Olen tottunut kokoamaan osavuosikatsauksia. Nyt lukaisin läpi merkinnät joulukuusta helmikuun loppuun ja totesin, että kaikenlaista oli tapahtunut, vaikka elämä tuntuu tasaisen hiljaiselta.

ma 1.12.2025

ENSILUMI ON MUISTO VAIN

Nyt joulukuun alussa talvesta ei ole tietoakaan, sillä keli on ollut harmaa ja kurainen viikkokausia. Pimeät päivät masentavat, vaikka yritän olla tyytyväinen, etteivät kadut ole vielä liukkaita. Sitäkin iloa on jo koettu. Minusta on tullut ylivarovainen enkä edes kuvittele lähteväni pihapiiriä kauemmas, jos keli on huono. Hyvä ystävä Ilma soitti tänään ja kertoi olevansa Vanajaveden sairaalassa kaatumisen vuoksi. Kuvauksissa todettiin murtuma ja hän on vuodepotilaana.

Jaana pakkaa jo täyttä vauhtia tammikuun muuttoa varten. Hänellä on omistusasunto Järvenpäässä. Vuokralainen lähti asuttuaan vain kolme kuukautta. Sisko suivaantui ja päätti muuttaa itse yksiöön. Eniten surettaa, kun jään yksin eikä suloinen Fidel tule enää vierihoitoon. Harkitsen itsekin lähtemistä Espooseen lähelle nuorisoa. Toivon saavani paikan yhteisöllisestä palvelutalosta, mutta pelkään olevani liian hyväkuntoinen ja liian varakas. Palveluohjaaja tulee tekemään keskiviikkona tilannekartoituksen. Jos kuntoni heikentyy samaan tahtiin kuin tämän vuoden aikana, voin hyvinkin olla avun tarpeessa…

ke 3.12.2025

OmaHämeen palveluohjaaja kuunteli ymmärtäväisen näköisenä huoliani yksin jäämisestä. Toivon todellakin pääseväni jossain vaiheessa muuttamaan Espooseen lähelle lapsia. Kaksi estettä on kuitenkin ylitettävä, nimittäin todellinen palveluntarve ja varallisuusrajat. Lähetin Espoon seniori-infoon kyselyn.

ma 8.12.2025

Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivä. Lippu liehui harmaassa säässä, kun kävin aamulenkillä. Keli on edelleen harmaa, kostea ja kurainen. Itsenäisyyspäivänä satoi silkkaa vettä. Poltimme Jaanan kanssa kynttilöitä, herkuttelimme blineillä ja kuohuviinillä ja katsoimme illalla linnan juhlat. Kättelyjono oli pitkä ja tuttuja kasvoja harvassa. Pukuloistokaan ei säväyttänyt.

Sain eilen vanhat ystävät Immon ja Tertun vieraiksi. Olin hankkinut pieniä riisipiirakoita ja sain tuliaisiksi sekä peruna- että ohrapiiraita. Niitä riitti vielä täksi aamuksi. Maistuivat omatekoisen munavoin kera mainioilta. Oli mukava päivittää kuulumisia.

to 11.12.2025

Sain eilen palveluohjaaja Taina Peltolan raportin. Hän oli kirjannut yksityiskohtaisesti käymämme keskustelun. Olin tyytyväinen yhteenvetoon, jossa hän suosittelee palveluasumista lähellä lapsia ja sosiaalisten suhteiden tärkeyttä. Lähetin selvityksen Espoon seniori-infoon. Toivon, että he haluavat uuden veronmaksajan kuntaan.

ma 15.12.2025

Voi näitä kelejä. Mukavien lähes valoisien pakkaspäivien jälkeen saimme sakean lumipyryn ja sen jälkeen suojaa. Aamulla piha oli valkoinen ja lumi pehmeää kävellä. Nyt sataa silkkaa vettä ja tiedossa on loskaa. En tykkää.

ma 22.12.2025

Ollaan päästy jo jouluviikolle. Minä olen ollut torstaista lähtien vapaalla, sillä Jaana karkasi Etelä-Afrikkaan joulua pakoon ja Fidel Miikan perheen luo. Olen ahkeroinut enkeliprojektin parissa. Se sopii mainiosti pimeiden päivien tunnelmaan. Enkelit syntyvät akvarelleina ja jatkan niitä kollaaseina. Kiinnitän neitoset väreihin sointuvalle pohjalle ja lisään siivet. Suosikkeja ovat kimaltavat silkkipaperit sekä kuultava vihreä kalvo. Jaksan ihmetellä, mistä nämä ideat pulppuavat. Ehkä enkelit saavat uuden elämän kuvakirjan muodossa…

Lumet sulivat lähes saman tien kuin tulivat. Piha on kurainen, mutta jaksan iloita siitä, ettei tarvitse liukastella. Ruokaa on jääkaapissa aattoon asti. Olisin halunnut tilata jouluruat meille Prismasta, mutta myöhästyin. Vapaita aikoja ei enää ollut. Annamuru käy kaupassa. Kirjoitin lähes normaalin listan, jossa oli vain laatikot lisänä.

Koti on siisti, kiitos Katrin ja sain vaihdettua lakanatkin. Jouluamaryllis on ilahduttanut jo viikkoja avaamalla jatkuvasti uusia kukkia. Espoon Seniori-infosta ei ole kuulunut mitään. Ehkä heillä on joulukiireitä? Olen vaihtanut lähes päivittäin Miikan kanssa viestejä, miten mökin lahjoitus pojan perheelle etenee. Haluaisimme allekirjoittaa sähköisen sopimuksen vielä tämän vuoden puolella, mutta faktat pitää olla tarkkaan mietitty veroseuraamusten takia.

pe 26.12.2025

Joulunpyhät ovat sujuneet leppoisasti. Olemme selvinneet hyvin laatikoista ja kalaruoat ovat olleet erityisen herkullisia. Tänään Anna ja Samu valmistivat jokajouluiseen tapaan luumurahkaa.

On ollut mukava jatkaa edellisvuotisten sanaristikoiden täyttämistä, pelata lautapelejä ja katsella iltaisin piirrettyjä elokuvia. Monopoli ja Uno olivat vanhoja tuttuja, Pekingin mysteeri oli uusi, mutta siitäkin selvittiin. Elokuvista suosikkini oli ehdottomasti vanha versio Viidakkokirjasta vuodelta 1967. Muistan, että olimme katsomassa sitä Ullan kanssa nuorina tyttöina Wienissä, tietysti saksaksi dubattuna.

su 28.12.2025

Sananhaltijan viikkokirjeen haaste oli kirjoittaa jäähyväiset kuluvalle vuodelle. Jäin miettimään, miten hiljaiseksi elämä on mennyt.

Kuvittelin, että elämä helpottuu, kun Jussin kuolemasta kuluu vuosia. Ei se niin mennyt. Ensimmäinen vuosi kului sumussa, toinen oli valoisampi, mutta nyt tämä kolmas tuntuu kaikkein raskaimmalta. Syynä on elämänpiirin kaventuminen tasapaino-ongelmien vuoksi. Otin maalaiskuussa sauvat vakituisiksi seuralaisiksi ulkoillessa ja marraskuussa jouduin ensimmäisten liukkaiden kelien myötä turvautumaan rollaattoriin. Ensin se nolotti ja hävetti, mutta nykyään osaan arvostaa, että voin liikkua turvallisesti pihapiirissä. Kurakelit ovat kurjia, sillä pyöriä saa pyyhkiä moneen kertaan ja pahinta on lumisohjo, joka kulkeutuu sisälle asti. Sulattelen menopeliä kylpyhuoneen lämpimällä lattialla.

Vuosi on tuonut muitakin muutoksia arkeen. Sisko muutti naapurikortteliin ja on ollut lounasaikaan ahkera ruokavieras. Siitä on iloa minullekin, sillä kokkaan mielelläni. Ihana Fidel-koira on jatkuvasti vierihoidossa. Se kun ei halua jäädä yksin kotiin. Protestoi haukkumalla ja siitä naapurit eivät pidä.

Runsaan kahden viikon kuluttua kaikki muuttuu, kun sisko ja koira muuttavat Järvenpäähän. Haikailen itsekin muuttoa, tavoitteena on yhteisöllinen asuminen lähellä lapsia Espoossa. Olen ennakoinut tilannetta, mutta prosessi ei ole helppo, sillä tulen vielä toimeen kotona ja varallisuuttakin oli yli tulorajojen. Allekirjoitin eilen mökin lahjakirjan nuorisolle. Kyllä omaisuudesta pääsee eroon, se ei ole ongelma.

Mitä odotan? Yksinkertaisesti terveyttä, sen mukana tulee kaikki. Kävelyvaikeuksien vuoksi en halua lähteä mihinkään. Ulkoilen totta kai päivittäin, mutta vierailut eivät innosta. Tapaan tuttuja mieluiten kotona ja hoidan puhelimitse sosiaalisia suhteita. Kaikkea mukavaa voi tehdä omissa oloissa kuten lukea, kuunnella äänikirjoja, seurata epookkisarjoja televisossa, kirjoittaa ja harrastaa kuvataidetta.

Usein on kuitenkin olo, oliko tässä kaikki. Kotisivuiltani löytyy lukuisia matkakertomuksia sekä valokuvia arjesta ja juhlasta. Tuntuu haikealta muistella onnellisia hetkiä. Mottoni ”aikansa kutakin” on niin totta.

ke 31.12.2025

Uuden vuoden aatto. Pakkasta toistakymmentä astetta ja lunta, talvi on tullut ilmeisesti jäädäkseen. Loppuviikolla on luvassa lumipyryä. Selvisimme Hannes-myrskystä. Tuntui hurjalta, kun monilta oli sähköt poikki. Kaupungissa asumisessa on puolensa.

Siivosin enkeliaskartelutarvikkeet ruokapöydältä. Tai oikeammin siirsin ne toiseen päätyyn. Mahdumme mainiosti Jaanan kanssa nauttimaan illallisen, sillä pöytä on onneksi iso. Tarjolla on kalaa eri muodoissa, keitettyjä perunoita, salaattia sekä tietysti kuohuviinimaljat. Ja toisetkin, pullo Jaume Serraa on jäähtymässä.

Olen katsellut tasapuolisesti epookkisarjoja La Promesa, Ylpeys ja ennakkoluulo ja uusi tuttavuus Kirjakauppiaan (herran nimi on todellakin Book) tutkimuksia. Lause ”elämme vain kerran, mutta jos teemme sen oikein, se riittää”, kolahti. Lainaus ei ollut Shakespearea vaan elämänviisaus Mae Westiltä.

En tiedä olenko elänyt oikein, mutta olen tyytyväinen kaikkeen hyvään, mitä tielle on osunut. Onnellinen lapsuus, riittävä koulutus, mielenkiintoinen ammatti, harrastukset, rehti aviomies, ihanat lapset ja lastenlapset, sisko, ystävät, mökki ja eläkevuodet kotikaupungissani. Jussin kuolema romutti seesteiset päivät. Katson kaihoisasti taaksepäin ja ihmettelen, onko vielä jotain odotettavaa…

la 3.1.2025

Sain tänään yllätysvieraita, sillä perhe poikkesi Hämeenlinnassa. Miika kävi tarkistamassa mökillä, ettei myrsky ollut aiheuttanut tuhoja. Ei ollut, onneksi. Muut kävivät sillä aikaa uimahallissa ja koko joukkue susheilla. Minun luokseni he ehtivät vasta illan edellä. Oli mukava nähdä ja vaihtaa pikaisesti kuulumisia.

ke 7.1.2026

Pyhistä on selvitty ja palattu arkeen. Olen nukkunut aamuisin tavallista pitempään. Tänään olin hereillä kahdeksalta, sillä tiesin odottaa Miikan soittoa hänen ollessaan työmatkalla. Kireät pakkaset hellittivät vähän ja päivät ovat olleet mukavan valoisia. Yllätin itseni käymällä kaupassa, vaikka maanantain ruokatavarakuljetuksen jälkeen jääkaappi on mukavan täynnä. Keli oli nimittäin mitä mainioin reippaalle kävelylle. Ei liian kylmä eikä liukas. Lisää tällaista, se antaa uskonvarmuutta liikkumiseen.

ke 14.1.2026

Olen jo toista päivää ilman puhelinta. Tuntuu, että jotain puuttuu. Mutta jos sitä on niin hupelo, että pudottaa kännykän vessanpönttöön, ei auta muu kuin yrittää kuivatella sitä. Sain nuorisolta ohjeeksi sammuttaa virta ja laittaa koje riisikylpyyn kahdeksi vuorokaudeksi. No, Miika kehotti ottamaan puhelimen kuitenkin sisäilmaan, sillä riisistä pöllyää tärkkelystä. Jännitän, toimiiko koje, h-hetki on huomenna.

pe 16.1.2026

Jee, puhelin toimii taas. Osaan arvostaa hetken hiljaisuuden jälkeen. Uusi vaihe elämässä on alkanut Jaanan tämänpäiväisen muuton vuoksi. Olen omillani, kirjaimellisesti. Näyttää siltä, että kohtaloni on asua Hämeenlinnassa niin kauan kuin pärjään. Täällä on tutut kuviot, mutta olen yksin. Vuokrakaksiossani on sopivasti tilaa yhdelle. Ulkoilu sujuu mallikkaasti apuneuvoni kanssa. Käyn edelleen kaupassa, mutta tavaroiden kotiinkuljetuskin toimii, jos sitä haluan. Yritän ajatella, että kaikki on juuri niin hyvin kuin näissä olosuhteissa voi olla.

Silti – pelkkä ajatus, onko tässä kaikki eikä mitään muuta odotettavaa ole kuin kevään tulo, ahdistaa. Liikkuminen on entistä epävarmempaa eikä todellakaan tee mieli lähteä minnekään. Venyttelen ja teen tutut jumppaliikkeet päivittäin, mutta riittääkö se? Yritän syödä terveellisesti. Siskon muuton jälkeen pelkään pahoin, että oikaisen ruuanlaitossa.

Tammikuun luovan kirjoittamisen kurssit ovat pitäneet vireessä. Maalaus- ja kollaasiprojektit ovat olleet hetken tauolla, sillä sain enkelikuvakirjan valmiiksi. Nyt on hyvä hetki miettiä uutta aihetta. Jostakin ne putkahtavat, sitä odotellessa.

su 18.1.2026

Jaanan muutto on sujunut hyvin. Hän sai tänään laatikot tyhjennettyä, sillä ne haetaan jo huomenna. Tiistaina hän tulee Fidelin kanssa Hämeenlinnaan. Saan koiran taas vierihoitoon, kun sisko tekee loppusiivouksen.

Viikonloppu on sujunut muuten rauhallisesti, mutta naapurini Leena pelästytti minut eilen maalailemalla uhkakuvia, kun S-pankki on myynyt asuntomme tuiki tuntemattomalle Flat-firmalle. Toivottavasti kaikki jatkuu ennallaan…

Tänään keli meni plussan puolelle. Ulkoilu sujui mallikkaasti pehmeässä lumessa, mutta mitä tuleva pakkanen tuo tullessaan, en halua edes ajatella.

pe 23.1.2026

Viikko on sujunut harmaana, pilvisenä ja pakkasen puolella. Pihapiiri on hiekoitettu ja kävely on sujunut reippaasti. Jaana, Fidu ja Anna kävivät viikolla. Oli mukava syödä hyvin ja vaihtaa tuoreimmat kuulumiset. Nyt olen kokannut vain itselleni, mutta toisaalta on helppoa, kun voi vain lämmittää pari päivää samoja ruokia.

ti 27.1.2026

Tammikuun viimeinen viikko on meneillään. Hämeenlinnan korkeudella on ollut jo pitkään reilua pakkasta ja pilvisiä päiviä. Hentoa lumisadettakin on saatu. Päivät sujuvat rutiinilla kevättä odotellen. Valon määrä lisääntyy pikkuhiljaa ja mieliala sen myötä. Ehkä tästäkin talvesta selvitään.

ma 2.2.2026

Pakkasta -26 astetta, pörssisähkö ennätyskallista. Viime päivät ovat olleet ihanan aurinkoisia, mutta hyytävän kylmiä. Lenkkeilen tunnollisesti, mutta en viivy kauan. Olo jääkalikkana ei houkuttele. Olen kehitellyt uuden projektin maalaussaralla. Jatkan lempipuuhaa maalaamalla kuvankauniita neitosia akvarelliväreillä. Jatkan kollaaseina, leikkaan kuvat irti ja valitsen taustat värikkäistä kuvista. Niitä on tarjolla sisustuslehdissä ja taidejulkaisuissa. Se on hauskin vaihe, jossa sävyt ratkaisevat. Kerään materiaalia ja sommittelen parhaista Ifolor-kirjan. Päivät tuovat yllätyksiä, sillä lopputulos voi olla hyvinkin erilainen kuin inspiraatiokuvani.

pe 6.2.2026

Pakkassäät jatkuvat. Maisema on kuin satukirjoista. Puut ovat huurteisia ja päivät aurinkoisia. Sopii minulle, sillä piikkikengät purevat hyvin lumeen. Ehkä tästäkin talvesta selvitään, vaikka olin jo marraskuussa kauhusta kankea ensimmäisten liukkaiden kelien aikaan. Pelkään edelleen ajoteiden ylityksiä, sillä ne kiiltävät jäisinä. Olin eilen reipas ja selvisin kohtuullisesti Goodmanille. Jaana on tulossa viikonloppukylään ja halusin ostaa meille herkkuja sekä pullollisen viiniä. Raimon kuolemasta on kulunut kaksi vuotta, joten tarvitsemme lohturuokaa ja lohtujuomaa.

ma 9.2.2026

Viikonloppu sujui vauhdikkaasti. Naapuri Leena kutsui meidät iltapäivädrinkeille. Päivitimme kuulumiset. Jatkoimme viikonlopun viettoa kahdestaan minun luonani katkarapupadan ja viinipullollisen vauhdittamina. Sunnuntaina olo oli vähän hutera, sillä illan tiimellyksessä nautimme vielä tuoreita sämpylöitä, camembert-juustoa ja punaviiniä. Joskus irtiotto on tarpeen.

Tänään olin hyvinkin virkeä ja ulkoilin reippaasti, sillä hirmupakkaset ovat ohi ja keli leuto. Olen jatkanut akvarellineitosten parissa, sillä päivien kohokohta on sommitella tyttösille väreihin sopivat taustat.

su 15.2.2026

Rauhallinen pakkasviikko takana. Jaana juhli eilen ystävien hyvässä seurassa syntymäpäivää tupaantuliaisten merkeissä. Hän on ollut tyytyväinen uuteen kotiinsa. Minä olen iloinen lähes kahdesta naapureina viettämästämme vuodesta. Arvelin eron olevan vaikeampi, mutta elämä soljuu tasaisesti ja vaihdamme ahkerasti kuulumisia. Samoin Annan ja Miikan kanssa. Eikö niin sanota, että voi olla yksin, mutta ei silti yksinäinen.

Täytän päivät rutiineilla, joihin kuuluu kevyttä jumppaa, ulkoilua, askartelua, tv:n sarjoja, e-kirjoja, luovaa kirjoittamista sekä puheluita ystävien kanssa. Käyn pari kertaa viikossa kaupassa ja kokkaan edelleen mielelläni. Odotan toiveikkaana kevättä ja parvekekelejä. Pelkäsin liukkaita kelejä pakkasten tultua, mutta olen helpottunut, sillä ulkoilu on sujunut toistaiseksi hyvin.

to 19.2.2026

Aurinkoinen viikko on taas lopuillaan. Nuorisolla on talviloma. He ovat parhaillaan ruotsinristeilyllä. Odottelen valokuvia, sillä on mukava olla lähes reaaliajassa mukana. Minulla rauhalliset päivät jatkuvat oli loma tai ei. Entisessä elämässä kurssit olivat lomatauolla. Luen edelleen Vanajaveden opiston ja Hämeen kesäyliopiston tiedotteita, mutta en enää innostu, sillä kurssit on käyty vaihtelevalla menestyksellä. Parhaita olivat Taija Tuomisen vetämät luovan kirjoittamisen työpajatapaamiset HAMK:ssa sekä kuvataiteen aineopinnot Tavastiassa. Tuntuu kaihoisalta muistella intohimoa, jolla tein lopputyötä.

Kuvataidetta en ole kuitenkaan hylännyt. Yritän löytää uutta entistä rennompaa otetta. Välillä onnistun, välillä en. Taidekoulussa ohjaaja valisti, että taiteen tekemisessä otetaan kaksi askelta ylös ja yksi alas vai oliko se päinvastoin? Ilahdun, jos kokeilut tuovat mielihyvää. Päivitän maalauksia harvakseltaan Facebookiin ja ilahdun tietysti tykkäyksistä, vaikka vakuutan itselleni, että teen niitä vain mielenvirkistykseksi.

la 21.2.2026

Kelit ovat lauhtuneet, mutta vielä pakkasen puolella. En pitänyt ärhäkästä viimasta, päivälenkki jäi lyhyeksi. Nuoriso on kotiutunut enemmän tai vähemmän voipuneina. Viime yö oli ollut keinuva ja äänekäs. Ehtivät toipua huomenna, ennen kuin arki taas alkaa.

Minä olen ollut aktiivinen akvarelli- ja tussimaalari. Tänään sommittelin kortteja kukkakeijuista. Se oli hauskaa puuhaa varsinkin, kun löysin keijuille silmät. Sellaisiakin on tullut hankittua hulluina päivinä. Soitin ystävä Ilmalle, joka on ollut kolme viikkoa sairaalassa liukastumisen vuoksi. Nyt hän oli päässyt kotiin ja apuakin on luvassa. Olen ollut hengessä mukana, sillä pelkään itsekin kaatumista. Seuraan sydän kylmänä sääennustetta, sillä jääkelit kauhistuttavat. Tulisipa kevät jo pian.

ma 23.2.2026

Tänään maisema oli kuin satukirjasta. Kalpea aurinko pilviharson takana ja puut kuurassa. Pihaan oli kertynyt lukuisia lumivuoria eilisen pyryn jälkeen. Nyt oli onneksi aurattu. Jännitän huomista, minulla on lääkäriaika jo aamuvarhain terveyskeskuksessa. Haluan c-lausunnon, jotta voin lähettää hakemuksia yhteisölliseen asumiseen. Tiedän olevani liian hyväkuntoinen, sillä pärjään kotona, mutta yritän silti, jos pääsisin edes jonoon…

to 26.2.2026

Pakkasia on tänä talvena riittänyt. Tammikuu oli yksi mittaushistorian kylmimmistä ja helmikuukin on ollut hyytävä. ”Lumipyryä, sadetta, plusasteita, huonoa tai erittäin huonoa ajokeliä”, tämän päivän ennuste lupaa. Nyt aamulla on vielä miinusasteita, iltapäivällä luvassa plussaa. Olen antanut itselleni luvan viettää kotipäivän.

Odottelen lääkärin lausuntoa, jotta pääsen lähettämään toiveikkaana hakemuksia Espooseen. Raportin kirjoitusaikaa on kaksi viikkoa, mitään ei tapahdu hetkessä.

pe 27.2.2026

”Tänään on päivä, jolloin ei kannata mennä ulos liukastelemaan”, ystävällinen naapurini Leena soitti ja tarjosi kauppa-apua. Olin kiitollinen, mutta vakuutin pärjääväni, sillä olin ennakoinut kelien vaihtumista. Hän kertoi, että pihalla on jäätä ja sen päällä vettä, siis tosi vaarallista. Tulisipa kevät pian.