INSPIRAATIOKORTTI KOLAHTI

Netistä löytää jatkuvasti virikkeitä. Bongasin uuden kurssin, joka starttaa parin viikon kuluttua, mutta sain maistiaisiksi pari bonustehtävää. Heti ensimmäinen kolahti. Sain nostaa kortin kolmen pakan valikoimasta.

VALITSEMANI KORTTI ON OTSIKKOKUVANA

Ei liene vaikea arvata, minkä pakan valitsin. Toisena bonustehtävänä oli kirjoittaa kirje itselle tämänhetkisistä mietteistä. Se on tarkoitus lukea uudelleen kurssin päätyttyä. Hmm… Tässä jonkinlainen tilannepäivitys.

Hei syyslomalainen Leena. Muista reippailla, vaikka myrskytuuli riepottaa keltaisia vaahteranlehtiä ja sade kastelee ne liukkaiksi. Kuntosali on tauolla, mutta osaat venyttelyliikkeet sujuvasti jo monen vuoden kokemuksella. Vaikka olet yksin, kokkaa itse, syö terveellisesti ja nuku riittävästi. Kuulostaa ikävältä, mutta toimii. Nauti kesän viimeisistä auringonsäteistä parvekkeella, jossa syysasterit kukkivat vielä villeinä.

Arjen pieniä iloja ovat uudet akvarellivärit. Maalausprojekti edistyy, kun tarvikkeet voivat olla esillä ruokapöydällä. Luova kirjoittaminen piristää päivät ja vie parhaimmillaan sisälle tarinoihin. Uusi aihevalinta, mystinen kauhu kuulostaa pelottavalta, mutta antaa ajattelemisen aihetta. Elämässä on monia puolia, joskus selittämättömiä. Ei voi tietää, mihin uudet virikkeet johdattavat…

Kolmas bonustehtävä oli vanha tuttu aamusivut. Siis tajunnanvirtaa, joka selkiyttää ajatukset. Hmm.

su 26.10.2025 – viikko 1

VOIMAKORTTI LOKAKUUN VIIMEISELLE VIIKOLLE

Yksi kirjoitus- ja rentoutusharjoitus viikossa sekä taikakortti kuulostaa vähältä. Varsinkin, kun tehtävät ovat yksinkertaisia. Aluksi on tarkoitus kirjoittaa kaikki elämää rajoittavat ja turhat painolastit paperille ja tuhota se purkauksen jälkeen. Siis pitää päästää irti kaikesta, joka ei ole enää ajankohtaista. Minulla ei ole paljon tehtävää, sillä tasapainovaikeuksien myötä olen luopunut paljosta. Onneksi jäljellä olevat virikkeet piristävät päivät.

En kirjoittanut mitään maailmoja syleileviä vuodatuksia, mutta pysähdyin kyllä miettimään, mikä elämässä vielä näin ikäihmisenä tuottaa iloa. Ykkösasia on terveys, sen jälkeen tulevat perhe ja ystävät. Myös henkinen hyvinvointi on tärkeää, samoin liikkuminen ulkona ja terveellinen ruoka. Olen joutunut luopumaan jopa viinistä ja oluesta, sillä sain niistä epämääräistä sydämentykytystä. Toki nautin edelleen lasillisen kuohujuomaa juhlahetkinä. Viimeksi sellainen oli pari viikkoa sitten, kun juhlistimme siskon kanssa parvekekauden päättäjäisiä. Pikkujouluaika lähestyy, mutta onneksi en välitä glögistä.

Vähättelin turhaan kirjoitusaihetta, sillä sen ansiosta jäin miettimään, miten elämä on kuljettanut. Olen kirjoittanut siitä paljonkin lähinnä terapiamielessä. Jussin sairastuminen ja kuolema pysäyttivät. Kun jäin vapaalle työelämästä, päätin tehdä kaikkea sitä, mitä en aikaisemmin ehtinyt. Täytin päivät taidehistorian, kuvataiteen, luovan kirjoittamisen ja kulttuurihistorian kursseilla. Nautin vilpittömästi omin käsin tekemisestä ja tapaamisesta samanhenkisten ihmisten kanssa.

Ripustin lukuisia omia taidenäyttelyjä ja osallistuin ryhmänäyttelyihin. Kolmen kirjan julkaiseminen oli huikea ponnistus ja unelmien täyttymys. Kuvittelin, että into jatkuu läpi elämän, mutta putosin yksin jäätyäni mustaan suohon. Olin väsynyt ja ahdistunut, mikään ei jaksanut innostaa. Luovuin harrastuksesta toisensa jälkeen. Jäljelle jäivät vain sellaiset, joihin voin osallistua etänä. Korona-aikana se tuli tutuksi. Verkossa riittää virikkeitä enemmän kuin koskaan. Myös taiteen tekeminen kotioloissa onnistuu, vaikka minulla ei olekaan enää työhuonetta. Yritän tehdä elämästä niin mielekkään kuin näillä resursseilla pystyn.

su 2.11.2025 – toinen viikko

MARRASKUUN ENSIMMÄISEN VIIKON TAIKAKORTTI

Kuuntelin rentoutusäänitteen, mutta en osannut oikein keskittyä. Ehkä pitää jatkaa harjoituksia. Kirjoitustehtävänä oli miettiä henkistä hyvinvointia ja jaksamista. En jaksanut.

su 9.11.2025 – kolmas viikko

VALOISA TAIKAKORTTI SYKSYN PIMEIMPÄÄN AIKAAN

Aiheena on kiitollisuus. On isänpäivä. Lähetin kiitollisia ajatuksia omalle Lasse-isälle, Jussille ja tietenkin pojalleni Miikalle. Kaikki he ovat hyviä isiä. Ajat ovat muuttuneet. Muistan hämmästelleeni lapsena, kun isä teititteli äitiään. Nykyään tavat ovat rennot.

Nuoret ja lastenlapset kävivät eilen luonani. Tuntuu, että pikkuväki on kasvanut pituutta joka kerran heidät nähdessäni. Arvostan, että he käyvät katsomassa minua. Viikon rentoutusäänitteessä korostettiin kiitollisuuden merkitystä. Jäin miettimään elämän kulkua.

Olen elänyt unelmaani. Useimmat meistä haaveilevat saavansa mieleisen ammatin, kelpo aviomiehen, lapsia, lemmikkejä, ystäviä, omakotitalon ja kesämökin. Olen saanut kaiken tämän ja kuvittelin eläkkeelle jäätyäni nauttivani harrastuksista ja vapaa-ajasta. Sekin toteutui kunnes koronavuosina kaikki muuttui. Olen ollut käytännössä jo yli neljä vuotta yksin Jussin hoivakotiajan ja kuoleman jälkeen.

Yritän ajatella elämän hyviä puolia. Tulen toimeen kaksiossani varsinkin nyt, kun sisko muutti Hämeenlinnaan. Olen kiitollinen, että kaupat ovat lähellä. Lenkkeily lähikortteleissa, kokkaus sekä maalaus- ja kirjoitusharrastukset tuovat sisältöä päiviin. Suurin huolenaihe on kunnon heikkeneminen. Minä, joka olen tottunut kävelemään koko ikäni, olen yhtäkkiä joutunut turvautumaan apuvälineisiin tasapainovaikeuksien vuoksi. Pelkään tulevaisuutta, sillä terveys on ykkösasia.

su 16.11.2025 – neljäs viikko

INSPIRAATIOKORTTI

Kirjoitustehtävän aihe oli kehon hyvin- tai pahoinvointi. En jaksanut innostua, sillä keho ei voi hyvin, vaikka labrakokeet olivat toista mieltä.

su 23.11.2025 – viides viikko

”Koska ihmismieli tuntuu suorastaan rakastavan jossittelua, näissä harjoituksissa otetaan siitä todella kaikki ilo irti. Aloita teksti sanoilla Mitä jos… ja kirjoita täysin suodattamatonta ajatusten virtaa.”

Hmmm. Enpä tiedä…

VAPAUDU VANKILASTA

su 30.11.2025 – kuudes viikko

KAAOSKORTTI