PAKKA ON SEKOITETTU

Syksy oli jo pitkällä. Aamut olivat kirpeän kylmiä. Mama ja Helli ulkoilivat yhteisestä sopimuksesta vasta iltapäivisin. Sen jälkeen päiväkahvi maistui ansaitulta.

Helli ja Valtteri koputtivat illalla Maman oveen. Tämä sytytteli parhaillaan tuikkukynttilöitä ikkunalaudalle.

– Kyllä nämä led-valotkin ovat kauniita, vaikka kaipaan kyllä elävää tulta, hän hymyili.

– Valtterilla on upouusi kiiltävä korttipakka, sopiiko kierros? Helli touhusi.

– Ainahan se. Mitä pelataan?

– Toin pullollisen hehkuviiniä. Se lämmittää näin viileänä iltana mukavasti. Pannaan elämä risaiseksi ja pelataan venttiä. Siitä tulee jännittävää pienillä panoksilla, Valtteri ehdotti pelinkiilto silmissään.

– Oikein rahallako? Mama hämmästeli.

– Onko teillä kolikoita? Jos vaikka viisikymmensenttisiä.

– Minulla on muutamia, voin vaihtaa, jos sinulla Mama ei ole sopivia, Helli sanoi ja helisytti kolikkokukkaroa.

Kaikki istuutuivat Maman pyöreän pöydän ympärille. Mama siirsi kannettavan tietokoneen ja pari kirjaa yöpöydälle. Helli oli ottanut huomaavaisesti lasit itselleen ja Valtterille. Mama tyytyi hammasmukiin ja kilisti ystävien kanssa.

– Huh, olipa makeaa ja vahvaa, hän kiitteli silmät tuikkien.

– Sopiiko, että minä olen pankkiiri? Jaan kaikille ensin yhden kortin ja saatte sen jälkeen pyytää lisää. Tavoitteena on päästä mahdollisimman lähelle kahtakymmentä yhtä, Valtteri kertasi sääntöjä.

– Entä kuvakorttien pistearvot? Helli kysyi.

– Sotamies on 11 pistettä, rouva 12 ja kuningas 13. Ässä on joko yksi tai 14. Pelaaja saa valta, kumpaa hän käyttää. Jos korttien summa ylittää 21, kierros on menetetty. Asettakaa panokset, olkaa hyvä.

– Sinulla on oikein pankkiirin otteet, aloitetaan, Helli kiirehti.

Ensimmäisellä kierroksella Valtteri tyytyi 16 pisteeseen. Helli oli uhkarohkea ja meni metsään. Mama voitti kirkkaasti 20 pisteellä. Hän keräsi kolikot tyytyväisesti myhäillen.

– Vielä minä näytän, kaadatko Valtteri lisää voimajuomaa, Helli pyysi posket jo lievästi punehtuneina.

Ilmeisesti rohkaisuryyppy auttoi, sillä nyt oli Hellin vuoro voittaa. Peli jatkui tasaisena ja kolikot vaihtoivat omistajia. Kaikki olivat innostuneet. Viini sai heidät riehakkaiksi.

– Nyt potti on jo arvokas, Valtteri totesi katsoessaan kolikkopinoa.

Kaikki olivat korottaneet pelihuumassa panoksia. – Helli, otatko vielä yhden kortin?

– En taida, minulla on voittokäsi.

– Entä Mama?

– En minäkään.

Valtteri oli kahden vaiheilla. Ottaisiko hän riskin? Häntä harmitti, kun Helli oli roimasti johdossa.

– Laitan kaiken yhden kortin varaan, hän ilmoitti ja katsoi hölmistyneenä, kun kortti oli tyhjä.

– Miten tämä on mahdollista? Tiedän ottaneeni varakortit pakasta pois, hän hämmästeli.

– Ilmassa on taikuutta. Eiköhän tämä riitä, tyhjä kortti on kuin valomerkki. On aika lopettaa ennen kuin yöhoitaja tulee komentamaan meidät nukkumaan. Pullokin on tyhjä, Mama naurahti ja pani korttinsa pois näyttämättä niitä muille.

Helli teki samoin. Hän oli pluffannut ja oli tyytyväinen, ettei paljastunut.

Mama ilmoitti laittavansa pöydällä olevat kolikot pelikassaan. Se sopi kaikille.

– Mama, sinut on juuri valittu seuraavaksi pankkiiriksi, Valtteri julisti ja lähti Hellin kanssa suunnistamaan käytävälle.

Mama sammutti kynttilät. Yöllä hän näki unta ylitsevuotavista maljoista ja kiiltävistä kolikoista.