tuttipullon.

Safiiri hätkähti hereille. Hän ihmetteli, oliko näky vain villin mielikuvituksen tuotetta.

– Isoäiti, haluan nähdä dokumentin. Hoiditko oikeasti sitä otusta? Safiiri kysyi silmät pyöreinä.

– Hoidin kyllä, mutta se kasvoi nopeasti ja kaipasi vanhempiaan. Olin paikalla, kun Kai-Ka muuttui oikeaksi lohikäärmeeksi ja pääsi Korkeasaareen.

– Onko se siellä edelleen?

– Tietääkseni on ja viihtyy mainiosti. Tunsin aikanaan myös sen isän, Kalle lohikäärmeen.

– Sinulla on ollut värikäs menneisyys, Safiiri hämmästeli.

– No jaa, olen kokenut kaikenlaista. Suosittelen, että lukaiset kirjani, jossa kerron taikamaailmasta.

***

Safiiri syventyi illalla Usvan tarinaan. Uni ei tullut, kun hän tajusi, mitä kaikkea isoäiti oli kokenut.

– Usva, olen ymmärtänyt, että taikuus on vaarallista. En halua kokea mitään kamalaa. En ainakaan muodonmuutoksia, Safiiri kertoi isoäidille.

– Minä ja Mama olemme molemmat luopuneet taikakeinojen käytöstä ja suosittelen samaa sinulle. Elämästä tulee huomattavasti helpompaa.

SAFIIRI

En olisi voinut uskoa, mitä näin. Olen aina kuvitellut, että lohikäärmetarinat ovat satuja. Usva ja Kai-Ka, uskomatonta. Kun näin Neon dokumentin, yllätyin entistä enemmän. Otin yhteyttä isään ja ehdotin uutta tapaamista. Hän kuulosti hämmästyneeltä, mutta suostui. Neo kertoi viettäneensä aikaa lohikäärmeaitauksessa. Hän tunnusti nolona, että oli ollut siviilipalveluksessa, mutta ei suostunut paljastamaan, minkä vuoksi.

– Lopetin, koska isoäitisi näki näyn, että lohikäärmeet hyökkäävät ja ottavat meidät hoitajat vangeiksi. Mitään sellaista ei tapahtunut. Hän taisi huijata, Neo kertoi.

– Usvalta voi odottaa mitä vain. Hän toimii hetken mielijohteesta ja yleensä omaksi parhaakseen, Safiiri virnisti.

– Joka tapauksessa lähdin ja opin kunnioittamaan hoivakodissa vanhoja ihmisiä, joilla oli uskomattomia tarinoita kerrottavana, vaikka kunto ei enää ollut parhaimmillaan. Sain tilaisuuden tehdä toisen dokumentin, kun Klaus muuttui puoliksi lohikäärmeeksi. Oletko nähnyt sen?

– Kyllä vain, pelästyin todella, sillä mies näytti kauhistuttavalta.

– Sitä hän olikin. En tiedä tänä päivänä, miten hän onnistui muuttumaan oikeaksi lohikäärmeeksi. Ehkä isoäidilläsi oli sormet pelissä. Ilmassa oli taikuutta.

– Haluaisin käydä Korkeasaaressa, mutta en uskalla mennä yksin lohikäärmeaitaukseen. Lähtisitkö mukaan?

– Totta kai, en ole käynyt siellä aikoihin. Aitaus on turvallinen, se on hyvin eristetty, Neo kertoi.

***

Safiiri ei kertonut kotona retkestä. Kristalli oli ilmoittanut jyrkästi, ettei hän halua kuulla sanaakaan Neosta. Safiiri pukeutui heleään kesämekkoon ja laittoi avonaiset sandaalit jalkaan. Hän otti varmuuden vuoksi kevyen tuulitakin matkaan, sillä hän epäili, että merellä tulisi kylmä.

Neolla oli pukeva olkihattu ja kevyt pellavatakki sekä farkut, kun he kävelivät yhdessä lohikääreaitaukseen.

– Katso, tuo komea mustankiiltävä uros on Kalle ja suloinen punamustavihreä neito Kai-Ka.

Safiiri veti henkeä ihastuksesta katsellessaan, miten hellästi Kai-Ka tuuditti sylissään olevaa pienokaista.

– Siitä on tullut äiti, miten herttaista, Safiiri ihasteli.

– Kyllä vain, olemme saaneet Kallen perheen ansiosta paljon pikkulohikäärmeitä tänne Korkeasaareen, eläintenhoitaja oli tullut paikalle.

– Miten ne viihtyvät täällä? Neo kysyi.

– Hienosti, täysihoito pelaa, mies virnisti. – Kalle on äärimmäisen älykäs. Minulla on tapana lukea iltapäiväsiestan aikaan ääneen päivän sanomalehteä. Huomaan sen silmien välähdyksestä, että se ymmärtää. Olemme molemmat HPK:n kannattajia.

Safiirille jäi käynnistä hyvä mieli. Hän kävi juomassa pirtelöt Neon kanssa ja kertoi haaveestaan. Neo kannusti tytärtään ja lupasi olla kaiken tavoin apuna.

KALLE LOHIKÄÄRME

Sain tuulahduksen entisestä elämästä, kun tunnistin vierailijat. Neo oli ihanteellinen hoitaja, vaikka vähän rasittava, kun hänellä oli jatkuvasti kamera olalla. Hänen tyttärensä on hurmaava. Kuulin, kun he ihastelivat Kai-Kaa ja tunsin isän ylpeyttä. Kai-Kasta on tullut erinomainen äiti, joka jaksaa helliä pienokaista. Ainoa juttu, joka harmittaa, on Meriitan jatkuvat vierailut. En ole häntä näkevinäni, mutta nainen vilkuttelee ja heittelee porkkanoita, vaikka se on kiellettyä. Kaisa maistoi ja sai vatsanväänteitä. Toivon, että Meriitta saa porttikiellon. Hämmästelin, kun Neo kertoi Usvan nähneen enneunen, että hyökkäämme hoitajien kimppuun. Mitä pötyä, mistä sitten saisimme ruokaa ja huolenpitoa. Poika taitaa olla vähän tyhmä, kun uskoo moista.

***

Usva ihmetteli, kun Safiiri kulki seuraavat viikot salaperäinen hymy huulilla. Taikapuodista kuului iltaisin äänekästä soittoa.

– Minulla ja Aijulla on yllätys, ollaan tehty levy, Safiiri paljasti.

Sensaatio, uusi huippuyhtye yllättää! Iltapäivälehdet hehkuttivat.

Lohikäärmerockista tuli megaluokan suosikkihitti. Safiiri ja Aiju hymyilivät levyn kannessa. Taustalla poikabändi soitti lohikäärmenaamiot päässä. Neo sai yksinoikeuden seurata yhtyeen kiertuetta kameran kanssa.

SAFIIRI

Tein sovinnon Neon kanssa. En osaa kutsua häntä isäksi. Neo sanoitti kappaleen ja antoi luvan käyttää mainosvideossa dokumenttielokuvan aineistoa lohikäärmeistä. Aiju oli innoissaan ja lauloi paremmin kuin koskaan. Ei tarvittu edes taikakeinoja. Olen luvannut Usvalle, etten turvaudu niihin enää. Tuntuu hyvältä pärjätä omillaan.

Mama halasi lämpimästi ja kehui uskoneensa aina kykyihini. Se lämmitti. Kristalli onnitteli minua valtavan ruusukimpun kera ja varoitti, etten saa tulla liian ylpeäksi. Elämästä on tullut julkisuuden myötä ihmeellistä. Olemme lähdössä lomamatkalle Usvan ja Aijun perheen kanssa Tallinnaan. Kristalli lupasi hoidella taikapuotia matkamme aikana. Gerda kaipaa kotiseudulleen ja on vuokrannut asunnon entisen kotinsa läheltä. Maria muuttaa hänen kanssaan, mutta Aiju palaa kanssamme Suomeen. Hän on hieman surullinen, mutta lohdutin, että Tallinnaan on lyhyt matka ja voimme käydä yhdessä tapaamassa hänen läheisiään. Aiju halasi minua ja sanoi, että olen paras ystävä.

***

Usva toi matkatuliaisia taikapuotiin. Kävijät hämmästelivät ihmeköynnöksiä, jotka kiipeilivät itsekseen kohti kattoa.

– Helppohoitoisia ja luovat viihtyisyyttä joka kotiin. Ei tarvita muuta kuin lannoitepuikko ja vähän vettä, Usva mainosti.

Hän laittoi vähin äänin aikamatkalasit pois myynnistä, sillä niiden tehottomuudesta valitettiin.

– En jaksanut perehtyä asiakkaiden toiveisiin, enkä halunnut tuhlata energiaa matkan toteutukseen, hän tunnusti Mamalle.

– Arvelinkin, ettei aikamatkailu ole helppoa. Sinä jaksat kuitenkin keksiä jatkuvasti uusia houkutuksia.  Kauanko nämä ihmeköynnökset jaksavat kiipeillä?

– En tiedä, vein yhden kotiin ja toin sinullekin taimen. Testataan, Usva sanoi ja ojensi Mamalle rehevän vihreän köynnöksen.

– Ainahan siitä pääsee eroon, jos se kasvaa liikaa, Mama tuumi luottavaisesti ja laittoi ruukun ikkunalaudalle.

***

Mama erehtyi, sillä kasvi riehaantui saatuaan lannoitetta. Se kasvoi yhdessä yössä korkeutta niin paljon, että Mama hieroi aamulla silmiään.

– Päivävalo näyttää olevan niille liikaa. Taikapuodin keinovalossa ne pysyvät kurissa, Usva kertoi, kun Mama soitti hänelle.

– Palautan tuon saman tien. En halua kodistani viidakkoa, Mama sanoi.

Hän raksi osan versoista ja heitti ne kompostiin matkalla taikapuotiin. Se oli virhe, sillä yön sateen jälkeen pieniä taimia putkahteli pihapiiriin. Mama yritti kitkeä niitä, mutta huomasi, että juurenpätkistä versoi uusia enemmän kuin hän ehti nyppiä.

Usva tuli ulos ja katseli hämmästyneenä ympärilleen.

– Ovathan ne kauniita, mutta pelkään, että ne peittävät pian koko pihan, hän hämmästeli.

– Eiköhän pyydetä muutkin mukaan ja pidetään kitkemistalkoot, Mama ehdotti.

***

Naapurit tulivat lapioiden ja talikoiden kera, mutta taistelu oli hävitty ennen kuin se kunnolla alkoikaan. Köynnökset kiipeilivät jo talojen ulkoseinillä ja uhkasivat peittää ikkunat.

Palokunta kutsuttiin apuun. Miehet kävivät taistoon rikkaruohoja vastaan huonolla menestyksellä. Poliisit tulivat paikalle ja uhkasivat Usvaa sakoilla, jos hän ei hävitä tuholaisia.

– Olen yrittänyt kaikkeni, en tiedä, mikä tepsisi, Usva voihki.

Pahempaa seurasi, sillä köynnöksiin alkoi ilmestyä pieniä kirvoja. Mama seurasi kauhuissaan, kun ne kasvoivat ja popsivat lehtiä kitoihinsa.

– Muistuttavat petopunkkeja, Usva tunnisti ja kutsui tuholaisten torjujat paikalle. He puistelivat päätä ja sanoivat, etteivät olleet koskaan aikaisemmin nähneet vastaavaa. Tuholaismyrkky sai lehdet kellastumaan, mutta punkit jatkoivat temmellystä. Ne kasvoivat huimaa vauhtia ja asukkaat olivat kauhuissaan. He sulkeutuivat sisätiloihin ja kielsivät lapsia lähtemästä kouluun.

Kaupunkiin julistettiin hätätila. Paikalle kutsuttiin armeijan taistelujoukot, mutta hekin olivat voimattomia punkkien hyökkäystä vastaan. Valtakunnan uutiset raportoivat kauhunhetkistä.

Usva kävi raivokkaaseen taisteluun taikapuodin köynnöksiä vastaan. Niihin oli puhjennut ihmeen ihania punaisia kukkia. Hän tunsi tuoksun leviävän. Se tuntui huumaavalta ja hän tunsi hetken lamaannusta. Oksasakset löytyivät tunnustelemalla myyntipöydän laatikosta. Usva keräsi voimansa ja leikkasi raivoisasti esiin työntyviä versoja. Kasvit puolustautuivat ja kietoutuivat Usvan ympärille. Hän kauhistui ja rimpuili hengen hädässä. Onneksi puhelin oli taskussa.

– Mama, nyt on hätätilanne, nämä julmurit yrittävät kuristaa minut, Usva sai henkäistyä.

Mama kiirehti puolijuoksua puotiin ja kauhistui nähdessään Usvan huitovan köynnösten alta. Hän otti nahkapussin kaulalta ja veti jauhetta nenään. Mama tunsi päänsä räjähtävän, kun taika alkoi vaikuttaa. Köynnökset putosivat Usvan ympäriltä ja hän sai taas vedettyä henkeä.

Naapurit ryntäsivät taikapuotiin ja hihkuivat, että pihaköynnökset olivat pudonneet kuin taikaiskusta seiniltä ja petopunkit sätkivät puolikuolleina maassa.

Mama piteli päätään ja voi huonosti. Usva toi hänelle lasillisen raikasta vettä ja kuiskasi, että Mama oli sankari pelastettuaan hänen henkensä.

– Miten voin kiittää sinua? Usva kysyi, kun he jäivät kahden taikapuotiin.

– Toivon, ettet enää ikinä hanki mitään vaarallista. Kuvittele, jos ihmeköynnökset olisivat vallanneet koko kaupungin.

– Mama, minä lupaan. Ei enää lohikäärmeitä, taikasieniä, noitarumpuja, aikamatkoja eikä vieraslajeja, Usva sanoi, mutta hänen silmiinsä oli ilmestynyt outo kiilto.

– Näen, että sinulla on jotain mielessä, Mama huolestui.

– Sain loistavan idean. Kirjoitan uuden kirjan viimeaikaisista kokemuksista. Ehkä kaikella oli kuitenkin tarkoitus.

***

Usvan kirjasta Älä kokeile tätä kotona tuli myyntimenestys. Kristalli sommitteli kanteen värikkään kuvan, jossa ihmeköynnökset uhkasivat kuristaa kauhusta kirkuvan Usvan. Taikapuodin asiakkaat hämmästelivät kirjailijan mielikuvituksen lentoa. Usva jakoi omistuskirjoituksia ja hymyili vaatimattomasti.

Taikapuodin pitäminen on elämäntapa, joka pitää virkeänä, hän kertoi lehtihaastattelussa.

***

Mama seurasi ikkunan takaa, miten uteliaita asiakkaita riitti jonoiksi asti.

– Näytät väsyneeltä ja ihosi punoittaa, voitko huonosti? Mama kysyi, kun Usva tuli hänen luokseen iltateelle.

– Voi Mama, ne pirulaiset tartuttivat minuun pahuksenmoisen nokkosrokon, Usva kertoi.

– Annan sinulle kutinaa lievittävää voidetta, Mama lupasi.

– Onko se samaa, jota sain joskus syyhyyn? Usva virnisti.

– Kyllä vain, sehän tehosi? Mama hymyili ilkikurisesti.

Usva oli pettynyt, sillä tällä kerralla voiteesta ei ollut apua.

– Mama, sinä olet ainoa, joka voit pelastaa minut. En saa nukuttua, enkä jaksa hoidella enää kunnolla taikapuotia, Usva valitti.

– Olen yrittänyt lähettää energiansäteitä, mutta voimani ovat vähissä, eikä taikajauhetta ole enää. Käytin viimeiset hiput taistelussa ihmeköynnöksiä vastaan, Mama kertoi surullisena.

– Minunkin voimani ovat ehtyneet. Ei ole helppoa tulla vanhaksi, Usva tunnusti lannistuneena.

– Jos sinun pitäisi kiteyttää elämänvaiheesi kuuteen sanaan, mitkä ne olisivat? Mama kysyi yllättäen.

Usva mietti hetken ja naurahti.

– Noitanaisen yllättävä yritys kesyttää lohikäärmeet sammui.

– Totta puhut. Minun elämäni tiivistyy näin. Ujosta pikkutytöstä tuli elämää ymmärtävä tarottulkitsija.

SAFIIRI

En tiedä itkeä vai nauraa isoäidin innolle kokeilla milloin mitäkin. Luin hänen uusimman kirjansa. Kukaan ei usko, että tarinat ovat todellisia. En minäkään uskoisi, ellen olisi omin silmin nähnyt. Olen huolissani. Usva on voinut huonosti köynnösten hyökkäyksen jälkeen. Iho on kuin nokkosten purema. Se kutiaa ja hänellä on kuumetta. Kysyin, eikö hän voi parantaa itseään taikakeinoilla, mutta isoäiti hymähti, etteivät ne enää tottele häntä. Hän sanoi jäävänsä eläkkeelle ja viettävänsä Maman kanssa leppoisia hetkiä kahvikupillisten ja tarotkorttien parissa.

Kysyin, mitä taikapuodille tapahtuu. Usva hymyili ja ilmoitti, että hän jättää sen minulle perinnöksi. Hän sanoi, että Kristalli ei ole kiinnostunut.

– Hänellä riittää puuhaa maalausten parissa. En olisi uskonut, että taiteella voi elää, mutta hän ansaitsee paremmin kuin minä.

Usva ehdotti, että pyydän Aijun avuksi. En ole varma, mitä pidän ajatuksesta. Se tuli täydellisenä yllätyksenä. Toisaalta taikapuoti on loistava harjoitustila bändille. Suunnittelemme parhaillaan uutta levyä. Taidan suostua, sillä niin kuin Usva sanoi, taikapuodin pitäminen on elämän tapa. Olen pitänyt lupaukseni, enkä turvaudu enää taikuuteen. Mama hymyili ja sanoi, että olen kasvanut aikuiseksi. Se tuntui hyvältä.

***

Paikallislehti kirjoitti kevään kynnyksellä, että uudistettu taikapuoti avaa remontin jälkeen ovet ja yleisö pääsee ihailemaan uutta ilmettä. Nuori Safiiri ja hänen ystävänsä Aiju ovat ottaneet tilan haltuun ja lupaavat iloisia hetkiä ja erikoistarjouksia.

***

Mama räpytteli silmiä astuessaan ennen niin synkkään kellariin. Rakennusmiehet olivat purkaneet pienet ikkunat ja rakentaneet tilalle isommat. Sisään tulvi kirkasta auringonvaloa, joka sai kristallit sädehtimään. Kohdevaloja ei enää tarvittu. Seinillä oli Kristallin värikkäitä maalauksia ja kaiuttimista kuului Lohikäärmerockin säveliä.

– Mama, tervetuloa, Safiiri tuli halaamaan.

– Sädehdit samoin kuin koko sali, Mama ihasteli.

– Halusin luonnonvaloa. Puodin motto on nyt ilo ja oivallus, Safiiri kehui.

Aiju tuli paikalle tarjottimen kanssa.

– Lasillinen kuplajuomaa, malja uudelle ilmeelle, mitä sanot?

– Kerrassaan upeaa. Olen iloisesti yllättynyt, Mama kohotti lasia.

– Taikapuodin uudelle tulemiselle, Safiiri kilisti lasia. – Suurimmat kiitokset kuuluvat isoäidilleni Usvalle, joka teki tästä mahdollista. Hän lähettää terveisiä pilven päältä.

MAMA

Minulla on ikävä Usvaa. Hän teki elämästä jännittävää, vaikka oli välillä hankala. Jouduin mittelemään tuon tuostakin hänen kanssaan, mutta lopulta meistä tuli ystäviä. Olen onnellinen, että pystyin auttamaan Kristallia silloin, kun hänellä oli vaikeuksia äidin kanssa. Safiiri puolestaan on ollut ilopilleri. Kyllähän tytöllä oli kasvukipuja ja kiistaa parhaan ystävänsä Aijun kanssa, mutta nyt kaikki näyttää hyvältä. Tytöt ovat saaneet taikapuodin kukoistamaan. On ilo seurata, miten nuoret ovat löytäneet tiensä sinne. Iltaisin pihapiiriin asti kuuluu rytmikästä soittoa. Se on minun makuuni turhan rajua, mutta sopii nuorille. Onneksi Pörrö on melkein kuuro, se ei korviaan hetkauta.

Myös Gerdaa ja Mariaa on ikävä. He kutsuivat käymään uudessa kodissa Tallinnassa, mutta jalat ovat nykyään kankeat, enkä halua jättää Pörröä. Toivon, että tapaamme keväällä, kun he lupasivat tulla katsomaan Aijua. Safiiri pistäytyy usein luonani. Hän halusi viime käynnillä nostaa onnenkortin. Sekoitin pakan ja levitin kortit pöydälle. Huomasin, miten häntä jännitti. Kortti oli Aurinko. Siinä jättimäinen aurinko paistaa, kaksi alastonta lasta tanssii ruohikolla elämän ilossa.

Safiirin silmät kostuivat ja hän tulkitsi, että taikapuodin pito on tuonut hänen ja Aijun elämään iloa. Safiiri paljasti, että Aiju muuttaa hänen luokseen. Hän kertoi olevansa yksinäinen Usvan kuoleman jälkeen. Kristallilla on ateljeen yhteydessä oma asunto ja hän keskittyy tilaustöihin. Halasin Safiiria ja toivotin hänelle onnellista loppuelämää. Tyttö rutisti minua ja vakuutti, että olen hänen ihana haltijakumminsa. Voiko ihminen enempää pyytää.

************

OSA 4 – TOR UKKOSEN POIKA

Tor hyräili keittäessään nokipannulla kahvia tulentekopaikalla. Utelias kuukkeli hyppeli rehvakkaana vierellä odotellen makupaloja.

– Hei kaveri, ota pala muorin leipomaa rievää, Tor hymähti ja tarjosi makupalaa kädestään. Lintu pyrähti lentoon, sieppasi herkun ja istahti männynkäkkärälle. Pian parvi sen kavereita oli kärkkymässä lisää.

Tor pakkasi repun kahvit juotuaan. Hän suunnisti työpajalle, jossa puolivalmiit taikariipukset odottivat loppusilausta. Naapuritalon pojat olivat houkutelleet hänet osallistumaan Hämeen keskiaikafestivaalille.

Eläydy ja nauti historiasta. Linnan puistoon rakentuu upea sotahevosleiri, viikingit mittelöivät miekkailuturnauksessa ja seuraat kiihkeää buhurt-taistelua turnauksessa.

Ennakkomainos oli kolahtanut. Sangen merkillistä, että olet kiinnostunut historiasta, muori oli hämmästellyt. Tor oli vastannut, että hän oli innostunut mystiikasta ja aikoi esitellä noitarumpuja ja onnea tuottavia taikakaluja.

Muori oli katsonut häntä pistävästi.

– Poikaseni, ole varovainen rumpujen kanssa. Uustuotanto ei haittaa ketään, mutta isoäidiltä perimäni rumpu osaa kertoa sekä menneisyydestä että tulevaisuudesta. Et saa antaa sitä vieraiden käsiin.

Tor oli naurahtanut ja vakuuttanut, ettei hän usko sen tehoon.

– Kannattaisi uskoa, ole varovainen. Jätän rummun sinulle, sillä muita perijöitä ei ole. Kun tunnet itsesi yksinäiseksi tai onnettomaksi, kysy siltä neuvoa.

***

Tor oli unohtanut keskustelun saman tien. Tulleessaan keskiaikatapahtumaan, kohtaus muorin kanssa muistui mieleen.

Syyskesäinen viikonloppu oli sateentihkuinen. Mama oli pystyttänyt teltan linnanpuistoon ikivanhan lehmuksen juurelle. Hän tähyili ympärille. Läheiseltä niemeltä kohosi kutsuvaa leirinuotioiden savua ja tuttu soittajapoika hyppeli mutaista polkua huilua soitellen. Kauempaa kuului hevosten hirnuntaa. Mama huomasi, että nuoret tummahiuksiset miehet pystyttivät huteran näköistä rakennelmaa vastapäätä hänen telttaansa. Musta pörrökarvainen koira nuuski eväskoria.

Kyllä tänne kaikenlaisia yrittäjiä mahtuu, Mama tuumi ja nosti kaksi korituolia ja pienen pyöreän pöydän teltan eteen sadekatoksen alle. Hän oli kiinnittänyt näyttävän mainoksen, johon hän oli tekstannut: Mama Maddalena lupaa vain hyviä tarotennustuksia.

Mama vaipui ajatuksiin. Hän muisteli lukuisia elokuisia viikonloppuja, jolloin hän oli istunut samalla tavalla odotellen asiakkaita kysymään neuvoja hankalissa elämäntilanteissa. Mama osasi kääntää kortit myönteisiksi ja kannustaviksi. Kyllähän jokainen kohtasi surua ja epätoivoa, mutta niiden tunnistaminen ja voittaminen antoi toivoa.

Toivo, mikä ihana ajatus, Mama havahtui mietteistään. Hän oli rakastanut ja pettynyt, mutta vaikka ikää oli kertynyt, toivo uusista elämyksistä piti virkeänä. Rakastettu oli kuollut vuosia sitten. Uutta ei ollut ilmestynyt, mutta ei Mama sitä odottanutkaan. Muistot olivat aarre, jota hän varjeli. Hän kirjoitteli joskus runoja, mutta varoi visusti näyttämästä niitä kenellekään. Hän toivoi, että Usva olisi ollut hänen rinnallaan. Ehkä hän seuraa noitien taivaasta, miten täällä voidaan, Mama mietiskeli.

– Hei muori, saako täältä mistään kahvia? Toriksi esittäytynyt kiharahiuksinen mies huikkasi.

– Poikkea luokseni, minulla on termospullo, Mama vastasi hymyillen.

Tor istuutui Maman vierastuolille.

– Kaverit lähtivät kaljatelttaan, minä jäin vapaaehtoisesti vahtimaan tavaroita, hän selitti.

– Se on järkevää, markkinoilla liikkuu pitkäkyntisiä. Onneksi sinulla näyttää olevan vahtikoira.

– Joo, Tepsu on hyvä kaveri, mutta se on liian kiltti ja luottavainen, Tor kertoi ja rapsutti koiraa korvan takaa.

– Taidat olla ensikertalainen. En muista nähneeni sinua aikaisemmin? Mama kysyi.

– Päätin lähteä kokeilemaan onnea. Olen kotoisin pohjoisesta, soitan noitarumpua ja toimin selvänäkijänä. Taikuus kiinnostaa, samoin vanhat tarut ja kansanperinne, Tor kertoi tummat silmät välähtäen.

– Näen intohimoa. Kävijät ovat kiinnostuneet magiikasta. Onko sinulla jotain myytävää?

– Totta kai. Laitan esille onnea tuottavia taikakaluja ja ennustan kädestä, Tor kertoi.

– Portit aukeavat tuota pikaa. Mene laittamaan tavarat esille, Mama kehotti, kun kahvikupilliset oli juotu.

Koira oli latkinut kylmää vettä ja makasi läähättäen ruohikolla.

Mama ihmetteli, minne Safiiri oli jäänyt. Tyttö oli kysynyt, voiko hän tulla Maman avuksi ja samalla opettelemaan tarotkorttien tulkintaa.

– Anteeksi Mama, olen vähän myöhässä, pitkään oranssinpunaiseen pellavapukuun sonnustautunut Safiiri näytti juuri heränneeltä.

Kiharat hiukset kehystivät hänen kalpeita kasvojaan ja häikäisevän sinisiä silmiä.

– Ehdit mainiosti. Ensimmäiset asiakkaat näyttävät olevan tulossa. Saat jakaa jonotusnumeroita, niin ei tule sekaannuksia, Mama ohjeisti.

Safiiri seurasi sivusta, miten sujuvasti Mama vastaili asiakkaiden kysymyksiin ja miten onnellisen näköisinä he lähtivät. Safiiri katseli myös kiinnostuneena, mitä vastapäisessä torikojussa tapahtui. Tumma nuori mies oli vetänyt kuunsirpeillä koristellun viitan harteille ja esitteli noitarumpuja. Niiden kumea sointi tuntui samalla rauhoittavalta ja kiihottavalta.

Kun Mama piti lepotauon, Safiiri meni lähemmäs.

– Hei, soitat ihmeen kauniisti. Oletko tehnyt rummut itse? hän kysyi.

– Kyllä vain, haluatko kokeilla?

Safiirin sydän sykähti, kun hän tunnisti tutun kaiun. Hän muisteli, että Usvalla oli ollut ikivanha soitin, jonka hän oli myöhemmin tuhonnut.

***

Päivä kului nopeasti, sillä asiakkaita riitti. Safiirin lähdettyä Mama sulki teltan munalukolla ja päätti poiketa kysymään, miten naapurikojun myynti oli sujunut.

– Näytät olevan ajatuksissasi, mikä mieltäsi painaa? Mama tuli Torin luo ja tapasi hänet syvissä mietteissä.

– Muistelin muorin noitarumpua. Hän kertoi, että sillä oli kykyä näyttää merkillisiä asioita.

Mama värähti.

–  Kuule poika, en suosittele, että kokeilet. Vanhat noitarummut ovat vaarallisia. Voit saada elinikäisen trauman, jos näet epämieluisia asioita tulevaisuudesta. Oman mielenrauhasi takia unohda se.

Torin kiinnostus heräsi.

– Onko sinulla kokemuksia? hän kysyi uteliaana.

– Onpa hyvinkin, eikä mitään positiivisia. Sangen merkillistä, että noitarumpuja on edelleen olemassa, Mama sanoi huolestuneen näköisenä.

Tor naurahti ja päätti testata rummun tehoa heti kotiin palattuaan.

– Meillä oli hyvä päivä, taikariipukset kiinnostivat kävijöitä, hän virnisti.

– Missä yövytte? Mama kysyi.

– Meillä on teltta tuolla vähän sivummalla. Kaverit menivät jo edeltä. Lupasin peitellä tavarat pressun alle ja ottaa rahalippaan turvaan tyynyn alle, poika selitti.

– Nähdään aamulla, Mama sanoi ja päätti lähteä juomaan tuopillisen sahtia tavernaan.

KERTTU

Olen huolissani, miten poikakulta selviää etelän mailla. Yritin evästää vaatimalla, ettei hän saa olla liian luottavainen. Naapuritalon pojat ovat vilkkaita ja herkkiä hulluttelemaan. Toivon, ettei Tor lähde mukaan ryyppyreissuille. Poika lupasi käyttäytyä kunnollisesti, mutta tiedän, miten helposti seura tekee kaltaisekseen.

Tor on kasvanut ilman vanhempia ja sisaruksia. Äiti kuoli synnytykseen ja isä, mikä lie kulkukauppias, katosi retkilleen, eikä koskaan palannut. Ei tainnut edes tietää, että jätti poikalapsen jälkeensä. Niitä taitaa olla muissakin taloissa. En tiedä, enkä haluakaan. Ukkonen jyrisi ja salamat halkoivat taivasta, kun Tor syntyi. Kätilö ei ehtinyt surkean sään vuoksi ajoissa paikalle. Itkin vuolaasti, kun tyttäreni menehtyi. Lupasin hänen kuolinvuoteellaan pitää pojasta huolta. Annoin nimen Tor, ukkosen poika ja kerroin hänelle tarinoita muinaisista jumalista, haltijoista ja meitä suojelevista isovanhempien hengistä.

Poika tuntuu painavan tarinat mieleen ja kyselee lisää. Vaistoan, että hänen herkkä mielensä aistii asioita, joita emme näe. Olen opettanut lääkeyrttien vaikutuksia. Pojasta on kehittynyt herkkävaistoinen. Opetin myös, miten käden viivoista näkee mielenkiintoisia asioita. Noitarumpua pelkään, mutta en voi muuta, kuin varoittaa sen vaaroista.

***

Kerttu tunsi outoa levottomuutta, kun Torista ei ollut kuulunut mitään viikonlopun aikana. Poika oli luvannut viestitellä, miten hänellä ja kavereilla menee.

Kerttu istahti tuvan edustalla olevalle porontaljalla peitetylle penkille. Raidallinen pihakissa tuli puskemaan jalkoihin. Hän tunsi lievää pahoinvointia nuuhkaistessaan kaulalla riippuvasta nahkapussista hitusen taikajauhetta. Se oli peräisin hänen isoäidiltään, joka oli ollut kuuluisa parantaja. Kerttu oli tuonut noitarummun tullessaan ulos ja tapaili rytmiä.

Etäältä kuului ukkosen kumua. Taivas oli pilvessä ja tuuli nousemassa. Rummun tasainen ääni sai hänet vaipumaan kevyeen horrokseen. Kerttu havaitsi usvan keskeltä tuntemattoman lempeän näköisen Maman sekoittavan korttipakkaa. Tor istui vastapäätä pyöreän pöydän ääressä. Poika vaikutti keskittyneeltä kuuntelemaan Maman sanoja. Kerttu ei kuullut niitä, mutta hän tunnisti ohjekortin, jota Mama piti kädessään. Se oli yksi pakan kauneimmista, Rakastavaiset.

Vai niin on asiat, Kerttu henkäisi ihmeissään. Ei ihme, ettei poika ole ehtinyt ottaa yhteyttä. Sumu haihtui ja rummun kumina voimistui. Seuraavassa näyssä Kerttu näki Torin suutelevan hentoa kiharahiuksista neitoa, jolla oli hätkähdyttävän siniset silmät.

Kun Kerttu havahtui sadepisaroiden ropinaan, hän ei tiennyt, mitä ajatella. Toisaalta tuntui hyvältä, että poika oli löytänyt rakkaan, mutta neito vaikutti määrätietoiselta. Erottaisiko tyttö hänet Torista?

Kerttu vei noitarummun sisälle ja ravisteli märkiä hiuksia. Hän keitti pannullisen vahvaa kahvia ja päätti odottaa rauhassa pojan paluuta, vaikka mielessä kävi myllerrys.

TOR

En tiennyt, että näin huikaisevaa tunnetta onkaan. Olen korviani myöten ihastunut Safiiriin. Hän on kaunein ja ihastuttavin neito maailmassa. En olisi voinut uskoa, että hän ihastuu minuun, pohjoisen poikaan. Istuimme kavereiden lähdettyä kahdestaan torikojullani ja ennustin hänelle kädestä. Miten sirot ne olivatkaan.

Näin hellyyttä ja rakkautta, mutta myös kiihkeää intohimoa ja vallanhuumaa. Kerroin veitikkamaisesti, että hän kohtaa mielitietyn, joka palvoo häntä ikuisesti. Safiiri kikatti ja sanoi, ettei sellaisia ihmeolentoja olekaan. Kun painoin suukon hänen huulilleen, tyttö ei vastustellut. Rohkaistuin ja tunnustin, että haluaisin tutustua paremmin. Safiiri lupasi, että voimme mennä illalla yhdessä telttaleirin karkeloihin. Innostuin ja pelästyin, sillä minulla ei ollut juhlavaatteita. Ilta oli pelastettu, kun kaverit lainasivat puhtaan paidan ja sidoin värikkään huivin kaulaan.

Pyörimme piirissä nuotion valossa ja joimme sahtia. Ilta päättyi helliin suukkoihin. Tapaan Safiirin vielä huomenna, joka on festivaalin viimeinen päivä. En taida nukkua ensi yönä lainkaan. Muistin vasta puolenyön aikaan, etten ole soittanut muorille. Lupaan tehdä sen heti aamulla. Mama ennusti minulle tarotkorteista ennen illanviettoa. Sain rohkeutta, kun kortit lupasivat rakkautta. Mitään muuta en kaipaakaan.

***

– Safiiri, mitä sinulle on tapahtunut? Sinähän suorastaan hehkut, Aiju ihmetteli, kun Safiiri kävi seuraavana aamuna tervehtimässä häntä taikapuodissa.

– Ei mitään sen kummempaa, kuin että olen rakastanut, Safiiri hymyili hämillisenä.

– Sen huomaa, kuka tämä ihmeotus on?

– Tapasin festareilla sielunveljen. Tor on kiinnostunut taikuudesta ja onnea tuottavista riipuksista. Hän osaa ennustaa kädestä, Safiiri hehkutti.

– Niin ja näyttää lumonneen sinut. Tuo ihmeessä näytille, Aiju ehdotti.

– Tor on kotoisin pohjoisesta ja palaa jo illalla kavereiden kanssa kotiin. Ei meillä taida olla tulevaisuutta, Safiiri sanoi haikeana.

– Etkö muista, mitä Mama sanoo aina kiperissä tilanteissa?

– Ai niin, asioilla on tapana järjestyä, Safiirin ilme kirkastui.

– Tulisin käymään, mutta putiikki täytyy pitää auki, sillä kaupunki on täynnä taikuudesta innostuneita turisteja, Aiju sanoi ja avasi taikapuodin ulko-oven kutsuvasti.

Safiiri kiiruhti festivaalialueelle ja puikkelehti sujuvasti tungoksen läpi. Aurinko oli kuivannut kuralätäköt ja ilmassa tuntui houkutteleva grillintuoksu.

Päivä oli ihmeellinen. Safiiri kauppasi Torin apuna onnenriipuksia posket hehkuen. Asiakkaita riitti ja Tor oli illalla tyytyväinen viikonlopun ansioihin. Kun pojat purkivat päivän päätteeksi leirin, Tor pyysi Safiiria juttelemaan kahdestaan kanssaan.

– Haluaisin tavata sinut jatkossakin, mutta joudun lähtemään nyt kotiin, sillä muori odottaa. Voisitko tulla käymään luonani? Haluaisin esitellä vaatimattoman kotini ja rakkaan muorini, Tor kysyi varovasti.

– Tulen mielelläni, vaihdetaan viestejä. Voit soittaa minulle koska vain, Safiiri kuiskasi, kun pojat viittilöivät Toria mukaansa.

Safiiri jäi heiluttamaan ja palasi sitten auttamaan Mamaa.

– Olen lastannut tavarat taikamatolle. Haluatko lentokyydin kotiin? Mama virnisti.

– Totta kai, Safiiri hymyili ja asettui Maman eteen. He liitelivät puiden latvojen yläpuolella ja pelästyttivät naakat lentoon. Safiirin hiukset hulmusivat tuulessa. Yhtäkkiä hän sai ajatuksen.

– Kuule Mama, voisiko tällä matolla lentää Lappiin asti?

– Mikä ettei, olen käynyt Islannissakin, Mama hymyili itsevarmasti.

– Tosin tämä rupeaa olemaan jo vähän vanha, eikä turvavöitäkään ole, mutta luotettava kulkupeli kuitenkin. Muistelen niitä Usvan hankkimia vempeleitä. Oli vilkkuvalotkin, mutta ne osoittautuivat epäluotettaviksi. Miksi kysyit?

– Haluaisitko lähteä kanssani tapaamaan Toria ja hänen Kerttu-muoriaan?

– Olisihan se vaihtelua. Koska mennään? Mama innostui.

LENTOMATKA POHJOISEEN

Lentosää oli mitä mainioin. Mama oli pukeutunut turkisviittaan ja laittanut kiiltävän pyöräilykypärän päähän. Safiirilla oli tuulenkestävä urheiluasu. Hän oli pähkäillyt, mitä veisi tuliaisiksi. Lopulta hän oli päätynyt käärimään Usvan viimeisimmän kirjan lahjapakettiin. Viime hetkellä hän otti myös Neon lohikäärmedokumentin mukaan.

– On ainakin omaperäiset tuomiset, hän virnisti kerrottuaan Mamalle, mitä paketeissa oli.

– Minä ajattelin viedä vain kahvipaketin ja laatikollisen macaronleivoksia, Mama naurahti.

***

Matka taittui myötätuulessa. Mama teki taidokkaan laskun harmaan kelohonkamökin pihanurmikolle ilta-auringon viimeisten säteiden valossa.

Tor tuli juosten paikalle.

– Oho, onpa teillä upea ajopeli, hän ihmetteli.

– Vanha matto, onneksi se ei temppuillut, Mama vähätteli ja pudisti vaatteita.

Hän katsoi kaihoisasti, miten kiihkeästi nuoret halasivat toisiaan.

– Kas päivää, tervetuloa majaani, Kerttu tuli pihalle ja kätteli kohteliaasti Mamaa.

– Olen kuullut, että pojalla on mielitietty, mutta en arvannut, että hän on noin sorea, Kerttu myhäili.

– Safiiri on silmäteräni. Hänen isoäitinsä kuoli hiljattain. Tyttö hoitelee ystävänsä Aijun kanssa perimäänsä taikapuotia, Mama kertoi.

Kertun silmät välähtivät.

– Nyt ymmärrän, miksi nuoret ovat kiintyneet toisiinsa. Tor sai syntymän hetkellä ukkosenjumalalta näkemisen lahjan. Tytölläkin taitaa olla taikavoimia?

– Arvasit oikein. Hän on perinyt kyvyn isoäidiltään. Olen yrittänyt ohjata häntä oikealle tielle. Iskimme useasti yhteen Usvan kanssa, mutta löysimme lopulta rauhan.

–  Tulkaa peremmälle. Olen keittänyt kahvin valmiiksi ja leiponut kampanisuja, Kerttu toimitti ja ohjasi vieraat tuvan puolelle.

Tor ihastui macaronleivoksiin ja söi niistä puolet.

Kerttu katsoi häntä lempein silmin.

– Poika ymmärtää hyvän päälle, hän hymyili.

Ilta sujui rupatellessa. Safiiri ja Tor vetäytyivät vähin äänin pojan kamariin.

– Olen huolissani, että jään yksin, mutta haluan pojan löytävän paikkansa. Täällä pohjoisessa hänellä ei ole tulevaisuutta, Kerttu kertoi luottamuksellisesti.

– Ei etelässäkään ole helppoa, mutta voisin kuvitella, että taikapuoti menestyy, jos Safiiri ja Aiju löytävät uusia myyntituotteita. Onnea tuottavat riipukset ovat toki oiva lisä, mutta tuskin mikään mullistava, Mama mietti.

– Minulla on isoäidiltä peritty noitarumpu. Nyt tekisi mieli kurkistaa tulevaisuuteen, Kerttu ehdotti varovasti.

Mama kohotti kulmia.

– Oletko varma? Entä jos sieltä paljastuu ikävyyksiä?

– Ehkä niihinkin on hyvä varautua. Haluatko seurata matkalle? Kerttu kysyi salaperäisen näköisenä.

– Oikeastaan en, mutta olen sen verran utelias, että suostun. En kuitenkaan halua, että nuoret yllättävät meidät, Mama vastasi epäröiden.

– Mennään ulos. Kuusten humina vie rummun äänen tuulen mukana kuulumattomiin, Kerttu ehdotti ja otti noitarummun esiin.

Mama katsoi kunnioittavasti sen kuluneita riimuja.

– Kaikesta näkee, että rumpu on todella vanha, hän sanoi.

– Kyllä vain, mutta teho on säilynyt. Minulla on tapana vahvistaa sen sanomaa nuuhkaisemalla isoäidiltä saamaani taikajauhetta, Kerttu kertoi ja taputti nahkapussia kaulallaan.

Mama värähti. Hän muisti, miten oli saanut ankaran päänsäryn omasta jauheestaan.

– Älä pelkää, tämä on mietoa, mutta tuudittaa rummun kuminan kera unenomaiseen tilaan.

Mama nuuhkaisi ja tunsi kevyen umamin ja yrttien tuoksun. Kerttu johdatti hänet aitan rapuille ja aloitti kevyen rummutuksen.

Mamaa huimasi. Hän tunsi liitelevänsä taas taikamatolla korpikuusten latvusten tasalla. Sumu nousi ja hän huomasi olevansa taikapuodissa. Musta verho peitti ennen niin kirkkaita ikkunoita ja ilmassa oli savun katkua. Hän havaitsi yllättäen lohikäärmeen, joka syöksi tulta Toria kohti. Poika lähetti äkäisiä salamaniskuja vastustajaa kohden. Huoneessa oli muitakin ihmisiä, mutta Mama ei ennättänyt tunnistaa heitä ennen kuin ohuet verhot syttyivät tuleen.

Mama pyörtyi. Hän heräsi, kun rummutus lakkasi ja Kerttu tarjosi kylmää lähdevettä.

– Pelästyin, menit yhtäkkiä veltoksi, hän selitti.

– Näin henkien taistelun, tulipalon, pelkoa ja kauhua, Mama selitti ja hieroi otsaansa. Lohikäärmettä hän ei maininnut.

– Voi sinua, olen pahoillani. Odotin jotain aivan muuta, Kerttu hätääntyi.

– En halua enää kokeilla, tämä riitti. Älä kerro nuorille näystäni, Mama pyysi.

– En tietenkään. Ikävä, ettet nähnyt mitään lohdullista. En voi kuitenkaan kieltää poikaa lähtemästä etelään, jos hänen mielensä palaa sinne, Kerttu puheli, kun he palasivat tupaan.

***

Aamulla tunnelma oli vaisu. Mama ja Safiiri valmistautuivat paluumatkalle kahvikupillisten jälkeen. Kerttu houkutteli jäämään lohikeitolle, mutta Mama kertoi voivansa niin huonosti, että olisi parasta palata hyvän sään aikana.

Taivaalle oli kerääntynyt uhkaavan näköisiä pilviä ja tuuli oli yltynyt. Ensimmäiset sadepisarat kastelivat matkalaiset heti, kun he olivat nousseet ilmaan.

Safiiri hytisi kylmästä, kun he pääsivät takaisin kotiin. Mama kehotti häntä juomaan kuumaa hunajalla maustettua mustaherukkamehua ja lupasi ottaa itsekin.

Pörrö osoitti mieltään, kun se oli ollut yön yksin kotona. Mama silitti sen turkkia ja kuiskasi, ettei halunnut enää vaikeuksia elämään.

MAMA

Pelästyin todella, kun taikajauhe ja noitarumpu ottivat valtaansa. Mikä hupakko olinkaan, kun suostuin. Nyt saan pelätä, että lohikäärmeet karkaavat Korkeasaaresta ja tulevat tekemään tuhoja. Näin tosin vain yhden, mutta muut saattoivat olla pimennossa. Aion varoittaa Safiiria ja Aijua, että Torin tulo taikapuotiin on vaarallista. Eivät he minua usko, mutta yritän kuitenkin. Pojalla on ilmeisesti vahvoja voimia, joista hän tuskin tietää itsekään. Kuvittelin, että elämä soljuu rauhallisena Usvan poismenon jälkeen.

Eihän se niin mene, jokaisen pitää koetella rajoja. Pahin järkytys oli, että taikajauhetta on edelleen olemassa. Kerttu vähätteli sen vaikutusta, mutta minä tiedän enemmän. Vannotin häntä pitämään salaisuuden, sillä jauhe on todella petollista osaamattomien käsissä.

KERTTU

Avasin lahjapaketit vasta etelän vieraiden lähdettyä. En tiennyt, mitä odottaa, mutta ei ainakaan tätä. Järkytyin, kun luin Usvan kirjan hänen uskomattomista kokemuksistaan taikamaailmassa. Vielä suurempi järkytys oli dokumentti lohikäärmeistä. Jos oikein ymmärsin, ohjaaja Neo on Safiirin isä. Millaiset geenit tyttö onkaan perinyt.

Tor on lähdössä epäröimättä uuteen seikkailuun, niin kuin hän itse sanoo. En voi pidätellä häntä, vaikka mieli tekisi. Poika on aivan liian viaton juonitteluihin ja valtataisteluun. Ainoa, johon panen toivoni, on sympaattinen Mama. Pyydän häntä katsomaan, ettei mitään pahaa tapahdu. Lähetän myös varmuuden vuoksi vahvan loitsun suojelemaan Toria. Sydämestä ottaa, olen liian vanha tähän.

TOR JA SAFIIRI

Tor saapui leveästi hymyillen muutaman viikon kuluttua taikapuotiin. Safiiri otti hänet avosylin vastaan ja ilmoitti, että poika voi majoittua hänen luokseen. Aiju ei pitänyt ajatuksesta ja oli vaivihkaa vuokrannut itselleen oman asunnon.

Safiiri oli niin Torin lumoissa, ettei välittänyt.

– Järjestän tervetulojuhlat, hän oli hehkuttanut iloisesti.

Aiju toi neilikkakimpun ja kilisti maljat Safiirin ja Torin kanssa. Poika yski ja sanoi, ettei ollut tottunut juhlajuomiin.

– Opit nopeasti, Safiiri nauroi ja kaatoi kaikkien lasit piripintaan.

– Onhan se hyvä, että saamme uusia myyntituotteita ja apua puodin pyörittämiseen, Aiju tuumi kuohuviinin pehmentämänä.

– Minulla on runsaasti onnenkaluja ja olen valmis ennustamaan kädestä, Tor kertoi innokkaana.

– Se on uutta ja kiinnostaa varmasti kanta-asiakkaita. Laitan someen mainoksen, Safiiri suunnitteli.

Ovelta kuului iloinen tervehdys, kun Kristalli saapui tohkeissaan.

– Hei, kuulin, että täällä juhlitaan. Olen ollut kiireinen, mutta halusin tulla tervehtimään.

– Tor, tässä on äitini, Hän on nykyään tunnettu muotokuvamaalari, Safiiri esitteli.

– Hei, hienoa, kun tyttäreni on löytänyt ystävän. Taikapuoti kaipaakin jo miespuolista apua, Kristalli sanoi ja katsoi arvioivasti poikaa. –  Näytät kovin nuorelta. Onko sinulla kokemusta?

– Olin kesällä keskiaikatapahtumassa ja olen kotipuolessa kaupitellut onnea tuottavia riipuksia. Osaan valmistaa myös noitarumpuja, Tor kertoi hämillään saamastaan huomiosta.

– Aika näyttää, mutta toivotan teille onnea, Kristalli sanoi ja kohotti lasia.

TAISTELU

Uteliaita asiakkaita kävi alkuinnostuksessa, mutta myynti laski vuoden loppua kohti huolestuttavasti.

– Isoäitini Usva oli loistava liikenainen. Hän keksi jatkuvasti menestystuotteita. En tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä, Safiiri kertoi huolestuneena, kun kassa oli lähes tyhjä.

Apu löytyi yllättävältä taholta. Meriitan kirjasta Lohikäärmeen vankina oli otettu uusintapainos. Neon dokumentti sai kansainvälistä huomiota, kun harvinaisten eläinten suojeluyhdistys antoi sille kunniamaininnan.

Ajatus oli Meriitan. Hän ehdotti Neolle, että he voisivat hyötyä mediajulkisuudesta.

– Ehdotan, että järjestämme näyttävän lehdistötilaisuuden taikapuodissa. Sieltähän kaikki alkoi. Pyydetään Kai-Ka kunniavieraaksi ja kutsutaan radion ja television edustajat paikalle, hän suunnitteli.

Neo oli hetken kahden vaiheilla.

– Miten se onnistuisi? hän kysyi.

– Minulla on suhteita. Korkeasaaren auto voi tuoda Kai-Kan. En tiedä, tunnistaako se adoptiokotia, mutta aina voi toivoa. Saamme näyttäviä kuvia ja julkisuutta, Meriitta maalaili.

– Ehkä se onnistuisi. Otan kameran mukaan seurantadokumenttia varten, Neo innostui.

***

Safiiri ja Aiju suostuivat kuultuaan, miten paljon he voisivat ansaita tempauksella. Lisäksi se olisi kaivattua mainosta taikapuodille. Paikallislehdessä ja somessa oli näyttävä ilmoitus, jossa hehkutettiin taikapuodin valovoimaa.

Televisiokamerat seurasivat, kun Kai-Ka saapui eläintenhoitajan taluttamana. Viiksikarvat värisivät, kun se tunnisti lapsuutensa kodin. Safiiri, Aiju ja Tor seurasivat sivusta, kun Meriitta tuli tervehtimään lohikäärmetyttöä.

Kai-Ka hätkähti tajutessaan, kuka teennäisesti hymyilevä nainen oli. Se muisti, miten Meriitta oli heilutellut käsiä lohikäärmeaitauksen edustalla ja heitellyt kiellettyjä porkkanoita. Hän muisti, miten Kalle-isä oli toivonut naisen häipyvän elämästään. Kai-Ka murisi ja sen kuonosta purkautui näyttävä tulenlieska. Meriitta yritti väistää, mutta hänen hiuksensa syttyivät palamaan. Safiiri heitti sammutuspeitteen ja huusi, että lohikäärme pitää pysäyttää.

Tor oli katsellut kauhistuneena näytelmää. Hän kokosi voimansa ja iski salamoita kohti liekkejä. Ilmassa rätisi, valot välkkyivät ja pitkät ikkunaverhot syttyivät tuleen. Taikapuoti oli hetkessä täynnä savua ja palohälytin pärähti soimaan.

Eläintenhoitaja oli toipunut shokista ja otti Kai-Kan talutusremmiin. Lohikäärmetyttö pyristeli vastaan, mutta mies oli vahvempi. Meriitta voihki puodin nurkassa ja suri puoliksi palaneita hiuksiaan. Neon kamera oli pyörinyt koko ajan. Television ja radion edustajat olivat paenneet kahakan alettua turvaan.

Seuraavan päivän lehdissä oli näyttäviä kuvia tultasyöksevästä lohikäärmeestä, surkean näköisestä Meriitasta ja urheasta Torista, jonka silmät loistivat taistelutahtoa.

Taikapuotiin oli seuraavina viikkoina jono. Neon kuvat pyörivät monitorissa ja Tor sai kertoa kyllästymiseen asti yhteenotosta.

***

Kerttu matkusti tapaamaan poikaa. Hän oli kauhuissaan, mutta myös äärettömän ylpeä Torin rohkeudesta.

Mama kutsui Kertun luokseen ja tarjosi hänelle yrttiteetä.

– Ei koskaan enää taikajauhetta eikä rummutusta, hän varmisti.

– Ehei, olen vakuuttunut, että elämä palaa rauhalliseksi kaiken kokemamme jälkeen, Kerttu tuumi.

– Nostin tarotkortin. Se oli Onnellisuus. Uskon, että se kertoo sekä meidän että nuorten tulevaisuudesta, Mama hymyili ja ehdotti, ettei Kerttu pitäisi kiirettä kotimatkalle.

– Voi olla, että kuulet pian lisää hyviä uutisia, hän lisäsi salaperäisesti.