SERKUT OLIVIA JA OTTO SEKÄ SIRKUT SIMO JA SIRI LOMALLA MAMAN KESÄHUVILALLA

— Tavallinen vaaleanruskea punottu kori. Sisällä on ruudulliseen pellavakankaaseen kiedottuja korttipakkoja, Mama kertoi nuorille hätääntyneen oloisena.  – Minua pyydettiin viime kesänä pitämään virikekurssi kirjastossa ja lupasin mennä tänäkin kesänä. En vain löydä koria mistään.

Siri ja Simo olivat Maman naapurin lapsia. Serkut Olivia ja Otto asuivat hekin samassa pihapiirissä. Vanhemmat kutsuivat lapsia yhteisellä lempinimellä. Sirkut ja serkut kuulostaa sointuvalta, he nauroivat. Nyt molempien perheiden vanhemmat olivat sairastuneet ärhäkkään flunssaan. Mama oli vienyt heille itse keittämäänsä mustaherukkamehua ja purkilliset hunajaa.

— Vietän kesäviikot huvilalla. Nuoriso voi tulla sinne lomailemaan, niin saatte toipua rauhassa, Mama oli pahaa aavistamatta luvannut.

Vanhemmat ottivat kiitollisina tarjouksen vastaan pelätessään lasten sairastuvan. Tuntui, ettei kesä ollut vielä kunnolla alkanut, vaikka elettiin jo heinäkuun alkua. Sadekuurot olivat kastelleet pihapiirin lähes päivittäin ja sääennuste lupasi jatkossakin pilvisiä päiviä, jopa myrskyä.

— Mitä teit palattuasi kurssilta? punahiuksinen Otto kysyi käytännöllisesti.

 — En minä muista, kotiaskareita ja niin, kävin paluumatkalla torilla ja lastasin korin päälle unikontaimia. Taisin istuttaa ne saman tien, sillä kukkapenkit olivat sopivan märät, Mama kertoi.

 — Etkö muista, minne veit korin? Olivia kysyi.

 — En todellakaan. Ehkä ullakolle, säilytän siellä kaikkea, mitä en tarvitse jatkuvasti.

— Me mennään katsomaan, Siru innostui.

Toiset seurasivat perässä. Mama oli luvannut avokätisesti löytöpalkkion.

LÖYTÖJÄ ULLAKOLTA

— Ei täällä ole muuta kuin vanhoja käytöstä poistettuja tavaroita, Simo puhisi ja pöyhi vaatearkkua.

— Ihania mekkoja, pitsiä ja röyhelöitä, Siri ja Olivia innostuivat ja sovittivat asuja eteensä.

HARLEKIINI

— Mama kertoi olleensa nuorena mukana harrastajateatterissa. Katsokaa, harlekiinin asu ja vekkuleita eläinnaamareita, Simo ja Otto riemastuivat.

— Järjestetään näytös, ulkona sataa edelleen, Olivia keksi.

ENTISAJAN MALLIIN

HEMMOTTELUHETKI

Hän pujotti valkoisen pitkän mekon ylleen ja ojensi Otolle frakin.

— Pue yllesi, voisitko Simo ottaa meistä valokuvan.

Siri hihitti hysteerisenä

— Ei se nyt noin huvittavaa ollut. Kokeile tätä pinkkiä unelmaa. Kurkista tuon koristeellisen peilin takaa, niin pääset sinäkin kuvaan.

KARHUNKAATAJA

— Minä olen hurja karhunkaataja, Simo uhosi ja veti metsästäjän asun ylleen.

Sadepäivästä tuli hauskempi kuin he olivat kuvitelleet. Korin etsintä oli unohtunut.

MISSÄ ME NUKUTAAN?

Keittiöstä tulvi herkullinen tuoksu, kun nuoret malttoivat palata alakertaan.

— Lettuja, ihanaa, Simo hihkaisi.

— Ensin käsipesulle. Kattakaa sen jälkeen pöytä. Maistuuko lettujen kanssa mansikka- vai vadelmahillo? Mama kysyi pyyhkien hikeä otsalta.

— Molempia kiitos, Otto vastasi kaikkien puolesta.

— Minä tykkään sokerista, se ratisee kivasti hampaissa, Olivia ilmoitti.

Mama hymyili ja kantoi lettupinon pöytään. Se aleni huolestuttavan nopeasti. Simo haukotteli leveästi ja kysyi, missä he nukkuvat.

POIKIEN UNELMA

— Yläkerrassa on kaksi vierashuonetta. Tehkää olonne kotoisaksi. Saatte nukkua aamulla niin pitkään kuin haluatte, olettehan lomalla, Mama myhäili.  – Jos saisitte valita, millainen olisi unelmavuode?

— Riippumatto, luin seikkailukertomuksen merimiehistä, joilla oli hyteissä sellaiset, Otto haaveili.

— Joo, alla olisi kasa pehmeitä tyynyjä, joilla voisi hyppiä, Simo innostui.

— Entä tytöt?

TYTTÖJEN UNELMA

— Minä haluan nukkua ulkona puutarhassa kukkien keskellä, kuunnella lintujen laulua ja herätä auringonsäteisiin, Siri haaveili.

— Haha, yöllä tulee kylmä ja siellä on hyttysiä, Simo palautti siskonsa todellisuuteen.

— Minä tulen viereesi, voidaanhan me pystyttää teltta suojaksi, Olivia keksi.

— Mukavia haaveita. Nukkukaa nyt kuitenkin ensi yö ihan tavallisissa sängyissä. Olen laittanut petit valmiiksi, Mama kehotti lempeästi.

ME METSÄSTÄJÄT

Mama katseli haikeana aamulla Simon ottamia valokuvia.

— Muistan tuon pitsimekon, hän kertoi silmät kosteina. — Eläinpuvut liittyivät lastennäytelmään. Taisin olla pupujussi. Minulla oli isot korvat ja lystikäs hännäntupsu.

Lapsia nauratti, kun he kuvittelivat tukevaa Mamaa pomppimassa lavalla.

— Muistelen, että ullakon perällä on lisää rekvisiittaa. Saatte penkoa kunhan korjaatte takaisin paikoilleen. Odotan innolla uusia valokuvia.

— Näin siellä hurjan näköisiä täytettyjä eläinten päitä. Mistä ne ovat peräisin? Otto kysyi lusikoidessaan kaurapuuroa runsaan hilloannoksen kera.

— Huvilan entinen omistaja oli metsästäjä. Vein ne pois silmistäni, Mama vastasi. — Ne näyttivät surullisilta.

— Me mennään jatkamaan tutkimuksia, Otto sanoi tyhjennettyään lautasensa.

— Menkää veikkoset. Sade näyttää jatkuvan. Löysittekö muuten korini?

Nuoret katsoivat toisiaan noloina.

— Ei vielä, jatketaan etsimistä, Olivia sanoi nopeasti.

— Miten unohdimme pääasian? Siri valitti siirrellessään ullakolle kerääntyneitä pahvilaatikoita.

Pojat ihailivat täytettyjä eläimiä ja keksivät, että jokainen voi valita lemmikkinsä.

YSTÄVÄT

KOIRAKAVERIT

Mamalla oli iltapäivällä hauskaa, kun hän katseli otoksia. Hän kehotti jatkamaan ullakon aarteiden tutkimista , mutta käymään sitä ennen ulkona hakemassa punaisia poskia ja ruokahalua.

KUNINKAALLISTA LOISTOA

— Tulkaa katsomaan, löysin pukupusseista upeita asuja. Nämä liittyvät varmaan johonkin prinsessanäytelmään, Olivia hihkui.

Simon silmissä välähti.

MENNEEN MAAILMAN LOISTOA

SÄIHKETTÄ

— Näin takahuoneessa kristallikruunuja. Pukeudutaan kuninkaallisiksi ja minä otan kuvia. Tästä tulee hauskaa!

— Hyvänen aika, olin täysin unohtanut nuo. Serkullani oli vuosia sitten lamppukauppa ja hän kysyi, saako tuoda arvokkaimmat ullakolle säilöön. Sinne ne unohtuivat hänen kuolemansa jälkeen, Mama kertoi.

LEMPIJULISTEET

Kun sade jatkui päivästä toiseen, nuoret alkoivat purnata. Kukaan ei halunnut enää kiivetä ullakolle eikä ulos ollut asiaa. Heille tuli jatkuvasti kinaa. Siri mökötti, kun Olivia oli nimitellyt häntä pikkukakaraksi. Siri purskahti itkuun ja vetäytyi makuuhuoneeseen lukitun oven taakse. Ei edes kutsu iltateelle saanut häntä avaamaan ovea.

MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?

Oliviaa harmitti, kun pojat eivät huolineet häntä rajuihin leikkeihin. Siri otti kotoa mukaan ottamansa lempijulisteen Suzysta ja kiinnitti sen seinälle.

Olivia potki ovea ja vaati päästä sisälle.

— Missä minä nukun, kun sinä olet vallannut koko huoneen?

Siri leppyi, kun Olivia lupasi pihistää hänelle muutaman suklaakeksin iltapalaksi.

SUZY

— Vau, upea juliste. Minäkin haluan jonkun kivan kuvan sängyn taakse.

— Arvaa mitä. Muistatko, kun Mama teki meille ihanan Pirpana-satukirjan, kun olimme pieniä? Löysin tuolta komerosta jättikokoisia kuvia. Voitaisiin askarrella sinulle ja Otolle omat ystävät.

PIRPANAT

Julisteesta tuli hieno. Tytöt kutsuivat pojat ihailemaan sitä. Otto ei ollut kovinkaan vakuuttunut, mutta oli salaa mielissään siskon askartelusta.

MERENNEITO

— Minä teen vielä hienomman, Simo virnisti ja häipyi makuuhuoneeseen. Hetken kuluttua kaikki neljä hihittivät ihaillessaan merenneitoa kuplien keskellä.

— Näytät ihan vihreältä menninkäiseltä, Otto hekotti.

Simo otti sen kohteliaisuutena.

TAROTENNUSTUKSIA

— Lapsukaiset, pitäisikö minun peruuttaa kirjaston kurssi? Se on jo ensi viikolla eikä minulla ole rekvisiittaa, Mama murehti.

— Voi ei, kyllä me on yritetty etsiä koria, mutta se on hävinnyt kuin maan nielemänä, Olivia puolustautui arvaamatta, miten oikeaan oli osunut.

— Meillä on tylsää, Siri valitti.

— Kaikkea voi sattua, mutta en muista kokeneeni koskaan tällaista vedenpaisumusta. Mitä haluaisitte tehdä?

— Ollaan vakoiltu, kun ennustat tarotkorteista. Voitaisiinko mekin kokeilla? Otto kysyi toiveikkaana.

— Minulla on jossain vanha korttipakka. Toisillenneko aiotte ennustaa?

— Joo ja kaikille, jotka haluavat tietää kohtalonsa, Simo virnisti.

VAIN HYVIÄ ENNUSTUKSIA

Ensimmäinen asiakas on naapurin rouva Villiomena, joka poikkesi kauppamatkalla. Hän jää uteliaisuuttaan seisomaan terassin ovelle.

— Kuulin, että täällä ennustetaan tulevaisuutta, hän sanoi ja vilkaisi lasten kyhäelmää. He ovat tehneet pahvilaatikosta kyltin, jossa luki ENNUSTUS 50 senttiä (tai keksi).

— Totta kai, Olivia vastasi ammattimaisesti ja pyysi rouvaa istumaan nurin käännetylle ämpärille.

– Näen, että teillä on edessänne suuri muutos.

– Niinkö?

– Joo, pyykit kastuvat, jos ette ota niitä heti sisään.

Rouva pinkaisi pihalle ja lapset katsovat toisiaan voitonriemuisina.

— Sehän toimi, Simo huudahti. — Meidän pitää alkaa veloittaa enemmän.

— Ainakin kaksi keksiä, Olivia lisäsi.

Mama seurasi huvittuneena tilannetta ja yritti olla puuttumatta. Hänen omat tarotkorttinsa olivat kummallisen sekaisin. Edellisenä päivänä eräs naapuri oli kysynyt, saisiko hän uuden työn. Hän oli nostanut ensin Narrin, sitten Tornin, ja lopuksi Maman ostoslistan, jossa luki “kahvia, laastaria, korvatulpat”.

— Näyttää siltä, että teillä on kiireinen viikko, Mama oli sanonut ja asiakas nyökytteli vakavana.

Nyt Mama yritti tulkita, jatkuisiko sade koko kesän. Hän sekoitti kortteja, kun ulkoa kuuluu huuto.

— Mama, me ei osata tulkita, mitä Intohimo tarkoittaa.

Mama huokasi ja nousi.

— Jos minä en saa juoda kahvikuppia rauhassa ennustan kohta, että teidän tulevaisuudessa näkyy tiskiharja ja aika aikainen nukkumaanmeno.

Lapset katsoivat toisiaan ja supisivat, mutta hymy ei hyytynyt. Kesä saattoi olla sateinen, mutta tylsä se ei enää ollut.

YLLÄTYS

Sateen ropina oli muuttunut jo taustamusiikiksi, jota kukaan ei enää edes huomannut. Keittiön pöytä oli täynnä tarotkortteja, murusia ja askartelutarroja.

— Ennustamme nyt todellisesti, Olivia sanoi salaperäisesti. — Ei mitään pyykkijuttuja enää.

— Kuka uskaltaa kysyä kohtalolta?

— Minä, Simo sanoi. — Haluan tietää, koska aurinko paistaa taas.

Mama hörppäsi kahvia ja hymähti.

— Jos tuo temppu tehoaa säähän, niin lupaan pestä kaikki kumisaappaat.

Lapset muodostivat piirin.

— Kortit, kuunnelkaa! Kääntäkää sade pois ja tuokaa aurinko.

Hiljaisuus. Sitten välähti. Ei mikään suuri jumalallinen säde, vaan kirkas, terävä salama, joka iski pihan vanhaan omenapuuhun. Sähköt räpsähtivät ja Maman tuikkukynttilä sammui.

— No nyt! Otto huusi. — Se toimii!

KADONNUT KORI

Lapset kiljuvat riemusta. Omenapuun juurelle oli ilmestynyt jotain. Pajukori puoliksi mullassa.

— Siellä on aarre! Siri kirkui. — Me ennustettiin se.

Mama yritti rauhoitella.

— Siellä se kadonnut kori vihdoinkin on. Taisin unohtaa sen kukkapenkkiin, kun istutin taimia. Käykää nopsasti hakemassa, niin näen ovatko kortit kunnossa.

Mama levitti ne pöydälle ja huomasi tarotpakan, jossa on lasten piirroksia. Aurinko iski silmää, Torni oli muuttunut hiekkalinnaksi ja Kuolema ajoi mopolla.

— Nämä ovat paljon mukavampia, Olivia totesi ihastuneena. — Ne näyttävät kertovan ihan toisenlaisesta tulevaisuudesta.

Mama huokaisi, mutta huomasi hymyilevänsä. Sade oli lakannut. Aurinko pilkahti pilvenraosta. Pieni, haparoiva säde, mutta totta se oli.

Mama katsoi lapsia, sitten kortteja.

— No niin, ehkä tässä taloudessa ei tarvita enää ennustajaa, hän sanoi. — Täällä tehdään tulevaisuus itse.

Seuraavana päivänä kylän lehti kirjoitti.

“Salaperäinen valoilmiö ja omenapuun aarre. Tarotennustajan pihalla tapahtui ihme”.

Mama totesi vain, että kaikkea voi sattua, mutta tuskin enää mikään yllättää.

KESÄLOMAN ILOJA

Nuoriso sai uutta intoa auringonsäteiden myötä. Mama lupasi, että he saavat järjestää puutarhajuhlat kavereille.

POJAT OVAT POIKIA

— Jee, rakennetaan kummitusleiri. Telttoja, viirejä ja pääkalloja, Simo ja Otto suunnittelivat innoissaan.

TANSSI AURINGOLLE

— Olette ihan pöhköjä. Me halutaan laulaa ja tanssia kilpaa auringon kanssa, Siri ja Olivia protestoivat.

— Saatte tehdä kaikkea, mikä tuottaa iloa, Mama lupasi hymysuin.

Hän oli saanut sievoisen korvauksen virikekurssista ja halusi jakaa hyvää mieltä kaikille.

NUHAA JA KURKKUKIPUA

Mama tunsi syyllisyyttä, kun oli antanut poikien yöpyä teltassa. Ilta oli ollut leppeä, mutta yöllä sadekuuro oli pyyhkäissyt pihan yli. Nyt Simo ja Otto olivat kalpeita ja valittivat kurkkukipua.

— Mars molemmat sänkyyn. Tuon teille kuumaa mehua. Levätkää, niin olette huomenna taas kunnossa.

Ikävä kyllä kumpikaan ei ollut aamulla yhtään virkeämpi. Simo niiskutti surkeana ja Otto ilmestyi aamiaiselle kietoutuneena Maman torkkuhuopaan.

Siri ja Olivia katselivat heitä pelästyneinä.

— Näytätte kamalilta. Menkää takaisin petiin, he vaativat.

Mama oli samaa mieltä. Hän mietti, pitäisikö kutsua lääkäri ja ilmoittaa lasten vanhemmille. Hän päätti kuitenkin odottaa seuraavaan päivään.

— Tytöt, mitä haluaisitte tehdä? Onneksi olette terveitä, Mama kysyi.

— Me halutaan keksiä jotain, mikä piristäisi poikia.

— Hyvä, toivon kuitenkin, että pojat malttavat ottaa rauhallisesti. Valittivat jo eilen, että aika käy pitkäksi.

Olivian silmiin syttyi pilke.

SIMO YLLÄTTYY

— Taidan keksiä. Muistatko Siri, kun Otto ja Simo haaveilivat hyppivänsä pehmeillä tyynyillä. Kerätään kasa olohuoneeseen, niin pojat voivat katsella telkkaria makuultaan.

Mamaa huvitti, kun hän kurkisti uudelleen sisustettuun huoneeseen.

— Näyttää houkuttelevalta. Laitan teille jotain naposteltavaa, hän lupasi.

Simon ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän laskeutui portaita.

— Tulin karkuun, Otto kuorsaa niin että talo raikuu, hän virnisti. — Vau, kunnon tyynymeri. Ei puutu kuin tarjoilu.

— Tulossa, Mama lupasi herkkuja, Olivia ilmoitti.

— Television ääni kaikui yläkertaan.

Otto tuli haukotellen, mutta virkistyi huomatessaan tyynyvuoren.

— Kiva yllätys. Tuntuu, että voin jo paremmin, hän ilmoitti ja otti kourallisen pähkinöitä ja rusinoita.

— Voi sitä sadepäiviä näinkin viettää, Mama myhäili sekoittaessaan pannukakkutaikinaa iltapalaa varten.

SIRIN JA OLIVIAN MUOTINÄYTÖS

Simo ja Otto toipuivat nopeasti Maman pannukakkujen voimalla. He purnasivat, kun Mama käski pysytellä vielä varmuuden vuoksi pari päivää sisällä. Vaikka sade oli lakannut, ilma oli kolea. Puuskainen tuuli ravisutti omenapuiden oksia.

— Olette toipilaita. En halua, että saatte jälkitauteja. Ehdotan lautapelejä ja dekkareita, Mama sanoi tiukasti.

— Me voidaan keksiä yllätysohjelmaa, tytöt ilmoittivat salaperäisesti.

— Kelpaa paremman puutteessa. Oikeesti me haluttaisiin ulos potkimaan palloa, Simo sanoi haikeana.

— Ota kännykkäkamera valmiiksi. Esitys alkaa puolen tunnin kuluttua, Olivia kehotti.

TYTÖT IRROTTELEVAT

— Kyllä mekin osataan, Otto virnisti, kun Simo oli toipunut. — Katsomo valmiiksi, yllätämme teidät.

POIKIEN NÄYTÖS

— Onpa teistä tullut komeita, Mama kommentoi. — Tiedoksi vain, että kesälomanne on loppumassa. Sirin ja Simon äiti on tulossa hakemaan teidät huomenna kaupunkiin.

— Voi ei, juuri kun meillä oli kivaa, Olivia parkaisi.

— Niinpä, eikö ole mukava päästä taas kotiin?

— On ja ei, meillä on ollut ihana loma täällä. Saadaanhan tulla taas ensi kesänä?

Mama värähti, mutta toipui nopeasti.

— Totta kai, minäkin tunnen nuortuneeni seuratessani puuhianne. Ehdin katsella hilpeitä valokuvianne pimeän talven aikana.

— Äiti on luvannut, että me päästään Duudson Parkiin ennen koulun alkua.

— Pitäkää hauskaa ja lähettäkää minulle valokuva, Mama sanoi silmät kosteina.

Kun lapset heiluttivat seuraavana päivänä auton ikkunoista, Mama hymyili iloisesti. Sisälle palattuaan hän tunsi olonsa haikeaksi. Kesä oli ollut riemukas, mutta oli huojentavaa olla hetken omissa oloissa.

Hän nosti ohjekortin. Siinä oli valkoinen kyyhkynen, joka enteili rauhaa. Taidan olla sen tarpeessa, Mama tuumi ja laittoi kahvin tippumaan.

PUUHAPUISTOSSA

Illalla hän herkistyi katsoessaan kuvaa lasten riemukkaasta hyppelystä. Olisinpa vielä nuori, aikansa kutakin, hän mietti ja huomasi kaipaavansa iloista naurua nyt kovin tyhjissä huoneissa.