to 26.2.2026

VARHAINEN AAMUHETKI

Pakkasia on tänä talvena riittänyt. Tammikuu oli yksi mittaushistorian kylmimmistä ja helmikuukin on ollut hyytävä. ”Lumipyryä, sadetta, plusasteita, huonoa tai erittäin huonoa ajokeliä”, tämän päivän ennuste lupaa. Nyt aamulla on vielä miinusasteita, iltapäivällä luvassa plussaa.

VAARALLINEN VIERAS – SUOSITTELEN

Olen antanut itselleni luvan viettää kotipäivän. Olen jännittänyt brittiläisen neljäosaisen tv-sarjan parissa. Tarina oli hyvin samanhenkinen kuin Freida McFaddenin dekkari Kotiapulainen. Tiivis tunnelma säilyi loppuun asti.

Kiinnostuin katselemaan myös Kulttuuricocktailin lähetyksen tekoälystä. Haastateltavat vakuuttivat, että se on kiehtovaa ja ahdistavaa. Suhtauduin aluksi tekoälyyn epäilyksellä, mutta kokeilin luovan kirjoituskurssin myötä. Ohjelma teki yllättäen satunnaiselle tekstilleni pyytämäni yllättävän käänteen. Häikäistyin ja haen nykyään kirjoitusvinkkejä. Yllätyin, kun keskustelussa kävi ilmi, että tekoälyltä voi kysyä myös mielipiteitä henkilökohtaisiin ongelmiin. No, uutisissa oli samana iltana selvitys, miten tekoälyn käyttö huijausviesteissä on lisääntynyt. En todellakaan tiedä, mihin tässä nykyajassa voi uskoa.

SADEPÄIVÄ

Koko päivän on pyryttänyt ja nyt illan edellä sataa silkkaa vettä. Olen katsellut kauhuissani, kun vastapäisen talon katolta putoilee isoja lumipaakkuja. Uutiskuvat liikenteen loskakelistä näyttivät hurjilta.

pe 27.2.2026

”Tänään on päivä, jolloin ei kannata mennä ulos liukastelemaan”, ystävällinen naapurini soitti ja tarjosi kauppa-apua. Olin kiitollinen, mutta vakuutin pärjääväni, sillä olin ennakoinut kelien vaihtumista. Hän kertoi, että pihalla on jäätä ja sen päällä vettä, siis tosi vaarallista. Tulisipa kevät pian.

VIIKONLOPUN SÄÄKUVA ON LOSKAINEN

Uskaltauduin ulos. Sohjoa, jäätä, vettä, ripaus hiekkaa, siitä keli oli tehty. En viipynyt kauan. Olen järjestellyt kotia ja korjannut maalaustarvikkeet pois ruokapöydältä, sillä odottelen mukavia vieraita.

LOUNASKATTAUS

Anna, Laura, Samu, Miska ja Visa tulivat sopivasti ruoka-aikaan. Tarjosin tortilloja, jauhelihakastiketta ja linssikeittoa. Hyvin maistuivat.

VOIMATULIAISIA

su 1.3.2026

MINUN TILANI

Sananhaltijan viikkokirjeen kirjoitustehtävän aiheena oli tauko tilassa. ”Pysy paikoillasi ja katsele ympärillesi hitaasti ja listaa havaitsemiasi yksityiskohtia, kuten esineitä, pintamateriaaleja, varjoja tai värejä”.

Istun joka-aamuiseen tapaan yhdistetyssä työ- ja makuuhuoneessani. Ikkunasta lankeaa kalpea valo. Ulkona sää on lievästi plussan puolella, lumet ovat alkaneet sulaa. Päivällä on luvassa tihkusadetta. Pöytälamppu valaisee näppäimistön, muuten huone on vielä hämärä. Kaikki viisi lastenlasta hymyilee seinällä kouluvalokuvissa. Jussi tarkkailee levollisen näköisenä toimiani. Tietokoneen takana on inspiraatiokuvia. Tapettiruusut lymyävät kukkien lomassa, Pirpanat ilahduttavat veikeine olemuksineen. Ikkunaseinällä on matkoilta tuotuja koristeellisia naamioita, joita Mörkö ihailee. Tunnen olevani hyvässä seurassa. Laitan tuota pikaa kahvinkeittimen päälle. Tuoksu herkistää aloittamaan sunnuntaipäivän tuttuun ja turvalliseen tapaan.

KEVÄTTÄ KOHTI

Lumet todellakin sulavat vauhdilla, vesi- ja räntäsade tekevät tehtävänsä.

ma 2.3.2026

KUMISAAPASKELI

Suojakeli tänäänkin. Olin niin innoissani sulista jalkakäytävistä, että poikkesin kauppaan, vaikka en oikeasti tarvinnut mitään. Anna kävi nimittäin täyttämässä jääkaappini viikonloppuna. Vaikka aurinkoa ei näkynyt, valoa riittää jo mukavasti. Tänään kokeilen pitkästä aikaa valmisruokaa. Ostin lämpimän broileripastan tuoretiskiltä. Huomenna lupaan palata ruotuun ja kokata taas itse. Joskus pieni hemmottelu on paikallaan.

ti 3.3.2026

Tänään on tärkeä päivä. Projektini ”paluu Espooseen” liikahti pykälän verran, sillä sain tarvittavat liitteet kasaan lääkärin c-lausunnon saavuttua. Lähetin hakemukset toiveikkaana pariin asuntosäätiön kohteeseen. Yritystä siis on.

LUNTA ON ENÄÄ OHUT KERROS

Piha oli jäässä pakkasyön jäljiltä. Nyt sataa silkkaa räntää. Haluan uskoa, että se edistää kevätkelejä.

KALEVALA LYHYESTI

Luen digihesaria. Kesti kauan tottua paperittomaan versioon. Tänään silmiin (ja korviin) osui luettu tiivistelmä Kalevalasta. Se oli hulvaton. Vaikka olen lukenut teoksen kouluaikana ja ihaillut taidokkaita maalauksia, kertaus kolahti. Tapahtumia on enemmän kuin muistinkaan.

Vesimittarin lukija kävi. Arvuuttelimme naapurini kanssa, missä mittari on. Vaatekaappini perällä on salaperäinen luukku, jossa on avaimenreikä, mutta ei avainta. Tyhjensin kaapin (oli tarpeen) ja esittelin luukkua, kun huoltomies saapui. Ei tärpännyt, sillä mittari oli oikeasti roskiskaapin perällä. En olisi ikinä arvannat.