KOTINI ON AURINKOINEN

Olen Sananhaltijan postituslistalla. Vaikka heinäkuun haasteellinen virikekurssi on ohi, saan edelleen kiinnostavia tehtäviä.

Esineiden kertomaa

Katselen ympärilleni. Pieni kaksioni kiiltelee puhtaana, siitä ihana Katri käy pitämässä huolta kerran kuukaudessa. Se on ylellisyyttä, mutta myös terveyskysymys. En todellakaan enää kiipeile enkä pese ikkunoita. Parvekelasit kirkastuivat kesän kynnyksellä. Viihdyn ulkona hyvällä säällä. Kukatkin viihtyvät, kun muistan kastella niitä.

Kun muutin kaksioon Suomen kasarmin pihapiiriin runsas kolme vuotta sitten, en hankkinut muuta uutta kuin moottorisängyn makuuhuoneeseen. Se takaa hyvät unet. Toin huonekalut Palokunnankadun kolmiostamme. Kaikki eivät mahtuneet, oli pakko valita rakkaimmat. Sellaiset, joihin sisältyy muistoja.

Isän tekemät keittiön tuolit ovat seuranneet kodista toiseen. Sisko lahjoitti turkkilaisen olohuoneen maton muuttaessaan Anttolasta Hämeenlinnaan. Talvisin varpaitani lämmittää hänen kutomansa pehmeä harmaa villashaali. Anna on painanut hurmaavat valkokukkaiset verhot. Viherkasvini ovat tyttäreltä vierihoidossa, sillä ne ovat kissalle myrkyllisiä. Miika toi keväällä ruukullisen lehtikaalintaimia, joista on ollut iloa. Parhaat tuliaiset ovat syötäviä ja kuihtuvia. Jääkaapissa on vieläkin vajaa purkillinen Kaizun vuosikertakonjakkiluumuja – tai luumuja konjakissa. Lii on lahjoittanut vuosittain värikkäitä kynttilöitä ja tuoksuvia saippuoita.

Olohuoneen vitriinissä on lukuisia matkamuistoja, vaikka en niitä keräilekään. Sinivalkoista posliinia laajoilta Neuvostoliiton työmatkoiltani, taidekeramiikkaa työtovereilta merkkipäivieni kunniaksi, tuliaisia Aasian lomiltamme. Vietnamilainen Uncle Theo virnistää iloisesti Buddhan viereltä. Kultainen kissa ei enää vilkuta. Sekin on tullut vanhaksi. Makuuhuoneen seinää koristaa rivi naamioita, joista kauneimmat ovat peräisin Venetsiasta. Hellyttävimpiä ovat Visan ja Otson pikkuesineet, joita he ovat askarreleet Mummilaan.

Olen ottanut talteen vanhat kirjeet ja kauneimmat postikortit. Luin niitä liikuttuneena muuttotavaroita järjestellessäni ennen kuin talletin ne yläkomeroon. Kirjahyllyssä on vanhoja päiväkirjoja sulassa sovussa harvojen säästämieni lempikirjojen kanssa. Löytyy myös erilaisia tarotkortteja, joista ensimmäinen pakkani vuodelta 1995 on rakkain.

KUVA PARIN VUODEN TAKAA

Työpöytäni takana kollaasineitoset muistuttavat innostavista askarteluhetkistä. Jussin hymyilevä valokuva on kunniapaikalla, samoin lastenlasten koulukuvat. Jussi nauroi vuosia sitten kotia sisustaessamme: ”Maalaa itse taulut, niin säästät rahaa”. Hymyilyttää, kun katson seinille. Omatekoista taidetta löytyy joka huoneesta, jopa kylpyhuoneesta.

Kuvataidekipinä on pitänyt minut virkeänä eläkepäivinä. Samoin luova kirjoittaminen. En tiedä, miten muut viettävät vapaa-aikaa. Minulle viihtyisä koti ja mieleiset harrastukset ovat voimavara. Varsinkin nyt, kun olen ollut lähes neljä vuotta omillani. Siihenkin tottuu, mutta helppoa se ei ole ollut. Virginia Woolf kirjoittaa teoksessaan Oma huone, että naisella pitää todellakin olla oma huone ja omaa rahaa ollakseen onnellinen. Minulla on molempia, olenko siis onnellinen?