la 1.11.2025

KURPITSAT OVAT KOREITA

Vuoden pimein aika on käsillä. Muistamme läheisiä, jotka eivät enää ole keskuudessamme ja valaisemme iltoja kynttilöillä.

HALLOWEENTUNNELMIA ESPOOSSA

LAURAN LEIPOMUKSIA

Sain eilen kauhukuvia nuorison Halloweenista. Oma ilta oli huomattavasti rauhallisempi. Katsoin elokuvan Greta Garbosta ja jatkoin sen jälkeen akvarellien ja kollaasien parissa. Päivät sujuvat mukavasti, kun voi vaihtaa tekemistä projektista toiseen.

Entisessä elämässä vietin pyhäinpäivän Hämeenlinnan taidekasarmin myyjäisissä ja sen jälkeen ajoimme Hattulan Pyhän ristin kirkolle viemään kynttilät rakkaille. Teen sen tänä vuonna muistojen siivin. Aikansa kutakin.

Olin nostalgisissa tunnelmissa, kun kävelin lapsuuteni maisemissa Lahdensivuntiellä.

VIELÄ HETKEN RUSKAN VÄREJÄ

Iltapäiväohjelmassa on lisää kollaasihuumaa, sillä olen päässyt vauhtiin. Taidan olla vähän hullu.

SERKUKSET SEIKKAILEVAT MAMAN KESÄHUVILALLA – TEKEILLÄ TARINA JA KUVITUS

su 2.11.2025

SUNNUNTAIAAMUN SÄÄKUVA

Miika poikkesi eilen iltapimeällä luonani. Hän oli ahkeroinut mökillä ulkohommissa, mutta ei jäänyt yöksi. Olin iloinen, kun kotiruoka kelpasi. Sain tuliaisiksi halloween-herkkuja.

Ehdin tänään ennen sateen alkua aamukävelylle ja aamusaunaan siskon luo. Fidel tuli vierihoitoon Jaanan menojen ajaksi. Suunnitelma A oli, että koira lähtee mukaan, mutta se ei pidä sateesta, joten otimme suunnitelman B käyttöön.

Olen ahkeroinut La Promesan jaksojen parissa ja olen lähes ajan tasalla. Kyllästyin sarjan jahkailuun, mutta sitten rupesi tapahtumaan. Janan kuoleman jälkeen tunnelma on ollut surkea. Aina kuitenkin jokin salaisuus koukuttaa jatkamaan.

SUNNUNTAI-ILLAN SÄÄKUVA

Fidel piti minulle uskollisesti seuraa koko päivän. Tai oikeasti se nukkui aina kun maltoin olla paikallani. Mutta kun kävin jääkaapilla, koira oli tikkana vieressä. Annoin ihan vähän herkkupaloja.