la 25.10.2025

VIIMEISIÄ VÄRINPILKAHDUKSIA

Hiljaiseloa Hämeessä. Sateista, harmaata, sisällä lähes pimeää. Otin tuikkukynttilät jo esiin. Tämä on se aika vuodesta, kun tekisi mieli vaipua talviuneen.

Olen tehnyt radikaalin päätöksen. Soitin terveyskeskukseen ja kysyin varovasti, saako tällainen ikäihminen pyynnöstä apua kävelyvaikeuksiin, vai pitääkö odottaa kaatumista tai jotain muuta kamalaa. Lupasivat oitis rollaattorin käyttöön. Olen sitä miettinyt, mutta ajatus on tuntunut luovuttamiselta, nololta, jopa hävettävältä. Mutta kun liukastelin asfaltin päällä kiiltelevällä mustalla jäällä, tulin toisiin ajatuksiin. Turvallisuus on ykkösasia. Kuka minua katselee ja mitä siitä, vaikka katselisikin? En todellakaan ole ainoa. Bonuksena vielä, että kauppaostokset kulkevat kätevästi kyydissä.

Menen hakemaan ihmepelin maanantaina. Olihan meillä sellainen jo kerran kotona Jussia varten, mutta hän suhtautui siihen epäillen. Sanoi, että se vie alamäessä liian nopeasti eivätkä jalat pysy perässä. Istui sitten mielellään pyörätuolin kyytiin, kun sen aika tuli. Yksin asuvan pitää yrittää tehdä elämästä mahdollisimman helppo. Eniten minua on ahdistanut jatkuva epävarmuus tasapainon heikkenemisestä. Sauvoista on ollut iso apu, mutta eivät ne jäähän pure.

MAALAUKSIANI ESILLÄ ARVI KARISTONKADULLA – KUVAN OTTI TUIRE TOIVOLA

Sain eilen hauskan puhelinsoiton, kun Tiina-Katriina kysyi, saako hän ripustaa joitain maalauksiani Taiteilijaseuran puheenjohtaja Tuiren kanssa Galleria Paperihuoneen naapurin Galleria Nosteen tyhjillään olevaan näyteikkunaan. Lupasin vapaat kädet, kellarivarastossa on valinnan varaa. Taiteilija kiittää.

LAUANTAIAAMUN SÄÄKUVA VUORIKADUN SUUNNALTA

su 26.10.2026

Miska täyttää tänään 11 vuotta. Onnittelin puhelimessa. Poika oli viettänyt eilen laatuaikaa Visa-serkun kanssa Duudson parkissa ja Motonetissä.

Minun viikonloppuni on sujunut lenkkeilemällä sadesäässä ja käymällä siskon luona lounaalla. Tarjolla oli fusillipastaa harmaan päivän lohdutukseksi.

KOLLAASIASKARTELIJA ON TAAS VAUHDISSA

Sisällä on niin pimeää, että saa pitää valoja päivälläkin. Keittiön pöytäni toimii taas kerran työpöytänä. Palasin akvarellihuuman jälkeen kollaasien pariin. Kirpparilta tarttui matkaan pari hurmaavaa kiiltävää naistenlehteä. Kehittelen tarinaa Sirkuista ja niiden serkuista, jotka viettävät sateisia kesälomapäiviä kenenpä muun kuin Maman luona.

ma 27.10.2025

KULTAINEN AAMUVALO

Lokakuun viimeinen viikko valkeni suorastaan hohtavana. Ulkona on yön sateen jälkeen märkää. Luvassa on jatkossakin kosteita päiviä. Kellot on siirretty talviaikaan. Yritän päästä rytmiin.

FERRARI TULI TALOON

No niin, uusi elämänvaihe on alkanut. Olen vielä epätietoinen, luovutinko liian helpolla. Yritän ajatella, ettei nyt tarvitse jännittää talven tuloa. Sain jopa valita värin ja mallin, palautuksia oli ystävällisen virkailijan mukaan tullut runsaasti. En halunnut punaista, sillä sellainen meillä jo kerran oli. Soitin naapurin ovikelloa ja esittelin uuden mustan tuliterän menopelin palattuani terveyskeskuksesta.

– Onpa hieno ferrari, Leena kommentoi. Ihastuin oitis lempinimeen. Se kuulostaa paremmalta kuin tylsä rollaattori. Pääsen koeajelulle vasta iltapäivällä, sillä Fidu on tulossa joka maanantaiseen tapaan vierihoitoon Jaanan kuntosalikäynnin ajaksi. Onhan minulla loppuelämä aikaa harjoitella…

Taustalla tasapainovaikeuksiin on lievä aivoverenvuoto, joka todettiin pään magneettikuvauksessa. Jossain suonenmutkassa on tukos, jonka vuoksi sain lähetteen keskussairaalaan, mutta ei sieltä ole kuulunut mitään. Käytännössä koen itseni toipilaaksi. Helpotti, kun tiedän, mistä on kysymys.

HARMAA PÄIVÄ TÄNÄÄNKIN

Kävin koeajelulla ja ihastuin. Askeleet nousivat kevyesti, kun ei tarvinnut jännittää. Miksi en ole aikaisemmin hankkinut näin ketterää apuria?

ti 28.10.2025

SYTYTIN KYNTTILÄT JUSSIN MUISTOKSI

Tänään on kulunut tasan kaksi vuotta Jussin kuolemasta. Ensimmäinen vuosi oli henkisesti raskas, toinen myös fyysisesti. Kolmas vuosi on alkamassa. Eläminen on vakiintunut tänne Suomen kasarmin pihapiiriin. En ymmärtänyt muuttaessani, miten hyvän valinnan tein, sillä talossa ei ole liikuntaesteitä. On hissi ja sisällä ei ole kynnyksiä. Parikin ruokakauppaa on lähellä ja kuntosalille on kävelymatka. Sisko asuu naapurikorttelissa. Kaikki on siis ulkoisesti hyvin, vain Jussi puuttuu.

AAVEMAINEN AAMUSUMU