ma 20.1.2025

KEVÄTTÄ AINAKIN JAANA-SISKON MIELESTÄ

Tammikuun loppupuolella kaupunki on lähes sula ja lunta tuskin nimeksikään. Keli pysytteli viikon verran plusasteissa. Oli ylellistä kävellä liukastelematta. Ei tosin voi vielä odottaa kevätkelejä, sillä luvassa on pakkasta ja lumisadetta.

TYÖHUONE ODOTTAA UUTTA KÄYTTÄJÄÄ

Eilen Heikinpäivänä yksi aikakausi tuli tiensä päähän, kun sain siskon kanssa tyhjennettyä työhuoneeni Galleria Paperihuoneen alakerrasta. Tuntui turhalta maksaa mansikoita varastotilasta, sillä maalausinto hiipui Jussin kuoleman jälkeen. Taulut ovat nyt varastohuoneen peränurkassa. Kiitos Annan, joka järjesti sen hienosti.

PIPA ON INNOSTUNUT PALAPELISTÄ – TAUSTALLA MINUN TAIDETTANI

Sain hellyttävän kuvan Annan ja poikien lemmikistä.

AAMUTUNNELMA

TAMMIKUINEN MAISEMA – HUOMENNA SAAMME LISÄÄ LUNTA

Maanantaiaamu valkeni auringon säteiden myötä. Kävin kaupassa ja ihailin pehmeää valoa.

ti 21.1.2025

Tiistai on kuntosalipäivä. Ohjaajamme Laurent hymyili ja sanoi, että tänään treenaamme vauhdikkaammin kuin viime viikolla. Olin voipunut, kun kävelin hienoisessa lumisateessa takaisin.

RESEPTI LÖYTYI HESARISTA

TOTEUTUS OLI LOISTAVA – CHILINMAKUISET KIITOKSET!

Tuntui, että siskon tarjoama aperitiivi ja herkkulounas oli ansaittu. Jaana on loistokokki, joka saa makua ruokiin. Annoksessa oli chilin lempeää potkua. Huulet polttelivat ja makuhermot hyrisivät.

to 23.1.2025

Tammikuu tuntuu tänäkin vuonna pitkältä, mutta lohduttaudun ajatuksella, että kevättä kohti edetään. Eilen oli vielä pakkasta ja kävelysää kelvollinen. Tänään mittari on plussan puolella. Se tietää ikävää loskaa.

Kirjoitushaasteen aiheena oli lapsuuden ruokamuisto. Olen oikolukenut vanhoja tarinoitani ja silmiin osui teksti kertomuksesta Sulkakynä ja soppakauha.

Ei enää puuroa eikä kalanmaksaöljyä. Sain lapsena yliannoksen molempia. Äiti pakotti syömään joka aamu kamalaa kaurapuuroa ennen kouluun lähtöä. Pahinta oli, että jouduin nielemään myös ison lusikallisen kalanmaksaöljyä. Suussa oli kaamea maku. Kun kasvoin isoksi, en suostunut maistamaan kumpaakaan. Pikkusiskokin sai kalanmaksaöljyä, mutta appelsiininmakuista. Muistelen, että sen nimi oli Sana-Sol. Hän otti sitä mielellään. Vielä parempaa oli valkoinen terveysvaikutteinen Jekovit-suklaa. Se oli niin hyvää, että olisin voinut syödä koko levyn kerralla.

Äiti uskoi itse kerättyjen marjojen voimaan. Kärpäset surisivat ympärillä, kun hän patisti meidät mustikkametsään. Mielestäni puolukoita oli mukavampi poimia, paitsi silloin, kun metsässä oli hirvikärpäsiä. Inhosin niitä. Inhosin myös liisterimäistä kiisseliä, jota äiti keitti herukoista. Vaaleanpunaiseksi vatkattu puolukkapuuro sen sijaan oli hyvää.

pe 24.1.2025

Vanhin lastenlapsistani Otso soitti eilen ja yllätti minut haastattelulla. Koulusta oli annettu tehtäväksi kysellä joltain vanhemmalta henkilöltä millaista koulunkäynti oli hänen nuoruudessaan. Kertoilin vähän liiankin laveasti. Poika joutui tarkistamaan oleellisen sanomalla, odota kirjoitan muistiin. Kouluruokakeskustelu tiivistyi kysymykseen oliko se hyvää vai pahaa. Totesin, ettei kovin hyvää.

SUOSITTELEN

Sain eilen kuunneltua loppuun Minna Lindgrenin raadollisen kuvauksen omaishoitajan työstä muistisairaan miehen rinnalla. Se oli kauhukertomus, joka sai ajattelemaan, että selvisin itse vähällä. En silloin ymmärtänyt, miten helpottavaa oli saada Jussille paikka ympärivuorokautiseen hoitoon. Oma tulevaisuus huolestuttaa, mutta toistaiseksi kaikki on hyvin.