MIKÄ NÄISTÄ PUHUTTELEE?

Kynäilijöiden toukokuun kirjoitusaiheena oli kotoa tai galleriasta löytyvä taulu.

Olen pohtinut värien merkitystä taiteen tekemisessä. Kun opin sekoittamaan vastavärejä, huomasin miten hienoja harmaita sain aikaiseksi. Olen ihastunut kollaasitekniikkaan, koska materiaalia rinnastamalla näen, mitkä yhdistelmät toimivat ja viehättävät silmää.

”Sininen ei sovi sisustukseen”, yksi varteen otettava ostaja ilmoitti, kun esittelin töitäni. Tunsin oloni epämukavaksi. En todellakaan pidä tilaustöistä, joissa aihe ja värit ovat ennalta määrättyjä. Olen suostunut tekemään pari maalausta pyynnöstä, mutta varmistin, että ostajilla oli vaihtoehtoja. Nyt kun olen luopunut työhuoneesta ja säilönyt valmiit taulut Paperihuoneen varaston peränurkkaan, tunnen olevani vapaa. Otin pitkän tauon jälkeen akvarellitarvikkeet esille ja maalasin kotona keittiön pöydän ääressä. Se tuntui hyvältä.

Vielä paremmalta tuntui, kun palasin vanhan rakkauden pariin. Kollaasit tuottavat edelleen mielihyvää. Tein sarjan tarotkorttien innoittamia sommitelmia ja jatkoin väriteemalla. Ääripäitä ovat mustavalkoinen harmonia ja värien kirjolla leikittely. Molempia tarvitaan. Pidän ajatuksesta, että kuvat kertovat tarinoita. Kuvia voi käyttää inspiraation lähteinä tai tarinat kaipaavat kuvitusta.

Tässä kalpean neitosen mietteitä mustavalkoisen kuvan äärellä.

Talvenkalpea ihoni janoaa auringonsäteitä. Olen levittänyt varmuuden vuoksi viidenkympin suojakerrointa. En halua polttaa herkkää hipiää, vaan tavoitteena on hento rusketus. Odotan, että saan pukeutua liehuvahelmaiseen kesämekkoon, laittaa sandaalit jalkaan ja istahtaa ystävien kanssa terassille. Huurteinen oluttuoppi ja mehevä hampurilainen, ah, sitä odotan. Tai kesän ensimmäistä jäätelötötteröä, nougat on suosikkini. Haen torilta pulleita herneenpalkoja ja tuokkosellisen tuoksuvia mansikoita. Kesä ja kärpäset, tämä aika vuodesta on ihan parasta.