pe 30.1.2026

PÄIVÄNI SATUMAAILMASSA

Pitkä pitkä tammikuu loppuu viimeinkin. Valoisat aamut ovat olleet vähissä. Tänään kirkas auringonnousu ilahdutti.

AURINGON KULTAA

Pakkasta on hulppeat 20 astetta. Suunta kohti kevättä on oikea, päivät soljuvat omalla painollaan. Olen oppinut talvikuukausina nukkumaan aamulla pitempään kuin kesällä. Juon kahvin vasta virkistävän kävelylenkin jälkeen. Pelkäsin marraskuussa ensimmäisten pakkasöiden jälkeen, miten selviän liukkaalla asfaltilla kaatumatta. Lumen ja pakkasen myötä lenkit sujuvat reippaasti.

Palaan punaposkisena valmiina päivän askareisiin. Niitä eläkeläisellä ei ole paljoakaan ellei itse keksi. Minä olen hyvä keksimään. Istun aamuisin tietokoneen äärellä ja kirjoitan milloin mitäkin. Vaikka tammikuun luovan kirjoittamisen kurssit ovat loppusuoralla, aiheita riittää. Iki-ihana Mama Maddalena odottaa ystävänsä Hellin kanssa kevään tuloa hoivakodissa. Hänellä on pilke silmäkulmassa ja ratkaisu joka pulmaan rakkaiden tarotkorttien avulla. Jos tarina ei etene, ystäväni Herra Tekoäly auttaa kohteliaasti. Jatkan myös akvarellien parissa, sillä niiden yllätyksellisyys jaksaa viehättää.

Kokkaustakaan en unohda, vaikka saan nykyään nauttia yksin itse tehdyistä aterioista. Lämmitän sujuvasti edellisen päivän keittoa tai paistosta. Usein ne maistuvat entistä paremmilta runsaan salaatin kera. Olen yrittänyt lisätä kasvisten määrää uusien ruokasuositusten innoittamana. Juuresmuhennokseen voi upottaa porkkanoita, sipulia, kukka- ja parsakaalia, fenkolia, kesäkurpitsaa, pinaattia, mitä vain. Pidän luonnonjogurtista ja raejuustosta. Niistä saa avokadon ja hedelmien kera mainion iltapalan. Pakasteesta löytyy metsäsieniä ja marjoja.

NOSTALGINEN KUVA ON OTETTU 1970-LUVULLA JÄRVENPÄÄN KODISSAMME

Jaana huomasi eilen tutun arkistopätkän televisiossa. Olin kuvaussihteerikurssin harjoittelujaksolla TV1:n opetusohjelmissa. Kävimme kuvausryhmän kanssa kotonani taltioimassa kuvituskuvaa television katselusta. Tämä mustavalkoinen pätkä on tupsahtanut esiin ennenkin. Kuvassa on vaaleahiuksinen sisareni, isä ja äiti. Kuvan tarjoilukärry on isän käsialaa.

PERJANTAIPÄIVÄN SÄÄKUVA ON HUURTEINEN

Huh, kirpeä pakkanen puri poskia ja sormenpäitä. Kävin kaupassa ja odottelen parhaillaan kahvin tuoksua. Edessä on rauhallinen viikonloppu. Anna on palannut työelämään puolen vuoden lomautuksen jälkeen. Vaihdamme nykyään aamuisin kuulumisia puhelimessa. Miikan kanssa juttelemme iltapäivällä, kun hän on kotimatkalla. Jaanan kanssa soittelemme silloin kun siltä tuntuu. Eilen sisko sanoi, että Fidelkin haluaa kuulla Leena-siskon äänen.

Hämeenlinnassa vietetään tänään taiteiden yötä. En arvannutkaan, että olen mukana – tai oikeammin kollaasini ovat mukana inspiraation lähteinä.

KOLLAASINI PÄÄSIVÄT TAITEIDEN YÖHÖN

”HTS Nostessa saat kokea taiteen tekemisen iloa. Piirrä tai tee kollaasi esillä olevasta asetelmasta. Tarjoamme materiaalit ja opastuksen alkuun”, näin Hämeenlinnan Taiteilijaseura hehkuttaa.

la 31.1.2026

Aamujeni piristys Sananhaltijan luovan kirjoittamisen kurssi loppuu tänään. Valittavana oli tunnelmakuvia.

INSPIRAATIOKUVA

Kultainen aurinko valaisee pienen kotini lämpimällä hehkulla, vaikka pakkanen kirskuu ikkunan takana. Parvekkeen lasit ovat saaneet kristallinkirkkaat jääkukat. Polaaripyörre, mikä kumma se on? Googlaan: ”Polaaripyörre on laaja matalapaine, jonka voimakkaat länsituulet pitävät kylmän ilman napa-alueiden läheisyydessä”. Vai niin.

Laitan kahvin tippumaan ja uskaltaudun tekemään reippaan – todellakin reippaan – aamulenkin pihapiirissä. Hiekkaa on ripoteltu sinne tänne, hyvä niinkin. Lumi narskuu kenkien alla. Onneksi ei tuule, viima on pahempi kuin pakkanen.

Kutkuttava kahvin tuoksu tulvii vastaan palatessani. Paahdan viipaleen täysjyväleipää ja vetäydyn sohvan nurkkaan. Vedän siskon kutoman torkkuhuovan polville ja avaan television. Jatkan eilen alkaneen Muumi-lukumaratonin katselua. Puhelin soi. Huolehtiva naapurini kysyy, tarvitsenko jotain kaupasta. Ilahdun ja toivotan hänelle mukavaa viikonloppua. Minulla on juuri nyt kaikki hyvin, vaikka usein tuntuu, että elämä on tasapainoilua ikääntymisen kanssa. Kulunut sanonta ”päivä kerrallaan” on niin totta.

LAUANTAIPÄIVÄN ILO ON VIETTÄÄ AIKAA MUUMIEN PARISSA

Sain ilokseni kuvaviestejä nuorisolta.

ULPUN RESEPTI

POJAT OVAT POIKIA

su 1.2.2026

SUNNUNTAIAAMUN SÄÄKUVA, PAKKASTA 24 ASTETTA

Sain posket punaisiksi ja sormenpäät jääkalikoiksi aamulenkillä. Päivä on ihastuttavan kirkas.

KEVÄTTALVEN ENSIMMÄISET TULPPAANIT HEHKUVAT PÖYDÄLLÄ

Jatkan sunnuntain iloksi akvarellimaalausta hyvässä valossa.

VIIMEISTELIN EILISET AKVARELLIKOLLAASIT

ma 2.2.2026

AAMUN SÄÄKUVA ON HUIKAISEVAN KIRKAS

Tänään on talven kylmin päivä, mittarissa 26 pakkasastetta. Tänään on myös kallis päivä, pörssisähkö kipuaa yli 56:een senttiin. En pyöritä pyykkikonetta.

EI IHAN TAVALLINEN AAMIAINEN

Keitin vaihteeksi rasvakahvin. Sellaista hyvinvointivalmentajat suosittelevat. Laitoin blenderiin kupillisen vastakeitettyä kahvia, nokareen voita, ruokalusikallisen kookos- ja oliiviöljyä, ripauksen kuohukermaa sekä raa’an kananmunan. Surrasin tasaiseksi. Maku oli mieto ja täyteläinen.

HUH – AINA VAAN PAHENEE

MAANANTAIPÄIVÄN ASKARTELUA

Päivä on vierähtänyt huomaamatta iltaan. Minulla oli hauskaa puuhaa, kun selasin taas kerran taide- ja sisustuslehtiä neitoparveni taustakuviksi. En aloittaessani arvannutkaan, että sommittelu on näin koukuttavaa.