Olen jälleen kerran päivittänyt muutaman syuyskuukauden tunnelmia. On kiinnostava verrata samaa ajanjaksoa edellisiin. Ne löytyvät ajankohtaista -osiosta. Vaikka nykyään ei paljon tapahdukaan, sää on kiinnostavaa, varsinkin lumen tulon ajankohta. Olen joutunut luopumaan monesta ennen niin itsestään selvästä ja innostavasta harrastuksesta liikuntaongelmien vuoksi. Jopa kuntosalivuorosta. Tulen edelleen kotona toimeen, mutta menot on nykyään vähissä. Tiedän, etten ole ainoa, sillä ikäihmisiähän tässä ollaan…

la 6.9.2025

ILTARUSKO

Kesäkelit palasivat viileiden, jopa koleiden viikkojen jälkeen. Ilmassa on tosin syksyn aavistus. Aamut ovat olleet sumuisia ja kirpeitä. Olen nauttinut auringonsäteistä parvekkeella aina kun se on mahdollista. Pian tulee aika, jolloin sinne ei ole asiaa.

Jännitän tulevaa viikkoa. Kävin neurologilla ja sain lähetteen pään magneettikuvaukseen. Se on tiistaina. Ystävät vakuuttavat, ettei se satu. Ajatus on vain epämiellyttävä, mutta niin oli kaihileikkaus ja siitäkin on selvitty. Keskiviikkona on näkökenttäkuvaus Silmäasemalla. Siinä olen ollut ennenkin, se ei pelota. Torstaina olen menossa keskussairaalaan polyypinpoistoon. Se tehdään tähystyksellä ja Anna on tulossa tukihenkilöksi. Kun näistä selviän, vedän toden totta henkeä.

su 7.9.2025

Aamusumua tänäänkin. Mittarissa oli aamukymmeneltä jo +18 astetta. Ihastelin nukkumaan mennessäni huikeaa täyskuuta. Revontuliakin on luvassa, mutta eipä näkynyt. Jaana soitti laittaako hän aamusaunan. Pörssisähkö on tänään halpaa. Olin ehtinyt juuri käydä suihkussa, joten jätin väliin. Petivaatteet ovat parvekkeella tuulettumassa ja pesukone pyörii. Olin reipas, vaihdoin lakanat ja lähdin aamulenkille.

Kaupunki oli hiljainen niin kuin aina sunnuntaiaamuisin. Liikkeellä oli vain koiranulkoiluttajia ja minä. Jalkakäytävillä oli sähköpotkulautoja kumollaan. Kiipesin Myllymäelle ja katselin alkavaa ruskaa.

ma 8.9.2025

Tänään on Jussin syntymäpäivä. En juhli. Muistot ovat haikeita. Jussi rakasti herkkuhetkiä. Kun hän täytti 70 vuotta, sisarukset tulivat onnittelemaan päivänsankaria mökille. Silloin kukaan ei osannut ennakoida, että seuraavat syntymäpäivät olivat jo vähissä.

Onnistuin näkemään eilen illalla kuunpimennyksen. Taivas oli pilvessä, mutta puoli yhdentoista aikoihin huomasin yllättäen puolikkaana loistavan kuun keittiön ikkunan takana. Olen nähnyt auringonpimennyksenkin. Olimme lomamatkalla Kreetalla, emmekä tienneet odottaa luonnonilmiötä. Uimarannalla kävi viileä tuulenhenki ja yhtäkkiä maisema pimeni. Tuli outo olo ennen kuin selvisi, mistä oli kyse.

ti 9.9.2025

Ranteessa olevan älykellon mittaama syke näytti 98 lähtiessäni magneettikuvaukseen. Kuvittelin, että minut suljetaan ahtaaseen kammioon enkä saa henkeä. Totuus oli toisenlainen. Aukko oli kohtuullisen suuri ja hoitaja oli lähietäisyydellä. Sain loistavaa tukea koko ajan. Saattajan Eureninkadulle pysäköityyn rekkaan ja tilannekatsauksen kahdenkymmenen minuutin kuvauksen edistymisestä. Kone piti aikamoista ääntä, mutta kuulokkeet vaimensivat sitä jonkin verran. Kuvausjaksoja oli viisi, kukin neljän minuutin mittaista ja äänimaailma vaihteli kimeästä vielä kimeämpään. Olo oli kuitenkin turvallinen. Tukijoukko Jaana ja Fidel saattoivat minut takaisin kotiin, sillä olo oli hieman hervoton. Vahva kahvi ja auringonpaiste parvekkeella maistuivat.

to 11.9.2025

Kauhuviikon pahin haaste oli käynti keskussairaalassa. Tuntui pahaenteiseltä, kun ennen toimenpidettä piti syödä kipulääkkeitä. Jännitin taas, mutta kaikki meni hyvin. Gynekologi kertoi rouhivansa polyypin pois. Niitä löytyi useampia, joten toimenpide oli tarpeellinen. Selvisin hengissä ja voin nyt rauhoittua. Näytteet menevät patologille ja vastauksia saa odottaa kuusi viikkoa.

ma 15.9.2025

Terveystalon neurologi soitti. Hän aloitti positiivisesti ja kertoi, ettei aivoissa ole kasvaimia eikä muutakaan hälyttävää. Mutta – tauko – aivoissa näkyy merkkejä vanhasta pienestä aivoverenvuodosta! Lääkärin mukaan tasapaino-ongelmat johtuvat siitä. Yritin kysyä, koska sellainen on tapahtunut, mutta sitä ei voi todeta. Jossain aivomutkassa on myös pieni tukos, jota on syytä tutkia uudelleen. Lähete keskussairaalaan toiseen magneettitutkimukseen lähtee. Eri asia on, ottavatko he tällaisen ikäihmisen tutkimuksiin. Terveysaseman neurologin mukaan olen vielä nuori, hih.

Olo on lähinnä helpottunut, sillä eniten olen kärsinyt epätietoisuudesta. Tunnen siis tällä hetkellä olevani toipilas. Toivotan itselleni pikaista paranemista. Askel nousee kevyemmin kuin keväällä. Olen tosin viettänyt terveellistä elämää.

to 18.9.2025

Nyt on tällä erää viimeinenkin lääkärikäynti hoidettu. Tuttu silmälääkäri otti vastaan Goodmanin Silmäasemalla. Viime kesän kaihileikkaus kirkasti näkökenttääni niin paljon, että arvot olivat selvästi parantuneet ja silmäpainekin laskenut. Kävin tarkastuksissa vaikeimpina aikoina puolen vuoden välein. Nyt seuraava tapaaminen on vasta puolentoista vuoden kuluttua, jos mitään yllättävää ei ilmaannu. Hyvä niin.

su 21.9.2025

Tänään, 21. syyskuuta, vietetään YK:n kansainvälistä rauhanpäivää teemalla Act Now for a Peaceful World. Muistelukirjoittaminen ja elämäkerrallinen lukeminen mahdollistavat menneisyyden kipukohtien käsittelyn, antavat tapahtuneille uusia merkityksiä ja mahdollistavat rauhan solmimisen oman menneen kanssa. Se, että pystyy kirjoittamaan tapahtuneen uudelleen – ei unohtaakseen, vaan ymmärtääkseen.

Ihana Sananhaltijani Annamari julkaisi nämä sanat viikkokirjeessään. Radio Suomi kertoi aamu-uutisissa ennätyssuuresta lisäyksestä valtion puolustusbudjettiin. Elämme todellakin epävarmoja aikoja. Olen saanut elää rauhan ajassa, mutta sota on vaikuttanut vanhempiin ja sitä kautta lapsuuteen.

ma 29.9.2025

Syyskuu on edennyt lähes loppuun. Viikko on ollut ihastuttavan aurinkoinen ja poutainen. Tosin yöt ovat olleet kylmiä. Osaan arvostaa hyviä ulkoilukelejä. Yritän liikkua mahdollisimman paljon nyt, kun kävely sujuu kohtalaisesti. Pidän sauvoja enemmänkin henkisenä tukena kuin tarpeeseen. Jännitän edelleen sellaisia kohtia, esimerkiksi risteyksiä, joissa olen ollut vaarassa kaatua. Komennan jalkoja, hop-hop ja ota-pitkiä-reippaita-askeleita. Ihme kyllä, se auttaa.

to 2.10.2025

Ennustajaeukko pääsi pitkästä aikaa hommiin. Ystävä Mimi tuli Järvenpäästä asti päivittämään kohtalonsa. Olen luottavainen korttien suhteen, sillä jokainen tulkitsee niitä oman tilanteensa mukaisesti. Niin tänäänkin. Mimi vakuutti, että kortit tiesivät.

Käänsin kortit myös itselleni. Yllättäen ne lupasivat rikkautta (varmaan henkistä), taitoa (hyvä, akvarellimaalaus etenee kiihkeänä) ja matkan (sitä ihmettelen, en kuvittele matkustavani yhtään mihinkään, ehkä se on matka itseen…)

Hain nettikaupasta tilatun turvarannekkeen, siis kellopuhelimen DNA-kaupasta ja ilokseni pojat päivittivät sen toimintakuntoon. Nuoriso saa hoitaa räätälöinnin syyslomaviikolla. Onhan se hyvä hyödyntää nykytekniikan mahdollisuuksia. Ei voi tietää, mitä liukkaat kelit tuovat tullessaan.

ma 6.10.2025

Tällä viikolla tuntuu olevan ohjelmaa lähes joka päivälle. Huomenna perinteiseen tapaan kuntosali, keskiviikkona lupasin mennä Raijan kanssa Popinoon syömään paistettuja muikkuja ja torstaiaamuksi varasin kampaajan. Olen omillani, sillä sisko lähtee taas matkoille. Nyt suuntana on Ranska ja Seinen risteily. Hyvä, kun hänellä riittää puhtia.

Minäkin olen ollut reipas ulkoilija, sillä viime viikko oli mukavan poutainen. Eilen ja tänään kävelin tihkusateessa, mutta sekin onnistuu. Parvekekelit taitavat olla ohi. Kyllä siellä vielä tarkenee, jos auringonsäteet osuvat sopivasti. Syyskrysanteemit voivat hyvin.

su 12.10.2025

Netistä löytää jatkuvasti virikkeitä. Bongasin uuden kurssin, joka starttaa parin viikon kuluttua, mutta sain maistiaisiksi pari bonustehtävää. Nostin Taikahetkiä elämään -pakasta kortin, jonka sanoma oli Taikaelämä on sielun kutsujen kuulemista ja niihin vastaamista. Niinpä.

Toisena bonustehtävänä oli kirjoittaa kirje itselle tämänhetkisistä mietteistä. Se on tarkoitus lukea uudelleen kurssin päätyttyä. Hmm… Tässä jonkinlainen tilannepäivitys.

Hei syyslomalainen Leena. Muista reippailla, vaikka myrskytuuli riepottaa keltaisia vaahteranlehtiä ja sade kastelee ne liukkaiksi. Kuntosali on tauolla, mutta osaat venyttelyliikkeet sujuvasti jo monen vuoden kokemuksella. Vaikka olet yksin, kokkaa, syö terveellisesti ja nuku riittävästi. Kuulostaa ikävältä, mutta toimii. Nauti kesän viimeisistä auringonsäteistä parvekkeella, jossa syysasterit kukkivat vielä villeinä.

Arjen pieniä iloja ovat uudet akvarellivärit. Maalausprojekti edistyy, kun tarvikkeet voivat olla esillä ruokapöydällä. Luova kirjoittaminen piristää päivät ja vie parhaimmillaan sisälle tarinoihin. Uusi aihevalinta, mystinen kauhu kuulostaa pelottavalta, mutta antaa ajattelemisen aihetta. Elämässä on monia puolia, joskus selittämättömiä. Ei voi tietää, mihin uudet virikkeet johdattavat…

la 18.10.2025

Jaanan ranskanviikko on ohi ja elämä jatkuu taas normaalina. Paitsi että Fidel sai porttikiellon hoitopaikkaan. Naapurit olivat valittaneet sen haukkumisesta. Sisko oli sitä mieltä, ettei sitten enää matkusta.

Lokakuun viikot ovat olleet kirpeän kylmiä ja poutaisia. Olen lenkkeillyt siitä ilosta, ettei ole ollut liukasta. Se ilo loppui tänään, sillä asfaltti kiilteli jäisenä pakkasyön jälkeen. Sauvoista ei ollut mitään apua, ne lipsuivat holtittomasti. Pääsin aamulenkiltä kaatumatta takaisin kotiin, mutta vatsanahka oli piukea. En tykkää. Olen ollut siitä asti sydän syrjällään. Loppuviikoksi on luvassa sadetta. Ulkoilen edelleen, totta kai, mutta en edes kuvittele lähteväni ilman sauvoja.

ti 21.0.2025

Kuntosaliharjoittelu jatkui rauhallisesti syyslomaviikon jälkeen. Koristeelliset hernepussit olivat uusia. Emme kokeilleet niitä vielä. Ensi viikolla sitten, ohjaajamme Laurent lupasi.

Ehdin sopivasti kotiin ennen kuin harvinaiset vieraat Leila ja Reijo soittivat ovikelloa. Oli mukava vaihtaa kuulumisia. He jatkoivat matkaa lahjakortin siivittäminä Aulangon kylpylään. Minäkin kävin siellä ahkerasti Jussin kanssa silloin, kun asuimme Aulangontiellä. Kävelytie rannan tuntumassa oli kaunis. Paluumatka hemmottelun jälkeen tuntui raskaalta kunnes keksimme käyttää bussia. Oi niitä aikoja.

pe 24.10.2025

Hiljaiseloa Hämeessä. Sateista, harmaata, sisällä lähes pimeää. Otin tuikkukynttilät jo esiin. Tämä on se aika vuodesta, kun tekisi mieli vaipua talviuneen.

Olen tehnyt radikaalin päätöksen. Soitin terveyskeskukseen ja kysyin varovasti, saako tällainen ikäihminen pyynnöstä apua kävelyvaikeuksiin, vai pitääkö odottaa kaatumista tai jotain muuta kamalaa. Lupasivat oitis rollaattorin käyttöön. Olen sitä miettinyt, mutta ajatus on tuntunut luovuttamiselta, nololta, jopa häpeälliseltä. Mutta kun liukastelin asfaltin päällä olleella mustalla jäällä, tulin toisiin ajatuksiin. Turvallisuus on ykkösasia. Kuka minua katselee ja mitä siitä, vaikka katselisikin? En todellakaan ole ainoa. Bonuksena vielä, että kauppaostokset kulkevat kätevästi kyydissä.

Menen hakemaan ihmepelin maanantaina. Olihan meillä sellainen jo kerran kotona Jussia varten, mutta hän suhtautui siihen epäillen. Istui kyllä mielellään pyörätuolin kyytiin, kun sen aika tuli. Yksin asuvan pitää yrittää tehdä elämästä mahdollisimman helppo. Eniten minua on ahdistanut jatkuva epävarmuus tasapainon heikkenemisestä. Sauvoista on ollut iso apu, mutta eivät ne jäähän pure.

ma 3.11.2025

Olen ulkoillut jo viikon verran upealla mustalla pantterillani. Tai ferrarilla, niin kuin naapurin Leena sitä kutsui. Askeleet ovat reippaat, kun ei tarvitse jännittää ja kauppaostokset tulevat kätevästi kyydissä. Elämä on kieltämättä helpottunut, mutta jatkuva epävarmuus jäytää. Pärjään toki sisällä ilman apuvälineitä, mutta ulos lähtiessäni turvaudun menopeliin. Minäkö vanha? Kyllä.

Lumesta eikä jääkelistä ole vielä tietoakaan, sillä yölämpötilatkin ovat olleet plussan puolella. Märkää on, mutta se on pienempi paha. Päivät ovat surullisen harmaita ja pimeitä. Olen ottanut jo kynttilät esille valaisemaan iltoja.

ke 5.11.2025

Mittarissa + 11 astetta, merkillistä, mutta minulle kyllä sopii. Pelkään jo etukäteen yöpakkasia ja aamujen liukkautta. Päivät ovat sujuneet rutiinilla. Sain kollaasikirjan Sirkut ja niiden serkut tilausvalmiiksi. Odottelen 30 prosentin alennusta, kiirettä ei ole. Edelliset kirjat ovat hyviä, mutta tekstin olen onnistunut päivittämään turhan tiukaksi. Säästin sivumäärää, ihan tyhmää.

Jaanalla on asuntokuume. Hän on tehnyt tarjouksen modernista kaksiosta lähikorttelissa, mutta laittanut ehdoksi Järvenpään yksiön myynnin. Saa nähdä, kuinka käy.

ma 10.11.2025

Kauppoja ei syntynyt, vaikka kiinnostusta oli. Jaana lähti tänään kahden viikon unelmamatkalle Etelä-Afrikkaan ja Zimbabween. Minun matkani on tehty, sillä tasapainovaikeudet jatkuvat. Menopelini on osoittautunut tosi tarpeelliseksi. Ulkoilutan sitä päivittäin.

ke 12.11.2025

No niin, rokotukset on saatu. Kelit jatkuvat edelleen harmaina ja sateen tihkuisina. Meitä oli eilen kuntosalilla ohjaaja Laurentin lisäksi vain kaksi. Tuntui, kuin olisi ollut yksityistunnilla.

pe 14.11.2025

Talvi on tulossa. Yöllä oli pakkasta ja vielä puolen päivän aikaan lätäköissä jäätä. Uskaltauduin ulos piikkikenkien turvin. Sorapiha ei ollut liukas – vielä. Aurinko pilkisteli tauon jälkeen. Se tuntui suloiselta.

la 15.11.2025

Talvi tuli eilen illalla. Maa on valkoinen ja aurinko paistaa iloisesti. Uskaltauduin testaamaan, miten menopelini selviää ohuesta lumikerroksesta. Kohtuullisesti, samoin minä. Pelkäsin, etten uskalla liikkeelle, mutta kaikki meni toistaiseksi hyvin.

pe 21.11.2025

Miikan syntymäpäivä. Onnittelin heti aamulla. Pojalla on tänään työpaikan pikkujoulut, siis todellinen juhlapäivä. Samu ja Visakin ovat viettäneet tähtihetkiä, molemmat ovat marraskuun poikia.

Jaanan Afrikan matka on loppusuoralla. Tuorein viesti tuli lentokentältä. Olen seurannut päivityksiä lähes reaaliajassa. Eilen seurasin jännittyneenä Suomen kaunein koti -kilpailun finaalia. Lähetin sydämenkuvia Arjalle ja Sepolle, sillä heidän Kiviniemensä Pudasjärvellä vei voiton.

Olen siirtynyt kotijumppariksi, sillä pelkään liukastella keskikaupungilla matkalla kuntosalille. Ihana Rauna kävi tekemässä minulle kelpo ohjelman. Motivaatiota riittää kunhan saan vielä tarvittavia apuvälineitä kuten steppilaudan, käsipainot ja jumppakuminauhan.

ti 25.11.2025

Kuntosaliryhmäni jatkaa nyt ilman minua. Kuulin, että uusi jumppari on löydetty, hyvä niin. Minä jumppasin kotona. Sain Jaanalta vaaleanvioletin kuminauhan, jota ei tarvitse palauttaa sekä käsipainon. Olen varmistanut, että ruokahuolto pelaa säistä riippumatta. Teimme Annan kanssa koetilauksen Prismasta ja olin tosi tyytyväinen, kun kauppaostokset tuotiin kotiovelle asti. Minulla on ruokaa viikoksi. Jaan sitä hyvää mielelläni siskolle. Olemme syöneet kahtena päivänä paistettua lohta ja tänään kokkasin erinomaisen maukkaan seljankan.

ke 26.11.2025

Aurinko pilkisteli. Tein kaksi kävelylenkkiä pihapiirissä, sillä pakkassäässä oli hyvä kävellä. Jatkossa on luvassa vaihteeksi plusasteita ja sadetta. Se tietää kurakelejä.

Olen tehnyt yrityksen edistää tulevaisuuden toiveita. Otin yhteyttä kaupungin palveluohjaajiin, jotta saan alkukartoituksen tilanteestani. Ei minulla ole toistaiseksi mitään hätää kotona, mutta kunto on heikentynyt huolestuttavasti puolen vuoden aikana. Jos se huononee entisestään, on hyvä saada vertailuarvio. Minulle kelpaisi yhteisöasuminen, mutta tällä hetkellä tiedän olevani liian hyväkuntoinen. Eläkekin taitaa ylittää tulorajat. Mutta eihän sitä koskaan tiedä… Pitäähän ihmisellä on haaveita, vaikka vain tuettua asumista.

su 30.11.2025

Ensimmäinen adventti. Sytytin kynttilän. Vietimme mukavan hetken naapuri Leenan sekä Jaanan ja Fidelin kanssa iltapäivällä. Sisko lupasi hoitaa tarjoilun ja teki sen viimeisen päälle. Tarjolla oli täytettyjä croissanteja, karpalojuustokakku tuoreiden marjojen kera sekä kuohuviiniä. Juhlahetket ovat nykyään harvassa. Osasin arvostaa.