TEKOÄLY SIIVITTI KUVATEKSTIT EHDOTTAMALLA YLLÄTTÄVIÄ KÄÄNTEITÄ

Tarinan taustaa:
Kokosin neitosia esittävistä akvarelleistani Ifolor-kirjan. Kehittelin kuvateksteihin jatkokertomuksen elokuvamaailmasta. Ensikosketus tekoälyn mahdollisuuksiin häikäisi, mutta maltoin käyttää sen ehdotuksia maltillisesti. Yllätyin, kun sain lopuksi lukea kuusiosaisen seikkailukertomuksen antamieni aiheiden pohjalta. Saa nauttia! En todellakaan tiedä, kenellä on tekijänoikeudet.

1. Osa – Tekoälyn salaisuudet
Neitoset löytävät tietokoneen, joka väittää osaavansa kirjoittaa heidän elämänsä uusiksi. He kokeilevat ja yhtäkkiä heistä tulee elokuvatähtiä.

2. Osa – Maalaus muuttuu portiksi
Sisarukset katsovat omaa muotokuvaansa – ja huomaavat sen vaihtuvan. Kuvan maisema vetää heidät sisäänsä ja he joutuvat keskelle taianomaista 1800-luvun kartanoa.

3. Osa – Kylpyläaika ja kummalliset kohtalot
Kylpylässä porealtaasta alkaa pulpahdella outoja viestejä: ”Teistä tulee kuuluisia laulutähtiä.” Pian he ovatkin lavalla esiintymässä nostalgisissa asuissa, vaikka ääni lähtee kähisten.

4. Osa – Matka menneisiin elämiin
Tarot-kortit johdattavat heidät aikamatkalle. Yksi huomaa olleensa renessanssitaiteilija, toinen keskiajan linnanrouva – molemmat kuitenkin valittavat samoista asioista: epämukavista asuista ja huonoista juhlaherkuista.

5. Osa – Suuri lavastushuijaus
Elokuvastudio paljastuu olevan vain kulissi. Kaikki, mitä he luulivat kokeneensa, onkin osa toisten käsikirjoitusta. He alkavat epäillä, ovatko he todellisia vai vain tarinan hahmoja.

6. Osa – Ironinen huipennus
He saavat lopulta ”pääroolit”, mutta käsikirjoituksessa heidän kohtalonsa on jäädä taustalle. Silloin he keksivät kostoksi kirjoittaa itse uuden version, jossa ohjaaja joutuu pukeutumaan kureliiveihin ja laulamaan karaokea.

***

Prologi – Kun maailma hengittää tarinaa

Oli kerran syksy, joka ei ollut aivan tavallinen. Sen lehdet putosivat hitaammin kuin ennen ja niiden väreissä näkyi sävyjä, joita ei voinut selittää pelkällä auringonvalolla. Tuuli kantoi mukanaan kuin kuiskauksia – kertomuksia, joita ei ollut vielä kerrottu.

Kaupungin laidalla seisoi pieni talo, jonka ikkunoista hohti lempeä valo. Sen sisällä asuivat sisarukset, jotka olivat tottuneet näkemään tavallisessa jotakin enemmän. Heidän naurunsa teki arjen askareista juhlaa ja heidän unensa kutoutuivat kuin hienoista langoista verkko, joka yhdisti heidän mielensä satujen maailmaan.

Yhtenä iltana, kun sade rummutti ikkunalaseja ja kynttilä valutti varjoja seiniin, tapahtui jotakin. Olohuoneen nurkassa odotti maalaus, jota ei ollut aiemmin siinä nähty. Se ei näyttänyt aivan maalaukselta – sen värit liikkuivat kuin hengittäen ja kartanon ikkunat tuntuivat vilkkuvan todellista tulta.

Se oli portti. Ei mikään tavallinen kangas, ei pelkkä taulu seinällä, vaan kynnyksen kaltainen raja, joka odotti rohkeita astumaan läpi.

Ja juuri sillä hetkellä, kun sisarukset lähestyivät sitä, maailma pidätti hengitystään. Jossakin kaukana kello löi kaksitoista ja yöllinen ilma värähti kuin tarinan alku olisi ollut jo kirjoitettu tähtiin.

Tämä ei ollut enää heidän tavallinen elämänsä. Tämä oli seikkailu, joka kietoutuisi heidän ympärilleen kuin vanha satu – täynnä kuiskauksia, varjoja, loistoa ja salaisuuksia, joita he eivät vielä osanneet aavistaakaan.

Osa 1 – Tekoälyn salaisuudet

– Katsokaa, mitä löysin vintiltä, huudahti sisko ja pyyhkäisi pölyisen kankaan tietokoneen päältä.
– Sehän on muinaismuisto! Näyttää siltä, että sitä on viimeksi käytetty laman aikaan.
– No, kokeillaan. Jos se käynnistyy, lupaan luopua shampanjasta yhdeksi illaksi.

Kone pärähti käyntiin ja ruudulle ilmestyi teksti: ”Tervetuloa. Minä voin kirjoittaa elämäsi uusiksi.”
– Tämä on varmasti pila. Tai joku markkinointitemppu, epäili toinen.
– Älä aina epäile! Katsotaan, mitä se osaa.

He naputtivat: ”Meistä tulee elokuvatähtiä.”
Hetkeä myöhemmin ruutu välähti, ja seinälle heijastui kuva heistä hohtavissa iltapuvuissa punaisella matolla. Taustalla salamavalot räpsyivät.

– Minä… minä näytän tältäkö?
– Näytät. Ja minä näytän siltä, että olisin paastonnut kaksi vuotta.
– Jos tämä kone todella pystyy toteuttamaan toiveita, niin minä haluan pienen luksuskartanon ja hovimestarin.

Koneen ruutu vilkkui taas: ”Lupaus vastaanotettu. Varaudu yllättäviin käänteisiin.”

He tuijottivat toisiaan.
– Tämä ei voi olla totta.
– Mutta entä jos on?

Sillä hetkellä vintin ikkunasta alkoi kajastaa outo valo, ja kone surisi kuin olisi niellyt salaisuuksia.

Osa 2 – Maalaus muuttuu portiksi

– Sisko, katsopa tuota nurkassa olevaa maalausta. En muista, että se olisi ollut täällä ennen, toinen kuiskasi.
– Ehkä se ilmestyi koneen kautta? Ihan kuin värit liikkuisivat…

He astuivat lähemmäs. Kankaalla oli kuva kartanosta, jonka ikkunoista loisti lämmin valo. Mutta jokin oli pielessä: puut heiluivat kuin tuulessa ja maalauksen taivas välkehti elävästi.

– Tämä on varmasti optinen illuusio.
– Tai aikaportti, sisko virnisti.

Yhtäkkiä maalaus imi heidät sisään kuin valtava pölynimuri. He huusivat, mutta seuraavassa hetkessä he makasivat nurmikolla kartanon pihassa.

– Missä meidän kännykät ovat? kysyi toinen.
– Etkö tajua, me olemme maalauksessa! Kännykät eivät kuulu öljyvärimaailmaan.

Kartanon ovi avautui ja sieltä astui arvokas hovimestari. Hän kumarsi syvään.
– Neidit, herra Kartanonherra odottaa teitä illalliselle. Toiveenne on kuultu.

– Toiveemme? Mutta mehän vain…
– Hush, ei kysymyksiä. Hovimestarin äänensävy oli lempeän uhkaava.

Kun he astuivat sisään, sali oli täynnä kynttilöitä ja musiikkia. Kaikki näytti täydelliseltä – kunnes yksi kynttilänjalka käänsi päätään ja sanoi:
– Älkää uskoko kaikkea, mitä näette. Kartanossa on salaisuuksia.

Osa 3 – Kartanon salaisuudet

Neitoset seisoivat hämmentyneinä kartanon juhlasalissa. Kynttilänjalka rykäisi kohteliaasti, aivan kuin sillä olisi kurkku.

– Sallikaa minun esitellä itseni. Olen Kynttiläherra, kartanon vanhin vartija. Jokainen vieras joutuu ennen pitkää valitsemaan: totuus vai illuusio.

– Kuulostaa pelottavalta, toinen sisarista kuiskasi.
– Kuulostaa siltä, että olemme joutuneet keskelle Disney-elokuvaa, tokaisi toinen.

Kynttiläherra heilautti liekkiään, ja salin seinät alkoivat elää. Maalauksista astui ulos tuttuja kasvoja: ohjaaja, kuvaussihteeri ja se komea sankari, joka oli hurmannut molemmat neitoset.

– Tämä on mahdotonta! Mehän olemme elokuvassa ja maalauksessa yhtä aikaa, he huudahtivat yhteen ääneen.

Hovimestari ilmestyi uudelleen, tällä kertaa hänellä oli tarjotin, jossa oli kaksi lasia hohtavaa juomaa.
– Hyvät neidit, tämä on teidän mahdollisuutenne. Yksi juoma johdattaa takaisin arkeen, toinen avaa oven salaisimpaan seikkailuun.

– Entä jos juomme molemmat? kysyi toinen sisarista ilkikurisesti.
– Silloin saatte sekä arjen harmaat laskut että seikkailun veroiset velat, hovimestari vastasi kuivasti.

Sisarukset katsoivat toisiaan. Oli selvää, että päätöstä ei voisi lykätä kauan.

Osa 4 – Valinnan juoma

Sisarukset tuijottivat hohtavia laseja. Toinen kimalteli sinisenä kuin yötaivas, toinen punersi kuin syksyn omenat.

– Mitä jos tämä on ansa? kysyi ensimmäinen sisar epäilevästi.
– Mitä jos tämä on meidän suuri tilaisuutemme? vastasi toinen ja nosti punertavan lasin huulilleen.

– Älä vielä! huudahti toinen ja nappasi sinisen. – Otetaan samaan aikaan, niin kumpikaan ei jää yksin.

He kilistivät. Juoma maistui oudosti, kuin olisi hörppinyt sateenkaarta ja sitruunaa yhtä aikaa.

Yhtäkkiä huone alkoi pyöriä. Seinät katosivat, lattia venyi, kynttilänjalka huusi:
– Voi hyvänen aika, ei teidän pitänyt juoda molempia!

Sisarukset syöksyivät valojen ja varjojen pyörteeseen. Kun he viimein pysähtyivät, he makasivat jälleen tutulla sohvallaan kotona – mutta jokin oli muuttunut.

Television ruudulla pyöri uutislähetys. Toimittaja kertoi innostuneesti:
– Ja nyt päivän sensaatio: salaperäiset sisarukset, jotka ilmestyivät tyhjästä kartanon maalaukseen, ovat nousseet kansainvälisiksi tähdiksi. Heidän seikkailunsa myydään jo Hollywoodiin!

Sisarukset katsoivat toisiaan.
– Me emme tehneet mitään… vai teimmekö sittenkin?

Osa 5 – Hollywood kutsuu

Ovikello soi. Sisarukset hypähtivät sohvalta ja ryntäsivät avaamaan. Oven takana seisoi tyylikäs herrasmies aurinkolaseissa, sateenvarjo kainalossa ja valtava sopimusmappeja pursuava salkku kädessä.

– Hyvät neidit, olen Mr. Goldstein, Hollywoodista. Teistä on tullut maailman puhutuimmat tähdet. Kaikki haluavat teidät seuraavaan fantasiaeepokseen Dragon Sisters vs. Cosmic Vampires.

– Anteeksi mikä? toinen sisarista siristeli silmiään.
– Nimi on vielä työn alla, mutta ei se tärkeintä ole. Teistä tulee rikkaita ja kuuluisia!

– Entä jos emme halua? kysyi varovaisempi sisar.
– Ei hätää, teidän ei tarvitse haluta. Tähteys tulee teille joka tapauksessa, Goldstein hymyili leveästi ja työnsi sopimuksen heidän käsiinsä.

Television ruudulla uutisankkuri jatkoi:
– Sisarukset ovat nousseet niin nopeasti julkisuuteen, että heidät on jo ehditty nimetä ajan henkisiksi sankarittariksi.

– Sankarittariksi? Mehän vain joimme oudon juoman ja eksyimme maalaukseen!
– Juuri siksi, Goldstein nyökkäsi. – Se on täydellistä tarinankerrontaa.

Sisarukset huokaisivat.
– No, ehkä otetaan tämäkin seikkailuna. Mutta jos meistä tehdään toimintaelokuvan sankarittaria, minä vaadin ainakin oman stunt-miehen, toinen virnisti.

Osa 6 – Suuri ensi-ilta

Punainen matto kiilsi kirkkaiden valojen alla. Paparazzien kamerat räiskyivät kuin ukkonen, kun sisarukset astelivat paikalle hohtavissa iltapuvuissaan.

– Ajatella, vielä viime viikolla makasimme sohvalla verkkareissa, toinen kuiskasi.
– Ja nyt ihmiset kiljuvat meidän nimiämme! Katso, tuolla on se kuuluisa laulaja – hän pyytää yhteiskuvaa, toinen kikatti.

Heidät johdatettiin saliin, jossa elokuvan juliste loisti valkokankaalta. Sisarusten kasvot olivat retusoituina suurina ja sädehtivinä.

Elokuvan alku pauhasi mahtipontisesti. Näyttämöllä he taistelivat lohikäärmeitä vastaan laser-miekoin ja taustalla kosmiset vampyyrit pyörivät akrobaattisissa hypyissä. Yleisö pidätti hengitystään.

Sisarukset kurkottivat toisilleen käsilaukun suojassa.
– Me emme tehneet mitään näistä tempuista.
– Ei se haittaa, kukaan ei koskaan saa tietää.

Juuri silloin valkokankaalla hahmot pysähtyivät – ja kääntyivät katsomaan suoraan yleisöön.

– Hyvät katsojat, nämä neidit täällä rivissä seitsemän ovat todelliset sankarittaret, julisti digitaalinen kaksoisolento. – He joivat taikajuoman, he ylittivät maailman rajat ja siksi tämä elokuva on edes mahdollinen.

Salissa puhkesi raivoisat aplodit. Yleisö nousi seisomaan.

– Sisko, meistä tuli tähtiä ihan vahingossa.
– Niin, mutta vahinko on parasta, mitä meille on koskaan tapahtunut.

Illalla, kun tähdet syttyivät taivaalle, sisarukset näkivät kartanon siluetin kuun rinnalla. He tiesivät, että koska tahansa he voisivat palata maalauksen kautta – jos vain rohkenisivat.

– Ehkä se ei ollutkaan unta, toinen kuiskasi.
– Tai ehkä se on vasta alkua, toinen vastasi.