su 8.2.2026

SULOINEN YÖVIERAS

Sain aamulla suukon, kun Fidel hyppäsi sänkyyn. Yövieraat ovat nykyään harvinaisia ja odotettuja. Meillä oli mukava joskin nostalginen päivä siskon ja koiran kanssa. Muutto Järvenpäähän on tuonut uudet kuviot. Olen iloinen, että hän malttaa käydä täällä Hämeenlinnassa.

Saimme kyläkutsun naapuriin. Päivitimme kuulumisia kuohuviinilasillisten voimalla. Herkuttelimme sen jälkeen kahdestaan katkarapupadalla minun luonani. Illalla poltimme kynttilää rakkaiden muistoksi.

Sunnuntaipäivä on mukavan aurinkoinen. Hirmupakkaset ovat tällä erää ohi ja pihapiiri on vitivalkoinen, yöllä oli satanut uutta lunta.

ma 9.2.2026

Tänään taivas on harmaa ja keli mukavan lauha. Pakkasta oli aamusella seitsemän astetta. Reippailin pitkän lenkin ja kävin kaupassa.

HARKUTTELUHETKI – PISTAASICROISSANT OLI SYNTISEN HYVÄ JA MAKEA

Viimeistelin eiliset akvarellit. Ilahdun edelleen, kun löydän neitosille sopivat taustat. Ehkä kehittelen vielä heille tarinatkin, ei voi tietää, mitä syntyy.

SUNNUNTAIASKARTELUA

ti 10.2.2026

TIISTAIAAMUN SÄÄKUVA ON TASAISEN HARMAA

Pakkasta kuusi astetta, muuten loistava ulkoilusää, mutta aurinko ei näyttäytynyt. Vaikka minulla on tummenevat silmälasit, käytän lippalakkia häikäisyn estämiseen. Se toimii talvellakin, kun vetää pipon lippiksen päälle. Hih.

Päivien tärkein päätös on, mitä kokkaan, mitä katson televisiosta, mitä luen ja ennen kaikkea, mitä maalaan. Kun olen suoriutunut aamiaisesta ja päivittäisestä jumpasta, valinta on vapaa.

ANNAN SUOSITUS

Luen uutta dekkaria. Olen varovainen aloittaessani ennestään tuntemattoman kirjailijan teoksen. Vaarana nimittäin on, että joutuu lukemaan koko tuotannon…

ke 11.2.2026

KESKIVIIKON SÄÄKUVA

Otsikkoni kirkkaita päiviä on aivan väärä, sillä aurinkoa ei ole näkynyt. Huvitti eilen katsoessani television sääennustetta, kun Pekka Pouta ilmoitti viikonlopuksi lupaamansa lumimyräkän olevan peruttu. Hyvä niin.

PIHAPIIRINI OLI LUNTA TULVILLAAN

Tänään on 112-päivä ja Kynäilijät-päivä. Tehtävänantona oli Ystävänä metsä. Olen jatkanut verkkaisesti Maman ja Hellin fiktiivisiä hoivakotikuulumisia. Luovan kirjoittamisen kurssitehtävät ovat antaneet mukavan lisän tarinaan, joka löytyy otsikolla Valoa kohti.

AKVARELLINEITOSET SAIVAT SUOLAKYLVYN

Palasin tänään ruotuun. Siis perinteiseen maalaukseen kunnon lumppupaperille. Karkea merisuola reagoi märkään maaliin ja saa aikaiseksi jännittävän struktuurin. Tosin pinnan kuivuminen kestää tuskastuttavan kauan. Näen vasta huomenna lopputuloksen. Se tässä onkin jännittävää.

TÄLLAISET TYTTÖSET

to 12.2.2026

KIRKASTUVAA

Kyllä vain, aivan upea ulkoilupäivä. Pakkasta reilut kymmenen astetta ja mikä parasta, pihapiiri aurattu. Tänään on ollut muutenkin puuhakas aamu, sillä Nina kävi tekemässä tehosiivouksen. Oli mukava saada aamukahviseuraa.

Pihalla tapasin naapurini Leenan, joten kuulumisetkin on vaihdettu. Olemme saaneet uuden asukkaan käytävän varrelle. Täällä on aika suuri vaihtuvuus, suurin osa asunnoista on yksiöitä. Minä olen edelleen tyytyväinen päätykaksiooni, sillä tämä on sopivan kokoinen yhdelle. Yövieraita käy nykyään harvoin, mutta sekin onnistuu.

Sain yllättävän kirjoitushaasteen. Kynäilijöiden seuraava aihe on Manala. ”Uskonnot ja kansanperinteet sisältävät kuvauksia maan alisesta elämästä, joten virikkeitä on tarjolla. Mielikuvitus on vapaa mutta pakollinen”. Odotan jännittyneenä, mitä keksin… Wikipedia kertoo näin: ”Vainajala eli manala tarkoittaa tuonpuoleisessa eli elävien maailman ulkopuolella sijaitsevaa kuolleiden sielujen maata tai asumusta”.

pe 13.2.2026

UUTTA LUNTA

Huikean kirkasta ja huikean kylmää, aamulla pakkasta oli 21 astetta. Aurinko häikäisi, kun lähdin ulkoilemaan. Kaupassa käydessäni löytyi kaikenlaista hyvää kuten lämpimiä riisipiirakoita ja uutena tuttavuutena peruna-palsternakkamuhennosta. Testaan tänään.

Päivitin tuoreet akvarellineitoset huomisen ystävänpäivän iloksi.