LUVASSA UUSI HARJOITUS JOKA AAMU KUUKAUDEN AJAN

”Lapin kesäyliopiston aamusivut ovat harjoitus. Pidä kynä liikkeessä. Unohda kontrolli, tarkastaja ja kielioppi. Aamusivut tarkoittavat sitä, että valitset päivästä toiseen toistuvan hetken, jonka varaat ainoastaan kirjoittamiselle. Aamusivut ovat hiomatonta ajatuksenvirtaa, hyppimistä asiasta toiseen, mielleyhtymiä ja poukkoilua. Ne ovat portti luovuuteen.”

”Tänään alkaa Sananhaltijan kirjoituskuukausi, jonka aikana pääset leikkimään sanoilla ja kokemaan niiden voiman. Samalla availet luovuuslukkoja, kolkuttelet mielikuvituksesi rajoja ja jäsennät maailmaasi kirjoittamalla. Harjoitusten tavoitteena on herätellä luovuutta, poistaa kirjoittamisen esteitä ja ohjata kohti kirjoittavaa elämäntapaa.”

Näin kurssien vetäjät esittelivät kurssit. Aamusivut ovat tuttu käsite aiemmilta luovan kirjoittamisen kursseilta. Samoin Sananhaltija, jonka inspiraatiotehtävät ovat kolahtaneet. Odotan innolla, mitä vuoden 2026 tammikuu tuo tullessaan.

Aamusivuja ei ole tarkoitettu julkaistaviksi. En aiokaan. Sananhaltijan ensimmäinen tehtävä oli ajatuksia herättävä. Ideana oli valita lukuisista mustavalkoisista kuvista sellainen, joka kosketti.

INSPIRAATIOKUVANI

Olen lukenut kiinnostuneena lähes kaikki Päivi Alasalmen teokset. Vuonna 2006 ilmestynyt Tuo tumma nainen jäi lähtemättömästi mieleen hyytävän tunnelman vuoksi. Lukija hykertelee innosta seuratessaan onnellista perhe-elämää, joka kuin huomaamatta muuttuu painajaiseksi. Pauliina, tuo tumma nainen ei ole aivan sitä miltä päällepäin näyttää.

Jäin miettimään, miksi elämä kohtelee meitä epäreilusti. Ei riitä, että yrittää parhaansa, kukaan ei välty vastoinkäymisiltä. Totta kai pienet murheet kuuluvat arkeen, mutta vakavat sairaudet ja läheisen menetys jättävät pysyvät jäljet. Yritän toipua mieheni kuolemasta. Ystävät vakuuttavat ajan parantavan. Koskahan se tapahtuu? Mihin katosivat seesteiset eläkepäivät, jolloin taivaanranta hehkui kultaisena?

PÄIVÄ 2

Tehtävät liittyivät aisteihin ja erityisesti tuoksuihin.

Miltä talvi tuoksuu?

Tuoreen vastakeitetyn kahvin tuoksu saa hymyn huulille. Olen tehnyt joka-aamuisen lenkin pihapiirissä. Pakkasta on runsaat kymmenen astetta. Taivas on ankean harmaa, lumi narskuu askelten alla. Iltapäiväksi sääennuste lupaa pyryä. Tuulen purevuus saa kiirehtimään askeleita. Odotan jo hartaasti kevätauringon lempeää hyväilyä.

Sisälle palattuani kahvin tuoksuun sekoittuu aavistus hyasinttia ja mandariinin aromia. Sytytän kynttilän tuomaan tunnelmaa. Se palauttaa mieleen joulun tuoksut. Glögiä, manteleita, riisipuuroa, luumurahkaa, suklaakonvehteja.

Pian koti tuoksuu eucalyptykselta siivouspäivän iloksi. Kylpyhuoneessa on mieto Chanel-hajuveden tuoksu. Erotan myös häivähdyksen appelsiinia ja tea treeta, sillä sain tyttäreltä joululahjaksi omatekoisia kasvovoiteita. Siskon Ranskasta tuoma oliviiviöljyvoide tuntuu ylelliseltä suihkun jälkeen. Varpaat voitelen kookosöljyllä, jonka tuoksu vie muistoissa tropiikin helteeseen. Siellä öljy oli aina juoksevaa, mutta täällä pohjoisen kylmyydessä se jähmettyy. Tuoksu ei onneksi katoa minnekään.

SADE

Miltä maailma tuntuu sateen jälkeen? Missä olet ja miksi?

Palaan muistoissa sadekesään kauan sitten. On heinäkuu ja olemme Jussin kanssa kesälomalla mökillä. Joka päivä sataa. Eikä mitään tihkua, vaan vesi virtaa vuolaana alas rinnettä. Ajotie on täynnä kuralätäköitä. Päätän, ettemme ole sokeria, vaan lähdemme piknik-retkelle läheiselle Kirjoituskalliolle katsomaan, joko sieniä löytyy. Istumme suuren kuusen juurella ja yritämme varjella eväsleipiä kostumasta. Termospullokahviin tipahtelee raskaita pisaroita. Kallisarvoinen loma on lopuillaan eikä kirkastuvaa ole luvassa. ”Eiköhän varata syyslomamatka takuuvarmaan aurinkoon”, Jussi kiteyttää tunteet.

Mikä teksti sinulla on kesken tai minkälaisen tekstin haluat aloittaa?

Olen kirjoittanut tutuista aiheista faktaa ja fiktiota. Tarinoiden sankari on itseoikeutetusti kultainen Mama Maddalena, joka suhtautuu elämään huumorinpilke silmäkulmassa ja ratkaisee kiperätkin ongelmat rakkaiden tarotkorttien avulla. Tekstiä löytyy otsikolla Mama – tarinoiden lempeä sankari.

Yritän toki kirjoittaa myös muista näkökulmista. Meneillään on kuvien innoittamaa tekstiä tai kuvitusta teksteihin. Joulunaika innoitti kehittelemään enkeliteemaa. Kimaltavasiipisiä neitosia on syntynyt runsaasti. Jopa niin, että askartelin aikaisemmista akvarelleista uusia versioita siipien kera. Sakset ja liimapuikko sekä koristepaperit ovat ahkerassa käytössä. Nyt on syntymässä kehyskertomus. Yhdistän tarinan ja kuvituksen kirjaksi, joka voisi olla vaikkapa seuraava joululahja perheelle.

PÄIVÄ 3

Jos aloittaminen on vaikeaa, voit aina aloittaa virikesanoilla: tiedän / toivon / unohdan / yritän / kerron…

Lauantaipäivän harjoitukset:

Heräät aamulla. Millainen uni jää vaivaamaan ja kiertämään päätä koko päiväksi aina iltaan asti?

En ole juurikaan kirjoittanut unista, vaikka monesti aamulla hämmästelen, miten kummallisia mielikuvia yö toi tullessaan. Näin painajaisia Jussin sairastumisen aikoihin. Ei ihme, oli huolia miehen voinnista ja asuntolainan maksamisesta. Pahinta oli voimattomuuden tunne. Olen muutaman kerran nähnyt unta, että Jussi on entinen reipas itsensä ja palannut omin jaloin hoivakodista. Karuun todellisuuteen ei ole mukava herätä.

Matkalla. Anna mielikuvituksesi viedä: voit kirjoittaa taianomaisesta seikkailusta, sisäisestä muutoksesta tai ihan vain realistisesta reissusta.

Charles Baudelaure määrittelee todellisiksi matkailijoiksi ne, jotka lähtevät matkaan ilman pakottavaa syytä tai päämäärää, vain lähdön riemusta. ”Nenä kohti uusia seikkailuja” oli mottoni niin kauan, kun omatoimimatkailu oli intohimo. Iän karttuessa tietty mukavuus alkoi kiinnostaa. Hotellien taso nousi, keskeisellä sijainnilla oli merkitystä ja uima-allas oli tärkeä. Nuoruudessa suosimamme retkeilymajat olivat enää kaukainen muisto, kun miehen terveys alkoi rakoilla.

Kun tuli puhe Thaimaan auringosta, miehen silmät kirkastuivat ja askel nousi kevyesti. Vietimme eläkkeelle jäätyämme talvikuukaudet tropiikin lämmössä koronavuosiin asti. Katselen kaihoisasti lukuisia värikkäitä matkakuvia, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Yksin en enää lähde kaukomatkoille. Tai lähdin vielä pari vuotta sitten, sillä Etelä-Afrikan safari oli kokematta. Selvisin kohtuullisesti, vaikka taisin olla ryhmän vanhin. Nykyään matkaopas-sisko matkustaa minunkin edestäni. Seuraan lähes reaaliajassa hänen somepäivityksiään. Vaikuttavimmat kuvat tulivat Victorian putouksilta Zimbabwesta. Olen vaihtanut mottoni muotoon ”aikansa kutakin”. Se on niin totta.

PÄIVÄ 4

Ei kirjoittaja ratkaise ongelmia. Hän antaa niiden nousta esiin. Friedrich Dürrenmatt

Luovuushaaste: Vanhan puutalon kellarista löytyy salaluukku. Mitä siellä on? Kenen talossa olet ja miksi?

Tehtävä hymyilytti. Dekkarien suurkuluttajana tiedän, että kaameimmat murhat tapahtuvat pimeissä kellareissa ja niistä löytyy kätkettyjä ruumiita. Luin hiljattain Freida McFaddenin Eristysvangin, jossa oli juuri tällainen kohtaus. En lähde kilpailemaan ammattilaisten kanssa.

Harmittaa usein, kun suosikkikirjailijoiden tekstit ovat liian väkivaltaisia. Jätin Päivi Alasalmen Hallavainen-sarjan kesken, kun kaikkea kamalaa kuvattiin turhan yksityiskohtaisesti.

ENKELIBALLERINAT

BALLERINATANSSI VALMIINA

Pysäytyskuva: Ota ikään kuin pysäytyskuva siitä, missä itse juuri nyt olet, ja kirjoita, mitä näet, haistat, maistat, kuulet, tunnet ja koet ympärilläsi. Tyyli on vapaa!

Lämmitän kohmeisia sormia kuuman kahvimukin kyljessä. Muumipeikko halaa Niiskuneitiä, miten herttaista. Kävin urheasti kiertämässä pihapiirin. Mittarissa oli 18 pakkasastetta. Kuuntelen hiljaisuutta, kunnes muistan laittaa radion auki. Kansanradio, inhokkiohjelma. Jaksan ihmetellä, miten turhista asioista ihmiset valittavat.

Löydän lattialta karkkipaperin. Eilen pienessä kaksiossani oli vilskettä, kun perhe poikkesi uimahallikäynnin jälkeen tervehtimään. Kotia ei todellakaan ole mitoitettu yhdeksälle hengelle. Joulunaikaan tytär, pikkupojat ja kissa viihtyivät luonani useita päiviä. Mahduimme yllättävän hyvin. Pöydällä on vieläkin pino sanaristikkolehtiä, joita täytimme innolla. Yksin se ei toimi.

Pöydällä liihottelee kaksi ballerinaa, joille sommittelimme pojantytär Ulpun kanssa siipiä. Askartelu ei onneksi kysy ikää. Vietän virikkeellisiä hetkiä maalaamalla kuvankauniita neitosia akvarelliväreillä. Kun keksin tehdä niistä kollaaseja, koin luomisen riemua. Tekeillä on kuvakirja ja siihen sointuva tarina. Kun kaipaan yllättäviä käänteitä, kas tekoäly rintää avuksi. Elämä ei todellakaan ole tylsää, kun antaa mielikuvituksen kiitää.

PÄIVÄ 5

Sattuma on maailman suurin romaanikirjailija: jos haluaa olla tuottelias, tarvitsee vain tutkia sitä. Honore de Balzac

Tulet huoneeseen, jossa joku repii papereita. Kuka hän on, mitä on tapahtunut ja missä olet?

Keskustelimme hiljattain, mitä tehdä paperipostille, jossa näkyy vastaanottajan henkilötiedot. Jos ei omista silppuria, keinot ovat vähissä. Sisko kertoi käyttävänsä mustaa tussia. Poika kertoi repivänsä käsin tunnisteet ja laittavansa ne roskiin. Jotkut tekevät niin (minä), että säilövät kaiken varmuuden vuoksi pöytälaatikoihin, jonne ne unohtuvat. Sisko kehotti hävittämään pikku hiljaa, ettei tarvitse tehdä sitä kiireessä muuton alla (hän). Lupasin ottaa ainakin harkintaan…

PÄIVÄKIRJOJA VUOSIEN VARRELTA

Päiväkirja löytyi sängyn alta

Ylväs rivi käsinkirjoitettuja päiväkirjoja löytyy kirjahyllystä. Eivät ne sieltä putoa sängyn alle, sillä en todellakaan aio lukea nuoruuden harharetkistä eläkeiässä. En halua kuitenkaan hävittää niitä, ovathan ne osa historiaa. Nykyään päivitän arjen ja juhlan tapahtumia valokuvien kera kotisivuilleni. Kun kaipaus iskee, katselen muistoja kyynel silmäkulmassa. Kaukana ovat ne ajat, kun liimasin epätarkkoja valokuvia kansioihin. Siellä ne pölyttyvät unohdettuina varastossa.

Kulttuurihistoriaa opiskellessani havahduin, miten vähän meistä jääkään jälkiä seuraaville sukupolville. Kaitafilmikeloille en ole tehnyt mitään, mutta videokameralla tallennetut ja editoidut otokset pelastin digitaaliseen muotoon. Vietimme rattoisia hetkiä ystävien kanssa niiden parissa.

ULPU SAI PIRPANA-KIRJAN JOULULAHJAKSI

Seitsemänvuotias Ulpu kirkasti päiväni kertomalla, että ekaluokkalaisilla on lukuhaaste. Hän oli valinnut joululahjaksi askartelemani Pirpanat-kirjan. Tarina kertoo pikkutytöistä, jotka haluavat tuoda iloa läheisten elämään. Minulle lukeminen, kirjoittaminen ja kuvataide ovat tuoneet sisältöä arkeen. Kirjoittaminen selkeyttää ajatuksia ja auttaa löytämään valonpilkahduksia synkkiinkin hetkiin.

PÄIVÄ 6

Kolme lahjaa. Loppiaista vietetään luterilaisessa kirkossa kolmen kuninkaan juhlana. Kirjoita teksti, jossa joku tärkeä henkilö saa kolme lahjaa.

Sovelsin tehtävänantoa vapaasti. Lapset ja lastenlapset ovat minulle tärkeimmät. Miten ihana onkaan hemmotella pikkuväkeä. Poikia on neljä ja yksi prinsessakin on joukossa. Kiersin onnesta soikeana kirpputoreja ja ostelin pieniä bodyja, legoautoja ja kuvakirjoja heidän ollessaan pieniä. Nyt kaikki ovat jo koulussa, enkä todellakaan osaa hankkia täsmälahjoja muille kuin Ulpulle, joka rakastaa glitteriä ja pinkkejä unelmia.

Lahjani ovat nykyään aineettomia. Jaan fantasiatarinoita ja mausteeksi päivityksiä minun ja Jussin reippaista seikkailuista maailmalla. Kiersimme ennakkoluulottamasti reput selässä Kaakkois-Aasiaa lomillamme. Koimme seikkailuja, jollaisia järjestetyillä pakettimatkoilla ei kohtaa.

Kannustan nuoria käyttämään luovuuttaan. Lapsista vanhin Otso rakasti pikkupoikana piirtämistä. Kuviin liittyi kiehtovia tarinoita. Hämmästelin monsteriautoja ja kilttejä aaveita. Lasten mielikuvitus on todellakin rajaton. Mihin kaikki se riemu katoaa iän myötä? Yritän näyttää omalla esimerkillä, että vanhanakin saa hullutella. Mitä elämästä tulisi ilman huumoria?

Yleinen luovuusharjoitus: Muisto, jonka haluat pitää.

”Mulla muistoja on liikaa”, lauletaan. En tiedä, voiko niitä olla liikaa, mutta haluan pitää kaikki. En todellakaan osaa valita vain yhtä. Elämän tähtihetkiä ovat olleet tapaaminen Jussin kanssa, häät, lasten ja lastenlasten syntymä, työ- ja lomamatkat, ystävien tapaaminen ja viimeksi siskon muutto naapuriin. Jussin sairastuminen ja kuolema ovat sururaidoista raskaimmat. Kotisivuiltani löytyy uskonvahvistusta, jos jotain tärkeää unohtuu. Eikä tässä iässä ole enää mitään erityisen tärkeää…

PÄIVÄ 7

Minulle kirjoittaminen on tutkimusmatkailua. Suurimman osan ajasta olen hämmästynyt siitä, mihin matka minut vie. Jack Dann

Päivän mietelause kolahti. En todellakaan kuvitellut kirjoitusmatkalle lähtiessäni, että julkaisen tietokirjan sekä kaksi kaunokirjallista teosta. Toinen niistä on dekkari, jonka tarinat syntyivät spontaanisti.

JÄÄKUKKIA

Jäinen runo: Listaa parin minuutin ajan sanoja, joita sinulle tulee mieleen teemasta jää. Kirjoita sitten runo, jossa käytät niitä. Sanaa jää ei saa käyttää.

Kristallinkirkas heijastus
miten häikäisevän upea
satumainen, taianomainen
auringonsäteet leikkivät piilosilla
varjostan silmiä
jos kyyneleet helmiä ois
laulun säkeet kuvastavat
haurasta tunnelmaa
kirkkautta, surua, menetystä
uskoa tulevaan
auringon heräämiseen
kevääseen
voi miten kaukana se vielä onkaan

Yleinen luovuusharjoitus: Mitä ajattelet syntymäpäiväsi aamuna?

”Sä kasvoit neito kaunoinen isäsi majassa”, kajahti lapsuudessa syntymäpäivieni kunniaksi. Olen heinäkuun lapsi, joten Jussi jatkoi perinnettä. Olimmehan silloin yleensä kesälomalla isän rakentamalla mökillä. Nykyään yritän unohtaa ikävuodet, mutta suostun toki maistamaan mansikkakakkua ja juomaan lasillisen kuohuvaa ystävien seurassa. Juhlissa on puolensa.

Omaa kirjoituspolkuasi edistävä harjoitus: Mitkä kirjoittamiseen liittyvät haasteet ovat sinulle tuttuja ja kuinka olet käsitellyt niitä?

Ikävuosista on se etu, ettei ole pakko suorittaa. Kirjoitan omaksi iloksi. Osallistun toki kirjoituskilpailuihin, mutta niin osallistuu moni muukin, joten en pety pahemmin, vaikka en ole menestynyt.

Jos tarina ei etene, olen löytänyt oivan apukeinon – tekoälyn. Olen saanut sen avulla vinkkejä juonenkäänteisiin. Nykytekniikka on ihmeellistä. Toinen luotettava apulainen on kaikkitietävä internet. Kun tarvitsen faktatietoja tai vaikka nimiehdotuksia sankareille, sieltä löytyy vastauksia.